Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pakkoajatukset menneistä tehdyistä/sanotuista asioista. Onko muilla samaa? Mikä auttaa?

Vierailija
04.03.2019 |

Uskon näiden olevan pakkoajatuksia. Saatan esimerkiksi saada päähäni jonkun vuosia sitten tehdyn asian, joka on ollut jotenkin vähän moraalisesti väärin. Esimerkiksi muistelin lukioaikoja ja muistin kun kaverin kanssa lunttasimme uskonnon pistokokeessa (tiesimme, että pistarit tulossa), ei jääty kiinni. Tämä ajatus alkoi ahdistaa ja koin tämän nyt hirveän vakavaksi, aloin miettimään miten en ansaitse opiskella yliopistossa, olen pelkkä huijari yms.. Toinen mikä mulla on niin on sellainen, että pelkään joskus sanoneeni vaikka jotain "vähän liikaa" jostain asiasta ja tämä kääntyy vielä minua vastaan. Pelkään tavallaan, että minä jään kiinni jostain asiasta mitä olen joskus tehnyt. Näitä ajatuksia tulee tosi usein ja saattaa mennä tunteja ahdistuneena kun pyörittelen ja mietin, onko mulla oikeasti hätä ja onko kyse vakavasta asiasta. Sitten seuraavana päivänä olenkin ehkä jo vähän rennompi, että ei se niin vakavaa ehkä ollutkaan, siis joku että lunttasin 20v sitten lukion pistareissa.. Tavallaan kaikki mikä liittyy jotenkin moraaliin saattaa aiheuttaa tällaisia pelkoja ja pakkoajatuksia. Pelkään myös tulevaa aikaa hieman, että teen jotain väärin, vaikka tiedostan toki että kukaan meistä ei ole täydellinen. Välillä nämä menevät ihan älyttömiin mittasuhteisiin omassa mielessä. Muistan kun pidin joskus anonyyminä blogia ja sitten aloin miettimään, että mikä oli blogin nimi ja entä jos minä olen käyttänyt siellä jotain semmosia kuvia joita en saa käyttää, mitä jos joudun maksamaan sakkoja vuosikausia jälkikäteen.. Vaikka tästäkin järjellä ymmärrän, että yhteen aikaanhan "kaikilla" oli blogi vaikka anonyyminä ja kuvia mistä sattuu, ei se ihan totta ole niin vakavaa kun koko blogiakaan ei varmaan enää ole. Ajatusketju lähtee ihan hirveällä vauhdilla ja yhtäkkiä olen tosi ahdistunut. Ajattelin mennä psykologin juttusille, mutta onko jollain muulla ollut samanlaista, että alkaa kaivelemaan joku aiemmin tehty juttu ja siitä tulee omassa mielessä tosi iso?

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
04.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aika paljon isompia katumuksen syitä, esim. varastelu. Mulla ei vain nuorempana ollut samanlaista moraalikäsitystä kuin nykyään. Olen yli kolmekymppinen. On kai ihan normaalia, että vanhemmiten moraalikin kehittyy ja ihminen lakkaa olemasta sellainen välinpitämätön teini. No, monet on toki nuoresta asti fiksuja. Koen vain ristiriitaisesti, että arvostelen nyt itseäni nykypäivän moraalimittarillani teoista jotka olen tehnyt nuorena sen ajan lähtökohdista käsin. Siitä pitäisi päästä eroon ja hyväksyä jotenkin.

No joo, mut ei kai se kovin normaalia ole jos noita jää pakonomaisesti pohtimaan ja ahdistuu asiasta, sit vielä pelkää että jää jotenkin "kiinni"? Tietysti virheistä opitaan ja näin, mutta ainaki musta tuntuu et mulla nää katumuksen aiheet on mitä ihmeellisempiä..

Ap

Ei oo tosiaan oli ne minkä kaliiberin juttuja tahansa. Mä olen tuo jonka viestiin vastasit. Pyörittelen myös aivan liikaa kaikkia menneisyyden juttuja. Jotenkin vanhemmiten aukes silmät omalle toiminnalle ja nyt ei pysty enää tekemään monia ikäviä juttuja joita tein vielä jokin aika sitten.

