Mitä vikaa Mikassa? Hakenut kahtatuhatta työpaikkaa, logistiikan insinööri

Hmmm.  Lehtijutun perusteella on vaikea sanoa mitään, mutta jos on hakenut tuhansiin paikkoihin, ollut 15 työssä, on hyvä, käytännön alan koulutus ja silti ei löydä paikkaansa, on jossain jotain pielessä. 

Tuo lausahdus, ettei lasten hankkiminen olisi taloudellisesti mahdollista kertoo paljon. Ehkä asenne on sellainen, että odottaa "olosuhteiden muuttuvan" sen sijaan että proaktiivisesti tekisi elämästään itsensä näköistä ja eläisi sitä. 

Tällä ei ole mitään tekemistä passiivisuuden kanssa, voi olla hyvinkin aktiivinen vaikkapa työnhaussa, mutta vain pinnalta. Tulee tyydytys siitä, että on taas laittanut 200 hakemusta menemään, pysähtymättä miettimään mitä oikeasti tekee. 

Tuo lyhytjänteisyys työpaikkojen kanssa voi olla sattumaa, tai sitten ei. Ehkä Mika on uhriutuja joka kokee vastoinkäymiset karmaksi itseään vastaan, tai sitten lehtijuttu vaan antaa sellaisen kuvan. Valittelu verkostojen luomisen puuttumisesta on soopaa, hyvä, osaava tyyppi kyllä tunnistetaan vaikka olisi juuri muuttanut Australiasta ilman mitään paikallisia verkostoja. 

Vaikea tilanne Mikalla, ja ihan hyvä että antoi jutun lehteen. Näistä asioista pitää puhua juuri tuolla tavalla, kiihkottomasti ja ilman ruikuttamista. Onnea matkaan Mika! 

Entäs uusi koulutus sosiaali ja terveysalalle?Lähihoitajaksi kestää opiskella 2 vuotta ja olen kuullut, että jopa 57-vuotias mies on opiskellut sairaanhoitajaksi. Terveisin. n 40-vuotias sosiaalityön opiskelija.

"työhakemusten lähettämistä, pätkätyö, työttömyysjakso ja hakemusten lähettämistä, täydennyskoulutus, työttömyysjakso, pätkätyö, työttömyys, TE-toimiston kurssi, jälleen työttömyyttä."

eikö ihmisert tajua sitä että jos joudut pätkötöihin, Te kursseille tai osa-aikaistyöhyön työkkärin pakottamana, olet jo merkitty mies. Yksi tyyppi kertoi työkkärin ppakottamassa kirpparihommassa, johon mutkin määrättiin ja irtisanouduin kyllä lopulta, että jos olet ollut näissä työllistämis-duuneissa niin sen jälkeen on turha haeka oikeita töitä, työnantajat nauravat sulle päin näköä haastattelussa ja sanovat että "voit poistua"

varsinkin Turussa, kannattaa mutenkin lähtee sieltä pois ja heti

Muuttumisleikki voisi olla hyödyksi, kuvista välittyi 90-luvulle jumiutunut olemus. Tosin vaikeaa se on kilpailla nuorempien ja ehjän työhistorian omaavien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm.  Lehtijutun perusteella on vaikea sanoa mitään, mutta jos on hakenut tuhansiin paikkoihin, ollut 15 työssä, on hyvä, käytännön alan koulutus ja silti ei löydä paikkaansa, on jossain jotain pielessä. 

Tuo lausahdus, ettei lasten hankkiminen olisi taloudellisesti mahdollista kertoo paljon. Ehkä asenne on sellainen, että odottaa "olosuhteiden muuttuvan" sen sijaan että proaktiivisesti tekisi elämästään itsensä näköistä ja eläisi sitä. 

Tällä ei ole mitään tekemistä passiivisuuden kanssa, voi olla hyvinkin aktiivinen vaikkapa työnhaussa, mutta vain pinnalta. Tulee tyydytys siitä, että on taas laittanut 200 hakemusta menemään, pysähtymättä miettimään mitä oikeasti tekee. 

Tuo lyhytjänteisyys työpaikkojen kanssa voi olla sattumaa, tai sitten ei. Ehkä Mika on uhriutuja joka kokee vastoinkäymiset karmaksi itseään vastaan, tai sitten lehtijuttu vaan antaa sellaisen kuvan. Valittelu verkostojen luomisen puuttumisesta on soopaa, hyvä, osaava tyyppi kyllä tunnistetaan vaikka olisi juuri muuttanut Australiasta ilman mitään paikallisia verkostoja. 

