Millainen on tuntemasi heikkolahjainen ihminen?

Sellainen joka heittää roskiin kaiken vaikka 5 cm:n päässä on pisteet muille jätteille.

Ei siis ymmärrä mikä on metallia...

Ihminen joka ei käsitä että banaaniterttu pysyy koossa ilman muovipussia.

Tässä vain kaksi esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä samalla seudulla asuu koko perhe ja sukukin, joilta löytyy heikkolahjaisuutta tai lievää kehitysvammaisuutta, taustalla syrjäytymistä, koulujen keskeyttämistä, potkuja töistä, huumeita, alkoholia, vandalismia, väkivaltarikoksia ja varastelua. Tunnen tämän perheenäidin parhaiten, on naapurini ja on ollut joskus samassa työpaikassa kanssani, käynyt useita kouluja, jotka ovat jääneet kesken, ja lapsia löytyy viisi. Kaksi viidestä ovat pärjänneet töissä, ammattikoulussa, omassa kodissa, parisuhteen ja sosiaalisten suhteiden ylläpidossa. Kolmella lapsella on enemmän tai vähemmän haasteita, yksi näistä tytöistä on diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi ja asuukin ryhmäkodissa. Pojat ovat normaalin ja heikkolahjaisen rajamailla, heitä saa etsiä usein kylältä, missä he ryyppäävät ja tupakoivat. Pojat ovat siis iältään 12- ja 14-vuotiaita, kerranneet luokan kahdesti ja käyvät erityisopetuksessa. Tämä nainen viimeksi kertoi tyttärensä olevan raskaana lievästi kehitysvammaiselle poikaystävälle. Ei hän osaa valistaa lapsiaan ehkäisyssä kun se puoli ei ole itselläkään ollut kunnossa. Raskautta ei voi keskeyttää ja suurella todennäköisyydellä katsotaan miten tytär pärjää lapsen kanssa tukihenkilöiden voimin. Toivoisin vain tukiperheen kaltaista perhettä tälle parille, koska he nuori pari ei taatusti tule pärjäämään pelkän tuen voimin ja abstraktien asioiden opettelu lapselle on heille mahdotonta.

Katsoin ohjelman pakkosteriloinnista, jota tehtiin sosiaaliviranomaisten toimesta vielä 60-luvullakin. Haastateltiin jotain silloista sosiaalityöntekijää ja en kyllä osannut ohjelman paheksuntaan yhtyä tapauksessa, joka oli hyvin samantapainen kuin kertomasi. Jos liuta lapsia syntyy heikkolahjaiselle, niin yhteiskunta ei kuitenkaan pysty auttamaan heitä tarpeeksi. Totta kai on arveluttavaa steriloida ihmisiä pakolla, mutta tuossakin tapauksessa koko ryysyranta olisi jäänyt syntymättä. Heikkolahjaiset naiset ovat altiita hyväksikäytölle, äly ei kuitenkaan riitä ehkäisystä ja lapsesta huolehtimiseen, vaikka lapsen saamisen ilo onkin ehkä suurta. 

.

Entisaikoihin jopa kuuroja ja epileptikkoja sterilisoitiin, vaikkei heidän älyssä ole puutteita. Tuon tutun tapauksessa sterilisaatio olisi katkaissut tuon kierteen. Ei ole isovanhempien osa kadehdittava, kun eivät itsekään kykene arjen pyöritykseen. Sen tytön poikaystävän isovanhemmat ovat ainoita läheisiä, jotka kykenee jelppaamaan ja ovat lupautuneetkin, vaikkeivat ikinä olisi halunneet tätä päivää nähdä, kun omassa pojassakin riitti huolehtimista. Jos vahinko sattuu näissä tapauksissa ja aborttia ei voi tehdä, niin joku kummiperhe pitäisi olla näissä apuna. Tällaisissa tapauksissa päiväkodissa käyminen voi olla hyvä vaihtoehto lapselle sosialistumisen myötä, koska tulevat vanhemmat ei sitä puolta osaa hyvin. Nykypäivänä ajatellaan lähinnä omia oikeuksia, eikä lasta. Samaan aikaan tapellaan siitä, ettei mies voi olla hyvä huoltaja, mutta heikkolahjaisia ja kehitysvammaisia kannustetaan lisääntymään ihmisoikeuksien nimissä. Liikuntavammaiset ja kuurot vielä ymmärrän, ja he taatusti osaavat kasvattaa lapsen.

Toit esille samoja ajatuksia kuin itsellänikin nousi. Jos lähipiiristä löytyy yksikin normaali sukulainen, niin ei ole oikein, että hän joutuu kuolemaansa asti huolehtimaan vielä heikkolahjaisten lapsistakin. Ennenvanhaan oli vielä töitä, joihin tällaiset ihmiset pääsivät, mutta nyt heidän itsetuntonsa muodostuu todella heikoksi, kun eivät pärjää missään. Jos lapsi on normaali, niin hänen elämänsä on kohtuuttoman vaikeaa. Jos näitä ihmisiä, ainakin päihdeongelmaisia suostuteltaisiin sterilointiin, jokunen FAS-lapsi tai huumeiden vaurioittama lapsi jäisi syntymättä. Ei tarvitsisi miettiä meneekö synnyttävän äidin vai sikiön oikeudet edelle (pakkohoito). 

Liikuntavammaiset, sokeat ja muut normaaliälyiset ovat ihan eri asia, heillä on mahdollisuus antaa lapsille hyvä elämä ihan toisella tavalla. Mutta jos elämänhallinta puuttuu, koska ei ole älyllisiä edellytyksiä siihen, niin kyllä sterilointia voisi pitää vähintääkin esillä valistuksessa. Vanhemmat tai sisarukset joutuvat siitä lapsesta kuitenkin vastaamaan, jos heikkolahjainen tekee lapsen. Se on iso taakka omaisille tai sitten lapsi jää oman onnensa nojaan.

Vierailija kirjoitti:

Mutta joskus heikkolahjainen voi olla jollain osa-alueella tosi hyvä! Muistelen down-tytön täydellistä lauluääntä ruuhkabussissa, puhdas, vahva ja rento ääni, ihan perfect. Tulee tippa silmään kun ajattelen sitä.

Luulen, että joku voi olla vaikka lukihäiriöinen tai huono kirjoittaja, ja sitten aivan loistava sosiaalisissa taidoissa. Onhan näitä tapauksia missä kukaan ei ole huomannut, että joku ei osaa esim. lukea kunnolla.

Voihan kehitysvammaisten ihmisten kykyprofiilissa olla vaihtelevaisuutta. Sen takia ei taideta puhua siitä, että lapsi tulee jäämään 7- tai 12-vuotiaan tasolle, vaan eri osa-alueilla voi olla vaihtelevaisuutta. Jokin osa-alue voi olla heikkolahjaisen tasoa, joku normaalia tai jopa ikätason ylittävää ja jotkut kehitysvammaisen tasoa.

Tiedän esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä, joilla on hyvä muisti, mutta luetun ymmärtäminen on heikkoa. Minulla on suunnattoman paska muisti, mitä tulee lukemiseen, vaikka ymmärrän lukemani. Sen takia inhosin kokeisiin lukemista, vaikka jaksoin edes vähän panostaa ja onnistuin sen seiskan saamaan. En tiedä, onko tämä diagnosoimatonta lukihäiriötä vai kielellisestä erityisvaikeudestani (on diagnosoitu ollessani lapsi) johtuvaa. Ulkoluku ei ole aivoilleni hyväksi, ja on surullistakin, kun koulu on niin tasapäistävä tämän suhteen. Kaikki visuaalinen ja tekeminen kiehtoo minua. Kuitenkin selvisin yläasteelta 7,6:n keskiarvolla ja hyvä niin, koska ihan jo ammattikouluun hakiessa hakijalta voidaan vaatia yli seitsemän keskiarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä samalla seudulla asuu koko perhe ja sukukin, joilta löytyy heikkolahjaisuutta tai lievää kehitysvammaisuutta, taustalla syrjäytymistä, koulujen keskeyttämistä, potkuja töistä, huumeita, alkoholia, vandalismia, väkivaltarikoksia ja varastelua. Tunnen tämän perheenäidin parhaiten, on naapurini ja on ollut joskus samassa työpaikassa kanssani, käynyt useita kouluja, jotka ovat jääneet kesken, ja lapsia löytyy viisi. Kaksi viidestä ovat pärjänneet töissä, ammattikoulussa, omassa kodissa, parisuhteen ja sosiaalisten suhteiden ylläpidossa. Kolmella lapsella on enemmän tai vähemmän haasteita, yksi näistä tytöistä on diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi ja asuukin ryhmäkodissa. Pojat ovat normaalin ja heikkolahjaisen rajamailla, heitä saa etsiä usein kylältä, missä he ryyppäävät ja tupakoivat. Pojat ovat siis iältään 12- ja 14-vuotiaita, kerranneet luokan kahdesti ja käyvät erityisopetuksessa. Tämä nainen viimeksi kertoi tyttärensä olevan raskaana lievästi kehitysvammaiselle poikaystävälle. Ei hän osaa valistaa lapsiaan ehkäisyssä kun se puoli ei ole itselläkään ollut kunnossa. Raskautta ei voi keskeyttää ja suurella todennäköisyydellä katsotaan miten tytär pärjää lapsen kanssa tukihenkilöiden voimin. Toivoisin vain tukiperheen kaltaista perhettä tälle parille, koska he nuori pari ei taatusti tule pärjäämään pelkän tuen voimin ja abstraktien asioiden opettelu lapselle on heille mahdotonta.

