Perustelkaa miksi on oikeampaa, että parempituloinen maksaa elämisestä enemmän eikä 50/50?

Lieventävät sun muut seikat huomioon. Kuka tekee pääasiassa kotityöt? Miehet syö yleensä naista enemmän. Lihhaa sitä pitää olla perinteisellä miehellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinusta on reilua, että parempituloinen loisii pienempituloisen kukkarolla?

Selitä minulle, miten tuo loisiminen tapahtuu silloin, jos molemmat maksavat puolet kuluista. Eikö loisimista ole se, jos toinen käyttää puolet kaikesta mutta maksaa siitä vähemmän?

Helposti. Monet kulut voivat kasvaa, kun perheessä onkin yhden sijaan kaksi ihmistä. Kulut ovat sitten kuitenkin yhteisiä ja niistä joutuu maksamaan puolet. Pienempi tuloisen kulut saattaisivat karsiintua yksin ollessa. Itse olen huomannut, että ruoka on oikeasti kalliimpaa seurustellessa. Minä en edes asu yhdessä kumppanini kanssa ja maksamme ostokset suurin piirtein puoliksi kun kaupassa käymme. Kuitenkin sitä ruokaa kuluu huomattavasti enemmän, kuin yksin ollessani ja näin ollen myös maksan siitä enemmän. Toisin sanoen mies luultavasti syö huomaamatta minua enemmän, mutta hankalahan tuosta on lukua pitää.

Tuo nyt ei pidä paikkaansa kuin pieni ruokaisen naisen ja isoruokaien miehen kuluissa. Paljon on sellaisia kuluja, jotka puolittuvat kun muutetaan yhteen.

Nimenomaan. Ja useimmissa tapauksissa ne säästöt lienee huomattavasti suuremmat kuin ne lisäkulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi parempituloisen pitäisi saada maksaa elämisestään pienempi osuus tuloistaan? Miksi parempituloisen pitäisi saada huomattavasti suurempi summa joka kuukausi vaikka säästöön?

Koska hän on ansainnut ne paremmat tulot kouluttautumalla ja etenemällä urallaan. Elämä on valintoja.

Toki, ei tarvitse valita ihmistä, jolle raha on tärkein arvo, puolisoksi.

Vierailija kirjoitti:

Rahasta ja rahankäytöstä tulee riitaa. Varsinkin jos on epätasapainoinen pari tuloissa. 

Ainoa asia, josta meidän epätasapainoisessa tulonjako parisuhteessa ei tapeltu, meillä oli yhteinen tili kunnes ex löysi uuden 8kk eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi parempituloisen pitäisi saada maksaa elämisestään pienempi osuus tuloistaan? Miksi parempituloisen pitäisi saada huomattavasti suurempi summa joka kuukausi vaikka säästöön?

Koska hän on ansainnut ne paremmat tulot kouluttautumalla ja etenemällä urallaan. Elämä on valintoja.

Toki, ei tarvitse valita ihmistä, jolle raha on tärkein arvo, puolisoksi.

Juuri niin. Ja sitä varten kannattaa seurustella tarpeeksi pitkään, jotta varmasti tuntee toisen arvo- ja ajatusmaailman. Itse en olisi huolinut puolisoksi ihmistä, joka ei itseni tavoin arvostaisi kouluttautumista ja etenemistä työelämässä. Ja kyllähän ne tulot siihen keskeinen, joskaan ei ainoa, motivaattori ovat.

Minun rahani ovat niin selkänahastani, että vaikka raha ei ole tärkeintä, en luovuttaisi niitä toiselle. Tarjota toki voin juttuja.

Jos olisi saanut lottovoiton tai olisi joku korkeapalkkainen suojatyöpaikka, olisi kynnys jakamiseen alempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vähän idioottimainen ketju? Osa sanoo, että 50:50 on siksi väärin, että köyhemmälle ei jää mallissa ylimääräistä rahaa ja osa, että siksi, että rikkaampi joutuu rahoittamaan köyhemmän (rikkaamman kustannuksella parempiasteista?) elämää.

Ja kumpaakin peukutetaan, kuin kyseessä olisi sama asia, ja tätä voi tarjota syyksi ap:lle.

???????

Eihän noissa syissä ole mitään samaa.

Minusta elämää pitää rahoittaa tulojen sihteessa, ei 50:50

Joo, sellaisessa perheessä, jossa kaikki menee mikä tulee. Mutta kun on perheitä, joissa rahaa tulee enemmän kuin palaa niin olisihan se hullua sosialisoida toisen palkkaa toisen säästöihin. 

