Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi ajattelee, että on tärkeä, mutta vanhempi inhoaa kyseistä ajatusta ja koittaa kieroillen koko ajan lannistaa lasta?
08.03.2019 |
Oma äitini oli tuo tuollainen kieroilija, jonka mielestä lapsen (tai varmaan kenenkään) ei ole ok ajatella itseään tärkeänä henkilönä. Siitähän kuitenkin seuraa automaattisesti se, että pitää myös muita tärkeänä henkilönä (paitsi äitiäni en pitänyt, johtuen hänen käytöksestään), joten kyseessä ei ole mikään vinoutunut itserakkaus tms.
Mutta miksi ihmeessä äitiäni jotenkin vihastutti tai kiehutti se, että minä pidin itseäni aivan luonnollisesti hyvin tärkeänä ihmisenä? Ja pidän edelleen, joskin se on itselleni myös kiitos äidin, nyt taakka. Suomessahan katsotaan heti vinoon ihmistä, joka ei ole heikkoitsetuntoinen itseään vähättelevä nöyristelijä, ja sitä minä en ole, koska minusta jokainen on tärkeä ja merkityksellinen ihminen. Olisin siis tarvinnut äidiltäni tukea kestää heikkoitsetuntoisten kateelliset hyökkäykset, kun he kuvittelevat minun pitävän tärkeänä vain itseäni havaittuaan sen, etten nöyristele kuten heidät on kasvatettu tekemään tai ei ole tuettu muuhun. Minun kokemukseni siitä, että olen tärkeä ja että jokainen on tärkeä tulee toiselta vanhemmaltani ja hänen suvultaan, ei siis äidiltäni.
En tajua, miten vanhempi ei ole onnesta soikeana hyväitsetuntoisesta ja terveesti suorassa seisovasta lapsestaan, vaan alkaa kieroillen lytätä tätä ja alistaa, puhuen, että muut katsovat sinua pahalla, et tule ikinä saamaan ystäviä, jos joku loukkaantuu siitä millainen sinä olet, niin varopahan vain, sinä saat silloin kärsiä ja muuta ihan ihmeellistä.
Miksi minä siitä kärsisin, jos joku ei kestä sitä, että minä toedän olevani tärkeä? Äitini aliarvioi minun empatiakykyäni aika pahasti. En minä anna sellaisten ihmisten itseeni vaikuttaa, jos vain olisin saanut tuen ja hyväksynnän sille, että saan ajatella olevani tärkeä äidiltäni. Mutta en saanut, ja siitä syntyi kipupiste ajatteluuni. Joka haittaa itseäni paljon enemmän kuin se, mitä joku heikkoitsetuntoinen vieras olisi sanonut.
Kommentit (523)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän elämässä ainakin itselleni olisi ollut nimenomaan saada tukea kestää heikkoitsetuntoisten kateelliset ja ikävät hyökkäykset itseäni kohtaan, niin äitini ei auttanut eikä tukenut niissä minua yhtään, päin vastoin hän oikein tuntui kierosti riemastuvan, kun sai heikentää minun itsetuntoani ja luottamustani itseeni ihmisenä. En vaan voinut tajuta, että hän siis ei kestänyt sitä, että minä olen hyvä ja rauhantahtoinen ihminen, vaan halusi kaivaa minusta esiin kaiken kiukun, pahan olon ja vihan sitä kohtaan, että minua kohdellaan väärin, jotta sai sanoa, että saan ansioni mukaan. Siis aivan kamala kasvattaja lapsen olla hänen läheisyydessään, hyi olkoon, voi minua rassukkaa. Kenen tahansa toisen itselleni hyvää haluavan ihmisen leivissä minusta olisi varmasti tullut aivan eri ihminen valintoineni ja eväineni, joilla jatkaa elämään.
ApNyt taisin keksiä... Ehkä äiti projisoi sinuun oman kyvyttömyytensä: ehkä hänelle opetettiin, että täytyy olla kaikille perin kiltti, täysin itsensä kustannuksella, eli olemalla vaikka itselleen tuhma. Siinä tapauksessa, hän oli henkisesti täysin raiskattu - ja aivopesty.
Se että hän näki sinut tervehenkisenä, aiheutti hänelle ilmeisesti niin suuren tiedostamattoman ristiriidan, että häntä suorastaan oksetti. Hänen oli saatava manipuloida sinua, koska sinä olit pelkkä piikki hänen vajaasti kehittyneelle egolleen, silloin kun sattui osumaan herkkään kohtaan. Tavallaan sellaisina hetkinä vuorovaikutit pelkän defenssin kanssa. Äitisi aivot ikään kuin antoivat tilaa riivatulle haamulle, jota hän ei edes kyennyt erottamaan itsestään.
Niin paljon psyykkistä vauriota hänelle ilmeisesti joskus aiheutettiin..!
Ja nyt ap on itse päästään vialla lopulta pitkän taistelun jälkeen.
Hän on kuin lobotoitu muumio. Toistelee äitinsä nimeä ja voi olla itsekin muuttunut äidikseen.
Ei ottanut askelta eteen kun siivet oli kasvaneet selkään vaan jäi äitinsä raadeltavaksi.
Minä nimittäin otin jalat alleni ja jätin entisen elämän ja en edes pohdi menneisyyttä. Miksi ihmeessä repisin haavoja auki?
Jos olet niin sinut kaiken kanssa, niin miksi tulet tänne kerjäämään kehuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen TAO kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset juuret tulevat idästä. Idässä on ymmärretty että ihminen on ihminen.
Eli ei yksilö ole muihin nähden mitenkään merkittävä.
Tästä syystä idässä myös ajatellaan että huumeen käyttäminen ei ole yksilönvapautta kuten se lännessä on.
Meillä yksilökäsitys on enemmän perinteistä. Esimerkiksi Ranskassa vallankumous ja valistajat ovat muuttaneet ihmiskäsitystä yksilöllisempään suuntaan.
Heille on ilmiselvää että yksilö voi tehdä itsekkäästi asioita.
Meillä on perinteisempi näkökulma. Lähempänä keskiaikaa.
Yhteisöllisyys on myös hedelmällistä sosialismissa. Lännessä yksilökeskeisessä kultuurissa ei sosialismi toimi, koska yksilöt tekevät itsekkäitä tekoja, jotka eivät aja yhteisön etuja. Ne eivät ole siis sosialisia tekoja.
Äitisi selvästi oli perinteinen nainen ja kunnioitti vanhan Venäjän ja Itä-Euroopan ihmiskäsitystä yhteisöllisenä olentona ja nöyränä yhtenä muiden joukossa olentona.
Sinä olet kuvitellut oivaltavasi jotain uutta, mutta se on vain Ranskan vallankumouksellista hapatusta ja eräänlaista harhaa, joka voi ollakin ihan ok.
Mitä siitä tulee jos jokainen ajattelee olevansa erityinen?
Ajattele muurahaispesää tai mehiläispesää?
Ei pesä silloin toimi tai yhteiskunta.
Siksi äitisi oli viisain.
Aasian kunfutselaisuudella on ehkä ollut paljon vaikutusta.
Aasiassa kunnioitetaan vanhempia eikä kritisoida heitä.
Ap on selvästi pois tolaltaan. Hänet on kasvatettu perinteisesti, mutta kuvittelee löytäneensä jotain uutta.
Tämä ei ole minusta mitenkään arvostettava mlli tai tapa ajatella. Jokaista tulee voida kritisoida ja arvostella, se, että joku on sen yläpuolella on täysin naurettava ajatuskin.
ApKiinalainen kultuuri on hyvin vanhaa ja siinä on paljon oivalluksia.
Idea on luottamuksessa. Vanhat luottavat nuoriin ja nuoret vanhoihin. Siihen sisältyy voimakas vastuun kanto.
