Lue keskustelun säännöt.
Miten uskoon tullaan? Miten sinä tulit uskoon?
28.02.2019 |
Sinä, joka uskot Jumalaan tai johonkin muuhun, miten uskoontulosi tapahtui? En tunne ketään uskoontullutta, vain muutaman sellaisen uskovaisen, jotka saaneet uskonsa äidinmaidosta ja lapsuuden perheestään.
Asia kiinnostaa minua. Tunnen olevani kateellinen ihmisille, joilla on selkeä ja horjumaton vastaus kysymykseen ”mihin uskot” ja ”mistä saat vaikeuksissa voimaa ja turvaa”?
Voiko kuka vaan tulla uskoon? Mitä se vaatii?
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoile Jeesukselta, että haluat tulla uskoon. Jää odottamaan tulevaa Jeesukseen katsoen. Älä keskity omiin tuntemuksiisi vaan Herraan.
Suosittelen myös katsomaan TV7:n Herätys!-sarjaa. Todella lämminhenkinen ja maanläheisesti uskontielle auttava. Voi alkuun tuntua oudolta ne ylistysosiot jos ei ole tottunut, mutta hyvä sarja on kuitenkin, tosi hyvä! https://www.tv7.fi/vod/series/126/
Siunausta! :)
Vierailija kirjoitti:
Oon aina ollut hieman uskovainen. Semmonen kultaisen keskitien kulkija. Oon evankelisluterilainen, käynyt rippikoulun, opiskellut uskontoa yläasteella ja lukiossa sekä maksan kirkollisveroni. Lukiossa vielä kirjoitin uskonnonkin, koska se oli mulle helppoa, ja mua kiinnosti erityisesti muiden maiden kulttuurit. :D
Lapsena luettiin iltarukoukset, mut sen verran lapsuudenperheestä, et esim. faija on eronnut kirkosta, koska ei halua maksaa veroja, et meidän lapsuudenperheen uskovaisuus oli tätä luokkaa. :D
No, mä tulin uskoon elämänkriisin/traumaattisen kriisin jälkeen. Sairastuin mystisesti 20-vuotiaana, meni fyysinen terveys, psyykkinen terveys, työpaikka, jouduin lopettamaan amk:n. Syytä ei ikinä sairastumiselleni löytynyt. Epäilty on mm. borrelioosia, psyykkistä sairautta ja CFS:aa. Lukuisten antibioottikuurien jälkeen alkoi kuitenkin toipuminen.
Nyt 24v. käyn keskustelemassa psykan polilla, asun vuokra-asunnossa, fyysinen ja psyykkinen terveyteni on hyvät, oon onnellinen, hakemassa taas kouluun ja kasvanut ihmisenä tosi paljon. Perhe ja ystävät edelleen tukena. Ja ajattelen, että kaikella on tarkoituksensa, ja oon mun normaalista arjesta näiden vaikeuksien takia uskomattoman kiitollinen. Sain kanssa nähdä, millaista on ns. menettää kaikki. Ja kyllä mun usko tätä myötä vahvistui. Mietin jopa, että olisin lähtenyt teologiaa lukemaan yliopistolle.
Mun mielestä uskonto ylläpitää hyviä perinteitä ja perhearvoja yms.
Olet uskonnollinen, mutta se ei sinua auta jollei sinulla ole henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen Kristukseen - onko Hän Pelastajasi, vai onko uskosi vain kuollutta uskontoa??
Minulle saarnattiin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
T. Vanhoillislestadiolainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala katsoa TV7 ohjelmia ja lue raamattua. Itse olen ollut lapsesta lähtien jossakin lapsuuden uskossa mummoni ja opettajien ansiosta. Vanhempani ovat ateisteja. En tunne ketään uskovia enää. Ainut uskova ystäväni kuoli pari vuotta sitten. Harmittaa, kun ei ole rohkeutta mennä yksin minnekään seurakuntaan, josta voisi saada uskovia ystäviä kenties? N48
Miksei ole rohkeutta? Tule vaan rohkeasti meille One Wayhin, sinua tervehditään sydämellisesti jo ovella.
