Mikä on ammattisi, jos et mielellään kerro sitä ns puolitutuille?

Vierailija kirjoitti:

Oon sairaalan vuodeosastolla laitoshuoltajana, eli huolehdin osaston siivouksesta ja ruokahuollosta. Usein ihmiset reagoivat säälinsekaisin kommentein ja ilmein, kun kerron mitä teen. "Heh, jonkunhan sekin pitää tehdä." Itse tykkään työstäni, vaikka työn raskauteen nähden palkka tuntuu pieneltä. Kuitenkin koen, että tulen tällä palkalla yksinelävänä lapsettomana erittäin hyvin toimeen ja saan joka kuukausi säästöönkin ihan hyvin rahaa. Työ on itseään toistavaa ja fyysisesti raskasta, mutta potilaiden kanssa juttelu ja mukava työyhteisö auttavat jaksamaan, vaikka olisi ihan kauhea hööki päällä. Lisäksi pääsee tosi konkreettisesti auttamaan ihmisiä, ja oman työn jäljen näkeminen on aika jees.

Synnyttäneiden osastolta on itselleni jäänyt mieleen ainakin mukava laitoshuoltaja. Ainoa ei-stressaantuneen oloinen henkilökunnan jäsen.

Kirjastonhoitaja. Ei todellakaan kiinnosta tietää, onko jonkun kirjat myöhässä.

Lääkärin, sairaanhoitajan, psykologin ym kannattaa olla aika hissukseen ammatistaan tai muuten saa aina olla diagnosoimassa, kuuntelemassa, poistamassa tikkejä ja hoitamassa haavoja.. Minulle on tullut sukujuhlissa ei edes mitenkään läheinen sukulainen esittelemään intiimissä paikassa olevaa vaivaansa (ei nyt ihan haarat auki heittäytynyt mutta vähän piti kuitenkin riisua jotta näkyi) ja tokaisi vain että no sua ei varmaan haittaa kun olet sairaanhoitaja. Kyllä, olen sairaanhoitaja mutta ei se tarkoita että haluan vapaa-ajalla ihmetellä puolituttujen intiimejä vaivoja :D

Lääkäri ja se onkin ketjussa jo tullut selväksi. Vaikka olisi paikalla esim. veljen kanssa juhlissa, joista ei tunne KETÄÄN ennalta niin saa kuunnella humalaisten sairauksia ja odotetaan kannanottoa onko niiden hoito oikeaa tai onko niitä hoidettu aiemmin oikein jne. Ja ylipäätään ihmisten suhtautuminen lääkäriin on aina aristelevaa ja varautunutta, toki ehkä sinänsä syystä, että lääkäri on pisimmälle koulutettu ihmisen asiantuntija ja tekee väkisinkin havaintoja tarkemmin ja enemmän eri ihmisistä kuin muut ammattiryhmät. Persoonan piirteet, jopa persoonallisuushäiriöiden viitteet yms. toki osa lääkäreistä helposti huomaavat kun lääkärin työhön kuuluu diagnostiikka ja hoito, ilman diagnostiikkaa ei ole hoitoa. Toki lääkäri kytkee mielensä eri tilaan vapaa-ajalla kuin töissä, mutta väkisinkin mieli huomaa piirteet ja se diagnoosin tekeminen on niin selkärangassa ettei se häviä kokonaan vapaallakaan.

Tietysti on eri asia onko lääkäri ortopedi vai psykiatri, mutta yleislääkärikin huomaa psykiatrin ohella viitteet esim. persoonallisuushäihiöihin vapaa-ajallaankin väkisinkin. Ei ihme että joskus suhtautuminen on varautunutta uusilla tuttavuuksilla, jopa esim. uusilla naapureilla omakotitalossa, jos kuulevat että viereen muutti lääkäri.

Olen esimiehenä erittäin suositussa tapahtumaravintolassa.

En missään nimessä häpeä työtäni, mutta ei joka viikonloppu jaksaisi, kun jokainen tutuntuttu pitäisi laittaa vieraslistalle, saada VIP-pöydät ja erikoiskohtelut. Mistäänhän ei myöskään tarvitse maksaa, koska oltiin kuitenkin samassa päiväkodissa.

Varsinkin loppusyksyisin vastaukseni näille idiooteille on "kiitos kysymästä, minulle kuuluu hyvää."

Usein kuulen myös tätä, että koska lähden opiskelemaan/oikeisiin töihin ja vihjailua ettei älykkyyteni näköjään muuhun riittänyt.

Noh, minulla on reilu 30. ihanaa alaista, tienaan 3500e/kuussa ja vielä PIDÄN työstäni.

Lisäksi olen ylpeä itsestäni, että olen ollut samassa paikassa 6-vuotta ja päässyt kehittämään uudenlaista yökerho businestä, tätä harva ymmärtää, mutta eipä tarvitsekkaan.

Ainiin, olen 25-vuotias nainen.

Diakoni. Aletaan heti epäillä uskovaiseksi hörhöksi.

Olen laitoshuoltajana sairaalassa ja tienaan vuorotyössä noin 2600 e kk, mikä ei nykyään ole kummoinen palkka. Mutta teen myös lisätyötäkin joskus, ja yhteensä liksa voilla noin 3000-3400e kk . Niin en viitsi kertoa että että olen siivooja, koska, moni kuvittelee että raadan vain 1500 euron palkalla. Toki ei tuo palkka tule 8-16 työajalla eikä edes joka kuukausi, mutta monesti ihan riittävä palkka kun lasketana koko vuoden ansioit.