Sinun tavalla epäillään lapsellisesti ja keksitään asiat uudestaan. Tapasi ap on kiivetä ns peppu edellä puuhun. Vasta vanhempana sitten tajuat että aha he olivatkin oikeassa.
Et nyt oikein ymmärrä että kultuurit ovat vanhoja ja jos on olemassa jotain konservatiivisia tapoja, niin ne on hyväksi havaittuja toimintamalleja. Ei ole tarvetta keksiä uusia tai mennä pois polulta, joka on hyväksi havaittu.
Toki voit sooloillakin, mutta älä odota muilta ymmärrystä mokailuillesi.
Teet häpeää äidillesi tässä ketjussa. Osaisitpa hävetä.
Osaisitpa sinä hävetä sitä, ettet ymmärrä narsistisen perheen vaikutusta lapsen persoonan kehitykselle.
Eiköhä me kaikki tiietä.
Pääpointti on se, että mars mars sinne terapiaan ja alkaa ajattelemaan myös sitä omaa käyttäytymistä.
Tällä logiikalla minöki voisin sanoa, että suvussa sama p*ska kulkee sukupolvelta toiselle ja käyttää sitä tekosyynä oikeuttamaan omaa p*skaa käytöstä.Tämä juuri osoittaa, että sinä et tiedä mitään narsistin lapsena kasvamisesta! Tuo lausehan on täysin narsistin suusta. Narsisti syöksee toisen raivon partaalle, ja sitten syyttää, kun toinen käyttäytyy huonosti. Sä, kommentoija et tiedä narsisteista mitään .
ApEli kun mä otan muut huomioon omalla käyttäytymisellä niin se on susta narsistista?
Kun mä en mene pitkin työpaikkaa jauhamassa ristiin rastiin p*skaa muiden työjäljestä tai tekemisistä?
Ku mä tarjoan työkaverille kahvin ku se unohti oman lompakkonsa toimistoon, enkä oleta, että se joskus mulle tarjoaisi kahvin takaisin?Ja ihan tiedoksi, että mun lähipiirissä on narsisti.
Se on niin kiltti kaikille siihen asti, että se saa mitä haluaa. Jos ei joku ole mieliksi niin alkaa se ärsyttäminen, henkilökohtaisuuksiin meneminen, haukkuminen ja on valmis menemään niin pitkälle vieläpä, että rikkoo kotirauhankin ja ainoastaan sen takia, että saa piinata toista.
Sitten kun joku uskaltaa tälle narsistille ees yrittää näyttää kaapin paikkaa niin alkaa uhriutuminen ja syyttely ja usuttaa muutkin ympäriltä tämän yhden kimppuun.Että kyllä tätä on nähty ja oma osa siitä saatu.
Sen seurauksena olen ottanut etäisyyttä ja antanut tämän ihmisen mustamaalata minut kokonaan, enkä edes jaksa oikaista ihmisten luuloja mihinkään suuntaan, koska se ei elämääni vaikuta enää.
Olen antanut asian olla ja hyväksynyt sen mitä on tapahtunut.Luuletko sä, että mun elämäni parantaa joku kahvikupin tarjoaminen toisille? Mitä sä oikein ajattelet???? Ei se ihminen ymmärrä minua yhtään sen enempää, enkä mä ostele ystäviä. SE ON IHAN RIITTÄVÄÄ KÄYTÖSTÄ IHMISELTÄ, ETTÄ EI HÄIRITSE TOISIA. Sulla on täysin vääristynyt kuva narsismista, jos se ei sinusta tee jostakusta narsistia, että ostelee kahvia. Anteeksi nyt vaan.
ApMulla meni nyt kyllä ihan ohi tämä sun viesti?
Eihän kukaan ystävän ostamisesta puhut vaan, kahvi kupin tarjoamisesta unohtuneen lompakon vuoksi?
Eli oonko mä nyt narsisti ku mä olen maksanut työkaverin kahvin, ettei sen kahvitauko mene siitä pilalle??Miten tämä liittyy mun ketjuun? Mitä sä halusit tällä tiedolla sanoa? Meni ohi minulta, ellei se ollut ystävien ostoesimerkki. Tai sellaisten kavereiden. Ja sellaisen hyväksynnän, joka perustuu siis materiaan.
????
ApSinä väitit mua narsistiksi niin kysyin, että narsistiko tarjoaa toiselle kahvin ilman että hyötyy siitä mitään?
Se vain tässä ihmetyttää, sian kääntöpuoli, että mitä sä ajattelisit ihmisestä, joka ei tarjoa sitä kahvia? Ai pahaa tai huonoa vai? Millä oikeudella?
Apminä näin ohiksena vastaan, että alkaisin kysymään itseltäni miksi minulla syntyy ongelma siitä, maksaako tai tarjoaako joku minulle kahvia? Jos haluan kahvia, niin ostan tai keitän sitä itse ja oletan, että aikuiset ihmiset tekevät samoin. Kahvikupilla voi tai sitten olla jotain syvempiä merkityksiä, mutta minä en niitä omassa päässäni sille ala kehittelemään, saatikka tekemään siitä itselleni vuosia kestävää ongelmaa. Ihmisten suusta tulee vaikka mitä, niihin ei kannata liikaa kiinnittää huomiota tai jämähtää.
Tässä näkee sen, ettet osaa pitää itseäsi etkä toisiakaan arvossa, kun tällaisia latelet. Jos siis se puhe on kuulijaa loukkaavaa. Toki siihen on oikeus puuttua.
Ap
Totta, en pidä toisia tai heidän juttujaan kovinkaan arvossa. Puolella väestöstä on sata äo tai sen alle oleva älykkyys. Monen jutut eivät ole edes teoreettisesti kovinkaan järkeviä tai älykkäitä. Pidän itseäni niin arvokkaana, etten anna tuollaisten ihmisten ja heidän juttujensa ja asioiden vaikuttaa itseeni tai tunteisiini. Miksi ihmeessä antaisin? Minua ei loukkaa, jos joku typerä sanoo jotain typerää. Tiedostan ettei hän voi muutakaan. Hän on mitä on. Typerä ihminen, jolta ei voi muuta tulla kuin typerää juttua. Miksi suuttua kissalle ettei se osaa haukkua tai tee muuta kuin mau’u ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneen ajan henki. Vanhemman tehtävä oli katsoa ettei lapsi ylpisty liikaa. Mullekin oma äiti sanoi ettei koskaan viitsi mua kehua ettei se nouse päähän. Mitätöi koulumenestystä ja joskus haukkui jopa rumaksi. Ei tiennyt että mulla oli tosi huono itsetunto ja olin koulukiusattu. Olisin tarvinnut kannustusta enkä lyttäämistä. Suurin huolenaihe tuntui olevan se että lapsella nousee pissi päähän. No ei noussut. Aikuisena kärsin paniikkihäiriöstä ja huijarisyndroomasta. Oma ajatusmaailma on kaiken etenemisen esteenä. Että näin. Ihan normisettiä oli tuo Suomessa.
Aivan, se OMA ajatusmaailma, ei äidin, isän tai opettajan. Jos ihmiset pystyvät oppimaan aikuisena vaikeaa lääketiedettä, matematiikkaa ja fysiikkaa, niin luulisi, että aivot oppivat ajattelemaan myönteisesti itsestään? Vai vaatiko se jo huomattavasti korkeampaa älykkyyttä?
Täysin ilman onnistumisen kokemuksia tai muilta saatavaa myönteistä palautetta? Jos ei se onnistunut lapsuudessa, niin miten aikuiseksi kasvaminen muuttaisi asian täysin?
Sitten on vain hyväksyttävä oma vajaavaisuutensa ja kykenemättömyytensä asian suhteen ja elettävä sen tosiasian kanssa. En kyennyt juoksemaan lapsena 100m 10 sekuntiin, enkä tule kykenemään siihen koskaan, mutta olen oppinut elämään tämän asian kanssa. Ehkä se on vain opittava hyväksymään se tosiasia ettei ole osannut eikä tule koskaan edes osaamaan kokemaan itseään hyväksi tai muuksi kuin sen minkä nyt kokee?
