Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä sai sinut tajuamaan, että lapsuudenkotisi kasvuympäristö ei ollut ihan terve?
Lapsihan pitää herkästi omaa kasvuympäristöään normaalina, vaikka se ei sitä olisi, sillä hänellä ei ole muusta kokemusta eikä tietoa. Jos sinulla oli näin, niin mikä sai sinut tajuamaan, että ei tämä taidakaan olla ihan normaalia? Ja etenkin, jos tajusit vasta aikuisena, että lapsuudessa olikin jokin vialla, niin mikä herätti sinut siihen ajatukseen?
Kommentit (2084)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa meitä paljon! Eikö teitä kummastuta miksei näistä kerrota missään lehdissä? Miksei tehdä tutkimuksia? Miksei puhuta?
Kaikki saakelin perhelehdet on aina vaan täynnä sitä vaaleanpunaista huttua miten ihanat isovanhemmat suttaa / miten vanhemmat on elämän peruskallio / miten lapsuudenperhe kulkee rakkaana mukana /miten isovanhemmat paistaa lettuja ja hoitaa lapsrnlapsiaan.Mun osaltanoi artikkelit on ”v.m.p.” Tuun oikeesti pahalle päälle niistä koskaEI KAIKILLA OLE NOIN! Miksei mun kaltaisesta lapsuudesta kirjoiteta ikinä? Miksei mun paskavanhempien tapaisista lapsenhakkaajista puhuta? Miksi paska lapsuudenkoti on TÄYSI TABU!?
Mä suorastaanVAADIN että meidän huonon lapsuuden omaavien ääni pitäisi saada kuuluviin!! Nyt meidät on lakaistu maton alle koska”mussun pussun rakastavat suukkoisovanhemmat aina auttaajoka perheessä”. V*tut auta... paskavanhempani ei edes tiedä mun lasteni nimiä...
Keroppa nyt sitten p.aska vanhempiesi nimet ja asuinpaikka?
oioi..oikeassa lehdessä nämä mainittaisiin
Hävettääkö..mitä?
Siis miksi lapsen pitäisi hävetä paskoja vanhempiaan? Kertoisitko yhdenkin hyvän syyn? Hän ei ole vanhempiaan valinnut.
Miksi sitten et anna sitä lehtihaastattelua omalla nimelläsi?
Onpa meitä paljon! Eikö teitä kummastuta miksei näistä kerrota missään lehdissä? Miksei tehdä tutkimuksia? Miksei puhuta?
Kaikki saakelin perhelehdet on aina vaan täynnä sitä vaaleanpunaista huttua miten ihanat isovanhemmat suttaa / miten vanhemmat on elämän peruskallio / miten lapsuudenperhe kulkee rakkaana mukana /miten isovanhemmat paistaa lettuja ja hoitaa lapsrnlapsiaan.Mun osaltanoi artikkelit on ”v.m.p.” Tuun oikeesti pahalle päälle niistä koskaEI KAIKILLA OLE NOIN! Miksei mun kaltaisesta lapsuudesta kirjoiteta ikinä? Miksei mun paskavanhempien tapaisista lapsenhakkaajista puhuta? Miksi paska lapsuudenkoti on TÄYSI TABU!?
Aika ei ole kypsä.
Hyvin sanottu mutta minusta aika on enemmän kuin kypsä. näistä asioista on vaiettu niin kauan, eli lakaistu sinne maton alle.
Oma tavoitteeni oman suvun/perheen kohdalla ei ole (enää) syyllisten löytäminen, sekin aika on ollut ja heidät on löydetty. vaan se miten minä voin parantaa omaa oloani ja jatkaa eteenpäin sukuani terveempänä ihmisenä.
Siis, en ole ketään vastaan, vaan olen omalla puolellani, se ei ole keltään pois. Ja on muistettava tässä prosessissa että 99% kaltoinkohtelevat vanhemmat ovat usein itse jonkinlaisia uhreja ja kokeneet samaa/vielä pahempaa lapsuudessan ja nuoruudessaan. mutta silloin aika todellakaan ole ollut kypsä puhumaan vaikeista asioista eikä he ole saaneet mitään tukea traumojensa käsittelyyn. eikä yhteiskunta ole siihen mitenkään tukenut. eikä heillä ole ollut kapasiteettia, eikä osaamista. päinvastoin, kaikkea vaikeaa on vain hävetty ja vaiettu siitä.
Nyt aika on kypsä!
