Lue keskustelun säännöt.
Valehdellaanko meillä naisille?
06.03.2019 |
Että ura tulee heille olemaan yhtä tärkeä kuin miehille vaikka näin ei ole.
Jos Harvardin tai Yalen käyneet naiset tässä määrin viihtyvät kotona niin mitä toivoa on muilla naisilla kun tiedetään kuinka vaikeaa näihin pääsy tai näistä valmistuminen on. These are the go-getters. Tai entiset sellaiset.
According to a 2000 survey of Yale alumni from the classes of 1979, 1984, 1989 and 1994, conducted by the Yale Office of Institutional Research, more men from each of those classes than women said that work was their primary activity - a gap that was small among alumni in their 20's but widened as women moved into their prime child-rearing years. Among the alumni surveyed who had reached their 40's, only 56 percent of the women still worked, compared with 90 percent of the men.
A 2005 study of comparable Yale alumni classes found that the pattern had not changed. Among the alumni who had reached their early 40's, just over half said work was their primary activity, compared with 90 percent of the men. Among the women who had reached their late 40's, some said they had returned to work, but the percentage of women working was still far behind the percentage of men.
A 2001 survey of Harvard Business School graduates found that 31 percent of the women from the classes of 1981, 1985 and 1991 who answered the survey worked only part time or on contract, and another 31 percent did not work at all, levels strikingly similar to the percentages of the Yale students interviewed who predicted they would stay at home or work part time in their 30's and 40's.
https://www.nytimes.com/2005/09/20/us/many-women-at-elite-colleges-set-…
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Ehkäisyvälineiden käyttö on sinulle tuntematonta? Nykyään muut kuin sosiaalista painetta, joilla ei ole elämänhallinta saa lapsia vahingossa. Itse olen saanut lapset hieman yli vuoden välein ja tuohon aikaan neuvola suositteli n.1,5 v ikäeroa lapsille juurikin jaksamissyistä. Näppärästi ne menee samaan syssyyn ja se jälkimmäinen synnytyskivun oli helppo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomessakin jos on kyseessä pitkä projekti on naisten palkkaaminen hommaan vähän riskipeliä. Jos vuoden jälkeen 60% on äitiyslomalla ja sitten palaillaan töihin 1-3 vuoden päästä. Toki muutenkin on vaihtuvuutta, mutta siitä ei tule paperisotaa työnantajalle.
Ylu nelikymppiset naiset harvemmin tulevat enää raskaaksi. Heillä on eläkeikäänkin työvuosia edessa yli 20 vuotta. Kummasti luulet, että kaikki työtä hakevat naiset ovat suunnittelemassa lasten hankintaa.
Totta, mutta miten nämä ovat työllistyneet ennen 40 vuotta? Puhuin juuri valmistuneista naisista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomessakin jos on kyseessä pitkä projekti on naisten palkkaaminen hommaan vähän riskipeliä. Jos vuoden jälkeen 60% on äitiyslomalla ja sitten palaillaan töihin 1-3 vuoden päästä. Toki muutenkin on vaihtuvuutta, mutta siitä ei tule paperisotaa työnantajalle.
Totta. Tämän vuoksi minä en tee lapsia ennen kuin vanhempainvapaat on jaettava puoliksi isän ja äidin välillä. Siis pakko jakaa.
Eli olen vela.
Höpöhöpö. Tarkoitus ei ole kuin selvittää a) mitä naiset oikeasti haluavat ja b) mikä tekee heidät niin onnettomiksi nykyään.
Because obviously something has happened.
By many objective measures the lives of women in the United States have improved over the past 35 years, yet we show that measures of subjective well-being indicate that women's happiness has declined both absolutely and relative to men. The paradox of women's declining relative well-being is found across various datasets, measures of subjective well-being, and is pervasive across demographic groups and industrialized countries. Relative declines in female happiness have eroded a gender gap in happiness in which women in the 1970s typically reported higher subjective well-being than did men. These declines have continued and a new gender gap is emerging -- one with higher subjective well-being for men.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Ehkäisyvälineiden käyttö on sinulle tuntematonta? Nykyään muut kuin sosiaalista painetta, joilla ei ole elämänhallinta saa lapsia vahingossa. Itse olen saanut lapset hieman yli vuoden välein ja tuohon aikaan neuvola suositteli n.1,5 v ikäeroa lapsille juurikin jaksamissyistä. Näppärästi ne menee samaan syssyyn ja se jälkimmäinen synnytyskivun oli helppo.