Eräs tuntemani ihminen hyväksyi tämän jo nuorena. Hän teki itsemurhan. Ilman toivoa meillä ei ole mitään.
Meillä kaikilla on kohtalomme. Toiset tosiaan eivät kykene lopulta elämään tosiasioiden kanssa. Mikä on tietenkin surullista.
Se ei ole mikään TOSIASIA, jos kaltaisesi kiusaaja on rikkonut toisen jalan, ettei hän kykenisi juoksemaan satasta siihen aikaan, joka oli tavoitteena ennen kuin SÄ rikoit sen jalan. Mutta SÄ vääristelet tilanteen TOSITILANTEEKSI. Näin juuri narsisti toimii.
ApEi vaan sinä kuvittelet kuinka muut aina tahallaan ja tietoisesti rikkovat ne muiden jalat. Kuinka kaikki muut ovat kiusaajia. Mitä jos sinä olet se kömpelö? Mitä jos se olikin sinä joka työnsin sen jalkasi siihen eteen ja toinen vain reagoi tilanteeseen, joka sitten johti vahingossa siihen jalan rikkoutumiseen? Ainiin, mutta eiväthän lapset voi asettaa jalkojaan väärin. Tai ainakin aikuisen olisi pitänyt kyetä jotenkin estämään se jalan väärin laittaminen tai jotain sen aikuisen nyt olisi pitänyt vuosia sitten osata tehdä toisin tai olla tekemättä. Maailma ei ole yksisuuntainen edes lasten kohdalla. Myös lasten teoilla on seuraukset. Et halua nähdä koskaan omaa osuuttasi asiassa. Niinkuin sinä olit vain passiivinen lapsi, joka käyttäytyi täydellisesti, johon koskaan ei olisi voinut turhautua tai suuttua. Ja vaikka olisit ollut mitä tahansa, niin jotenkin ”pyhänä” lapsena kaikkiin tekoihin, äitisi olisi pitänyt reagoida, jollain suurella (vääristyneenä) kaikki hyvin asenteella.
Sinun äitisi ei ollut narsisti, vaan sinä itse et hyväksy omia virheitäsi ja aikuisten (äitisi) epätäydellisiä reagoimisia niihin. Ehkei ongelmasi ole huono itsetunto vaan aivan liian suuri ego. Et voi hyväksyä sitä kuinka juuri sinuun ei ole ollut sitä täydellistä käyttäytymistä. Sinä, ylisuuren egosi kanssa olisitte ansainneet niin paljon enemmän ja nyt sait ihan samanlaista käytöstä äidiltäsi, kuin miljoonat muutkin lapset. Äidin, joka suuttuu kun huonetta ei ole siivottu jne.
Tässä on minusta erinomaisesti kiteytetty kivikissan ongelma. Äiti on tavallinen virheellinen äiti, kuten me ihan kaikki muutkin äidit. Mutta kivikissa on aina ollut parempi. Mummon rahojen takia äitiään ’rikkaampi’ ja ’hienompi’, mielestään älykäs ja lahjakas lapsi, joka ei kestänyt tavallista epätäydellistä kasvatusta. Ei ikinä oppinut jakamaan omastaan, koska vieläkin suree jotain vanhoja serkuille jaettuja heppalehtiä. Ehkä kivikissasta olisi voinut kasvaa normaali ihminen, jos olisi ollut sisaruksia pitämässä egoa vähän aisoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneen ajan henki. Vanhemman tehtävä oli katsoa ettei lapsi ylpisty liikaa. Mullekin oma äiti sanoi ettei koskaan viitsi mua kehua ettei se nouse päähän. Mitätöi koulumenestystä ja joskus haukkui jopa rumaksi. Ei tiennyt että mulla oli tosi huono itsetunto ja olin koulukiusattu. Olisin tarvinnut kannustusta enkä lyttäämistä. Suurin huolenaihe tuntui olevan se että lapsella nousee pissi päähän. No ei noussut. Aikuisena kärsin paniikkihäiriöstä ja huijarisyndroomasta. Oma ajatusmaailma on kaiken etenemisen esteenä. Että näin. Ihan normisettiä oli tuo Suomessa.
Aivan, se OMA ajatusmaailma, ei äidin, isän tai opettajan. Jos ihmiset pystyvät oppimaan aikuisena vaikeaa lääketiedettä, matematiikkaa ja fysiikkaa, niin luulisi, että aivot oppivat ajattelemaan myönteisesti itsestään? Vai vaatiko se jo huomattavasti korkeampaa älykkyyttä?
Täysin ilman onnistumisen kokemuksia tai muilta saatavaa myönteistä palautetta? Jos ei se onnistunut lapsuudessa, niin miten aikuiseksi kasvaminen muuttaisi asian täysin?
Sitten on vain hyväksyttävä oma vajaavaisuutensa ja kykenemättömyytensä asian suhteen ja elettävä sen tosiasian kanssa. En kyennyt juoksemaan lapsena 100m 10 sekuntiin, enkä tule kykenemään siihen koskaan, mutta olen oppinut elämään tämän asian kanssa. Ehkä se on vain opittava hyväksymään se tosiasia ettei ole osannut eikä tule koskaan edes osaamaan kokemaan itseään hyväksi tai muuksi kuin sen minkä nyt kokee?
Eräs tuntemani ihminen hyväksyi tämän jo nuorena. Hän teki itsemurhan. Ilman toivoa meillä ei ole mitään.
Meillä kaikilla on kohtalomme. Toiset tosiaan eivät kykene lopulta elämään tosiasioiden kanssa. Mikä on tietenkin surullista.
Se ei ole mikään TOSIASIA, jos kaltaisesi kiusaaja on rikkonut toisen jalan, ettei hän kykenisi juoksemaan satasta siihen aikaan, joka oli tavoitteena ennen kuin SÄ rikoit sen jalan. Mutta SÄ vääristelet tilanteen TOSITILANTEEKSI. Näin juuri narsisti toimii.
ApEi vaan sinä kuvittelet kuinka muut aina tahallaan ja tietoisesti rikkovat ne muiden jalat. Kuinka kaikki muut ovat kiusaajia. Mitä jos sinä olet se kömpelö? Mitä jos se olikin sinä joka työnsin sen jalkasi siihen eteen ja toinen vain reagoi tilanteeseen, joka sitten johti vahingossa siihen jalan rikkoutumiseen? Ainiin, mutta eiväthän lapset voi asettaa jalkojaan väärin. Tai ainakin aikuisen olisi pitänyt kyetä jotenkin estämään se jalan väärin laittaminen tai jotain sen aikuisen nyt olisi pitänyt vuosia sitten osata tehdä toisin tai olla tekemättä. Maailma ei ole yksisuuntainen edes lasten kohdalla. Myös lasten teoilla on seuraukset. Et halua nähdä koskaan omaa osuuttasi asiassa. Niinkuin sinä olit vain passiivinen lapsi, joka käyttäytyi täydellisesti, johon koskaan ei olisi voinut turhautua tai suuttua. Ja vaikka olisit ollut mitä tahansa, niin jotenkin ”pyhänä” lapsena kaikkiin tekoihin, äitisi olisi pitänyt reagoida, jollain suurella (vääristyneenä) kaikki hyvin asenteella.