Totta! Mutta mun yritys antaa siihen muutokseen jotain, on vielä hiukan kesken... :) Itse asiassa tuntuu, että olen vähän myöhässä. Jokainen sekunti syntyy liuta uusia ihmisiä, ja pitäisi olla valmiimpi.
Kiitos!
Ihan rauhanssa ja omalla aikataululla vaan. Jokainen etenee tahtiinsa, vaan minusta on hienoa että yrittää! Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa meitä paljon! Eikö teitä kummastuta miksei näistä kerrota missään lehdissä? Miksei tehdä tutkimuksia? Miksei puhuta?
Kaikki saakelin perhelehdet on aina vaan täynnä sitä vaaleanpunaista huttua miten ihanat isovanhemmat suttaa / miten vanhemmat on elämän peruskallio / miten lapsuudenperhe kulkee rakkaana mukana /miten isovanhemmat paistaa lettuja ja hoitaa lapsrnlapsiaan.Mun osaltanoi artikkelit on ”v.m.p.” Tuun oikeesti pahalle päälle niistä koskaEI KAIKILLA OLE NOIN! Miksei mun kaltaisesta lapsuudesta kirjoiteta ikinä? Miksei mun paskavanhempien tapaisista lapsenhakkaajista puhuta? Miksi paska lapsuudenkoti on TÄYSI TABU!?
Mä suorastaanVAADIN että meidän huonon lapsuuden omaavien ääni pitäisi saada kuuluviin!! Nyt meidät on lakaistu maton alle koska”mussun pussun rakastavat suukkoisovanhemmat aina auttaajoka perheessä”. V*tut auta... paskavanhempani ei edes tiedä mun lasteni nimiä...
Keroppa nyt sitten p.aska vanhempiesi nimet ja asuinpaikka?
oioi..oikeassa lehdessä nämä mainittaisiin
Hävettääkö..mitä?
Siis miksi lapsen pitäisi hävetä paskoja vanhempiaan? Kertoisitko yhdenkin hyvän syyn? Hän ei ole vanhempiaan valinnut.
Miksi sitten et anna sitä lehtihaastattelua omalla nimelläsi?
Onpa meitä paljon! Eikö teitä kummastuta miksei näistä kerrota missään lehdissä? Miksei tehdä tutkimuksia? Miksei puhuta?
Kaikki saakelin perhelehdet on aina vaan täynnä sitä vaaleanpunaista huttua miten ihanat isovanhemmat suttaa / miten vanhemmat on elämän peruskallio / miten lapsuudenperhe kulkee rakkaana mukana /miten isovanhemmat paistaa lettuja ja hoitaa lapsrnlapsiaan.Mun osaltanoi artikkelit on ”v.m.p.” Tuun oikeesti pahalle päälle niistä koskaEI KAIKILLA OLE NOIN! Miksei mun kaltaisesta lapsuudesta kirjoiteta ikinä? Miksei mun paskavanhempien tapaisista lapsenhakkaajista puhuta? Miksi paska lapsuudenkoti on TÄYSI TABU!?
Aika ei ole kypsä.
Hyvin sanottu mutta minusta aika on enemmän kuin kypsä. näistä asioista on vaiettu niin kauan, eli lakaistu sinne maton alle.
Oma tavoitteeni oman suvun/perheen kohdalla ei ole (enää) syyllisten löytäminen, sekin aika on ollut ja heidät on löydetty. vaan se miten minä voin parantaa omaa oloani ja jatkaa eteenpäin sukuani terveempänä ihmisenä.
Siis, en ole ketään vastaan, vaan olen omalla puolellani, se ei ole keltään pois. Ja on muistettava tässä prosessissa että 99% kaltoinkohtelevat vanhemmat ovat usein itse jonkinlaisia uhreja ja kokeneet samaa/vielä pahempaa lapsuudessan ja nuoruudessaan. mutta silloin aika todellakaan ole ollut kypsä puhumaan vaikeista asioista eikä he ole saaneet mitään tukea traumojensa käsittelyyn. eikä yhteiskunta ole siihen mitenkään tukenut. eikä heillä ole ollut kapasiteettia, eikä osaamista. päinvastoin, kaikkea vaikeaa on vain hävetty ja vaiettu siitä.
Nyt aika on kypsä!
En minäkään saa tukea traumojeni käsittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa meitä paljon! Eikö teitä kummastuta miksei näistä kerrota missään lehdissä? Miksei tehdä tutkimuksia? Miksei puhuta?
