Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies raitistui ja katkeroitui
07.03.2019 |
Pitkä tarina lyhyesti:
Ollaan oltu yhdessä kutakuinkin 10 vuotta. Tavatessamme mies joi normaalisti eikä käytössä ollut ikinä mitään ongelmaa. Lapsia ei ollut kuvioissa ja mies on aina käynyt töissä normaalisti, kaikki meni siis hyvin ja oltiin hyvinkin rakastuneita. Muutettiin yhteen, lapsi syntyi, jossain välissä miehen juominen lisääntyi, sanominen ei auttanut ja lopulta esikoisen ollessa 5 vuotias ilmoitin miehelle että valitsee juomisen tai perheen. Tiedän hyvin että juomisen lopettaminen pitäisi aina lähteä omasta tahdosta, mutta mä en olisi siihen tilanteeseen enää jaksanut jäädä. Juominen oli aikoja sitten mennyt perheen edelle ja mies oli todella itsekeskeinen alkoholisti. Rahat oli myös aina lopussa koska miehen perus "käyn parilla bissellä"-ilta tarkoitti minimissään sadan euron menoerää. Mies inhosi jo tuolloin juomistaan ja teki päätöksen välittömästi lopettamisesta. Alkoi käymään AA-kerhossa ja oli aluksi todella täynnä elämää ja älyttömän onnellinen. Tuntui siltä että tilanne on liian hyvä ollakseen totta koska kaikki meni oikeasti hyvin.
Juomisen lopettamisesta on nyt lähemmäs 3 vuotta ja viimeisen kahden vuoden aikana miehen persoona on muuttunut täysin. Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään. Olen yrittänyt miljoonat kerrat saada miestä lähtemään edes jonnekin neljän seinän sisältä kavereidensa kanssa mutta ei, hän kuulemma viihtyy parhaiten kotona eikä halua mennä minnekään. Ollaan kyllä yhdessä oltu monesti ulkona ja miestä ei aidosti häiritse mun alkoholin juominen, kunhan se pysyy "hallinnassa", toisin sanoen ei pidä siitä jos menen normaaliin hiprakkaan.
Jos käydään istumassa vanhojen kavereiden kanssa iltaa niin mies ei tahdo oikein kenellekään puhua. Mieluummin lukee sanomalehteä yksinään kuin osallistuu mihinkään. Ennen mies oli mahtava seuramies josta kaikki pitivät, niin humalassa kuin selvinpäin, nykyään nipottava ja äksy valittaja.
Mies ilmeisesti ei osaa purkaa stressiä enää mitään kautta, joten kaikki purkautuu muhun. Mulla on jatkuvasti sellainen olo että pitää miettiä mitä sanon ja mitä teen, miehestä on tullut myös todella mustasukkainen (en käy juurikaan koskaan missään ilman häntä, jos käyn niin saan selitellä illankulkua seuraavat kaksi kuukautta). En mielelläni ota enää viikonloppuisin esimerkiksi saunaolutta koska miehen käytös muuttuu heti. Jos lapsista lähtee liikaa ääntä niin mies valittaa, jos tiskiä on altaassa niin mies valittaa, jos sukalle ei löydy paria niin mies valittaa, hän valittaa kaikesta, aina. Muksu totes just pari viikkoa sitten isälleen että "iskä mä en oo nähnyt että sä naurat koskaan". Ja ei se naurakaan, spontaanisti ehkä kerran viikossa saattaa hymyillä.
Olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt puhua aiheesta. Kaikki menee ohi, tuntuu kuin seinälle puhuisi. Hän kiistää täysin oman käytöksensä ja alkaa ruotimaan syytä minun viakseni, hänessä ei ole mitään vikaa. Meidän kotoa puuttuu kaikki ilo ja elämä, joka päivä on vaan jatkuvaa suorittamista ja töissä saan hengittää vapaasti. Mies on aidosti todella hyvä isä ja tekee kyllä parhaansa, siitä ei ole kyse enkä tahdo nyt vaan haukkua häntä. Tuntuu vaan että jokin meidän väliltä on lopullisesti kuollut enkä tiedä mitä minä voin tehdä. Viimeiset kaksi vuotta olen käytännössä rukoillut että hän kävisi terapeutilla puhumassa tai menisi vaan kavereiden kanssa välillä "tuulettumaan", että jos saataisiin sillä meidän suhdetta parannettua. Nykyään en enää edes oikein jaksa välittää, pysyn tässä lasten takia ja mietin että miten näin edes kävi. En tietenkään kaipaa alkoholistiakaan ja olen ylpeä hänestä, ei mun mielestä tämäkään silti elämää ole.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en mä ainakaan ole juomatta sen takia että mieheni on. Jos hän ei voi olla kanssani parin saunasiiderin takia, niin sitten pitää varmaankin erota.
