Mitä vikaa Mikassa? Hakenut kahtatuhatta työpaikkaa, logistiikan insinööri

Ottamatta tähän tapaukseen kantaa, vaan ns. yleisesti muutama juttu:

Hakemusten MÄÄRÄ ei ole oleellista, vaan mihin hakee ja millaisilla hakemuksilla. Joku tulostelee iloisena miljoona hakemusta, toinen tekee muutaman aina ko. työpaikkaan yksilöidyn hakemuksen --> jälimmäisen hakemus päässee paremmin jatkoon mitä se "tusinahakemus".

Missi ei tarvitse olla, mutta siis ulkonäkö ja vaatteet on hyvä perusta kun hakee työpaikkaa. Siisti olemus antaa ihmisestä hyvän kuvan (huolehtii itsestään jne.) ja monessa työssäkin pitää olla siististi pukeutunut.

Positiivinen asenne kannattaa säilyttää, eli olla "peruspositiivinen", monesti kun näkee/lukee työttömien haastatteluja, sellainen "negatiivisuus" paistaa joistakin läpi. Jos vaikka on jotain kremppaa, niin senkin voi ilmaista sellaisella iloisella otteella, tarkoitan että ennemmän vähän "vitsailee" asiasta, sen sijaan että alkaa luettelemaan miten ei sitten sitä ja tätä voi tehdä. Monesti se vaikuttaa miten asiat ilmaisee, ja luo sitä kuvaa millainen ihminen on, ikävä valittaja vai ilopilleri.

Vierailija kirjoitti:

Hakemusten MÄÄRÄ ei ole oleellista, vaan mihin hakee ja millaisilla hakemuksilla. Joku tulostelee iloisena miljoona hakemusta, toinen tekee muutaman aina ko. työpaikkaan yksilöidyn hakemuksen --> jälimmäisen hakemus päässee paremmin jatkoon mitä se "tusinahakemus".

Ainakin tämä kyseinen tyyppi on kokeillut kaikkia mahdollisia lähestymistapoja. Ei ole mitään väliä, jos kokemuksen, iän ja koulutuksen kesken löytyy epäsuhtaa. Jos sitten olisit itse ollut +10 vuotta työttömänä, niin vähien rahojen sijoitus parturiin ja muotivetimiin ei ole ehkä järkevintä rahankäyttöä.

Ohis,

ainakin täällä diakonissan kautta on mahdollista saada vaatelahjoitus työhaastatteluun. Lahjoitusvaatteista, tai maksusopimus ellei hyviä löydy. Ja samoilla vaatteillahan sitä käy vaikka useammassa haastatttelussa... Ja rehellisesti sanottuna, aika halvalla sitä kaupastakin vaatteet saa, jos on ns. normaalia kokoa niin esim. New Yorkerista saa kauluspaitoja alesta kympillä ja farkkuja viiteentoista euroon.

Sama kaveri avautuu linkedissä ja blogissaan milloin mistäkin. En palkkaisi. On maininnut blogissaan add:n sekä mm. sen, miten voisi juoda alkoa vain tajun kankaalle et tulee parempi olo. Ei vaikuta työkykyiseltä eikä täysin tasapainoiselta kaverilta. Mm. naapuri ärsytti ja voisi työntää palavat lakanat postiluukusta. Jepjep. Mt-ongelmat ja add pitäisi hoitaa eka. 8 vuoden vuorotyörupeaman jälkeen itselläni päivätyö tuntui lomalta. 7,5h työaika vaikka toki joskus menee ylitöiksi. Tilaisuuksia on ollut. Oli mm. yhdellä työnantajalla, jolle itse jos pääsisi niin ulostaisin raakatimantteja. Mutta ei käyttänyt tilaisuutta hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kertoo aika paljon ihmisestä, jos yhtään pidemmässä työsuhteessa aina uupuu. Joo, työelämä on hektistä ja vaativaa, mutta harvassa on paikat, mihin voi mennä vaan oleilemaan.

