Miksi köyhien perheiden vesät menestyvät rikkaita heikommin työelämässä, vaikka olisivat olleet hyviä koulussa?

Jep, exän aikuisista lapsista näin tämän kun kaikki saatu helpolla. Missään muualla ei voitu asua kuin omakotitalossa, vaikka töitä tehty pari viikkoa kymmenessä vuodessa. Kaikenmaailman kulkupelit oltava käytössä. Harrastukset tietenkin moottoriurheilua. Ei näillä ole mitään ymmärrystä, miten paljon vähempi varaiset raatavat ihan perusasioiden eteen. Eikä kaikilla odota työpaikatkaan suhteilla valmiina sitä päivää, kun löytyy motivaatio lähteä kokeilemaan.

Se isoin syy taitaa tutkitustikin olla sosiaalinen pääoma. Monet eivät kuitenkaan mene vanhempiensa alalla jolloin ei ole suhteita. Mutta on jo äidinmaidosta imetty esimerkkiä työelämään.

Laita ap. tutkimus mihin viittaat.

Kyllä köyhien perheen lapset pärjäävät työuralla, siinä missä varakkaiden.

Esim. Suomen kaikki presidentit ovat vähävaraisista työläisperheistä ja suurin osa myös pääministeristeitä.

Samoin Suomen miljonäärit esim. Kyösti Kakkonen, Laakkoset jne.

Uskon ap:n juttuun täysin. Ei voi poissulkea sitä rahallista ja suhteiden tarjoamaa tukea, mikä mahdollistaa opiskelun ja työpaikan monelle. Mutta kyse on paljon myös ajattelutavasta ja tavoitteista, siitä että pyritään tietoisesti eteenpäin vanhempien tuella. On tavallaan erilainen kulttuuri mikä opitaan kotoa. Aina löytyy poikkeuksia, köyhistä oloista tulee myös niitä, jotka pärjäävät, tietenkin.

Asenne, ryhti, itsevarmuus, ahkeruus, sivistys, avoin mieli, rohkeus ja kyky tehdä päätöksiä ja pitää niistä kiinni.

Näillä ominaisuuksilla sitä menestyy töissä.

Suurella todennäköisyydellä vanhemmat, joilla näitä ominaisuuksia on ja jotka menestyvät töissä, haluavat siirtää ne myös lapsillensa.

Osa opetetaan ja osa tulee geeneistä.

Ne joilla näitä ominaisuuksia ei ole, tuskin näkevät samaa vaivaa valmentaessaan lapsiaan tähän maailmaan.

Omenat ei YLEENSÄ kauas puusta putoa.

Aina on tietenkin poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhän kodin perintönä tulee vasemmistolainen ajattelutapa, josta on hyvin vaikea lähteä työelämässä menestymään valivali -ajattelulla..

Mitä aktuaalista hel***tiä nyt taas?

Olen vasemmistolaisten suvun vasemmistolainen kasvatti ja pärjännyt ihan viimeisen päälle työelämässä. Kannustaminen ja tekemisen perintö ovat meillä tosi vahvoja. Isovanhemmat tekstiilityöläisiä, vanhempani opistotasoisestibkoulutettuja ja minä korkeakoulutettu ns. kovalta alalta.

Vasemmistolaisuus ei korreloi syrjäytymisen kanssa. Se, että pitää vähäosaisistakin huolta, ei vaikuta työelämään. Työelämään kiinni pääseminen on siitä erillinen asia.

Kodin kannustus on vieläkin arvokkaampaa niille, jotka ponnistavat vähemmästä.

Epäilen, että vasemmistolainen perhetausta ehkäisee syrjäytymistä. Joku voisi tehdä tutkimuksen.

En oikein usko ap. aloitukseen, vaan suurempi merkitys on vanhempien koulutuksella, lapsen liikunnalla, perheen ilmapiirillä, josta on paljon myönteiseisiä tutkimuksia.

Hyvää vanhemmuutta ja lapsuutta ei edes voi ostaa rahalla, niin kuin ap. tuntuu ajattelevan, vaan vanhempien henkinen pääoma ja kuinka paljon viettää lapsi vanhempiensa seurassa ja kuinka turvallisen kasvuympäristön vanhemmat pystyvät tarjoamaan.

Jos olisi toisin, kaikki varakkaiden ja miljonäärien lapset menestyisivät hyvin elämässä ja työelämässä, mutta näinhän ei suinkaan ole ja tästä julkisuudessa on paljon esimerkjejä.

