Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies raitistui ja katkeroitui
07.03.2019 |
Pitkä tarina lyhyesti:
Ollaan oltu yhdessä kutakuinkin 10 vuotta. Tavatessamme mies joi normaalisti eikä käytössä ollut ikinä mitään ongelmaa. Lapsia ei ollut kuvioissa ja mies on aina käynyt töissä normaalisti, kaikki meni siis hyvin ja oltiin hyvinkin rakastuneita. Muutettiin yhteen, lapsi syntyi, jossain välissä miehen juominen lisääntyi, sanominen ei auttanut ja lopulta esikoisen ollessa 5 vuotias ilmoitin miehelle että valitsee juomisen tai perheen. Tiedän hyvin että juomisen lopettaminen pitäisi aina lähteä omasta tahdosta, mutta mä en olisi siihen tilanteeseen enää jaksanut jäädä. Juominen oli aikoja sitten mennyt perheen edelle ja mies oli todella itsekeskeinen alkoholisti. Rahat oli myös aina lopussa koska miehen perus "käyn parilla bissellä"-ilta tarkoitti minimissään sadan euron menoerää. Mies inhosi jo tuolloin juomistaan ja teki päätöksen välittömästi lopettamisesta. Alkoi käymään AA-kerhossa ja oli aluksi todella täynnä elämää ja älyttömän onnellinen. Tuntui siltä että tilanne on liian hyvä ollakseen totta koska kaikki meni oikeasti hyvin.
Juomisen lopettamisesta on nyt lähemmäs 3 vuotta ja viimeisen kahden vuoden aikana miehen persoona on muuttunut täysin. Hän halveksii juomista, myös vanhoja kavereitaan jotka juo. Minnekään hän ei tahdo mennä vaikka ystävät pyytäisi. Samaa aikaa voivottelee sitä kun kukaan ei pyydä minnekään. Olen yrittänyt miljoonat kerrat saada miestä lähtemään edes jonnekin neljän seinän sisältä kavereidensa kanssa mutta ei, hän kuulemma viihtyy parhaiten kotona eikä halua mennä minnekään. Ollaan kyllä yhdessä oltu monesti ulkona ja miestä ei aidosti häiritse mun alkoholin juominen, kunhan se pysyy "hallinnassa", toisin sanoen ei pidä siitä jos menen normaaliin hiprakkaan.
Jos käydään istumassa vanhojen kavereiden kanssa iltaa niin mies ei tahdo oikein kenellekään puhua. Mieluummin lukee sanomalehteä yksinään kuin osallistuu mihinkään. Ennen mies oli mahtava seuramies josta kaikki pitivät, niin humalassa kuin selvinpäin, nykyään nipottava ja äksy valittaja.
Mies ilmeisesti ei osaa purkaa stressiä enää mitään kautta, joten kaikki purkautuu muhun. Mulla on jatkuvasti sellainen olo että pitää miettiä mitä sanon ja mitä teen, miehestä on tullut myös todella mustasukkainen (en käy juurikaan koskaan missään ilman häntä, jos käyn niin saan selitellä illankulkua seuraavat kaksi kuukautta). En mielelläni ota enää viikonloppuisin esimerkiksi saunaolutta koska miehen käytös muuttuu heti. Jos lapsista lähtee liikaa ääntä niin mies valittaa, jos tiskiä on altaassa niin mies valittaa, jos sukalle ei löydy paria niin mies valittaa, hän valittaa kaikesta, aina. Muksu totes just pari viikkoa sitten isälleen että "iskä mä en oo nähnyt että sä naurat koskaan". Ja ei se naurakaan, spontaanisti ehkä kerran viikossa saattaa hymyillä.
Olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt puhua aiheesta. Kaikki menee ohi, tuntuu kuin seinälle puhuisi. Hän kiistää täysin oman käytöksensä ja alkaa ruotimaan syytä minun viakseni, hänessä ei ole mitään vikaa. Meidän kotoa puuttuu kaikki ilo ja elämä, joka päivä on vaan jatkuvaa suorittamista ja töissä saan hengittää vapaasti. Mies on aidosti todella hyvä isä ja tekee kyllä parhaansa, siitä ei ole kyse enkä tahdo nyt vaan haukkua häntä. Tuntuu vaan että jokin meidän väliltä on lopullisesti kuollut enkä tiedä mitä minä voin tehdä. Viimeiset kaksi vuotta olen käytännössä rukoillut että hän kävisi terapeutilla puhumassa tai menisi vaan kavereiden kanssa välillä "tuulettumaan", että jos saataisiin sillä meidän suhdetta parannettua. Nykyään en enää edes oikein jaksa välittää, pysyn tässä lasten takia ja mietin että miten näin edes kävi. En tietenkään kaipaa alkoholistiakaan ja olen ylpeä hänestä, ei mun mielestä tämäkään silti elämää ole.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on mielenkiintoinen meininki.
En kirjoittanut aloitusta siksi että pääsisin valehtelemaan ja kiillottamaan omaa minäkuvaani. Jokainen ketä kiinnostaa piikittely ja tilanteen sekä mun mollaaminen voi lukea ketjun kokonaisuudessaan läpi, aika selvällä suomenkielellä on moneen kertaan jo asiat kerrottu.
En jaksa ottaa itseeni sen suuremmin, ihmehän se olisi jos ei joku tähänkin ketjuun olisi tullut purkamaan omaa pahaa mieltään.
Mainittakoon kuitenkin että jos tarkoitus on loukata mua tai saada mulle pahaa mieltä niin se ei onnistu. Säälin tunteita kyllä herää aika paljonkin, suhteellisen surullista jos elämästä ei löydy muuta sisältöä kun vetää omia harhaisia johtopäätöksiä ja v*ttuilla tuntemattomille anonyyminä.
Kiitos vielä kerran kaikille, taitaa tämän keskustelun järkevin anti olla tullut jo esille. Voin jossain välissä kaivaa tän ylös ja kertoa kuulumiset kun saadaan joku seuraava järkevä askel miehen kanssa asiassa otettua. (En oleta että se kiinnostaisi mutta jos joku joskus tulee painimaan vastaavassa tilanteessa niin ainakin löytää yhden vaihtoehtoisen esimerkin mahdollisesta lopputuloksesta)
-ap
No tämä oli kuitenkin aika fiksu ketju moneen muuhun ketjuun verraten. Enimmäkseen pysyttiin asiassa.
Onnea teille ja ihan mielenkiintoista olisi tosiaan kuulla myöhemmin ja vaikka jo kesällä, että miten teillä menee.
Toivottavasti saamme kuulla hyviä uutisia silloin.
Ps. Hyvää naistenpäivää sinulle ap.
Kiitos! Hyvää naistenpäivää tasapuolisesti kaikille myös minulta.
Ylempänä kysyttiin mahdollisesta erosta tulevaisuudessa ja se ei siis todellakaan ole toistaiseksi vaihtoehto. Se tulee olemaan ihan viimeinen vaihtoehto jos tilanne tulee tälläisenä pysymään ja mitään muutosta meidän väleissä ei tule olemaan.
Mainitsin aiemmin jossain välissä että tällä meiningillä tunteet tulee ennemmin tai myöhemmin kuolemaan joko molemmilta tai toiselta. Ensimmäisenä nyt keskitytään siihen että saadaan se yhteys muodostettua.
Puhuin tänään miehelle parisuhde terapian vaihtoehdosta, oikeastaan sanoin että jos hän ei itse suostu asioita käsittelemään terapiassa niin toivoisin että voitaisiin yhdessä vaikka etsiä ratkaisuja. Tiedän täysin ja sanoin myös miehelle että mussakin on varmasti vikaa ja nämä vuodet on aidosti vaan olleet tosi rankkoja ja muuttaneet kumpaakin meistä.
Mies sanoi että ei ole ongelmaa lähteä parisuhdeterapiaan yhdessä ja lupasi miettiä terapiaa omalle kohdalleen ennen sitä ja sanoi selvittävänsä onnistuuko se työterveyden kautta vai mitä kautta hän lähtee etenemään.
Tämä päivä on ollut tosi hyvä sinällään, itkettiin paljon yhdessä ja puhuttiin. Voittaa hiljaisuuden ja kiukun mennen tullen.
