Mies sai kutsun häihin ja menikin niihin, mutta minulle suututiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä, olenko enemmän huvittunut vai hämmästynyt. Ilmeisesti keskustelu ei ole monien vauvalaisten piireissä tapana, niin moni tuntuu kokevan nolona kysyä tai selitellä.

Hei aikuiset ihmiset, ei se ole noloa jos puhuu! Ei se ole noloa jos kysyy! Noloa on mielestäni, että ihmiset ei uskaltaisi kommunikoida toistensa kanssa. 

Jos ei uskalla selvittää epäselvyyksiä ystävän tai lähisuvun kanssa, kenen kanssa sitten?

ps. kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä vastaamaan nolostumatta että ei, valitettavasti siippasi ei ole kutsuttu, pidämme pienet häät ja tilat on rajalliset. Itse olen saanut tämän vastauksen, ja se oli täysin ok sekä minulle että vastaajalle, ei jäänyt mitään hampaan koloon kummallakaan. 

Miksi kyselemään, jos pitää päivänselvänä, että kutsu on sille, kenelle se on osoitettu.

Itse en ole hoksannut koskaan edes ajatella, että minun pitäisi alkaa kyselemään kutsujalta, että onko tämä nyt joillekkin muillekkin, kuin minulle. Olen aina ennen tätä ketjua ajatellut, että kutsu on sille, joka on kutsuttu.

Pitääkö nyt opetella uusi sääntö, että kutsun saatuasi soitat kutsujalle ja varmistat, että kuuluuko kutsuun muita kuin minä tai minä ja mieheni.

Menee kohta niin vaikeaksi, että taidan kieltäytyä kaikista pippaloista, niin ei tarvitse arvailla ja olettaa, että pitääkö tältä kysyä, että ihanko tämä on nyt minulle vai onko muillekkin, vai jätänkö kysymättä, ettei kutsuja luule, että yritän kerjätä lisää porukkaa häihin.

No jos asian on päivänselvä, niin mitä sitten kyselemään. Mut kuten tässäkin ketjussa on huomattu, asia ei aina ole selvä syystä tai toisesta.

Esim. silloin kannattaa kysyä, jos ihmettelee, miksi ei ole kutsuttu. Jos vaikka ystäväpariskunta menee naimisiin, olettaisi että molemmat ystävät on kutsuttu. 

Kyllä ihan inhimillisiä erehdyksiäkin sattuu. Vaikka kuinka olisi tarkka, saattaa jonkun nimi unohtua kutsukuoresta. 

Eli: jos oletat että ilman muuta olet kutsuttujen listalla, niin kysy! Ei voi olla niin vaikeaa, saati maailmanloppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä, olenko enemmän huvittunut vai hämmästynyt. Ilmeisesti keskustelu ei ole monien vauvalaisten piireissä tapana, niin moni tuntuu kokevan nolona kysyä tai selitellä.

Hei aikuiset ihmiset, ei se ole noloa jos puhuu! Ei se ole noloa jos kysyy! Noloa on mielestäni, että ihmiset ei uskaltaisi kommunikoida toistensa kanssa. 

Jos ei uskalla selvittää epäselvyyksiä ystävän tai lähisuvun kanssa, kenen kanssa sitten?

ps. kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä vastaamaan nolostumatta että ei, valitettavasti siippasi ei ole kutsuttu, pidämme pienet häät ja tilat on rajalliset. Itse olen saanut tämän vastauksen, ja se oli täysin ok sekä minulle että vastaajalle, ei jäänyt mitään hampaan koloon kummallakaan. 

Miksi kyselemään, jos pitää päivänselvänä, että kutsu on sille, kenelle se on osoitettu.

Itse en ole hoksannut koskaan edes ajatella, että minun pitäisi alkaa kyselemään kutsujalta, että onko tämä nyt joillekkin muillekkin, kuin minulle. Olen aina ennen tätä ketjua ajatellut, että kutsu on sille, joka on kutsuttu.

Pitääkö nyt opetella uusi sääntö, että kutsun saatuasi soitat kutsujalle ja varmistat, että kuuluuko kutsuun muita kuin minä tai minä ja mieheni.

Menee kohta niin vaikeaksi, että taidan kieltäytyä kaikista pippaloista, niin ei tarvitse arvailla ja olettaa, että pitääkö tältä kysyä, että ihanko tämä on nyt minulle vai onko muillekkin, vai jätänkö kysymättä, ettei kutsuja luule, että yritän kerjätä lisää porukkaa häihin.

