Raain kirja jonka olet lukenutt?

Opintiellä. Oli ihan tarpeeksi, ellei jopa liian raaka minulle mutta tosi hyvä kuitenkin.

Ensimmäisenä tulee mieleen Brett Easton Ellisin Alta nollan, jonka erehdyin joskus nuorena lukemaan. Sen jälkeen kiersin kyseisen kirjailijan erittäin kaukaa, vaikka tuo ei ilmeisesti ollut vielä mitään American Psychoon verrattuna. Minulle kuitenkin jo se oli liikaa.

Olen myös lukenut nuorempana muutamia trillereitä/dekkareita/jännäreitä, jotka ovat olleet makuuni aivan liian raakoja, esim. Patricia Cornwellia, Jilliane Hoffmania, Karin Slaughteria ja Nicci Frenchiä. Stephen Kingiltä lukemistani kirjoista raakana pidin ainoastaan Piinaa, mutta se oli sitten sitäkin kammottavampi.

Olen ottanut opikseni näistä lukukokemuksista ja tiedän rajani: en halua lukea kirjoja, joissa suorastaan mässäillään väkivallalla.

McClean: Saattue Muurmanskiin.

Ainoa kirja, jonka olen jättänyt kesken siksi etten ole vain yksinkertaisesti pystynyt enää sitä lukemaan on ollut Stephen Kingin Julma Leikki. Yksityiskohtainen kuvailu, kuinka nainen voitelee käsiraudat omalla verellään päästäkseen niistä irti oli aivan liian elävä ja voimakas...

Vierailija kirjoitti:

Raain on ehdottomasti Cormac Mc Carthyn Veren ääriin. Yksityiskohtaisia kuvauksia niin ihmisten kuin eläintenkin tappamisesta. Mikään ryhmä ei säästy, hengestään pääsee tasapuolisesti ukot, mummot, miehet, naiset ja lapset, kissat, koirat, hevoset, muulit. Vaikka en ole väkivallan ystävä, ja kirja oli paikoitellen juurikin siksi hyvin raskaslukuinen, oli se silti kummallisen kiehtovaa luettavaa. Kirja oli totuuden mukainen ajankuvaus ja väkivalta siksi tavallaan oikeutetusti kuuluu tarinaan.

Kieltämättä raaka kirja, jonka tehokeinot ovat ainutlaatuisia. Esimerkiksi kadonneiden lasten tappamista ei kuvata ollenkaan, mutta annetaan ymmärtää tuomarin raiskanneen ja murhanneen heidät.

McCarthyn tarkkaan harkittu, valikoiva väkivallan kuvaustapa ja pahuuden ulkoistaminen tuomariin tekee kirjasta mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän: päänahanmetsästäjäjoukon käsittämättömät raakuudet tuntuvat jäävän tuomarin vielä kauheampien veritekojen varjoon.  

Andrzej Zaniewskin romaani Rottaodysseia, joka kertoo erittäin raadollisesti rottien elämästä, on yksi takavuosilta mieleen jäänyt raaka lukukokemus.

Vierailija kirjoitti:

Andrzej Zaniewskin romaani Rottaodysseia, joka kertoo erittäin raadollisesti rottien elämästä, on yksi takavuosilta mieleen jäänyt raaka lukukokemus.

Todella hyvä kirja.

Yksittäistä kirjaa on vaikea nimetä. Mutta esim. monissa Wilbur Smithin kirjoissa on todella raakoja kohtauksia ja räikeää julmuutta. Toisaalta on myös kauneutta. Afrikka on julma ja kaunis manner, ja se näissä kirjoissa tulee esiin monin tavoin.

Jep, samaa olin tulossa ehdottamaan. Oli pakko jättää kesken. Niin järkyttäviä juttuja että usko ihmisyyteen meni pohjamutiin.

Vierailija kirjoitti:

Andrzej Zaniewskin romaani Rottaodysseia, joka kertoo erittäin raadollisesti rottien elämästä, on yksi takavuosilta mieleen jäänyt raaka lukukokemus.

Itselläni on vieläkin ihan valtavan suuri ahdistus, kun rotta muurataan elävältä seinän sisälle

Vierailija kirjoitti:

Susien Valtakunta siltä joka kirjoittanut Purppuravirrat. Nimeään en muista, ranskalainen ukkeli.

Jean-Christophe Grangé. Viattomien veljeskunta oli myös hyvä ja jokseenkin raa'ahko.

Marquis de Sade: Justine. Eipä ole kirjailija syyttä antanut  nimeä sadismille. Vaikea käsittää, miksi se on julkaistu. Häiriintyneen mielen tuotosta.

Clive Barkerin romaani Kadotuksen peli on melko raaka. Myös Verenkirjat 1-6 -novellikokoelmat ovat samaa sarjaa, mutta toisaalta raakuus on niin yliampuvaa ja huumorin sävyttämää, että se hieman lieventää kokonaisuutta.

Lisää?