Lue keskustelun säännöt.
Millainen on tuntemasi heikkolahjainen ihminen?
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
En tunne muita kuin Ammattivalittajan enkä sitäkään henkilökohtaisesti vaan pelkästään tältä palstalta.
Mutta jos nyt sitä voi käyttää mittarina, niin eihän se kovin hääppöisesti tunnu pärjäävän.
(Ja siis Ammattivalittaja on itse ilmoittanut olevansa heikkolahjainen. Jopa kaikki sen alkuvuosien postaukset alkoivat sanoilla: "Olen heikkolahjainen ja minulla on mies.")
Vaikea sanoa onko oikeasti heikkolahjainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne muita kuin Ammattivalittajan enkä sitäkään henkilökohtaisesti vaan pelkästään tältä palstalta.
Mutta jos nyt sitä voi käyttää mittarina, niin eihän se kovin hääppöisesti tunnu pärjäävän.
(Ja siis Ammattivalittaja on itse ilmoittanut olevansa heikkolahjainen. Jopa kaikki sen alkuvuosien postaukset alkoivat sanoilla: "Olen heikkolahjainen ja minulla on mies.")
Vaikea sanoa onko oikeasti heikkolahjainen...
En ainakaan ole käynyt koulua mukautettuna, ainoastaan sain matematiikkaan tukiopetusta. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli minulla 7,6. Olisin varmaan pärjännyt jos olisin valinnut ammattikoulusta eri puolen kuin merkonomi opinnot.
Muutamasta palstalla pyörivästä miesasiamiehestä saa heikkolahjaisen kuvan. Jutut pyörivät laatikkopäisten lentäjäkirurgien tai vastaavien ympärillä, eikä mikään mene sinne kaaliin millään. Osa toki trollaa, mutta jotkut vaikuttavat aidosti jälkeenjääneiltä. Ja se petsutrolli, joka toistaa sitä viestiä, jossa ”persut eivät muka ole oikealla tai vasemmalla. Eikä tarvitsekaan olla.” 🤮
Vierailija kirjoitti:
Minulle on diagnisoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ala-asteen kävin tavallista koulua, ja kerran jäin siellä ollessani luokalle. Opin lukemaan vasta toisena lukuvuotena. Erityisesti matematiikka tuotti hankaluuksia ja jonkin verran oli hankaluuksia luetun ymmärtämisessä sekä oli todella vaikea keskittyä kuuntelemaan opetusta. Yläasteen kävin mukautetusti.
En tunnista itsestäni piirteitä suurimmasta osasta edellisten kuvausten esimerkeistä. Pidän huolta hygieniastani. Pukeudun siististi nykyaikaisiin vaatteisiin ja panostan niiden kohdalla mielummin laatuun kuin määrään. Ulospäin en näytä mitenkään "erikoiselta" ja olen hoikka. Ruoat valmistan aina itse. En koskaan osta eineksiä tai mikrota ruokiani. Todella harvoin syön ulkona. Tiedän miten pyykit lajitellaan värin mukaan ja mitä materiaalia pestään missäkän lämpöasteessa. Jos olen jostain epävarma, otan asiasta selvää. Osaan täyttää omin avuin viralliset paperit ja ymmärrän lukea kirjeitäni. Maksan laskut ajoissa itse.
Alhainen älyykkyteni tulee arjessa esiin keskittymisen puutteena sekä yleisenä kömpelyytenä. Pudotan ja rikon esineitä usein vahingossa. Sosiaalisissa tilanteissakin olen aika hölmö. Minun on vaikea tietää miten tulisi olla ja sanoa muille. Häpeän itseni, jonka vuoksi olen vältellyt ihmiskontakteja. Ennen minun hyväntahtoisuutta käytettään häikäilemättömästi hyväksi. Nykyään en ole väleissä näiden ihmisten kanssa. Raha-asioissa en ole hyvä, mutta vaikeuksiin en joudu sen takia, koska maksan aina sitä saadessani ensimmäisenä vuokran ja minulla on selkeä raja, jonka alle en päästä rahatilannettani menemään. Aikeissa on palata koulun penkille ja yrittää työllistyä joskus, mutta olen todella epävarma tulevaisuuden suhteen kaikesta lukemani perusteella. Pelkään jääväni väliinputoajaksi, vaikka kuinka yrittäisin parhaani. :/ Ei ole helppoa.
Jos pystyt hoitamaan omat asiasi noin hyvin, niin ongelmasi on varmaan enemmänkin huono itsetunto kuin ns. heikkolahjaisuus. Tosi ikävää, että sinulla on huonoja kokemuksia ihmissuhteissa, varmasti moni ujo voi samaistua niihin. Ehkä voisit hakeutua terapiaan keskustelemaan asioistasi, eristäytyminen ei ole hyvä asia.
Oppimisvaikeudet eivät ole sama asia kuin alhainen älykkyys (lievä kehitysvamma), pärjäilet sen verran hyvin arjessasi, että epäilen, että et ole ns. heikkolahjainen. He eivät esimerkiksi ymmärrä mitä virallisissa papereissa sanotaan tai osaa täyttää itsenäisesti lomakkeita niitä (välillä lomakkeiden kanssa on hankalaa normaaliälyisilläkin).
Mutta olipa älykkyys millainen hyvänsä, niin kaikista voi tuntua joskus siltä, että elämässä ei mikään onnistu. Silloin kannattaa jutella jonkun ulkopuolisen kanssa. Varaa aika vaikka terveyskeskuksesta, jos tuntuu alavireiseltä olo, sieltä ohjataan eteenpäin keskusteluavun piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on diagnisoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ala-asteen kävin tavallista koulua, ja kerran jäin siellä ollessani luokalle. Opin lukemaan vasta toisena lukuvuotena. Erityisesti matematiikka tuotti hankaluuksia ja jonkin verran oli hankaluuksia luetun ymmärtämisessä sekä oli todella vaikea keskittyä kuuntelemaan opetusta. Yläasteen kävin mukautetusti.
