Lue keskustelun säännöt.
Miksi köyhien perheiden vesät menestyvät rikkaita heikommin työelämässä, vaikka olisivat olleet hyviä koulussa?
06.03.2019 |
Tuosta oli joku tutkimus taannoin, ja asia jäi vaivaamaan mieltäni.
Kommentit (86)
Kasvatusympäristö jne.
Onneksi vanhempani eivät tehneet minusta vasemmistolaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseluottamus.
Se että osaa ne kirjoittamattomat käytössäännöt, jotka ns. paremmissa piireissä vallitsevat.
Suhteet.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaille ihmisille sosialisoiminen tällaisiin tilanteisiin tuntuu tulevan paljon luontevammin kun niihin tottuu jo lapsesta.
-ai rikkaat on sosiaalisempia ihmisiä kun köyhät ja rikkaat viettää enemmän aikaa muiden kanssa kun köyhät?? en oo ennen kuullukaan.
sen oon kyl huomannu, että rikkaat ei oo mielellään sosialisoimassa KAIKKIEN ja kaiken taustasten kanssa. saattaa olla niin, et on kriteerit, kenen kanssa sosialisoidaan, ja se ei oo ihan niin sosiaalista kuitenkaan kun se, että voi jutella kaikille ihmisille.
En sanonut mitään tuollaista, sanoin että rikkaammat oppivat jo nuorena pärjäämään nimenomaan muodollisissa tilanteissa ja sillä on merkitystä verkostoitumistilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
No tottakai sosiaaliset ihmiset ajautuu tilanteisiin enemmän kun epäsosiaaliset :D en usko että sillä taustalla on siinä niinkään merkitystä jos ihminen itse esim jos sosiaalinen luonne ja sitäkautta tutustuu muihin ihmisiin.
toi tutkimus tms. on taas tollasta yleistystä, mitä voi tehdä ihan kaikesta...
jos joku pääsee täysin ilman omia ansioitaan hyviin töihin, nii eiköhän jossain paikassa tuu kuitenkin raja vastaan eikä pääse enää tekemään niitä asioita joita ei osaa.
kaikki ei edes halua olla äidin/isän firmassa töissä ainakaan loppuikää, vaikka pääsisikin helpolla.
samalla lailla vois vaikka sanoa, et minkä takia hyvä ruuanlaittaja opettaa lapsenkin syömään hyvin jo lapsuudesta lähtien, tai miks intohimonen urheilija "saa" urheilullisia lapsia koska lapsuuden liikuntatottumukset - aikuisen liikuntatottumukset - lapsi saa perustan jo lapsuudessa, vs. jos lapsen vanhemmat ei oo liikunnallisia eikä opeta lapselle liikunnan iloa, niin lapsella on isompi mahis olla epäliikunnallinen aikuinen.jne.
Enpä usko että sosiaalisuus on minkäänlainen avain varakkuuteen. Oikeastaan päin vastoin. Sosiaalisen ihimisen pitää ottaa muita huomioon ja röyhkeä oman edun tavoittelu ei sovi sosiaalisen ihmisen toimintatapoihin mitenkään. Rikkaaksi tulaan omaa etua ajamalla ja muita hyväksi käyttämällä, joka johtaa vääjäämättä sosiaalisiin konflikteihin. Varakkaaksi pyrkivä joutuu laskelmoimaan ketä miellyttää ja ketä käyttää hyväkseen.
Minua varmaan ikuisesti vainoaa eräs keskustelu, jonka kävin rikkaan perheen rikkaan pojan kanssa.