Katsoin ohjelman pakkosteriloinnista, jota tehtiin sosiaaliviranomaisten toimesta vielä 60-luvullakin. Haastateltiin jotain silloista sosiaalityöntekijää ja en kyllä osannut ohjelman paheksuntaan yhtyä tapauksessa, joka oli hyvin samantapainen kuin kertomasi. Jos liuta lapsia syntyy heikkolahjaiselle, niin yhteiskunta ei kuitenkaan pysty auttamaan heitä tarpeeksi. Totta kai on arveluttavaa steriloida ihmisiä pakolla, mutta tuossakin tapauksessa koko ryysyranta olisi jäänyt syntymättä. Heikkolahjaiset naiset ovat altiita hyväksikäytölle, äly ei kuitenkaan riitä ehkäisystä ja lapsesta huolehtimiseen, vaikka lapsen saamisen ilo onkin ehkä suurta. 

.

Entisaikoihin jopa kuuroja ja epileptikkoja sterilisoitiin, vaikkei heidän älyssä ole puutteita. Tuon tutun tapauksessa sterilisaatio olisi katkaissut tuon kierteen. Ei ole isovanhempien osa kadehdittava, kun eivät itsekään kykene arjen pyöritykseen. Sen tytön poikaystävän isovanhemmat ovat ainoita läheisiä, jotka kykenee jelppaamaan ja ovat lupautuneetkin, vaikkeivat ikinä olisi halunneet tätä päivää nähdä, kun omassa pojassakin riitti huolehtimista. Jos vahinko sattuu näissä tapauksissa ja aborttia ei voi tehdä, niin joku kummiperhe pitäisi olla näissä apuna. Tällaisissa tapauksissa päiväkodissa käyminen voi olla hyvä vaihtoehto lapselle sosialistumisen myötä, koska tulevat vanhemmat ei sitä puolta osaa hyvin. Nykypäivänä ajatellaan lähinnä omia oikeuksia, eikä lasta. Samaan aikaan tapellaan siitä, ettei mies voi olla hyvä huoltaja, mutta heikkolahjaisia ja kehitysvammaisia kannustetaan lisääntymään ihmisoikeuksien nimissä. Liikuntavammaiset ja kuurot vielä ymmärrän, ja he taatusti osaavat kasvattaa lapsen.

Toit esille samoja ajatuksia kuin itsellänikin nousi. Jos lähipiiristä löytyy yksikin normaali sukulainen, niin ei ole oikein, että hän joutuu kuolemaansa asti huolehtimaan vielä heikkolahjaisten lapsistakin. Ennenvanhaan oli vielä töitä, joihin tällaiset ihmiset pääsivät, mutta nyt heidän itsetuntonsa muodostuu todella heikoksi, kun eivät pärjää missään. Jos lapsi on normaali, niin hänen elämänsä on kohtuuttoman vaikeaa. Jos näitä ihmisiä, ainakin päihdeongelmaisia suostuteltaisiin sterilointiin, jokunen FAS-lapsi tai huumeiden vaurioittama lapsi jäisi syntymättä. Ei tarvitsisi miettiä meneekö synnyttävän äidin vai sikiön oikeudet edelle (pakkohoito). 

Liikuntavammaiset, sokeat ja muut normaaliälyiset ovat ihan eri asia, heillä on mahdollisuus antaa lapsille hyvä elämä ihan toisella tavalla. Mutta jos elämänhallinta puuttuu, koska ei ole älyllisiä edellytyksiä siihen, niin kyllä sterilointia voisi pitää vähintääkin esillä valistuksessa. Vanhemmat tai sisarukset joutuvat siitä lapsesta kuitenkin vastaamaan, jos heikkolahjainen tekee lapsen. Se on iso taakka omaisille tai sitten lapsi jää oman onnensa nojaan.

Ottaa senkin huomioon että juuri tässä perheessä ne, joiden lapset säästyi heikkolahjaisuudelta tai kehitysvammaisuudelta, ovat joutuneet oman elämän lisäksi vastaamaan vanhempien ja jopa sisaruksien elämästä kun ei saa pelkän. heikkolahjaisuuden takia ammattiapua. Voin vain kuvitella sen taakan kun aikuiset lapset, joilla on omakin elämä, joutuvat lähes päivittäin hoitamaan vanhempien tai sisarusten asioita jotta välttyisivät maksuhäiriömerkinnöiltä tai ei ole nuoriso varastelemassa ja ryyppäämässä. Näitä nuoria on kuitenkin helppo huijata alkoholin ja tupakan avulla eikä seurauksia ajatella. Varmaan hyppäisivät kallioltakin jos niin käsketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä samalla seudulla asuu koko perhe ja sukukin, joilta löytyy heikkolahjaisuutta tai lievää kehitysvammaisuutta, taustalla syrjäytymistä, koulujen keskeyttämistä, potkuja töistä, huumeita, alkoholia, vandalismia, väkivaltarikoksia ja varastelua. Tunnen tämän perheenäidin parhaiten, on naapurini ja on ollut joskus samassa työpaikassa kanssani, käynyt useita kouluja, jotka ovat jääneet kesken, ja lapsia löytyy viisi. Kaksi viidestä ovat pärjänneet töissä, ammattikoulussa, omassa kodissa, parisuhteen ja sosiaalisten suhteiden ylläpidossa. Kolmella lapsella on enemmän tai vähemmän haasteita, yksi näistä tytöistä on diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi ja asuukin ryhmäkodissa. Pojat ovat normaalin ja heikkolahjaisen rajamailla, heitä saa etsiä usein kylältä, missä he ryyppäävät ja tupakoivat. Pojat ovat siis iältään 12- ja 14-vuotiaita, kerranneet luokan kahdesti ja käyvät erityisopetuksessa. Tämä nainen viimeksi kertoi tyttärensä olevan raskaana lievästi kehitysvammaiselle poikaystävälle. Ei hän osaa valistaa lapsiaan ehkäisyssä kun se puoli ei ole itselläkään ollut kunnossa. Raskautta ei voi keskeyttää ja suurella todennäköisyydellä katsotaan miten tytär pärjää lapsen kanssa tukihenkilöiden voimin. Toivoisin vain tukiperheen kaltaista perhettä tälle parille, koska he nuori pari ei taatusti tule pärjäämään pelkän tuen voimin ja abstraktien asioiden opettelu lapselle on heille mahdotonta.

Katsoin ohjelman pakkosteriloinnista, jota tehtiin sosiaaliviranomaisten toimesta vielä 60-luvullakin. Haastateltiin jotain silloista sosiaalityöntekijää ja en kyllä osannut ohjelman paheksuntaan yhtyä tapauksessa, joka oli hyvin samantapainen kuin kertomasi. Jos liuta lapsia syntyy heikkolahjaiselle, niin yhteiskunta ei kuitenkaan pysty auttamaan heitä tarpeeksi. Totta kai on arveluttavaa steriloida ihmisiä pakolla, mutta tuossakin tapauksessa koko ryysyranta olisi jäänyt syntymättä. Heikkolahjaiset naiset ovat altiita hyväksikäytölle, äly ei kuitenkaan riitä ehkäisystä ja lapsesta huolehtimiseen, vaikka lapsen saamisen ilo onkin ehkä suurta. 

Mä myös ihmettelen, miksi tämä ei ole edelleen voimassa. Jos heikkolahjainen tyttö saa lapsen lievästi kehitysvammaisen pojan kanssa, niin luultavasti lapsessa on jotain vialla. Siinä sitten yhteiskunta maksaa hoidot ja avustajat. Ja vielä pahempi tilanne jos lapsi sattuu olemaan terve. Eipä tuollaisilla vanhemmilla varmasti kovasti kykyä ole järjestää lapselle virikkeellistä tekemistä, vaan lapsi joutuu jo varhaisella iällä ottamaan ison vastuun vanhemmistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä samalla seudulla asuu koko perhe ja sukukin, joilta löytyy heikkolahjaisuutta tai lievää kehitysvammaisuutta, taustalla syrjäytymistä, koulujen keskeyttämistä, potkuja töistä, huumeita, alkoholia, vandalismia, väkivaltarikoksia ja varastelua. Tunnen tämän perheenäidin parhaiten, on naapurini ja on ollut joskus samassa työpaikassa kanssani, käynyt useita kouluja, jotka ovat jääneet kesken, ja lapsia löytyy viisi. Kaksi viidestä ovat pärjänneet töissä, ammattikoulussa, omassa kodissa, parisuhteen ja sosiaalisten suhteiden ylläpidossa. Kolmella lapsella on enemmän tai vähemmän haasteita, yksi näistä tytöistä on diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi ja asuukin ryhmäkodissa. Pojat ovat normaalin ja heikkolahjaisen rajamailla, heitä saa etsiä usein kylältä, missä he ryyppäävät ja tupakoivat. Pojat ovat siis iältään 12- ja 14-vuotiaita, kerranneet luokan kahdesti ja käyvät erityisopetuksessa. Tämä nainen viimeksi kertoi tyttärensä olevan raskaana lievästi kehitysvammaiselle poikaystävälle. Ei hän osaa valistaa lapsiaan ehkäisyssä kun se puoli ei ole itselläkään ollut kunnossa. Raskautta ei voi keskeyttää ja suurella todennäköisyydellä katsotaan miten tytär pärjää lapsen kanssa tukihenkilöiden voimin. Toivoisin vain tukiperheen kaltaista perhettä tälle parille, koska he nuori pari ei taatusti tule pärjäämään pelkän tuen voimin ja abstraktien asioiden opettelu lapselle on heille mahdotonta.