En tunnista itsestäni piirteitä suurimmasta osasta edellisten kuvausten esimerkeistä. Pidän huolta hygieniastani. Pukeudun siististi nykyaikaisiin vaatteisiin ja panostan niiden kohdalla mielummin laatuun kuin määrään. Ulospäin en näytä mitenkään "erikoiselta" ja olen hoikka. Ruoat valmistan aina itse. En koskaan osta eineksiä tai mikrota ruokiani. Todella harvoin syön ulkona. Tiedän miten pyykit lajitellaan värin mukaan ja mitä materiaalia pestään missäkän lämpöasteessa. Jos olen jostain epävarma, otan asiasta selvää. Osaan täyttää omin avuin viralliset paperit ja ymmärrän lukea kirjeitäni. Maksan laskut ajoissa itse.
Alhainen älyykkyteni tulee arjessa esiin keskittymisen puutteena sekä yleisenä kömpelyytenä. Pudotan ja rikon esineitä usein vahingossa. Sosiaalisissa tilanteissakin olen aika hölmö. Minun on vaikea tietää miten tulisi olla ja sanoa muille. Häpeän itseni, jonka vuoksi olen vältellyt ihmiskontakteja. Ennen minun hyväntahtoisuutta käytettään häikäilemättömästi hyväksi. Nykyään en ole väleissä näiden ihmisten kanssa. Raha-asioissa en ole hyvä, mutta vaikeuksiin en joudu sen takia, koska maksan aina sitä saadessani ensimmäisenä vuokran ja minulla on selkeä raja, jonka alle en päästä rahatilannettani menemään. Aikeissa on palata koulun penkille ja yrittää työllistyä joskus, mutta olen todella epävarma tulevaisuuden suhteen kaikesta lukemani perusteella. Pelkään jääväni väliinputoajaksi, vaikka kuinka yrittäisin parhaani. :/ Ei ole helppoa.
Jos pystyt hoitamaan omat asiasi noin hyvin, niin ongelmasi on varmaan enemmänkin huono itsetunto kuin ns. heikkolahjaisuus. Tosi ikävää, että sinulla on huonoja kokemuksia ihmissuhteissa, varmasti moni ujo voi samaistua niihin. Ehkä voisit hakeutua terapiaan keskustelemaan asioistasi, eristäytyminen ei ole hyvä asia.
Oppimisvaikeudet eivät ole sama asia kuin alhainen älykkyys (lievä kehitysvamma), pärjäilet sen verran hyvin arjessasi, että epäilen, että et ole ns. heikkolahjainen. He eivät esimerkiksi ymmärrä mitä virallisissa papereissa sanotaan tai osaa täyttää itsenäisesti lomakkeita niitä (välillä lomakkeiden kanssa on hankalaa normaaliälyisilläkin).
Mutta olipa älykkyys millainen hyvänsä, niin kaikista voi tuntua joskus siltä, että elämässä ei mikään onnistu. Silloin kannattaa jutella jonkun ulkopuolisen kanssa. Varaa aika vaikka terveyskeskuksesta, jos tuntuu alavireiseltä olo, sieltä ohjataan eteenpäin keskusteluavun piiriin.
En ole heittänyt vatusta tätä heikkolahjaisuutta, vaan diagnoosin on antanut oikea psykiatri ja se lukee ihan tietokannoissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on diagnisoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ala-asteen kävin tavallista koulua, ja kerran jäin siellä ollessani luokalle. Opin lukemaan vasta toisena lukuvuotena. Erityisesti matematiikka tuotti hankaluuksia ja jonkin verran oli hankaluuksia luetun ymmärtämisessä sekä oli todella vaikea keskittyä kuuntelemaan opetusta. Yläasteen kävin mukautetusti.
En tunnista itsestäni piirteitä suurimmasta osasta edellisten kuvausten esimerkeistä. Pidän huolta hygieniastani. Pukeudun siististi nykyaikaisiin vaatteisiin ja panostan niiden kohdalla mielummin laatuun kuin määrään. Ulospäin en näytä mitenkään "erikoiselta" ja olen hoikka. Ruoat valmistan aina itse. En koskaan osta eineksiä tai mikrota ruokiani. Todella harvoin syön ulkona. Tiedän miten pyykit lajitellaan värin mukaan ja mitä materiaalia pestään missäkän lämpöasteessa. Jos olen jostain epävarma, otan asiasta selvää. Osaan täyttää omin avuin viralliset paperit ja ymmärrän lukea kirjeitäni. Maksan laskut ajoissa itse.
Alhainen älyykkyteni tulee arjessa esiin keskittymisen puutteena sekä yleisenä kömpelyytenä. Pudotan ja rikon esineitä usein vahingossa. Sosiaalisissa tilanteissakin olen aika hölmö. Minun on vaikea tietää miten tulisi olla ja sanoa muille. Häpeän itseni, jonka vuoksi olen vältellyt ihmiskontakteja. Ennen minun hyväntahtoisuutta käytettään häikäilemättömästi hyväksi. Nykyään en ole väleissä näiden ihmisten kanssa. Raha-asioissa en ole hyvä, mutta vaikeuksiin en joudu sen takia, koska maksan aina sitä saadessani ensimmäisenä vuokran ja minulla on selkeä raja, jonka alle en päästä rahatilannettani menemään. Aikeissa on palata koulun penkille ja yrittää työllistyä joskus, mutta olen todella epävarma tulevaisuuden suhteen kaikesta lukemani perusteella. Pelkään jääväni väliinputoajaksi, vaikka kuinka yrittäisin parhaani. :/ Ei ole helppoa.