Jo toinen ääliö, joka kyselee ehkäisyvälineiden käyttämisestä. No mitäpä luulet, onko tuntematonta vai ei? Vain typerys kysyy tuollaisen kysymyksen nykymaailmassa. Jos olet lukenut viime vuosina yhtään hedelmällisyyttä käsittelevää juttua, voit ehkä pienessä mielessäsi miettiä, tarkoitinko viestissäni sitä, että en ymmärrä ehkäisyvälineiden käyttöä, vai puhuinko ennemmin siitä, että raskaaksi ei tulla sillä tavalla, että päättää tulla raskaaksi. Alkaisko nyt raksuttaa?
Mä en kyllä ymmärrä, mikä neuvola kehottaa jaksamissyistä tekemään lapset pienellä ikäerolla, mutta tietenkin sitä voi uskoa kaikkea, mitä neuvolasta sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On poliittisesti epäkorrektia sanoa haluavansa olla kotiäiti eikä sitä nyt missään kauheasti mediassa esim. mainostetakaan. Hyvinvointivaltio myös monella tapaa vääristää yhteiskunnan rakenteita eli USAn tilanne voisi olla lähempänä normaalitilannetta. Kuulemma pitää naiset poissa huipulta jopa.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005967630.html
Tarkoitus on ehkä vähäsen herättää keskustelua siitä onko se ura lopulta keskimääräiselle naiselle yhtä tärkeä kuin miehelle.
Millä se suomalainen nainen sitten elää, jos hänellä ei ole palkkatuloja? Amerikkalaisissa tv-ohjelmissa aviomies käyttää kotirouvana olevasta vaimostaan termiä "home maker", kun taas vastaavassa tilanteessa suomalaisen miehen käyttämä sana on "loinen". Amerikassa mies maksaa vaimolleen eron jälkeen elatustukea, joten ilmeisesti haluat saman tulevan käyttöön myös Suomessa. Nythän elatustukea maksetaan vain lapsista.
Niinpä ja hirveä kitinä on jo siitäkin kun miehen pitää osallistua oman lapsensa kuluihin. Monellako miehellä Suomessa on sellainen palkka, että on vara elättää kotiin sekä vaimo, että lapset. Myös eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli pitäisikö koulukirjoihin alkaa laittaa teksti että ura ja työ ei lopulta ole naiselle yhtä tärkeää elämässä kuin miehelle. Edes jonnekin kuvatekstiin. Koska se ei sitä näytä olevan.
Valehtelu asiasta saattaa olla suurikin syy naisten onnettomuuteen nykyään. Who knows? Käsittääkseni lähes kaikkien kyselyiden mukaan juuri naiset ovat tyytymättömiä työhönsä, mitä se sitten sattuu olemaankin. Insinöörinäkin ovat melko selvästi tyytymättömämpiä kuin miehet. Ainahan asiasta voi (ja kuuluu) syyttää miehiä nykyään. Se taas ei ole poliittisesti epäkorrektia.
Miksi sä katsot oikeudeksesi kertoa yhdellekään naiselle mitä ne tuntee ja miksi? Mitä kokemusta sulla on naisena olemisesta?
Mä en ole elämäni aikana tarvinnut miestä kertomaan itselleni miltä musta tuntuu, mikä ei toki ole estänyt paria typerintä tapausta sitä yrittämästä.
Mitä jos menisit sinne Jenkkeihin, kun sinne se mieli näyttää vetävän? Tai pysyisit edes niillä jenkkifoorumeilla...
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Tarkoitus ei ole kuin selvittää a) mitä naiset oikeasti haluavat ja b) mikä tekee heidät niin onnettomiksi nykyään.
Because obviously something has happened.
By many objective measures the lives of women in the United States have improved over the past 35 years, yet we show that measures of subjective well-being indicate that women's happiness has declined both absolutely and relative to men. The paradox of women's declining relative well-being is found across various datasets, measures of subjective well-being, and is pervasive across demographic groups and industrialized countries. Relative declines in female happiness have eroded a gender gap in happiness in which women in the 1970s typically reported higher subjective well-being than did men. These declines have continued and a new gender gap is emerging -- one with higher subjective well-being for men.
Why do you keep quoting American studies about American women? In case you didn't know, this is a Finnish forum, so it would make sense to quote Finnish studies about Finnish women. Studies concerning American society don't really apply here.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomessakin jos on kyseessä pitkä projekti on naisten palkkaaminen hommaan vähän riskipeliä. Jos vuoden jälkeen 60% on äitiyslomalla ja sitten palaillaan töihin 1-3 vuoden päästä. Toki muutenkin on vaihtuvuutta, mutta siitä ei tule paperisotaa työnantajalle.