Vietä aikaasi niiden ihmisten kanssa joista on sinulle hyötyä. Tämän takia rikkailta ei heru myötätuntoa köyhempiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua varmaan ikuisesti vainoaa eräs keskustelu, jonka kävin rikkaan perheen rikkaan pojan kanssa.

Jutellessamme ajauduimme keskustelemaan köyhyydestä ja tällä muuten oikein mukavalla miehellä oli jotenkin kummalliset, ehdottoman tiukat näkmykset siitä, kuinka häneltä ei liikene tippaakaan myötätuntoa niille, jotka tässä maailmassa kärsivät. Kaikki on kuulemma asenteesta kiinni ja kärsiminen  kertoo vain siitä, että asenteessa on vikaa. Pitää kuulemma vain ottaa itseään niskasta kiinni. Ehdotin sitten kaikenlaisia esimerkkejä absoluuttiseen köyhyyteen syntymisestä mielenterveysongelmiin ja ihmiskauppaan. Ei, kaikki on kuulemma vain itsestä kiinni. Tämä jäbä oli siis jonkun toimarin ja huippuneuropsykologin tms. poika, jolla oli jotain omia bisneksiä ja rahaa kuin roskaa. Käytti esimerkkinä itseään, kuinka oli kuulemma tehnyt itse paljon töitä. Varmaan olikin, mutta ei millään ymmärtänyt kun yritin selittää, että bisneksen perustaminen lukioiässä on taatusti ollut hänelle miljoonasti helpompaa kuin useimmille, koska hänellä on ollut a) esimerkki ja tuki kotoa, b) valmiita suhteita ja ennen kaikkea c) mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunut hänelle, vaikka hän olisi epäonnistunut. Hänellä on varmaan ollut arvokas sijoitussalkku jo ala-asteella. Joku normiteini ei noin vain revi tyhjästä rahaa bisneksiin ja uskalla ottaa riskiä, kun ei ole töitä, koulutusta eikä säästöjä. Tämä kuvio oli jatkunut läpi koko hänen elämänsä. Hän vain käveli paikkoihin ja sai aina haluamansa, oli se sitten korkean aseman työpaikka jostain maahantuontifirmasta ilman alan osaamista tai vuoden sapattivapaa maailmanympärimatkoineen. Kaikki oli omaa ansiota ja jos ei ollut samassa tilanteessa kuin hän, niin oma vika.

Vieläkin jotenkin hyytää kun ajattelen koko ihmistä.

No mutta hän on oikeassa, vaikka onkin ollut helpompaa hänellä niin silti jokaisen täytyy ottaa vastuu omasta elämästä ja tehdä siitä sellainen mitä haluaa eikä syytellä muita.

Jos synnyt köyhänä se ei ole sinun vikasi, mutta jos kuolet köyhänä se on.

Tämmöisistä viesteistä huomaa, kuinka osalla menee pointti viuhuen ohi. Voihan sitä silmät ummessa hokea jotain slogania, mutta tosiasia on, että hyvistä lähtökohdista ponnistavat harvoin itse tajuavat hyväosaisuuttaan. Kun kaikki hyvä on tullut itselle kuin manulle illallinen ja elämän suurin ongelma on, että bilehuumeita tulee käytettyä useammin kuin kannattaisi, on näköjään helppo nyrpistää nenäänsä sille lapsena pakkonaitetulle lukutaidottomalle tytölle, että mitäs on köyhä ja luuseri. (Tapasimme siis sillä hänen maailmanympärimatkallaan eräässä maassa, jossa on paljon erilaisia sosiaalisia ongelmia).

Tämä asenne on mielestäni uskomaton ja kiittämätön ja kertoo mielestäni paljon näistä perintörikkaista.

Biologinen tyrannia ja ÄO. Koulujen arvosanat ei mittaa älyä vaan kykyä totella ajattelematta itse.

Vierailija kirjoitti:

Suhteet ja uskallus. Rikkaasta perheestä tuleva todennäköisesti tavoittelee enemmän rohkeammin, kun se asema on hänelle ihan tuttu. 

Tämä. Miehelleni ei tullut aikanaan mieleenkään lähteä korkeakouluttautumaan, kun ei tuntenut ketään sellaista, suvussa ei ollut ketään sellaista, ei osannut nähdä itseään sellaisena. Työelämässä sitten ohjautui kykyjen mukaan toimihenkilöksi ajan kanssa.

Poikamme on helppo nähdä itsensä pukutöissä ja toimihenkilönä, kun vanhemmat ovat ja perhetutut ovat. Hän ja kaverinsa ilman muuta tähtäävät korkeakoulutukseen ja pukumiesten töihin. On heille tuttua ja tavallista.

