Duunareiden lapset

No jopas on kommentteja. Mä olen duunariperheen lapsi -70-80- luvulta. Meillä oli aina siistiä ja koti kauniisti sisustettu , ei tietenkään kalliimmilla huonekaluilla. Äiti teki kotiruokaa joka päivä ja hyvää oli. Karkkia ei saanut kun kerta viikkoon, mikä oli nyt kun ajattelee hyvä asia. Vaatteet ei ollut viimeisintä muotia, äiti ompeli itse myös vaatteita meille, mutta sopivia ja puhtaita kyllä aina. Ulkomaan matkoja ei tehty vaan ihan mummolassa ja äidin työnantajan mökillä välillä oltiin. Tv oli mustavalkoinen pitkälle 80- luvulle kun väritelkat omi tosi kalliita. Hyvä lapsuus vaikka massia ei ollut liikaa.

Sisustus oli samanlaista kuin keskiluokkaisillakin perheillä. Kulissit olivat äidilleni tärkeät.

Suurin ero kavereiden perheisiin nähden oli ilmapiiri. Meillä oli tyly ja vihamielinen ilmapiiri sekä perheenjäseniä että vieraita kohtaan. Ketään ei kiitetty, anteeksi ei pyydetty eikä annettu. Kannettiin kaunaa ja oltiin vihaisia.

Yllätyin kavereiden kotona siitä että jopa lapsille puhuttiin ystävällisesti, ketään ei haukuttu eikä arvosteltu. Muiden ihmisten huomioiminen oli myös yllättävää. Esim se, että aamulla puhuttiin hiljaa jos osa porukasta oli vielä nukkumassa, eikä huudettu ja karjuttu eikä kiskottu peittoa päältä siltä nukkujalta.

Osa kavereistani oli köyhien perheiden lapsia kuten minäkin, ja heidän kodeissaan näin samanlaista tylytystä kuin omassa kodissa.

Poikkeus oli eräs vahvasti uskonnollinen perhe. Heillä oli hyvin köyhää, mutta ystävällinen ja lämmin ilmapiiri.

Nämä kokemukset koskevat toki vain muutamia perheitä, eikä niistä voi vetää johtopäätöksiä. Kertovat vain kyseisistä perheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen keskiluokkainen, mutta kerron, mitä hänmästelin parhaimman kaverini kodissa 70-luvulla: sisällä poltettiin, oli kaljatölkkejä, asuntoa ei oltu sisustettu, oli vain sohva, tv ja kirjahylly. Eikä hyllyssä ollut kuin pari kirjaa.

Anteeksi, mutta mistä lähtien keskiluokkaisuuteen on kuulunut alkeellinen kirjoitustaito? Hänmästelit, ei oltu? Alaluokkaa sinä edustat.

Näkisitpä monen lääkärin kirjoitustaidon.

Lääkärit ovatkin duunareita.

Harvoja yliopistoaloja joissa sivistymätön junttikin pärjää ja työllistyy pelkällä luonnontieteiden lukiokurssien tankkaamisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän vastauksen alapeukku tässä asiayhteydessä tarkoittaa?

En alapeukuttanut mutta olisin niin toki voinut myös tehdä. Miksikö? - No vaikka siksi, että kirjoittajalla on kovin rajoittunut käsitys siitä, mitä on olla tai voi olla Suomessa elävän duunarin elinntaso, verrattuna keskiluokkaan. - Ketä hän mahtaa mieltää nykyisin keskiluokkaan kuuluvaksi, jollei ainakin osa duunareista kuulu hänen mielestään keskiluokkaan., vaan asettaa duunarit ja keskiluokkaiset vastakkain 

Eikö tässä ollutkaan tarkoitus kertoa omaa lapsuuden kokemusta? Mitä sä haluat? Lisää sosiaalip0rn0a vai jotain positiivisempaa? Olen käynyt parempituloisten kotona lapsuudessa ja vertaan siihen.