Kaikki saakelin perhelehdet on aina vaan täynnä sitä vaaleanpunaista huttua miten ihanat isovanhemmat suttaa / miten vanhemmat on elämän peruskallio / miten lapsuudenperhe kulkee rakkaana mukana /miten isovanhemmat paistaa lettuja ja hoitaa lapsrnlapsiaan.Mun osaltanoi artikkelit on ”v.m.p.” Tuun oikeesti pahalle päälle niistä koskaEI KAIKILLA OLE NOIN! Miksei mun kaltaisesta lapsuudesta kirjoiteta ikinä? Miksei mun paskavanhempien tapaisista lapsenhakkaajista puhuta? Miksi paska lapsuudenkoti on TÄYSI TABU!?
Mä suorastaanVAADIN että meidän huonon lapsuuden omaavien ääni pitäisi saada kuuluviin!! Nyt meidät on lakaistu maton alle koska”mussun pussun rakastavat suukkoisovanhemmat aina auttaajoka perheessä”. V*tut auta... paskavanhempani ei edes tiedä mun lasteni nimiä...
Keroppa nyt sitten p.aska vanhempiesi nimet ja asuinpaikka?
oioi..oikeassa lehdessä nämä mainittaisiin
Hävettääkö..mitä?
Siis miksi lapsen pitäisi hävetä paskoja vanhempiaan? Kertoisitko yhdenkin hyvän syyn? Hän ei ole vanhempiaan valinnut.
Miksi sitten et anna sitä lehtihaastattelua omalla nimelläsi?
Onpa meitä paljon! Eikö teitä kummastuta miksei näistä kerrota missään lehdissä? Miksei tehdä tutkimuksia? Miksei puhuta?
Kaikki saakelin perhelehdet on aina vaan täynnä sitä vaaleanpunaista huttua miten ihanat isovanhemmat suttaa / miten vanhemmat on elämän peruskallio / miten lapsuudenperhe kulkee rakkaana mukana /miten isovanhemmat paistaa lettuja ja hoitaa lapsrnlapsiaan.Mun osaltanoi artikkelit on ”v.m.p.” Tuun oikeesti pahalle päälle niistä koskaEI KAIKILLA OLE NOIN! Miksei mun kaltaisesta lapsuudesta kirjoiteta ikinä? Miksei mun paskavanhempien tapaisista lapsenhakkaajista puhuta? Miksi paska lapsuudenkoti on TÄYSI TABU!?
Aika ei ole kypsä.
Hyvin sanottu mutta minusta aika on enemmän kuin kypsä. näistä asioista on vaiettu niin kauan, eli lakaistu sinne maton alle.
Oma tavoitteeni oman suvun/perheen kohdalla ei ole (enää) syyllisten löytäminen, sekin aika on ollut ja heidät on löydetty. vaan se miten minä voin parantaa omaa oloani ja jatkaa eteenpäin sukuani terveempänä ihmisenä.
Siis, en ole ketään vastaan, vaan olen omalla puolellani, se ei ole keltään pois. Ja on muistettava tässä prosessissa että 99% kaltoinkohtelevat vanhemmat ovat usein itse jonkinlaisia uhreja ja kokeneet samaa/vielä pahempaa lapsuudessan ja nuoruudessaan. mutta silloin aika todellakaan ole ollut kypsä puhumaan vaikeista asioista eikä he ole saaneet mitään tukea traumojensa käsittelyyn. eikä yhteiskunta ole siihen mitenkään tukenut. eikä heillä ole ollut kapasiteettia, eikä osaamista. päinvastoin, kaikkea vaikeaa on vain hävetty ja vaiettu siitä.
Nyt aika on kypsä!
En minäkään saa tukea traumojeni käsittelyyn.
Minkälaista apua tarvitsisit itsellesi? itse käyn psykologin luona juttelemassa, pääsin psyk polin kautta hänelle.
Yritetään täällä tukea sinua, ehkä vertaistarinoidenkin lukeminen näyttää, ettet ole yksin. Ollaan tässä yhdessä.
Voimia paljon ja tsemppiä!
Koska kaverit ei uskaltaneet tulla meille kun pelkäsivät vanhempiani.. eli ala-asteella. Lisäksi tuntui että naapurilla, kaverin äidillä tai kellä vaan kiinnosti enemmän minun harmini. Esim. Vanhempani hermostuivat minulle kun olin mennyt kaatumaan pyörällä ja rikkomaan housuni. Jos sain lohdutusta, se oli ohikulkijalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa meitä paljon! Eikö teitä kummastuta miksei näistä kerrota missään lehdissä? Miksei tehdä tutkimuksia? Miksei puhuta?
