Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Varhain aamulla lähdin ulos rapustani ja varis alkoi raakua minulle. Odotin parkkipaikalla toisten tulevan hakemaan minua autolla ja siinä odotellessa se varis alkoi pyöriä yläpuolellani.
Ei kauaakaan, kun pari harakkaa saapui paikalle ja varis alkoi raakua ja parvi variksia saapui paikalle häätämään ne harakat pois.
Tosi aggressiiviselta se lintujen käyttäytyminen näytti ja epätodelliselta. Enpä ole noin eeppistä kohtausta ole nähnyt eläinten kesken. Tuli vähän
Hitchcockin linnut mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnan perhekerhon kevätjuhlassa oli ulkomaalaissyntyinen, tummaihoinen miespappi puhumassa erittäin paatoksellisen amerikkalaisella äänenpainolla. Oikein sellainen perinteinen "Halleluja! Praise the Lord!" -meininki. Sitten tällä papilla söi kännykkä kesken kaiken. Soittoäänenä "Taivas lyö tulta" :D
Oulussa?
Työilmapiirikyselyn purkutilaisuudessa kiihtynyt pomo tivasi kaikilta, miksi olivat antaneet huonoa ja ihan väärää palautetta.
Kyselyn on tarkoitus olla anonyymi ja vastausten avulla kai kartoitetaan parannettavia kohtia, ei syyllistetä mielipiteistä.
.
Olin ylä-asteella luokkakavereitteni kanssa penkeillä istumassa välitunnilla. Sitten siihen jalkoihimme tuli pyörimään hiiri. Ei se pelännyt meitä ollenkaan. Meni jopa kenkien päiltäkin.
Vierailija kirjoitti:
Työilmapiirikyselyn purkutilaisuudessa kiihtynyt pomo tivasi kaikilta, miksi olivat antaneet huonoa ja ihan väärää palautetta.
Kyselyn on tarkoitus olla anonyymi ja vastausten avulla kai kartoitetaan parannettavia kohtia, ei syyllistetä mielipiteistä.
.
Heh. Meillä pomo aina kommentoi että jollain on ollut huono päivä. Lopulta meidän tiimimme leimattiin väärän asenteen omaavaksi, kun annoimme huonoa palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin vuosikymmeniä sitten leikkauksessa, nykyään jo suljetussa sairaalassa. Yöllä heräsin outoon huohotukseen ja pilkkopimeässä lääkepöhnässä säikähdin jo tätä. Saatuani rämellettyä soittokellon ja yövaloa, tajusin että korkealla potilaspöydälläni oli joku nainen kyykyssä. Siis siinä pään vieressä huohotti yöpaita päällä. Oli aikamoinen kauhufilmikohtaus ja hoitajilla vähän miettimistä miten se saadaan alas...
HYI!!! Toivottavasti olen unohtanut tämän ennen kuin ensi kerran joudun sairaalaan, muuten olisin ihan paniikissa siellä.
Saimme silloisen avopuolisoni "Janin" kanssa kutsun hänen eksänsä kihlajaisiin. "Tiina" ei ollut edes mitenkään tuore eksä vaan nuoruusaikojen heila, jonka kanssa mieheni oli ihan hyvissä mutta jo aika etäisissä väleissä. Tiesimme, että hän oli jo jonkin aikaa asunut yhdessä "Mikan" kanssa, vaikken ollut koskaan tavannut kumpaakaan.
Saavuimme heille ja jo eteisessä Tiina otti mieheni käsikynkkään tervehtimättä minua ollenkaan. Jäin lahja kädessä riisumaan saappaitani, kun Tiina talutti mieheni olohuoneeseen ja esitteli muille vieraille: "Tässä on Jani, se josta mä oon puhunu niin paljon!". Esittelin hiljaa itseni Mikalle, annoin lahjan hänelle ja siirryin olohuoneeseen istumaan. Mieheni oli laitettu istumaan Tiinan viereen ja Tiina alkoi kertoilla heidän yhteisestä menneisyydestään. Olin niin puulla päähän lyöty, etten osannut olla edes vihainen tai mustasukkainen. Minua ei missään vaiheessa esitelty kaveriporukalle, mutta juttelin kyllä oma-aloitteisesti ihmisten kanssa, jotka olivat ihan normaaleja. Mika parka oli aivan statisti omissa kihlajaisissaan ja mieheni oli todella vaivautunut.
Myöhemmin Tiina teki kotisivut, joiden linkkilistalla linkkasi mieheni sivuille määritelmällä "itseadoptoitu veljeni". Tuohon aikaan (ennen somea) ihmisillä oli omia kotisivuja, vaikkei niitä työn puolesta olisi tarvinnutkaan. Olimme kolmekymppisiä, ei mitään teinejä siis. Mika ja Tiina menivät naimisiin ja ovat kai edelleen yhdessä. En koskaan kuullut Mikan sanovan mitään. Kysyin mieheltäni, miksi hän oli nuorena seurustellut Tiinan kanssa, ja hän vastasi: "No kun se halusi, ja mulla ei ollut ollut ketään naista. Ajattelin, että nyt jos en ala seurustelemaan, voin jäädä ilman tyttöystävää ties kuinka pitkäksi aikaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kasariluvulla vaihto-oppilaana jenkeissä. Perheen isä työskenteli Universalilla turvamiehenä. Juuri sillä hetkellä hän oli mukana jonkun televisiosarjan kuvauksissa ja me pääsimme katsomaan kuvauksia. Ihmettelimme kovasti siisteissä puvuissa kekkuloivia miehiä, jotka juoksentelivat kuvauksissa pyssyjä heilutellen. Eräs heistä kävi juttelemassa kanssamme kuvaustauolla.
