Mikä sai sinut tajuamaan, että lapsuudenkotisi kasvuympäristö ei ollut ihan terve?

Vierailija kirjoitti:

Menin n 25v koultuspäivään, jossa puhui Tommy Helsten. Hänen virtahepo kirjansa oli silloin uusi. Tajusin häntä kuunnellessa, että vaikkei perheessäni ollut alkoholismia niin hän kuvasi dynamiikan sanasta sanaan. Se oli kova isku vaikka alitajuntani varmaan tiesikin jo. Olin usean viikon poissa tolaltani ja huom ysärillä ei ollut keskustelupalstoja, joissa puhua.

Mä tajusin vasta tällä viikolla, että symboliikka tulee elefantista. Että virtahevolla tarkoitetaan samaa, kuin englanniksi elefantilla. Miksi eläin on vaihdettu?

Samis toinen kirjoitti:

Äitini kuoli ollessani 11-vee. Pikkusiskoni oli alle kaksivuotias. Isoveli 13. Isäni iski uuden naisen ja kielsi meitä kertomasta siskolleni, että hänen oikea äitinsä on kuollut, vaan meidän piti ylläpitää kertomusta, että tämä uusi nainen on meidän kaikkien lapsien äiti, vaikkei ollut kenenkään meistä.

Kaikki (siis ihan kaikki!) muistot kuolleesta piti hävittää, vaatteet ja korut myydä tai heittää roskin, samoin valokuvat isäni repi. Vuosikausia kesti tämä ihmeellinen valheessa eläminen. Sanoin kyllä, että tämä tulee ilmi ainakin ripille mennessä, kun konfirmaatiotodistuksessa lukee oikeiden vanhempien nimet. Nykyään aikuinen siskoni toki tietää, että tällainen biologinen äiti on ollut olemassa.  Muistan, miten vaikeata oli "hävittää" rakas ihminen elämästä. Olla vahingossa puhumatta hänestä.. 

Niin että pikkusisko luuli edellisen äitinsä vain kadonneen, lähteneen? Isäsi ei ole kristitty?

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa aloin älytä, kun mutsi toi joka toinen viikonloppu uuden hakkaajan taloon, mutta äijä oli pakko olla, paitsi se ainoo joka ei hakannut eli oma faija, mut se ei osannut huutaa ja tapella ja oli kai sit vähän tylsä.. ai kun olisi ollut tylsä lapsuus.

Tapahtuivatko hakkaamiset äitisi pyynnöstä..? Antoiko hän vieraille seuraansa, sinuun kohdistuvia pahoinpitelyjä vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi myöhään eli vasta nuorena aikuisena tajusin, että kavereiden vanhemmat auttavat heitä tosi paljon, jopa taloudellisesti. Kuskasivat, lainasivat autoa, toivat ruokaa, kutsuivat syömään, hoitivat lapsenlapsia, auttoivat rempassa ym. Heistä oli valtavasti apua ja tukea nuorille perheille!

Itselläni asia oli täysin päinvastoin ja on edelleen.

Tämä. Itselläni on ollut enemmänkin kehitysmaatyyliin, eli minä olen täysi-ikäisenä hankkinut paremman elintason itselleni ja auttanut vanhempiani rahallisesti ja muutenkin. Vanhemmat on aina eläneet kädestä suuhun enkä lapsena saanut monia asioita mitä suurin osa kavereista ja koulutovereista sai.

Minunkin äitini vippaa minulta rahaa säännöllisesti. Maksaa kyllä aina takaisin, joskus viikossa ja joskus 2 kuukauden päästä, mutta maksaa kuitenkin. Minulla on aina ollut näihin rahan lainaamisiin sellainen ikävä velvollisuudentunne, mutta samaan aikaan ärsyttää kun äiti pitkälti ylläpitää itse huonoa tilannettaan.

Mieheni ihmettelee aivan hirveästi tätä ja on monesti sanonut, että lapsen ei todellakaan kuuluisi tukea taloudellisesti vanhempaansa.