Jutellessamme ajauduimme keskustelemaan köyhyydestä ja tällä muuten oikein mukavalla miehellä oli jotenkin kummalliset, ehdottoman tiukat näkmykset siitä, kuinka häneltä ei liikene tippaakaan myötätuntoa niille, jotka tässä maailmassa kärsivät. Kaikki on kuulemma asenteesta kiinni ja kärsiminen kertoo vain siitä, että asenteessa on vikaa. Pitää kuulemma vain ottaa itseään niskasta kiinni. Ehdotin sitten kaikenlaisia esimerkkejä absoluuttiseen köyhyyteen syntymisestä mielenterveysongelmiin ja ihmiskauppaan. Ei, kaikki on kuulemma vain itsestä kiinni. Tämä jäbä oli siis jonkun toimarin ja huippuneuropsykologin tms. poika, jolla oli jotain omia bisneksiä ja rahaa kuin roskaa. Käytti esimerkkinä itseään, kuinka oli kuulemma tehnyt itse paljon töitä. Varmaan olikin, mutta ei millään ymmärtänyt kun yritin selittää, että bisneksen perustaminen lukioiässä on taatusti ollut hänelle miljoonasti helpompaa kuin useimmille, koska hänellä on ollut a) esimerkki ja tuki kotoa, b) valmiita suhteita ja ennen kaikkea c) mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunut hänelle, vaikka hän olisi epäonnistunut. Hänellä on varmaan ollut arvokas sijoitussalkku jo ala-asteella. Joku normiteini ei noin vain revi tyhjästä rahaa bisneksiin ja uskalla ottaa riskiä, kun ei ole töitä, koulutusta eikä säästöjä. Tämä kuvio oli jatkunut läpi koko hänen elämänsä. Hän vain käveli paikkoihin ja sai aina haluamansa, oli se sitten korkean aseman työpaikka jostain maahantuontifirmasta ilman alan osaamista tai vuoden sapattivapaa maailmanympärimatkoineen. Kaikki oli omaa ansiota ja jos ei ollut samassa tilanteessa kuin hän, niin oma vika.
Vieläkin jotenkin hyytää kun ajattelen koko ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useinmiten äidin tai isän firma jossain vaiheessa tupsahtaa sulle syliin, halusit tai et, joten sen eteen kannattaa tehdä töitä ja jos jatkaa hyväksi todettua toimintamallia, niin aika helpolla saa jatkettua toimintaa.
-joo, ihan yhtä lailla voi perustaa oman yrityksen, jos haluaa yrittäjäksi?? ei kaikki halua samaa alaa mitä vanhemmat. kaikki ihmiset ei halua yrittäjäks eikä yrittäjien vastuuta. Kaikille ihana elämä ei oo sitä, että tehdään työ ja vapaa-aika töitä, josta saa rahaa. Joillain on muitakin asioita ku työ ja työstä palautuminen jota ei ehdi tapahtua edes välttämättä kun ehkä huonopalkkasessa työssä.
tottakai esim sairaanhoitaja äiti - lapsi usein myös saattaa hakeutua hoito-alalle, ainakin jos äiti vielä suosittelee. jos ei suosittele, niin lapsi saattaa vältellä alaa.
sanoin että rikkaammat oppivat jo nuorena pärjäämään nimenomaan muodollisissa tilanteissa ja sillä on merkitystä verkostoitumistilanteissa.
-niiin voit varmaan perustella tätäkin?? en ymmärrä yhtään mistä puhut... tiiän köyhempiäkin ihmisiä jotka osaa käyttäytyä muodollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteet ja uskallus. Rikkaasta perheestä tuleva todennäköisesti tavoittelee enemmän rohkeammin, kun se asema on hänelle ihan tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Minua varmaan ikuisesti vainoaa eräs keskustelu, jonka kävin rikkaan perheen rikkaan pojan kanssa.
Jutellessamme ajauduimme keskustelemaan köyhyydestä ja tällä muuten oikein mukavalla miehellä oli jotenkin kummalliset, ehdottoman tiukat näkmykset siitä, kuinka häneltä ei liikene tippaakaan myötätuntoa niille, jotka tässä maailmassa kärsivät. Kaikki on kuulemma asenteesta kiinni ja kärsiminen kertoo vain siitä, että asenteessa on vikaa. Pitää kuulemma vain ottaa itseään niskasta kiinni. Ehdotin sitten kaikenlaisia esimerkkejä absoluuttiseen köyhyyteen syntymisestä mielenterveysongelmiin ja ihmiskauppaan. Ei, kaikki on kuulemma vain itsestä kiinni. Tämä jäbä oli siis jonkun toimarin ja huippuneuropsykologin tms. poika, jolla oli jotain omia bisneksiä ja rahaa kuin roskaa. Käytti esimerkkinä itseään, kuinka oli kuulemma tehnyt itse paljon töitä. Varmaan olikin, mutta ei millään ymmärtänyt kun yritin selittää, että bisneksen perustaminen lukioiässä on taatusti ollut hänelle miljoonasti helpompaa kuin useimmille, koska hänellä on ollut a) esimerkki ja tuki kotoa, b) valmiita suhteita ja ennen kaikkea c) mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunut hänelle, vaikka hän olisi epäonnistunut. Hänellä on varmaan ollut arvokas sijoitussalkku jo ala-asteella. Joku normiteini ei noin vain revi tyhjästä rahaa bisneksiin ja uskalla ottaa riskiä, kun ei ole töitä, koulutusta eikä säästöjä. Tämä kuvio oli jatkunut läpi koko hänen elämänsä. Hän vain käveli paikkoihin ja sai aina haluamansa, oli se sitten korkean aseman työpaikka jostain maahantuontifirmasta ilman alan osaamista tai vuoden sapattivapaa maailmanympärimatkoineen. Kaikki oli omaa ansiota ja jos ei ollut samassa tilanteessa kuin hän, niin oma vika.