Hei, liian tunnistettavasti kerrot tästä perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta joskus heikkolahjainen voi olla jollain osa-alueella tosi hyvä! Muistelen down-tytön täydellistä lauluääntä ruuhkabussissa, puhdas, vahva ja rento ääni, ihan perfect. Tulee tippa silmään kun ajattelen sitä.

Luulen, että joku voi olla vaikka lukihäiriöinen tai huono kirjoittaja, ja sitten aivan loistava sosiaalisissa taidoissa. Onhan näitä tapauksia missä kukaan ei ole huomannut, että joku ei osaa esim. lukea kunnolla.

Voihan kehitysvammaisten ihmisten kykyprofiilissa olla vaihtelevaisuutta. Sen takia ei taideta puhua siitä, että lapsi tulee jäämään 7- tai 12-vuotiaan tasolle, vaan eri osa-alueilla voi olla vaihtelevaisuutta. Jokin osa-alue voi olla heikkolahjaisen tasoa, joku normaalia tai jopa ikätason ylittävää ja jotkut kehitysvammaisen tasoa.

Tiedän esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä, joilla on hyvä muisti, mutta luetun ymmärtäminen on heikkoa. Minulla on suunnattoman paska muisti, mitä tulee lukemiseen, vaikka ymmärrän lukemani. Sen takia inhosin kokeisiin lukemista, vaikka jaksoin edes vähän panostaa ja onnistuin sen seiskan saamaan. En tiedä, onko tämä diagnosoimatonta lukihäiriötä vai kielellisestä erityisvaikeudestani (on diagnosoitu ollessani lapsi) johtuvaa. Ulkoluku ei ole aivoilleni hyväksi, ja on surullistakin, kun koulu on niin tasapäistävä tämän suhteen. Kaikki visuaalinen ja tekeminen kiehtoo minua. Kuitenkin selvisin yläasteelta 7,6:n keskiarvolla ja hyvä niin, koska ihan jo ammattikouluun hakiessa hakijalta voidaan vaatia yli seitsemän keskiarvoa.

Älykkyysosamäärä on aika yksiselitteinen diagnoosiperuste, jos puhutaan kehitysvammoista ja heikkolahjaisuudesta. Tulokset jäävät kaikilla osa-alueilla sen verran alhaisiksi, että elämässä ei pärjää ilman ulkopuolista tukea. Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä muisti, jos ei ymmärrä mitä sanotaan tai mitä tekstissä lukee niin kuin esimerkissäsi. Jos heikkolahjaiselta odotetaan liikaa, niin se tuottaa vain turhautumista ja kiukkua, koska hän ei ymmärrä. Jos olet ollut tekemisissä kehitysvammaisten ja heikkolahjaisten kanssa, niin tiedät, etteivät he aina ole hyväntuulisia pikkuenkeleitä. Heillä on samat tunteet ja ongelmat kuin muillakin, mutta vain vähemmän älykkyyttä ratkaista ongelmia. Monia on kaltoinkohdeltu kehitysvamman takia, koska heitä on raskasta välillä hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa heikkolahjaisia ihmisiä.

Kyllä on olemassa ihmisiä, joiden äo on alhainen, mutta se ei vielä mene kehitysvammaisuuden puolelle. Jos saa psykologin testeistä tulokseksi 70-85, niin kyse on heikkolahjaisuudesta.

Nykyään puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista ihan vain poliittisen korrektiuden takia. Tälläkin palstalla joku mainitsi lukevansa psykologin lausunnosta: "Prosessointinopeus on heikkoa". En tiedä psykologien lausunnoista, mutta en olisi ihmeissäni, jos poliittinen korrektius on sinnekin rantautunut. Vielä ei vain puhuta laaja-alaisista kävelyvaikeuksista/käsien vaikeuksista, mutta jos henkilön äo on matala, niin sitä pitää kaunistella.

Heikkolahjaisuus on ihan todellinen ilmiö. Teoriassa terve, mutta käytännössä kehitysvammainen. Yhteiskunta pitää ihmisestä huolen, jos äo on 69. Jos äo ylittää sen, niin kukaan ei auta, vaikka olisi yhtä lailla vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa, arkisissa asioissa, työelämässä ja koulussa. Kehitysvammaisen statuksella saa työkyvyttömyyseläkkeen, kuntoutukset, terapiat, tuen asumiseen ja jopa tavalliselle työpaikalle, jos työkykyä riittää.

Pelkkä surkea koulumenestys ei tee kenestäkään tai hitaasti oppiminen vielä heikkolahjaisia. Heikkolahjaisuus ei tarkoita lukihäiriötä, matematiikkaan liittyviä oppimisvaikeuksia tai puheen/tarkkaavaisuuden häiriötä, vaan paljon isompaa asiaa.

Tämä oli asiallinen vastaus, ei mitään mutu-tietoa. Näitä "laajan oppimisvaikeuden omaavia" on Gaussin käyrän mukaan yhtä paljon kuin älykkyysosamäärän 115 - 130 omaavia, joita suurin osa korkeakouluopiskelijoista on. Jäävät usein muilta ihmisiltä piiloon, kun heitä on vähemmän työelämässä ja muissa riennoissa. Monet pärjäävät hyvin yksinkertaisissa töissä, jos niitä on tarjolla ja on sopivaa ohjausta. Voivat asua itsenäisesti, osata lukea ja käyttää älypuhelinta. Voivat olla mukavia ihmisiä tai vähemmän mukavia. Näin se vaan on, että ihmisten kyvykkyys vaihtelee, sen myöntäminen ei ole mitään halveksimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta joskus heikkolahjainen voi olla jollain osa-alueella tosi hyvä! Muistelen down-tytön täydellistä lauluääntä ruuhkabussissa, puhdas, vahva ja rento ääni, ihan perfect. Tulee tippa silmään kun ajattelen sitä.

Luulen, että joku voi olla vaikka lukihäiriöinen tai huono kirjoittaja, ja sitten aivan loistava sosiaalisissa taidoissa. Onhan näitä tapauksia missä kukaan ei ole huomannut, että joku ei osaa esim. lukea kunnolla.

Voihan kehitysvammaisten ihmisten kykyprofiilissa olla vaihtelevaisuutta. Sen takia ei taideta puhua siitä, että lapsi tulee jäämään 7- tai 12-vuotiaan tasolle, vaan eri osa-alueilla voi olla vaihtelevaisuutta. Jokin osa-alue voi olla heikkolahjaisen tasoa, joku normaalia tai jopa ikätason ylittävää ja jotkut kehitysvammaisen tasoa.

Tiedän esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä, joilla on hyvä muisti, mutta luetun ymmärtäminen on heikkoa. Minulla on suunnattoman paska muisti, mitä tulee lukemiseen, vaikka ymmärrän lukemani. Sen takia inhosin kokeisiin lukemista, vaikka jaksoin edes vähän panostaa ja onnistuin sen seiskan saamaan. En tiedä, onko tämä diagnosoimatonta lukihäiriötä vai kielellisestä erityisvaikeudestani (on diagnosoitu ollessani lapsi) johtuvaa. Ulkoluku ei ole aivoilleni hyväksi, ja on surullistakin, kun koulu on niin tasapäistävä tämän suhteen. Kaikki visuaalinen ja tekeminen kiehtoo minua. Kuitenkin selvisin yläasteelta 7,6:n keskiarvolla ja hyvä niin, koska ihan jo ammattikouluun hakiessa hakijalta voidaan vaatia yli seitsemän keskiarvoa.

Älykkyysosamäärä on aika yksiselitteinen diagnoosiperuste, jos puhutaan kehitysvammoista ja heikkolahjaisuudesta. Tulokset jäävät kaikilla osa-alueilla sen verran alhaisiksi, että elämässä ei pärjää ilman ulkopuolista tukea. Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä muisti, jos ei ymmärrä mitä sanotaan tai mitä tekstissä lukee niin kuin esimerkissäsi. Jos heikkolahjaiselta odotetaan liikaa, niin se tuottaa vain turhautumista ja kiukkua, koska hän ei ymmärrä. Jos olet ollut tekemisissä kehitysvammaisten ja heikkolahjaisten kanssa, niin tiedät, etteivät he aina ole hyväntuulisia pikkuenkeleitä. Heillä on samat tunteet ja ongelmat kuin muillakin, mutta vain vähemmän älykkyyttä ratkaista ongelmia. Monia on kaltoinkohdeltu kehitysvamman takia, koska heitä on raskasta välillä hoitaa.