Sinun äitisi ei ollut narsisti, vaan sinä itse et hyväksy omia virheitäsi ja aikuisten (äitisi) epätäydellisiä reagoimisia niihin. Ehkei ongelmasi ole huono itsetunto vaan aivan liian suuri ego. Et voi hyväksyä sitä kuinka juuri sinuun ei ole ollut sitä täydellistä käyttäytymistä. Sinä, ylisuuren egosi kanssa olisitte ansainneet niin paljon enemmän ja nyt sait ihan samanlaista käytöstä äidiltäsi, kuin miljoonat muutkin lapset. Äidin, joka suuttuu kun huonetta ei ole siivottu jne.Tässä on minusta erinomaisesti kiteytetty kivikissan ongelma. Äiti on tavallinen virheellinen äiti, kuten me ihan kaikki muutkin äidit. Mutta kivikissa on aina ollut parempi. Mummon rahojen takia äitiään ’rikkaampi’ ja ’hienompi’, mielestään älykäs ja lahjakas lapsi, joka ei kestänyt tavallista epätäydellistä kasvatusta. Ei ikinä oppinut jakamaan omastaan, koska vieläkin suree jotain vanhoja serkuille jaettuja heppalehtiä. Ehkä kivikissasta olisi voinut kasvaa normaali ihminen, jos olisi ollut sisaruksia pitämässä egoa vähän aisoissa.
Oletko sinä elänyt ap:n elämää? Ellet ole, niin älä esitä tietäväsi millaista se on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneen ajan henki. Vanhemman tehtävä oli katsoa ettei lapsi ylpisty liikaa. Mullekin oma äiti sanoi ettei koskaan viitsi mua kehua ettei se nouse päähän. Mitätöi koulumenestystä ja joskus haukkui jopa rumaksi. Ei tiennyt että mulla oli tosi huono itsetunto ja olin koulukiusattu. Olisin tarvinnut kannustusta enkä lyttäämistä. Suurin huolenaihe tuntui olevan se että lapsella nousee pissi päähän. No ei noussut. Aikuisena kärsin paniikkihäiriöstä ja huijarisyndroomasta. Oma ajatusmaailma on kaiken etenemisen esteenä. Että näin. Ihan normisettiä oli tuo Suomessa.
Aivan, se OMA ajatusmaailma, ei äidin, isän tai opettajan. Jos ihmiset pystyvät oppimaan aikuisena vaikeaa lääketiedettä, matematiikkaa ja fysiikkaa, niin luulisi, että aivot oppivat ajattelemaan myönteisesti itsestään? Vai vaatiko se jo huomattavasti korkeampaa älykkyyttä?
Täysin ilman onnistumisen kokemuksia tai muilta saatavaa myönteistä palautetta? Jos ei se onnistunut lapsuudessa, niin miten aikuiseksi kasvaminen muuttaisi asian täysin?
Sitten on vain hyväksyttävä oma vajaavaisuutensa ja kykenemättömyytensä asian suhteen ja elettävä sen tosiasian kanssa. En kyennyt juoksemaan lapsena 100m 10 sekuntiin, enkä tule kykenemään siihen koskaan, mutta olen oppinut elämään tämän asian kanssa. Ehkä se on vain opittava hyväksymään se tosiasia ettei ole osannut eikä tule koskaan edes osaamaan kokemaan itseään hyväksi tai muuksi kuin sen minkä nyt kokee?
Eräs tuntemani ihminen hyväksyi tämän jo nuorena. Hän teki itsemurhan. Ilman toivoa meillä ei ole mitään.
Meillä kaikilla on kohtalomme. Toiset tosiaan eivät kykene lopulta elämään tosiasioiden kanssa. Mikä on tietenkin surullista.
Se ei ole mikään TOSIASIA, jos kaltaisesi kiusaaja on rikkonut toisen jalan, ettei hän kykenisi juoksemaan satasta siihen aikaan, joka oli tavoitteena ennen kuin SÄ rikoit sen jalan. Mutta SÄ vääristelet tilanteen TOSITILANTEEKSI. Näin juuri narsisti toimii.
ApEi vaan sinä kuvittelet kuinka muut aina tahallaan ja tietoisesti rikkovat ne muiden jalat. Kuinka kaikki muut ovat kiusaajia. Mitä jos sinä olet se kömpelö? Mitä jos se olikin sinä joka työnsin sen jalkasi siihen eteen ja toinen vain reagoi tilanteeseen, joka sitten johti vahingossa siihen jalan rikkoutumiseen? Ainiin, mutta eiväthän lapset voi asettaa jalkojaan väärin. Tai ainakin aikuisen olisi pitänyt kyetä jotenkin estämään se jalan väärin laittaminen tai jotain sen aikuisen nyt olisi pitänyt vuosia sitten osata tehdä toisin tai olla tekemättä. Maailma ei ole yksisuuntainen edes lasten kohdalla. Myös lasten teoilla on seuraukset. Et halua nähdä koskaan omaa osuuttasi asiassa. Niinkuin sinä olit vain passiivinen lapsi, joka käyttäytyi täydellisesti, johon koskaan ei olisi voinut turhautua tai suuttua. Ja vaikka olisit ollut mitä tahansa, niin jotenkin ”pyhänä” lapsena kaikkiin tekoihin, äitisi olisi pitänyt reagoida, jollain suurella (vääristyneenä) kaikki hyvin asenteella.
Sinun äitisi ei ollut narsisti, vaan sinä itse et hyväksy omia virheitäsi ja aikuisten (äitisi) epätäydellisiä reagoimisia niihin. Ehkei ongelmasi ole huono itsetunto vaan aivan liian suuri ego. Et voi hyväksyä sitä kuinka juuri sinuun ei ole ollut sitä täydellistä käyttäytymistä. Sinä, ylisuuren egosi kanssa olisitte ansainneet niin paljon enemmän ja nyt sait ihan samanlaista käytöstä äidiltäsi, kuin miljoonat muutkin lapset. Äidin, joka suuttuu kun huonetta ei ole siivottu jne.Tässä on minusta erinomaisesti kiteytetty kivikissan ongelma. Äiti on tavallinen virheellinen äiti, kuten me ihan kaikki muutkin äidit. Mutta kivikissa on aina ollut parempi. Mummon rahojen takia äitiään ’rikkaampi’ ja ’hienompi’, mielestään älykäs ja lahjakas lapsi, joka ei kestänyt tavallista epätäydellistä kasvatusta. Ei ikinä oppinut jakamaan omastaan, koska vieläkin suree jotain vanhoja serkuille jaettuja heppalehtiä. Ehkä kivikissasta olisi voinut kasvaa normaali ihminen, jos olisi ollut sisaruksia pitämässä egoa vähän aisoissa.
Oletko sinä elänyt ap:n elämää? Ellet ole, niin älä esitä tietäväsi millaista se on ollut.
Heh heh. Olemme nyt vuosia lukeneet näitä kirjoituksia vaikka kuinka monta sivua ja ketjua ja vaikka millaista esimerkkiä. Me alamme kohta tuntemaan kivikissan paremmin, kuin hänen äitinsä. Kuten joku tuolla aiemmin kirjoitti, ei tarvitse edes avata ketjua, kun tietää jo, että hän on sen kirjoittanut. Kyllä se kertoo aika hyvin kuinka hyvin tunnemme jo ap:n.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän elämässä ainakin itselleni olisi ollut nimenomaan saada tukea kestää heikkoitsetuntoisten kateelliset ja ikävät hyökkäykset itseäni kohtaan, niin äitini ei auttanut eikä tukenut niissä minua yhtään, päin vastoin hän oikein tuntui kierosti riemastuvan, kun sai heikentää minun itsetuntoani ja luottamustani itseeni ihmisenä. En vaan voinut tajuta, että hän siis ei kestänyt sitä, että minä olen hyvä ja rauhantahtoinen ihminen, vaan halusi kaivaa minusta esiin kaiken kiukun, pahan olon ja vihan sitä kohtaan, että minua kohdellaan väärin, jotta sai sanoa, että saan ansioni mukaan. Siis aivan kamala kasvattaja lapsen olla hänen läheisyydessään, hyi olkoon, voi minua rassukkaa. Kenen tahansa toisen itselleni hyvää haluavan ihmisen leivissä minusta olisi varmasti tullut aivan eri ihminen valintoineni ja eväineni, joilla jatkaa elämään.