Meill siis tilanne on se,että mies oli ensin 100 päivää selvinpäin viime vuoden alusta. Nyt hän on venyttänyt saman tavoitteen 200:n päivään. Tämä on hänelle joku kisailu itsensä kanssa, kerkää vähän hoikistua, ja valkaista nenän kunnolla. Hän ei edes ole alkoholisti siinä mielessä että normaali elämä kärsisi hänen juomisestaan. Kun lähden kaverin luokse iltaa istumaan, niin hän on silleen että voivoi, kyllä nyt maistuisi itsellekin. Minä olen sitä mieltä että joko juo normaalisti, kuten ennenkin, tai sitten raitistuu, mutta tällainen alkoholilla pelleily ei ole mukavaa. Monesti näkee että mieli tekisi rankan työviikon päätteeksi pari ottaa, ja saa selkeästi siitä jotain mielihyvää kun ei kuitenkaan ota, mutta nyt hänen elämänsä vasta pyöriikin alkoholin ympärillä kun hän ei juo. Juodessaan ei alkoholia ajattele ollenkaan, ja juomisellaan tarkoitan sitä että kerran kahteen viikkoon ottaa sen 12 kaljaa kotona. Ei ole mikään baareilija hän. Pelkona tietysti myös on, että kun 200 pv on täynnä, niin sitten varmaankin palkitaan itseä sillä alkoholilla senkin edestä...
12 kaljaa kerta-annoksena kuulostaa aika paljolta o_0 Ainakin jos vertaa meidän juomatapoja - meillä menee pullo punaviiniä (minä) ja 5-6 kaljaa (mies) per vkl (klo 18 - 00 välillä eli n. annos tunnissa). Eikö mies ole tuosta määrästä jo ihan selkeästi humalassa?
En ole tuo alkuperäinen, mutta olen nainen joka olen jossain vaiheessa suurkuluttanut tissuttelutyyliin, ja täytyy sanoa ettei 12 kaljaa illan aikana mulla mitään kovaa humalaa tee. Sellaisen kivan humalan, jossa vaikka tietokonepelaaminen tuntuu aivan upealta immersiokokemukselta, mutta en sössötä, horju, sekoile tms. 5-6 kaljaa on mulle niin pieni määrä että jätän mieluummin väliin kokonaan, kun ei siitä tule mulle minkäänlaista oloa, turhia kaloreita vaan.
Sama homma että 12 kaljaa illan mittaan on vielä vähän. Pelaan myös usein samalla kun otan. Silloin kun ottaa sitä pitää ottaa kuitenkin sen verran että tuntuu. Muuten se on aivan turhaa. Päihteiden käyttö ilman päihtymistä on päihteen väärinkäyttöä. Ei mitään tajutonta kaatamista vaan sellainen hyvä humala.
Itsellä on parhaimmillaan mennyt joka ilta tuo 12 olutta.
Eikä tuntunut oikein missään. Nousi lähinnä päähän kaksi viimesintä tölkkiä.
Siitäkin huolimatta nyt raitistuneena totean että sisäelimet tuollaisissa määrissä kärsii ja itselle tulikin vatsahaava ja meinasi mennä henki.
Nyt parantuneena ja raitistuneena, kun otan sen neljä olutta niin olen kyllä selvästi riittävän kännissä. En edes humalassa vaan ihan oikeasti kännissä.
Vähentäkääpä niitä määriä ihan terveytenne takia.
12 on liikaa, vaikkei se tunnu sille. Se on ihan jäätävä lähiö roskasakki-annos.
Ajatelkaa terveyttänne. Se nimittäin tulee huolen aiheeksi vasta sitten kun terveys pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en mä ainakaan ole juomatta sen takia että mieheni on. Jos hän ei voi olla kanssani parin saunasiiderin takia, niin sitten pitää varmaankin erota.
Meill siis tilanne on se,että mies oli ensin 100 päivää selvinpäin viime vuoden alusta. Nyt hän on venyttänyt saman tavoitteen 200:n päivään. Tämä on hänelle joku kisailu itsensä kanssa, kerkää vähän hoikistua, ja valkaista nenän kunnolla. Hän ei edes ole alkoholisti siinä mielessä että normaali elämä kärsisi hänen juomisestaan. Kun lähden kaverin luokse iltaa istumaan, niin hän on silleen että voivoi, kyllä nyt maistuisi itsellekin. Minä olen sitä mieltä että joko juo normaalisti, kuten ennenkin, tai sitten raitistuu, mutta tällainen alkoholilla pelleily ei ole mukavaa. Monesti näkee että mieli tekisi rankan työviikon päätteeksi pari ottaa, ja saa selkeästi siitä jotain mielihyvää kun ei kuitenkaan ota, mutta nyt hänen elämänsä vasta pyöriikin alkoholin ympärillä kun hän ei juo. Juodessaan ei alkoholia ajattele ollenkaan, ja juomisellaan tarkoitan sitä että kerran kahteen viikkoon ottaa sen 12 kaljaa kotona. Ei ole mikään baareilija hän. Pelkona tietysti myös on, että kun 200 pv on täynnä, niin sitten varmaankin palkitaan itseä sillä alkoholilla senkin edestä...