Meillä on mutkatonta ja lämmin ilmapiiri, todella kaikki ovat tervetulleita meille kuulemaan Sanaa ja ylistämään Herraa.
Nythän One Waytä on jo 17 seurakuntaa Suomessa ja lisää tulee jatkuvasti.
Tervetuloa mukaan<3
Voi kiitos, ihanan lämpimältä kuulostaisi vastaanotto kuitenkin. Onko Treella One wayta ja jos niin missä ja millainen? t. sama
Anteeksi, että vastaukseni kesti, toivottavasti olet nyt palstalla.
Tampereen One Wayn osoite on:
Tampereen NNKY, Puistosali, Hämeenpuisto 14
Sunnuntaisin klo 16, lämpimästi tervetuloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä(kin) ketju lienee merkki minulle(kin) näistä asioista.
Olen näitä pohtinut viime aikoina ja pyytänyt johdatusta. Sitä on tullut eri muodoissa, mutta tunnistamisen vuoksi en halua kertoa enempää.
En siis ole uskossa, kai. Mutta kiinnostunut ja tämä asia on kutsunut varmaan yli vuoden välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän aktiivisemmin.
Elän jonkinlaista kriisivaihetta ja olen hyvin onneton. Parisuhde menee erittäin huonosti, eikä mieheeni voi luottaa. Olen jatkuvasti ahdistunut ja se purkautuu ulos monin kielteisin tavoin. Tuntuu etten jaksa tätä elämää ja että ainoa, viimeinen keino on enää löytää Jeesus elämään pysyvästi.
Voi, tuo on ihan kuin kuvausta omasta elämästäni 33 vuotta sitten, kunnes tulin Jeesus-uskoon ja täytyy sanoa, että on ollut monenlaista aikaa, mutta kaikissa elämäni vaiheissa olen kokenut voimakkaasti Jumalan johdatuksen.
Jumalan rakkaus ja liikuttava huolenpito on seurannut minua kaikkina aikoina, vaikka pimeitä aikojakin on välillä ollut, en ole joutunut kokemaan niitä yksin, vaan Jeesus on aina ollut niissä kamppailuissa kanssani.
Ja se on ollut niin ihanaa ja vapauttavaa - Hän ei ole koskaan jättänyt minua yksin, vaan on aina ollut kanssani ihan Psalmi 23 sanoin.
Vierailija kirjoitti:
Uskoon tullaan siinä vaiheessa kun logiikka kadotetaan.
No pitikö tulla tänne räkyttämään!? Mene ateistipalstalle puhumaan omasta elämänkatsomuksestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen peloissani kirjoitti:
Ei hitto mikä aikuisten satukerho tämä ketju 😳
Ihmettelen vaan, miksi olet peloissasi, jos pidät Jeesusta ja Raamatun asioita satuina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala katsoa TV7 ohjelmia ja lue raamattua. Itse olen ollut lapsesta lähtien jossakin lapsuuden uskossa mummoni ja opettajien ansiosta. Vanhempani ovat ateisteja. En tunne ketään uskovia enää. Ainut uskova ystäväni kuoli pari vuotta sitten. Harmittaa, kun ei ole rohkeutta mennä yksin minnekään seurakuntaan, josta voisi saada uskovia ystäviä kenties? N48
Miksei ole rohkeutta? Tule vaan rohkeasti meille One Wayhin, sinua tervehditään sydämellisesti jo ovella.
Meillä on mutkatonta ja lämmin ilmapiiri, todella kaikki ovat tervetulleita meille kuulemaan Sanaa ja ylistämään Herraa.
Nythän One Waytä on jo 17 seurakuntaa Suomessa ja lisää tulee jatkuvasti.
Tervetuloa mukaan<3
One Way on tosi hyvä seurakuntayhteys, voin kokemuksesta suositella.
