Masentaa, väsyttää ja vituttaa koko ajan

Minkä ikäinen lapsi? Synnytyksen jälkeinen masennus voi oireilla pitkään.

Täytyy ottaa lääkäriin yhteyttä, ehdottomasti.

AP:lle tsemppiä.

Maailma voi kaatua, sinä horjut ja tavut, muttet katkea.

Vierailija kirjoitti:

Pallot harjoite kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha laulu, mutta suositan aluksi vaikka kävelylenkkiä. Itseä ainakin auttaa.

Olen kokeillut, mutta tähän aikaan vuodesta tulee ihan fyysinen pahoinvointi kun lähtee ulos. En pysty ulkoilemaan lapsen kanssa enkä käymään kaupassa. Pakko varmaan kohta turvautua lääkkeisiin.

Ap

Hmm.

Käytä esoteriaa apunasi. Heiluttele käsiäsi rennosti ja kuvittele että kätesi ovat ison muinaisen Jumalan kiveksissä. Kivekset ovat lämpöiset ja niissä virtaa KI-helmöintiä.

Keräät sormiisi KI-helmöintiä ja tunnet sormenpääsi lämpöiseksi.

Lämpö siirtyy sormistasi koko vartaloon hitaasti ja tunnet lämpöä sydämessäsi. Silloin huomaat että olen sielä ja autan sinua.

Olen kultivoinut sinuun hassuvoimaa.

Pelkästään tämän lukeminen on aiheuttanut muutoksen.

Mikäli haluat voimistaa tunnetta niin tee harjoite ihan oikeasti ja älä välitä ympäristöstäsi. Anna harjoitteelle aikaa ainakin 3 minuuttia ja muista, jos harjoite keskeytyy, niin pimeyden voimat yrittävät estää sinua onnistumasta, mutta älä välitä. Olen antanut sinulle suojakuoren heiltä.

Huomaat vain ääniä tai kutinaa ympärilläsi.

Olet estymätön.

Ei jaksa edes mitään huumoria.

Ap

Ei se ollut huumoria.

Se oli KI-Helmöintiä.

Kannattaa kokeilla erilaisia leikkejä itsesi kanssa.

Lupaat itsellesi että jos teet jotain niin paranet asioita. Usko pois se toimii.

Toisaalta jos saat energiasi tuosta vatvomisesta ja itsesäälistä. Sekin on samaa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi? Synnytyksen jälkeinen masennus voi oireilla pitkään.

Täytyy ottaa lääkäriin yhteyttä, ehdottomasti.

Lääkäriin on otettu yhteyttä, lähete on psykiatrille ja huomenna tk-lääkäri soittaa. Siihen asti ei voi kuin vatvoa palstalla tätä kakkaa.

Ap

Liekö kevätmasennusta? Itse olen kärsinyt muinoin siitä ja on kyllä helvetillinen olotila. Hyvä että olet hakeutunut avun piiriin, itse en kehdannut ja kärvistelin itsekseni. Kesäkuun alussa se helpotti, mutta uusi seuraavana keväänä. Tällä hetkellä toistaiseksi vielä normaali olo, vaikka valon määrä onkin lisääntynyt kovasti viime aikoina. Itse koin pahimmaksi sen, koska normaalisti olen jaksava, positiivinen ja iloinen ihminen. Muutos on tyrmäävä kevään koittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi? Synnytyksen jälkeinen masennus voi oireilla pitkään.

Täytyy ottaa lääkäriin yhteyttä, ehdottomasti.

Lääkäriin on otettu yhteyttä, lähete on psykiatrille ja huomenna tk-lääkäri soittaa. Siihen asti ei voi kuin vatvoa palstalla tätä kakkaa.

Ap

Minulla on kokemusta 15-vuoden takaa tuollaisesta.

Loppupelissä ap itse on vastuussa kaikesta tuosta. Häntä toki voi ravistella ja yrittää auttaa sekä ymmärtää. Usein läheisten liiallinen apu on kuin kehitysapu, joka ylläpitää tuota tilaa päällä ja hän muuttuu samalaiseksi kuin Jean Cocteaun Les enfants terribles kirjan Paul, josta tulee "ammatiltaan sairas".

Toivotaan että Ap saa eläkkeen. Minä en saanut ja en halunut lopulta.

Löysin jotain suurempaa.

Se löytyy syvältä itsestä. Älä anna lapsesi olla narsismisi lähteenä tai kiristyskeino.

Tässä on selvä kiristys. Ap:lla on lapsi ja hän on vakavasti "lopahtanut".

Hänet on imetty kuiviin :)

Ketään ei voi imeä kuiviin koska janalla -0+ molemmilla puolin on energiaa.

Elämässä pitää vain jaksaa. Jos ei jaksa niin oikeasti kuolee. Usko pois.

Anna lapsi hoitoon muille, jos et jaksa ja kuihdu kasaan.

Vaihtoehtosi on vähissä. Olet jo aikuinen, et lapsi enää.