Kotimaahan palattuamme alkoi tuo sarja pyörimään myös suomessa. Miami Vice oli sarjan nimi ja meitä jututtanut äijä oli Don Johnson. Kaikenlaista.
Mä taas jouduin nuorena ranskalaisen tv-sarjan kuvauksiin mukaan. Olin taustalla kävelevä tyyppi. En tiedä, leikattiinko mut pois, tod.näk., koska olen maailman epäkuvauksellisin ihminen. Silloinen poikaystävä oli ranskalainen, ja teki tv-kuvauksia silloin tällöin keikkatyönä.
Mutta jos olisin ollut yhtään kaunis tai kuvauksellinen, saattaisin nyt olla tv-tähtenä Ranskassa. Uusi Brigitte Bardot tai Vanessa Paradis.
:DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis nää hiiri- ja lintujutut on ihan tavallisia täällä maalla, ei outoja. Tiedättekö myös että suurkaupungeissa olette koko ajan puolen metrin päässä hiiristä tai rotista? Niitä on siellä niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Siis nää hiiri- ja lintujutut on ihan tavallisia täällä maalla, ei outoja. Tiedättekö myös että suurkaupungeissa olette koko ajan puolen metrin päässä hiiristä tai rotista? Niitä on siellä niin paljon.
Ihan persoonasta kiinni mikä on outoa/hämmentävää kellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on hirveen kauan. Nuorena n. 16v olin tyttökaverin kans jonkun auton kyydissä en tuntenu niitä jätkiä ja sit poliisi lähti seuraamaan sitä autoa. Pysähdyttyä se kuski lähti juoksemaan karkuun ja yks poliisi ampui ilmaan (nykysin ei varmaan). Sit ne kysy ja kirjotti kaikkien nimet ja osoitteet ylös. Pelkäsin kotona pitkään millon ne soittaa. Ei koskaan kuulunut mitään. Enkä tiedä miks se kuski lähti hatkaan ja miks ylipäätään poliisit lähti perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo metsät...itselläkin on kokemus kun menin melkein paniikkiin aivan tuttua suonlaidan polkua kulkiessa. Oli alkusyksy, valoisa päivä, puut humisivat tuulessa, kuljin monta kertaa käveltyä lenkki- ja marjastuspolkua.
Yhtäkkiä siinä iski sellainen kammotuksen tunne, että metsä yrittää pitää minua otteessaan. Lisäsin vauhtia, katselin huojuvia puiden latvoja ja tunne oli todella outo, kahlitseva. Suon vieressä on pelto mutta välissä on iso oja joten en voinut rynnistää pellolle 'turvaan' vaan piti kulkea siihen asti missä pääsee ylitse ojan.
Puolijuoksua pääsin siltarummulle ja siitä kaapaisin vasta puidulle pellolle, heti olo helpotti. Ihmettelin sitä jälkeenpäin, laitoin sen oman päänupin piikkiin koska kerta oli ainoa. Tosin saman suon laidassa mutta satoja metrejä kauempana oli sisällissodan aikaan tapettu ja haudattu kaksi valkoista, kylläkin myöhemmin sieltä pois noudettu. En koskaan sitä ennen enkä jälkeen ole samaa kokenut ja paljon olen siellä kulkenut, pieni tauko taisi tämän jälkeen kyllä lenkkeilyyn tulla.
Tuosta kertomuksesta mieleen tuli kaksi asiaa.
Kuuntelin kerran kirjallisuusluennoitsijaa, joka kertoi, että metsässä voi toisinaan tulla kauhun tunne ja että Antiikin ihmiset uskoivat sen johtuvan Pan-jumalasta. Metsä oli ko. jumaluuden koti, mistä syystä hän säikytteli joskus ihmisiä siellä. Ilmiö olisi siis vanha.
Toinen on, että olen itsekin tuntenut joskus samoin tutussa metsässä. Yhtäkkiä tuuli alkoi suhista puissa kovaa, latvat liikehtivät levottomasti, ja vaikka polku oli tuttu, se tuntui yllättäen erilaiselta kuin ennen, jotenkin uhkaavalta. Muita ihmisiä ei näkynyt missään. Se oli mieleenjäävä kokemus.
Aika pienenä lapsena minulla oli kyky katsoa maisemaa "toisella tavalla", jos halusin. Kerran niin kävi tahattomasti kun ajettiin tuttua reittiä kauppaan. Ehkä kyse oli stressistä.