ApNyt taisin keksiä... Ehkä äiti projisoi sinuun oman kyvyttömyytensä: ehkä hänelle opetettiin, että täytyy olla kaikille perin kiltti, täysin itsensä kustannuksella, eli olemalla vaikka itselleen tuhma. Siinä tapauksessa, hän oli henkisesti täysin raiskattu - ja aivopesty.
Se että hän näki sinut tervehenkisenä, aiheutti hänelle ilmeisesti niin suuren tiedostamattoman ristiriidan, että häntä suorastaan oksetti. Hänen oli saatava manipuloida sinua, koska sinä olit pelkkä piikki hänen vajaasti kehittyneelle egolleen, silloin kun sattui osumaan herkkään kohtaan. Tavallaan sellaisina hetkinä vuorovaikutit pelkän defenssin kanssa. Äitisi aivot ikään kuin antoivat tilaa riivatulle haamulle, jota hän ei edes kyennyt erottamaan itsestään.
Niin paljon psyykkistä vauriota hänelle ilmeisesti joskus aiheutettiin..!
Ja nyt ap on itse päästään vialla lopulta pitkän taistelun jälkeen.
Hän on kuin lobotoitu muumio. Toistelee äitinsä nimeä ja voi olla itsekin muuttunut äidikseen.
Ei ottanut askelta eteen kun siivet oli kasvaneet selkään vaan jäi äitinsä raadeltavaksi.
Minä nimittäin otin jalat alleni ja jätin entisen elämän ja en edes pohdi menneisyyttä. Miksi ihmeessä repisin haavoja auki?
Jos olet niin sinut kaiken kanssa, niin miksi tulet tänne kerjäämään kehuja?
Tulin lähinnä esikuvaksi teille. Todisteeksi siitä että vaikka menneisyys olisi kurja ja kasvatettu Haarerin oppien mukaan kansallissosialistiksi, niin sä voit muuttua ja sä voit äänestää vihreitä ja olla aidosti sosialisti ilman sitä kansallis-liitettä.
Turha sielä menneisyydessä on velloa. Ottakaa marssiaskel eteen päin!
Katse eteen! Mars.
Olen monesti terapioissa neuvonut että eteen päin on mieli.
Ei taaksepäin edes ajatuksen tasolla. Aina kun ajatus pakenee murheisiin niin uusi ajatus tilalle.
Voin jatkossakin neuvoa teitä tulemaan yhtä voimakkaaksi hahmoksi kuin minä olen.
Uhrin asemassa ei ole mitään ihannoitavaa. Miksi haluaisitte olla surkimuksia?
Äitinnekö iloksi?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen TAO kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset juuret tulevat idästä. Idässä on ymmärretty että ihminen on ihminen.
Eli ei yksilö ole muihin nähden mitenkään merkittävä.
Tästä syystä idässä myös ajatellaan että huumeen käyttäminen ei ole yksilönvapautta kuten se lännessä on.
Meillä yksilökäsitys on enemmän perinteistä. Esimerkiksi Ranskassa vallankumous ja valistajat ovat muuttaneet ihmiskäsitystä yksilöllisempään suuntaan.
Heille on ilmiselvää että yksilö voi tehdä itsekkäästi asioita.
Meillä on perinteisempi näkökulma. Lähempänä keskiaikaa.
Yhteisöllisyys on myös hedelmällistä sosialismissa. Lännessä yksilökeskeisessä kultuurissa ei sosialismi toimi, koska yksilöt tekevät itsekkäitä tekoja, jotka eivät aja yhteisön etuja. Ne eivät ole siis sosialisia tekoja.
Äitisi selvästi oli perinteinen nainen ja kunnioitti vanhan Venäjän ja Itä-Euroopan ihmiskäsitystä yhteisöllisenä olentona ja nöyränä yhtenä muiden joukossa olentona.
Sinä olet kuvitellut oivaltavasi jotain uutta, mutta se on vain Ranskan vallankumouksellista hapatusta ja eräänlaista harhaa, joka voi ollakin ihan ok.
Mitä siitä tulee jos jokainen ajattelee olevansa erityinen?
Ajattele muurahaispesää tai mehiläispesää?
Ei pesä silloin toimi tai yhteiskunta.
Siksi äitisi oli viisain.
Aasian kunfutselaisuudella on ehkä ollut paljon vaikutusta.
Aasiassa kunnioitetaan vanhempia eikä kritisoida heitä.
Ap on selvästi pois tolaltaan. Hänet on kasvatettu perinteisesti, mutta kuvittelee löytäneensä jotain uutta.
Tämä ei ole minusta mitenkään arvostettava mlli tai tapa ajatella. Jokaista tulee voida kritisoida ja arvostella, se, että joku on sen yläpuolella on täysin naurettava ajatuskin.
ApKiinalainen kultuuri on hyvin vanhaa ja siinä on paljon oivalluksia.
Idea on luottamuksessa. Vanhat luottavat nuoriin ja nuoret vanhoihin. Siihen sisältyy voimakas vastuun kanto.
Sinun tavalla epäillään lapsellisesti ja keksitään asiat uudestaan. Tapasi ap on kiivetä ns peppu edellä puuhun. Vasta vanhempana sitten tajuat että aha he olivatkin oikeassa.
Et nyt oikein ymmärrä että kultuurit ovat vanhoja ja jos on olemassa jotain konservatiivisia tapoja, niin ne on hyväksi havaittuja toimintamalleja. Ei ole tarvetta keksiä uusia tai mennä pois polulta, joka on hyväksi havaittu.
Toki voit sooloillakin, mutta älä odota muilta ymmärrystä mokailuillesi.
Teet häpeää äidillesi tässä ketjussa. Osaisitpa hävetä.
Päinvastoin mä olen vasta vanhempana tajunnut, että äitini oli väärässä ja mitä vanhemmaksi kasvan, sen pahemmin näen, ettei hänessä ollut äitinä oikein mitään hyvää. Ainakaan siinä määrin, miten hän itse kuvittelee. Sinun logiikallasi Hitleri,äkään ei olisi saanut nuorempi polvi tuomita.
Ap
Ei häntä ihmisenä voi tuomita. Ei tuomitseminen auta vaan kunnioitus siitä että hän teki virheen ennen minua ja osaan varoa. Sillä tavoin hän kiteytyy myös osaksi perinteistä historiaa varoituskylttinä.
Hän on hyvä esimerkki nuoremmalle polvelle siitä mitä voi käydä, jos mokailee ja ei noudata perinteitä.
Herra Adolf ei missään mielessä noudattanut konservatiivisesti perinteitä vaan oli modernin Eurooppalaisuuden henki. Hyvin utopistinen ajattelija.
Sellainen johtaa aina väistämättä törmäykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän elämässä ainakin itselleni olisi ollut nimenomaan saada tukea kestää heikkoitsetuntoisten kateelliset ja ikävät hyökkäykset itseäni kohtaan, niin äitini ei auttanut eikä tukenut niissä minua yhtään, päin vastoin hän oikein tuntui kierosti riemastuvan, kun sai heikentää minun itsetuntoani ja luottamustani itseeni ihmisenä. En vaan voinut tajuta, että hän siis ei kestänyt sitä, että minä olen hyvä ja rauhantahtoinen ihminen, vaan halusi kaivaa minusta esiin kaiken kiukun, pahan olon ja vihan sitä kohtaan, että minua kohdellaan väärin, jotta sai sanoa, että saan ansioni mukaan. Siis aivan kamala kasvattaja lapsen olla hänen läheisyydessään, hyi olkoon, voi minua rassukkaa. Kenen tahansa toisen itselleni hyvää haluavan ihmisen leivissä minusta olisi varmasti tullut aivan eri ihminen valintoineni ja eväineni, joilla jatkaa elämään.