Vaikea tilanne Mikalla, ja ihan hyvä että antoi jutun lehteen. Näistä asioista pitää puhua juuri tuolla tavalla, kiihkottomasti ja ilman ruikuttamista. Onnea matkaan Mika! 

Tosiasiassa työnhaku on kuin yksikätisen rosvon (vanhanmallinen kolikkopelikone) pelaamista. Ihan sama millä asenteella sen hakemuksesi lähetät, jos ei ole oikeat avainsanat ja muut ominaisuudet ja onni kohdalla (kun suunnilleen päteviä hakijoita on kymmeniä jos ei satoja) niin rahat meni, ei voittoa tällä kertaa. Ainoa varma tyyli on ohittaa koko automaatti ja hakea suhteilla. Jos niitä ei ole niin onnea vaan sitten kahvan vetelyyn.

Ymmärrän että harmittaa, mutta onhan Mika sentään saanut mahdollisuuksia. Hän ei vaan kyennyt hoitamaan annettuja vaativia tehtäviä, moni muu kuitenkin pystyy. Ja kyllähän ne työntekoon kykenevät ovat ansainneet urakehityksensä.

Ikävä kyllä kaikille ei riitä niitä yksinkertaisia palikkahommiakaan koska niihin hommiin on eniten sopivia hakijoita. Varsinkaan jos ei ole valmis muuttamaan työn perässä. Ikäväähän se on, mutta ei se ole niiden vika, jotka työelämässä pärjäävät.

Mika vaikuttaa aika kateelliselta ja haluaisi selkeästi itsekin pystyä parempaan. Toivottavasti hän ei masennu ihan lopullisesti, vaikka varmaan vuosien "epäonnistuminen" helposti katkeroittaa. Ei voi oikein muuta sanoa kuin toivoa hyvää mielenterveyttä hänelle jatkossa, vaikka lähtökohdat ovatkin siihen huonot.

ottaisinko kaverin töihin joka ei käytä omaa nimeään tai anna kuvata itseään tunnistettevasti?

Ei mitään. Vika on siinä, että on hakenut Suomesta

Itsekin myöntää tehneensä sen virheen ettei opiskeluaikana tehnyt ilmaisia harjoitteluita.. Ja silti toistaa samaa virhettä kerta toisensa jälkeen, eikä suostu erilaisiin työkokeiluihin. Saa sitä kerran tyhmä olla, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä ettei edes ota opikseen. Tuossa tilanteessa ja taustalla pitäisi tehdä mitä tahansa harjoitteluita että saisi sitä työkokemusta, eikä jääräpäisesti pitää kiinni palkkatyön ihanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että harmittaa, mutta onhan Mika sentään saanut mahdollisuuksia. Hän ei vaan kyennyt hoitamaan annettuja vaativia tehtäviä, moni muu kuitenkin pystyy. Ja kyllähän ne työntekoon kykenevät ovat ansainneet urakehityksensä.

Ikävä kyllä kaikille ei riitä niitä yksinkertaisia palikkahommiakaan koska niihin hommiin on eniten sopivia hakijoita. Varsinkaan jos ei ole valmis muuttamaan työn perässä. Ikäväähän se on, mutta ei se ole niiden vika, jotka työelämässä pärjäävät.

Mika vaikuttaa aika kateelliselta ja haluaisi selkeästi itsekin pystyä parempaan. Toivottavasti hän ei masennu ihan lopullisesti, vaikka varmaan vuosien "epäonnistuminen" helposti katkeroittaa. Ei voi oikein muuta sanoa kuin toivoa hyvää mielenterveyttä hänelle jatkossa, vaikka lähtökohdat ovatkin siihen huonot.

Ko jutun pointti oli että Mika kokee että häntä rangaistaan aktiivimallileikkurilla vaikka hän on yrittänyt kuinka, 2000 työhakemuksen lähettäminen ei ole katsottu osoittavan aktiivisuutta.

Ymmärrän hyvin.