Totta. Tämän vuoksi minä en tee lapsia ennen kuin vanhempainvapaat on jaettava puoliksi isän ja äidin välillä. Siis pakko jakaa.
Eli olen vela.
Jos sä oot vapaaehtoisesti lapseton, eikös se tarkoita sitä, että sä et tee lapsia ollenkaan, missään olosuhteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja koko ajan syntyvyys taas laskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Jaa, oletko kuullut ehkäisystä ja sen poisjättämisestä?
Kyllä meillä kaikki lapset suunniteltiin jopa siten, että ajoitettiin syntymäpäivät tarkoituksella eri kohtiin vuotta.
Juu, olen kuullut, mutta sinä et ole ilmeisesti kuullut siitä, että nainen ei tule automaattisesti raskaaksi jätettyään ehkäisyn pois, eikä ehkäisyn teho ole myöskään sataprosenttinen. Kiva, että te ajoititte syntymäpäivät tarkoituksella tiettyyn kohtaan vuotta. Mulla taas kesti 1,5 vuotta tulla ensimmäisen kerran raskaaksi (toinen lapsi tulikin sitten ensimmäisellä yrittämällä). Kaverini on ollut ilman ehkäisyä vuodesta 2001, tuloksena yksi lapsi.
Tosiseikkojen valossa siis vähän vaikaa ymmärtää aikataulutusehdotustasi.
No eihän 1,5v odotus ole paha, ei sillä vielä urahaaveita kuopata. Just tollasella ruikutuksella ne kuopataan ja ajatuksella että "ei musta enää mitään tuu kun lapset ovat naisen urakehityksen edessä"
Ja ikävä kuulla ystävästäsi, mukava että hänellä on edes yksi lapsi. Eikös hänellä tilanne ole hyvä, ainoastaan yksi äitiysloma takana? Jos ei toiveista huolimatta tule suoraan edellisen jälkeen raskaaksi, niin paluu töihin ja ura tulille. Toinen lapsi sitten tulee jos tulee. Miksi tostakin nyt piti tehdä "urakehityksen ongelma"?
En mä puhunut urasta mitään, mä puhuin lasten saamisesta! En mä sanonut, että ystävälläeni yksi lapsi on "urakehityksen ongelma", sanoin, että lasten tekemisen aikataluttamisen suunnittelu kuulostaa hieman kummalliselta, varsinkin jos pitää odottaa sinne asti, että on vakipaikka, kun raskaaksi ei tulla vain sillä tavalla, että kovasti lapsia halutaan.
Suurimmalla osalla ihmisistä nyt ei kuitenkaan ole mitään "uraa", vaan enemmistö käy töissä.
Suosittelen, että luetaan se viesti, johon kommentoidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomessakin jos on kyseessä pitkä projekti on naisten palkkaaminen hommaan vähän riskipeliä. Jos vuoden jälkeen 60% on äitiyslomalla ja sitten palaillaan töihin 1-3 vuoden päästä. Toki muutenkin on vaihtuvuutta, mutta siitä ei tule paperisotaa työnantajalle.
Totta. Tämän vuoksi minä en tee lapsia ennen kuin vanhempainvapaat on jaettava puoliksi isän ja äidin välillä. Siis pakko jakaa.
Eli olen vela.
Jos sä oot vapaaehtoisesti lapseton, eikös se tarkoita sitä, että sä et tee lapsia ollenkaan, missään olosuhteissa?
Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että olen vapaaehtoisesti lapseton kunnes tulee voimaan tuo ehdottamani laki. Eli mahdollisesti (todennäköisesti) lopun elämääni.
/25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomessakin jos on kyseessä pitkä projekti on naisten palkkaaminen hommaan vähän riskipeliä. Jos vuoden jälkeen 60% on äitiyslomalla ja sitten palaillaan töihin 1-3 vuoden päästä. Toki muutenkin on vaihtuvuutta, mutta siitä ei tule paperisotaa työnantajalle.
Totta. Tämän vuoksi minä en tee lapsia ennen kuin vanhempainvapaat on jaettava puoliksi isän ja äidin välillä. Siis pakko jakaa.
Eli olen vela.
Jos sä oot vapaaehtoisesti lapseton, eikös se tarkoita sitä, että sä et tee lapsia ollenkaan, missään olosuhteissa?
Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että olen vapaaehtoisesti lapseton kunnes tulee voimaan tuo ehdottamani laki. Eli mahdollisesti (todennäköisesti) lopun elämääni.