Pystyisitkö auttamaan äitiäsi lainoissa, että hän pääsisi pikkuveloista pois, eikä tulisi tota velkakierrettä sinuun, jos se kerran häiritsee. Jos tekisit veloista pois auttamisen sillä ehdolla, ettei hän otaa uusia osamaksuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa aloin älytä, kun mutsi toi joka toinen viikonloppu uuden hakkaajan taloon, mutta äijä oli pakko olla, paitsi se ainoo joka ei hakannut eli oma faija, mut se ei osannut huutaa ja tapella ja oli kai sit vähän tylsä.. ai kun olisi ollut tylsä lapsuus.

Tapahtuivatko hakkaamiset äitisi pyynnöstä..? Antoiko hän vieraille seuraansa, sinuun kohdistuvia pahoinpitelyjä vastaan?

No millä todennäköisyydellä uusi mies on aina lapsen pahoinpitelevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan eka kerta oli se kun olin 5-6 luokalla ja kysyin kaverilta pelkääkö hänkin silloin kun vanhempansa riitelevät. Kaverini sanoi menevänsä oikein seuraamaan sitä koska se on niin hauskaa kuuneltavaa mitä ihmettelin ja toivoin kumpa itsekin voisin vain nauraa. Sitten tajusin että kaverin vanhemmat eivät taida riidellä samallalailla miten omani. Meillä kun äitini väänsi jo ihan mielipide erosta suuren riidan missä heittäytti utse marttyyriksi, piruili ja haukkui isääni kun tietenkin hän oli se kaiken pahan alku ja juuri. Sinänsä mielenkiintoista kun tajusi kuinka tällaiset traumat vaikuttaa ihmisiin pitkällä aika välillä. En ole pystynyt esim. seurustelemaan koska pidin itseäni huonona ihmisenä koska alitajuntaisesti jattelin että tulen olemaan samanlainen kuin äitini.

Naiset osaavat olla hirviöitä.

Eevalla oli se "omena".

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli koiria ja kun niistä haluttiin eroon esim karkailujen vuoksi, isäni laittoi veljeni tekemään likaisen työn eli ampumaan ne jossain metsikössä. Myös eräs koulu aamu lempikoirani oli karannut ja kun se oli haettu sieltä löytöpaikastaan, näin miten se kyhjötti pakun takapäässä, ikään kuin tietäen kohtalonsa. Voi sitä itkua ja kyynelten määrää kun äitini ilmoittaa kylmästi että se on koiran loppu nyt ja mun oli pakko lähteä kouluun ja mä olin aivan murtunut. Reppu selässä itkin koiran kanssa siellä autossa aamutuimaan. Se oli sellaista mitä mä en oikein unohda ja ymmärrä. Se oli niin julmaa mua kohtaan

Voi hyvä jumala :( Tosiaan ennen ei eläimiä arvostettu, kissanpentuja vain muovipussiin ja kivikkoon hakkaamaan. Multa tapettiin kissanpentu, vieläkin muistan miltä sen hauras pikku keho tuntui kun se tykkäsi olla aina sylissä. Ei ollut vastaansanomista kun isä päätti että tätä ei pidetäkkään, eli aluksi se sai kasvaa ja sitten pois kuin ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marko P kirjoitti:

Lähinnä se kun pakkokäytettiin pioneerileireillä ryssissä. Ei sitä silloin tajunnut, mutta puhdas sdp-vasurikasvatustahan toi oli. Pitäisi linnaan pistää tuollaiset vanhemmat.

Pakko oli olla kakarana vanhempien mukana vappumarssilla kun yrittivät kasvattaa kunnon komukkaa. Koulussa sitten varakkaiden pennut haukkuivat. Vanhemmat taisi tehdä virheen kun päästivät lukioon. Siitä alkoi irtiotto ja nyt yli 60-vuotiaana olen niin oikeistolainen kuin vain voi olla. Pitää ottaa vastuu omasta elämästä eikä uikuttaa sossusta apuja. Ahkeruudella pärjää edelleen.