Hiukan tarkennan alkuun, ymmärrän siis täysin että tilanne ei voi mennä siihen että mä en uskalla juoda tai käydä missään. Käyn edelleen ja olen aina käynytkin ystävien kanssa ihan normaalisti ulkona juomassa silloin kun käyn, mä en ole yksinkertaisesti koskaan vaan juonut usein enkä "kaipaa" sitä. Saunaoluesta ilmoitinkin aiemmin että en viitsi sitä enää ottaa, otin tosiaan sillointällöin yhden oluen lauantai-illalla, en ole koskaan "harrastanut" kotona juomista. Yhtä hyvin voisin sen oluen ottaa vaikka joka viikonloppu perjantai ja lauantai ja sanoa miehelle että turha mököttää, mutta se tuntuisi suoraansanoen vähän kummalliselta koska en ole toiminut niin kymmenen vuoden aikanakaan.
Mies ei ole siis mikään raivoisan kyttäävä mustasukkaisuus-tapaus. Mustasukkaisuus on noussut pintaan kyllä, mutta se ei ole ongelma ja keskustelut menee ohi sillä että ilmoitan miehelle että mä en ole tehnyt mitään väärää ja mua ei kuulustella. Mies ymmärtää aina, mutta yleensä se mustasukkaisuus nostaa päätään kuitenkin kovan riidan jälkeen. Mies on aidosti myöntänyt että pelkää menettävänsä mut koska meidän suhde on toisinaan jatkuvaa riitelyä, näinä hetkinä hän näkee myös oman käytöksensä. Kun riita on ohi ja on rauhallinen tilanne, hän tuudittautuu uudestaan siihen että kaikki paha vaan menee ohi ja pois, unohtaen kokonaan mistä ollaan keskusteltu parhaimmillaan monta tuntia. Ja nimenomaan keskusteltu, se tässä turhauttaa eniten koska keskustelu sujuu välillä todella hyvin täysin ilman riitaa ja silti palataan lähtöpisteeseen ja mies sanoo että kaikki on hyvin.
Ja sen takia lainasin ylempää kommenttia, että mun mieheni teki aikanaan myös noita juomattomuusjaksoja. Se luultavasti jaksoi niiden läpi juuri sen takia että tiesi että lopussa on palkinto se että saa vetää pään täyteen "hyvällä omatunnolla" (mikä on ihan järjetön näkemys kyseisessä juomattomuushaasteessa). Mun mieheni on äärimmäisen kilpailu- ja voitontahtoinen ja usein järjestää itselleen jotain henkilökohtaisia oman elämän haasteita. Noi juomattomuuspäivät oli juuri niitä ja joka kerran jälkeen se juominen riistäytyi entistä pahemmin käsistä. Parhaimillaan mies vetosi tosissaan kahden viikon ryyppyputken jälkeen siihen että "olin just 60 päivää juomatta". Lopussa ne haasteet eteni korkeintaan kymmenen päivän juomattomuuteen, lopulta niitä ei enää tullut kun mies tiesi ettei selviä viikonloppua selvinpäin. En tarkoita että teillä olisi tälläistä tilannetta tulossa, mutta mun henkilökohtainen mielipiteeni on että juomattomuusjaksot pikemminkin vaan edistää ja "oikeuttaa" ihmisen juomista.
Tätä minä vähän pelkäänkin. T: Se ketä lainasit.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en mä ainakaan ole juomatta sen takia että mieheni on. Jos hän ei voi olla kanssani parin saunasiiderin takia, niin sitten pitää varmaankin erota.
Meill siis tilanne on se,että mies oli ensin 100 päivää selvinpäin viime vuoden alusta. Nyt hän on venyttänyt saman tavoitteen 200:n päivään. Tämä on hänelle joku kisailu itsensä kanssa, kerkää vähän hoikistua, ja valkaista nenän kunnolla. Hän ei edes ole alkoholisti siinä mielessä että normaali elämä kärsisi hänen juomisestaan. Kun lähden kaverin luokse iltaa istumaan, niin hän on silleen että voivoi, kyllä nyt maistuisi itsellekin. Minä olen sitä mieltä että joko juo normaalisti, kuten ennenkin, tai sitten raitistuu, mutta tällainen alkoholilla pelleily ei ole mukavaa. Monesti näkee että mieli tekisi rankan työviikon päätteeksi pari ottaa, ja saa selkeästi siitä jotain mielihyvää kun ei kuitenkaan ota, mutta nyt hänen elämänsä vasta pyöriikin alkoholin ympärillä kun hän ei juo. Juodessaan ei alkoholia ajattele ollenkaan, ja juomisellaan tarkoitan sitä että kerran kahteen viikkoon ottaa sen 12 kaljaa kotona. Ei ole mikään baareilija hän. Pelkona tietysti myös on, että kun 200 pv on täynnä, niin sitten varmaankin palkitaan itseä sillä alkoholilla senkin edestä...
12 kaljaa kerta-annoksena kuulostaa aika paljolta o_0 Ainakin jos vertaa meidän juomatapoja - meillä menee pullo punaviiniä (minä) ja 5-6 kaljaa (mies) per vkl (klo 18 - 00 välillä eli n. annos tunnissa). Eikö mies ole tuosta määrästä jo ihan selkeästi humalassa?