En yleistä enkä väitä kaikkien kehitysvammaisten olevan ihania ja hyväsydämisiä. Totta kai heilläkin on vihat ja surut. Ihmettelen kyllä itsekin Downin romantisointia, vaikka heissäkin on eri lailla vammaisia. Ei ne kaikki Downit ole Sanna Sepposia tai PNK:n basisteja ja solisteja, vaan on myös niitä, jotka ei pysty kävelemään ja puhumaan.

Tunnenkin lievästi kehitysvammaisen naisen, joka on aika hyvätasoinen ja omien sanojensa mukaan ei pääsisi asumaan ryhmäkotiin tai tekemään töitä toimintakeskuksessa, koska häntä pidetään liian hyväkuntoisena sinne. On hän pärjännyt joten kuten elämässään, mutta tiedostaa sitten rajoitteensa ja se on takia on välillä tullut pettymyksiä. Hänen ulkoisessa olemuksessa ei ole kehitysvammaisuuteen viittaavaa, vaikeudet näkyy kellon aikojen osaamisessa (jos kello on esim. 14.44, ei hän osaisi sanoa sen olevan neljäätoista vaille kolme), peruslaskutoimitusten laskemisessa, virastoasioissa sekä oikeinkirjoituksessa, vaikka hänen kirjoittamasta saa selvää, eikä se ole mitään yhteenpötköön kirjoitettua huonoa suomea. Vahvuutena on hyvä muisti ja saattaa muistaakin kirjan tekstin, mutta tekstin ymmärtäminen on sitten toinen asia.

Hän on välillä yksinäinen muiden kehitysvammaisten pitäessä häntä liian hyvätasoisena ja vammattomat karsastaa, kun toinen tippui kärryiltä. On hieman vaikeaa löytää tämän tyyppiselle kehitysvammaiselle kaveria tai kumppania, kun omatkin karsastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä samalla seudulla asuu koko perhe ja sukukin, joilta löytyy heikkolahjaisuutta tai lievää kehitysvammaisuutta, taustalla syrjäytymistä, koulujen keskeyttämistä, potkuja töistä, huumeita, alkoholia, vandalismia, väkivaltarikoksia ja varastelua. Tunnen tämän perheenäidin parhaiten, on naapurini ja on ollut joskus samassa työpaikassa kanssani, käynyt useita kouluja, jotka ovat jääneet kesken, ja lapsia löytyy viisi. Kaksi viidestä ovat pärjänneet töissä, ammattikoulussa, omassa kodissa, parisuhteen ja sosiaalisten suhteiden ylläpidossa. Kolmella lapsella on enemmän tai vähemmän haasteita, yksi näistä tytöistä on diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi ja asuukin ryhmäkodissa. Pojat ovat normaalin ja heikkolahjaisen rajamailla, heitä saa etsiä usein kylältä, missä he ryyppäävät ja tupakoivat. Pojat ovat siis iältään 12- ja 14-vuotiaita, kerranneet luokan kahdesti ja käyvät erityisopetuksessa. Tämä nainen viimeksi kertoi tyttärensä olevan raskaana lievästi kehitysvammaiselle poikaystävälle. Ei hän osaa valistaa lapsiaan ehkäisyssä kun se puoli ei ole itselläkään ollut kunnossa. Raskautta ei voi keskeyttää ja suurella todennäköisyydellä katsotaan miten tytär pärjää lapsen kanssa tukihenkilöiden voimin. Toivoisin vain tukiperheen kaltaista perhettä tälle parille, koska he nuori pari ei taatusti tule pärjäämään pelkän tuen voimin ja abstraktien asioiden opettelu lapselle on heille mahdotonta.

Hei, liian tunnistettavasti kerrot tästä perheestä.

Tunnistan tämän perheen tästä kuvauksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta joskus heikkolahjainen voi olla jollain osa-alueella tosi hyvä! Muistelen down-tytön täydellistä lauluääntä ruuhkabussissa, puhdas, vahva ja rento ääni, ihan perfect. Tulee tippa silmään kun ajattelen sitä.

Luulen, että joku voi olla vaikka lukihäiriöinen tai huono kirjoittaja, ja sitten aivan loistava sosiaalisissa taidoissa. Onhan näitä tapauksia missä kukaan ei ole huomannut, että joku ei osaa esim. lukea kunnolla.

Voihan kehitysvammaisten ihmisten kykyprofiilissa olla vaihtelevaisuutta. Sen takia ei taideta puhua siitä, että lapsi tulee jäämään 7- tai 12-vuotiaan tasolle, vaan eri osa-alueilla voi olla vaihtelevaisuutta. Jokin osa-alue voi olla heikkolahjaisen tasoa, joku normaalia tai jopa ikätason ylittävää ja jotkut kehitysvammaisen tasoa.

Tiedän esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä, joilla on hyvä muisti, mutta luetun ymmärtäminen on heikkoa. Minulla on suunnattoman paska muisti, mitä tulee lukemiseen, vaikka ymmärrän lukemani. Sen takia inhosin kokeisiin lukemista, vaikka jaksoin edes vähän panostaa ja onnistuin sen seiskan saamaan. En tiedä, onko tämä diagnosoimatonta lukihäiriötä vai kielellisestä erityisvaikeudestani (on diagnosoitu ollessani lapsi) johtuvaa. Ulkoluku ei ole aivoilleni hyväksi, ja on surullistakin, kun koulu on niin tasapäistävä tämän suhteen. Kaikki visuaalinen ja tekeminen kiehtoo minua. Kuitenkin selvisin yläasteelta 7,6:n keskiarvolla ja hyvä niin, koska ihan jo ammattikouluun hakiessa hakijalta voidaan vaatia yli seitsemän keskiarvoa.

Älykkyysosamäärä on aika yksiselitteinen diagnoosiperuste, jos puhutaan kehitysvammoista ja heikkolahjaisuudesta. Tulokset jäävät kaikilla osa-alueilla sen verran alhaisiksi, että elämässä ei pärjää ilman ulkopuolista tukea. Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä muisti, jos ei ymmärrä mitä sanotaan tai mitä tekstissä lukee niin kuin esimerkissäsi. Jos heikkolahjaiselta odotetaan liikaa, niin se tuottaa vain turhautumista ja kiukkua, koska hän ei ymmärrä. Jos olet ollut tekemisissä kehitysvammaisten ja heikkolahjaisten kanssa, niin tiedät, etteivät he aina ole hyväntuulisia pikkuenkeleitä. Heillä on samat tunteet ja ongelmat kuin muillakin, mutta vain vähemmän älykkyyttä ratkaista ongelmia. Monia on kaltoinkohdeltu kehitysvamman takia, koska heitä on raskasta välillä hoitaa.

En yleistä enkä väitä kaikkien kehitysvammaisten olevan ihania ja hyväsydämisiä. Totta kai heilläkin on vihat ja surut. Ihmettelen kyllä itsekin Downin romantisointia, vaikka heissäkin on eri lailla vammaisia. Ei ne kaikki Downit ole Sanna Sepposia tai PNK:n basisteja ja solisteja, vaan on myös niitä, jotka ei pysty kävelemään ja puhumaan.

Tunnenkin lievästi kehitysvammaisen naisen, joka on aika hyvätasoinen ja omien sanojensa mukaan ei pääsisi asumaan ryhmäkotiin tai tekemään töitä toimintakeskuksessa, koska häntä pidetään liian hyväkuntoisena sinne. On hän pärjännyt joten kuten elämässään, mutta tiedostaa sitten rajoitteensa ja se on takia on välillä tullut pettymyksiä. Hänen ulkoisessa olemuksessa ei ole kehitysvammaisuuteen viittaavaa, vaikeudet näkyy kellon aikojen osaamisessa (jos kello on esim. 14.44, ei hän osaisi sanoa sen olevan neljäätoista vaille kolme), peruslaskutoimitusten laskemisessa, virastoasioissa sekä oikeinkirjoituksessa, vaikka hänen kirjoittamasta saa selvää, eikä se ole mitään yhteenpötköön kirjoitettua huonoa suomea. Vahvuutena on hyvä muisti ja saattaa muistaakin kirjan tekstin, mutta tekstin ymmärtäminen on sitten toinen asia.

Hän on välillä yksinäinen muiden kehitysvammaisten pitäessä häntä liian hyvätasoisena ja vammattomat karsastaa, kun toinen tippui kärryiltä. On hieman vaikeaa löytää tämän tyyppiselle kehitysvammaiselle kaveria tai kumppania, kun omatkin karsastaa.

Eihän se olekaan. 