Mene itse kolmivuorotyöhön "oleilemaan" ja kerro sitten. Vuorotyö ei sovi kaikille. Itse jouduin jättämään vuorotyön vaikka ala työllisti hyvin. Fysiikka ei kestä. Lisäksi tunnen isosta suomalaisfirmasta korkeasti koulutettuja asiantuntijoita, jotka ovat tämän tästä uupumuksen takia sairaslomalla. Työtä tehdään niin tiiviisti että tästä on tullut ns. firman tapa. Tehdään sikana ylitöitä ja sitten uuvutaan, ollaan kaksi viikkoa saikulla ja sama meno jatkuu. Firma ei välitä. Väki pitää tätä ihan normaalina. 

Vaihtoehto loppuun palamiselleko on mielestäsi oleilu? Ettei mitään välimuotoa voi olla? Montako kertaa tuo mies nyt sitten mielestäsi "aina" uupui?

Ehkä Mikan kannattaisi alkaa ammattibloggaajaksi, tubettajaksi ja somevaikuttajaksi. Kun hän sitä anonyyminä jo tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin mun tuli tosi sääli Mikaa. Olen samaa ikäluokkaa hänen kanssaan, tosin itse olen nainen ja yliopistotutkinto. Valmistuin samoihin aikoihin 2000-luvun alussa kuin Mikakin ja myös mulla ei ollut verkostoja eikä oman alan työkokemusta tai oikeastaan ei juuri mitään työkokemusta miltään alalta. Niinpä tein työhakemuksia oman alan töihin YMPÄRI SUOMEN ja muutin 600 km päähän täysin vieraaseen pikku kaupunkiin töiden perässä. 

Eka vuosi uudessa työssä ja kaupungissa oli tosi rankkaa. Kärsin unettomuudesta ja jouduin ottamaan unilääkettä. Olin yksinäinen ja en löytänyt harrastuksia tai ystäviä. En tosin olisi jaksanutkaan, sillä töiden jälkeen vaan nukuin, söin ja katsoin televisiota. Lihoin vuoden aikana 10 kiloa. Sinnittelin kuitenkin töissä,  itseasiassa pärjäsin jopa ihan hyvin ja sain hyvää työkokemusta. Samalla olin ylpeä itsestäni, kun sain olin koulutustani vastaavassa töissä. Hain kuitenkin koko ajan vanhaan kotikaupunkiini ja lähiseuduille töihin. En edes harkinnut irtisanoutumista, sillä pelkäsin että työttömänä on vaikea löytää työtä. 

Reilun vuoden jälkeen sain uuden työpaikan ja muutin takaisin kotikaupunkiini, jossa oli ystävät ja harrastukset. Sen jälkeen olen aina ollut oman alan töissä. Välillä on ollut helpompaa, välillä taas aika rankkaa. Koskaan en ole kuitenkaan irtisanoutunut työstäni ENNEN kuin olen hankkinut uuden työpaikan. Luulen, että tässä kohtaa Mika on mokannut, eli on itse jättäytynyt pois töistä kun on kokenut työn liian rankaksi. Tai ehkä ei voida puhua tietoisesta mokasta Mikan suunnalta, ehkä hänellä ei vain henkiset resurssit riittäneet enempään. Harmi, koska siitä ne ongelmat lähtivät syntymään. Sitä en ymmärrä, miten Mika harmittelee, ettei ottanut aikanaan opintolainaa. Olisi pikemminkin siitä kiitollinen! Enemmän voisi harmitella sitä, että lähti töistä ennen kuin oli seuraava työpaikka katsottuna valmiiksi. 

Samankaltainen kokemus itselläni 90-luvun lopussa. Valmistuin, työpaikan sain 200 km päästä ja kyllä työkokemuksen saanti meni ystävien ja poikaystävän edelle. Muutin toiseen kaupunkiin ja asuin siellä viikot 2.5 vuotta. Sitten sain töitä kotikaupungistani.

Muuten komppaan yllä ketkussa esitettyjä syitä Mikan työttömyyden syistä. Ne ovat niin ilmeiset.

Komppaile ihan rauhassa. Hieman erikoisillakin näkyy olevan työsuhteita, joten et vo tietää kaikkea. 