Kaikki saakelin perhelehdet on aina vaan täynnä sitä vaaleanpunaista huttua miten ihanat isovanhemmat suttaa / miten vanhemmat on elämän peruskallio / miten lapsuudenperhe kulkee rakkaana mukana /miten isovanhemmat paistaa lettuja ja hoitaa lapsrnlapsiaan.Mun osaltanoi artikkelit on ”v.m.p.” Tuun oikeesti pahalle päälle niistä koskaEI KAIKILLA OLE NOIN! Miksei mun kaltaisesta lapsuudesta kirjoiteta ikinä? Miksei mun paskavanhempien tapaisista lapsenhakkaajista puhuta? Miksi paska lapsuudenkoti on TÄYSI TABU!?
Mä suorastaanVAADIN että meidän huonon lapsuuden omaavien ääni pitäisi saada kuuluviin!! Nyt meidät on lakaistu maton alle koska”mussun pussun rakastavat suukkoisovanhemmat aina auttaajoka perheessä”. V*tut auta... paskavanhempani ei edes tiedä mun lasteni nimiä...
Keroppa nyt sitten p.aska vanhempiesi nimet ja asuinpaikka?
oioi..oikeassa lehdessä nämä mainittaisiin
Hävettääkö..mitä?
Siis miksi lapsen pitäisi hävetä paskoja vanhempiaan? Kertoisitko yhdenkin hyvän syyn? Hän ei ole vanhempiaan valinnut.
Miksi sitten et anna sitä lehtihaastattelua omalla nimelläsi?
Onpa meitä paljon! Eikö teitä kummastuta miksei näistä kerrota missään lehdissä? Miksei tehdä tutkimuksia? Miksei puhuta?
Kaikki saakelin perhelehdet on aina vaan täynnä sitä vaaleanpunaista huttua miten ihanat isovanhemmat suttaa / miten vanhemmat on elämän peruskallio / miten lapsuudenperhe kulkee rakkaana mukana /miten isovanhemmat paistaa lettuja ja hoitaa lapsrnlapsiaan.Mun osaltanoi artikkelit on ”v.m.p.” Tuun oikeesti pahalle päälle niistä koskaEI KAIKILLA OLE NOIN! Miksei mun kaltaisesta lapsuudesta kirjoiteta ikinä? Miksei mun paskavanhempien tapaisista lapsenhakkaajista puhuta? Miksi paska lapsuudenkoti on TÄYSI TABU!?
Jotain vähäistä on alettu julkaisemaan. Olen huomannut, että keskusteluissa voi vilahtaa jonkun ongelman perinpohjainen syy, eli lapsuuden traumat, mutta niitä ei sen enempää käsitellä. Kuulijan pitää ikäänkuin tietää jostain mikä kokonaisuus se on. Eivät kaikki tiedä, eivätkä ymmärrä. Mielestäni aiheen julkinen käsittely ja avoimuus tavoittaisi hyödyllisesti myös kaltoinkohtelijat. Kun he eivät voi piiloitella asioita, pitää kaltoinkohtelua ainakin vähentää, järjellisimmät hakevat apua. Valitettavasti toivottomat tapaukset vaihtavan vain uhria.
Uhreille tietoisuus olisi tärkeätä, mikä on kaltoinkohtelua ja miten siitä pääsisi pois. Lapsihan ei välttämättä itse tiedosta, että on kotiväkivallan uhri, koska luulee että muissakin perheissä on samanlaista ja että se on normaalia.
NIMENOMAAN. Mutta tähän kai liittyy vähän poliittista/tieteellistä ongelmaa. Vähän niin kuin menisi sorkkimaan muurahaiskekoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa meitä paljon! Eikö teitä kummastuta miksei näistä kerrota missään lehdissä? Miksei tehdä tutkimuksia? Miksei puhuta?
Kaikki saakelin perhelehdet on aina vaan täynnä sitä vaaleanpunaista huttua miten ihanat isovanhemmat suttaa / miten vanhemmat on elämän peruskallio / miten lapsuudenperhe kulkee rakkaana mukana /miten isovanhemmat paistaa lettuja ja hoitaa lapsrnlapsiaan.Mun osaltanoi artikkelit on ”v.m.p.” Tuun oikeesti pahalle päälle niistä koskaEI KAIKILLA OLE NOIN! Miksei mun kaltaisesta lapsuudesta kirjoiteta ikinä? Miksei mun paskavanhempien tapaisista lapsenhakkaajista puhuta? Miksi paska lapsuudenkoti on TÄYSI TABU!?