Haluan, että ymmärretään se, että kun puhutaan duunarista, niin ensimmäien mielikuva ei olisi hänestä. että tyyliin duunari eli  se huonopiosainen. Haluan elää ja toimia yhteiskunnassa, jossa duunarikin voi elää monin tavoin hyvää ja turvallista elämää. - Eli juuri niin kuin moni joka kutsuu iteään mieluummin keskiluokkaiseksi tai konttorityöläiseksi kuin duunariksi esimerkiski siksi, että mieltää duunarin tekevän lähinnä fyysistä työtä.     

Liittyi aiheeseen miten? Duunari, tai alempi keskiluokka, ei siis saa edes viihdetarkoituksessa verrata itseään wanhaan keskiluokkaan, ettei kaunis ideologiasi luokkarajattomuudesta mene pilalle? Se on tapauskohtaista, voi olla yllättäviäkin eroja, tai sitten voi todeta, että oma elämä on ollut täysin tyydyttävää. Ei duunari ole sama kuin joku spurgu, tietenkään.

Hmm. Menipäs tämä nyt jankkaamisesksi. Totta kai saa ja voi ja pitääkö minun nyt ymmärtää, että duunarilla aina viitataan nimenomaisesti alempaan keskiluokkaan. En ole aiemmin näin osannut ajatella. Toisekseen taidat nyt vasta täsmentää, että tarkoitt nimenomaan duunari vs. wanha keskiluokka, keitä he sitten lienevätkään. itse uskon, että Suuomessa(kin) on yhteiskuntaluokkia mutta niiden hahmottaminen ei enää täysin onnistu samalla tavoin kuin vaikka 50 vuotta sitten. Esimerkiksi minä itse koen olevani kulttuurisesti keskiluokkaa, herkitääin jopa ylempää keskiluokkaa kun taas taloudellisesti alle alaluokkaa e. keskiluokan alapuolella. Se mikä selittää kulttuurista parempi osaisuuttani taas on paljossa kiitos ja ansio omien vanhepieni, jotka ovat avokätisesti halunneet aina tukea ja avustaa "kulttuurisia" aktiviteettejani ja askareitani ja kannustaneet ja tukeneet minua hakeutumaan erilaisten kulttuuri toimien ja tapahtumien jne pariin tai tehdäkseni ja sitä (kulttuurina tai ainakin sen suuntaisena pidettavää) osaltani myös itse. 

Suurin ero oli se, että meillä duunariperheiden lapsilla ei ollut omia huoneita, asuttiin kaksioissa. Tämä siis Helsingin keskustan kupeessa.

Vierailija kirjoitti:

En muista mistään olleen puutetta, äidin ollessa kotiäitinä ja isä rakennusalalla hommissa. Kaikkea tarvittavaa oli, hyvät vaatteet jne. Kerran vuodessa käytiin ulkomailla reissulla. Velaton omakotitalo jonka isä remppas täysin, osti pilkkahintaan muistaakseni joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa, ennen mun syntymää kuitenkin.

Olin ainoa lapsi, joten kulujakin oli toki vähemmän.

Meillä muuten sama mutta lapsia kolme ja isäni rakensi talon alusta asti itse.

Ei tannut velkaa juuri olla kun oli tehnyt kolme taloa aiemmin joissa hetki asuttiin ja sitten myytiin voitolla. Kaikilla lapsilla oli omat huoneet ja poreammekin löytyi.

Ihan joka vuosi ei etelän lämpöön lähdetty mutta käytiin risteilyillä sitten ja parikin kertaa vuodessa.

Asuttiin alueella jossa pelkkiä omakotitaloja ja vasta ylä-asteelle mentyä tutustuin kavereihin jotka asui kertostalossa.

Autona oli kyllä samara (ihan tuliterä :D) ja sitä häpesin sitten.

Nykyään vanhempani ajaa uudella mersulla kun kyllästyi samaroihin joita meillä oli muutamiakin joita vaihdettiin välillä.

Onnellinen ja turvallinen lapsuus oli ihan duunariperheessä meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän vastauksen alapeukku tässä asiayhteydessä tarkoittaa?

