G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Menin palauttamaan avaimia mun ex-pomon firman asuntoon ja pankki yritti saada minua maksamaan vuokrat joita ei oltu maksettu. Meni vähän aikaa selittäessä että olin ollut vain palkkalistoilla enkä ollut omistaja. Nolo homma pienellä paikkakunnalla.

^965 asuntoon - siis liikkeen tilaan...

Kutsuin entisen työkaverini kylään noin 10v sen jälkeen kun oltiin tavattu kasvokkain - FB:ssä vain pidetty yhteyttä. Kaveri kehui mun kämppää ja oli mielissään siitä että olin ostanut vegaani ruoat ja juomat hänelle. Hirveä huuto siitä että kyllä hän sitte maksaa takaisin kun tulen käymään hänen luonaan (yksiö jossain syrjässä, mua ei kyllä olis haitannut vaikka missä asui). Oli ihan kiva viikonloppu. käytiin kävelyllä että hän sai ammattilaisena otettua kivoja valokuvia jne. Sit blokkasi mut facessa. Kiva kiitos. No, ei tartte tavata sua uudestaan.

Tänään täällä palstalla käydessäni :)

Up

Onhan noita joitakin. Lapsena ajoin mikroautolla Helsingissä yhteensä noin 15km kaupunginosasta toiseen ja takaisin. Tietä pitkin siis. Odotin valoissa siinä kuin muutkin. Nuoruus on kuin humalatila.

Olin nuorena 19veenä siivoamassa yhtä myymälää ja luulin olevani yksin sillä hetkellä. Viheltelin Samuli Edelmannin Ihanaa iltaa oikein tunteella. Arvatkaa kuka käveli kulman takaa leveä hymy kasvoillaan Juha Veijosen kanssa..mikä todennäköisyys?😂 Lehahdin tulipunaiseksi ja menin jonnekkin hyllyn väliin nysväämään rätin kanssa. Myöhemmin ajattelin, että olinkohan kuullut Samulin puhetta aikaisemmin rekisteröimättä ja siitä oli sitten tullut päähän se biisi..

Ohituskaistalta huumetestiin. Outo oli olo.

Vierailija kirjoitti:

Tämä sattui kesäkuussa 2009. Nuorena matkustelimme paljon ympäri maailmaa ystäväni kanssa ja niin oltiin keväällä 2009 kauan odotetulla Etelä-Amerikan matkalla. Meidän oli määrä lentää touko-kesäkuun vaihteessa takaisin Suomeen ja suunnittelimme eri lentoyhtiöitä ja reittejä, vaihtoehdoksi välilaskupaikaksi tarjottiin Lontoo, Pariisi, Lissabon ja muistaakseni Frankfurt. Päätettiin lentää toukokuun viimeinen päivä Lontoon kautta Suomeen koska matkustusaika sopi paremmin meille, kuin toiseksi paras vaihtoehto AF Pariisin kautta.

Se Air Francen lentokone jota meille ehdotettiin ja harkittiinkin, oli lento 447, joka katosi Atlantin yllä ja löydettiin vasta noin 2-3 vuotta myöhemmin. Oli kyllä luita kylmäävä kokemus ja epätodellinen olo se hetki, kun tajuttiin tämä (vasta päiviä myöhemmin). Se oli myös muistutus meille, miten pienestä kiinni elämä joskus voi olla eikä välttämättä aina edes tiedetä, jos käytiin lähellä kuolemaa.

Tuollainen kokemus on luultavasti paljon yleisempää ja todennäköisempää kuin voisi ensin ajatella, kun miettii että aina kun tapahtuu lento-onnettomuus, niin luultavasti sadat ellei tuhannet ovat sunnitelleet matkaa samalle reitille juuri sille päivälle. Meilläkin oli amerikkalainen sukulainen joka lensi aamulla 11.9.2001 jostain itärannikon suurlentokentältä (olisiko ollut Philadelpia) Los Angelesiin, aivan kuten ne kaapatut koneet, itärannkolta länsirannikolle, ja juuri samaan aikaan kun nuo iskut sattuivat. Ihan yhtä hyvin tämä hänen kone olisi voinnut olla se joka kaapataan. Varmasti useammalla tuhannella ihmisellä on samanlainen tarina kerrottavana.