Ei se paljoa tee, jos ensimmäisen juo päivällä saunaa lämmitellessä, siitä sitten pikkuhiljaa, ja viimeisen joskus kahden aikaan yöllä, ja menee sitten nukkumaan. Mä olen nainen, ja juon 10-kassin lonkeroa(jossa on enemmän prosentteja kuin normioluessa) helposti vuorokauden hereilläolon aikana. Normaalisti otan pari-kolme kerralla, mutta en ole missään vaiheessa kunnolla känässä kymmenestäkään, mikäli aikaa kuluu tarpeeksi niitä nauttiessa. Huomaathan että alkoholia palaa koko ajan, ei pelkästään niin että juo tunissa 12 annosta, ja sitten poltellaan kaikki kerralla. Esim kolme olutta kolmeen tuntiin, nii ajokunto pysyy koko ajan lain sallimissa rajoissa.
Al-anon eli alkoholistin läheiset ryhmässä on kilttejä ihmisiä. Karkeasti huomaa että ne juopot on narsisteja, joita ei voi muuttaa, vaikka eivät enää joisikaan. Muut sitten kärsii, elleivät itse tee jotain. Mieti haluatko elää omaa elämää vai olla jonkun kiukuttelijan kanssa. Vapaa maa, vapaa valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en mä ainakaan ole juomatta sen takia että mieheni on. Jos hän ei voi olla kanssani parin saunasiiderin takia, niin sitten pitää varmaankin erota.
Meill siis tilanne on se,että mies oli ensin 100 päivää selvinpäin viime vuoden alusta. Nyt hän on venyttänyt saman tavoitteen 200:n päivään. Tämä on hänelle joku kisailu itsensä kanssa, kerkää vähän hoikistua, ja valkaista nenän kunnolla. Hän ei edes ole alkoholisti siinä mielessä että normaali elämä kärsisi hänen juomisestaan. Kun lähden kaverin luokse iltaa istumaan, niin hän on silleen että voivoi, kyllä nyt maistuisi itsellekin. Minä olen sitä mieltä että joko juo normaalisti, kuten ennenkin, tai sitten raitistuu, mutta tällainen alkoholilla pelleily ei ole mukavaa. Monesti näkee että mieli tekisi rankan työviikon päätteeksi pari ottaa, ja saa selkeästi siitä jotain mielihyvää kun ei kuitenkaan ota, mutta nyt hänen elämänsä vasta pyöriikin alkoholin ympärillä kun hän ei juo. Juodessaan ei alkoholia ajattele ollenkaan, ja juomisellaan tarkoitan sitä että kerran kahteen viikkoon ottaa sen 12 kaljaa kotona. Ei ole mikään baareilija hän. Pelkona tietysti myös on, että kun 200 pv on täynnä, niin sitten varmaankin palkitaan itseä sillä alkoholilla senkin edestä...
12 kaljaa kerta-annoksena kuulostaa aika paljolta o_0 Ainakin jos vertaa meidän juomatapoja - meillä menee pullo punaviiniä (minä) ja 5-6 kaljaa (mies) per vkl (klo 18 - 00 välillä eli n. annos tunnissa). Eikö mies ole tuosta määrästä jo ihan selkeästi humalassa?
Ei se paljoa tee, jos ensimmäisen juo päivällä saunaa lämmitellessä, siitä sitten pikkuhiljaa, ja viimeisen joskus kahden aikaan yöllä, ja menee sitten nukkumaan. Mä olen nainen, ja juon 10-kassin lonkeroa(jossa on enemmän prosentteja kuin normioluessa) helposti vuorokauden hereilläolon aikana. Normaalisti otan pari-kolme kerralla, mutta en ole missään vaiheessa kunnolla känässä kymmenestäkään, mikäli aikaa kuluu tarpeeksi niitä nauttiessa. Huomaathan että alkoholia palaa koko ajan, ei pelkästään niin että juo tunissa 12 annosta, ja sitten poltellaan kaikki kerralla. Esim kolme olutta kolmeen tuntiin, nii ajokunto pysyy koko ajan lain sallimissa rajoissa.
Parempi lopettaa autoilu, jos ei pysty luopumaan alkoholista.
Vierailija kirjoitti:
Pipo kireällä ku akka on kiristäny lopettamaan juomisen.
Tekis mieli dokata armottomasti, mutta on vässymies, joka pelkää muijaansa.
Miksi se mies muijaansa pelkäisi? Pelkääkö, että se lyö? Vai mitä?
Eikös tämä mies saanut ihan vapaasti valita? Oishan se saanut jatkaa juomista. Perheen ois menettänyt , mutta mitä sitten? Jos vaimoa pitää pelätä, niin silloinhan se on vain hyvä,että pääsi eroon.
Ihmetyttää aina nämä ulinat, jossa sanotaan, että mies ei uskalla tehdä sitä ja tätä, ettei "muija" suutu.
Jos se muija kerran on noin pelottava niin eikö sillon kannata lähteä ja etsiä sellainen, jota ei tarvitse pelätä? Tai olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Al-anon eli alkoholistin läheiset ryhmässä on kilttejä ihmisiä. Karkeasti huomaa että ne juopot on narsisteja, joita ei voi muuttaa, vaikka eivät enää joisikaan. Muut sitten kärsii, elleivät itse tee jotain. Mieti haluatko elää omaa elämää vai olla jonkun kiukuttelijan kanssa. Vapaa maa, vapaa valinta.