Sori, oli pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta joskus heikkolahjainen voi olla jollain osa-alueella tosi hyvä! Muistelen down-tytön täydellistä lauluääntä ruuhkabussissa, puhdas, vahva ja rento ääni, ihan perfect. Tulee tippa silmään kun ajattelen sitä.

Luulen, että joku voi olla vaikka lukihäiriöinen tai huono kirjoittaja, ja sitten aivan loistava sosiaalisissa taidoissa. Onhan näitä tapauksia missä kukaan ei ole huomannut, että joku ei osaa esim. lukea kunnolla.

Voihan kehitysvammaisten ihmisten kykyprofiilissa olla vaihtelevaisuutta. Sen takia ei taideta puhua siitä, että lapsi tulee jäämään 7- tai 12-vuotiaan tasolle, vaan eri osa-alueilla voi olla vaihtelevaisuutta. Jokin osa-alue voi olla heikkolahjaisen tasoa, joku normaalia tai jopa ikätason ylittävää ja jotkut kehitysvammaisen tasoa.

Tiedän esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä, joilla on hyvä muisti, mutta luetun ymmärtäminen on heikkoa. Minulla on suunnattoman paska muisti, mitä tulee lukemiseen, vaikka ymmärrän lukemani. Sen takia inhosin kokeisiin lukemista, vaikka jaksoin edes vähän panostaa ja onnistuin sen seiskan saamaan. En tiedä, onko tämä diagnosoimatonta lukihäiriötä vai kielellisestä erityisvaikeudestani (on diagnosoitu ollessani lapsi) johtuvaa. Ulkoluku ei ole aivoilleni hyväksi, ja on surullistakin, kun koulu on niin tasapäistävä tämän suhteen. Kaikki visuaalinen ja tekeminen kiehtoo minua. Kuitenkin selvisin yläasteelta 7,6:n keskiarvolla ja hyvä niin, koska ihan jo ammattikouluun hakiessa hakijalta voidaan vaatia yli seitsemän keskiarvoa.

Älykkyysosamäärä on aika yksiselitteinen diagnoosiperuste, jos puhutaan kehitysvammoista ja heikkolahjaisuudesta. Tulokset jäävät kaikilla osa-alueilla sen verran alhaisiksi, että elämässä ei pärjää ilman ulkopuolista tukea. Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä muisti, jos ei ymmärrä mitä sanotaan tai mitä tekstissä lukee niin kuin esimerkissäsi. Jos heikkolahjaiselta odotetaan liikaa, niin se tuottaa vain turhautumista ja kiukkua, koska hän ei ymmärrä. Jos olet ollut tekemisissä kehitysvammaisten ja heikkolahjaisten kanssa, niin tiedät, etteivät he aina ole hyväntuulisia pikkuenkeleitä. Heillä on samat tunteet ja ongelmat kuin muillakin, mutta vain vähemmän älykkyyttä ratkaista ongelmia. Monia on kaltoinkohdeltu kehitysvamman takia, koska heitä on raskasta välillä hoitaa.

En yleistä enkä väitä kaikkien kehitysvammaisten olevan ihania ja hyväsydämisiä. Totta kai heilläkin on vihat ja surut. Ihmettelen kyllä itsekin Downin romantisointia, vaikka heissäkin on eri lailla vammaisia. Ei ne kaikki Downit ole Sanna Sepposia tai PNK:n basisteja ja solisteja, vaan on myös niitä, jotka ei pysty kävelemään ja puhumaan.

Tunnenkin lievästi kehitysvammaisen naisen, joka on aika hyvätasoinen ja omien sanojensa mukaan ei pääsisi asumaan ryhmäkotiin tai tekemään töitä toimintakeskuksessa, koska häntä pidetään liian hyväkuntoisena sinne. On hän pärjännyt joten kuten elämässään, mutta tiedostaa sitten rajoitteensa ja se on takia on välillä tullut pettymyksiä. Hänen ulkoisessa olemuksessa ei ole kehitysvammaisuuteen viittaavaa, vaikeudet näkyy kellon aikojen osaamisessa (jos kello on esim. 14.44, ei hän osaisi sanoa sen olevan neljäätoista vaille kolme), peruslaskutoimitusten laskemisessa, virastoasioissa sekä oikeinkirjoituksessa, vaikka hänen kirjoittamasta saa selvää, eikä se ole mitään yhteenpötköön kirjoitettua huonoa suomea. Vahvuutena on hyvä muisti ja saattaa muistaakin kirjan tekstin, mutta tekstin ymmärtäminen on sitten toinen asia.

Hän on välillä yksinäinen muiden kehitysvammaisten pitäessä häntä liian hyvätasoisena ja vammattomat karsastaa, kun toinen tippui kärryiltä. On hieman vaikeaa löytää tämän tyyppiselle kehitysvammaiselle kaveria tai kumppania, kun omatkin karsastaa.

Niin, tässä on monesti todettu, että heikkolahjaiset ovat juuri kuvaamallasi tavalla väliinputoajaryhmä. Heikkolahjaisten ja kehitysvammaistenkin elämään vaikuttaa hyvin paljon perhetausta. Hyvin hoidettu kehitysvammainen voi olla se aurinkoinen taiteilija, joka nauttii elämästään suurimman osan aikaa.

Voi hyvin olla, että jos tutkittaisiin, niin monisukupolvisissa lastensuojeluperheissä olisi taustalla heikkolahjaisuutta suurella prosenttiosuudella, jotka selittävät köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta joskus heikkolahjainen voi olla jollain osa-alueella tosi hyvä! Muistelen down-tytön täydellistä lauluääntä ruuhkabussissa, puhdas, vahva ja rento ääni, ihan perfect. Tulee tippa silmään kun ajattelen sitä.

Luulen, että joku voi olla vaikka lukihäiriöinen tai huono kirjoittaja, ja sitten aivan loistava sosiaalisissa taidoissa. Onhan näitä tapauksia missä kukaan ei ole huomannut, että joku ei osaa esim. lukea kunnolla.

Voihan kehitysvammaisten ihmisten kykyprofiilissa olla vaihtelevaisuutta. Sen takia ei taideta puhua siitä, että lapsi tulee jäämään 7- tai 12-vuotiaan tasolle, vaan eri osa-alueilla voi olla vaihtelevaisuutta. Jokin osa-alue voi olla heikkolahjaisen tasoa, joku normaalia tai jopa ikätason ylittävää ja jotkut kehitysvammaisen tasoa.

Tiedän esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä, joilla on hyvä muisti, mutta luetun ymmärtäminen on heikkoa. Minulla on suunnattoman paska muisti, mitä tulee lukemiseen, vaikka ymmärrän lukemani. Sen takia inhosin kokeisiin lukemista, vaikka jaksoin edes vähän panostaa ja onnistuin sen seiskan saamaan. En tiedä, onko tämä diagnosoimatonta lukihäiriötä vai kielellisestä erityisvaikeudestani (on diagnosoitu ollessani lapsi) johtuvaa. Ulkoluku ei ole aivoilleni hyväksi, ja on surullistakin, kun koulu on niin tasapäistävä tämän suhteen. Kaikki visuaalinen ja tekeminen kiehtoo minua. Kuitenkin selvisin yläasteelta 7,6:n keskiarvolla ja hyvä niin, koska ihan jo ammattikouluun hakiessa hakijalta voidaan vaatia yli seitsemän keskiarvoa.

Älykkyysosamäärä on aika yksiselitteinen diagnoosiperuste, jos puhutaan kehitysvammoista ja heikkolahjaisuudesta. Tulokset jäävät kaikilla osa-alueilla sen verran alhaisiksi, että elämässä ei pärjää ilman ulkopuolista tukea. Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä muisti, jos ei ymmärrä mitä sanotaan tai mitä tekstissä lukee niin kuin esimerkissäsi. Jos heikkolahjaiselta odotetaan liikaa, niin se tuottaa vain turhautumista ja kiukkua, koska hän ei ymmärrä. Jos olet ollut tekemisissä kehitysvammaisten ja heikkolahjaisten kanssa, niin tiedät, etteivät he aina ole hyväntuulisia pikkuenkeleitä. Heillä on samat tunteet ja ongelmat kuin muillakin, mutta vain vähemmän älykkyyttä ratkaista ongelmia. Monia on kaltoinkohdeltu kehitysvamman takia, koska heitä on raskasta välillä hoitaa.

En yleistä enkä väitä kaikkien kehitysvammaisten olevan ihania ja hyväsydämisiä. Totta kai heilläkin on vihat ja surut. Ihmettelen kyllä itsekin Downin romantisointia, vaikka heissäkin on eri lailla vammaisia. Ei ne kaikki Downit ole Sanna Sepposia tai PNK:n basisteja ja solisteja, vaan on myös niitä, jotka ei pysty kävelemään ja puhumaan.