No jos asian on päivänselvä, niin mitä sitten kyselemään. Mut kuten tässäkin ketjussa on huomattu, asia ei aina ole selvä syystä tai toisesta.

Esim. silloin kannattaa kysyä, jos ihmettelee, miksi ei ole kutsuttu. Jos vaikka ystäväpariskunta menee naimisiin, olettaisi että molemmat ystävät on kutsuttu. 

Kyllä ihan inhimillisiä erehdyksiäkin sattuu. Vaikka kuinka olisi tarkka, saattaa jonkun nimi unohtua kutsukuoresta. 

Eli: jos oletat että ilman muuta olet kutsuttujen listalla, niin kysy! Ei voi olla niin vaikeaa, saati maailmanloppu.

Miten voi olettaa, että on kutsuttujen listalla, jos ei saa kutsua :D

Olemme kyllä mieheni kanssa saaneet erillisiä kutsuja ja ne ovat olleet ok. Kaikilla ei ole varaa vuokrata isoja tiloja, mutta haluavat hyvän ystävänsä häihin. Eipä ole tullut oletettua, että pääsisikö sitä miehen ystävän häihin, jos alkaisi oikein kyselemään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä, olenko enemmän huvittunut vai hämmästynyt. Ilmeisesti keskustelu ei ole monien vauvalaisten piireissä tapana, niin moni tuntuu kokevan nolona kysyä tai selitellä.

Hei aikuiset ihmiset, ei se ole noloa jos puhuu! Ei se ole noloa jos kysyy! Noloa on mielestäni, että ihmiset ei uskaltaisi kommunikoida toistensa kanssa. 

Jos ei uskalla selvittää epäselvyyksiä ystävän tai lähisuvun kanssa, kenen kanssa sitten?

ps. kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä vastaamaan nolostumatta että ei, valitettavasti siippasi ei ole kutsuttu, pidämme pienet häät ja tilat on rajalliset. Itse olen saanut tämän vastauksen, ja se oli täysin ok sekä minulle että vastaajalle, ei jäänyt mitään hampaan koloon kummallakaan. 

Miksi kyselemään, jos pitää päivänselvänä, että kutsu on sille, kenelle se on osoitettu.

Itse en ole hoksannut koskaan edes ajatella, että minun pitäisi alkaa kyselemään kutsujalta, että onko tämä nyt joillekkin muillekkin, kuin minulle. Olen aina ennen tätä ketjua ajatellut, että kutsu on sille, joka on kutsuttu.

Pitääkö nyt opetella uusi sääntö, että kutsun saatuasi soitat kutsujalle ja varmistat, että kuuluuko kutsuun muita kuin minä tai minä ja mieheni.

Menee kohta niin vaikeaksi, että taidan kieltäytyä kaikista pippaloista, niin ei tarvitse arvailla ja olettaa, että pitääkö tältä kysyä, että ihanko tämä on nyt minulle vai onko muillekkin, vai jätänkö kysymättä, ettei kutsuja luule, että yritän kerjätä lisää porukkaa häihin.

No jos asian on päivänselvä, niin mitä sitten kyselemään. Mut kuten tässäkin ketjussa on huomattu, asia ei aina ole selvä syystä tai toisesta.

Esim. silloin kannattaa kysyä, jos ihmettelee, miksi ei ole kutsuttu. Jos vaikka ystäväpariskunta menee naimisiin, olettaisi että molemmat ystävät on kutsuttu. 

Kyllä ihan inhimillisiä erehdyksiäkin sattuu. Vaikka kuinka olisi tarkka, saattaa jonkun nimi unohtua kutsukuoresta. 

Eli: jos oletat että ilman muuta olet kutsuttujen listalla, niin kysy! Ei voi olla niin vaikeaa, saati maailmanloppu.

Miten voi olettaa, että on kutsuttujen listalla, jos ei saa kutsua :D

Olemme kyllä mieheni kanssa saaneet erillisiä kutsuja ja ne ovat olleet ok. Kaikilla ei ole varaa vuokrata isoja tiloja, mutta haluavat hyvän ystävänsä häihin. Eipä ole tullut oletettua, että pääsisikö sitä miehen ystävän häihin, jos alkaisi oikein kyselemään

Sä et ihmettelis, vaikka jos et saisi bestiksen häihin kutsua? Ok :D

Uskomatonta miten jotkut saa aikaan kitinää kaikesta.