Kommentoin tähän lyhyesti. Jokaisella on tottakai eri tilanne ja lähtökohdat. Mä en ole, enkä ole koskaan ollut kynnysmatto mikä elää pelossa narsistimiehen kanssa.
Juuri näitä vastaavia kommentteja sain kuulla kun läheisille ja tuttaville selvisi että miehellä on ongelma ja aikoo lopettaa juomisen.
En edes muista kuinka moni henkilö tuli mulle kertomaan mun mieheni olevan narsisti juoppo joka ei koskaan muutu, parasta oli että nämä ihmiset mitkä eniten asiasta paasasi ei edes tunteneet mun miestä.
Mun mieheni on juomaton alkoholisti, toivottavasti tulevaisuudessa mieleltään täysin riippumaton alkoholin ajatuksesta. Sen lisäksi mun mieheni on todella hyvä isä ja puoliso. En olisi tähän muussa tapauksessa jäänyt. Se että alkoholismi tuhosi monta asiaa ja tuhoaa edelleen on täysi fakta, mutta se ei tarkoita sitä että heivaan mieheni siinä kohtaa kun on vielä avaimia ja tahtoa pysyä yhdessä.
-ap
Ap varmaan tätä suomalais tyyppiä. Ongelmia parisuhteessa, niin haetaan sitä olkapäätä sitten vaikka naapurista. Touhutaan tätä oman ukon selän takana, kiukutellaan kotona ja ollaan ettei ketään toista oliskaan. Ehkä sun ukkos tietää jotain, mitä sä et tiedä hänen tietävän ja on sulle sen takia äreä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämäkö tuli ap:lle yllätyksenä kun painostit miestä lopettamaan juomisen? Se on hyvinkin normaalia, että alkoholin käyttämisen totaalinen lopettaminen muuttaa ihmistä kirjaimellisesti kuivempaan suuntaan. Häviää rentous, leikkisyys, huumori. Tai sitten huumori muuttuu sellaiseksi jatkuvaksi naljailuksi. Ja ihan peruskauraa on sitten arvostella muita ja varsinkin niitä muita jotka vielä juo alkoholia, ihan kuin tenukeppi olisi itse nyt niin paljon parempi ihminen. Sitten ollaan kaikkein täydellisimmin muututtu, kun tullaan uskoon. Se vanhan alkoholistin jeesustelu on ihan omaa luokkaansa. Voi että muut (alkoholia käyttävät) onkin alhaisia, herra/rouva täydellisen ex-alkoholistin rinnalla.
Mä muuten inhoan tätä kun ilmoitetaan että olen painostanut miestäni lopettamaan ja miehen nykyinen toiminta on mun syytäni. Mä en tiedä oletko sä elänyt suhteessa jossa on pieniä lapsia ja mies alkoholisoituu aivan täysin, jos olet siihen päättänyt jäädä ja silitellä alkoholistin päätä sanoen että jatka vaan, mä en painosta enkä jätä, niin oikeasti onnea. Musta ei siihen ollut enkä halunnut sitä lasten elämään.
Jos olisi ollut yksikin keino mitä koittaa tai mitä voisi tehdä, olisin sen tehnyt. Valitettavasti vaan vaihtoehto oli tasan tarkkaan ero tai lopetus.
Ei se oikeastaan ole painostamista, jos miehelle sanoo, että vaihtoehdot on ero tai pullo. Saahan siitä valita, kumman ottaa. Saa myös jatkaa sitä juomista jos se kerran on koko elämä ja se elämän onni.
Jos liitossa on lapsia, on pakko valita. Joka lapset kasvaa alkoholisti perheessä tai erotaan. lasten kannalta parempi vaihtoehto on erota.
Ei vaimoa vois siitä syyllistää, että hän ajattelee lasten parasta, koska tässä tapauksessa mies ei sitä varmasti olisi tehnyt, vaan olisi jatkanut juomistaan ja pilannut koko perheen elämän.
Meilläkin mies joi ja mikään sanominen ei auttanut.
Viimein päätin, että minun lapset ei kasva alkoholistiperheessä ja laitoin eron vireille. Siitä mies suuttui ja uhkaili, että erossa en saisi mitään.
Sanoin, että haluankin vain lapset, kaiken muun saa mies pitää.
Aikansa raivottuaan meni AA-kerhoon ja raitistui. En tiedä olisiko hänelle käynyt samoin, kuin sinun miehellesi, jos hänellä ei olisi ollut nuoruuden harrastus, jota nyt raitistuttuaan alkoi taas harrastamaan.
Mutta ei mies kyllä selvästikään tykkää enää kännäävistä ihmisistä.
Itse saatan juoda saunaoluen ja se ei miestä haittaa. Hän on ollut raittiina jo parikymmentä vuotta.
Moni on miehen raitistumista ihmetellyt ja jotkut jaksaa ihmetellä vieläkin, mutta mies itse sanoo, että valinta oli helppo. Hän halusi pitää perheensä.
Minä en koe painostaneeni miestä. Hän sai itse valita, mitä haluaa.
Kiitos viestistäsi. Oliko teillä juomisen loputtua alussa isompia ongelmia asian käsittelyssä tai kestikö miehellä ennen kuin pääsi kiinni ns. normaaliin elämään ilman alkoholia?
