Mikä on ammattisi, jos et mielellään kerro sitä ns puolitutuille?

Vastuullisessa analyytikkohommassa rahoitusalalla. 

Kaupan kassa. Aika monen silmissä todella mitäänsanomaton ja köyhä duuni jota tehdään kun ei elämässä muuta saanut.

Sairaanhoitaja, aina oletetaan että olen valmis antamaan vastauksen/tiedän kaiken jokaisesta terveysongelmasta.

Kätilö.

Saa loppuajan kuunnella vastapuolen tai hänen vaimon synnytystarinoita tai lapsettomuushoitoja.

Terveydenhoitaja-sairaanhoitaja.

En jaksaisi aina alkaa miettiä onkohan jollain lapsella mahdollisesti korvatulehdus tai ehkäpä maitoallergia (jaa-a, mistä hitosta voisin tietää?!) ym ym...

Vierailija kirjoitti:

Vastuullisessa analyytikkohommassa rahoitusalalla. 

Niin ja miksi et halua kertoa tätä kenellekään?

Minäkin olen noin vuoden verran tehnyt sairaalahuoltajan töitä vuodeosastoilla ja opiskelen samalla alan tutkintoa. Ihan itse halusin kyseiselle alalle ja pidän siitä työstä kovasti. Toki se on fyysisesti raskasta ja usein kiireistä, mutta sen tiesin jo aloittaessani. Muille ihmisille työni tuntuu olevan jokin ongelma... Iloisesti kyselevät mitä teen työkseni ja sitten vaivautuneesti hiljenevät kun vastaan ja puheenaihe vaihtuu heti.

Töissä kuitenkin suurin osa potilaista on tosi ihania ja lähes päivittäin kuulen arvostavaa palautetta. Pidän itse työtäni tärkeänä.

Strippari.

Kunnanjohtaja.

Ihmiset ovat valitettavan kateellisia ja suhtautuminen muuttuu, jos kerron mitä teen työkseni.

Vierailija kirjoitti:

Psykologi

Jaa no osaan kyllä todeta itsestäänselvyyksiä ilman "ammattilaista"...

Kelan etuuskäsittelijä.

Juristi.

Reaktio isolla osalla ihmisistä joko a) wow, sinun täytyy sitten olla tosi fiksu, kun olet lukenut itsesi juristiksi, onpa hieno ammatti, b) juristina sinun täytyy olla tosi rikas ja ahne ja itsekäs ja ketku, tai c) tiedätkö, minulla on tällainen ongelma johon en ole saanut ratkaisua, voisitko hieman neuvoa?

En kaipaa sen enempää ammattini yletöntä ihastelua kuin haukkumista, ja vielä vähemmän neuvon kyselijöitä. Totta kai voin joskus auttaa perhettä tai läheisiä ystäviä jossakin juridisessa ongelmassa, jos osaan, mutta puolituttujen kyselyihin en yleensä voi vastata. Lisäksi alallamme on yleinen käytäntö, ettei voi hoitaa ja avustaa työnsä ulkopuolella kenenkään jutuissa. Kolmanneksi meillä on monella erikoisalat vähän niin kuin lääkäreillä, ja omalla erityisalallani ei ole mitään tekemistä tavallisen ihmisen tai edes pienen yrityksen juridisten ongelmien kanssa.

Vastuu juridisista neuvoista on aina, enkä voi ilman perehtymistä montakaan ongelmaa ratkaista. Jos alkaisin perehtyä kaiken maailman lakeihin ja muuhun tarvittavaan materiaaliin (kirjallisuus, oikeuskäytäntö, lain esityöt), en pitkien työpäivien jälkeen vapaa-aikana muuta tekisikään kuin neuvoisi kaiken maailman tuttuja. Eri asia on jos kysymys on luokkaa "perivätkö serkut" tai "onko suullinen sopimus pätevä", joihin voi vasta juridisella yleistietämyksellä, mutta tällaiset ovat harvinaisempia.

Jos en suostu neuvomaan, minua pidetään erityisesti kylmänä, kovana, itsekkäänä ja ahneena lakimiehenä. Siksi on helpompi olla kertomatta ammatistaan. Se on harmi, koska sinänsä pidän mielenkiintoisesta ja haasteellisesta työstäni, ja se on iso osa identiteettiäni.

Itse en ole lääkäri mutta olen seurannut vierestä ku yhden työväenopiston kurssin vetäjä sai kuulla oppilaansa olevan lääkäri. Oikeesti, se vetäjä ei jättäny tätä lekuria rauhaan. Ao lekuri oli tullu harrastamaan, ei puhumaan työasioita, ja vaikutti kiusaantuneelta. Valitin ao. opesta kurssin jälkeen mutta valitettavasti jatkaa vielä tehtävässään näemmä. Itse en ole sen koommin hänen kursseilleen mennyt, äänestin jaloillani.

Olen pappi. Ihmisillä on niin outoja mielikuvia meistä ja sitten ihmettelevät että olenkin niin tavallinen, mukava ja uskostani privaatti ihminen (paitsi työtehtävissä on toki puhuttava kun siitä odotetaan).