Jos pystyt hoitamaan omat asiasi noin hyvin, niin ongelmasi on varmaan enemmänkin huono itsetunto kuin ns. heikkolahjaisuus. Tosi ikävää, että sinulla on huonoja kokemuksia ihmissuhteissa, varmasti moni ujo voi samaistua niihin. Ehkä voisit hakeutua terapiaan keskustelemaan asioistasi, eristäytyminen ei ole hyvä asia.
Oppimisvaikeudet eivät ole sama asia kuin alhainen älykkyys (lievä kehitysvamma), pärjäilet sen verran hyvin arjessasi, että epäilen, että et ole ns. heikkolahjainen. He eivät esimerkiksi ymmärrä mitä virallisissa papereissa sanotaan tai osaa täyttää itsenäisesti lomakkeita niitä (välillä lomakkeiden kanssa on hankalaa normaaliälyisilläkin).
Mutta olipa älykkyys millainen hyvänsä, niin kaikista voi tuntua joskus siltä, että elämässä ei mikään onnistu. Silloin kannattaa jutella jonkun ulkopuolisen kanssa. Varaa aika vaikka terveyskeskuksesta, jos tuntuu alavireiseltä olo, sieltä ohjataan eteenpäin keskusteluavun piiriin.
En ole heittänyt vatusta tätä heikkolahjaisuutta, vaan diagnoosin on antanut oikea psykiatri ja se lukee ihan tietokannoissani.
Voihan testituloksiin vaikuttaa huono keskittymiskyky, hahmotusvaikeus tai masennus. Ne pitäisi ottaa huomioon toista testatessa. Osaat ainakin kirjoittaa hyvin enkä ole nähnyt lievästi kehitysvammaiselta saati heikkolahjaiselta tuollaista ulosantia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on diagnisoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ala-asteen kävin tavallista koulua, ja kerran jäin siellä ollessani luokalle. Opin lukemaan vasta toisena lukuvuotena. Erityisesti matematiikka tuotti hankaluuksia ja jonkin verran oli hankaluuksia luetun ymmärtämisessä sekä oli todella vaikea keskittyä kuuntelemaan opetusta. Yläasteen kävin mukautetusti.
En tunnista itsestäni piirteitä suurimmasta osasta edellisten kuvausten esimerkeistä. Pidän huolta hygieniastani. Pukeudun siististi nykyaikaisiin vaatteisiin ja panostan niiden kohdalla mielummin laatuun kuin määrään. Ulospäin en näytä mitenkään "erikoiselta" ja olen hoikka. Ruoat valmistan aina itse. En koskaan osta eineksiä tai mikrota ruokiani. Todella harvoin syön ulkona. Tiedän miten pyykit lajitellaan värin mukaan ja mitä materiaalia pestään missäkän lämpöasteessa. Jos olen jostain epävarma, otan asiasta selvää. Osaan täyttää omin avuin viralliset paperit ja ymmärrän lukea kirjeitäni. Maksan laskut ajoissa itse.
Alhainen älyykkyteni tulee arjessa esiin keskittymisen puutteena sekä yleisenä kömpelyytenä. Pudotan ja rikon esineitä usein vahingossa. Sosiaalisissa tilanteissakin olen aika hölmö. Minun on vaikea tietää miten tulisi olla ja sanoa muille. Häpeän itseni, jonka vuoksi olen vältellyt ihmiskontakteja. Ennen minun hyväntahtoisuutta käytettään häikäilemättömästi hyväksi. Nykyään en ole väleissä näiden ihmisten kanssa. Raha-asioissa en ole hyvä, mutta vaikeuksiin en joudu sen takia, koska maksan aina sitä saadessani ensimmäisenä vuokran ja minulla on selkeä raja, jonka alle en päästä rahatilannettani menemään. Aikeissa on palata koulun penkille ja yrittää työllistyä joskus, mutta olen todella epävarma tulevaisuuden suhteen kaikesta lukemani perusteella. Pelkään jääväni väliinputoajaksi, vaikka kuinka yrittäisin parhaani. :/ Ei ole helppoa.
Jos pystyt hoitamaan omat asiasi noin hyvin, niin ongelmasi on varmaan enemmänkin huono itsetunto kuin ns. heikkolahjaisuus. Tosi ikävää, että sinulla on huonoja kokemuksia ihmissuhteissa, varmasti moni ujo voi samaistua niihin. Ehkä voisit hakeutua terapiaan keskustelemaan asioistasi, eristäytyminen ei ole hyvä asia.
Oppimisvaikeudet eivät ole sama asia kuin alhainen älykkyys (lievä kehitysvamma), pärjäilet sen verran hyvin arjessasi, että epäilen, että et ole ns. heikkolahjainen. He eivät esimerkiksi ymmärrä mitä virallisissa papereissa sanotaan tai osaa täyttää itsenäisesti lomakkeita niitä (välillä lomakkeiden kanssa on hankalaa normaaliälyisilläkin).
Mutta olipa älykkyys millainen hyvänsä, niin kaikista voi tuntua joskus siltä, että elämässä ei mikään onnistu. Silloin kannattaa jutella jonkun ulkopuolisen kanssa. Varaa aika vaikka terveyskeskuksesta, jos tuntuu alavireiseltä olo, sieltä ohjataan eteenpäin keskusteluavun piiriin.
En ole heittänyt vatusta tätä heikkolahjaisuutta, vaan diagnoosin on antanut oikea psykiatri ja se lukee ihan tietokannoissani.
Voihan testituloksiin vaikuttaa huono keskittymiskyky, hahmotusvaikeus tai masennus. Ne pitäisi ottaa huomioon toista testatessa. Osaat ainakin kirjoittaa hyvin enkä ole nähnyt lievästi kehitysvammaiselta saati heikkolahjaiselta tuollaista ulosantia.