TV7:aa katsoisin valikoiden, monen kristityn mielestä menestysteologia korostuu. Katselen sitä valikoiden, siellä on hyviäkin kuten Leif Nummela, Mailis Janatuinen jne. Terveitä uskossaan. Valitettavasti kaikkia sen kanavan ohjelmia en voi suositella.
Oma usko kasvoi vähitellen. Etsimällä ja hakeutumalla tilaisuuksiin, jotenkin vain huomasin että olin tullut "rajan yli" ja voin sanoa itseäni uskovaksi. Sehän on Jumalan teko, se kaipauskin. Olen perusluterilainen mutten "nimikristitty", koska pidän yhteyttä yläkertaan ja luen sanaa. Ihan kuivetun, jos jää väliin. Perheen ja ystävien kesken myös rukoilemme jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoon tullaan siinä vaiheessa kun logiikka kadotetaan.
Maailman suurin Logos on Jumala itse - Kaiken Luoja. <3
Vierailija kirjoitti:
Muistan lukeneeni, että joillakin ihmisillä on geeni, joka ilmenee usein yhdessä uskonnollisen vakaumuksen kanssa. Erityisesti jotkut kristityt toisaalta painottavat uskoontulon - uudestisyntymisen merkitystä. Uskoontulo on jossain määrin valinta, jossain määrin ilmeisesti jonkinlainen psyyken äkkimuutos, jonka motiivina voi olla jokin psyykkisesti huomattavan kuormittava tekijä: kuoleman pelko, pitkälliset päihdeongelmat tms.
Minä tulin uskoon nuorena poikana. Tilanne ei ollut kovin järisyttävä, mutta tunsin kuitenkin Jumalan puhuvan minulle lukemani tekstin kautta. En kuitenkaan ole koskaan ollut stereotypian mukainen uskovainen. En tyrkyttele näkemystäni, en jaa traktaatteja, en moralisoi muita. Epäilys ei ole koskaan poistunut mielestäni. Ja tiedän, että epäilys on monen uskovan elämänmittainen seuralainen. Horjumaton vastaus ei ehkä olekaan niin horjumaton, miltä se vaikuttaa. Horjumattomuus onkin ehkä usein oman epävarmuuden peittämistä. En ole aina kauhean suosittu uskovien piireissä, koska esitän keljuja kysymyksiä ja liberaaleja tulkintoja Raamatusta tai opinkappaleista.
En osaa ottaa kantaa siihen, että voiko kuka vain tulla uskoon. Tapani Koivuniemen porukoihin kuuluu ihmisiä, joiden koulutuksensa perusteella luulisi olevan huomattavan rationaalisia elämänasenteiltaan: lääkäreitä ja diplomi-insinöörejä. Esko Valtaojan uskoontulo voisi olla jonkinlainen sensaatio, vaikka minun mielestäni se ei vähääkään vähentäisiä hänen uskottavuuttaan tähtitieteilijänä ja lahjakkaana tutkijana ja opettajana.
Minä en oikeastaan usko, että uskoontulo sanan herätyskristillisessä merkityksessä, siis jonkinlainen äkillinen tai aikaaviepä uudestisyntyminen, olisi jokin vapaan tahdon asia. Ylipäätään olen aika kriittinen vapaan tahdon ideaa kohtaan, vaikka esimerkiksi oikeusjärjestelmämme toimii sen varassa. Jumalan olemassaolon hyväksyminen voi olla vastaus niihin perimmäisiin kysymyksiin, joihin tiede ei tarjoa vastausta. Moni tuntemani ateisti sanoo, ettei kysymys maailmankaikkeuden synnyn syystä liikuta heitä vähääkään. Vähänpä se minunkin arkeeni vaikuttaa, mutta minusta se on hyvin kiinnostava kysymys ja ajatus. Jos nyt päätyy hyväksymään Jumalan tai ylipäätään jonkin jumaluuden olemassaolon, ei silti ole tullut uskoon siinä mielessä kuin luterilaiset ajattelevat.