Valitettavasti taloussuhdanteiden ollessa kyseessä homma ei aina mene kuin unelma, eli ensin ollaan siellä korvessa vuosi hampaita kiristellen ja - simsalabim, työllistyinkin loppuiäkseni haluamaani kaupunkiin oman alani hommiin! Joskus hyvinkin alkanut ura katkeaa taantumaan tai siihen että tietyiltä alalta poistuu työpaikkoja. Joillain aloilla töitä on alun alkaenkin tosi vähän. Naisilta äitiysloma valitettavasti katkaisee sen ensimmäisen lyhyen määräaikaisuuden jälkeen uran. Uudelleenkouluttautuminenkaan ei aina auta. Eli vähän armoa Mikalle.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta taidetaan ajatella liian tiukasti, että ihminen on joko työkykyinen tai sitten ei. Monet on jotain siltä väliltä,mutta se pitäisi ottaa huomioon ja hyväksyä realiteetit. Selvästi suht fiksu kun on opiskellut insinööriksi, ja yritystä on työelämässä ollut, mutta ei ole löytänyt itselleen sopivaa paikkaa ja työaikaa. Työskentely esim. Kolme päivää viikossa ehkä sopisi hänelle.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta taidetaan ajatella liian tiukasti, että ihminen on joko työkykyinen tai sitten ei. Monet on jotain siltä väliltä,mutta se pitäisi ottaa huomioon ja hyväksyä realiteetit. Selvästi suht fiksu kun on opiskellut insinööriksi, ja yritystä on työelämässä ollut, mutta ei ole löytänyt itselleen sopivaa paikkaa ja työaikaa. Työskentely esim. Kolme päivää viikossa ehkä sopisi hänelle.

No amk-tutkinnon saa suoritettua kuka tahansa kallu puolivaloilla edeten. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ns alan naisia ja tunnen työtilannetta ja siten Mika saa kyllä myötätuntoani. Ei ole ihan helppoa löytää sellaista paikkaa, jossa ihan kunnolla pääsisi hyödyntämään tätä koulutusta. Saati että juuri itse olisi se valittu henkilö.

Tässä kuitenkin Mikan kaksi ongelmaa:

- kuulostaa siltä, että hän on ensimmäiset vuodet ollut hyvin nirso, millaista työtä hakee. Kyllä alan toimistorotan paikkoja on ollut paljon, esim. huolitsija, liikenteenhoitaja tai aspa. Insinöörin työtä ne eivät ole, mutta täysin relevanttia kokemusta urakehitystä varten.

- Lähes jokainen haastattelija osaa kysyä kiperiä kysymyksiä menneisyydestä, ja Mikan historiaa on vaikea nykyaikana selitellä houkuttelevaksi. Viittaan näihin "miksi lähdit edellisestä työstä".

Mika on oikeassa siinä, että ura olisi pitänyt aloittaa jo opiskeluaikana. Panostaa kesätyönhakuun, eikä haalia hanttihommaa.

Tuntuu että kirjoituksesi ensimmäinen kohta ja viimeinen kohta kumoavat toisensa.  Toisaalta olisi pitänyt ottaa vastaan ihan mitä tahansa toimistorotan työtä, mutta ura olisi pitänyt aloittaa jo opiskeluaikana eikä haalia hanttihommia. 

Siis vattehell? Kumpiko on oikea linja?

Nuorille naisille varoituksen sana: älkää jääkö valmistumisen jälkeen tahkoamaan mitä vaan hommaa, ette nouse siitä ehkä ikinä jos haluatte opiskelemaanne tehtävään vaikeammin työllistävimmillä aloilla. Nirsoilkaa hetki, opiskelkaa lisää omaa alaanne tai tehkää sitä muussa muodossa ja tehkää hanttihommia vain osa-aikaisena. Paskaduunit eivät ole hyvää mainosta urakehitykselle jos teette vain niitä, valitettavasti. 

Työttömän Mikan pitäisi vähän panostaa ulkonäköönsä, käydä parturissa ja ostaa uudet vaatteet.

Onhan tuo saanut töitä, mutta on sitten irtisanoutunut.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että alunalkujaan on kouluttautunut väärälle alalle. Jotenkin tulee kuva, että Mika on enemmän rauhaa arvostava humanisti kuin kiirettä pitävä realisti.

Jos olisin haastattelemassa, niin irtisanoutumiset ilman uutta työpaikkaa olisivat punainen vaate. Vaikka olisi kuinka painavat syyt niin silti tulee tunne, että elämää ei suunnitella määrätietoisesti ja vastuuta kanneta.