Lapsella ei voi olla lasta <3

Arvelen, että elämästäsi puuttuu joku asia mikä saa sinut aamuisin nousemaan. Joku oma henk koht päämäärä, tavoite tai ”elämän tarkoitus”. Minulla on ikäni ollut samanlainen olo muutaman vuoden välein, koska minulla ei ole ”sitä jotain” ydintä miksi olen olemassa. Toisilla se on lapset, toisilla joku ammatti jolle sydän sykkii. Minulla ei oikein ole mitään mielenkiinnon kohteita. Ajoittain on jotain mutta ei mitään intohimoa. Sitä vaan on ja ajelehtii, elämä tuntuu aika merkityksettömältä.

Vastuunkantoa ja sietokykyä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi? Synnytyksen jälkeinen masennus voi oireilla pitkään.

Täytyy ottaa lääkäriin yhteyttä, ehdottomasti.

Lääkäriin on otettu yhteyttä, lähete on psykiatrille ja huomenna tk-lääkäri soittaa. Siihen asti ei voi kuin vatvoa palstalla tätä kakkaa.

Ap

Minulla on kokemusta 15-vuoden takaa tuollaisesta.

Loppupelissä ap itse on vastuussa kaikesta tuosta. Häntä toki voi ravistella ja yrittää auttaa sekä ymmärtää. Usein läheisten liiallinen apu on kuin kehitysapu, joka ylläpitää tuota tilaa päällä ja hän muuttuu samalaiseksi kuin Jean Cocteaun Les enfants terribles kirjan Paul, josta tulee "ammatiltaan sairas".

Toivotaan että Ap saa eläkkeen. Minä en saanut ja en halunut lopulta.

Löysin jotain suurempaa.

Se löytyy syvältä itsestä. Älä anna lapsesi olla narsismisi lähteenä tai kiristyskeino.

Tässä on selvä kiristys. Ap:lla on lapsi ja hän on vakavasti "lopahtanut".

Hänet on imetty kuiviin :)

Ketään ei voi imeä kuiviin koska janalla -0+ molemmilla puolin on energiaa.

Siis mitä? En minä lasta tästä syytä. Ennemmin minua harmittaa etten kykene tekemään lapsen kanssa sitä mitä haluaisin eli ulkoilla ja leikkiä. Olen ihan lamaantunut. On ennenkin ollut masennusta, ja varsinkin keväisin. Mitään eläkettä en toivo, vaan apua siihen että opinnot voisi jatkua, mutta en minä niitäkään nyt jaksaisi kun aloitekyky kaikkeen on ihan mennyt.

Ap

En osaa kertoa omaa olotilaani. Jos menen vaikka kauppaan niin kaikki on sitä mieltä, että siinäpä iloinen ja nauravainen nainen. Se kauppaan meno ottaa kuitenkin koville ja en haluaisi olla kenenkään kanssa tekemisissä.

Itselläkin ihan jatkuva vitutus ja ahdistus, joka purkautuu henkisenä passiivis-agressiiviutena omaa itseä kohtaan. Kaikki tekeminen ja oleminen maistuu ihan puulta. Tulevaisuus pelottaa. Kärsin joka kevät näistä oloista. VMP.

Vierailija kirjoitti:

Vastuunkantoa ja sietokykyä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi? Synnytyksen jälkeinen masennus voi oireilla pitkään.

Täytyy ottaa lääkäriin yhteyttä, ehdottomasti.

Lääkäriin on otettu yhteyttä, lähete on psykiatrille ja huomenna tk-lääkäri soittaa. Siihen asti ei voi kuin vatvoa palstalla tätä kakkaa.

Ap

Minulla on kokemusta 15-vuoden takaa tuollaisesta.

Loppupelissä ap itse on vastuussa kaikesta tuosta. Häntä toki voi ravistella ja yrittää auttaa sekä ymmärtää. Usein läheisten liiallinen apu on kuin kehitysapu, joka ylläpitää tuota tilaa päällä ja hän muuttuu samalaiseksi kuin Jean Cocteaun Les enfants terribles kirjan Paul, josta tulee "ammatiltaan sairas".

Toivotaan että Ap saa eläkkeen. Minä en saanut ja en halunut lopulta.

Löysin jotain suurempaa.

Se löytyy syvältä itsestä. Älä anna lapsesi olla narsismisi lähteenä tai kiristyskeino.

Tässä on selvä kiristys. Ap:lla on lapsi ja hän on vakavasti "lopahtanut".

Hänet on imetty kuiviin :)

Ketään ei voi imeä kuiviin koska janalla -0+ molemmilla puolin on energiaa.

Siis mitä? En minä lasta tästä syytä. Ennemmin minua harmittaa etten kykene tekemään lapsen kanssa sitä mitä haluaisin eli ulkoilla ja leikkiä. Olen ihan lamaantunut. On ennenkin ollut masennusta, ja varsinkin keväisin. Mitään eläkettä en toivo, vaan apua siihen että opinnot voisi jatkua, mutta en minä niitäkään nyt jaksaisi kun aloitekyky kaikkeen on ihan mennyt.