Me kaikki vanhemmat tiedämme että se on mahdollista ja hyvä idea, voimme tukea ja neuvoa. On tarvittaessa varaa ruokkia ja vaatettaa vielä aikuistakin lasta, että varmasti opiskelee riittävästi.

Köyhät joutuvat kustantamaan opiskelut työnteolla, kermaperseet eivät.

Ap, tuo eriarvoistuminen lähtee jo nuoruudesta. Kesätyöpaikka irtoaa suhteilla, samoin opiskeluajan työpaikat. Suhteet ne ratkaisevat, ellei niitä ole, niin saamatta jää moni hyvä työ. Kyllä, jo aikanaan, vanhemmat järjestivät kesätyöpaikat.

Siksi koska koulukirjoista ei kaikkea opi. Tässä elämäm koululaiset ovat oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua varmaan ikuisesti vainoaa eräs keskustelu, jonka kävin rikkaan perheen rikkaan pojan kanssa.

Jutellessamme ajauduimme keskustelemaan köyhyydestä ja tällä muuten oikein mukavalla miehellä oli jotenkin kummalliset, ehdottoman tiukat näkmykset siitä, kuinka häneltä ei liikene tippaakaan myötätuntoa niille, jotka tässä maailmassa kärsivät. Kaikki on kuulemma asenteesta kiinni ja kärsiminen  kertoo vain siitä, että asenteessa on vikaa. Pitää kuulemma vain ottaa itseään niskasta kiinni. Ehdotin sitten kaikenlaisia esimerkkejä absoluuttiseen köyhyyteen syntymisestä mielenterveysongelmiin ja ihmiskauppaan. Ei, kaikki on kuulemma vain itsestä kiinni. Tämä jäbä oli siis jonkun toimarin ja huippuneuropsykologin tms. poika, jolla oli jotain omia bisneksiä ja rahaa kuin roskaa. Käytti esimerkkinä itseään, kuinka oli kuulemma tehnyt itse paljon töitä. Varmaan olikin, mutta ei millään ymmärtänyt kun yritin selittää, että bisneksen perustaminen lukioiässä on taatusti ollut hänelle miljoonasti helpompaa kuin useimmille, koska hänellä on ollut a) esimerkki ja tuki kotoa, b) valmiita suhteita ja ennen kaikkea c) mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunut hänelle, vaikka hän olisi epäonnistunut. Hänellä on varmaan ollut arvokas sijoitussalkku jo ala-asteella. Joku normiteini ei noin vain revi tyhjästä rahaa bisneksiin ja uskalla ottaa riskiä, kun ei ole töitä, koulutusta eikä säästöjä. Tämä kuvio oli jatkunut läpi koko hänen elämänsä. Hän vain käveli paikkoihin ja sai aina haluamansa, oli se sitten korkean aseman työpaikka jostain maahantuontifirmasta ilman alan osaamista tai vuoden sapattivapaa maailmanympärimatkoineen. Kaikki oli omaa ansiota ja jos ei ollut samassa tilanteessa kuin hän, niin oma vika.

Vieläkin jotenkin hyytää kun ajattelen koko ihmistä.

No mutta hän on oikeassa, vaikka onkin ollut helpompaa hänellä niin silti jokaisen täytyy ottaa vastuu omasta elämästä ja tehdä siitä sellainen mitä haluaa eikä syytellä muita.

Jos synnyt köyhänä se ei ole sinun vikasi, mutta jos kuolet köyhänä se on.

Tämmöisistä viesteistä huomaa, kuinka osalla menee pointti viuhuen ohi. Voihan sitä silmät ummessa hokea jotain slogania, mutta tosiasia on, että hyvistä lähtökohdista ponnistavat harvoin itse tajuavat hyväosaisuuttaan. Kun kaikki hyvä on tullut itselle kuin manulle illallinen ja elämän suurin ongelma on, että bilehuumeita tulee käytettyä useammin kuin kannattaisi, on näköjään helppo nyrpistää nenäänsä sille lapsena pakkonaitetulle lukutaidottomalle tytölle, että mitäs on köyhä ja luuseri. (Tapasimme siis sillä hänen maailmanympärimatkallaan eräässä maassa, jossa on paljon erilaisia sosiaalisia ongelmia).

Tämä asenne on mielestäni uskomaton ja kiittämätön ja kertoo mielestäni paljon näistä perintörikkaista.

Ja tosissasi uskot, että jos suomalaisen lääkäriperheen lapsi ei käy kouluja ja jää yhteiskunnan elätiksi, niin sitä lukutaidotonta tyttöä ei pakkonaiteta?