En alapeukuttanut mutta olisin niin toki voinut myös tehdä. Miksikö? - No vaikka siksi, että kirjoittajalla on kovin rajoittunut käsitys siitä, mitä on olla tai voi olla Suomessa elävän duunarin elinntaso, verrattuna keskiluokkaan. - Ketä hän mahtaa mieltää nykyisin keskiluokkaan kuuluvaksi, jollei ainakin osa duunareista kuulu hänen mielestään keskiluokkaan., vaan asettaa duunarit ja keskiluokkaiset vastakkain 

Eikö tässä ollutkaan tarkoitus kertoa omaa lapsuuden kokemusta? Mitä sä haluat? Lisää sosiaalip0rn0a vai jotain positiivisempaa? Olen käynyt parempituloisten kotona lapsuudessa ja vertaan siihen.

Haluan, että ymmärretään se, että kun puhutaan duunarista, niin ensimmäien mielikuva ei olisi hänestä. että tyyliin duunari eli  se huonopiosainen. Haluan elää ja toimia yhteiskunnassa, jossa duunarikin voi elää monin tavoin hyvää ja turvallista elämää. - Eli juuri niin kuin moni joka kutsuu iteään mieluummin keskiluokkaiseksi tai konttorityöläiseksi kuin duunariksi esimerkiski siksi, että mieltää duunarin tekevän lähinnä fyysistä työtä.     

Liittyi aiheeseen miten? Duunari, tai alempi keskiluokka, ei siis saa edes viihdetarkoituksessa verrata itseään wanhaan keskiluokkaan, ettei kaunis ideologiasi luokkarajattomuudesta mene pilalle? Se on tapauskohtaista, voi olla yllättäviäkin eroja, tai sitten voi todeta, että oma elämä on ollut täysin tyydyttävää. Ei duunari ole sama kuin joku spurgu, tietenkään.

Hmm. Menipäs tämä nyt jankkaamisesksi. Totta kai saa ja voi ja pitääkö minun nyt ymmärtää, että duunarilla aina viitataan nimenomaisesti alempaan keskiluokkaan. En ole aiemmin näin osannut ajatella. Toisekseen taidat nyt vasta täsmentää, että tarkoitt nimenomaan duunari vs. wanha keskiluokka, keitä he sitten lienevätkään. itse uskon, että Suuomessa(kin) on yhteiskuntaluokkia mutta niiden hahmottaminen ei enää täysin onnistu samalla tavoin kuin vaikka 50 vuotta sitten. Esimerkiksi minä itse koen olevani kulttuurisesti keskiluokkaa, herkitääin jopa ylempää keskiluokkaa kun taas taloudellisesti alle alaluokkaa e. keskiluokan alapuolella. Se mikä selittää kulttuurista parempi osaisuuttani taas on paljossa kiitos ja ansio omien vanhepieni, jotka ovat avokätisesti halunneet aina tukea ja avustaa "kulttuurisia" aktiviteettejani ja askareitani ja kannustaneet ja tukeneet minua hakeutumaan erilaisten kulttuuri toimien ja tapahtumien jne pariin tai tehdäkseni ja sitä (kulttuurina tai ainakin sen suuntaisena pidettavää) osaltani myös itse. 

Ihan sinua varten täsmensin, kun olit näköjään niitä harvoja, jotka haluaa identifioida itsensä jollakin poikkeavalla tavalla. En lähde arvuuttelemaan elämääsi, mutta mahdatko toivoa jotakin sympatiapisteitä luokittelemalla itsesi duunariksi jollakin epäperinteisellä tavalla? Itse en ole enää duunari. Leikkimielisesti voi toki sanoa valkokaulusduunariksi, mutta sittenhän ei jääkään jäljelle muut kuin yritysomistajat.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen keskiluokkainen, mutta kerron, mitä hänmästelin parhaimman kaverini kodissa 70-luvulla: sisällä poltettiin, oli kaljatölkkejä, asuntoa ei oltu sisustettu, oli vain sohva, tv ja kirjahylly. Eikä hyllyssä ollut kuin pari kirjaa.

Muistaakseni 70-luvulla ei ollut kaljatölkkejä, oli pulloja. Muistelet 90-lukua. Sorry.