Uskoontulo tässä mielessä on, kuten jo sanoin, huomattava elämänmuutos, joka perustuu Jeesus Nasaretilaisen tunnustamiseen Kristukseksi ja vapahtajaksi synnin ja kuoleman kahleista. Tähän kuuluu psyykkisiä muutoksia - jotka minun kokemukseni mukaan ovat jossain määrin epävakaita. Isäni oli karmea jäärä nuorena. Uskoontulon myötä hän oli kymmenen vuotta todella kauhea jääräpää. Sitten seurasi lähes 30 vuoden jakso, jona hän oli hyvin humaani ja ymmärtäväinen, joskaan ei liberaali opillisissa kysymyksissä. Nyt, vanhuudessaan ja kaiketi viimeisinä vuosinaan, hänestä on kehkeytynyt se despoottinen kitupiikki, jota hän oli ennen uskoontuloaan. Olen myös nähnyt uskoontulonsa myötä raitistuneiden rupeavan juomaan uudelleen jne. Lisäksi uskoontuloon kuuluu tiedollisia muutoksia: on edelleen uskovia, jotka pullikoivat tieteellistä tietoa vastaan. Kuitenkin hekin hakevat lääkärin apua, kun sairastuvat vakavasti. Ne sairaudet, jotka hoituvat pelkästään uskonnollisin menoin, eivät alunperinkään olleet vakavia.
Vapaan tahdon asia on ainakin valinta hyvässä ja pahassa.
Raamatussa neuvotaan noudattamaan omaa tahtoaan, joten jokainen on vapaa. Ei voi olla Jumalan tahto olisi ainakaan vastoin parempaa tietoaan oltava jonkun ystävä, tai omaatuntoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa edelliseen:
Mitä uskoon tuleminen vaatii? No aivan ensimmäiseksi se vaatii jonkin uskon käsitteen tai uskon ilmiön, jonka omaksuu. Pohjois-Sentinelin saaren asukkaiden uskonnosta ei paljon tiedetä. Lähisaarten Jarawat ovat olleet animisteja. Kristilliseen uskoon ei tulla itsestään, jostakin pitää tulla virike nimenomaan siihen uskoon.
Jo edellä totesin, että monilla uskoontulo liittyy jonkinlaiseen kriisiin. Isäni nykyinen puoliso oli pyytänyt pappia rukoilemaan puolestaan hartaasti, koska hän tietää kuolevansa vaikeaan sairauteen vuoden, pari kuluessa. Ilmeisesti vähän vähäisempikin motiivi riittää monille. Uskoisin kuitenkin, että monille aikuisena, tai edes syvimmän lapsuutensa jälkeen, uskoon tuleville on tyypillistä jonkinlainen kriisi. "Jumalan hyvyys vetää sinua puoleensa", luki aikanaan helluntailaisten julisteessa. Isäni, järjen mies vaikka uskonasioissa joskus kauhea jäärä, totesi hyvin realistisesti, että eiköhän se pikemminkin ole maailman pahuus, joka työntää. Olen kuullut myös sanonnan, että juoksuhaudoissa ei ole ateisteja. Oletettavasti jouksuhaudoissa ON ateisteja, mutta äärimmäisen hädän hetkellä, kun mistään muusta ei ole turvaa, etsitään Jumalaa, jotakin jumaluutta ylipäätään, jonkinlaiseksi persoonalliseksi olioksi miellettyä sattumaa tms. avuksi.