Toki onhan tuo piste-ero heikkolahjaisuuden välillä jopa 15, joten siihenhän mahtuu monenlaista tasoa. En sitten tiedä mihin itse lukeudun, koska kukaan ei ole antanut minulle tarkkaa äo pistettäni. Huomaan joskus osaavani paremmin yhdyssanat ja pilkkujen oikeisiin paikkoihin laittamisen kuin jotkut normaaliälyiset, mutta sekin saattaa heidän kohdallaan johtua siitä, etteivät olleet äidinkielen tunneilla hereillä.
Sitä ihmettelen, kun jotkut täällä väittävät, ettei 70-85 äo pisteellä varustettu voisi oppia yksinkertaisimpiakin kotitöitä edes kädestä pitäen autettuna. Monessa maassahan tuo on ihan jopa keskivertoälykkyys! (kehitysmaissa) Kukaan ei tosin ole maininnut mistä saivat tietää tuttunsa heikkolahjaisuudesta. Etteivät vain sekoita lievästi kehitysvammaista heikkolahjaseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni isä, yksinkertaisetkin asiat tuottivat ongelmia ja tytär oli jo ala-asteella isäänsä osaavampi. Joko vaimo auttoi, tai tytär. Kaikki piti selittää kahteen kertaan tai näyttää kädestä pitäen ja siltikään ei onnistuttu. Koska tämä perheen äiti oli täysin normaali, hammashoitaja ammatiltaan en ymmärrä miten päätyi yhteen miehen kanssa joka suoraan sanottuna on "tyhmä kuin saapas". Ainoa mieleen tuleva selitys on, että mies oli nuorena komea, hääkuvassa näytti joltain filmitähdeltä ! Ulkoisesti ei siis huomannut mitään, mutta kun piti tehdä jotain lehtien haravointia vaativampaa hommaa tai keskustella..
Onko mahdollisuutta, että miehelle olisi tullut vaikka aivovamma vasta sen jälkeen kun tapasi ystäväsi äidin? Vai onko ollut tuollainen lapsesta asti?
Monet koulujen "häiriköistä" ovat heikkolahjaisia tai lievästi kehitysvammaisia, ilman diagnoosia tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä samalla seudulla asuu koko perhe ja sukukin, joilta löytyy heikkolahjaisuutta tai lievää kehitysvammaisuutta, taustalla syrjäytymistä, koulujen keskeyttämistä, potkuja töistä, huumeita, alkoholia, vandalismia, väkivaltarikoksia ja varastelua. Tunnen tämän perheenäidin parhaiten, on naapurini ja on ollut joskus samassa työpaikassa kanssani, käynyt useita kouluja, jotka ovat jääneet kesken, ja lapsia löytyy viisi. Kaksi viidestä ovat pärjänneet töissä, ammattikoulussa, omassa kodissa, parisuhteen ja sosiaalisten suhteiden ylläpidossa. Kolmella lapsella on enemmän tai vähemmän haasteita, yksi näistä tytöistä on diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi ja asuukin ryhmäkodissa. Pojat ovat normaalin ja heikkolahjaisen rajamailla, heitä saa etsiä usein kylältä, missä he ryyppäävät ja tupakoivat. Pojat ovat siis iältään 12- ja 14-vuotiaita, kerranneet luokan kahdesti ja käyvät erityisopetuksessa. Tämä nainen viimeksi kertoi tyttärensä olevan raskaana lievästi kehitysvammaiselle poikaystävälle. Ei hän osaa valistaa lapsiaan ehkäisyssä kun se puoli ei ole itselläkään ollut kunnossa. Raskautta ei voi keskeyttää ja suurella todennäköisyydellä katsotaan miten tytär pärjää lapsen kanssa tukihenkilöiden voimin. Toivoisin vain tukiperheen kaltaista perhettä tälle parille, koska he nuori pari ei taatusti tule pärjäämään pelkän tuen voimin ja abstraktien asioiden opettelu lapselle on heille mahdotonta.
Katsoin ohjelman pakkosteriloinnista, jota tehtiin sosiaaliviranomaisten toimesta vielä 60-luvullakin. Haastateltiin jotain silloista sosiaalityöntekijää ja en kyllä osannut ohjelman paheksuntaan yhtyä tapauksessa, joka oli hyvin samantapainen kuin kertomasi. Jos liuta lapsia syntyy heikkolahjaiselle, niin yhteiskunta ei kuitenkaan pysty auttamaan heitä tarpeeksi. Totta kai on arveluttavaa steriloida ihmisiä pakolla, mutta tuossakin tapauksessa koko ryysyranta olisi jäänyt syntymättä. Heikkolahjaiset naiset ovat altiita hyväksikäytölle, äly ei kuitenkaan riitä ehkäisystä ja lapsesta huolehtimiseen, vaikka lapsen saamisen ilo onkin ehkä suurta.
.
Entisaikoihin jopa kuuroja ja epileptikkoja sterilisoitiin, vaikkei heidän älyssä ole puutteita. Tuon tutun tapauksessa sterilisaatio olisi katkaissut tuon kierteen. Ei ole isovanhempien osa kadehdittava, kun eivät itsekään kykene arjen pyöritykseen. Sen tytön poikaystävän isovanhemmat ovat ainoita läheisiä, jotka kykenee jelppaamaan ja ovat lupautuneetkin, vaikkeivat ikinä olisi halunneet tätä päivää nähdä, kun omassa pojassakin riitti huolehtimista. Jos vahinko sattuu näissä tapauksissa ja aborttia ei voi tehdä, niin joku kummiperhe pitäisi olla näissä apuna. Tällaisissa tapauksissa päiväkodissa käyminen voi olla hyvä vaihtoehto lapselle sosialistumisen myötä, koska tulevat vanhemmat ei sitä puolta osaa hyvin. Nykypäivänä ajatellaan lähinnä omia oikeuksia, eikä lasta. Samaan aikaan tapellaan siitä, ettei mies voi olla hyvä huoltaja, mutta heikkolahjaisia ja kehitysvammaisia kannustetaan lisääntymään ihmisoikeuksien nimissä. Liikuntavammaiset ja kuurot vielä ymmärrän, ja he taatusti osaavat kasvattaa lapsen.