Vierailija kirjoitti:

Opettajalla naksahti päässä kesken tunnin ja hän alkoi syömään liituja. Söi paikallaan, luokan edessä seisten kaksi-kolme liitua ja totesi sitten, että tämä tunti oli tässä. Lähti tuon jälkeen muutaman kuukauden hermolomalle.

🤔😁

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sattui kesäkuussa 2009. Nuorena matkustelimme paljon ympäri maailmaa ystäväni kanssa ja niin oltiin keväällä 2009 kauan odotetulla Etelä-Amerikan matkalla. Meidän oli määrä lentää touko-kesäkuun vaihteessa takaisin Suomeen ja suunnittelimme eri lentoyhtiöitä ja reittejä, vaihtoehdoksi välilaskupaikaksi tarjottiin Lontoo, Pariisi, Lissabon ja muistaakseni Frankfurt. Päätettiin lentää toukokuun viimeinen päivä Lontoon kautta Suomeen koska matkustusaika sopi paremmin meille, kuin toiseksi paras vaihtoehto AF Pariisin kautta.

Se Air Francen lentokone jota meille ehdotettiin ja harkittiinkin, oli lento 447, joka katosi Atlantin yllä ja löydettiin vasta noin 2-3 vuotta myöhemmin. Oli kyllä luita kylmäävä kokemus ja epätodellinen olo se hetki, kun tajuttiin tämä (vasta päiviä myöhemmin). Se oli myös muistutus meille, miten pienestä kiinni elämä joskus voi olla eikä välttämättä aina edes tiedetä, jos käytiin lähellä kuolemaa.

Tuollainen kokemus on luultavasti paljon yleisempää ja todennäköisempää kuin voisi ensin ajatella, kun miettii että aina kun tapahtuu lento-onnettomuus, niin luultavasti sadat ellei tuhannet ovat sunnitelleet matkaa samalle reitille juuri sille päivälle. Meilläkin oli amerikkalainen sukulainen joka lensi aamulla 11.9.2001 jostain itärannikon suurlentokentältä (olisiko ollut Philadelpia) Los Angelesiin, aivan kuten ne kaapatut koneet, itärannkolta länsirannikolle, ja juuri samaan aikaan kun nuo iskut sattuivat. Ihan yhtä hyvin tämä hänen kone olisi voinnut olla se joka kaapataan. Varmasti useammalla tuhannella ihmisellä on samanlainen tarina kerrottavana.

Eiköhän tässä ketjussa kaikki tarinat ole sellaisia jotka on tapahtuneet useille muillekin ihmiskunnan historian aikana. Ne ovat kuitenkin kokijalleen ainutlaatuisia ja sitähän tässä kysyttiin - oudointa tilannetta jossa olet itse ollut.

Ulkomainen lääkäri pahoinpiteli minut nukutettuna. Se ukko hoitaa edelleen potilaita. En ole saanut tehtyä asiasta rikosilmoitusta. Kehossa on siitä jälkiä.... Epätodellinen olo oli kyllä tajuttuani asian. Vakava ptsd.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajalla naksahti päässä kesken tunnin ja hän alkoi syömään liituja. Söi paikallaan, luokan edessä seisten kaksi-kolme liitua ja totesi sitten, että tämä tunti oli tässä. Lähti tuon jälkeen muutaman kuukauden hermolomalle.

Tästä muistu mieleen, meillä opettaja nosti koviksen nahkatakista naulakkoon roikkumaan.

Kovis istui lattialla, eikä totellut naisopettajaa. Opettaja nosti korvasta koviksen ylös. Myöhemmin kovis ei enää temppuillut hänen tunneillaan, mutta heikkojen opettajien tunneilla hän jatkoi hillumistaan. Silloin koville oltiin kovia ja homma toimi (-80 luku). Se toimi ihan oikeasti.

Syytettynä työpaikalla toisten tekemättä jättämisistä. Olin niin häkeltynyt, etten osannut puolustautua. Tapoihini ei myöskään kuulu ilmiantaa työkavereita, paitsi jos puolustan jotakuta toista perättömiltä puheilta. Selän takana asiaa on levitetty ja paisuteltu, olen työnvieroksuja, enkä suoriudu omista hommistani.