No ei kai oikein mitenkään, kaikki saatiin mitä tarvittiin ja suurin osa siitäkin, mitä haluttiin, kalliita harrastuksia myöten. No okei, asuttiin rivarissa eikä omakotitalossa, ja lamavuosina ulkomaanmatkat oli muutaman vuoden tauolla. Jotenkin noista olen päässyt yli.

Ruokaa oli vähemmän jääkaapissa, mitä keskiluokkaisilla kavereilla. Ei verhoja, mattoja tai mitään sisustamista. Ei myöskään ulkomaanmatkoja ennen ikävuotta 20v. Vanhempia ei näkynyt kovin paljoa, koska tekivät 3 vuorotyötä tehtaalla viikon ympäri. Elämä rytmittyi siihen, että pidin kodin puhtaana ja pyykkäsin, että äidilläni ei olisi ollut liikaa töitä. Mitään hankintoja ei saanut koskaan, stereoita, uutta pyörää jne. Elin vassarilapsuuden kommunismissa punaisella paikkakunnalla. Ensimmäiselle ulkomaanmatkalle pääsin neuvostoliittoon pioneerinä. Muu keskiluokka matkusteli Mallorcalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen keskiluokkainen, mutta kerron, mitä hänmästelin parhaimman kaverini kodissa 70-luvulla: sisällä poltettiin, oli kaljatölkkejä, asuntoa ei oltu sisustettu, oli vain sohva, tv ja kirjahylly. Eikä hyllyssä ollut kuin pari kirjaa.

Muistaakseni 70-luvulla ei ollut kaljatölkkejä, oli pulloja. Muistelet 90-lukua. Sorry.

Oli 70-luvulla tölkkejä. Olivat muuten paksua peltiä ne...

Muistoissani palaan yksinhuoltajaperheen elämään 70-80 luvulla.

Mutsilla oli kolme lasta ja kouluttautumattomana yritti elättää perhettään siivoojana, rakennusten sekatöissä, nosturinkuljettajana, saunottajana, assan vessa kassana ja lukemattomissa muissa töissä.

Äidillä oli mielenterveysongelma, jonka seurauksena muutimme vuosittain , parhaimpina kaksikin kertaa osoitteesta toiseen. Romahtamiskuntoisia röttelöitä, entinen kanala, kerran jopa rekennukseen jonka toista päätä purettiin, vedet katkaistuna ym.

Mutsi ei juonut, eikä eronsa jälkeen ottanut uutta miestä, mutta jotenkin agresiivisena joutui aina riitoihin naapureidemme kanssa.

Ja kun olimme yhteiskunnan pohjasakkaa, se naapurusto vastasi monesti väkivaltaisesti ja armottomasti

Pienenä poikana luikahdin ikkunasta ja menin jonnekin naapuriin soittamaan poliiseja paikalle väkivaltaa hillitsemään.

Ukovessoja, jäätyneitä vesiämpäreitä keittiön nurkassa, poliiseja, ambulansseja ja sosiaalityöntekijöitä, niistä on tämä pienen pojan lapsuus rakennettu.

Ihme kyllä mutsi sai meidät lapset pidettyä itsellään sosiaaliviranomaisten painostuksesta huolimatta ja meistä lapsista kasvoi, minusta kriminaali, sisaruksistani, toisesta alkoholisti ja toisesta mielisairaalapotilas.

Mutta näillä mennään mitkä kortit elämän jaossa saatiin ja nyt vanhana ukkona voi miettiä kuinka toisinkin asiat olisivat voineen olla ja millaisen elämän olisi voinut toisenlaisella jaolla saada.

Kun jaossa saa huonon käden, ei sitä pelaamalla enää paremmaksi voi saada, joten täytyy olla kiitollinen, että näinkin pitkään on saanut elää.

Minä olen kasvanut duunariperheessä 70-luvulla. Koti oli aina huoliteltu ja kaunis, syötiin päivittäin hyvää kotiruokaa ja minulla oli aina kauniit vaatteet päällä. Oma perheeni, mies ja lapset, elää aikalailla samalla lailla kuin lapsuudenperheeni, kuulumme varmaan ylempään keskiluokkaan. Ainoa iso poikkeus jonka keksin on se, että lapsuudenkodissani poltettiin sisällä.