Ehkä uskoontulo tosiaan edellyttää sopivan mielenlaadun. Minä on erään alan tieteilijä koulutukseltani ja olen tehnyt tutkijan työtä monta vuotta. Työssäni en todellakaan selittele tutkimiani asioita Jumalan vaikutuksella. Se ei kerta kaikkiaan kuulu siihen. Jos sen jotenkin uskonnollisesti haluaa selittää, niin tutkijana tutkin sitä, millaisia eräät asiat luomakunnassa ovat. Kun haluan tietää, millainen tutkimuskohteeni on, en yksinkertaisesti voi selittää, että se värähtelee tietyllä taajuudella, koska Jumala on luonut sen niin. Tällainen selitys tekee väitteestä erittäin vaikeasti sovellettavan. Mutta minulla on varmasti uskolle altis mielenlaatu. Minun osaltani se tarkoittaa sitä, että haluan löytää vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Tosin tiedän varsin hyvin, että myös Jumalan laadusta, ikuisuudesta ja olemassaolon tavasta voi esittää kysymyksiä, joihin ei voi vastata sanomalla, että Jumala nyt vain on. Jumalan yksi nimi on "Minä-olen". Tämä on tietenkin laajan teologisen pohdiskelun kohde, mutta minun kantani on se, että Jumala on se, mikä perimmältään ja viime kädessä on olemassaolevaa.
Vielä voisin nostaa esiin moraaliset syyt: Jeesuksen katsotaan antavan synnit anteeksi. Moraali on vekkuli osa ihmisen elämää: se säätelee oikeastaan jokaista edesottamustamme, mutta me emme tiedä, mikä se perimmältään on. Tunnemme syyllisyyttä vääristä teoistamme. Vaikka moraaliarvostelmat ovat osittain kulttuuri- ja tilannesidonnaisia, moraalissa näyttäisi olevan myös jotakin myötäsyntyistä. Ehkä yksi syy uskoontuloon on moraalinen hätä ja tarve saada asioita anteeksi vaikkapa silloin, kun omien väärien tekojen kohde on jo kuollut.
Olet aika kova fundeeraamaan, mutta ei se mitään - Paavalikin oli erittäin sivistynyt mies ja Mooses, mutta silti he uskoivat Herraa, tosin Herra itse ilmestyi heille ja helpotti aika tavalla sitä uskomista. :-)
Me, joille Herra ei ole sillä lailla näkyvästi ilmestynyt, mutta kaikilla muilla aisteilla kuitenkin - olemmekin siis niitä todellisia uskovaisia, koska emme ole Häntä nähneet näillä fyysisillä silmillä, mutta muuten kyllä.
Kuitenkin me ihan kaikki tulemme näkemään Hänet ihan pian myös fyysisillä silmillämme, sillä elämä on lyhyt ja me kaikki kuolemme pois tästä maailmasta - ja siirrymme iankaikkiseeen elämään, paikkaan jos toiseenkin, kuten Raamattu sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoon tullaan siinä vaiheessa kun logiikka kadotetaan.
No pitikö tulla tänne räkyttämään!? Mene ateistipalstalle puhumaan omasta elämänkatsomuksestasi.
Ainiin - totta, kaikki äidithän ovat uskovaisia, ja kaikki Vauvapalstan lukijat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei oikeastaan ole vastannut alkuperäiseen kysymykseen, kaikki vain käännyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon aina ollut hieman uskovainen. Semmonen kultaisen keskitien kulkija. Oon evankelisluterilainen, käynyt rippikoulun, opiskellut uskontoa yläasteella ja lukiossa sekä maksan kirkollisveroni. Lukiossa vielä kirjoitin uskonnonkin, koska se oli mulle helppoa, ja mua kiinnosti erityisesti muiden maiden kulttuurit. :D
Lapsena luettiin iltarukoukset, mut sen verran lapsuudenperheestä, et esim. faija on eronnut kirkosta, koska ei halua maksaa veroja, et meidän lapsuudenperheen uskovaisuus oli tätä luokkaa. :D
No, mä tulin uskoon elämänkriisin/traumaattisen kriisin jälkeen. Sairastuin mystisesti 20-vuotiaana, meni fyysinen terveys, psyykkinen terveys, työpaikka, jouduin lopettamaan amk:n. Syytä ei ikinä sairastumiselleni löytynyt. Epäilty on mm. borrelioosia, psyykkistä sairautta ja CFS:aa. Lukuisten antibioottikuurien jälkeen alkoi kuitenkin toipuminen.