Eipä se sossusta avunpyytäminen ole vierasta senkoommin vasemman kuin oikean arvomaailman kannattajille. Sanoisin, että jotkut selviytyvät lämpimän ja empaattisen sydämen kanssa, sinä kylmän ja kovan.

Höpöhöpö, nyt erehdyit. Nuorena pärjäsin kovuudella kylmyydellä ja vihalla, koska vanhemmat haukkuivat porvariksi, ja etten ole työläinen vaan herroja. Kun minua huonosti kohdelleet päätyivät hautaan, olo helpottui eikä ole ollut tarvetta puolustautua myöskään 5:ttä vanhempaa vassari-vinkuja-sisarusta vastaan vaan pysyn pois ihmisten haukkumistapaamisisra, se vasta myrkkyä onkin. Nyt voin olla vapaasti oma itseni ja olen ylpeä saavutuksistani. Olet niin hakoteillä kuin vain voi olla, ja jonkin asteista ilkeyttä huomaan myös. Kun et tiedä, älä kommentoi ettei luulla typerykseksi.

Et edes näe kuinka myrkyllisesti suhtaudut muihin, kun se on sinulle niin normia.

Älä yleistä, mainitsin vain oman sukuni. Mikä tarve sinulla on arvostella minun kokemustani? Luulenpa että olet niitä, jotka eivät uskalla avautua täällä, mutta ylemmyyden tunnoissaan(kasvatus?) arvostelevat muita. Hyhhyh😅

Eli omiin läheisiin suhtaudut toksisesti, ja mitä nyt vihjailit minusta typeryksenä ja ylimielisenä, muuten olet mitä empaattisin ja kultaisin ihminen? Minä en arvostellut sinun kokemuksiasi, totesin vain että näyttäydyt hyvin kylmänä ja kovana ihmisenä.

T. Se kolmiosaisen esseen kirjoittanut muutama viesti ennen sinua

Vierailija kirjoitti:

Itse näkisin koko Suomen historian vaikuttaneen, niin Ruotsin vallan ajan kuin Venäjän vallan alan olon, identiteettiimme ja omanarvontunteeseemme eikä välttämättä mitenkään positiivisesti. 1900-luvun sodat ovat myös syventäneet mt-ongelmien yleisyyttä yksilö- ja perhetasolla.

Ja jos mennään vielä taaksepäin siihen aikaan kun kristinuskoa alettiin väkisin levittämään tännekin, hakattiin muinaissuomalaiset pyhät lehdot, tietäjät poltettiin noitina, kaikki suomalaisten luontoyhteys ja -tietämys katkaistiin. Sami Nuoran (Ikitieto) mukaan tämä juurettomuus on suomalaisten trauma, emme tiedä ketä olemme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse näkisin koko Suomen historian vaikuttaneen, niin Ruotsin vallan ajan kuin Venäjän vallan alan olon, identiteettiimme ja omanarvontunteeseemme eikä välttämättä mitenkään positiivisesti. 1900-luvun sodat ovat myös syventäneet mt-ongelmien yleisyyttä yksilö- ja perhetasolla.

Ja jos mennään vielä taaksepäin siihen aikaan kun kristinuskoa alettiin väkisin levittämään tännekin, hakattiin muinaissuomalaiset pyhät lehdot, tietäjät poltettiin noitina, kaikki suomalaisten luontoyhteys ja -tietämys katkaistiin. Sami Nuoran (Ikitieto) mukaan tämä juurettomuus on suomalaisten trauma, emme tiedä ketä olemme. 

Hyvin mielenkiintoista, itse pidän suomalaisia ns alkuperäiskansana. Se on kunnia-asia.