Tunnenkin lievästi kehitysvammaisen naisen, joka on aika hyvätasoinen ja omien sanojensa mukaan ei pääsisi asumaan ryhmäkotiin tai tekemään töitä toimintakeskuksessa, koska häntä pidetään liian hyväkuntoisena sinne. On hän pärjännyt joten kuten elämässään, mutta tiedostaa sitten rajoitteensa ja se on takia on välillä tullut pettymyksiä. Hänen ulkoisessa olemuksessa ei ole kehitysvammaisuuteen viittaavaa, vaikeudet näkyy kellon aikojen osaamisessa (jos kello on esim. 14.44, ei hän osaisi sanoa sen olevan neljäätoista vaille kolme), peruslaskutoimitusten laskemisessa, virastoasioissa sekä oikeinkirjoituksessa, vaikka hänen kirjoittamasta saa selvää, eikä se ole mitään yhteenpötköön kirjoitettua huonoa suomea. Vahvuutena on hyvä muisti ja saattaa muistaakin kirjan tekstin, mutta tekstin ymmärtäminen on sitten toinen asia.

Hän on välillä yksinäinen muiden kehitysvammaisten pitäessä häntä liian hyvätasoisena ja vammattomat karsastaa, kun toinen tippui kärryiltä. On hieman vaikeaa löytää tämän tyyppiselle kehitysvammaiselle kaveria tai kumppania, kun omatkin karsastaa.

Niin, tässä on monesti todettu, että heikkolahjaiset ovat juuri kuvaamallasi tavalla väliinputoajaryhmä. Heikkolahjaisten ja kehitysvammaistenkin elämään vaikuttaa hyvin paljon perhetausta. Hyvin hoidettu kehitysvammainen voi olla se aurinkoinen taiteilija, joka nauttii elämästään suurimman osan aikaa.

Voi hyvin olla, että jos tutkittaisiin, niin monisukupolvisissa lastensuojeluperheissä olisi taustalla heikkolahjaisuutta suurella prosenttiosuudella, jotka selittävät köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä.

Eihän kehareuden tarvitse huolehtia stressistä ja tulevasta, eikä ottaa vastuuta. On aikaa olla aurinkoinen ja onnellinen. Heidän ei tarvitse hoitaa gynellä, neurologilla, terapiassa tai lääkärissä käyntiä ja vakuutuksia, vaan muut hoitaa ja yhteiskunta maksaa. Yhteiskunnan kustantama saa asua myös asuntolassa ja nauttia lähes joka päivä erilaisesta toiminnasta. Ei tällaisia kustanneta meille adhd-oireisille ja lukihäiriöisille.

Teatraalinen, hyvin itsepäinen ja helposti loukkaantuva. Mielipiteet ovat mustavalkoisia ja suuttuu helposti, jos ei ymmärrä. Huono hygienia. Hyviä puolia eläinrakkaus ja lapsirakkaus, osallistuu leikkiin yhtenä lapsena. Ei ole todettu heikkolahjaiseksi, mutta ei ole pystynyt kouluttautumaan eikä ole koskaan osannut hoitaa omia asioitaan, vaan sukulaiset ovat hoitaneet hänen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta joskus heikkolahjainen voi olla jollain osa-alueella tosi hyvä! Muistelen down-tytön täydellistä lauluääntä ruuhkabussissa, puhdas, vahva ja rento ääni, ihan perfect. Tulee tippa silmään kun ajattelen sitä.

Luulen, että joku voi olla vaikka lukihäiriöinen tai huono kirjoittaja, ja sitten aivan loistava sosiaalisissa taidoissa. Onhan näitä tapauksia missä kukaan ei ole huomannut, että joku ei osaa esim. lukea kunnolla.

Voihan kehitysvammaisten ihmisten kykyprofiilissa olla vaihtelevaisuutta. Sen takia ei taideta puhua siitä, että lapsi tulee jäämään 7- tai 12-vuotiaan tasolle, vaan eri osa-alueilla voi olla vaihtelevaisuutta. Jokin osa-alue voi olla heikkolahjaisen tasoa, joku normaalia tai jopa ikätason ylittävää ja jotkut kehitysvammaisen tasoa.

Tiedän esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä, joilla on hyvä muisti, mutta luetun ymmärtäminen on heikkoa. Minulla on suunnattoman paska muisti, mitä tulee lukemiseen, vaikka ymmärrän lukemani. Sen takia inhosin kokeisiin lukemista, vaikka jaksoin edes vähän panostaa ja onnistuin sen seiskan saamaan. En tiedä, onko tämä diagnosoimatonta lukihäiriötä vai kielellisestä erityisvaikeudestani (on diagnosoitu ollessani lapsi) johtuvaa. Ulkoluku ei ole aivoilleni hyväksi, ja on surullistakin, kun koulu on niin tasapäistävä tämän suhteen. Kaikki visuaalinen ja tekeminen kiehtoo minua. Kuitenkin selvisin yläasteelta 7,6:n keskiarvolla ja hyvä niin, koska ihan jo ammattikouluun hakiessa hakijalta voidaan vaatia yli seitsemän keskiarvoa.

Älykkyysosamäärä on aika yksiselitteinen diagnoosiperuste, jos puhutaan kehitysvammoista ja heikkolahjaisuudesta. Tulokset jäävät kaikilla osa-alueilla sen verran alhaisiksi, että elämässä ei pärjää ilman ulkopuolista tukea. Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä muisti, jos ei ymmärrä mitä sanotaan tai mitä tekstissä lukee niin kuin esimerkissäsi. Jos heikkolahjaiselta odotetaan liikaa, niin se tuottaa vain turhautumista ja kiukkua, koska hän ei ymmärrä. Jos olet ollut tekemisissä kehitysvammaisten ja heikkolahjaisten kanssa, niin tiedät, etteivät he aina ole hyväntuulisia pikkuenkeleitä. Heillä on samat tunteet ja ongelmat kuin muillakin, mutta vain vähemmän älykkyyttä ratkaista ongelmia. Monia on kaltoinkohdeltu kehitysvamman takia, koska heitä on raskasta välillä hoitaa.

En yleistä enkä väitä kaikkien kehitysvammaisten olevan ihania ja hyväsydämisiä. Totta kai heilläkin on vihat ja surut. Ihmettelen kyllä itsekin Downin romantisointia, vaikka heissäkin on eri lailla vammaisia. Ei ne kaikki Downit ole Sanna Sepposia tai PNK:n basisteja ja solisteja, vaan on myös niitä, jotka ei pysty kävelemään ja puhumaan.

Tunnenkin lievästi kehitysvammaisen naisen, joka on aika hyvätasoinen ja omien sanojensa mukaan ei pääsisi asumaan ryhmäkotiin tai tekemään töitä toimintakeskuksessa, koska häntä pidetään liian hyväkuntoisena sinne. On hän pärjännyt joten kuten elämässään, mutta tiedostaa sitten rajoitteensa ja se on takia on välillä tullut pettymyksiä. Hänen ulkoisessa olemuksessa ei ole kehitysvammaisuuteen viittaavaa, vaikeudet näkyy kellon aikojen osaamisessa (jos kello on esim. 14.44, ei hän osaisi sanoa sen olevan neljäätoista vaille kolme), peruslaskutoimitusten laskemisessa, virastoasioissa sekä oikeinkirjoituksessa, vaikka hänen kirjoittamasta saa selvää, eikä se ole mitään yhteenpötköön kirjoitettua huonoa suomea. Vahvuutena on hyvä muisti ja saattaa muistaakin kirjan tekstin, mutta tekstin ymmärtäminen on sitten toinen asia.

Hän on välillä yksinäinen muiden kehitysvammaisten pitäessä häntä liian hyvätasoisena ja vammattomat karsastaa, kun toinen tippui kärryiltä. On hieman vaikeaa löytää tämän tyyppiselle kehitysvammaiselle kaveria tai kumppania, kun omatkin karsastaa.

Niin, tässä on monesti todettu, että heikkolahjaiset ovat juuri kuvaamallasi tavalla väliinputoajaryhmä. Heikkolahjaisten ja kehitysvammaistenkin elämään vaikuttaa hyvin paljon perhetausta. Hyvin hoidettu kehitysvammainen voi olla se aurinkoinen taiteilija, joka nauttii elämästään suurimman osan aikaa.

Voi hyvin olla, että jos tutkittaisiin, niin monisukupolvisissa lastensuojeluperheissä olisi taustalla heikkolahjaisuutta suurella prosenttiosuudella, jotka selittävät köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä.

Eihän kehareuden tarvitse huolehtia stressistä ja tulevasta, eikä ottaa vastuuta. On aikaa olla aurinkoinen ja onnellinen. Heidän ei tarvitse hoitaa gynellä, neurologilla, terapiassa tai lääkärissä käyntiä ja vakuutuksia, vaan muut hoitaa ja yhteiskunta maksaa. Yhteiskunnan kustantama saa asua myös asuntolassa ja nauttia lähes joka päivä erilaisesta toiminnasta. Ei tällaisia kustanneta meille adhd-oireisille ja lukihäiriöisille.

Helppo olla onnellinen, jos on niin huono älykkyysosamäärä, ettei sitä itse ymmärrä. Heikkolahjaiset taas eivät saa mitään tukea, mutta eivät silti pärjää normaalielämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta joskus heikkolahjainen voi olla jollain osa-alueella tosi hyvä! Muistelen down-tytön täydellistä lauluääntä ruuhkabussissa, puhdas, vahva ja rento ääni, ihan perfect. Tulee tippa silmään kun ajattelen sitä.