Mä suorastaanVAADIN että meidän huonon lapsuuden omaavien ääni pitäisi saada kuuluviin!! Nyt meidät on lakaistu maton alle koska”mussun pussun rakastavat suukkoisovanhemmat aina auttaajoka perheessä”. V*tut auta... paskavanhempani ei edes tiedä mun lasteni nimiä...
Keroppa nyt sitten p.aska vanhempiesi nimet ja asuinpaikka?
oioi..oikeassa lehdessä nämä mainittaisiin
Hävettääkö..mitä?
Siis miksi lapsen pitäisi hävetä paskoja vanhempiaan? Kertoisitko yhdenkin hyvän syyn? Hän ei ole vanhempiaan valinnut.
Miksi sitten et anna sitä lehtihaastattelua omalla nimelläsi?
Onpa meitä paljon! Eikö teitä kummastuta miksei näistä kerrota missään lehdissä? Miksei tehdä tutkimuksia? Miksei puhuta?
Kaikki saakelin perhelehdet on aina vaan täynnä sitä vaaleanpunaista huttua miten ihanat isovanhemmat suttaa / miten vanhemmat on elämän peruskallio / miten lapsuudenperhe kulkee rakkaana mukana /miten isovanhemmat paistaa lettuja ja hoitaa lapsrnlapsiaan.Mun osaltanoi artikkelit on ”v.m.p.” Tuun oikeesti pahalle päälle niistä koskaEI KAIKILLA OLE NOIN! Miksei mun kaltaisesta lapsuudesta kirjoiteta ikinä? Miksei mun paskavanhempien tapaisista lapsenhakkaajista puhuta? Miksi paska lapsuudenkoti on TÄYSI TABU!?
Aika ei ole kypsä.
Hyvin sanottu mutta minusta aika on enemmän kuin kypsä. näistä asioista on vaiettu niin kauan, eli lakaistu sinne maton alle.
Oma tavoitteeni oman suvun/perheen kohdalla ei ole (enää) syyllisten löytäminen, sekin aika on ollut ja heidät on löydetty. vaan se miten minä voin parantaa omaa oloani ja jatkaa eteenpäin sukuani terveempänä ihmisenä.
Siis, en ole ketään vastaan, vaan olen omalla puolellani, se ei ole keltään pois. Ja on muistettava tässä prosessissa että 99% kaltoinkohtelevat vanhemmat ovat usein itse jonkinlaisia uhreja ja kokeneet samaa/vielä pahempaa lapsuudessan ja nuoruudessaan. mutta silloin aika todellakaan ole ollut kypsä puhumaan vaikeista asioista eikä he ole saaneet mitään tukea traumojensa käsittelyyn. eikä yhteiskunta ole siihen mitenkään tukenut. eikä heillä ole ollut kapasiteettia, eikä osaamista. päinvastoin, kaikkea vaikeaa on vain hävetty ja vaiettu siitä.
Nyt aika on kypsä!
Totta! Mutta mun yritys antaa siihen muutokseen jotain, on vielä hiukan kesken... :) Itse asiassa tuntuu, että olen vähän myöhässä. Jokainen sekunti syntyy liuta uusia ihmisiä, ja pitäisi olla valmiimpi.
Kiitos!
Ihan rauhanssa ja omalla aikataululla vaan. Jokainen etenee tahtiinsa, vaan minusta on hienoa että yrittää! Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. :)
Kiitos! :)
Vierailija kirjoitti:
Tajusin perheeni erilaisuuden etäisesti nuoruudessani mutta vasta aikuisena olen todella ymmärtänyt kaltoinkohtelun laajuuden.
Samaistun tässä ketjussa kerrottuihin kokemuksiin jopa pelottavan paljon. Meillä kaltoinkohtelu alkoi jo hyvin pieninä, isä on aina raivonnut holtittomasti ja äiti ollut apaattinen suhteessa meihin lapsiin.
Isäni on todella, todella sairas ja paha ihminen. Kyllä - paha. Hän on kiduttanut meitä henkisellä väkivallalla, sepittänyt meille lapsille sairauksia (päänsärky - aivoverenvuoto- kuolema), rikkonut tavaroita ja ovia sekä nolannut haukkumalla kirosanoin kerrostalon pihalla/kaupassa/missä tahansa. Hän on huolellisesti hakannut niin ettei osu kasvoihin - ja muut jäljet selitetään lasten railakkuudella. Lisäksi hän on toistuvasti kohdistanut lapsiinsa seksuaalista väkivaltaa, josta on ollut vaikeinta yrittää toipua.