Jos sinulla oli pienenä lapsena paljon stressiä, kyseessä olisi ehkä voinut olla dissosiaatiohäiriö, missä maailma voi näyttää vaikka kulissilta tai vieraalta tai aika kadota täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oudoin, mutta outo kun romani nainen pyysi ystävällisesti tupakkaa.
Minulle kävi samoin, Helsingin rautatieasemalla. Iäkkäämpi romaninainen lähestyi minua, ja kysyi todella ystävällisesti: "Olisiko teillä tarjota yhtä savuketta?". Tarjosin.
Itse vastasin, ettei ole ja en polta.
Oli myös tätä kokemusta pari viikkoa taaksepäin vastaavanlainen kokemus, kun nuori poika (romani) pyysi kanssa tupakkaa. Kieltävän vastauksen kun sai minulta niin alkoi aggressiiviseksi minulle.En kyllä tiedä miksi juuri minulta näitä kysyttiin, kun en edes näytä päihteiden käyttäjältä ollenkaan.
Kerran oli kanssa yhdellä viikolla, kun eräs kysyi minulta missä päin sairaala on ja loppuviikosta joku kysyi missä rautatieasema on. Neuvoin parhaani mukaan heitä. Itse olen vielä sellaisesta kylästä missä harvemmin joutuu asioimaan toisten kanssa. Näytän varmaan sosiaaliselta tyypiltä, vaikka en ole sitä, kuin pakon edessä.
Multa tuli kerran 80-luvulla laivalla romaninainen pyytämään että lukisin hänelle ääneen kirjeen jonka hän oli saanut kaupungilta. Asuntoa siinä luvattiin.
Mamma oli silloin jo sellainen eläkeikäinen, en usko että romanitytöllä olisnollut helppoa käydä koulua joskus 30-40-luvulla. Näiden koulukokemuksien ansiostabromqnit ovat viime aikoihin asti vältelleet kouluja. Onneksi tilanne on muuttumassa.
Vierailija kirjoitti:
Kello 21 jälkeen olin fillarilla polkemassa kotiin päin. Oli pimeää ja näin joitain valo-pilkkuja noin 20 metrin päässä talojen yläpuolella. Mahtoikohan olla helikopteri?
Jos oli se niin mitä hittoa se teki asutuksien yläpuolella ja niin lähellä kattoja?
En kyllä muista kuulleeni mitään ääntä siitä joten mikä lie ollut.
Voi olla drone, jos tämä on tapahtunut lähi vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kello 21 jälkeen olin fillarilla polkemassa kotiin päin. Oli pimeää ja näin joitain valo-pilkkuja noin 20 metrin päässä talojen yläpuolella. Mahtoikohan olla helikopteri?
Jos oli se niin mitä hittoa se teki asutuksien yläpuolella ja niin lähellä kattoja?
En kyllä muista kuulleeni mitään ääntä siitä joten mikä lie ollut.Voi olla drone, jos tämä on tapahtunut lähi vuosina.
Tänä vuonna tapahtui ja tosi isolta vaikutti.
Eikä missään isossa kaupungissa.
En muista mitä aihetta käsiteltiin amiksessa äidinkielen tunnilla. Meidän oppilaiden piti sanoa aiheeseen liittyviä juttuja ja itse en saanut sanotuksi ajatustani ilmoille. Kummiskin katsoin yhtä luokkalaistani ja ajattelin sitä äidinkieleen liittyvää juttua. Meni varmaan minuutti ja tämä luokkalainen jota päin katsoin sanoi ilmoille juuri sen asian mikä itselläni oli mielessä siihen äidinkieleen liittyvässä aiheessa.
Siinä aiheessa olisi ollut lukemattomia vaihtoehtoja mitä hän olisi voinut sanoa, mutta sanoikin minun ajatukseni. Vai istutinko ajatukseni häneen katseen voimalla?
Kaikki muut olivat siihen hetkeen hiljaa.
Mystistä.
Ihmeellistä sattumaa oli, kun kauan kadoksissa ollut dvd olikin siskoni kaverin luona ja siskoni palautti sen samana päivänä kotiin, kun olin löytänyt kirppareilta uuden kappaleen siitä sen vanhan tilalle.
Eikä kyseessä ole mikään hitti elokuva eli vähemmän tunnettu elokuva kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Kello 21 jälkeen olin fillarilla polkemassa kotiin päin. Oli pimeää ja näin joitain valo-pilkkuja noin 20 metrin päässä talojen yläpuolella. Mahtoikohan olla helikopteri?
Jos oli se niin mitä hittoa se teki asutuksien yläpuolella ja niin lähellä kattoja?
En kyllä muista kuulleeni mitään ääntä siitä joten mikä lie ollut.
Varmaan drone?
Alue: Aihe vapaa
Kello 21 jälkeen olin fillarilla polkemassa kotiin päin. Oli pimeää ja näin joitain valo-pilkkuja noin 20 metrin päässä talojen yläpuolella. Mahtoikohan olla helikopteri?
Jos oli se niin mitä hittoa se teki asutuksien yläpuolella ja niin lähellä kattoja?
En kyllä muista kuulleeni mitään ääntä siitä joten mikä lie ollut.