Toit esille samoja ajatuksia kuin itsellänikin nousi. Jos lähipiiristä löytyy yksikin normaali sukulainen, niin ei ole oikein, että hän joutuu kuolemaansa asti huolehtimaan vielä heikkolahjaisten lapsistakin. Ennenvanhaan oli vielä töitä, joihin tällaiset ihmiset pääsivät, mutta nyt heidän itsetuntonsa muodostuu todella heikoksi, kun eivät pärjää missään. Jos lapsi on normaali, niin hänen elämänsä on kohtuuttoman vaikeaa. Jos näitä ihmisiä, ainakin päihdeongelmaisia suostuteltaisiin sterilointiin, jokunen FAS-lapsi tai huumeiden vaurioittama lapsi jäisi syntymättä. Ei tarvitsisi miettiä meneekö synnyttävän äidin vai sikiön oikeudet edelle (pakkohoito).
Liikuntavammaiset, sokeat ja muut normaaliälyiset ovat ihan eri asia, heillä on mahdollisuus antaa lapsille hyvä elämä ihan toisella tavalla. Mutta jos elämänhallinta puuttuu, koska ei ole älyllisiä edellytyksiä siihen, niin kyllä sterilointia voisi pitää vähintääkin esillä valistuksessa. Vanhemmat tai sisarukset joutuvat siitä lapsesta kuitenkin vastaamaan, jos heikkolahjainen tekee lapsen. Se on iso taakka omaisille tai sitten lapsi jää oman onnensa nojaan.
Mietitäänpäs hetki
tämmöinen alkoholisti raitistuu ja haluaa perheen
Mut voi voi..pallit on pois
oma vika ja elämä on?
leikataan vielä varkaalta sormet ja kivitetään h.mot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on diagnisoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ala-asteen kävin tavallista koulua, ja kerran jäin siellä ollessani luokalle. Opin lukemaan vasta toisena lukuvuotena. Erityisesti matematiikka tuotti hankaluuksia ja jonkin verran oli hankaluuksia luetun ymmärtämisessä sekä oli todella vaikea keskittyä kuuntelemaan opetusta. Yläasteen kävin mukautetusti.
En tunnista itsestäni piirteitä suurimmasta osasta edellisten kuvausten esimerkeistä. Pidän huolta hygieniastani. Pukeudun siististi nykyaikaisiin vaatteisiin ja panostan niiden kohdalla mielummin laatuun kuin määrään. Ulospäin en näytä mitenkään "erikoiselta" ja olen hoikka. Ruoat valmistan aina itse. En koskaan osta eineksiä tai mikrota ruokiani. Todella harvoin syön ulkona. Tiedän miten pyykit lajitellaan värin mukaan ja mitä materiaalia pestään missäkän lämpöasteessa. Jos olen jostain epävarma, otan asiasta selvää. Osaan täyttää omin avuin viralliset paperit ja ymmärrän lukea kirjeitäni. Maksan laskut ajoissa itse.
Alhainen älyykkyteni tulee arjessa esiin keskittymisen puutteena sekä yleisenä kömpelyytenä. Pudotan ja rikon esineitä usein vahingossa. Sosiaalisissa tilanteissakin olen aika hölmö. Minun on vaikea tietää miten tulisi olla ja sanoa muille. Häpeän itseni, jonka vuoksi olen vältellyt ihmiskontakteja. Ennen minun hyväntahtoisuutta käytettään häikäilemättömästi hyväksi. Nykyään en ole väleissä näiden ihmisten kanssa. Raha-asioissa en ole hyvä, mutta vaikeuksiin en joudu sen takia, koska maksan aina sitä saadessani ensimmäisenä vuokran ja minulla on selkeä raja, jonka alle en päästä rahatilannettani menemään. Aikeissa on palata koulun penkille ja yrittää työllistyä joskus, mutta olen todella epävarma tulevaisuuden suhteen kaikesta lukemani perusteella. Pelkään jääväni väliinputoajaksi, vaikka kuinka yrittäisin parhaani. :/ Ei ole helppoa.
Jos pystyt hoitamaan omat asiasi noin hyvin, niin ongelmasi on varmaan enemmänkin huono itsetunto kuin ns. heikkolahjaisuus. Tosi ikävää, että sinulla on huonoja kokemuksia ihmissuhteissa, varmasti moni ujo voi samaistua niihin. Ehkä voisit hakeutua terapiaan keskustelemaan asioistasi, eristäytyminen ei ole hyvä asia.
Oppimisvaikeudet eivät ole sama asia kuin alhainen älykkyys (lievä kehitysvamma), pärjäilet sen verran hyvin arjessasi, että epäilen, että et ole ns. heikkolahjainen. He eivät esimerkiksi ymmärrä mitä virallisissa papereissa sanotaan tai osaa täyttää itsenäisesti lomakkeita niitä (välillä lomakkeiden kanssa on hankalaa normaaliälyisilläkin).
Mutta olipa älykkyys millainen hyvänsä, niin kaikista voi tuntua joskus siltä, että elämässä ei mikään onnistu. Silloin kannattaa jutella jonkun ulkopuolisen kanssa. Varaa aika vaikka terveyskeskuksesta, jos tuntuu alavireiseltä olo, sieltä ohjataan eteenpäin keskusteluavun piiriin.