ApNyt taisin keksiä... Ehkä äiti projisoi sinuun oman kyvyttömyytensä: ehkä hänelle opetettiin, että täytyy olla kaikille perin kiltti, täysin itsensä kustannuksella, eli olemalla vaikka itselleen tuhma. Siinä tapauksessa, hän oli henkisesti täysin raiskattu - ja aivopesty.
Se että hän näki sinut tervehenkisenä, aiheutti hänelle ilmeisesti niin suuren tiedostamattoman ristiriidan, että häntä suorastaan oksetti. Hänen oli saatava manipuloida sinua, koska sinä olit pelkkä piikki hänen vajaasti kehittyneelle egolleen, silloin kun sattui osumaan herkkään kohtaan. Tavallaan sellaisina hetkinä vuorovaikutit pelkän defenssin kanssa. Äitisi aivot ikään kuin antoivat tilaa riivatulle haamulle, jota hän ei edes kyennyt erottamaan itsestään.
Niin paljon psyykkistä vauriota hänelle ilmeisesti joskus aiheutettiin..!
Ja nyt ap on itse päästään vialla lopulta pitkän taistelun jälkeen.
Hän on kuin lobotoitu muumio. Toistelee äitinsä nimeä ja voi olla itsekin muuttunut äidikseen.
Ei ottanut askelta eteen kun siivet oli kasvaneet selkään vaan jäi äitinsä raadeltavaksi.
Minä nimittäin otin jalat alleni ja jätin entisen elämän ja en edes pohdi menneisyyttä. Miksi ihmeessä repisin haavoja auki?
Jos olet niin sinut kaiken kanssa, niin miksi tulet tänne kerjäämään kehuja?
Tulin lähinnä esikuvaksi teille. Todisteeksi siitä että vaikka menneisyys olisi kurja ja kasvatettu Haarerin oppien mukaan kansallissosialistiksi, niin sä voit muuttua ja sä voit äänestää vihreitä ja olla aidosti sosialisti ilman sitä kansallis-liitettä.
Turha sielä menneisyydessä on velloa. Ottakaa marssiaskel eteen päin!
Katse eteen! Mars.
Olen monesti terapioissa neuvonut että eteen päin on mieli.
Ei taaksepäin edes ajatuksen tasolla. Aina kun ajatus pakenee murheisiin niin uusi ajatus tilalle.
Voin jatkossakin neuvoa teitä tulemaan yhtä voimakkaaksi hahmoksi kuin minä olen.
Uhrin asemassa ei ole mitään ihannoitavaa. Miksi haluaisitte olla surkimuksia?
Äitinnekö iloksi?
Taitaa olla jotain pössyttelyterapiaa kun näin hataraa höttöä suollat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen TAO kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset juuret tulevat idästä. Idässä on ymmärretty että ihminen on ihminen.
Eli ei yksilö ole muihin nähden mitenkään merkittävä.
Tästä syystä idässä myös ajatellaan että huumeen käyttäminen ei ole yksilönvapautta kuten se lännessä on.
Meillä yksilökäsitys on enemmän perinteistä. Esimerkiksi Ranskassa vallankumous ja valistajat ovat muuttaneet ihmiskäsitystä yksilöllisempään suuntaan.
Heille on ilmiselvää että yksilö voi tehdä itsekkäästi asioita.
Meillä on perinteisempi näkökulma. Lähempänä keskiaikaa.
Yhteisöllisyys on myös hedelmällistä sosialismissa. Lännessä yksilökeskeisessä kultuurissa ei sosialismi toimi, koska yksilöt tekevät itsekkäitä tekoja, jotka eivät aja yhteisön etuja. Ne eivät ole siis sosialisia tekoja.
Äitisi selvästi oli perinteinen nainen ja kunnioitti vanhan Venäjän ja Itä-Euroopan ihmiskäsitystä yhteisöllisenä olentona ja nöyränä yhtenä muiden joukossa olentona.
Sinä olet kuvitellut oivaltavasi jotain uutta, mutta se on vain Ranskan vallankumouksellista hapatusta ja eräänlaista harhaa, joka voi ollakin ihan ok.
Mitä siitä tulee jos jokainen ajattelee olevansa erityinen?
Ajattele muurahaispesää tai mehiläispesää?
Ei pesä silloin toimi tai yhteiskunta.
Siksi äitisi oli viisain.
Aasian kunfutselaisuudella on ehkä ollut paljon vaikutusta.
Aasiassa kunnioitetaan vanhempia eikä kritisoida heitä.
Ap on selvästi pois tolaltaan. Hänet on kasvatettu perinteisesti, mutta kuvittelee löytäneensä jotain uutta.
Tämä ei ole minusta mitenkään arvostettava mlli tai tapa ajatella. Jokaista tulee voida kritisoida ja arvostella, se, että joku on sen yläpuolella on täysin naurettava ajatuskin.
ApKiinalainen kultuuri on hyvin vanhaa ja siinä on paljon oivalluksia.
Idea on luottamuksessa. Vanhat luottavat nuoriin ja nuoret vanhoihin. Siihen sisältyy voimakas vastuun kanto.
Sinun tavalla epäillään lapsellisesti ja keksitään asiat uudestaan. Tapasi ap on kiivetä ns peppu edellä puuhun. Vasta vanhempana sitten tajuat että aha he olivatkin oikeassa.
Et nyt oikein ymmärrä että kultuurit ovat vanhoja ja jos on olemassa jotain konservatiivisia tapoja, niin ne on hyväksi havaittuja toimintamalleja. Ei ole tarvetta keksiä uusia tai mennä pois polulta, joka on hyväksi havaittu.
Toki voit sooloillakin, mutta älä odota muilta ymmärrystä mokailuillesi.
Teet häpeää äidillesi tässä ketjussa. Osaisitpa hävetä.
Päinvastoin mä olen vasta vanhempana tajunnut, että äitini oli väärässä ja mitä vanhemmaksi kasvan, sen pahemmin näen, ettei hänessä ollut äitinä oikein mitään hyvää. Ainakaan siinä määrin, miten hän itse kuvittelee. Sinun logiikallasi Hitleri,äkään ei olisi saanut nuorempi polvi tuomita.
ApEi häntä ihmisenä voi tuomita. Ei tuomitseminen auta vaan kunnioitus siitä että hän teki virheen ennen minua ja osaan varoa. Sillä tavoin hän kiteytyy myös osaksi perinteistä historiaa varoituskylttinä.
Hän on hyvä esimerkki nuoremmalle polvelle siitä mitä voi käydä, jos mokailee ja ei noudata perinteitä.
Herra Adolf ei missään mielessä noudattanut konservatiivisesti perinteitä vaan oli modernin Eurooppalaisuuden henki. Hyvin utopistinen ajattelija.
Sellainen johtaa aina väistämättä törmäykseen.
Nyt se lääkitys kuntoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän elämässä ainakin itselleni olisi ollut nimenomaan saada tukea kestää heikkoitsetuntoisten kateelliset ja ikävät hyökkäykset itseäni kohtaan, niin äitini ei auttanut eikä tukenut niissä minua yhtään, päin vastoin hän oikein tuntui kierosti riemastuvan, kun sai heikentää minun itsetuntoani ja luottamustani itseeni ihmisenä. En vaan voinut tajuta, että hän siis ei kestänyt sitä, että minä olen hyvä ja rauhantahtoinen ihminen, vaan halusi kaivaa minusta esiin kaiken kiukun, pahan olon ja vihan sitä kohtaan, että minua kohdellaan väärin, jotta sai sanoa, että saan ansioni mukaan. Siis aivan kamala kasvattaja lapsen olla hänen läheisyydessään, hyi olkoon, voi minua rassukkaa. Kenen tahansa toisen itselleni hyvää haluavan ihmisen leivissä minusta olisi varmasti tullut aivan eri ihminen valintoineni ja eväineni, joilla jatkaa elämään.