Mieheni lopettaessa juomisen oli monia ihmisiä (eli näitä hyvänpäivän tuttuja) mitkä nauroivat suoraan päin naamaa ja tekivät jopa vetoja siitä että koska mieheni ratkeaa. Miehestä se tuntui järjettömän pahalta mutta samalla sanoi tajuavansa sen että se juominen on ollut isompi osa hänen elämäänsä mitä aiemmin tajusi, jos puolitututkin nauraa vedet silmissä lopetuspäätökselle.
Mies on sanonut myös aina että päätös oli helppo. Aikanaan kun ilmoitin että se on parisuhde tai raitistuminen, tein myös miehelle todella selväksi että jos tahtoo erota ja kokee sen parhaimmaksi niin en ikinä tule hänelle asiasta kaunaa kantamaan enkä todellakaan erota lapsia isästään. Ongelmana silloin oli nimenomaan se etten tahtonut lasten kasvavan alkoholistin kanssa samassa taloudessa enkä tahtonut mahdollistaa sitä juomista.
Meillä mies ratkesi muistaakseni muutaman kerran, mutta muuten meni aika hyvin. Harrastus auttoi luultavasti paljon, sillä mies kävi siellä 3xviikossa ja oli aina muutaman tunnin kerrallaan.
Minulla oli ehkä vaikeampaa, koska en pystynyt luottamaan mieheen yhtään. Mies oli ollut tyypillinen alkoholisti, joka saattoi lähteä kauppaan ja tulla seuraavana päivänä takaisin. Ja kerran muistan kun mies jäi perjantai-iltana keittiöön lukemaan lehteä(selvin päin) kun menin nukkumaan ja seuraavana aamuna häntä ei ollut missään. Oli siitä yöllä lähtenyt juomaan. Lapsen yksivuotispäivänä kaveri tuli kylään jo aamupäivällä ja houkutteli miehen mukaansa juomaan. Siinä minä yritin sitten juhlia lasten kanssa pienimmän syntymäpäiviä itku kurkussa. Ja joka kerta kun mies lähti ihan mihin tahansa, ei koskaan tiennyt meneekö samalla juomaan ja milloin ehkä taas tulee takaisin kontaten.
Ja jatkuva pelko takaraivossa niinäkin päivinä, kun mies oli selvinpäin.
Minulla meni varmaan lähemmäs kymmenen vuotta, ennen kuin opin luottamaan siihen, että mies ei juo.
Miehellä oli luultavasti kuitenkin helpompaa.
Itse juon myös miehenä, mutta tuollaiset kaverit ovat aina mielestäni olleet rasittavia. Tuppaavat kutsumatta kylään kännissä ja yrittävät houkutella jonnekin vaikkapa aikaisin aamulla.
Ei sellaista jaksa edes alkoholisti.
Tuollaisen takana on jotain sekakäyttöä tai adhd:ta.
Piri tuli itsellä mieleen.
Ei kukaan normaali häviä noin vain minnekään ja tule muutamien päivien jälkeen kotiin.
Tuli vaan mieleen alkoholistina. Tai sitten lähdetään pakoon, kun kotona huudetaan retkahduksesta, niin mennään sitten pois suosiolla ja tullaan joskus takaisin.
Piti vaan mainita, kun mielestäni tuo ei ole normaalin ihmisen meininkiä, että aamupäivällä lähdetään synttäreiltä ryyppäämään, vaikka olisikin alkoholisti.
No olihan se mukavaa, että taas pääsit syyllistämään minua naista ei sitä juovaa miestä. Ei miehelle huudettu retkahtamisesta ja nuo tapaukset oli enne juomisen lopettamista, eli ihan normaali arkea meillä sillon kun mies joi. Ja kyllä sitä vaan voi toinen kadota noin vain. Eikä miehellä ollut kyse piristä eikä muusta, ihan vaan oli alkoholisti.
Mies saattoi lähteä, vaikka olisi ollut kylässä sukulaisia. Lähti muka jollekin asialle, ja vieraat siinä sitten ihmetteli ja lähtivät aikanaan pois, pahoitellen, ettei mies ehtinyt tulla takaisia. No mieshän saattoi tulla vasta seuraavana päivänä.
Samoin jäi monet juhlat meillä juhlimatta, kun mies oli niin krapuloissaan, ettei päästy lähtemään esim hänen veljen lasten rippijuhliin yms.
Mies ei koskaan lähtenyt pakoon riitoja vaan ihan muuten vain.
Houkutteli naapurin vanhanpapan kuskikseen ja tämän papan sukulaiset sitten kävivät minulle valittamasa. Tai vieraat ihmiset soitteli kyliltä, että sano sille miehelle sitä ja tätä ja että jätää sen ja tämän rauhaan. Mies kun oli humalapäissään isotellut ympäriinsä. Miehellä oli ilmeisesti tapana haastaa riitaa kännäillessään. Voi sitä häpeän määrää, ei kyllä paljoa kehdannut ihmisten ilmoilla liikkua.