Tuolla, jolle vastasit, on virallinen diagnoosi. Kannattaako jonkun randomin av-mamman lähteä sitä kiistämään? Diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet tarkoittaa juurikin nimenomaan samaa kuin heikkolahjaisuus. Mutta heikkolahjaisiakin on monenlaisia ja eritasoisia. Osa pystyy pitämään arjen kasassa, osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on diagnisoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ala-asteen kävin tavallista koulua, ja kerran jäin siellä ollessani luokalle. Opin lukemaan vasta toisena lukuvuotena. Erityisesti matematiikka tuotti hankaluuksia ja jonkin verran oli hankaluuksia luetun ymmärtämisessä sekä oli todella vaikea keskittyä kuuntelemaan opetusta. Yläasteen kävin mukautetusti.
En tunnista itsestäni piirteitä suurimmasta osasta edellisten kuvausten esimerkeistä. Pidän huolta hygieniastani. Pukeudun siististi nykyaikaisiin vaatteisiin ja panostan niiden kohdalla mielummin laatuun kuin määrään. Ulospäin en näytä mitenkään "erikoiselta" ja olen hoikka. Ruoat valmistan aina itse. En koskaan osta eineksiä tai mikrota ruokiani. Todella harvoin syön ulkona. Tiedän miten pyykit lajitellaan värin mukaan ja mitä materiaalia pestään missäkän lämpöasteessa. Jos olen jostain epävarma, otan asiasta selvää. Osaan täyttää omin avuin viralliset paperit ja ymmärrän lukea kirjeitäni. Maksan laskut ajoissa itse.
Alhainen älyykkyteni tulee arjessa esiin keskittymisen puutteena sekä yleisenä kömpelyytenä. Pudotan ja rikon esineitä usein vahingossa. Sosiaalisissa tilanteissakin olen aika hölmö. Minun on vaikea tietää miten tulisi olla ja sanoa muille. Häpeän itseni, jonka vuoksi olen vältellyt ihmiskontakteja. Ennen minun hyväntahtoisuutta käytettään häikäilemättömästi hyväksi. Nykyään en ole väleissä näiden ihmisten kanssa. Raha-asioissa en ole hyvä, mutta vaikeuksiin en joudu sen takia, koska maksan aina sitä saadessani ensimmäisenä vuokran ja minulla on selkeä raja, jonka alle en päästä rahatilannettani menemään. Aikeissa on palata koulun penkille ja yrittää työllistyä joskus, mutta olen todella epävarma tulevaisuuden suhteen kaikesta lukemani perusteella. Pelkään jääväni väliinputoajaksi, vaikka kuinka yrittäisin parhaani. :/ Ei ole helppoa.
Jos pystyt hoitamaan omat asiasi noin hyvin, niin ongelmasi on varmaan enemmänkin huono itsetunto kuin ns. heikkolahjaisuus. Tosi ikävää, että sinulla on huonoja kokemuksia ihmissuhteissa, varmasti moni ujo voi samaistua niihin. Ehkä voisit hakeutua terapiaan keskustelemaan asioistasi, eristäytyminen ei ole hyvä asia.
Oppimisvaikeudet eivät ole sama asia kuin alhainen älykkyys (lievä kehitysvamma), pärjäilet sen verran hyvin arjessasi, että epäilen, että et ole ns. heikkolahjainen. He eivät esimerkiksi ymmärrä mitä virallisissa papereissa sanotaan tai osaa täyttää itsenäisesti lomakkeita niitä (välillä lomakkeiden kanssa on hankalaa normaaliälyisilläkin).
Mutta olipa älykkyys millainen hyvänsä, niin kaikista voi tuntua joskus siltä, että elämässä ei mikään onnistu. Silloin kannattaa jutella jonkun ulkopuolisen kanssa. Varaa aika vaikka terveyskeskuksesta, jos tuntuu alavireiseltä olo, sieltä ohjataan eteenpäin keskusteluavun piiriin.
En ole heittänyt vatusta tätä heikkolahjaisuutta, vaan diagnoosin on antanut oikea psykiatri ja se lukee ihan tietokannoissani.
Voihan testituloksiin vaikuttaa huono keskittymiskyky, hahmotusvaikeus tai masennus. Ne pitäisi ottaa huomioon toista testatessa. Osaat ainakin kirjoittaa hyvin enkä ole nähnyt lievästi kehitysvammaiselta saati heikkolahjaiselta tuollaista ulosantia.
Toki onhan tuo piste-ero heikkolahjaisuuden välillä jopa 15, joten siihenhän mahtuu monenlaista tasoa. En sitten tiedä mihin itse lukeudun, koska kukaan ei ole antanut minulle tarkkaa äo pistettäni. Huomaan joskus osaavani paremmin yhdyssanat ja pilkkujen oikeisiin paikkoihin laittamisen kuin jotkut normaaliälyiset, mutta sekin saattaa heidän kohdallaan johtua siitä, etteivät olleet äidinkielen tunneilla hereillä.
Sitä ihmettelen, kun jotkut täällä väittävät, ettei 70-85 äo pisteellä varustettu voisi oppia yksinkertaisimpiakin kotitöitä edes kädestä pitäen autettuna. Monessa maassahan tuo on ihan jopa keskivertoälykkyys! (kehitysmaissa) Kukaan ei tosin ole maininnut mistä saivat tietää tuttunsa heikkolahjaisuudesta. Etteivät vain sekoita lievästi kehitysvammaista heikkolahjaseen?