Juuri tän ketjun kirjoittelun takia taas tuli mieleen että parasta ois olla erakkona jossai isossa kaupungissa.

Eikö ihmiset osaa nykyään mitään hoitaa itse tai kysymällä selkeästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä, olenko enemmän huvittunut vai hämmästynyt. Ilmeisesti keskustelu ei ole monien vauvalaisten piireissä tapana, niin moni tuntuu kokevan nolona kysyä tai selitellä.

Hei aikuiset ihmiset, ei se ole noloa jos puhuu! Ei se ole noloa jos kysyy! Noloa on mielestäni, että ihmiset ei uskaltaisi kommunikoida toistensa kanssa. 

Jos ei uskalla selvittää epäselvyyksiä ystävän tai lähisuvun kanssa, kenen kanssa sitten?

ps. kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä vastaamaan nolostumatta että ei, valitettavasti siippasi ei ole kutsuttu, pidämme pienet häät ja tilat on rajalliset. Itse olen saanut tämän vastauksen, ja se oli täysin ok sekä minulle että vastaajalle, ei jäänyt mitään hampaan koloon kummallakaan. 

Miksi kyselemään, jos pitää päivänselvänä, että kutsu on sille, kenelle se on osoitettu.

Itse en ole hoksannut koskaan edes ajatella, että minun pitäisi alkaa kyselemään kutsujalta, että onko tämä nyt joillekkin muillekkin, kuin minulle. Olen aina ennen tätä ketjua ajatellut, että kutsu on sille, joka on kutsuttu.

Pitääkö nyt opetella uusi sääntö, että kutsun saatuasi soitat kutsujalle ja varmistat, että kuuluuko kutsuun muita kuin minä tai minä ja mieheni.

Menee kohta niin vaikeaksi, että taidan kieltäytyä kaikista pippaloista, niin ei tarvitse arvailla ja olettaa, että pitääkö tältä kysyä, että ihanko tämä on nyt minulle vai onko muillekkin, vai jätänkö kysymättä, ettei kutsuja luule, että yritän kerjätä lisää porukkaa häihin.

No jos asian on päivänselvä, niin mitä sitten kyselemään. Mut kuten tässäkin ketjussa on huomattu, asia ei aina ole selvä syystä tai toisesta.

Esim. silloin kannattaa kysyä, jos ihmettelee, miksi ei ole kutsuttu. Jos vaikka ystäväpariskunta menee naimisiin, olettaisi että molemmat ystävät on kutsuttu. 

Kyllä ihan inhimillisiä erehdyksiäkin sattuu. Vaikka kuinka olisi tarkka, saattaa jonkun nimi unohtua kutsukuoresta. 

Eli: jos oletat että ilman muuta olet kutsuttujen listalla, niin kysy! Ei voi olla niin vaikeaa, saati maailmanloppu.

Miten voi olettaa, että on kutsuttujen listalla, jos ei saa kutsua :D

Olemme kyllä mieheni kanssa saaneet erillisiä kutsuja ja ne ovat olleet ok. Kaikilla ei ole varaa vuokrata isoja tiloja, mutta haluavat hyvän ystävänsä häihin. Eipä ole tullut oletettua, että pääsisikö sitä miehen ystävän häihin, jos alkaisi oikein kyselemään

Sä et ihmettelis, vaikka jos et saisi bestiksen häihin kutsua? Ok :D

Miksi ihmettelisin. Ajattelisin, että miehen bestis halusi kutsua miehen, eikä minua. On minunkin hyvä ystävä kutsunut vain minut, eikä miestä, koska ei miestäni hyvin tunne.

Jos saan kutsun, jossa on vain minun nimi, oletan ilman muuta että kutsu koskee vain minua. Ja jos sitten jolla kulla on otsaa syytellä minua tai puolisoani siitä että puolisoni ei ole kekkereissä mukana (koska hänen nimensä ei ole kutsussa), niin pitäisin asianomaisia todellisina epäkohteliaina pöljinä.

Ja jos kutsun jonkun yksittäisen vieraan niin, että kutsussa lukee vain hänen nimensä, ei kumppanin nimeä, ei avec-merkintää, niin tarkoitan sitä. Ja pidän moukkamaisena niitä jotka ruinaa lisäkutsuja puolisolle, lapsille, kummilapsille tai koirille.

Itsekin jäin joskus häistä pois kun vain miehen nimi oli kutsussa. Moka oli tullut ja morsian ja sulhanen pahoittelivat kovasti myöhemmin.