Vierailija kirjoitti:
Ap varmaan tätä suomalais tyyppiä. Ongelmia parisuhteessa, niin haetaan sitä olkapäätä sitten vaikka naapurista. Touhutaan tätä oman ukon selän takana, kiukutellaan kotona ja ollaan ettei ketään toista oliskaan. Ehkä sun ukkos tietää jotain, mitä sä et tiedä hänen tietävän ja on sulle sen takia äreä
Ton sun oikeinkirjoituksen puuttellisuuden lisäksi koko sun kommentti kertoo enemmän susta ihmisenä kuin ap:stä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin haluat että mies lopettaa juomisen, sitten ihmettelet kun hän niin tekee... Miksi et itse lopettanut samalla? Oliko omakin vapaa-aikasi alkoholilla maustettu? Ei olisi vaikeaa lopettaa, paitsi jos itselläsikin on ongelma.
Tietenkään raitis mies ei voi viettää aikaa vanhojen ryyppykaverien kanssa. Alkoholisti on aina vaarassa ratketa, ja jos hän ratkeaa, viet häneltä perheen.
Juot itse hänen lähellä jotta hänellä olisi vielä vaikeampaa, ostat alkoholia teille kotiin. Ikään kuin oikein asettaisit hänelle ansoja että voit potkaista pihalle.
Miksi et tue häntä?!?
Olet kyllä tosi kohtuuton, ja olisin minäkin sinun lähellä tosi kireä.
Näin minäkin tämän näen, kun vähän rivien välistä lukee. Et tue miestäsi raitistumisessa. Ihan kuin hakisit vain oikeutusta erolle ja omille yöjuoksuillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Al-anon eli alkoholistin läheiset ryhmässä on kilttejä ihmisiä. Karkeasti huomaa että ne juopot on narsisteja, joita ei voi muuttaa, vaikka eivät enää joisikaan. Muut sitten kärsii, elleivät itse tee jotain. Mieti haluatko elää omaa elämää vai olla jonkun kiukuttelijan kanssa. Vapaa maa, vapaa valinta.
Kommentoin tähän lyhyesti. Jokaisella on tottakai eri tilanne ja lähtökohdat. Mä en ole, enkä ole koskaan ollut kynnysmatto mikä elää pelossa narsistimiehen kanssa.
Juuri näitä vastaavia kommentteja sain kuulla kun läheisille ja tuttaville selvisi että miehellä on ongelma ja aikoo lopettaa juomisen.
En edes muista kuinka moni henkilö tuli mulle kertomaan mun mieheni olevan narsisti juoppo joka ei koskaan muutu, parasta oli että nämä ihmiset mitkä eniten asiasta paasasi ei edes tunteneet mun miestä.
Mun mieheni on juomaton alkoholisti, toivottavasti tulevaisuudessa mieleltään täysin riippumaton alkoholin ajatuksesta. Sen lisäksi mun mieheni on todella hyvä isä ja puoliso. En olisi tähän muussa tapauksessa jäänyt. Se että alkoholismi tuhosi monta asiaa ja tuhoaa edelleen on täysi fakta, mutta se ei tarkoita sitä että heivaan mieheni siinä kohtaa kun on vielä avaimia ja tahtoa pysyä yhdessä.
-ap
Puolisosi ei ole ehkä narsisti, mutta millainen itse olet? Näen sinut sellaisena Justiinana, joka määrää kaikesta ja mies saa kyllä tarpeekseen jossakin vaiheessa ja löytää uuden. Ei olisi eka kerta näissä tilanteissa. Haluaa muuttaa koko elämän, jotta pystyy olemaan oma itsensä aidosti, eikä tee mitään sinun mieliksesi. Lastenne isyys kuuluu silti hänelle. Tai sitten mies on melkoinen tossukka, jos antaa sun sanella kaikki säännöt yksipuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Pipo kireällä ku akka on kiristäny lopettamaan juomisen.
Tekis mieli dokata armottomasti, mutta on vässymies, joka pelkää muijaansa.
Ei tuo ole mitään kiristämistä, mies on saanut valita vapaasti. Mies olisi itsekin voinut ajatella lapsiaan aina juomaan lähtiessään. Ja jos pelkää puolisoaan, niin eihän se mikään normaali parisuhde ole vaikkei alkoholi olisi kuvioissa, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Al-anon eli alkoholistin läheiset ryhmässä on kilttejä ihmisiä. Karkeasti huomaa että ne juopot on narsisteja, joita ei voi muuttaa, vaikka eivät enää joisikaan. Muut sitten kärsii, elleivät itse tee jotain. Mieti haluatko elää omaa elämää vai olla jonkun kiukuttelijan kanssa. Vapaa maa, vapaa valinta.
Kommentoin tähän lyhyesti. Jokaisella on tottakai eri tilanne ja lähtökohdat. Mä en ole, enkä ole koskaan ollut kynnysmatto mikä elää pelossa narsistimiehen kanssa.
Juuri näitä vastaavia kommentteja sain kuulla kun läheisille ja tuttaville selvisi että miehellä on ongelma ja aikoo lopettaa juomisen.
En edes muista kuinka moni henkilö tuli mulle kertomaan mun mieheni olevan narsisti juoppo joka ei koskaan muutu, parasta oli että nämä ihmiset mitkä eniten asiasta paasasi ei edes tunteneet mun miestä.