ApNyt taisin keksiä... Ehkä äiti projisoi sinuun oman kyvyttömyytensä: ehkä hänelle opetettiin, että täytyy olla kaikille perin kiltti, täysin itsensä kustannuksella, eli olemalla vaikka itselleen tuhma. Siinä tapauksessa, hän oli henkisesti täysin raiskattu - ja aivopesty.
Se että hän näki sinut tervehenkisenä, aiheutti hänelle ilmeisesti niin suuren tiedostamattoman ristiriidan, että häntä suorastaan oksetti. Hänen oli saatava manipuloida sinua, koska sinä olit pelkkä piikki hänen vajaasti kehittyneelle egolleen, silloin kun sattui osumaan herkkään kohtaan. Tavallaan sellaisina hetkinä vuorovaikutit pelkän defenssin kanssa. Äitisi aivot ikään kuin antoivat tilaa riivatulle haamulle, jota hän ei edes kyennyt erottamaan itsestään.
Niin paljon psyykkistä vauriota hänelle ilmeisesti joskus aiheutettiin..!
Ja nyt ap on itse päästään vialla lopulta pitkän taistelun jälkeen.
Hän on kuin lobotoitu muumio. Toistelee äitinsä nimeä ja voi olla itsekin muuttunut äidikseen.
Ei ottanut askelta eteen kun siivet oli kasvaneet selkään vaan jäi äitinsä raadeltavaksi.
Minä nimittäin otin jalat alleni ja jätin entisen elämän ja en edes pohdi menneisyyttä. Miksi ihmeessä repisin haavoja auki?
Jos olet niin sinut kaiken kanssa, niin miksi tulet tänne kerjäämään kehuja?
Tulin lähinnä esikuvaksi teille. Todisteeksi siitä että vaikka menneisyys olisi kurja ja kasvatettu Haarerin oppien mukaan kansallissosialistiksi, niin sä voit muuttua ja sä voit äänestää vihreitä ja olla aidosti sosialisti ilman sitä kansallis-liitettä.
Turha sielä menneisyydessä on velloa. Ottakaa marssiaskel eteen päin!
Katse eteen! Mars.
Olen monesti terapioissa neuvonut että eteen päin on mieli.
Ei taaksepäin edes ajatuksen tasolla. Aina kun ajatus pakenee murheisiin niin uusi ajatus tilalle.
Voin jatkossakin neuvoa teitä tulemaan yhtä voimakkaaksi hahmoksi kuin minä olen.
Uhrin asemassa ei ole mitään ihannoitavaa. Miksi haluaisitte olla surkimuksia?
Äitinnekö iloksi?
Taitaa olla jotain pössyttelyterapiaa kun näin hataraa höttöä suollat.
Vositko perustella vähän?
Mielestäni siinä oli hyvin kiteytettynä se miten selviydytään elämässä.
Mennään eteen. Ei jäädä tuleen makaamaan.
Suomessa on ollut normaalia kasvatusta tuo, että itseään ei saa tuoda esiin ns. "Kasvatetaan liian kiltiksi", siksi vaikka työssä aikuisten ihmisten on vaikea arvioida itseään, varsinkin jos pitäisi löytää niitä omia vahvuuksia ja positiivisia piirteitä. Eli et varmasti ole asian kanssa yksin. Onneksi nykyään kasvatus on aivan toisenlaista ja lasta kannustetaan ja pyritään kasvattamaan sitä tervettä itsetuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viha on terve reaktio kokemaasi. Anna tunteiden tulla, vielä joskus voit paremmin.
Kiitos! ❤️ Nyt juuri on aika vaikeaa. Lasten tapaamisen kanssa tullut seinää vastaan ja pahaa mieltä itselle, koska en osaa asioita.
ApVihdoinkin lapsiasi suojellaan sinulta kivis.
Eikä suojella, kun itselle on tullut seinä!!! V*tun idiootti ja itsereflektointikyvytön. Päinvastoin perhetyö ja -terapia saavat auttaa mua siinä sitten, kun tapaamme taas niin että minä olen mukana, ensi viikolla on se.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ovat/olivat isovanhempasi äitisi puolelta?
En tunne. Erosivat, kun äiti oli 6, isä jäi kauas, muuttivat äitinsä kanssa eri paikkakunnalle ja puolelle Suomea. Molemmilla uudet perheet. Isänsä oli siskopuolen mukaan melkein joku mielisairas ilkiö, joskin hyvän kuoren alla (siis virka hyvä ja asema) ja äidin äiti oli kansakoulunopettaja. Kuoli ennen kuin mä synnyin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän elämässä ainakin itselleni olisi ollut nimenomaan saada tukea kestää heikkoitsetuntoisten kateelliset ja ikävät hyökkäykset itseäni kohtaan, niin äitini ei auttanut eikä tukenut niissä minua yhtään, päin vastoin hän oikein tuntui kierosti riemastuvan, kun sai heikentää minun itsetuntoani ja luottamustani itseeni ihmisenä. En vaan voinut tajuta, että hän siis ei kestänyt sitä, että minä olen hyvä ja rauhantahtoinen ihminen, vaan halusi kaivaa minusta esiin kaiken kiukun, pahan olon ja vihan sitä kohtaan, että minua kohdellaan väärin, jotta sai sanoa, että saan ansioni mukaan. Siis aivan kamala kasvattaja lapsen olla hänen läheisyydessään, hyi olkoon, voi minua rassukkaa. Kenen tahansa toisen itselleni hyvää haluavan ihmisen leivissä minusta olisi varmasti tullut aivan eri ihminen valintoineni ja eväineni, joilla jatkaa elämään.
ApNyt taisin keksiä... Ehkä äiti projisoi sinuun oman kyvyttömyytensä: ehkä hänelle opetettiin, että täytyy olla kaikille perin kiltti, täysin itsensä kustannuksella, eli olemalla vaikka itselleen tuhma. Siinä tapauksessa, hän oli henkisesti täysin raiskattu - ja aivopesty.
Se että hän näki sinut tervehenkisenä, aiheutti hänelle ilmeisesti niin suuren tiedostamattoman ristiriidan, että häntä suorastaan oksetti. Hänen oli saatava manipuloida sinua, koska sinä olit pelkkä piikki hänen vajaasti kehittyneelle egolleen, silloin kun sattui osumaan herkkään kohtaan. Tavallaan sellaisina hetkinä vuorovaikutit pelkän defenssin kanssa. Äitisi aivot ikään kuin antoivat tilaa riivatulle haamulle, jota hän ei edes kyennyt erottamaan itsestään.
Niin paljon psyykkistä vauriota hänelle ilmeisesti joskus aiheutettiin..!
Ja nyt ap on itse päästään vialla lopulta pitkän taistelun jälkeen.
Hän on kuin lobotoitu muumio. Toistelee äitinsä nimeä ja voi olla itsekin muuttunut äidikseen.
Ei ottanut askelta eteen kun siivet oli kasvaneet selkään vaan jäi äitinsä raadeltavaksi.
Minä nimittäin otin jalat alleni ja jätin entisen elämän ja en edes pohdi menneisyyttä. Miksi ihmeessä repisin haavoja auki?
Jos olet niin sinut kaiken kanssa, niin miksi tulet tänne kerjäämään kehuja?
Tulin lähinnä esikuvaksi teille. Todisteeksi siitä että vaikka menneisyys olisi kurja ja kasvatettu Haarerin oppien mukaan kansallissosialistiksi, niin sä voit muuttua ja sä voit äänestää vihreitä ja olla aidosti sosialisti ilman sitä kansallis-liitettä.
Turha sielä menneisyydessä on velloa. Ottakaa marssiaskel eteen päin!
Katse eteen! Mars.
Olen monesti terapioissa neuvonut että eteen päin on mieli.