Se se vasta hullua olisikin että vain toisella on mahdollisuus säästää.

Perustele. 

Koska silloin kumppanit ovat keskenään epätasa-arvoisessa taloudellisessa asemassa. 

Tarkoitatko, että myös pienituloisemmalle naiselle pitää säästää esim. mahdollisen eron takia? Eikai naiselta ole kukaan säästämistä kieltänyt? Se vaan on aika henkilökohtaista touhua se säästäminen. Pitäisi vähän yrittää ja saavuttaa sekä olla kuluttamatta kaikkea.

Pari puuropäivää ja vihanneskeittoa viikossa pitää perheen ruokakulut aisoissa, joten pienituloinenkin saa rahaa säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Perheen perustaminen on yhteinen valinta (kyllä, myös kahden aikuisen perhe on perhe). Silloin ollaan valmiina vaikka maksamaan 100% elämisestä jos toisella ei ole tuloja.

Totta, se on yhteinen valinta, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Minä seurustelin miehen kanssa, joka makoili vain ja välillä teki töitä ja takas makaamaan. Minä tiesin jo yläasteella minkälaisen elämän haluan ja mitä lähden opiskelemaan, että saan varmasti hyvätuloisen ammatin ja näin pääsen toteuttamaan unelmani. Kun olin seurustellut exäni kanssa kaksi vuotta, niin tiesin etten halua jatkaa suhdetta, koska en aio elättää toista sen takia ettei se viitsi tehdä mitään ja varsinkaan en lisäänny sellaisen kanssa.

Minulle on aina ollut selvää ja tärkeää, että talous pitää olla kunnossa, kun on sen perheen aika ja vastapuolen elämäkin pitää olla kunnossa, että siitä yhdessä selvitään. Sen kumppanin voi kuitenkin valita ennen kaikkea sitä tulevaa mitä elämä tuo mukanaan ja että voi sen unelman toteuttaa. Jos olisin exäni kanssa vielä, niin en minä asuisi omassa talossa, ei hänen kanssaan olisi ollut tällaista tulevaisuutta. Se elää edelleen sitä samaa elämää mitä eli silloin, mutta asuu yksiössä ja on vkloppuisä silloin hänelle sopii olla vkloppuisä. Tiesin myös siitä sen ettei siitä ole edes vastuunkantajaksi perheenlisäykselle. Tein siis täysin oikean päätöksen aikoinaan. Minä en vedä ketään perässäni sen takia, että toisen kanssa on niin kivaa, mutta se kiva loppuu siihen kun kauppaan pitäisi mennä ja toinen ilmoittaa ettei ole kun 4 euroa rahaa. Ei sellanen ole mitään elämää, ei ainakaan minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi parempituloisen pitäisi saada maksaa elämisestään pienempi osuus tuloistaan? Miksi parempituloisen pitäisi saada huomattavasti suurempi summa joka kuukausi vaikka säästöön?

Koska hän on ansainnut ne paremmat tulot kouluttautumalla ja etenemällä urallaan. Elämä on valintoja.

Toki, ei tarvitse valita ihmistä, jolle raha on tärkein arvo, puolisoksi.

Juuri niin. Ja sitä varten kannattaa seurustella tarpeeksi pitkään, jotta varmasti tuntee toisen arvo- ja ajatusmaailman. Itse en olisi huolinut puolisoksi ihmistä, joka ei itseni tavoin arvostaisi kouluttautumista ja etenemistä työelämässä. Ja kyllähän ne tulot siihen keskeinen, joskaan ei ainoa, motivaattori ovat.

Minä en koskaan voisi elää ihmisen kanssa, jonka keskeinen arvo työssä ja kouluttautumisrssa olisi se mitä hän siitä tienaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt noita 50/50-talouksia. Näen siinä tosi monta ongelmakohtaa, varmaankin siksi kun en ymmärrä tuollaista. Esimerkiksi, miten tuo toimii kun perheeseen syntyy lapsi? Miten lapsen kulut jaetaan, jaetaanko äitiyslomienkin ajan kaikki kulut 50/50 vai korvaako mies tulonmenetykset naiselle, jonka siis on ainakin muutama kuukausi oltava poissa työstä? Entäs harrastuskulut? Lapseen käytetty aika, valvotut yöt, neuvolakäynnit, vanhempainillat, jaetaanko siis kaikki muukin tasan vai vain se raha? Ymmärrykseni mukaan naiset useimmin tekevät lapsiin liittyvät ostokset, meillä ei ainakaan parempituloinen mies ole ikinä ostanut yhtäkään vaatetta saati lelua mutta sinänsä sillä ei ole väliä kun rahat ovat meillä yhteisiä. Vai laskuttavatko naiset sitten hankintojaan miehiltään? Eikö niistä synny kiistaa, mikä on miehestä turha hankinta (en maksa!) tai liian kallis (en maksa!)?