Kerran jo edesmennyt äitini kehui saaneensa serkultani kirjeen, jossa serkkuni muisteli lämmöllä vanhempiani. En ollut kuulevinaan sitä. Myöhemmin hän kaivoi kirjeen ja pyysi minua lukemaan sen. Luin ja totesin, että näin varmasti hänen kohdallaan olikin, mutta minun muistoni ovat toiset. Kerroin miten sain äidiltäni selkään harva se päivä, miten peiton alla itkin kivuliaita kinttuja punaisine makkaroineen. Selkäsaunat loppuivat, kun olin niin iso, että sain riistettyjä vitsan pois äidiltä ja miten hän on aina suhrannut kaikki mahdolliset asiat selkäni takana minua vastaan.

Kysyin häneltä, miksi hän on suhtautunut minuun erilailla kuin muihin. Hetken mietittyään sanoi lukeneensa jostain, että ominaisuuksia, joita ei voi hyväksyä itsessään ei voi hyväksyä toisissa. Kysyin, mitkä ovat ne ominaisuudet minussa, joita et voi hyväksyä itsessäsi. Siihen en valitettavasti saanut vastausta, olisin varmasti oppinut jotain itsestänikin. Nyt minusta tuntuu, että selkäsaunoistani ei tiennyt kukaan ilmeisesti ei isäkään.

Muistan äidin sanoneen minulle, jos et olisi oma lapsi, en pitäisi sinua ja että olen ilkeä. Ehkä toi ilkeys oli sitä, että sanoin, mitä ajattelin.

Itkimme molemmat. Pyysin äidiltäni anteeksi sitä, että olin niin ilkeä lapsi, että joutui lyömään. Siihenkään ei sanonut mitään.

Koen nyt, että anteeksipyynnölläni alitin itsekunnioitukseni rajan. Olen kuitenkin hyvilläni anteeksipyynnöstäni, kaikki äitiä kohtaan tuntemani syyllisyys loppui siihen.

Sivulla 71  kaikki viestit vaikuttaa olevan trollausta, paitsi kaksi viimeistä kirjoitusta, ja se jossa lukee yhes kohtaa "lähes 60- vuotiaana".

Muuten hyvä ketju, mutta häirikkö iski.

Vierailija kirjoitti:

Sivulla 71  kaikki viestit vaikuttaa olevan trollausta, paitsi kaksi viimeistä kirjoitusta, ja se jossa lukee yhes kohtaa "lähes 60- vuotiaana".

Muuten hyvä ketju, mutta häirikkö iski.

Trolli aloitti keksimällä päättömiä juttuja, sitten mollasi, jonka jälkeen siirtyi outoihin spämmeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut vanha, kun unelmoin, että olisin löytölapsi ja oikea perheeni tulisi hakemaan minut pois. Kuvittelin, että se oikea perhe rakastaisi minua oikeasti. Oli hirveä pettymys, kun kerran löysin sattumalta syntymätodistukseni ja tajusin olevani ns. perheelleni ihan oikeasti sukua. Se tilanne avasi silmäni ja näin, että tämä yhdessä asuva, mutta todellisuudessa toisiaan vihaava, joukko on perhe. Kun vertasin sitä silloisen parhaan kaverin rakastavaan perheeseen, aloin ymmärtää sen sairaan tilanteen todellisuuden.

Sama täällä. Tai haaveilin että "katoan" ja sitten kun minut löydetään niin saan niitä halauksia ja kuulla että onneksi minut löydettiin, olin nähnyt tällaista jostain lastenohjelmasta. Tosin tiesin että huudot ja pilkkaa olisi todellisuudessa tullut.

Unelmoitteko ensiavun tarpeesta jonkun pienen tapaturman vuoksi?

Ihmeellinen kysymys. Ei normaalia löydy kun sellaista ei ole. Jopa elokuvien tähti oli lopulta pedofiili ja raiskaaja. Jos ihan oikeasti haetaan kiroutunutta ympäristöä niin kärjessä on uskontojen uhrit. Toinen lienee henkisesti häiriytyneet. Jopa aikuinen entinen lapsi joka käyttää kannabista kuvttelee että harhainen olo on normaali. Lopulta poliisi tekee sitten selväksi ettei ollut. Heillä on muuten jokaisesta käyttäjästä tiedot vaikkei luulisi. On häiritynyttä mutta tavallista etsiä vikoja vanhemmistaan ja etenkin isästä. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu että 99% isistä on ongelmien syy vaikka itse olisi millainen tahansa esimerkiksi koulut kesken jättänyt luuseri jota isä painosti opiskelemaan jotta saisi kunnon ammatin.