Sanotaan nyt vielä sekin että kysyin mieheltä että tahtooko hän pohjimmiltaan eroa ja kerroin että en kantaisi kaunaa ja omalla tavalla ymmärtäisinkin. Mies puolittain suuttui ja sanoi ettei tahdo mun edes kuvittelevan mitään sen suuntaista.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin sanon, että toi ap on jo lähtenyt hakemaan niitä tunteita muualta. Käy vaan sääliksi sitä sen ”alkkis” miestä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin sanon, että toi ap on jo lähtenyt hakemaan niitä tunteita muualta. Käy vaan sääliksi sitä sen ”alkkis” miestä
Mun käy sääliks sunkaltaisia ihmisiä :D miten köyhää voi oikeesti elämä olla!
Mun käy sääliksi ap:n miestä! Ap on varmaan itse sitä ihmistyyppiä, kun esittää toisille vain täydellistä äitiä. Taitaa olla itse katkeroitunut, kun mies on ilman alkoholia. Itse hän siihen tuskin kykenisi. Olisi kiva jos ap:n mies näkisi tämän ketjun ja kommentoisi sitten, että miten asiat oikeasti on.
Sosiaalinen vapaa-ajan elämä tuntuu varsinkin miehillä olevan kytköksissä alkoholin käyttöön ja alkoholia käyttämätön jää herkästi ulkopuoliseksi. Se on surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap vielä linjoilla joskus ja onko tässä jotain päivitystä joskus tulossa? Äläkä ap masennu noista mollaavista kommentoijista, oot pitänyt (ja kuulostanut) tosi asiallisen linjan ja terveen asenteen.
Tahtoisin oikeesti tietää että miten asiassa kävi?
Mies ei ole löytänyt mitään juomisen tilalle.
Toki on perhe, mutta hänen kaverinsa ovat ilmeisesti alkkiksia, joiden seura ei enää kiinnosta.
Silkkaa kiusaamista käskeä miestä "tuulettumaan" jos se tarkoittaa kännikavereiden seuraa.
Pitäisi olla kavereita, joiden kanssa keskustella kahvikupin ääressä, harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita.
Moni tuntemani raitistunut juoppo on vihainen juopottelulle ja juopoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että miehesi kärsii "Kuivasta humalasta", eli ei ole henkisesti raitistunut vaikka juomatta onkin. Oma mieheni kävi viime vuoden lopussa Minnesota-hoidon ja muuttui kokonaan, parempaan suuntaan siis. On raitis sekä henkisesti että fyysisesti.
Tämä ap:n juttu muistuttaa täydellisesti yhden tuntemani pariskunnan tarinaa. Kaupassa olen monesti törmännyt tähän kyseiseen ”katkeroituneeseen” mieheen, ja miettinyt että taitaa pariskunnan naiselle olut maistua kun mies sitä niin usein ostaa. Lisäksi pariskunnan nainen on lähijuottolan vakiokasvoja. En siis tiedä onko kyseessä juuri tämä parivaljakko. Oli miten oli, mutta ymmärrän kyllä täydellisesti miehen tuntemukset. Toivon kuitenkin, että ovat saaneet asiat parempaan suuntaan. Hyvää kesän odotusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap vielä linjoilla joskus ja onko tässä jotain päivitystä joskus tulossa? Äläkä ap masennu noista mollaavista kommentoijista, oot pitänyt (ja kuulostanut) tosi asiallisen linjan ja terveen asenteen.
Tahtoisin oikeesti tietää että miten asiassa kävi?
Tämä! Onko ap paikalla vastaamassa?
Vierailija kirjoitti:
Tämä ap:n juttu muistuttaa täydellisesti yhden tuntemani pariskunnan tarinaa. Kaupassa olen monesti törmännyt tähän kyseiseen ”katkeroituneeseen” mieheen, ja miettinyt että taitaa pariskunnan naiselle olut maistua kun mies sitä niin usein ostaa. Lisäksi pariskunnan nainen on lähijuottolan vakiokasvoja. En siis tiedä onko kyseessä juuri tämä parivaljakko. Oli miten oli, mutta ymmärrän kyllä täydellisesti miehen tuntemukset. Toivon kuitenkin, että ovat saaneet asiat parempaan suuntaan. Hyvää kesän odotusta
Tänään mietin ja pohdin elämää ja käytyjä aikoja ja tuli mieleen jostain mielen syövereistä tämä keskustelu.