Eipä nuo arabit ja mustat, joiden äo on 70-85 välillä ja jopa allekin, ole osanneet rakentaa yhteiskuntaansa. Ainoastaan joku diktatuuri on pystynyt pitämään Irakin kaltaisen valtion jossain määrin ruodussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on diagnisoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ala-asteen kävin tavallista koulua, ja kerran jäin siellä ollessani luokalle. Opin lukemaan vasta toisena lukuvuotena. Erityisesti matematiikka tuotti hankaluuksia ja jonkin verran oli hankaluuksia luetun ymmärtämisessä sekä oli todella vaikea keskittyä kuuntelemaan opetusta. Yläasteen kävin mukautetusti.
En tunnista itsestäni piirteitä suurimmasta osasta edellisten kuvausten esimerkeistä. Pidän huolta hygieniastani. Pukeudun siististi nykyaikaisiin vaatteisiin ja panostan niiden kohdalla mielummin laatuun kuin määrään. Ulospäin en näytä mitenkään "erikoiselta" ja olen hoikka. Ruoat valmistan aina itse. En koskaan osta eineksiä tai mikrota ruokiani. Todella harvoin syön ulkona. Tiedän miten pyykit lajitellaan värin mukaan ja mitä materiaalia pestään missäkän lämpöasteessa. Jos olen jostain epävarma, otan asiasta selvää. Osaan täyttää omin avuin viralliset paperit ja ymmärrän lukea kirjeitäni. Maksan laskut ajoissa itse.
Alhainen älyykkyteni tulee arjessa esiin keskittymisen puutteena sekä yleisenä kömpelyytenä. Pudotan ja rikon esineitä usein vahingossa. Sosiaalisissa tilanteissakin olen aika hölmö. Minun on vaikea tietää miten tulisi olla ja sanoa muille. Häpeän itseni, jonka vuoksi olen vältellyt ihmiskontakteja. Ennen minun hyväntahtoisuutta käytettään häikäilemättömästi hyväksi. Nykyään en ole väleissä näiden ihmisten kanssa. Raha-asioissa en ole hyvä, mutta vaikeuksiin en joudu sen takia, koska maksan aina sitä saadessani ensimmäisenä vuokran ja minulla on selkeä raja, jonka alle en päästä rahatilannettani menemään. Aikeissa on palata koulun penkille ja yrittää työllistyä joskus, mutta olen todella epävarma tulevaisuuden suhteen kaikesta lukemani perusteella. Pelkään jääväni väliinputoajaksi, vaikka kuinka yrittäisin parhaani. :/ Ei ole helppoa.
Jos pystyt hoitamaan omat asiasi noin hyvin, niin ongelmasi on varmaan enemmänkin huono itsetunto kuin ns. heikkolahjaisuus. Tosi ikävää, että sinulla on huonoja kokemuksia ihmissuhteissa, varmasti moni ujo voi samaistua niihin. Ehkä voisit hakeutua terapiaan keskustelemaan asioistasi, eristäytyminen ei ole hyvä asia.
Oppimisvaikeudet eivät ole sama asia kuin alhainen älykkyys (lievä kehitysvamma), pärjäilet sen verran hyvin arjessasi, että epäilen, että et ole ns. heikkolahjainen. He eivät esimerkiksi ymmärrä mitä virallisissa papereissa sanotaan tai osaa täyttää itsenäisesti lomakkeita niitä (välillä lomakkeiden kanssa on hankalaa normaaliälyisilläkin).
Mutta olipa älykkyys millainen hyvänsä, niin kaikista voi tuntua joskus siltä, että elämässä ei mikään onnistu. Silloin kannattaa jutella jonkun ulkopuolisen kanssa. Varaa aika vaikka terveyskeskuksesta, jos tuntuu alavireiseltä olo, sieltä ohjataan eteenpäin keskusteluavun piiriin.
En ole heittänyt vatusta tätä heikkolahjaisuutta, vaan diagnoosin on antanut oikea psykiatri ja se lukee ihan tietokannoissani.
Voihan testituloksiin vaikuttaa huono keskittymiskyky, hahmotusvaikeus tai masennus. Ne pitäisi ottaa huomioon toista testatessa. Osaat ainakin kirjoittaa hyvin enkä ole nähnyt lievästi kehitysvammaiselta saati heikkolahjaiselta tuollaista ulosantia.
Toki onhan tuo piste-ero heikkolahjaisuuden välillä jopa 15, joten siihenhän mahtuu monenlaista tasoa. En sitten tiedä mihin itse lukeudun, koska kukaan ei ole antanut minulle tarkkaa äo pistettäni. Huomaan joskus osaavani paremmin yhdyssanat ja pilkkujen oikeisiin paikkoihin laittamisen kuin jotkut normaaliälyiset, mutta sekin saattaa heidän kohdallaan johtua siitä, etteivät olleet äidinkielen tunneilla hereillä.
Sitä ihmettelen, kun jotkut täällä väittävät, ettei 70-85 äo pisteellä varustettu voisi oppia yksinkertaisimpiakin kotitöitä edes kädestä pitäen autettuna. Monessa maassahan tuo on ihan jopa keskivertoälykkyys! (kehitysmaissa) Kukaan ei tosin ole maininnut mistä saivat tietää tuttunsa heikkolahjaisuudesta. Etteivät vain sekoita lievästi kehitysvammaista heikkolahjaseen?
Eipä nuo arabit ja mustat, joiden äo on 70-85 välillä ja jopa allekin, ole osanneet rakentaa yhteiskuntaansa. Ainoastaan joku diktatuuri on pystynyt pitämään Irakin kaltaisen valtion jossain määrin ruodussa.
