Duunareiden lapset

Olen itse duunariperheen ja kouluttamattomien vanhempien lapsi ja asuimme huonomaineisella alueella. Kotonamme ei ollut mitään erityisempää sisustusta. Kaikki huonekalut olivat eri tyyliä ja meillä oli sotkuista ja hirveä määrä romua joka puolella. Emme matkustelleet ulkomailla. Automme oli vanha, joku itäauto se oli. Ruokaa ja puhtaita vaatteita oli silti aina.

Minulla oli silti hyvä lapsuus. Kaverini viihtyivät meillä. Meistä kaikki olivat duunariperheiden lapsia eikä kenenkään kotona ollut sen hienompaa. En tiennyt paremmasta. En tajunnut sitä silloin, mutta meillä kaikilla oli kotona jotain ongelmia. Alkoholia, yksinhuoltajaperheitä, työttömyyttä... Olin lapsi 80- ja 90-luvuilla. Minunkin perheessäni oli alkoholiongelmia. Naapurissamme asui pelkkiä alkoholistiperheitä ja muita moniongelmaisia. Katsoin joskus ikkunasta, kun naapurinlasten isä vietiin poliisiautolla pois.

Minut pelasti se, että olin kiinnostunut koulunkäynnistä. Olin aina hyvä koulussa. Olin peruskiltti "kympintyttö". Luin paljon ja meillä oli kotona paljon kirjoja. Korkeasti koulutettua minusta ei silti tullut koskaan. Masennuin aika pahasti lukioaikana ja siihen loppui koulut osaltani. En mitenkään halua kuvitella itsestäni liikoja, mutta kyllä minulla oli aina yliopisto suunnitelmissani. Aikuisiällä tuntuu vaikealta yrittää lähteä enää opiskelemaan. Opiskelin lukion jälkeen ammattikoulussa, mutta ei tämä ole sitä työtä, mistä unelmoin. Ihan hyvin minulla menee silti.

Ei ollut levysoitinta koska ei kuunneltu kuin radiota. Kun aloin teininä saada omia kesätyörahoja ja ostin levysoittimen ja levyjä, äiti jaksoi päivitellä miten laitoin rahaa johonkin niin turhaan. 

Kaikkien vaatteiden piti myös olla todella käytännöllisiä, tyyli tai kauneus oli sivuseikka. 

70-luvulla syntynyt

Meillä oli kaunis koti Helsingin keskustassa. Pieni mutta oma. Keskuluokkaistuvat muuttivat lähiöihin kuten Oulunkylä tai Siltamäki, hienoihin uusiin taloihin 70 luvun alussa.

Meillä vanhemmat olivat vasemmistolaisia, keskiluokkaiset halusivat olla jotain muuta.

Meillä kirjahyllyssä oli kirjoja, muilla koriste-esineitä joita tuotiin matkoilta.

Keskiluokkaistuvista oli hienoa syödä eineksiä kun meillä "jouduttiin" tekemään ruoka itse.

Ensimmäiset "merkkivaatteet" erotti myös yhteiskuntaluokat. Ei ollut Lacostea eikä Leviksiä omassa kaapissa. 1. beaver farkut sain 12v:nä

Näin omassa stadilaisessa lapsuudessani

Ei Suomessa ole erikseen keskiluokkaa ja duunareita.Naapurin sellaisesta tuli korkeakoulutettu inssi.

Up

Hauska miten moni sekoittaa duunarit ja ala-luokan. Duunari voi kuitenkin elää työllään leveästikkin, kun taas ala-luokassa kituutetaan. Vai trollejako täällä vaan on?

En ihan hahmota, mitä tekemistä on kodin ilmapiirillä ja duunaristatuksella? Sen vielä ymmärrän, että kaikkein alimmissa tuloluokissa on myös keskimääräistä enemmän mielenterveys-, päihde- ym. ongelmia, jotka vaikuttavat sitten ilmapiiriin (niissä perheissä, joissa ongelmia on).

Mutta duunarit ja kodin ilmapiiri? Eiköhän siinä ole kyse enemmän sukujen sisällä sukupolvelta toiselle siirtyvänsä perhekulttuurista? Lämminhenkisiä ihmisiä ja perheitä löytyy kuitenkin niin valkokauluksisista kuin duunareista.

Minun vanhempani ovat ylempää keskiluokkaa ja on asuttu vähän "hienommalla" alueella. Meidän kotona on ollut monenmoista väkivaltaa, parhaimmillaan perheen miesväki pesismailan kanssa ulkona keskenään riehumassa. Enkä todellakaan syytä siitä perheen tulotasoa, kyllä ne syyt löytyy perheenjäsenten korvien välistä ja siitä, miten vanhempani eivät ole osanneet katkaista sukupolvien ylittävää väkivallan kierrettä.

Minä olin duunarin (rautakaupan myyjä/asentaja ja kassanhoitajan) lapsi 70-80-luvulla. Tai no olen edelleen mutta jo 26 vuotta asunut omillani.

Meillä oli kyllä aina siistiä ja ruoka oli monipuolista, syötiin paljon kalaa. Televisiosta seurattiin tiiviisti ajankohtaisohjelmia ja kotiin tuli (tulee edelleen) Hesari. Huonekalut oli osin perittyä antiikkia. Meillä lapsilla (2kpl) oli useampia harrastuksia. Siskoni urheili sm-tasolla yleisurheilussa.

Matkoilla käytiin paljon Ruotsissa ja Ahvenanmaalla sekä telttailtiin Saimaan alueella. Vanhemmat kävivät kalastamassa esim. Kustavissa tai Tammisaaressa. Meillä oli oma vene, joka vietiin mukana näille reissuille.

Alkoholia käytettiin kohtuullisesti. Olen nähnyt äitini kerran humalassa, kun tuli työpaikkansa pikkujouluista tuiskeessa kotiin. Olin varmaan 8-9 vuotias. Isäni olen nähnyt muutaman kerran humalassa, ensimmäisen kerran noin 20-vuotiaana kun hain vanhemmat sukujuhannuksen vietosta. 

Koulutusta on aina arvostettu samoin vakaata parisuhdetta. Tosin vanhempani ovat olleet myös paljon ymmärtäväisempiä esim. avioeron suhteen kuin sisaruksensa koskaan olivat. Sisareni ja minä kävimme molemmat lukion hyvillä arvosanoilla ja jatkoimme opiskelua siitä eteenpäin.

En muista että mitään olisi puuttunut vaikka tulot olivat pienet vanhemmilla. Asuimme omakotitalossa (isäni perimä rintamamiestalo).  Vesi tuli taloon minun ollessa puolivuotias syyskesällä 1973.