Vieläkin jotenkin hyytää kun ajattelen koko ihmistä.
No mutta hän on oikeassa, vaikka onkin ollut helpompaa hänellä niin silti jokaisen täytyy ottaa vastuu omasta elämästä ja tehdä siitä sellainen mitä haluaa eikä syytellä muita.
Jos synnyt köyhänä se ei ole sinun vikasi, mutta jos kuolet köyhänä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaille ihmisille sosialisoiminen tällaisiin tilanteisiin tuntuu tulevan paljon luontevammin kun niihin tottuu jo lapsesta.
-ai rikkaat on sosiaalisempia ihmisiä kun köyhät ja rikkaat viettää enemmän aikaa muiden kanssa kun köyhät?? en oo ennen kuullukaan.
sen oon kyl huomannu, että rikkaat ei oo mielellään sosialisoimassa KAIKKIEN ja kaiken taustasten kanssa. saattaa olla niin, et on kriteerit, kenen kanssa sosialisoidaan, ja se ei oo ihan niin sosiaalista kuitenkaan kun se, että voi jutella kaikille ihmisille.
En sanonut mitään tuollaista, sanoin että rikkaammat oppivat jo nuorena pärjäämään nimenomaan muodollisissa tilanteissa ja sillä on merkitystä verkostoitumistilanteissa.
Rikkaiden lapset ehkä oppii tietynlaisia käyttäytymismalleja eri tilanteisiin. Myös sellaisiin tilanteisiin, joihin duunariperheiden lapset ei joudu/pääse koskaan.
Mutta uskoisin että enemmän on merkitystä sillä tuttavapiirillä johon he tutustuvat. Jos on hyvä tyyppi ja tuntee monta satojen miljoonien omaisuuden omistavaa henkilöitä, jotka tienaavat miljoonia vuodessa, on paljon helpompi hakea rahoitusta yhtiöönsä, kuin jos tuntee tyyppejä jotka omistaa kotinsa sisällä olevat tavarat ja ansaitsee 25 tonnia vuodessa.
Varakkaiden lapsilla hyviin piireihin verkostoituminen tulee syntymälahjana.
Niin, nro 46, iso osa ihmisistä kyllä ymmärtää muitakin tilanteita.
ja ei rahalla saa kaikkea ostettua. ei välttämättä sitä aitoa, mitä itse oikeasti tarvis eniten, sitä ei rahalla saa ostettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varakkaille ja rikkaille raha on numeroita(menestys ei ole raha), kyse on puhtaasti verkostoista.
Rikkaiden lapset ehkä oppii tietynlaisia käyttäytymismalleja eri tilanteisiin. Myös sellaisiin tilanteisiin, joihin duunariperheiden lapset ei joudu/pääse koskaan.
-ööh, eli mihin? :D mikset vaan suoraan laittanu alotukseen, että "köyhien perheiden ihmiset ei pääse tilanteisiin, mihin rikkaiden perheiden lapset pääsee joka estää työllistymisen tai vähintään hankaloittaa sitä merkittävästi." en tiiä puhutko jostain rutiineista vai kertaluonteisista tilanteista?
ei rikkaidenkaan perheet välttämättä pääse/joudu tilanteisiin missä vähävaraiset perheet on. :D
ite ainaki mieluummin lukisin jtn keskustelua jossa puhuttais muusta ku rahasta. esim tunteista ja ihmisen aidoista mielenkiinnon kohteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useinmiten äidin tai isän firma jossain vaiheessa tupsahtaa sulle syliin, halusit tai et, joten sen eteen kannattaa tehdä töitä ja jos jatkaa hyväksi todettua toimintamallia, niin aika helpolla saa jatkettua toimintaa.