Äiti taas. Hän on seurannut tätä kaikkea sivusta, hymähdellyt tai moittinut meitä lapsia. En muista kertaakaan, että hän olisi halannut minua edes takaisin, puhumattakaan oma-aloitteisesta halauksesta. Hän tuntui suorastaan pinnan alla vihaavan lapsiaan - hän ei koskaan auttanut meitä isän hakatessa tai puuttunut seksuaaliseen hyväksikäyttöön, joka tapahtui mm. olohuoneessa.
Minua mitätöitiin koko lapsuuteni ajan, minusta ei kuulemma koskaan tule mitään, sillä olen niin ruma, läski ja laiska. Korkeintaan ammattihuora tai narkkari. No, kaikesta vähättelystä ja muusta kurasta huolimatta minusta tuli kuitenkin juristi.
Aikuisena vältän perheestäni puhumista sillä en jaksa jeesustelua anteeksiannosta tai lasten velvollisuudesta hoitaa sairaita vanhempiaan. Vanhempani eivät ole koskaan myöntäneet mitään eivätkä tule myöntämäänkään.
up
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rupesin tajuamaan, että vanhempieni suhde ei ole normaali, kun näin 16-vuotiaana ystäväni vanhempien pussaavan ja halaavan toisiaan, niin kuin se olisi jotain jokapäiväistä. Koska se OLI heille jokapäiväistä! He rakastivat toisiaan ja siksipä mielellään antoivat toisilleen pusuja ja halauksia tai silittivät toista aina silloin tällöin. Siinä ei ollut mitään seksuaalista, limaista tai ällöttävää, vaan nämä pienet, nopeat kosketukset olivat vain rakkauden osoituksia.
Meillä kotona yleensä ei todellakaan koskettu toiseen. Joskus isä rutisti äitiä voimakkaasti ja saattoi antaa suukon, ja äiti koetti väistää ja rimpuilla irti isän otteesta. (Itseasiassa meininki jatkuu yhä: todistin tätä viimeksi viime kesänä.)
Noin parikymppisenä tutustuin toisen ystäväni vanhempiin, jotka hekin silloin tällöin pusuttelivat ja halasivat toisiaan. He myös keskustelivat hyvin kunnioittavasti keskenään. Silloin ymmärsin, että tällainen rakastava parisuhde saattaakin olla ihan yleisempi ilmiö. Lapsena olin luullut, ettei yli 10 vuotta naimisissa olleet ihmiset enää voi rakastaa toisiaan, vaan vain sietävät toisiaan (tai sitten eivät).
Minusta vähän outoa, että vieraan nähden pusutellaan.
Itse olen perheestä, jossa äidillä on joku diagnosoimaton mt-ongelma. Luulen, että hän on epävakaa tai sitten narsistinen ph. Olen oivaltanut asian vasta näin aikuisena.
Olen iloinen, että löysin tämän ketjun. Vertaistukea ja lisää oivalluksia asioista, jotka eivät olleet oikein perheessämme. Olin aiemmin miellyttäjä ja yleensä seurustelukumppaniksenikin valikoitui juuri nuo pahimmat narsistit. Nyt ymmärrän miksi näin on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akkonene kirjoitti:
Olin kaverini kotona yökylässä joskus 5-6 vanhana, kun kaveri kiipesi illemmalla yhtäkkiä isänsä syliin. Kauhuissani jäin tuijottamaan, että tulee turpakeikka, eikö kaveri tajua varoa, kohta tulee läimäisy ja raivari isältä!
Hämmästyksekseni kaverin isä silitti kaverin päätä ja otti hänet kunnolla syliin. Kaveri liki nukahti siihen, oman isänsä syliin. Tuijotin heitä varmaan 15 min, odottaen koko ajan raivarin ja huudon alkamista, ennen kuin tajusin, ettei sitä tule. Kaverin isä oli siis turvallinen ihminen. Tämä oli minulle suuri järkytys ja sai minut todella surulliseksi. Mitä olisinkaan antanut, että olisin saanut tuollaiset vanhemmat, että olisin saanut kokea olevani kotona turvassa?
...