Vierailija
22/24 |
04.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on kanssa samaa taipumusta. Minulla menee elämässä oikein mukavasti; on hyvä työ, ihana avopuoliso, harrastuksia, ystäviä jne., mutta silti päässäni myllertää päivittäin jotkut vanhat, jopa mitättömät asiat! Nämä ajatukset tulevat yleensä silloin, kun olen yksin, esimerkiksi ajan autoa. Muistelin juuri viimeksi eilen, kun ajoin töistä kotiin sitä miten 3 vuoden takaiselle exälleni sanoin törkeästi jostain asiasta... Mietin ajatuksen jälkeen, että mitä v*ttua. Minulla on huono itsetunto ja koulukiusaamistaustaa, joten mietin, että saako tuollaiset kokemukset minut jatkuvasti märehtimään jotain vanhoja tekemisiä/sanomisia ja pelkään niiden kääntyvän jotenkin minua vastaan!?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
04.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tee silmänliiketerapiaa itsellesi, niin pääset ahatuksista eroon.

Jos ehdotat tuollaista, voitko viedä tekstisi hieman pidemmälle ja kertoa, miten se tehdään?

Vierailija
24/24 |
04.03.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kanssa samaa taipumusta. Minulla menee elämässä oikein mukavasti; on hyvä työ, ihana avopuoliso, harrastuksia, ystäviä jne., mutta silti päässäni myllertää päivittäin jotkut vanhat, jopa mitättömät asiat! Nämä ajatukset tulevat yleensä silloin, kun olen yksin, esimerkiksi ajan autoa. Muistelin juuri viimeksi eilen, kun ajoin töistä kotiin sitä miten 3 vuoden takaiselle exälleni sanoin törkeästi jostain asiasta... Mietin ajatuksen jälkeen, että mitä v*ttua. Minulla on huono itsetunto ja koulukiusaamistaustaa, joten mietin, että saako tuollaiset kokemukset minut jatkuvasti märehtimään jotain vanhoja tekemisiä/sanomisia ja pelkään niiden kääntyvän jotenkin minua vastaan!?

No just toi.. Siis tommosista asioista saattaa tulla ihan kamala ahdistus ja tunne, et on jotenki paha tai syntinen. Sit jos on vielä tehnyt jotain, esim. nuorempana just vaikka luntannut/lintsannut ja mitä nyt ikinä niin tulee hirvee syyllisyys kun alkaa miettii asiaa ja se kiertää kehää vaan.. Tässä ahdistusolossa sitten voi märehtiä tunteja, yleensä seuraavana päivänä on jo järki päässä että mitä v*ttua mietti monta tuntia jotain tommosia menneitä nuoruuden hölmöilyitä. Kun ne ei oikeasti ole mitään vakavia (esim. henkirikokset, ryöstöt tms) juttuja todellakaan, vaan sellasia mitä nyt monella kuuluu nuoruuteen. Puolisolle joskus selitän näitä kun se kysyy että mikä on niin se ei tiedä pitäiskö itkee vai nauraa, koska kyllä hänkin nyt joskus on lintsannut, luntannut ja tehnyt typeriä juttuja silloin nuorena mutta kuulemma kuka niitä enää muistelee.. No niinpä, minä vissiin..

Mulla on tosi huono itsetunto ja tavallaan jos tätä hetkeä miettii niin pelkään hirveesti, että joudun naurunalaiseksi tai mut jotenki nolataan. Pyrin muutenkin tekemään kaiken koko ajan oikein, siitä on tullut jo pakkomielle oikeastaan. Otetaan vaikka esimerkki, olen kävelyllä ja siellä on tie, jossa lukee läpikulku kielletty. Monet varmaan oikaisevat siitä, mutta ite en pystyis koska koen sen jotenki tosi vääräks ja mulle tulee jotenkin "syntinen/likainen" olo jos teen jotain tommosta pientäkin väärää. Voikohan tää kaikki johtua kiusaamisesta? Kun silloin pelkäsin just kaikkea, että mitä jos teen jotain/näytän joltain tietyltä niin joku keksii jotain sanomista ja tulen kiusatuksi. Tämä on alkanut nyt aikuisiällä yhtäkkiä vaivaamaan, vaikka peruskouluajoistakin on jo kymmeniä vuosia.

Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän kahdeksan