-joo, ihan yhtä lailla voi perustaa oman yrityksen, jos haluaa yrittäjäksi?? ei kaikki halua samaa alaa mitä vanhemmat. kaikki ihmiset ei halua yrittäjäks eikä yrittäjien vastuuta. Kaikille ihana elämä ei oo sitä, että tehdään työ ja vapaa-aika töitä, josta saa rahaa. Joillain on muitakin asioita ku työ ja työstä palautuminen jota ei ehdi tapahtua edes välttämättä kun ehkä huonopalkkasessa työssä.
tottakai esim sairaanhoitaja äiti - lapsi usein myös saattaa hakeutua hoito-alalle, ainakin jos äiti vielä suosittelee. jos ei suosittele, niin lapsi saattaa vältellä alaa.
No hohhoijakkaa. Vähän eri asia astua puikkoihin yritykseen joka jo pyörittää miljoonien liikevaihtoa, kuin perustaa yritys nollasta. Yrityksen perijä voi myydä yrityksen tai ottaa oheen toimialan josta on enemmän kiinnostunut. Kun on rahaa takana, niin kaikki on paljon paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
sanoin että rikkaammat oppivat jo nuorena pärjäämään nimenomaan muodollisissa tilanteissa ja sillä on merkitystä verkostoitumistilanteissa.
-niiin voit varmaan perustella tätäkin?? en ymmärrä yhtään mistä puhut... tiiän köyhempiäkin ihmisiä jotka osaa käyttäytyä muodollisesti.
Tämä perustuu puhtaasti omaan kokemukseeni eikä varmasti ole yleistettävissä kaikkiin vähävaraisiin. Kuten aikaisemmassa kommentissani kerroin, meidän perheessä ei ollut oikein mitään keskustelukulttuuria, vietin vapaa-aikani enimmäkseen omissa oloissani tai sitten muutamien kavereiden kanssa. Perheen kanssa ei myöskään ikinä oltu missään virallisissa juhlissa tai muissa muodollisissa tapahtumissa. Tästä johtuen olin todella pitkään todella vaikeana juuri sellaisissa tilanteissa missä periaatteessa pitäisi rohkeasti ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin jos haluaa vaikkapa työkontakteja. Sellainen kevyt ja hauska small talk ei luonnistunut minulta ollenkaan, ja olin juuri sellainen paljon haukuttu nurkassa jurottava suomalais mörökölli. Edelleen, tämä ei tietysti koske kaikkia vähävaraisia, mutta luulen että tällainen on kuitenkin yleisempi ongelma köyhillä kuin rikkailla ihmisillä (voin olla väärässäkin).
Vierailija kirjoitti:
Minua varmaan ikuisesti vainoaa eräs keskustelu, jonka kävin rikkaan perheen rikkaan pojan kanssa.
Jutellessamme ajauduimme keskustelemaan köyhyydestä ja tällä muuten oikein mukavalla miehellä oli jotenkin kummalliset, ehdottoman tiukat näkmykset siitä, kuinka häneltä ei liikene tippaakaan myötätuntoa niille, jotka tässä maailmassa kärsivät. Kaikki on kuulemma asenteesta kiinni ja kärsiminen kertoo vain siitä, että asenteessa on vikaa. Pitää kuulemma vain ottaa itseään niskasta kiinni. Ehdotin sitten kaikenlaisia esimerkkejä absoluuttiseen köyhyyteen syntymisestä mielenterveysongelmiin ja ihmiskauppaan. Ei, kaikki on kuulemma vain itsestä kiinni. Tämä jäbä oli siis jonkun toimarin ja huippuneuropsykologin tms. poika, jolla oli jotain omia bisneksiä ja rahaa kuin roskaa. Käytti esimerkkinä itseään, kuinka oli kuulemma tehnyt itse paljon töitä. Varmaan olikin, mutta ei millään ymmärtänyt kun yritin selittää, että bisneksen perustaminen lukioiässä on taatusti ollut hänelle miljoonasti helpompaa kuin useimmille, koska hänellä on ollut a) esimerkki ja tuki kotoa, b) valmiita suhteita ja ennen kaikkea c) mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunut hänelle, vaikka hän olisi epäonnistunut. Hänellä on varmaan ollut arvokas sijoitussalkku jo ala-asteella. Joku normiteini ei noin vain revi tyhjästä rahaa bisneksiin ja uskalla ottaa riskiä, kun ei ole töitä, koulutusta eikä säästöjä. Tämä kuvio oli jatkunut läpi koko hänen elämänsä. Hän vain käveli paikkoihin ja sai aina haluamansa, oli se sitten korkean aseman työpaikka jostain maahantuontifirmasta ilman alan osaamista tai vuoden sapattivapaa maailmanympärimatkoineen. Kaikki oli omaa ansiota ja jos ei ollut samassa tilanteessa kuin hän, niin oma vika.