Vierailija kirjoitti:

Kun yläasteella jostain ihmeen syystä opettaja piti pollin siitä kuka rakastaa vanhempiaan (??) ja kaikki muut nosti ylös käden paitsi minä. Josta minulle vittuiltiin. Lapset on saatanasta.

Tekikö opettaja sen tuodakseen onnettomat konkreettisesti esille? Vai mikä tuossa oli pointtina.

S2 kirjoitti:

Yritin myös kirjoittaa vääristyneestä sisarussuhteesta, mutta sitä viestiä ei jostain syystä päästetä läpi sitten millään.

Nolo juttu, olisi ollut tärkeää puhua myös siitä.

En tiedä, johtuuko aina vain kielletyistä sanoista. Joskus viestin lähetys ei onnistu, jos siinä on kokonainen lause - erikseen lähetettynä saman lauseen sanat kelpaavat. Väliaikainen ja harvinainen ongelma.

Kun kiellettyjä sanoja kerran on, helpottaisi, jos ne kerrottaisiin.

Kiellettyjä sanoja yritetään käyttää korvaamalla kirjaimia numeroin, tai käyttämällä sanan kirjaimien välillä välilyöntejä. Mut osissa lähettäminen on helpointa, niin selviää, miltä alueelta kielletty sana löytyy.

^tai en tiie voiko puhua kielletyistä sanoista, kun niitä ei kerrota. Tietääkseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun yläasteella jostain ihmeen syystä opettaja piti pollin siitä kuka rakastaa vanhempiaan (??) ja kaikki muut nosti ylös käden paitsi minä. Josta minulle vittuiltiin. Lapset on saatanasta.

Tekikö opettaja sen tuodakseen onnettomat konkreettisesti esille? Vai mikä tuossa oli pointtina.

En kyllä yhtään muista. -90 luvulla oli omituisia opetusmetodeja.

Vierailija kirjoitti:

Luin tapauksesta, jossa nuori aikuinen pohti onko ylireagointia, kun häntä ahdisti miten vanhemmat olivat harrastaneet useasti seksiä samassa sängyssä vielä lähes teini-ikäisen lapsensa kanssa, ja oikein katsoneet tätä silmiin ja taatusti tienneet että tämä on hereillä. Tämä ihminen oli siinä uskossa, että saahan vanhemmilla olla seksielämä ja että hän on varmaan ylireagoiva puritaani, kun tuo näky vaivaa häntä. Koska tuohan on ihan normaalia ja lapsen pitäisi olla iloinen, että vanhemmilla on seksielämä. Oli aivan järkyttynyt, kun tajusi että kaikkien vanhemmat eivät toimi noin.

Että tämä esimerkkinä siitä, miten käsittämättömiä asioita lapsi voi pitää normaalina ja syyttää itseään siitä, että voi huonosti.

Kertomastasi esimerkistä, sekä kirjoituksesta: ”Revittiin kaksin käsin takaapäin hiuksista vielä teininäkin. Lisäksi selvinpäin parittelivat kovaäänisesti samassa hytissä jossa teinit yrittivät nukkua.” tuli mieleen, että onkohan psykopaatti-vanhemmat tavallista useammin hyperseksuaalisia?

...Jos se on - joissakin tapauksissa - tekijä, jolla "nymfomaani" innoittaa puolisonsa harjoittamaan väkivaltaa lapsia kohtaan, ellei puoliso sitä muuten tee.

Ehkä nymfomania toimii epävakailla kuin "kaksisuuntainen mielialahäiriö", (?) siten että lapset koetaan uhkana halukkuudelle ja tälle uhalle herkistytään.  Toisella sitten kilahtaa, jos tämä uhka vähänkin näyttäytyy.