Ap

Aikuinen ihminen ottaa itseään kiinni niskasta ja tekee itselleen niitä lupauksia.

Kyllä sinä ulkopuolisen silmin lapsea syytät ja rankaiset kun äidillä on paha mieli.

Lopetat vain tuollaisen lapsellisen käytöksen.

Tai annat sen lapsen pois joka kärsii.

Todella itsekästä käytöstä tuo mitä teet.

Lopeta sen tekeminen heti!

Vierailija kirjoitti:

Mitään eläkettä en toivo, vaan apua siihen että opinnot voisi jatkua, mutta en minä niitäkään nyt jaksaisi

Ap

Vaikutat oikeasti ihan kuolemansairaalta.

Ei terve ihminen valita tuolla tavoin.

Olen kahden vaiheilla tehdä sinusta lasun. Vanhemman on oltava voimakas.

Lapsesi kärsii tuollaisesta.

Nää "lapsesi kärsii" kommentit on ihan turhia. Ne ei ap:ta auta. Takuuvarma piriste on tunnin lenkki, hikitreeni, sauna ja hyvä komedia :)

Hei ap.

Kirjoituksesi oli kirvoittanut jo monta vastausta. Veikkaan, ettet ole tuntemuksinesi yksin vaan monen kokee samastuvansa ilmaisemiisi oloihin.

Yleisesti ottaen tiedetään, että kun ihmisellä on jatkuvasti jollain tapaa paha olla, tarvitaan muutosta. Jonkin faktorin on muututtava. Usein sitä ei ole helppo ensinnäkään löytää, että mitä tässä nyt pitää muuttaa mutta ennen kaikkea sitä ei ole helppo toteuttaa. Siksi usein ulkopuolinen keskustelutaho auttaa jäsentämään, missä ongelman kitka piilee ja mitä liikauttamalla voisi ensimmäinen askel kohti parempaa oloa mahdollistua.  Joskus se vaatii lääkärin tapaamista, joskus jonkun elämän olosuhteiden uudelleen järjestämistä, joskus taas oman historian läpi käyntiä esim terapiassa. 

Jos et oikeasti jaksa vastata lapsen tarpeisiin, tarvitset tukea vanhemmuuteesi. Sekä itsesi että lapsen takia.

Hyvä, että olet hakeutunut lääkärin luokse. 

Mieti kuitenkin odotellessasi, millaisen aivan pienen ja konkreettisen muutoksen voisit kokeilla jo tänään? Miten saisit jo tähän päivään jonkinlaista uutta näkökulmaa?

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Kirjoituksesi oli kirvoittanut jo monta vastausta. Veikkaan, ettet ole tuntemuksinesi yksin vaan monen kokee samastuvansa ilmaisemiisi oloihin.

Yleisesti ottaen tiedetään, että kun ihmisellä on jatkuvasti jollain tapaa paha olla, tarvitaan muutosta. Jonkin faktorin on muututtava. Usein sitä ei ole helppo ensinnäkään löytää, että mitä tässä nyt pitää muuttaa mutta ennen kaikkea sitä ei ole helppo toteuttaa. Siksi usein ulkopuolinen keskustelutaho auttaa jäsentämään, missä ongelman kitka piilee ja mitä liikauttamalla voisi ensimmäinen askel kohti parempaa oloa mahdollistua.  Joskus se vaatii lääkärin tapaamista, joskus jonkun elämän olosuhteiden uudelleen järjestämistä, joskus taas oman historian läpi käyntiä esim terapiassa. 

Jos et oikeasti jaksa vastata lapsen tarpeisiin, tarvitset tukea vanhemmuuteesi. Sekä itsesi että lapsen takia.

Hyvä, että olet hakeutunut lääkärin luokse. 

Mieti kuitenkin odotellessasi, millaisen aivan pienen ja konkreettisen muutoksen voisit kokeilla jo tänään? Miten saisit jo tähän päivään jonkinlaista uutta näkökulmaa?

Kiitos vastaukesta. Tänään on ollut parempi päivä, kun olen jo aamupäivästä käynyt kaupassa ja pessyt pyykkiä, enkä vaan jäänyt odottelemaan. Näinä parempinakin päivinä silti kaikki tuntuu vain suorittamiselta ilman sen kummempia tunteita, vaikka fyysisesti jaksaakin.

Ap

Itselläkin kaikki tuntuu välillä merkityksettömältä ja sisällöttömältä. Mitään ei jaksaisi ja kaiken vaan suorittaa. Mutta sitten kuitenkin lopulta tulee myös parempia ja jopa huippuhyviä päiviä! Muista, että välillä on ihan ok alisuoriutua ja uuvahtaa. Älä ole liian ankara itsellesi. Ja älä vaan ala korjaamaan oloa alkoholilla..