/25
No jopa on. Että haluat lapsia, mutta sen sijaan, että sopisit puolisosi kanssa yhdessä vanhempainvapaiden jakamisesta, jätät lapset tekemättä, koska yhteiskunnan pitäisi sopia asiat puolestasi! No, voihan sen elämän noinkin elää, onnea vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Ehkäisyvälineiden käyttö on sinulle tuntematonta? Nykyään muut kuin sosiaalista painetta, joilla ei ole elämänhallinta saa lapsia vahingossa. Itse olen saanut lapset hieman yli vuoden välein ja tuohon aikaan neuvola suositteli n.1,5 v ikäeroa lapsille juurikin jaksamissyistä. Näppärästi ne menee samaan syssyyn ja se jälkimmäinen synnytyskivun oli helppo.
Jo toinen ääliö, joka kyselee ehkäisyvälineiden käyttämisestä. No mitäpä luulet, onko tuntematonta vai ei? Vain typerys kysyy tuollaisen kysymyksen nykymaailmassa. Jos olet lukenut viime vuosina yhtään hedelmällisyyttä käsittelevää juttua, voit ehkä pienessä mielessäsi miettiä, tarkoitinko viestissäni sitä, että en ymmärrä ehkäisyvälineiden käyttöä, vai puhuinko ennemmin siitä, että raskaaksi ei tulla sillä tavalla, että päättää tulla raskaaksi. Alkaisko nyt raksuttaa?
Mä en kyllä ymmärrä, mikä neuvola kehottaa jaksamissyistä tekemään lapset pienellä ikäerolla, mutta tietenkin sitä voi uskoa kaikkea, mitä neuvolasta sanotaan.
Siinä 1,5 vuodessaa on siis elimistölle tarpeeksi toipumisaikaa. Oletko yksinkertainen? Jos sinulla on vaikea raskaita ,ei niin kaikilla ole. Olisko kannattanut tehdä ne lapset nuorempana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä naiset itse ovat urakehityksensä esteenä. Koulutuksen jälkeen menkää töihin. Vakkaripaikan saatuanne tehkää lapset. Ilmoittakaa töissä suoraan, että nyt tarkoitukseni on pykätä 2 kpl lapsia ja olen luultavasti poissa x aikaa. Paluun jälkeen sanokaa ääneen, että mun lastenteko oli nyt tässä ja haluan keskittyä uraan. Kertokaa että haluatte edetä ja saada vastuullisempia työtehtäviä. Avatkaa siis suu rohkeasti ja vaatikaa myös isää jäämään kotiin lasten sairastuttua. Näyttäkää työpaikalla, että olette tosissanne.
Yleinen virhe on se, että tehdään 1 lapsi, ollaan 2-3v kotona, palataan reilu vuodeksi töihin ja tehdään toinen lapsi, ollaan taas 2-3v kotona, palataan töihin reilu vuodeksi ja tehdään kolmas lapsi, ollaan taas kotona 2-3v. Sitten ei avata suuta töissä ja työnantajalle jää tunne, että tuokin on tuollainen äiti, varmaan se jää kohta taas kotiin. Kun lapset sairastaa niin äiti jää kotiin, ei ikinä isä. Äidillä on rikkinäinen työelämä, eikä työnantaja anna äidille lisää vastuuta koska äiti ei pyydä sitä ja työnantaja ei pidä äitiä varteenotettavana etenijänä, koska tämä juttelee aamusta iltaan kuinka Nico-Jessellä on taas flunssa tuloillaan ja koko työyhteisö pidättää hengitystä onko äiti mahdollisesti taas jäämässä saikulle.
Ja kyllä, tiedostan kyllä asiaan liittyvät ongelmat täysin, mutta tuo yllä oleva on valitettavasti ihan faktaa. Tehkää naiset itse se uranne ja suunnitelkaa elämäänne vähän paremmin. Ja joo, on väärin kun miehillä ei ole samoja ongelmia, mutta biologia nyt vaan vaatii että nainen synnyttää niin siitä on turha kitistä.
Ja kyllä, olen kv-firman johdossa ja kahden lapsen äiti. Ja meitä on monia muitakin, ja kaikkia yhdistää se että he ovat toimineet uralla juuri kuten esimerkissäni neuvoin.
Sitä lasten tekemistä kun ei voi oikein suunnitella, eikä lapsia myös tutkimustiedon valossa kannata tehdä lyhyin välein, koska se rasittaa elimistöä, joka ei pysty palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta. Lapsista on vähän vaika ilmoittaa etukäteen, kun niitä ei välttämättä tule.
Vakipaikan saamisessa kestää helposti niin kauan, että hedelmälliset vuodet ovatkin sitten takana.