Kaksi perustavanlaatuista virhettä:

1) Ei hankkinut suhteita opiskeluaikana. Jos sulla ei ole kattavaa suku- ja tuttavuusverkostoa, niin opiskeluaikaiset harjoittelut täytyy hyödyntää niiden verkostojen hankintaan. Pahin virhe mitä esim. aikuisopiskelija voi tehdä opiskellessaan monimuoto-opiskeluna, on tehdä harjoittelunsa ja päättötyönsä omassa /-lle työpaikalle. Ei, ei. Omalla työpaikalla kateelliset lyö kapuloita rattaisiin minkä kerkiää, ja aivan turha haaveilla että pääsisi sitten valmistuttua uutta koulutustaan vastaaviin hommiin siellä omassa työpaikassaan. Aina on etsittävä muualta harjoittelupaikat ja näytettävä siellä osaamisensa ja hankittava niitä verkostoja oman työpaikkansa ulkopuolelta! Silloin on jotain toivoa saada koulutustaan vastaavaa työtä valmistuttuaan. 

2) Irtisanoutui ilman että oli uusi työpaikka odottamassa. Vaikka kuinka olisi rankkaa ja v-mäistä tai mitä tahansa, niin aina, korostan aina, täytyy hankkia uusi työpaikka ja vaihtaa sitten vasta. Jos irtisanoutuu minkä tahansa pätevänkin syyn takia ilman että on uusi työpaikka odottamassa, niin se on todella huono juttu cv:ssä. 

Nykyinen työelämä on todella raadollista. Ilman suhteita työpaikan saaminen on lottovoitto. 

Joo joo virheitä on tehty ja Mika niistä maksanut vuosien työttömyydellä. Mutta ei yhtä ihmistä pitäisi ikuisesti rangaista, meitä on täällä moneen junaan ja olisi hyvä että jokaiselle, myös virheitä tehneille, löytyisi se oma paikka yhteiskunnassa.

On myös paljon niitä, jotka ovat tehneet kaiken aina "oikein" ja siltikin roikkuvat löyhässä hirressä.

Missä ovat nyt ne aktiivimallin "asiantuntijat" jotka jankuttavat että hyvä kun on joku aktiivimalli, saadaan lusmut työttömät tekemään edes jotain?

Erikoista jos ei ole edes ajojärjestelijäksi päässyt vai onko edes hakenut? Toki tolla historialla ei tartte enää yrittää.

Jotkut eivät tajua, että töitä ei tarvitse tehdä ihan kympillä. Usein puoliteho on ihan riittävä taso. Kai siinä kuka hyvänsä stressaantuisi jos lähtisi joka aamu sillä mielellä töihin, että taas tänään ylitän itseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että harmittaa, mutta onhan Mika sentään saanut mahdollisuuksia. Hän ei vaan kyennyt hoitamaan annettuja vaativia tehtäviä, moni muu kuitenkin pystyy. Ja kyllähän ne työntekoon kykenevät ovat ansainneet urakehityksensä.

Ikävä kyllä kaikille ei riitä niitä yksinkertaisia palikkahommiakaan koska niihin hommiin on eniten sopivia hakijoita. Varsinkaan jos ei ole valmis muuttamaan työn perässä. Ikäväähän se on, mutta ei se ole niiden vika, jotka työelämässä pärjäävät.

Mika vaikuttaa aika kateelliselta ja haluaisi selkeästi itsekin pystyä parempaan. Toivottavasti hän ei masennu ihan lopullisesti, vaikka varmaan vuosien "epäonnistuminen" helposti katkeroittaa. Ei voi oikein muuta sanoa kuin toivoa hyvää mielenterveyttä hänelle jatkossa, vaikka lähtökohdat ovatkin siihen huonot.

Ko jutun pointti oli että Mika kokee että häntä rangaistaan aktiivimallileikkurilla vaikka hän on yrittänyt kuinka, 2000 työhakemuksen lähettäminen ei ole katsottu osoittavan aktiivisuutta.

Ymmärrän hyvin.

Juu totta kai ymmärrän, että tuon takia aktiivimalli on typerä. Mutta jutussa Mika myös kertoo annetuista mahdollisuuksista ja siitä, että ei oikein jaksa tehdä rankkoja töitä kun terveys ei kestä (henkinen eikä fyysinen). Sitten valittelee, että urakehitystä ei ole tullut kuten monilla muilla samanikäisillä. Jutussa mainitaan myös hänen tekemänsä virheet esim. opiskeluaikaisen harjoittelun suhteen.