Mun mieheni on juomaton alkoholisti, toivottavasti tulevaisuudessa mieleltään täysin riippumaton alkoholin ajatuksesta. Sen lisäksi mun mieheni on todella hyvä isä ja puoliso. En olisi tähän muussa tapauksessa jäänyt. Se että alkoholismi tuhosi monta asiaa ja tuhoaa edelleen on täysi fakta, mutta se ei tarkoita sitä että heivaan mieheni siinä kohtaa kun on vielä avaimia ja tahtoa pysyä yhdessä.
-ap
Puolisosi ei ole ehkä narsisti, mutta millainen itse olet? Näen sinut sellaisena Justiinana, joka määrää kaikesta ja mies saa kyllä tarpeekseen jossakin vaiheessa ja löytää uuden. Ei olisi eka kerta näissä tilanteissa. Haluaa muuttaa koko elämän, jotta pystyy olemaan oma itsensä aidosti, eikä tee mitään sinun mieliksesi. Lastenne isyys kuuluu silti hänelle. Tai sitten mies on melkoinen tossukka, jos antaa sun sanella kaikki säännöt yksipuolisesti.
Kasvoitko sinä alkoholistiperheessä? Vai oletko kenties itse alkoholisti, joka luulee, että lapset voivat hyvin?
Mies on tajunnut selvänä ollessaan, ettei halua olla ap:n kanssa enää yhdessä. On kärttyisä ja masentuneen oloinen kun miettii miten päästä ap..sta eroon ja järjestää elämä uudelleen. Olen mies ja olin just tuolainen lasteni äidille, joka olikin ihan henkilö kuin silloin kun molemmat juotiin yhdessä ja pidettiin "hauskaa".
Jätin naisen pitkän harkinnan jälkeen ja nykyään elän yksin. Lapsia tapaan säännöllisesti ja sovitusti, mutta muuten olen keskittynyt erä-elämään, luontoon, kalastukseen ja jopa sienestykseen. Viihdyn yksinäni.
Ei nyt anneta tän yhden pilata hyvää ketjua, joku sairas siellä nauttii sönkätessään ketjun pilalle. Pahemmat on hänellä ongelmat kuin alkoholismi ja on varmaan sekin.
Meillä oli nuoruudessa tapana vitsailla, että amatöörit selittää ja ongelmakäyttäjät rajoittaa. Emmepä naivit ihmiset tienneet, että näinhän se justiin on. Siinä vaiheessa, kun joutuu miettimään, että otanko nyt tämän, pitämään justiinsa "näin ja näin monta päivää ilman" juttuja, ollaan rajalla, että alkoholi rulettaa elämässä enemmän kuin pitäisi. Ns. normaali ihminen ei edes ajattele viinaa silloin, jos pitää tehdä jotain muuta. Tarkoitan, että ottaminen ei tule mieleenkään tilanteessa, johon ehkä se ei sovi.
Minä en usko, että APn tilanne on toivoton, siellä on niin paljon hyvää kuitenkin. Kaikki, jotka eivät ole absolutisteja, haluavat olla kohtuukäyttäjiä ja vieläpä tilannetajuisia sellaisia. Se on alkoholistillekin unelma ja niistä luopuminen ON vaikeaa. Tsemppiä, hakekaa sitä juttuyhteyttä sitkeästi!
Vierailija kirjoitti:
Lämmin kiitos kaikille vastauksista ja kommenteista. Tavalla tai toisella koitan saada miehen tutustumaan tuohon kuivan humalaan käsitteeseen ja käymään siellä AA-kerhossa taas. Edelleenkään en asiassa voi pakottaa mutta tuntuu hullulta että kaikki se ponnistelu mitä se, minä ja mitä me yhdessä ollaan läpikäyty johtaisi siihen että meidän suhde menee viemäristä alas. Miehellä on omat syynsä aikanaan ollut juomiseen jotka tiedän hyvin. Kyseisiä asioita mies ei suostu missään käsittelemään, osan on sulkenut pois muistoistaan ja lopuista ei koe tarvetta puhua. Tekisin mitä vain että saisin sen avautumaan jollekin muulle kuin mulle näistä asioista, jollekin kuka oikeasti pystyisi tarjoamaan ratkaisuja ja neuvoja niiden käsittelyyn. Mä en yksinkertaisesti osaa, pystyn kuuntelemaan ja lohduttamaan mutta eihän musta muuta hyötyä ole. Mies vaan sattuu olemaan niin jääräpää että luultavasti puhuminen tulee olemaan täysi mahdottomuus.
Neuvot on aika loppu ja takki täysin tyhjä. Tässä on itellä päällimmäisenä vaan niin turha olo koko tilanteessa.
Miehesi on toisin sanoen tyypillinen ns. kyvytön ihminen ja holistinen persoona, joka ei tule muuttumaan, sillä se mikä on tunteensäätelytaitojen hiomisessa menetetty, on menetetty. Aika on tehnyt tehtävänsä.
Alue: Aihe vapaa
Näinhän se just olikin.
Kiitos tästä mahtavasta analyysistä, toivottavasti tuli parempi mieli ihmisenä ja sait iloa elämääsi.
-ap