En tiedä että kuka olet, mutta kiitos illan nauruista, mikään ei oo yhtä viihdyttävää kuin ajatus siitä että vauvapalstalla pyörii ihminen mikä ei vaivaudu lukemaan oikeastaan v*ttujakaan keskustelua ja repäsee omat päätelmät siihen pisteeseen asti että ollaan jo sen omalla lähikaupan kassalla. Ja tää on oikeasti vaan hyvällä, nauratti nimittäin järjettömästi toi sekoilu.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ole onnellinen sun kanssa. Hän ei myöskään halua jättää lapsiaan (tai maksella elareita), joten ei halua erota.
Ja tosi, tosi pitkästä aikaa täällä taas.
Tuli tosiaan jostain syvältä muistista mieleen tää keskustelu, ja oli itseasiassa tunnin mittainen etsintä että edes löysin tämän.
Olen onnellinen että luin nämä omat tekstit uudestaan läpi, ja kiitän mielettömästi kaikkia jotka rakentavasti tähän kommentoi! Ja ne vähemmänkin rakentavat kommentit oli hyviä, ainakin niistä sai naurun aihetta nyt, aikanaan ei huumoria ihan riittänyt.
Meillähän kävi sitten niin, että erottiin 4kk sitten. Viimeiseen asti yritettiin ja vaikka nyt kuulostaisi itsekkäältä ja oman kilven kiillottamiselta, niin väitän silti että yritin enemmän. Mies ei lopulta koskaan suostunut pariterapiaan tai yhtään minnekään muuallekaan keskustelemaan mistään. Elämä jatkui samanlaisena ja yritin aidosti viimeiseen asti mut arki alkoi olla sitä että lapset ei uskaltanut leikkiä kun isi ärähti, ja ite en osannut enää olla oma itseni. Lapsethan siinä eniten kärsi ja viimeisen puolen vuoden aikana näkivät mun itkevän ihan liikaa ja miehen olevan vihainen 24/7 kaikesta.
Ero oli kamala, enkä ole siitä itse millään muotoa vielä yli. Mies ei olisi halunnut millään erota enkä jaksa edes purkaa kaikkia niitä kiristyskeinoja tähän että mitä sieltä tuli ja tulee vaihtelevasti vieläkin.
Suunta on kuitenkin olettaakseni hyvä.. jos ei muuta niin ainakin ollaan molemmat 100x parempia vanhempia kun ei olla enää saman katon alla, voidaan antaa lapsille enemmän. Mä olen onnellinen, ja mies on alkanut nyt selvittämään omia lapsuudesta asti juontavia asioitaan ja toivottavasti tulee vielä olemaan koko sydämestään onnellinen. Asiat on nyt paremmin, vaikka alku on hankalaa.
Mitään muuta en sitten oikein osaakaan sanoa kun sen että alkoholismi on isointa p*skaa mitä tiedän ja hajoittaa ihan liian paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole onnellinen sun kanssa. Hän ei myöskään halua jättää lapsiaan (tai maksella elareita), joten ei halua erota.
Ero tuli, ja joo mies ei sitä todellakaan halunnut vaan päätös oli lopulta yksin mun, senttiäkään en halunnut enkä pyytänyt elareita ihmiseltä joka on yhtä paljon lasten elämässä kun minäkin.
Eikä todellakaan ollutkaan onnellinen mun kanssa, kuten en minäkään. Kyllä nää asiat olisi sulle selvinnyt jos olisit jaksanut lukea yhtä viestiä kauemmas.
Minnesota- ja aa-kerhot sopivat ameriikantuontina ainoastaan kristityille uskonnollisuudessaan aktiivisille ihmisille. Minnesotassa ei sallita myöskään esim. mielialalääkityksiä tai vastaavia.
Olen törmännyt perheenjäsenien taholta samaan kuin ap, olin kuulemma sosiaalisempi ja hauskempi vielä alkoholia käyttäessäni.