Ei taaksepäin edes ajatuksen tasolla. Aina kun ajatus pakenee murheisiin niin uusi ajatus tilalle.
Voin jatkossakin neuvoa teitä tulemaan yhtä voimakkaaksi hahmoksi kuin minä olen.
Uhrin asemassa ei ole mitään ihannoitavaa. Miksi haluaisitte olla surkimuksia?
Äitinnekö iloksi?
Taitaa olla jotain pössyttelyterapiaa kun näin hataraa höttöä suollat.
Vositko perustella vähän?
Mielestäni siinä oli hyvin kiteytettynä se miten selviydytään elämässä.
Mennään eteen. Ei jäädä tuleen makaamaan.
Olet niin tasapainottoman oloinen, ettei sinulta kukaan toivottavasti ota neuvoja vastaan. Ei kannata kuunnella ihmisiä, jotka ovat sulloneet kaapit täyteen luurankoja.ja yrittävät hartiavoimin pitää niitä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten sä jaksat aina jauhaa sun äidistä? Samat jutut aina vähän eri versiona.
Koska se vtuttaa niin paljon ja moni ongelma on vaikeaa ratkaista tai siinä mennä eteenpäin nimenomaan kiitos hänen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, tunnistan kuvailemasi persoonallisuuden... Sellaisella ihmisellä täytyy olla traumaattinen tausta, mutta ilmeisesti ei kapasitteettia sen tunnistamiseen ja muuttamiseen. Enkä osaa näin äkkiseltään selittää kuvailemiasi psykopatologisia piirteitä.
Onko äidilläsi jokin autoimmuunisairaus?
Ei kyllä ole, mutta boldattu on just noin. Vaikka ei ois tarvinnut ihan itse tunnistaa, ympäristö SIIS OMA LAPSI kyllä koitti kertoa hänelle, että "sussa on vikaa senkin stanan apina".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän elämässä ainakin itselleni olisi ollut nimenomaan saada tukea kestää heikkoitsetuntoisten kateelliset ja ikävät hyökkäykset itseäni kohtaan, niin äitini ei auttanut eikä tukenut niissä minua yhtään, päin vastoin hän oikein tuntui kierosti riemastuvan, kun sai heikentää minun itsetuntoani ja luottamustani itseeni ihmisenä. En vaan voinut tajuta, että hän siis ei kestänyt sitä, että minä olen hyvä ja rauhantahtoinen ihminen, vaan halusi kaivaa minusta esiin kaiken kiukun, pahan olon ja vihan sitä kohtaan, että minua kohdellaan väärin, jotta sai sanoa, että saan ansioni mukaan. Siis aivan kamala kasvattaja lapsen olla hänen läheisyydessään, hyi olkoon, voi minua rassukkaa. Kenen tahansa toisen itselleni hyvää haluavan ihmisen leivissä minusta olisi varmasti tullut aivan eri ihminen valintoineni ja eväineni, joilla jatkaa elämään.
ApNyt taisin keksiä... Ehkä äiti projisoi sinuun oman kyvyttömyytensä: ehkä hänelle opetettiin, että täytyy olla kaikille perin kiltti, täysin itsensä kustannuksella, eli olemalla vaikka itselleen tuhma. Siinä tapauksessa, hän oli henkisesti täysin raiskattu - ja aivopesty.
Se että hän näki sinut tervehenkisenä, aiheutti hänelle ilmeisesti niin suuren tiedostamattoman ristiriidan, että häntä suorastaan oksetti. Hänen oli saatava manipuloida sinua, koska sinä olit pelkkä piikki hänen vajaasti kehittyneelle egolleen, silloin kun sattui osumaan herkkään kohtaan. Tavallaan sellaisina hetkinä vuorovaikutit pelkän defenssin kanssa. Äitisi aivot ikään kuin antoivat tilaa riivatulle haamulle, jota hän ei edes kyennyt erottamaan itsestään.
Niin paljon psyykkistä vauriota hänelle ilmeisesti joskus aiheutettiin..!
Juu, erittäin hyvää analyysiä. Ajattelen ihan samoin. Silti sitä en hyväksy, että tavallaan toklun ihminen ei erottanut tätä väärää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yksi suomalaisten n*tsi-ideologian mukainen oppi oli: "antaa vauvan itkeä, se vahvistaa keuhkoja!"
N*tsien kasvatusideologi Johanna H*arerin opaskirjan mukaan kansallis*osialistisille äideille tärkeintä oli väsymättä kontrolloida, että hänen lapsensa ei saanut liikaa huomiota, ei liikaa lohtua, ei liikaa ruokaa eikä liikaa apua. Äiti ja lapsi olivat H*arerin mukaan jatkuvassa valtataistelussa, ja sitä taistelua äiti ei saanut hävitä. Lapsen itkuun ei tullut reagoida ja heti syntymästä saakka vauvan tuli nukkua yönsä yksin suljetun oven takana, vauvat kun H*arerin mukaan itkivät vain tappaakseen aikaa tai saavuttaakseen jotain itsekästä. Äitien tuli välttää ”turhaa” kontaktia lapsiinsa. Heitä tuli muutenkin kohdella kuin aikuisia ja edellyttää heiltä aikuisten taitoja ja käytöstä.( Katarina Baer: He olivat n*tseja )
Joo on, tää kuulostaa tutulta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiesin heti otsikosta, että tämä on "kivikissaäidin" kirjoitus. Vuosien kuluessa olet kirjoittanut satoja ketjuja samasta aiheesta. Miksi?
Olen ymmärtänyt, että omat lapsesi asuvat isänsä kanssa ja sinä tapaat heitä satunnaisesti. Joskus kirjoitit, että et siedä lapsiasi, koska ne kiukuttelevat. Ovatko he samanlaisia kuin itse olit tuossa iässä?
Eivät ole todellakaan, minulta vaadittiin täysin toisen tason asioita, kuin heiltä ja syytettiin koko ajan.
Ap
Ei vaan sinä kuvittelet kuinka muut aina tahallaan ja tietoisesti rikkovat ne muiden jalat. Kuinka kaikki muut ovat kiusaajia. Mitä jos sinä olet se kömpelö? Mitä jos se olikin sinä joka työnsin sen jalkasi siihen eteen ja toinen vain reagoi tilanteeseen, joka sitten johti vahingossa siihen jalan rikkoutumiseen? Ainiin, mutta eiväthän lapset voi asettaa jalkojaan väärin. Tai ainakin aikuisen olisi pitänyt kyetä jotenkin estämään se jalan väärin laittaminen tai jotain sen aikuisen nyt olisi pitänyt vuosia sitten osata tehdä toisin tai olla tekemättä. Maailma ei ole yksisuuntainen edes lasten kohdalla. Myös lasten teoilla on seuraukset. Et halua nähdä koskaan omaa osuuttasi asiassa. Niinkuin sinä olit vain passiivinen lapsi, joka käyttäytyi täydellisesti, johon koskaan ei olisi voinut turhautua tai suuttua. Ja vaikka olisit ollut mitä tahansa, niin jotenkin ”pyhänä” lapsena kaikkiin tekoihin, äitisi olisi pitänyt reagoida, jollain suurella (vääristyneenä) kaikki hyvin asenteella.
Sinun äitisi ei ollut narsisti, vaan sinä itse et hyväksy omia virheitäsi ja aikuisten (äitisi) epätäydellisiä reagoimisia niihin. Ehkei ongelmasi ole huono itsetunto vaan aivan liian suuri ego. Et voi hyväksyä sitä kuinka juuri sinuun ei ole ollut sitä täydellistä käyttäytymistä. Sinä, ylisuuren egosi kanssa olisitte ansainneet niin paljon enemmän ja nyt sait ihan samanlaista käytöstä äidiltäsi, kuin miljoonat muutkin lapset. Äidin, joka suuttuu kun huonetta ei ole siivottu jne.