Puhuin viestissäni ainoastaan kotitöiden osaamisesta. Siihen yhteiskunnan rakentamiseen en ota mitään kantaa. Mitä olen henk. koht sattunut törmäämään näihin kotimaastaan paenneita ihmisiä, niin kyllä he ovat osanneet siivota ja laittaa ruokaa itselleen yms. Heidän ymmärryksestä en sitten tiedä kielimuurin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Ei ole tehnyt päivääkään töitä
- Opiskellut lähemmäs seitsemän vuotta, ei ole vieläkään edes kandidaatti, tutkielmaa tehnyt pari vuotta, tuloksena 8 sivua tekstiä
- Ei käytä luottokorttia maksamiseen, käyttää aina vain käteistä
- Kaikki perusfaktat eri asioista kateissa koko ajan
- Pitää itseään todella älykkäänä, dunnig-kruger
jne.
Se on Dunning-Kruger. En usko, että heikkolahjainen edes pääsisi yliopistoon, keskivertotyhmä toki. Onko mahdollista, että kuvailemallasi ihmisellä on mielenterveysongelmia tms? Tuo käteisellä maksu viittaisi siihen.
Käteisellä maksaminen on vain fiksua.
Vierailija kirjoitti:
Muutamasta palstalla pyörivästä miesasiamiehestä saa heikkolahjaisen kuvan. Jutut pyörivät laatikkopäisten lentäjäkirurgien tai vastaavien ympärillä, eikä mikään mene sinne kaaliin millään. Osa toki trollaa, mutta jotkut vaikuttavat aidosti jälkeenjääneiltä. Ja se petsutrolli, joka toistaa sitä viestiä, jossa ”persut eivät muka ole oikealla tai vasemmalla. Eikä tarvitsekaan olla.” 🤮
Heikkolahjainen olet sinä mikäli tuo on sinun tulkintasi siitä itä he ovat yrittäneet sanoa. Tosin veikkaan, että tapauksessasi kyse on enemmänkin muodikkaasta tahallaan väärinymmärtämisestä.
Ja sitä paitsi persut eivät ole oikealla eivätkä vasemmalla, eivät todella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne muita kuin Ammattivalittajan enkä sitäkään henkilökohtaisesti vaan pelkästään tältä palstalta.
Mutta jos nyt sitä voi käyttää mittarina, niin eihän se kovin hääppöisesti tunnu pärjäävän.
(Ja siis Ammattivalittaja on itse ilmoittanut olevansa heikkolahjainen. Jopa kaikki sen alkuvuosien postaukset alkoivat sanoilla: "Olen heikkolahjainen ja minulla on mies.")
Vaikea sanoa onko oikeasti heikkolahjainen...
En ainakaan ole käynyt koulua mukautettuna, ainoastaan sain matematiikkaan tukiopetusta. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli minulla 7,6. Olisin varmaan pärjännyt jos olisin valinnut ammattikoulusta eri puolen kuin merkonomi opinnot.
Hei, minullakin oli samainen keskiarvo päästyäni koulusta. Matematiikka ja myöhemmin fysiikka (matemaattisten tehtävien takia) olivat mukautettuja aineita, joka näkyi todistuksessa. 7,6 keskiarvo tarkoittaa jo sitä, että jotain osaa hyvin ja jotain taas ei niin hyvin.
Koulu suosii aivan liikaa ulkolukua kuin asioiden soveltamista. On olemassa ihmisiä, jotka ovat koulussa pärjänneet huonosti, mutta myöhemmin heistä tuli menestyjiä. Hyviä esimerkkejä ovat Toivo Sukari, Hjallis Harkimo ja Albert Einstein. On myös niitä, joita ei kerta kaikkiaan kiinnostanut koulu ja se näkyi sitten arvosanoissa. Myöhemmin he ovat kuitenkin kypsyneet ja miettineet, että jospa hankkisi itselleen ammatin.
Vihasin itsekin koulua, vaikka jaksoin koulussa kiinnostua yhteiskuntaopista, historiasta ja äidinkielestä. Mieluummin kuitenkin pelasin videopelejä kuin luin kokeisiin, koska ulkoluku on rasittanut aivojani. Tunnen itseni ihan dementikoksi, kun hetken saatan muistaa tekstin ja matkia sitä kuin papukaija, mutta sitten se unohtuu.
Olen varmaan naisena poikkeus kypsyessäni myöhemmin sille ajatukselle, että minua voisi kiinnostaa asioiden oppiminen, mutta olen huonomuistinen. Ainoastaan kuva saattaa jäädä mieleen, mutta en löydä sanoja. Nytkin opiskelen toiseen ammattiin ja näen, että passiivinen toiminta luokassa kyllästyttää minua. Jaksan kyllä keskittyä, se puoli on kunnossa, mutta kun tietoa tulee joka tuutisti, niin tuntuu, ettei kaikki asiat jää heti päähän.
Miksi palstalla ei saa keskustella alkoholin aiheuttamista laaja-alaisista yhteiskunnallisista haitoista, vaikka mikään muu yksittäinen asia ei tuhoa isänmaatamme yhtä paljon ja kalliisti kuin alkoholihuume?
Alkoholi kuitenkin on heroiinin jälkeen vaarallisin ja tappavin kova huume maailmassa. Suomessakin se tappaa useita tuhansia ihmisiä joka vuosi.
Tuetteko alkoholilla tehtävää kansanmurhaa ihan tarkoituksella estämällä keskustelut tuon tappavan huumeen haitoista?
En tunne, mutta he, jotka kommentoivat tuolla oudossa lahjakkuusketjussa.
Aivastaa niin, että pitää molempia kämmeniä suun edessä, pyyhkii sitten limakätensä housuihin (ei pese käsiään).
Puhe on yhtä nauramista. Hyvää huomenta -toivotukseenkin vastaa ha-ha-ha-huomenta-ha-ha.
Käteisellä maksu ei viittaa mt-ongelmiin!