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa, kun lapsi katkaisee välit vanhempaansa on jo tapahtunut todella paljon kaikkea pahaa. Lapsi yrittää yleensä sietää vanhemmaltaan aivan liian pitkään vahingollista kohtelua, koska jaksaa toivoa vastoin kaikkea todennäköisyyttä, että tapahtuisi jokin käänne parempaan.
Totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti löi muita perheenjäseniä. Pidin jo lapsuudessani perhettäni siksi outona. Aikuisena ymmärsin monen muunkin asian olleen pielessä.
Entä mitä kautta sinä aikuisena ymmärsit asioiden todellisen tolan? Ja mikä muu teillä oli pielessä?
Aloin teini-iässä saada kovan stressin takia paniikkikohtauksia. Ne eivät vanhempia kiinnostaneet. Nuorena aikuisena rohkaistuin hakeutumaan psykiatrisen hoidon piiriin. Vanhemmat yrittivät estää sen. Siinä vaiheessa oikeasti tajusin, etteivät he ole mieleltään terveitä. Millaiset vanhemmat ei toivo lapsensa saavan apua ongelmiinsa?
Mä kävin jonkin aikaa terapiassa muutettuani pois kotoa. Kotonani oli siis ollut väkivaltaa, vähävaraisuutta, mielenterveysongelmia ja alkoholismia. Vanhemmille, varsinkin äidille oli kuitenkin todella tärkeää, että kulissit on. Kerran erehdyksissäni mainitsin tästä terapiasta äidilleni ja hän suuttui että mitä oikein levittelen perheeni asioita. Hän siis todella suuttui että käyn terapiassa purkamassa näitä asioita joista en ollut koskaan saanut jutella kenenkään kanssa!
Toisaalta onko tuo reaktio nyt ihmekään, tajusin tässä ihan vastikään näin 30+ ikäisenä että olihan sekin aika mielipuolista, että kun lukioiässä jouduin sairaalan päivystykseen ja vuoroa odottaessa vaikeroin kivusta, äiti vihaisena käski minun olla hiljaa kun ihmiset kuulemma katsoivat. Kasvatuksessani on todella painotettu sitä että negatiivisia tunteita tai mielipiteitä ei saa ilmaista ollenkaan. Tämä onkin sitten johtanut mittaviin ongelmiin aikuisiällä mutta se onkin jo eri tarina....
Vierailija kirjoitti:
Sitäkin miettii että jos joskus olisi mahdollista saada lapsia niin ei olisi mitään kokemusta normaalista perhe-elämästä, ei käsitystä siitä millaista lapsiperhe-elämän kuuluisi olla ja mitä lasten kanssa tehdä kun ainoa kokemus perhe-elämästä on sellainen jossa aikuiset elää omaa elämäänsä ja lapsi on heitteillejätetty.
Paras kokemus tulee sydämestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi myöhään eli vasta nuorena aikuisena tajusin, että kavereiden vanhemmat auttavat heitä tosi paljon, jopa taloudellisesti. Kuskasivat, lainasivat autoa, toivat ruokaa, kutsuivat syömään, hoitivat lapsenlapsia, auttoivat rempassa ym. Heistä oli valtavasti apua ja tukea nuorille perheille!
Itselläni asia oli täysin päinvastoin ja on edelleen.
Oliko mielestäsi kasvuympäristösi tuon takia siis sairas? Hellanlettas.
Hellanlettas sinulle joka nautit ilkeydestä anonyymisti netissä. Jotain puuttunee sinullakin.
No en kuule tiennytkään, että kasvuympäristö voi traumatisoida vielä senkin jälkeen, kun kotoa on muutettu pois. Miten pitkään te nykyään kasvatte?
Aika harva katkaisee vanhempaansa välit heti kotoa muutettuaan. Jälkikäteen arvioituna se olisi toki voinut olla hyvä ajatus, mutta silloin siihen ei vielä kyennyt.
Vähän nk hauskuutusta tähän väliin: Juttelin pari vuotta sitten satakuntalaisen työmiehen kanssa niitä näitä meidän remonttimme yhteydessä ja jostain tuli puheeksi muuttamiset. Hän sanoi että hänen vanhempansa olivat olleet niin ääliöitä (ei kysellyt millä tavoin), että hän hommasi kämpän itselleen ja 18-vuotiaana muutti pois sanomatta heille sanaakaan. Oli lähettänyt heille vain osoitteenmuutoskortin mahdollisia posteja varten. En tiedä olivatko mitenkään enää yhteyksissä.