Ehkäisyvälineiden käyttö on sinulle tuntematonta? Nykyään muut kuin sosiaalista painetta, joilla ei ole elämänhallinta saa lapsia vahingossa. Itse olen saanut lapset hieman yli vuoden välein ja tuohon aikaan neuvola suositteli n.1,5 v ikäeroa lapsille juurikin jaksamissyistä. Näppärästi ne menee samaan syssyyn ja se jälkimmäinen synnytyskivun oli helppo.
Jo toinen ääliö, joka kyselee ehkäisyvälineiden käyttämisestä. No mitäpä luulet, onko tuntematonta vai ei? Vain typerys kysyy tuollaisen kysymyksen nykymaailmassa. Jos olet lukenut viime vuosina yhtään hedelmällisyyttä käsittelevää juttua, voit ehkä pienessä mielessäsi miettiä, tarkoitinko viestissäni sitä, että en ymmärrä ehkäisyvälineiden käyttöä, vai puhuinko ennemmin siitä, että raskaaksi ei tulla sillä tavalla, että päättää tulla raskaaksi. Alkaisko nyt raksuttaa?
Mä en kyllä ymmärrä, mikä neuvola kehottaa jaksamissyistä tekemään lapset pienellä ikäerolla, mutta tietenkin sitä voi uskoa kaikkea, mitä neuvolasta sanotaan.
Siinä 1,5 vuodessaa on siis elimistölle tarpeeksi toipumisaikaa. Oletko yksinkertainen? Jos sinulla on vaikea raskaita ,ei niin kaikilla ole. Olisko kannattanut tehdä ne lapset nuorempana?
En ole yksinkertainen, vaan perustan käsitykseni tieteelliseen tutkimukseen, enkä siihen, että joku tietty palautumisaika nyt minusta sattuu tuntumaan sopivalta vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Suomessakin jos on kyseessä pitkä projekti on naisten palkkaaminen hommaan vähän riskipeliä. Jos vuoden jälkeen 60% on äitiyslomalla ja sitten palaillaan töihin 1-3 vuoden päästä. Toki muutenkin on vaihtuvuutta, mutta siitä ei tule paperisotaa työnantajalle.
Totta. Tämän vuoksi minä en tee lapsia ennen kuin vanhempainvapaat on jaettava puoliksi isän ja äidin välillä. Siis pakko jakaa.
Eli olen vela.
Jos sä oot vapaaehtoisesti lapseton, eikös se tarkoita sitä, että sä et tee lapsia ollenkaan, missään olosuhteissa?
Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että olen vapaaehtoisesti lapseton kunnes tulee voimaan tuo ehdottamani laki. Eli mahdollisesti (todennäköisesti) lopun elämääni.
/25
No jopa on. Että haluat lapsia, mutta sen sijaan, että sopisit puolisosi kanssa yhdessä vanhempainvapaiden jakamisesta, jätät lapset tekemättä, koska yhteiskunnan pitäisi sopia asiat puolestasi! No, voihan sen elämän noinkin elää, onnea vain.
Kyllä se tälläkin palstalla on nähty, mihin se puolisoiden välinen sopiminen johtaa. Ne sopparit unohtuvat äkkiä, kun miehelle valkenee ettei lastenhoito olekaan pelkkää sohvalla makoilua. Siksi haluan ehdottomasti lain suojakseni, mikäli lisääntymään halajan. En todellakaan ota sitä riskiä, että koko urani on pilalla kun toinen vaan porskuttaa menemään.
/25
Seli seli taas. Tietysti äitiyslomalle jäänti ilmoitetaan vasta sitten kun pulla on uunissa ja raskaus edennyt tiettyyn pisteeseen. Ja ihan varmasti keho kestää lapsen teon vaikka kahden vuoden ikäerolla. Kestää lyhyemmälläkin, tiedän paljon äitejä joiden lapset on reilun vuoden ikäerolla ja ihan normaalisti niistä toipuu jos nyt et ihan rapakunnossa ole.
Vakkaripaikan voi saada muualtakin kuin omalta alalta. Pääasia että sulla on sellainen ja palaat siihen suht nopeasti ja suht nuorena. Sitten voit jatkaa sen unelmapaikan metsästämistä, ja muista ilmoittaa haastatteluissa (vaikka sitä ei kysytä eikä se lain mukaan edes kuulu työnantajalle) että sun lapset on tehty ja haluat keskittyä uraan. Se nyt vaan antaa susta sellasen kuvan että oot tosissasi.
Älkää jaksako aina pyydellä olemassa oloanne anteeksi ja selitellä.
Ja lapsettomuus tai ylipäätään vaikeudet saada lapsia on tietysti ihan eri juttu, siitä kärsiville täydet empatiani