Luulen, että joku voi olla vaikka lukihäiriöinen tai huono kirjoittaja, ja sitten aivan loistava sosiaalisissa taidoissa. Onhan näitä tapauksia missä kukaan ei ole huomannut, että joku ei osaa esim. lukea kunnolla.

Voihan kehitysvammaisten ihmisten kykyprofiilissa olla vaihtelevaisuutta. Sen takia ei taideta puhua siitä, että lapsi tulee jäämään 7- tai 12-vuotiaan tasolle, vaan eri osa-alueilla voi olla vaihtelevaisuutta. Jokin osa-alue voi olla heikkolahjaisen tasoa, joku normaalia tai jopa ikätason ylittävää ja jotkut kehitysvammaisen tasoa.

Tiedän esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä, joilla on hyvä muisti, mutta luetun ymmärtäminen on heikkoa. Minulla on suunnattoman paska muisti, mitä tulee lukemiseen, vaikka ymmärrän lukemani. Sen takia inhosin kokeisiin lukemista, vaikka jaksoin edes vähän panostaa ja onnistuin sen seiskan saamaan. En tiedä, onko tämä diagnosoimatonta lukihäiriötä vai kielellisestä erityisvaikeudestani (on diagnosoitu ollessani lapsi) johtuvaa. Ulkoluku ei ole aivoilleni hyväksi, ja on surullistakin, kun koulu on niin tasapäistävä tämän suhteen. Kaikki visuaalinen ja tekeminen kiehtoo minua. Kuitenkin selvisin yläasteelta 7,6:n keskiarvolla ja hyvä niin, koska ihan jo ammattikouluun hakiessa hakijalta voidaan vaatia yli seitsemän keskiarvoa.

Älykkyysosamäärä on aika yksiselitteinen diagnoosiperuste, jos puhutaan kehitysvammoista ja heikkolahjaisuudesta. Tulokset jäävät kaikilla osa-alueilla sen verran alhaisiksi, että elämässä ei pärjää ilman ulkopuolista tukea. Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä muisti, jos ei ymmärrä mitä sanotaan tai mitä tekstissä lukee niin kuin esimerkissäsi. Jos heikkolahjaiselta odotetaan liikaa, niin se tuottaa vain turhautumista ja kiukkua, koska hän ei ymmärrä. Jos olet ollut tekemisissä kehitysvammaisten ja heikkolahjaisten kanssa, niin tiedät, etteivät he aina ole hyväntuulisia pikkuenkeleitä. Heillä on samat tunteet ja ongelmat kuin muillakin, mutta vain vähemmän älykkyyttä ratkaista ongelmia. Monia on kaltoinkohdeltu kehitysvamman takia, koska heitä on raskasta välillä hoitaa.

En yleistä enkä väitä kaikkien kehitysvammaisten olevan ihania ja hyväsydämisiä. Totta kai heilläkin on vihat ja surut. Ihmettelen kyllä itsekin Downin romantisointia, vaikka heissäkin on eri lailla vammaisia. Ei ne kaikki Downit ole Sanna Sepposia tai PNK:n basisteja ja solisteja, vaan on myös niitä, jotka ei pysty kävelemään ja puhumaan.

Tunnenkin lievästi kehitysvammaisen naisen, joka on aika hyvätasoinen ja omien sanojensa mukaan ei pääsisi asumaan ryhmäkotiin tai tekemään töitä toimintakeskuksessa, koska häntä pidetään liian hyväkuntoisena sinne. On hän pärjännyt joten kuten elämässään, mutta tiedostaa sitten rajoitteensa ja se on takia on välillä tullut pettymyksiä. Hänen ulkoisessa olemuksessa ei ole kehitysvammaisuuteen viittaavaa, vaikeudet näkyy kellon aikojen osaamisessa (jos kello on esim. 14.44, ei hän osaisi sanoa sen olevan neljäätoista vaille kolme), peruslaskutoimitusten laskemisessa, virastoasioissa sekä oikeinkirjoituksessa, vaikka hänen kirjoittamasta saa selvää, eikä se ole mitään yhteenpötköön kirjoitettua huonoa suomea. Vahvuutena on hyvä muisti ja saattaa muistaakin kirjan tekstin, mutta tekstin ymmärtäminen on sitten toinen asia.

Hän on välillä yksinäinen muiden kehitysvammaisten pitäessä häntä liian hyvätasoisena ja vammattomat karsastaa, kun toinen tippui kärryiltä. On hieman vaikeaa löytää tämän tyyppiselle kehitysvammaiselle kaveria tai kumppania, kun omatkin karsastaa.

Niin, tässä on monesti todettu, että heikkolahjaiset ovat juuri kuvaamallasi tavalla väliinputoajaryhmä. Heikkolahjaisten ja kehitysvammaistenkin elämään vaikuttaa hyvin paljon perhetausta. Hyvin hoidettu kehitysvammainen voi olla se aurinkoinen taiteilija, joka nauttii elämästään suurimman osan aikaa.

Voi hyvin olla, että jos tutkittaisiin, niin monisukupolvisissa lastensuojeluperheissä olisi taustalla heikkolahjaisuutta suurella prosenttiosuudella, jotka selittävät köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä.

Eihän kehareuden tarvitse huolehtia stressistä ja tulevasta, eikä ottaa vastuuta. On aikaa olla aurinkoinen ja onnellinen. Heidän ei tarvitse hoitaa gynellä, neurologilla, terapiassa tai lääkärissä käyntiä ja vakuutuksia, vaan muut hoitaa ja yhteiskunta maksaa. Yhteiskunnan kustantama saa asua myös asuntolassa ja nauttia lähes joka päivä erilaisesta toiminnasta. Ei tällaisia kustanneta meille adhd-oireisille ja lukihäiriöisille.

Helppo olla onnellinen, jos on niin huono älykkyysosamäärä, ettei sitä itse ymmärrä. Heikkolahjaiset taas eivät saa mitään tukea, mutta eivät silti pärjää normaalielämässä.

Kehitysvammainen haluaa pitää vammansa. Mitä muuta ne niillä keharin aivoilla voisi ajatellakaan eivätkä tajua tulevansa edes kalliiksi yhteiskunnalle. Eivät edes omia asioitaan ymmärrä. Tunnen pahasti liikuntavammaisia, jotka eivät nauti vammaisuudestaan kun kaverit lähtee ja jäljellä jää vammainen itse avustajansa kanssa. Suomessa vaikeasti kehitysvammainen saa enemmän apua kuin syrjäytynyt nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole eläessään tehnyt töitä. En kuollaksenikaan ymmärrä miten hän pääsee luistamaan töistä ja sossun tuella elänyt 12 vuotta. Joskus kun päässyt jonnekkin harjoitteluun, käy siellä päivän-kaksi kunnes ei enää jaksa mennä ja ei edes ilmoita työpaikkaan että ei ole tulossa! Ja puhelimeen ei vastaa. En ymmärrä millaisen kasvatuksen saanut kun ei ole edes tuon vertaa käytöstapoja! En usko että tulee koskaan enää saamaan töitä ja vaikka saisi, ei hän siellä käy ja miksi kävisikään jos on 12 vuotta onnistunut lusmuamaan ja tottunut siihen että rahaa saa tekemättä mitään. Uskomaton tyyppi!

Ja kaiken lisäksi näistä työharjoittelupaikoistaan varastaa tavaraa, mm citymarketissa ollessaan kehuskeli miten oli varastanut satojen eurojen edestä tavaraa ja myynyt ne!

Kyllä tuo lahjakkaammalta kuulostaa kuin moni työtön, joka vain alistuu siihen mitä ylhäältä päin määrätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta joskus heikkolahjainen voi olla jollain osa-alueella tosi hyvä! Muistelen down-tytön täydellistä lauluääntä ruuhkabussissa, puhdas, vahva ja rento ääni, ihan perfect. Tulee tippa silmään kun ajattelen sitä.

Luulen, että joku voi olla vaikka lukihäiriöinen tai huono kirjoittaja, ja sitten aivan loistava sosiaalisissa taidoissa. Onhan näitä tapauksia missä kukaan ei ole huomannut, että joku ei osaa esim. lukea kunnolla.

Voihan kehitysvammaisten ihmisten kykyprofiilissa olla vaihtelevaisuutta. Sen takia ei taideta puhua siitä, että lapsi tulee jäämään 7- tai 12-vuotiaan tasolle, vaan eri osa-alueilla voi olla vaihtelevaisuutta. Jokin osa-alue voi olla heikkolahjaisen tasoa, joku normaalia tai jopa ikätason ylittävää ja jotkut kehitysvammaisen tasoa.