Meillä on iso velaton omakotitalo, huomenna lähdetään Brysseliin lomareissulle, koskaan ei ole ollut rahasta puutetta ja kulttuuriakin on harrastettu. Molemmat vanhemmat vasemmistolaisia (demareita) kuntapoliitikkoja ja elämä hymyilee. Me lapset olemme myös poliittisesti aktiivisia ja isosisko opiskelee nyt yliopistossa ja minä vielä lukiossa. Taloudellisesti olemme paremmassa asemassa kuin monet luokkakaverit, jotka tulevat akateemisista perheistä.

Kuitenkin vaikka mitkä kortit olisi lähtökohtaisesti saanut, niin jokainen on oman onnensa seppä. Aikuisella ihmisellä on valta muuttaa elämänsä suuntaa, vaikka lapsuus olisi ollut mitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin vaikka mitkä kortit olisi lähtökohtaisesti saanut, niin jokainen on oman onnensa seppä. Aikuisella ihmisellä on valta muuttaa elämänsä suuntaa, vaikka lapsuus olisi ollut mitä.

Kunpa se olisikin niin helppoa :-)

Et ehkä koskaan ollut tekemisissä meidän, yhteiskunnan pohjasakan kanssa, etkä ymmärrä kuinka vaikeaa sieltä on nousta jonnekin parempaan yhteiskunnalliseen asemaan.

Kun koko ympäristö rakentuu väkivallasta, alkoholismista, hälläväliä asenteesta ja jo lapsuudessa oppii vihaamaan yhteiskuntaa, sen poliiseja jotka ovat väkivaltaisia alempia luokkia kohtaan, sossuja, jotka yrittävät ottaa lapsia huostaan, eivätkä auta niillä tavoilla joista olisi todellista apua (puhun nyt 60-80 luvusta jolloin itse elin siinä maailmassa), koko järjestelmästä jota vihataan, mutta jonka almujen varassa eletään. Maailmassa jossa on vahvemman oikeus tehdä mitä tahtoo, jossa vankila on enemmän pääsääntö kuin poikkeus.

Jos voisin, veisin sinut maailmaan jota et ehkä ymmärrä edes olevan olemassa.

Niiden ihmisten pariin, joilla ei oikeastaan oletulevaisuutta, haaveita, eikä kykyä nähdä mitään muuta kuin seuraava piikki, korvaus, keikka, ryöstö tai kilikali, jonka turvin elämä jatkuu taas yhden päivän tai viikonlopun.

Siellä eläville lapsille on aivan turhaa tulla tulevaisuudessa kertomaan kuinka jokainen on oman onnensa seppä. Voit mennä yrittämään, mutta ota huomioon, että he ovat kuunnelleet kaltaistesi vittuilua koko elämänsä, eikä heillä ole paras mahdollinen impulssikontrolli.

Been there, done that, ikävä kyllä :-(

Vierailija kirjoitti:

Sisustus oli samanlaista kuin keskiluokkaisillakin perheillä. Kulissit olivat äidilleni tärkeät.

Suurin ero kavereiden perheisiin nähden oli ilmapiiri. Meillä oli tyly ja vihamielinen ilmapiiri sekä perheenjäseniä että vieraita kohtaan. Ketään ei kiitetty, anteeksi ei pyydetty eikä annettu. Kannettiin kaunaa ja oltiin vihaisia.

Yllätyin kavereiden kotona siitä että jopa lapsille puhuttiin ystävällisesti, ketään ei haukuttu eikä arvosteltu. Muiden ihmisten huomioiminen oli myös yllättävää. Esim se, että aamulla puhuttiin hiljaa jos osa porukasta oli vielä nukkumassa, eikä huudettu ja karjuttu eikä kiskottu peittoa päältä siltä nukkujalta.

Osa kavereistani oli köyhien perheiden lapsia kuten minäkin, ja heidän kodeissaan näin samanlaista tylytystä kuin omassa kodissa.

Poikkeus oli eräs vahvasti uskonnollinen perhe. Heillä oli hyvin köyhää, mutta ystävällinen ja lämmin ilmapiiri.

Nämä kokemukset koskevat toki vain muutamia perheitä, eikä niistä voi vetää johtopäätöksiä. Kertovat vain kyseisistä perheistä.