Humanistiko on epärealistinen ja hidasliikkeinen. Voi ei, hohhoijaa mitä stereotypioita.

Minä olen irtisanoutunut 2 kertaa ilman uutta työpaikkaa. Sillä ei ole ollut vaikutusta. Työnantajan ollessa työntekijää vailla ketään ei kiinnosta muinainen irtisanoutuminen. En ole ainoa. En saikuta, en lintsaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ns alan naisia ja tunnen työtilannetta ja siten Mika saa kyllä myötätuntoani. Ei ole ihan helppoa löytää sellaista paikkaa, jossa ihan kunnolla pääsisi hyödyntämään tätä koulutusta. Saati että juuri itse olisi se valittu henkilö.

Tässä kuitenkin Mikan kaksi ongelmaa:

- kuulostaa siltä, että hän on ensimmäiset vuodet ollut hyvin nirso, millaista työtä hakee. Kyllä alan toimistorotan paikkoja on ollut paljon, esim. huolitsija, liikenteenhoitaja tai aspa. Insinöörin työtä ne eivät ole, mutta täysin relevanttia kokemusta urakehitystä varten.

- Lähes jokainen haastattelija osaa kysyä kiperiä kysymyksiä menneisyydestä, ja Mikan historiaa on vaikea nykyaikana selitellä houkuttelevaksi. Viittaan näihin "miksi lähdit edellisestä työstä".

Mika on oikeassa siinä, että ura olisi pitänyt aloittaa jo opiskeluaikana. Panostaa kesätyönhakuun, eikä haalia hanttihommaa.

Tuntuu että kirjoituksesi ensimmäinen kohta ja viimeinen kohta kumoavat toisensa.  Toisaalta olisi pitänyt ottaa vastaan ihan mitä tahansa toimistorotan työtä, mutta ura olisi pitänyt aloittaa jo opiskeluaikana eikä haalia hanttihommia. 

Siis vattehell? Kumpiko on oikea linja?

Nuorille naisille varoituksen sana: älkää jääkö valmistumisen jälkeen tahkoamaan mitä vaan hommaa, ette nouse siitä ehkä ikinä jos haluatte opiskelemaanne tehtävään vaikeammin työllistävimmillä aloilla. Nirsoilkaa hetki, opiskelkaa lisää omaa alaanne tai tehkää sitä muussa muodossa ja tehkää hanttihommia vain osa-aikaisena. Paskaduunit eivät ole hyvää mainosta urakehitykselle jos teette vain niitä, valitettavasti. 

En puhunut mistä tahansa toimistotyöstä, vaan kyseisen alan toimistotyöstä. Siellä on paljon muutakin kuin duunarit ja insinöörit. Esimerkiksi liikenteenhoitajat ja kuljetusliikkeen asiakaspalvelijat. Nämä työt eivät vastaa palkaltaan tai vaativuudeltaan insinöörin tehtäviä, mutta niissä pystyy kerryttämään sekä suhteita että ns kovaa substanssiosaamista. Niihin ei saa jäädä kymmeneksi vuodeksi odottamaan ylennystä, mutta niistä voi pyrkiä ylös.

Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että urasuunnittelu on kannattavaa.

Muille tiedoksi, että logistiikkainsinöörien työnhaku ei ole sellaista, että kirjoitat Molliin "logistiikkainsinööri" ja valitset siitä ensimmäisen kesätyöpaikkasi. Esimerkiksi rakennusinsinöörit voivat tehdä niin, mutta ei me. Tietotekniikkainsinööritkin ovat hyvin omineet tietyt työpaikat. Meillä on vastassa merkonomit, tradenomit, kauppatieteilijät, diplomi-insinöörit, elämän oppipolkulaiset ja entiset rekkakuskit.

Meidän pitää suurennuslasin kanssa etsiä jotakin etäisesti soveltuvaa, ja titteli voi olla todella kaukaakin liippaava. Insinöörinkin ensimmäiset työkokemukset usein ovat assistenttitason tai palveluroolin tehtäviä. Ei ole niin selkeää ja suoraviivaista uraputkea. Se on tämän alan varjopuoli.