Lue keskustelun säännöt.
Kerroin neuvolassa olevani masentunut
Pettynyt
24.06.2022 |
Kerroin lapsen neuvolassa olevani vakavasti masentunut kahden alle 2v yksinhuoltaja, ja ainut mitä sain oli vastaus: emme hoida täällä äitien masennusta. En enää yhtään ihmettele, miksi perhesurmia tapahtuu, kun masentuneille vanhemmille ei tarjota apua. Sain julkiselle lääkärille ajan 1kk kuluttua. Entä jos en kestä kuukautta?
Kommentit (40)
Olipas ammattitaidoton työntekijä. Voit pyytää apua lastensuojelusta ja soittaa vaikka sosiaali- ja kriisipäivystykseen, jos oikein pahaksi käy.
Onko sulla verkostoa, joka voisi välillä ottaa lapsia? Kannattaisi alkaa hakea tukiperhettä, jos ei ole. Sitä saattaa joutua jonottamaan, niin mitä nopeammin laitat asian vireille, sen nopeammin onnistaa!
Tsemppiä kovasti. Elä vain pieni hetki kerrallaan äläkä mieti tulevia tunteja/päiviä/viikkoja, sillä se voi pahentaa olotilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoista se julkinen sairaanhoito on. (Ja siis eihän neuvola ole oikea paikka auttamaan mielen onfägelmissa). Pompottelee puolelta toiselle. Siltä lääkäriltä sä saat sit vaan mielialalääkkeet kouraan ja seurantasoiton parin kuukauden päästä.
Ota itse yhteyttä psykiatrian puolelle heti.
Kiitos kaikille tsempeistä <3
Olen ollut lastensuojeluun yhteydessä, mutta ne ei suostunut ottamaan meitä asiakkaiksi, koska akuuttia huolta ei herännyt.
Tukiperhettä olen myös pyytänyt perhesosiaalityöntekijält, mutta niissä ikäraja on 3 vuotta. Lapseni ovat nyt 6kk ja pian 2v
Tukiverkkoa ei ole. Lasten isä jätti minut lasten kanssa oman onneni nojaan kun halusin erota. Alkoi seurustelemaan uuden kanssa enkä ole tän jälkeen hänestä kuullut.
Ymmärrän, ettei neuvola hoida mielenterveysongelmaisia, mutta masennukseni on pitkittynyt synnytyksen jälkeinen masennus, kerroin tämän lääkärille, niin siinä mielessä ajattelin että sieltä saa edes jotain apua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No listi itsesi jos et kestä
Sitä tässä olenkin miettinyt. Asumme 7 kerroksessa, joten hypätessäni lasten kanssa todennäköisesti kuolisimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No listi itsesi jos et kestä
Sitä tässä olenkin miettinyt. Asumme 7 kerroksessa, joten hypätessäni lasten kanssa todennäköisesti kuolisimme.
Tai ehkä hyppäisin itse ja jättäisin lapset orvoiksi, ei ne ansaitse maailmansa loppua masentuneen äidin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti. En usko sua. Apua saa jos on oikeasti tuollainen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
No listi itsesi jos et kestä
Vaikea silti käsittää tätäkään, että joku kehottaa masentunutta tappamaan itsensä ja jättämään pienet lapsensa orvoiksi. Luulin, että itselläni menee todella huonosti, mutta ei mulla ihan noin paha olo ole, että kehottaisin toisia itsemurhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti. En usko sua. Apua saa jos on oikeasti tuollainen tilanne.
Ei sun tarvitsekaan. Tiedän monia, joiden on hankala asettua mun asemaan, uskoa että näin huonosti voisi oikeasti mennä. Ikävä kyllä se on totta.
Ap
Tähänkö tultu. 90 -luvulla kävin vauvani kanssa neuvolassa säännöllisesti. Ihana lastenhoitaja mittasi, punnitsi ja joskus piikittikin vauvaani, mutta muisti aina kysyä kuinka minä itse voin jaksan, onko minulla auttavia ihmisiä lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kriisipuhelin 09 2525 0111 - keskusteluapua. Soita tänne saat ainakin purkaa pahaa oloa.