Silti jutussa samalla yritetään luoda kuvaa systeemin uhrista, joka täysin itsestään riippumattomista syistä on tuossa tilanteessa. Mika on heikko ja raasu, joka on yrittänyt kaikkensa, mutta silti rankaistaan. Oikeastihan Mika on saanut mahdollisuuksia, hänestä ei vaan ollut täyttämään työnantajien vaatimuksia ja lisäksi hän on ihan itse tehnyt huonoja valintoja. Ei se Mikan syytä ole, että hän kuormittuu liikaa työelämästä, mutta ei se ole muidenkaan vika. Kun joku muu nämä samat työt kuitenkin kykenee hoitamaan ilman uupumista ja sairastelua, niin selkeästi Mika on vain vähän heikompi yksilö. Kurjaa, että siitä rankaistaan, mutta syy ei ole muiden häntä parempien työntekijöiden, joita jutussa myös kadehditaan ja tuodaan esille menestyjinä, jotka saavat paistatella paremmuudessaan lähinnä sen ansiosta, että Mikaa sorretaan.

Näitä asioita vaan kommentoin, koska niistäkin jutussa kerrottiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi työnantajana valitsisin henkilön, joka irtisanoutuu itse ilman varsinaista syytä eikä ole hankkinut työkokemusta kuin nimeksi? Valitseni sen hakijan, jonka osaaminen ja osoitettu motivaatio parhaiten vastaa avoinna olevassa tehtävässä määriteltyjä edellytyksiä. Olen palkannut vastavalmistuneitakin, mutta en koskaan ketään, jolla ei ole mitään kokemusta alasta. Opiskeluaikana pitäisi pyrkiä oman alan töihin saamaan jalkaa oven väliin.

Minä olen yksinhuoltaja. Lapsi on hoidossa jo koulupäivien ja harjoittelujen ajan. Vieläkö viikonloput ja lomatkin pitäisi työntää oma lapsi muiden hoitoon?

Lehtijutusta sai sen kuvan, että hän on kuitenkin saanut haastattelukutsuja. Eli jotain tapahtuu siinä haastattelussa, ja sitten hän ei saakaan paikkaa. Ehkä hän ei katso ollenkaan silmiin ja puhuu hiljaisella äänellä alas katsoen? Ehkä hän menee aivan kipsiin, koska jännittää pahasti? Ehkä hän antaa itsestään jotenkin aivan oudon kuvan livenä? En tiedä, mahdoton arvailla. Mutta luulen, että syy on jotenkin tuossa vuorovaikutustilanteessa (eli siinä miten hän on siinä haastattelussa).

Vierailija kirjoitti:

Hmmm.  Lehtijutun perusteella on vaikea sanoa mitään, mutta jos on hakenut tuhansiin paikkoihin, ollut 15 työssä, on hyvä, käytännön alan koulutus ja silti ei löydä paikkaansa, on jossain jotain pielessä. 

Tuo lausahdus, ettei lasten hankkiminen olisi taloudellisesti mahdollista kertoo paljon. Ehkä asenne on sellainen, että odottaa "olosuhteiden muuttuvan" sen sijaan että proaktiivisesti tekisi elämästään itsensä näköistä ja eläisi sitä. 

Tällä ei ole mitään tekemistä passiivisuuden kanssa, voi olla hyvinkin aktiivinen vaikkapa työnhaussa, mutta vain pinnalta. Tulee tyydytys siitä, että on taas laittanut 200 hakemusta menemään, pysähtymättä miettimään mitä oikeasti tekee. 

Tuo lyhytjänteisyys työpaikkojen kanssa voi olla sattumaa, tai sitten ei. Ehkä Mika on uhriutuja joka kokee vastoinkäymiset karmaksi itseään vastaan, tai sitten lehtijuttu vaan antaa sellaisen kuvan. Valittelu verkostojen luomisen puuttumisesta on soopaa, hyvä, osaava tyyppi kyllä tunnistetaan vaikka olisi juuri muuttanut Australiasta ilman mitään paikallisia verkostoja. 

Vaikea tilanne Mikalla, ja ihan hyvä että antoi jutun lehteen. Näistä asioista pitää puhua juuri tuolla tavalla, kiihkottomasti ja ilman ruikuttamista. Onnea matkaan Mika! 

Verkostot voivat myös toimia negatiivisesti. Tarkoitan että kun on kerran alkanut saikuttaa niin keskikokoisessa kaupungissa siitä tietävät pian kaikki alan yrittäjät/esimiehet.

Luulen, että alunalkujaan on kouluttautunut väärälle alalle. Jotenkin tulee kuva, että Mika on enemmän rauhaa arvostava humanisti kuin kiirettä pitävä realisti.

Jos olisin haastattelemassa, niin irtisanoutumiset ilman uutta työpaikkaa olisivat punainen vaate. Vaikka olisi kuinka painavat syyt niin silti tulee tunne, että elämää ei suunnitella määrätietoisesti ja vastuuta kanneta.