Itse sain kutsun kaverilta jossa oli vain minun nimeni, joten jätin miehen kotiin. Ei ollut moka vaan kuuluin isoon kaveriporukkaan johon ei miehet olleet osallisina. Olisi tullut ainakin 10 henkeä lisää jos kaikki olisivat avecin tuoneet. Ei mahtunut budjettiin.

Kutsujen mukaan mennään. Tokihan voi aina kysyä jos mietityttää saako ottaa avecin vai ei..

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta miten jotkut saa aikaan kitinää kaikesta.

Juuri tän ketjun kirjoittelun takia taas tuli mieleen että parasta ois olla erakkona jossai isossa kaupungissa.

Eikö ihmiset osaa nykyään mitään hoitaa itse tai kysymällä selkeästi?

Juntit ei vaan osaa kutsua ihmisiä juhliinsa selkeästi ja alkavat sitten haukkua muita jälkikäteen tästä. Muuta ongelmaa ei siis ole kuin junttien tyhmyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä, olenko enemmän huvittunut vai hämmästynyt. Ilmeisesti keskustelu ei ole monien vauvalaisten piireissä tapana, niin moni tuntuu kokevan nolona kysyä tai selitellä.

Hei aikuiset ihmiset, ei se ole noloa jos puhuu! Ei se ole noloa jos kysyy! Noloa on mielestäni, että ihmiset ei uskaltaisi kommunikoida toistensa kanssa. 

Jos ei uskalla selvittää epäselvyyksiä ystävän tai lähisuvun kanssa, kenen kanssa sitten?

ps. kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä vastaamaan nolostumatta että ei, valitettavasti siippasi ei ole kutsuttu, pidämme pienet häät ja tilat on rajalliset. Itse olen saanut tämän vastauksen, ja se oli täysin ok sekä minulle että vastaajalle, ei jäänyt mitään hampaan koloon kummallakaan. 

Miksi kyselemään, jos pitää päivänselvänä, että kutsu on sille, kenelle se on osoitettu.

Itse en ole hoksannut koskaan edes ajatella, että minun pitäisi alkaa kyselemään kutsujalta, että onko tämä nyt joillekkin muillekkin, kuin minulle. Olen aina ennen tätä ketjua ajatellut, että kutsu on sille, joka on kutsuttu.

Pitääkö nyt opetella uusi sääntö, että kutsun saatuasi soitat kutsujalle ja varmistat, että kuuluuko kutsuun muita kuin minä tai minä ja mieheni.

Menee kohta niin vaikeaksi, että taidan kieltäytyä kaikista pippaloista, niin ei tarvitse arvailla ja olettaa, että pitääkö tältä kysyä, että ihanko tämä on nyt minulle vai onko muillekkin, vai jätänkö kysymättä, ettei kutsuja luule, että yritän kerjätä lisää porukkaa häihin.

No jos asian on päivänselvä, niin mitä sitten kyselemään. Mut kuten tässäkin ketjussa on huomattu, asia ei aina ole selvä syystä tai toisesta.

Esim. silloin kannattaa kysyä, jos ihmettelee, miksi ei ole kutsuttu. Jos vaikka ystäväpariskunta menee naimisiin, olettaisi että molemmat ystävät on kutsuttu. 

Kyllä ihan inhimillisiä erehdyksiäkin sattuu. Vaikka kuinka olisi tarkka, saattaa jonkun nimi unohtua kutsukuoresta. 

Eli: jos oletat että ilman muuta olet kutsuttujen listalla, niin kysy! Ei voi olla niin vaikeaa, saati maailmanloppu.

Miten voi olettaa, että on kutsuttujen listalla, jos ei saa kutsua :D

Olemme kyllä mieheni kanssa saaneet erillisiä kutsuja ja ne ovat olleet ok. Kaikilla ei ole varaa vuokrata isoja tiloja, mutta haluavat hyvän ystävänsä häihin. Eipä ole tullut oletettua, että pääsisikö sitä miehen ystävän häihin, jos alkaisi oikein kyselemään

Sä et ihmettelis, vaikka jos et saisi bestiksen häihin kutsua? Ok :D

Eri asia. Aloituksessa oli kyse siitä, että aloittaja ei edes odottanut kutsua, koska ei ollut läheinen hääparin kanssa. Miksi siis olisi kysellyt perään?