Nyt 24v. käyn keskustelemassa psykan polilla, asun vuokra-asunnossa, fyysinen ja psyykkinen terveyteni on hyvät, oon onnellinen, hakemassa taas kouluun ja kasvanut ihmisenä tosi paljon. Perhe ja ystävät edelleen tukena. Ja ajattelen, että kaikella on tarkoituksensa, ja oon mun normaalista arjesta näiden vaikeuksien takia uskomattoman kiitollinen. Sain kanssa nähdä, millaista on ns. menettää kaikki. Ja kyllä mun usko tätä myötä vahvistui. Mietin jopa, että olisin lähtenyt teologiaa lukemaan yliopistolle.
Mun mielestä uskonto ylläpitää hyviä perinteitä ja perhearvoja yms.
Olet uskonnollinen, mutta se ei sinua auta jollei sinulla ole henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen Kristukseen - onko Hän Pelastajasi, vai onko uskosi vain kuollutta uskontoa??
No, jokainen tulee uskoon omalla tavallaan, luonteensa mukaan - rauhallisemmat hitaasti ja tunnustellen ja vähän vauhdikkaammat "pamahtaen" ihanaan pumpulirauhaan ja uskoon, tunteikaammat saattavat kokea oikein syviä ja ihmeellisiä unia, näkyjä ja onnentunteita "leijuen pari metriä maan pinnan yläpuolella".
Toiset eivät koe mitään muuta kuin syvän rauhan tunteen ja siitä tuntevat ja tietävät tuleensa uskoon ja kokevat Jeesuksen johdatusta muuten elämässään.
Jos se mitään lohduttaa niin joskus närästää ihan tällaista äidinmaidosta uskonsa saanutta kun joku vapaan suunnan hurmoshenkinen tulee tenttaamaan "koska tulit uskoon!? koska täytyit pyhällä hengellä??!!" ja jolle ei oikein meinaa kelvata vastaus että no vaikea määritellä uskoontulon hetken kun en koe koskaan ollut olevani poissa uskosta.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei oikeastaan ole vastannut alkuperäiseen kysymykseen, kaikki vain käännyttävät.
MItä tarkoitat, että vaan "käännytettiin" Ap?
Kyllähän tässä tuli kovin monelaisia ja aika tyhjentäviä vastauksia - Ap kysyi miten tullaan uskoon ja me kerroimme.
Vierailija kirjoitti:
Jos se mitään lohduttaa niin joskus närästää ihan tällaista äidinmaidosta uskonsa saanutta kun joku vapaan suunnan hurmoshenkinen tulee tenttaamaan "koska tulit uskoon!? koska täytyit pyhällä hengellä??!!" ja jolle ei oikein meinaa kelvata vastaus että no vaikea määritellä uskoontulon hetken kun en koe koskaan ollut olevani poissa uskosta.
No, älä mene niihin vapaisiin äärikarismaattisiin piireihin, siellä on sairastuttava ilmapiiri, koska heillä on siellä väärä henki ja oppi.
One Way on paras tietämäni seurakunta, siellä ollaan rauhallisia eikä ahdistella ihmisiä ja kynnys on matala - ihan kaikki ovat tervetulleita.
Elämässäni on ollut kamalia asioita, suorastaan helvetillisiä. Paljon kärsimystä takana. Tuntui toisinaan että itse Saatana olisi kuiskutellut mielessäni. Sitten tapasin ihmisen, joka uskoi Jumalaan täydestä sydämestään. Hän kertoi minulle Hänen hyvyydestään ja ettei tarvitsisi pelätä enää, koska Jumala rakastaa ja järjestää asiat parhaiten katsomallaan tavalla. Lopulta halusin uskoa hyvään ja näin tulin uskoon :)
Minulla on liikaa kysymyksiä että voisin tulla uskoon. Johonkin niistä. Ensimmäinen on että miksi suurin osa ihmisistä tulee juuri siihen uskoon mikä heidän vänhemmillaan, lähipiirillään ja ympäristöllään on? Mikä niistä on se oikea kun kaikille se oman lähiympäristön uskonto on ainoa oikea?