Älä lopeta avun pyytämistä, sun lasten takia! Jos aikuisella on paha olla, on heilläkin. Soita kriisipuhelimeen nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saithan sinä apua. Lääkärin ajan todella nopeasti.
Mitä sitten odotit? Tekeehän ne neuvolassa niinkin, että lapset otetaan samantien huostaan (esim. Lahdessa kaikki perhepalvelut samoissa tiloissa) ja masentunut äiti saa ajan mielenterveyspalveluihin. Tosin siinä vaiheessa on hankala tietää, pitääkö hoitaa masennusta vai lasten menetyksen ahdistusta, mutta tärkeintä on, että äiti saa apua ja lapset hyvän kasvuympäristön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saithan sinä apua. Lääkärin ajan todella nopeasti.
Ei näille mammoille mikään kelpaa. Varmaan odotti, että neuvolan takahuoneesta olisi talutettu esiin lapsille uusi isi niin olisi yksinhuoltajalla vähän helpompaa. Ja mamma voisi vaikka viikon sisään pamahtaa taas raskaaksi. Kyllä elämä siitä helpottuu, kun porsii parin vuoden sisään useamman lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Tähänkö tultu. 90 -luvulla kävin vauvani kanssa neuvolassa säännöllisesti. Ihana lastenhoitaja mittasi, punnitsi ja joskus piikittikin vauvaani, mutta muisti aina kysyä kuinka minä itse voin jaksan, onko minulla auttavia ihmisiä lähellä.
Meillä samanlainen neuvolatäti, aina kysyy kuulumiset ja kuuntelee aidosti. On selkeästi kutsumusammatissaan. Vauvakin tykkää hänestä, niinkin ikävä juttu kuin rokotukset sujuu hienosti.
Todella ikävää että sitten on niitä työhönsä leipiintyneitä, jotka ei tunnu miettivän mitä sanoo ja miten kohtelee äitiä! Paljon voimia ap. Olisiko mahdollista vaihtaa neuvolan hoitajaa? Ja kertoisin kyllä tuosta potilasasiamiehelle. Sinä olet hädästäsi kertonut avoimesti ja siihen täytyy saada apua nyt eikä kuukauden päästä. Törkeä hoitaja, törkeä!
Mutta sinut ohjattiin oikeaan paikkaan? Jos lääkärille olet asiasta puhunut niin kyllä hän oikein sanoi. Ohjasiko soittamaan toiseen paikkaan? Terveydenhoitajat ainakin ohjeistavat. Mielenterveyspuolelle on yleensä arkisin soittoaika. Sinne voi soittaa, jos tuntuu ettei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Saithan sinä apua. Lääkärin ajan todella nopeasti.
Masennuksen kourissa päiväkin on liikaa. Viikon vielä ehkä sinnittelisi, mutta kuukausi on liikaa. Ei tätä tietysti ymmärrä jos ei itse ole ikinä ollut vakavasti masentunut.
Keskellä kesää on hankala saada keskusteluapua. Yksityiselle lääkärille pääset vaikka maanantaina ja saat lääkkeet. Olisiko jotain, millä voisit rentouttaa itseäsi ja hemmotella?
Jos tilanne on oikeasti noin vakava, mitä kuvailet, niin mene päivystykseen lapset mukanasi. Kerro että et jaksa enää. Sairaalasta tehdään lastensuojeluilmoitus ja luultavasti tilanteen ollessa noin akuutti eikä sulla ole muuta tukiverkkoa mihin lapset voisi sijoittaa sairautesi ajaksi, niin lastensuojelun työntekijät alkaa heti katsomaan lapsille sijaisperhettä. Masennus on sairaus, josta voi parantua. Harmi kun olet kohdannut ammattilaisia, ketkä eivät ota huoltasi tosissaan. Et ole yksin. T. Sosiaaliohjaaja
Yritä kestää. Olet lapsillesi koko maailma ja he ovat sinulle, kunhan masennus helpottaa niin tiedät asian olevan niin. Nyt kaikki vain tuntuu epätoivoiselta. Älä lakkaa pyytämästä apua. Tsemppiä.