Vieläkin jotenkin hyytää kun ajattelen koko ihmistä.
Joo. Itse olen myös ollut tekemissä yhden tällaisen rikkaan lapsen kanssa ja kyllä hän vetää isänsä menestyksen täysin omaksi ansiokseen. Todella ylimielinen ja tunneköyhä ihminen, vaikka kieltämättä osaa esiintyä miellyttävästi ja sovinnaisesti, jos on pakko. Mutta mielipiteet on juuri tuollaisia että jokainen on oman onnensa seppä ja kaikilla on mahdollisuus menestyä ja oma moka jos ei onnistu. Just joo. Ympäristöasiat ovat myös hänelle suuri mörkö, sitä parempi mitä enemmän pystyi saastuttamaan ja kuluttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaiden lapset ehkä oppii tietynlaisia käyttäytymismalleja eri tilanteisiin. Myös sellaisiin tilanteisiin, joihin duunariperheiden lapset ei joudu/pääse koskaan.
-ööh, eli mihin? :D mikset vaan suoraan laittanu alotukseen, että "köyhien perheiden ihmiset ei pääse tilanteisiin, mihin rikkaiden perheiden lapset pääsee joka estää työllistymisen tai vähintään hankaloittaa sitä merkittävästi." en tiiä puhutko jostain rutiineista vai kertaluonteisista tilanteista?
ei rikkaidenkaan perheet välttämättä pääse/joudu tilanteisiin missä vähävaraiset perheet on. :D
ite ainaki mieluummin lukisin jtn keskustelua jossa puhuttais muusta ku rahasta. esim tunteista ja ihmisen aidoista mielenkiinnon kohteista.
Tuossa se ero varmaan on. Rikkaiden lapset lukee mielummin keskustelua jossa puhutaan raasta kuin tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva ihminen haluaa olla köyhä. Jos on potentiaalia, niin silloin toimitaan niin, ettei köyhyydessä joudu elämään. Jos kodin perintönä/asenteena/geeneinä/ilmapiirinä on ollut köyhyys, niin aika usein se kertoo myös vanhemmista jotain. Esimerkiksi harva fiksu ihminen on köyhä..
En väittäisi että varallisuus ja älykkyys korreloi kovinkaan vahvasti. Ehkä jopa päin vastoin. Hieman yksinkertainen ihminen voi olla todella häikäilemättömän itsekäs, eikä se hävetä häntä yhtään. Varsinkin kun kyse on peritystä omaisuudesta ja sen kasvattamisesta, niin usein tuntuu että pikkusen tyhmä pärjää paremmin, kun ei edes ymmärrä hävetä röyhkeyttään.
Sekoitat nyt älykkyyden ja tunteet. Häpeäminen on tunne. Jos joltain puuttuu se, niin hänellä on vähemmän tunteita, mutta älykkyydestä se ei kerro mitään. Kaikista parhaiten pärjää ne, ketkä ovat älykkäitä ja samalla eivät ole niin herkkiä tunteiltaan. Silloin he kykenevät työhön, jossa joutuu satuttamaan muita, tekemään vaikeita päätöksiä, kestämään stressiä ja epävarmuutta. Ajattelemaan loogisesti järjellä, eikä tunteilla.
Vierailija kirjoitti:
Aika harva ihminen haluaa olla köyhä. Jos on potentiaalia, niin silloin toimitaan niin, ettei köyhyydessä joudu elämään. Jos kodin perintönä/asenteena/geeneinä/ilmapiirinä on ollut köyhyys, niin aika usein se kertoo myös vanhemmista jotain. Esimerkiksi harva fiksu ihminen on köyhä..
Logiikkasi perusteella taidat itse olla aika köyhä.
No, omassa tuttuvapiirissä kaikki kyllä ovat ihan koulutusta vastaavassa työssä eikä kukaan ole työtön lyhyttä aikaa lukuunottamatta. Mutta me tulemmekin normaaleista keskiluokkaisista kodeista, jossa ei ole erikseen jaoteltu ihmisiä "rikkaiksi" tai annettu ymmärtää, että työpaikat menevät vain sukulaistytöille. Kodin ja kaveripiirin merkitys on aika suuri oman itsensä kehittämisen ja pärjäämisen kannalta.