Idiootit täällä vänkäävät samoja provoja vuodesta toiseen. Jos joku laittaisi "vaaliäänestysketjun" tänne, palstalaiset kuvittelisivat äänestäneensä vastaamalla ketjuun. Toivottavasti joku tekeekin noin.

Ainoa syy skipata häät on lapsellinen kiukuttelu? 0_o

Naapuri sai kutsun häihin. Pitäisiköhän minun olettaa, että minutkin on kutsuttu. Taidanpa pirauttaa morsiamelle ja kysyä, että olihan kutsu minullekkin.

Minä tunnen kutsuetiketin.

Se on aivan super-perseestä kun kutsut on lähetetty kutsuttujen nimillä ja joku satunnainen itsekin ’pakkokutsuttava’ vinkuu ”kai kutsu oli myös meidän 12,15 ja 17 vuotiaille ja voihan sen 18v poikaystävä kanssa tulla mukaan, kun ei sitä likkaa muuten saa tulemaan” ja sitten miettii että saako niitä tungettua johonkin ja laskee miten paljon lisää se pitopalvelu maksaa - kun ei oikein kehtaa sanoa, että kuoressa luki ketkä saa tulla (ja bonuksena toki, koko tällainen lössi tuo lahjaksi jonkun muutaman kympin karmean maljakon, mutta pitää kyllä hyvin puolensa niin ruoka kuin juomatarjoiluissakin) - ja meidän suvuissa on pari tällaista ”tuodaan koko suku syömään” jotka on tunkeneet kaikkiin lasten rippijuhliin soittamalla jommalle kummalle mammalle, jotka ovat hövelisti luvanneet että kyllä sinne mahtuu kun ollaan niin läheisiä (eli siis nähdään vain ja ainostaan meidän järjestämissä juhlissa, edes joulukorttia eivät lähetä...ei kyllä mekään heille)

Nyt keväällä tulossa ylioppilasjuhlat. Näistä perheistä ei enää kutsuta ketään.

Meille tuli hätäkutsu vain minun ja mieheni nimellä. Koska nykyisin on paljon lapsettomia häitä, oli pakko varmistaa että onko kyseessä lapsettomat häät. Ei ollut, lapsemme, jotka olivat tuolloin teinejä, oli kutsuttu myös. Kyseessä niin lähisukulainen, että varmistuksen kehtasi tehdä. Saman perheen muihin häihin kutsut tulivatkin sitten lisäyksellä perheineen.

Olen saanut myös tekstarilla kutsun kesäjuhliin tyyliin: ilmoitathan tulostasi. Kyseessä myös kutsu koko perheelle, tässäkin oli varmistuksen paikka, mutta jälleen kutsujan tuntien se oli helppo tehdä.

Aikanaan kutsuin lapseni hyvän ystävän synttäreille. Kutsussa vain ystävän nimi. Hämmästys oli kova kun synttäreille tuli ystävä kahden sisaruksen kanssa. No, ei siitä sen isompaa numeroa tehty, hyvät oli juhlat. Ei kyllä itse ole tullut mieleenkään laittaa kaikkia lapsiani juhliin jos yksi on kutsuttu. Näemmä kaikki vanhemmat eivät pysty selittämään tilannetta lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli hätäkutsu vain minun ja mieheni nimellä. Koska nykyisin on paljon lapsettomia häitä, oli pakko varmistaa että onko kyseessä lapsettomat häät. Ei ollut, lapsemme, jotka olivat tuolloin teinejä, oli kutsuttu myös. Kyseessä niin lähisukulainen, että varmistuksen kehtasi tehdä. Saman perheen muihin häihin kutsut tulivatkin sitten lisäyksellä perheineen.

Olen saanut myös tekstarilla kutsun kesäjuhliin tyyliin: ilmoitathan tulostasi. Kyseessä myös kutsu koko perheelle, tässäkin oli varmistuksen paikka, mutta jälleen kutsujan tuntien se oli helppo tehdä.

Aikanaan kutsuin lapseni hyvän ystävän synttäreille. Kutsussa vain ystävän nimi. Hämmästys oli kova kun synttäreille tuli ystävä kahden sisaruksen kanssa. No, ei siitä sen isompaa numeroa tehty, hyvät oli juhlat. Ei kyllä itse ole tullut mieleenkään laittaa kaikkia lapsiani juhliin jos yksi on kutsuttu. Näemmä kaikki vanhemmat eivät pysty selittämään tilannetta lapsilleen.

Huoh, hääkutsu...