Asuin saksassa eräässä isommassa kaupungissa puolisen vuotta ja etsin uutta asuntoa, tarkemmin huonetta, vielä siinä vaiheessa. Olin sopinut tapaamisen päävuokralaisen kanssa talonsa eteen (hän tuli suoraan töistä). Miestä ei näkynyt... Kunnes vastaan löntysteli ylipainoinen intialainen toinen käsi takeaway-ruokarasiassa.

Sisällä ja erityisesti hänen huoneessa oli todella likaista. Ei sekaista vaan likaista ja tuntui ettei mies tiennyt miten pyyhkiä edes pöytää. En kehdannut lähteä heti pois, vasn jutustelimme ja jollain ihmeen tavalla keskustelu kääntyi intialaiseen päähierontaan. Mies halusi välttämättä antaa minulle päähieronnan hienovaraisista estelyistä huolimatta. Hieronta oli ärsyttävää hipellystä enkä usko että hänellä oli hajuakaan koko hommasta. Tämän jälkeen hän tarjosi mulle teetä, jonka jätin juomatta ihan vain epäluottamuksen tunteesta ja lähdin hyvän tekosyyn varjolla pois.

Olin jutellut muutamaan kuukauden eräälle mielenterveysongelmaiselle miehelle ja jostain käsittämättömästä syystä suostuin lähtemään hänen kanssaan autolla toiseen kaupunkiin. Hänen oli tarkoitus vain nopeasti nähdä yhtä kaveria. Tapaamisessa meni noin 5 min ja kuulin kun takaluukkuun paiskattiin jotain. Kotimatkalla sitten taivas oli muuttunut todella pelottavaksi. Sellainen harmaanoranssi auringonlasku kuin suoraan jostain autopelistä, en ole koskaan nähnyt sellaista ennen. Hetken kuluttua havahdun siihen, että poliisiauto on perässämme valot vilkkuen ja viittoo meitä tien sivuun. Tuossa kohtaa olin aivan varma, että joudun yöksi putkaan :D Loppujen lopuksi mieheltä kysyttiin vain ajokorttia ja annettiin jatkaa matkaa. Ei puhetta ylinopeudesta tai auton tarkastuksesta. En tämän jälkeen pitänyt mitään yhteyttä mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Törmäsin sattumalta erääseen naispuoliseen tuttuun, sellaiseen, joka nyt ei varsinainen sydänystävä ole, mutta jota tulee aina silloin tällöin nähtyä tilanteissa, joissa on muitakin kavereita läsnä. No, joka tapauksessa tää nainen seisoo kerrostalon n rappukäytävän edessä vanhan kirjoituspöydän kanssa ja näppäile kännykkään. Näkee mut ja selittää, että osti torista pöydän. Myyjä oli luvannut tuoda pöydän ja auttaa kantamisessa, mutta olikin lähtenyt saman tien, kun oli saanu rahat. Se on nyt turhaan yrittänyt saada kavereitaan kantoavuks. No, mä tietenkin herrasmiehenä lupaan auttaa. Ja tää mun kaveri on siitä silminnähden iloinen. Ylhäällä sen kämpässä se kiittelee vuolaasti ja kysyy, miten se vois korvata mulle. Mä siinä että ei tätä mitenkään tartte korvata. Pitäähän sitä nyt jotain se sanoo, menee polvilleen, avaa mun housut ja ennenku mä tajuankaan niin ottaa mun munan suuhun. Mä oon niin hämmentynyt etten ymmärrä panna ees vastaan. Mutta toisaalta, miks olisikaan pannu. No annan sen imee loppuun asti, minkä jälkeen se kysyy, että oliks tarpeeksi hyvä maksu. Mä siinä silmälasit huurussa yritän nyökytellä, että joo. No, sit ikään ku mitään ei ois tapahtunut se pyytää mua vielä auttaa pöydän siirtämisessä ikkunan eteen. Kun tää on hoidettu, mä lähden ja nainen ostelee vielä huokaista kiitoksia siitä, miten mä pelastin hänen päivänsä. Ollaan tän jälkeen nähty aina silloin tällöin. Mutta koskaan asiasta ei oo puhuttu.

Epäuskottavaa. Tai sitten naisetkin on omaksuneet pornoleffojen maneerit, mitä en kyllä usko.

Up