Itselleni kävi mm niin että äitini muutti pois kotoa, kun ei kestänyt mitään tilanteita hermot kireänä ja kun tarjoutui mahdollisuus. Isäni oli reilu työmies, ei juonut tai mitään. Olin asunut jo vuosia omillani. Äidin paikkakunnalla toteutettiin puhelinnumeroiden uudistus, mutta ei hän minulle uutta numeroaan ilmoittanut, vaan jouduin kysymään sen Numeropalvelusta. Tuntui kummalta. Kun soitin (tosi harvoin) niin vaikutti hämmästyneeltä. Oliko sitten luullut etten saa numeroaan selville.
En yleensäkään soitellut hänelle, koska aina hänellä tuntui olevan juuri tulenpalava kiire soittaessani. Milloin piti juuri nyt lähteä kauppaan (oma auto), hillokattila kiehuu yli ja vastaavaa. Pari vuotta sitten kun olimme vielä yhteyksissä niin satuin puhelun alussa sanomaan että olin juuri lähdössä kirjastoon ja mainitsin myös että kyllä se paikka pysyy auki vielä monta tuntia. Äidille tuli kiire kuitenkin, alkoi usuttaa minua jo lähtemään sinne kirjastooni ...
Tuollaista se vanhempien käytös helposti on, kun ei haluta käsitellä ikäviä asioita, vaan keksitään kaikenlaista "kiirettä". Olisihan se ikävää, että maton alle lakaistut asiat otettaisiin esille ja käsiteltäisiin kunnolla. Ei ne möröt sieltä minnekään häviä vaan toivomalla.
Tuntuu että iso sakki palstalaisista on kärsinyt lapsina varsinkik 60...80 luvuilla... se oli kosteaa aikaa se...
Sama kaava toistuu useissa viesteissä.
Mullakin faija kupitti joka vkl räkäkännit. Pe ja la.
Se pelotti, ahdisti ja hävetti.
Siellä asui isän isä, hänen veli, sisko ja mun vanhemmat ja 3 lasta, ukin toinen vaimo joka kuoli pois kun olin ihan lapsi, isän sisko kans kuoli kesken iän. Oli iso maalaistalo ja iso pihapiiri peltoineen jne järvi.
Vasta nuorena aikuisena. Syrjäkylällä oli muitakin perheitä, joissa vanhemmat käyttivät toisinaan holtittomasti alkoholia. Olimme "samanlaisia" kuin muutkin. Ja kun meidän perheessä vanhemmat eivät olleet joka päivä räkäkännissä, oli ruokaa ja vaatteita ja kehtasi yleensä kavereita pyytää kylään. Sitä osasi vasta aikuisena katsoa "ulkoa käsin sisäänpäin", että hei, ei tuommoinen touhu lapsiperheessä ole normaalia, vaikka sitä ei joka päivä ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitä niittää, mitä kylvää" on oivallinen sanonta tuohon. Vaikutukset näkyvät aikuisissa lapsissa, ovat traumatisoituneita ja terapian tarpeessa. Sillee parhaiten näkyy ja huomaa. Elämä ei ihan sujukkaan miten pitäisi
Tuo sanontahan viittaa omaan toimintaan. Jos puhutaan lapsuudenkodista ja sen vaikutuksesta ihmiseen niin siinä tapauksessa lapset niittää sitä mitä vanhemmat ovat kylväneet.
Totta, ja ne vanhemmat ovat taas niittäneet mitä heidän omat vanhempansa ovat kylväneet ja niin edelleen..........!
Eli ainoa keino on katsoa peiliin ja kysyä itseltään, miten tästä eteenpäin.
Mun isä oli sairastunut halvaukseen ja oli toipumassa, pelkäsin, että hänelle sattuu jotakin pahempaa ja mulle jäi trauma siitä kun pelkäsin niin paljon että isä ei tulisi enää kotiin. Joka kerta isä tuli kotiin, mutta aina pelkäsin, jos sattuisi jotain.
Lääkärissä olen käynyt polvivaivojen takia, mutta lääkäri ei mitään traumaattisia ole löytänyt ja aika terve olenkin, vaikka traumaa silloin lapsena olikin paljon. Mutta enhän mä siitä isää syytä ja kaiken lisäksi isäkin on jo kuollut.
Alue: Aihe vapaa
Totta! Mutta mun yritys antaa siihen muutokseen jotain, on vielä hiukan kesken... :) Itse asiassa tuntuu, että olen vähän myöhässä. Jokainen sekunti syntyy liuta uusia ihmisiä, ja pitäisi olla valmiimpi.