Kiitos kommentista, hyviä oivalluksia. Kodin ilmapiirillä on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän vastauksen alapeukku tässä asiayhteydessä tarkoittaa?

En alapeukuttanut mutta olisin niin toki voinut myös tehdä. Miksikö? - No vaikka siksi, että kirjoittajalla on kovin rajoittunut käsitys siitä, mitä on olla tai voi olla Suomessa elävän duunarin elinntaso, verrattuna keskiluokkaan. - Ketä hän mahtaa mieltää nykyisin keskiluokkaan kuuluvaksi, jollei ainakin osa duunareista kuulu hänen mielestään keskiluokkaan., vaan asettaa duunarit ja keskiluokkaiset vastakkain 

Eikö tässä ollutkaan tarkoitus kertoa omaa lapsuuden kokemusta? Mitä sä haluat? Lisää sosiaalip0rn0a vai jotain positiivisempaa? Olen käynyt parempituloisten kotona lapsuudessa ja vertaan siihen.

Haluan, että ymmärretään se, että kun puhutaan duunarista, niin ensimmäien mielikuva ei olisi hänestä. että tyyliin duunari eli  se huonopiosainen. Haluan elää ja toimia yhteiskunnassa, jossa duunarikin voi elää monin tavoin hyvää ja turvallista elämää. - Eli juuri niin kuin moni joka kutsuu iteään mieluummin keskiluokkaiseksi tai konttorityöläiseksi kuin duunariksi esimerkiski siksi, että mieltää duunarin tekevän lähinnä fyysistä työtä.     

Minä olen duunareitten lapsi, 1955 syntynyt. Äitini teki työuransa myyjänä, kohosi osastovastaavaksi, kun olin jo aikuinen. Isä teki nuoruudessaan hanttihommia, kunnes pääsi reissutyöhön, jossa kohosi työnjohtajaksi. Vuokralla on asuttu vuoteen 1956, jolloin muutimme neljän huoneen ja keittiön omakotitaloon, jonka isäni on rakentanut. Koti on isolla tontilla. Siitä kun muistan, meillä on ollut kiva sisustus, hyvät vaatteet, aina ruokaa. Inflaatio söi pankkilainan (Aravalaina, https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Arava) ja toimeentulo parani nopeasti. Lapsia neljä, ylioppilaita. Meillä kaikilla on koulutus ja vakituiset työt olleet valmistumisen jälkeen.

Näkyviä eroja ei ollut kodin eikä toimeentulon suhteen, ystävinä minulla on ollut pankinjohtajien, maaherran, yrittäjien, virkamiesten, opettajien ja tietysti duunareitten lapsia/nuoria. Meitä vietiin nuorisovaatteita ostamaan isompaan kaupunkiin, oli viikkoraha ja teineinä päästiin rientoihin. Eroja ei ihmeemmin siihen aikaan ollut, työnteolla pääsi pitkälle, jos halusi.

Minusta silloin oli elämä kivempaa, ihmiset olivat ystävällisiä toisilleen.

38 jatkaa:

Luin tuon ilmapiirijutun, se on totta, meilläkin lapsia arvostettiin, puhumalla pärjättiin ja saamme olla nuoria ja vähän hölmöilläkin, siinä sitä kasvoi. Lempeästi neuvottiin. Sitä tyyliä olen yrittänyt noudattaa omien, jo aikusten, lasteni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen keskiluokkainen, mutta kerron, mitä hänmästelin parhaimman kaverini kodissa 70-luvulla: sisällä poltettiin, oli kaljatölkkejä, asuntoa ei oltu sisustettu, oli vain sohva, tv ja kirjahylly. Eikä hyllyssä ollut kuin pari kirjaa.

No, minä olen duunarikodista. Vanhemmat ei juoneet eikä polttaneet. Äiti täysin absolutisti. Oli kalustettu asunto. Kirjoja laidasta laitaan kirjahylly täynnä ja kaapeissa lisää. Hassu tuo oletus ettei duunarit lue kirjoja, mun molemmat vanhemmat kovia lukemaan, etenkin äiti.