Lue keskustelun säännöt.
Raain kirja jonka olet lukenutt?
Kommentit (94)
Häkkipoika-Torey Hayden, raaka/surullinen ja petustuu tositapahtumiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
American Psycho. En pystynyt lukemaan loppuun, aivan sairasta hommaa.
Jonathan Littellin Hyväntahtoiset
Mikä tahansa Jeff Longin kirja.
Uskomaton taito saada raakuus siirrettyä kirjan sivuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt yht'äkkiä muista kirjan nimeä, vaikka klassikko onkin. Se, missä lapset joutuivat (haaksirikossa?) saarelle, ja vain osa pelastui. Se olisi pitänyt lukea yläasteella, mutta jätin kesken siinä vaiheessa, kun yksi pojista putosi kalliolta ja kohtaus kuvattiin minulle liian tarkasti. Sen jälkeen olen lukenut vain kilttejä tarinoita.
Sofi Oksasen Puhdistus. Lukeminen aiheutti oikeasti oksettavan olon, varmaan siksi, koska omat lapset tyttöjä. Elokuva jäi katsomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt yht'äkkiä muista kirjan nimeä, vaikka klassikko onkin. Se, missä lapset joutuivat (haaksirikossa?) saarelle, ja vain osa pelastui. Se olisi pitänyt lukea yläasteella, mutta jätin kesken siinä vaiheessa, kun yksi pojista putosi kalliolta ja kohtaus kuvattiin minulle liian tarkasti. Sen jälkeen olen lukenut vain kilttejä tarinoita.
Kärpästen herra. En ole pystynyt lukemaan alkua pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tappoiko Bateman oikeasti vai oliko kaikki vain Batemanin sairaan mielen harhaa?
Sellainenkin tulkinta on mahdollinen, että tappoi kyllä, mutta itse asiassa ympäröivä yhteiskunta ei edes hirveästi jaksanut välittää, siksi ei jäänyt kiinni. Yksi romaanin tasoista lienee äärimaterialistisen juppiyhteiskunnan kritiikki. Eihän ne muutkaan hahmot kovin sympaattisia olleet. Itse asiassa se kuvaa mielestäni hyvin sitä, miten luultavasti joku psykopaatti näkee ihmiset ympärillään: typeryydessään säälittävinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen ketju. Minua kiinnostaa kirjoissa ja elokuvissa tietynläinen pahuus. Olen kuitenkin äärimmäisen kiltti ihminen muuten.
Valitettavasti (vai onneksi?) en muista enää kirjan nimeä, mutta kertomuskokoelma keskitysleirien lääketieteellisistä kokeista. Osa yksityiskohdista kummittelee vielä vuosikymmenen jälkeen ällötyksen aiheuttavana mielessä. Kirja oli osa kirjallisuuskurssia, joten en voinut jättää keskenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
John Ajvide Lindqvistin Kultatukka, tähtönen hui kauhistus :S
Vierailija kirjoitti:
Se koskee myös sinua juutalaisen tarina keskitysleiriltä
Jeps kukkuu, ja mun isä yllytti mut lukemaan ton (ja pari muuta vastaavaa), kun oli 8-vuotias. Olinhan kuulemma niin älykäs ja kypsä, ja jos haluaa jotakin ymmärtää elämästä niin tuo kannattaa lukea. Pikkasenkohankinkö traumatisoiva kirja. T: N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stephen Kingin Julma leikki. Jäi kesken, koska kuvailu oli vain niin raakaa ja elävää, etten kyennyt jatkamaan. Ainoa kirja, joka ei ole jäänyt kesken tylsistymisen vaan liian voimallisuuden vuoksi.
Ivo Andricin Drina-joen silta ei ole erityisen mielenkiintoinen kirja mutta se sabotöörin seivästyksen kuvaus suhteellisen alussa on kyllä synkkää luettavaa.
Onko ekalla sivulla mainittu Veren ääriin suomennos McCarthyn kirjasta Blood Meridian? En ole lukenut suomennosta mutta vaikka upea kirja onkin niin se on kyllä yksi raaimmista kirjoista mitä olen lukenut. Väkivalta on lopullista ja satunnaista. Kukaan ei säästy. Ja kirja sentään pohjautuu jollakin tasolla tositapahtumiin. Ei McCarthyn muutkaan kirjat kyllä jää jälkeen. Koko Border Trilogy -sarja (All the Pretty Horses, The Crossing, Cities of the Plain) on upeaa kirjallisuutta mutta väkivalta tulee kesken lyyrisen ja kauniin elegian täysin varoittamatta ja armotta, eikä kukaan välitä toisten kärsimyksistä.
Blood Meridianissa olen löytänyt yhden ystävälllisen tapahtuman koko kirjassa - sen kun päähenkilö saa pussillisen papuja ja veitsen kieltäydyttyään lähtemästä karjapaimenten matkaan. Tulkitsen tämän jonkinlaisena valintana hyvän ja pahan välillä ja paha voittaa eikä siitä eteenpäin kyllä seuraa mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt yht'äkkiä muista kirjan nimeä, vaikka klassikko onkin. Se, missä lapset joutuivat (haaksirikossa?) saarelle, ja vain osa pelastui. Se olisi pitänyt lukea yläasteella, mutta jätin kesken siinä vaiheessa, kun yksi pojista putosi kalliolta ja kohtaus kuvattiin minulle liian tarkasti. Sen jälkeen olen lukenut vain kilttejä tarinoita.
Kärpästen herra. En ole pystynyt lukemaan alkua pidemmälle.
Niinpäs olikin.
En vieläkään, noin 30 vuotta myöhemmin ymmärrä, miksi tuo kirja olisi pitänyt lapsena lukea.
Äidiksi keskitysleirillä. Kertoo julmuuksista mutta upein ja hienoin äidinrakkaudesta kirjoitettu kirja. Itkin monta kertaa lukiessani.
Kirja on parempi. Kävin osan koulustani Saksassa ja siellä tuo kuului kirjoihin jonka kaikki lukevat mutta olin sillloin liian nuori ja sitä vain kauhisteli.
Kuin luin sen uudestaan aikuisena se aukeni ihan eri tavalla todella karuna ja raakana, todellisena kuvauksena. Tätä täydensi toi christianen toinen kirja.
Ei ole mitään ihanaa loppua jossa narkit paranee vaan käyttö jatkuu koska haluavat edelleen käyttää