Tieto pappeudestani vaikuttaa joskus myös siihen, miten oudot ja puolitutut käyttäytyvät minua kohtaan - tai itse seurassani.

Itselleni papin opinnot ja ammatti on ollut hyvin luonnollinen ja sopiva, näin minut tuntevillekin. Koen vahvaa kutsumusta olla ihmisten kanssa ja kuulla heitä, keskustella.

Saarnaamisesta en pidä, en liioin toimituspuheiden pitämisestä, mutta se on ok vuosien työokemuksen myötä. Ja onneksi papillakin on vapaus valita itse omat sanansa :)

Puhun kuulemma lämpimästi ja ihmisläheisesti. Valmistaudun aina hyvin ja haluan tutustua ihmisiin, vaikka se käytännössä tarkoittaakin minulle ylipitkiä päiviä lähes koko ajan.

Usko Kristukseen ja halu palvella ihmisiä ei välttämättä tee ihmisestä päiviräsästä. Ei edes elämänarvoiltaan saati käytökseltään. Itselleni kirkon työntekijöitä ja seurakuntalaisiamme tuntien tämä on päivänselvää.

Siksi on kyllä harmi, että juurikin Päivistä ja edustamastaan ns viidesläisestä herätysliikeväestä on tullut jonkinlainen luterilaisen kristillisyyden äänitorvi tai edes esimerkki.

Siksi en halua heti kertoa olevani pappi.

Rehtori. Luo ihmeellisiä menestysmielikuvia esim.kavereiden vanhemmissa, joten sanon usein että olen musiikkiopistossa töissä.

Puhelinmyyjä.

Ei jaksa kuunnella sitä hörönaurua. Tienaan kuitenkin paremmin kuin hyvin moni muu

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhoitaja-sairaanhoitaja.

En jaksaisi aina alkaa miettiä onkohan jollain lapsella mahdollisesti korvatulehdus tai ehkäpä maitoallergia (jaa-a, mistä hitosta voisin tietää?!) ym ym...

Tee niin kuin ainakin työterveyshuollossa työterveyshoitajat aina tekevät jos jollain on jotain vaivaa:

Hoitajan tekemä hoitosuunnitelma:

Potilaalle varataan aika lääkärille.

Toki eihän hoitaja kykenekään selvittämään mikä on vaivana ja se pitäisi ensin tietää mikä potilasta vaivaa ennen kuin tehdään hoitosuunnitelmaa ja annetaan hoitoa, lain mukaan vain lääkäri saa tehdä diagnoosin ja vain lääkäri saa määrätä lääkkeitä potilaan hoitoon.

Lain mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä eli diagnoosista ja siihen liittyvästä hoidosta. Vastaavasti laillistettu hammaslääkäri päättää potilaan hammaslääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta.

Laillistetulla lääkärillä ja hammaslääkärillä on oikeus määrätä apteekista lääkkeitä, lääkärillä lääkinnällistä tai lääketieteellistä tarkoitusta varten ja hammaslääkärillä hammaslääkinnällistä tai hammaslääketieteellistä tarkoitusta varten, noudattaen, mitä siitä erikseen säädetään tai määrätään.

Onhan siinä hoitaja tietenkin useasti aika kädetön kun ei saa lain mukaan tehdä diagnoosia eikä päättää hoidosta eikä määrätä lääkkeitä tai tutkimuksia, ihan oikea suunnitelma se on silloin varata aika lääkärille tai käskeä potilasta varaamaan aika lääkärille. Tuntuu vain usein kun on joku moniongelmainen todella sairas potilas jonka työkyky on mennyt ja tulee vastaanotolle hoitajan laittamaan työkykyarvion ohella sairauksien hoitoon lääkärille että olisipa helppoa olla hoitaja ja laitella vain kaikki potilaat lääkärille eikä niille itse tarvitsisi tehdä muuta kuin varata aika lääkärille. Toki palkassa on pirusti eroa yksityisellä puolella työterveydessä yöterveyslääkärillä ja työterveyshoitajalla mutta niin pitää ollakin ottaen huomioon työnkuva, työstä oleva hyöty potilaille ja sitä kautta työnantajille jne.

Olet IT-alalla. Harva se päivä on joku kumminkaima tai hyvänpäiväntuttu vailla ilmasta asentajaa, korjaajaa tai sitten pitäisi putsata kone jolla ei ole virussuojaa näytettykään ja kone kuhisee viruksia, tietenkin. Lähimmille voin vielä jotain tehdäkin tai antaa suosituksia mutta muille vastaus on ei. Arvostan vapaa-aikaani enkä todellakaan käytä koko viikonloppua siihen että korjailen muitten mokia omaan laskuun.

Kiinteistönvälittäjä.

"Kai sä nyt kaverille ja varsinkin sukulaiselle puoleen hintaan myyt mun kämpän?"

Toinen , aikaisempi ammattini oli pukuompelija. Kaikki puolitut ja tutut olettivat, että ompelen heille ilmaiseksi sitä sun tätä, että he vain tuovat kasan kankaita ja kertovat, mitä haluavat.