Vierailija kirjoitti:

Rikkaille ihmisille sosialisoiminen tällaisiin tilanteisiin tuntuu tulevan paljon luontevammin kun niihin tottuu jo lapsesta.

-ai rikkaat on sosiaalisempia ihmisiä kun köyhät ja rikkaat viettää enemmän aikaa muiden kanssa kun köyhät?? en oo ennen kuullukaan.

sen oon kyl huomannu, että rikkaat ei oo mielellään sosialisoimassa KAIKKIEN ja kaiken taustasten kanssa. saattaa olla niin, et on kriteerit, kenen kanssa sosialisoidaan, ja se ei oo ihan niin sosiaalista kuitenkaan kun se, että voi jutella kaikille ihmisille.

Parahin Herbert, saanen muistuttaa että sosialisoiminen tarkoittaa kansallistamista eli yksityisen omaisuuden siirtämistä suuremman yhteisön käyttöön. Esimerkiksi "kommarimaa sosialisoi pankit".

Vanhempien alhainen koulutustaso tai ei ammattia ollenkaan, hoitamattomat mielenterveys ongelmat ja päihdeongelmia, erot, vanhemmilla vaihtuvia suhteita, turvaton lapsuus ja heittopusseina sukulaisten nurkissa usein vanhempien harrastusten tieltä, varhaislapsuudessa jatkuvasti vaihtuvat hoitajat/hoitopaikat, ongelmainen suku ja kulissit haitallisinta. Kannustaminen ja tukeminen puuttuu eikä terveitä esikuvia. Väkivaltainen kasvattaminen, nöyryyttäminen, seksuaalinen hyväksikäyttö, häpäisy ja koulukiusaaminen. Tulikohan tarpeeksi kattava lista vai puuttuuko vielä jotain.

Jos on suht koht onnelliset vanhemmat ja turvalliset kotiolot, vaikka olisikin köyhää niin se ei ole haitallista. Rikkailla paremmat mahdollisuudet ponnistaa ongelma perheistäkin paremman verkoston turvin ja köyhistä oloista suksii eteenpäin paremmin jos on hyvät kotiolot ja lapsuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaille ihmisille sosialisoiminen tällaisiin tilanteisiin tuntuu tulevan paljon luontevammin kun niihin tottuu jo lapsesta.

-ai rikkaat on sosiaalisempia ihmisiä kun köyhät ja rikkaat viettää enemmän aikaa muiden kanssa kun köyhät?? en oo ennen kuullukaan.

sen oon kyl huomannu, että rikkaat ei oo mielellään sosialisoimassa KAIKKIEN ja kaiken taustasten kanssa. saattaa olla niin, et on kriteerit, kenen kanssa sosialisoidaan, ja se ei oo ihan niin sosiaalista kuitenkaan kun se, että voi jutella kaikille ihmisille.

Parahin Herbert, saanen muistuttaa että sosialisoiminen tarkoittaa kansallistamista eli yksityisen omaisuuden siirtämistä suuremman yhteisön käyttöön. Esimerkiksi "kommarimaa sosialisoi pankit".

Voi jeesus.... sosialisoiminen on sana joka tarkoittaa vaikka mitä. Myös sisäryhmään liittyminen ulkopuolelta. Eli miten hyvin pystyy menemään osaksi porukkaa. Joka on nimenomaan sitä mitä haettu.

Eikä sosiaalisuus ja sosialisoiminen sinäänsä tarkoita samaa, vi sitä olla ihan hiljaisenakin hyväksytty porukkaan. Valtion leivissä tämmöinen hiöjasuus lienee just nimenomaan se keino kun taas eteenkin äänekäs sosiaalisuus usein estää sosialisoitumisen.

Vierailija kirjoitti:

Suhteet. Kesäyötkin menee nimellä, vaikka itse ne hankkii.

Opiskeluaikoina moni saa kesätyöt vanhempien kautta ja valmistuttuaan heillä on hyvin työkokemusta.

Ehkä heillä ei ole samanlaista kunnianhimoa tai tarvetta näyttää muille, että pystyn mihin tahansa? Rikkaan perheen lapsilla on varmasti kovat paineet eikä voi välttämättä valita edes sellaista ammattia, jonka itse haluaisi. Vanhemmat hienovaraisesti tai vähemmän hienovaraisesti ohjailee lastensa valintoja enemmän.

Itse olen köyhästä perheestä, mutta nykyään rikas. Lapsia en patistele "hyvään ammattiin" vaan annan heidän tehdä omat valintansa. Menestyminen työelämässä on vain yksi elämän osa-alue ja silloin monesti joutuu uhraamaan jotain muuta. Eli se menestys ei ole avain onneen.