Vierailija kirjoitti:
Minnesota- ja aa-kerhot sopivat ameriikantuontina ainoastaan kristityille uskonnollisuudessaan aktiivisille ihmisille. Minnesotassa ei sallita myöskään esim. mielialalääkityksiä tai vastaavia.
Olen törmännyt perheenjäsenien taholta samaan kuin ap, olin kuulemma sosiaalisempi ja hauskempi vielä alkoholia käyttäessäni.
Meillä ei ollut niinkään kyse sosiaalisuuden tai hauskuuden puutteesta, meillä oli kyse siitä että omat lapset ei uskaltaneet enää puhua kotona ääneen vaan kävelivät jatkuvasti kuin kananmunankuorilla, koska pelkona oli että isi suuttuu jos pitää ääntä.
Kyllä toi sosiaalisuus ja hauskuus hävisi jo vuosia sitten katkeruuden alle kun juominen loppui, se oli toki iso ja merkitsevä tekijä ja varmasti olis ollut hienoa jos mies olisi aikanaan ottanut ne puheet kuuleviin korviinsa, mut sanotaan nyt näin, että kun aiheesta on vakavasti puhuttu ja mitään muutosta ei tullut, niin ite en kyennyt olemaan ns. nalkuttava nainen joka aihetta aina tuo uudestaan esille vuodesta toiseen ja elää siinä tilanteessa aina vaan, ja kasvattaa lapset siihen tilanteeseen.
Ero oli viimeinen mitä halusin, ja lopulta ainoa vaihtoehto.
Alkoholia syytetään alkoholistin kaikista huonoista ominaisuuksista. Usein on niin, että kun juominen loppuu, se oikea k-pää ihminen sieltä vain tulee esiin. Kasvoin täysraittiissa kodissa, jossa silti oli samanlainen ilmapiiri kuin ap kertoo heillä olleen. Hyvä että sinulla oli rohkeutta erota!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole onnellinen sun kanssa. Hän ei myöskään halua jättää lapsiaan (tai maksella elareita), joten ei halua erota.
Ero tuli, ja joo mies ei sitä todellakaan halunnut vaan päätös oli lopulta yksin mun, senttiäkään en halunnut enkä pyytänyt elareita ihmiseltä joka on yhtä paljon lasten elämässä kun minäkin.
Eikä todellakaan ollutkaan onnellinen mun kanssa, kuten en minäkään. Kyllä nää asiat olisi sulle selvinnyt jos olisit jaksanut lukea yhtä viestiä kauemmas.
Hyvä kun olit rohkea ja erosit, vaikka toinen ei sitä yhtään halunnutkaan!
Toivottavasti teidän kaikkien elämä on löytänyt hyvän suunnan.
Vierailija kirjoitti:
Minnesota- ja aa-kerhot sopivat ameriikantuontina ainoastaan kristityille uskonnollisuudessaan aktiivisille ihmisille. Minnesotassa ei sallita myöskään esim. mielialalääkityksiä tai vastaavia.
Olen törmännyt perheenjäsenien taholta samaan kuin ap, olin kuulemma sosiaalisempi ja hauskempi vielä alkoholia käyttäessäni.
Minnesota perustuu pelkästään siihen et aivoilla menee noin 30-40 päivää toipuakseen.
Siitä ei tarvi maksaa yli 6000 €, Voi tehdä ihan itse.
Alue: Aihe vapaa
jos mies on läski ja on syönyt rekkalavallisen hamburilaisia ja sipsejä cocakolalla niin miksi laihaa ap:ta rangaistaan sillä että hän kykenee syömään kohtuudella ja nauttimaan elämästä ilman että se tuottaa hänelle kärsimystä tai lähimmille kärsimystä?
Sanoppa se?
Ei alkoholi ole erityisasemassa yhtään.
On myös nettiporno ja vaikka mitä addiktoivia asioita.
Toiset kykenevät jopa käyttämään huumeita kohtuudella. Ajatteleppa sitä.
Heitä sitten rangaistaan siitä vaikka mitään ongelmaa ei olisikaan. Silloin ongelma tulee ulkopuolelta heille...