Olen laihtunut päälle 30 kiloa, kun ei tarvitse erikseen kuntosalilla käydä ja terveellistä ruokavaliota olen aina noudattanut, koska verensokerit heittelee.    

pääosa tuloistani tulee sijoittamisesta ja näin ollen pidän itseäni sijoittajana. Tästä en kerro edes tutuille (saastika puolitutuille) ja pidän tämän mielessä esim. pukeutumisen ja autonvalinnankin osalta. Ns. virallinen ammattini on lähihoitaja ja olen kotihoidossa töissä pienessä yrityksessä.

 Tätä ei häiritse kertoa kenellekään. Samalla näkee helposti kuka luokittelee minut köyhiin, kurjiin sekä kyvyttömiin ja  kuka taas ei lankea oletusten tielle.

Koiraämmä.

Vierailija kirjoitti:

Diakoni. Aletaan heti epäillä uskovaiseksi hörhöksi.

Olet kyllä väärällä työnantajalla, jos et Jumalaan usko. Sinun ei pitäisi käyttää sanaa uskovainen pilkkaamismielessä.

Toimittaja.

En aina viitsi kertoa ravintolapöydässä tai juhlissa, kun vastaus on, että älä nyt tästä kirjoita lehteen. Jep, ihan varmasti ihmisiä kiinnostaisi kuulla, kun joku täysin nobody käy kaljalla tai jossain pippaloissa.

Sama juttu tällä palstalla, toimittajat tuntuu mammojen mielestä olevan saatanasta seuraavia ja täällä vain kyttäämässä aiheita iltapäivälehtiin. Olen itse ihan samanlainen mamma kuin kaikki muutkin, eikä niiden 18 vuoden ajan, jotka olen tällä palstalla käynyt, ole kertaakaan ollut tarvetta varastaa yhden yhtä aihetta mihinkään mediaan, jossa olen työskennellyt.

Sitten on vielä ne ihmiset, joiden mukaan olen ammattini takia henkilökohtaisesti vastuussa median läpimädästä olemuksesta. Myös niiden toimijoiden, joiden palkkalistoilla en koskaan ole ollut.

Se pitää vielä sanoa, että olen työni kautta tavannut monen ammattikunnan edustajia, eikä ihan heti tule mieleen sellaista lakien rajoissa toimivaa ja vastuunsa tuntevaa tyyppiä, jolle ilkeäisin mennä aukomaan päätäni työstään.

Jos kertoisin ammattini, en enää olisi se - salapolissi!

Yrittäjä.

Ai minkä alan yrittäjä?

Yrityksen toimiala on rahan tekeminen. Istun rahakasan päällä ja teen lisää.

Kasa on sen verran iso, ettei muita töitä tarvitse miettiä. Kuitenkin sen verran maltillinen kasa, ettei kokonaan pysty olemaan tekemättä mitään.

Summia ei viitsi tutuille vaimoa lukuunottamatta availemaan. Eivät kuitenkaan tajua, ettei se raha ole tilillä odottamassa käyttämistää. Toki siitä voisi tulla muitakin lieveilmiöitä.

Teen kuntapuolella projekteja, ninja-soturina. Viimeksi Janakkalassa, kun eräs perunamuusin arvostelija piti saada vaiennettua.

Leimaan Kelassa laittomien maksusitoumuksia.

Siivooja-keittiötyöntekijä palvelutalossa. Hyvin usein kuulee miten raskasta sellainen työ on ja miksen kouluttautunut enemmän, ettei niitä töitä joutuisi tekemään. Minä vain pidän työstäni, työkavereistani ja asiakkaista.

Vierailija kirjoitti:

Diakoni. Aletaan heti epäillä uskovaiseksi hörhöksi.

Ihan sama kuin omalla kohdallani. Olen pappi. 

Jos kerron, että olen sisustusarkkitehti, saan kuunnella loputtomia selostuksia siitä, kuinka keskustelukumppani on a) aina ollut kiinnostunut sisustamisesta ja sisustaa mielellään kotiaan, jota monet ovat kehuneet ihanaksi, tai b) on usein haaveillut, että voisi jättää stressaavan työnsä ja ryhtyä sisustussuunnittelijaksi tai ehkä perustaa sisustustarvikeliikkeen. En jaksa selittää, että itse teen töitä lähinnä isoissa työympäristösuunnitteluprojekteissa, joilla ei ole mitään tekemistä mammojen sisustuspuuhien kanssa.

Tutkija, mutta kerron mieluummin olevani projektipäällikkö tai sitten vaan insinööri. Tutkijasta tulee monille mieleen joku höpöhumanisti tutkijankammiossaan tekemässä tutkimusta Der, Das ja Die-sukuisten sanojen kehityksestä 1740- ja 1750-lukujen Itä-Preussissa.

Siistijä viimeiset 10 vuotta.

Laajalti kulttuuriin liittyvät harrastukset (muusikko, taidehommat ja aloihin tutustuminen noin muutenkin).

Näiden kanssa tulee ristiriitainen fiilis arkiminän ja työminän välillä, siivoojilta myös usein pyydetään siivousapua.