Tiedän esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä, joilla on hyvä muisti, mutta luetun ymmärtäminen on heikkoa. Minulla on suunnattoman paska muisti, mitä tulee lukemiseen, vaikka ymmärrän lukemani. Sen takia inhosin kokeisiin lukemista, vaikka jaksoin edes vähän panostaa ja onnistuin sen seiskan saamaan. En tiedä, onko tämä diagnosoimatonta lukihäiriötä vai kielellisestä erityisvaikeudestani (on diagnosoitu ollessani lapsi) johtuvaa. Ulkoluku ei ole aivoilleni hyväksi, ja on surullistakin, kun koulu on niin tasapäistävä tämän suhteen. Kaikki visuaalinen ja tekeminen kiehtoo minua. Kuitenkin selvisin yläasteelta 7,6:n keskiarvolla ja hyvä niin, koska ihan jo ammattikouluun hakiessa hakijalta voidaan vaatia yli seitsemän keskiarvoa.

Älykkyysosamäärä on aika yksiselitteinen diagnoosiperuste, jos puhutaan kehitysvammoista ja heikkolahjaisuudesta. Tulokset jäävät kaikilla osa-alueilla sen verran alhaisiksi, että elämässä ei pärjää ilman ulkopuolista tukea. Ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä muisti, jos ei ymmärrä mitä sanotaan tai mitä tekstissä lukee niin kuin esimerkissäsi. Jos heikkolahjaiselta odotetaan liikaa, niin se tuottaa vain turhautumista ja kiukkua, koska hän ei ymmärrä. Jos olet ollut tekemisissä kehitysvammaisten ja heikkolahjaisten kanssa, niin tiedät, etteivät he aina ole hyväntuulisia pikkuenkeleitä. Heillä on samat tunteet ja ongelmat kuin muillakin, mutta vain vähemmän älykkyyttä ratkaista ongelmia. Monia on kaltoinkohdeltu kehitysvamman takia, koska heitä on raskasta välillä hoitaa.

En yleistä enkä väitä kaikkien kehitysvammaisten olevan ihania ja hyväsydämisiä. Totta kai heilläkin on vihat ja surut. Ihmettelen kyllä itsekin Downin romantisointia, vaikka heissäkin on eri lailla vammaisia. Ei ne kaikki Downit ole Sanna Sepposia tai PNK:n basisteja ja solisteja, vaan on myös niitä, jotka ei pysty kävelemään ja puhumaan.

Tunnenkin lievästi kehitysvammaisen naisen, joka on aika hyvätasoinen ja omien sanojensa mukaan ei pääsisi asumaan ryhmäkotiin tai tekemään töitä toimintakeskuksessa, koska häntä pidetään liian hyväkuntoisena sinne. On hän pärjännyt joten kuten elämässään, mutta tiedostaa sitten rajoitteensa ja se on takia on välillä tullut pettymyksiä. Hänen ulkoisessa olemuksessa ei ole kehitysvammaisuuteen viittaavaa, vaikeudet näkyy kellon aikojen osaamisessa (jos kello on esim. 14.44, ei hän osaisi sanoa sen olevan neljäätoista vaille kolme), peruslaskutoimitusten laskemisessa, virastoasioissa sekä oikeinkirjoituksessa, vaikka hänen kirjoittamasta saa selvää, eikä se ole mitään yhteenpötköön kirjoitettua huonoa suomea. Vahvuutena on hyvä muisti ja saattaa muistaakin kirjan tekstin, mutta tekstin ymmärtäminen on sitten toinen asia.

Hän on välillä yksinäinen muiden kehitysvammaisten pitäessä häntä liian hyvätasoisena ja vammattomat karsastaa, kun toinen tippui kärryiltä. On hieman vaikeaa löytää tämän tyyppiselle kehitysvammaiselle kaveria tai kumppania, kun omatkin karsastaa.

Niin, tässä on monesti todettu, että heikkolahjaiset ovat juuri kuvaamallasi tavalla väliinputoajaryhmä. Heikkolahjaisten ja kehitysvammaistenkin elämään vaikuttaa hyvin paljon perhetausta. Hyvin hoidettu kehitysvammainen voi olla se aurinkoinen taiteilija, joka nauttii elämästään suurimman osan aikaa.

Voi hyvin olla, että jos tutkittaisiin, niin monisukupolvisissa lastensuojeluperheissä olisi taustalla heikkolahjaisuutta suurella prosenttiosuudella, jotka selittävät köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä.

Eihän kehareuden tarvitse huolehtia stressistä ja tulevasta, eikä ottaa vastuuta. On aikaa olla aurinkoinen ja onnellinen. Heidän ei tarvitse hoitaa gynellä, neurologilla, terapiassa tai lääkärissä käyntiä ja vakuutuksia, vaan muut hoitaa ja yhteiskunta maksaa. Yhteiskunnan kustantama saa asua myös asuntolassa ja nauttia lähes joka päivä erilaisesta toiminnasta. Ei tällaisia kustanneta meille adhd-oireisille ja lukihäiriöisille.

Helppo olla onnellinen, jos on niin huono älykkyysosamäärä, ettei sitä itse ymmärrä. Heikkolahjaiset taas eivät saa mitään tukea, mutta eivät silti pärjää normaalielämässä.

Heikkolahjaiset eivät välttämättä edes ymmärrä, mitä pitäisi ymmärtää vaan salataan oma heikko ymmärryskyky. Ihan jo eräälle tutulle on käynyt ikäviä vastoinkäymisiä kun on kertonut osaavansa espanjaa (kuullut sitä vain muutaman sanan) ja osaa käydä apteekissa (oli ihan kujalla etsiessään reseptitöntä närästyslääkettä itselleen). Ei näe omia rajoitteitaan vaan pitää itseään normaaliälyisenä. Lievästi kehitysvammainen taas tiedostaa vammansa, ja on pakko sopeutuakin, kun on diagnoosi.

Minulle on diagnisoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ala-asteen kävin tavallista koulua, ja kerran jäin siellä ollessani luokalle. Opin lukemaan vasta toisena lukuvuotena. Erityisesti matematiikka tuotti hankaluuksia ja jonkin verran oli hankaluuksia luetun ymmärtämisessä sekä oli todella vaikea keskittyä kuuntelemaan opetusta. Yläasteen kävin mukautetusti.

En tunnista itsestäni piirteitä suurimmasta osasta edellisten kuvausten esimerkeistä. Pidän huolta hygieniastani. Pukeudun siististi nykyaikaisiin vaatteisiin ja panostan niiden kohdalla mielummin laatuun kuin määrään. Ulospäin en näytä mitenkään "erikoiselta" ja olen hoikka. Ruoat valmistan aina itse. En koskaan osta eineksiä tai mikrota ruokiani. Todella harvoin syön ulkona. Tiedän miten pyykit lajitellaan värin mukaan ja mitä materiaalia pestään missäkän lämpöasteessa. Jos olen jostain epävarma, otan asiasta selvää. Osaan täyttää omin avuin viralliset paperit ja ymmärrän lukea kirjeitäni. Maksan laskut ajoissa itse.

Alhainen älyykkyteni tulee arjessa esiin keskittymisen puutteena sekä yleisenä kömpelyytenä. Pudotan ja rikon esineitä usein vahingossa. Sosiaalisissa tilanteissakin olen aika hölmö. Minun on vaikea tietää miten tulisi olla ja sanoa muille. Häpeän itseni, jonka vuoksi olen vältellyt ihmiskontakteja. Ennen minun hyväntahtoisuutta käytettään häikäilemättömästi hyväksi. Nykyään en ole väleissä näiden ihmisten kanssa. Raha-asioissa en ole hyvä, mutta vaikeuksiin en joudu sen takia, koska maksan aina sitä saadessani ensimmäisenä vuokran ja minulla on selkeä raja, jonka alle en päästä rahatilannettani menemään. Aikeissa on palata koulun penkille ja yrittää työllistyä joskus, mutta olen todella epävarma tulevaisuuden suhteen kaikesta lukemani perusteella. Pelkään jääväni väliinputoajaksi, vaikka kuinka yrittäisin parhaani. :/ Ei ole helppoa.

Tiedän perheen, jossa molemmat  vanhemmat heikkolahjaisia. Käyneet samaa erityiskoulua, sen jälkeen poika kertasi kympiluokan ja tyttö kävi amista jonka jätti kesken. Tapasivat uudelleen parikymppisenä jossain bileissä ja rakastuivat. Ovat saaneet häädön usemmasta kämpästä, lopulta ostivat halvan huonokuntoisen ok-talon jonka piha täynnä autonromuja, koirankakkaa ja leluja. Mies on rekkakuski, nainen työkyvyttömyyseläkkeellä. Olivat nuorena hyvännäköinen pari, nyt kumpikin ylipainoisia ja hampaat lahonneet suuhun.  Tatuointeja kropat täynnä ja vaatteissa matkitaan 50luvun rokkityyliä.  Nainen vastaa mielellään keskusteluissa  keskisormen nostolla ja tuntuu muutenkin jääneen johonkin "teenbitch"asteelle, mies on herttainen ja kiltti mutta auttamattoman yksinkertainen. Kolmella lapsilla kaikilla kehitysviivästymää, tarkkaavaisuushäiriötä ym . Lisäksi perheessä iso koira, joka  karkailee, äkäinen ei ole mutta varmasti pelästyttänyt monia juioksemalla vastaan!