Miten lomareissut, lapsiperheenä, jos toisen tulot eivät riitä maksamaan puolta niin jääkö isä/äiti sitten aina kotiin ja kustantaa puolet lapsen reissusta? Onpa varmaan lapsellekin kivaa, millainen selitys hänelle asiasta annetaan?

Sinä ilmeisesti lähdet taas hieman seksisesti siitä oletuksesta, että se parempituloinen on aina mies. Katsos silloin kun se on nainen, ei juuri mikään noista muodostu ongelmaksi. Helppo maksaa 50-50 kun äippälomallakin tienaa enemmän kuin puoliso vakityössään.

Ymmärtänet kuitenkin, että yleensä se on nainen, joka tienaa vähemmän. Eikä se, että äippälomalla tienaat miestä enemmän ratkaise mielestäni lapsen kulujen ja lomakulujen jakamista, vain sen että tulosi riitti kattamaan oman puoliskosi hyvin äippälomien ajan. Jäikö miehesi sitten kotihoidontuella hoitamaan lasta kolmivuotiaaksi asti, miten hän olisi rahoittanut edelleen puolet kuluista jollain 300e kk-tuloilla? Entäs jos sinun korkean tulotasosi mukaan lapsesta pitääkin maksaa korkeimmat päihoitokulut ja miehen tuloilla maksut jäisivät huomattavasti pienemmiksi? Maksatteko silti kulut 50/50, vai mies puolet oman palkkansa tulotason mukaan ja sinä loput? Entäs lomat, maksaisitko miehesi mukaan vai nauraisit sinun ja lapsen matkatavaroita pakatessa "voivoi, mun rahoilla et lokkeile".

Minusta 50/50 on paras sekä rahassa että kotitöissä. Yhteinen perhe, yhteinen vastuu. Lapset ja konkurssit ja sairastumiset kärsitään kuitenkin yhdessä toista kannatellen.

Suomen lain mukaan tilanne on laiton kun puoliso käyttää taloudellista väkivaltaa. Koko perheen tulee saada yhtä paljon ruokaa, vaatteita ja lomia ja harrastuksia. Asia voidaan myös ratkaista käräjillä, niissä tapauksissa joita tiedän,  on tullut jatkossa kuitenkin avioero. Mies ei ilman käräjiä maksanut talousmenoja. Perheessä oli teini ja pienemmät kaksoset. Kaikki talousmenot vielä ruokakauppaan menivät miehelle sitten ulosoton kautta maksettavaksi. Mies nousu oikeusistunnossa ylpeästi ylös ja julisti: " minä olen kuitenkin maksanut perheen saunamaksut ".Tämä ikimuistettava lause elää vielä vitsinä työtovereitten keskuudessa. Oli muuten" kunnollinen" perhe. Valtion vakituinen virka, koti Töölössä.

Vierailija kirjoitti:

Suomen lain mukaan tilanne on laiton kun puoliso käyttää taloudellista väkivaltaa. Koko perheen tulee saada yhtä paljon ruokaa, vaatteita ja lomia ja harrastuksia. Asia voidaan myös ratkaista käräjillä, niissä tapauksissa joita tiedän,  on tullut jatkossa kuitenkin avioero. Mies ei ilman käräjiä maksanut talousmenoja. Perheessä oli teini ja pienemmät kaksoset. Kaikki talousmenot vielä ruokakauppaan menivät miehelle sitten ulosoton kautta maksettavaksi. Mies nousu oikeusistunnossa ylpeästi ylös ja julisti: " minä olen kuitenkin maksanut perheen saunamaksut ".Tämä ikimuistettava lause elää vielä vitsinä työtovereitten keskuudessa. Oli muuten" kunnollinen" perhe. Valtion vakituinen virka, koti Töölössä.

NÄytä se lakipykälä, jonka mukaan perheen tulee saada yhtä paljon lomia ja harrastuksia, kiitos.

Minä en eläisi eri elintasoa, mutta en myöskään antaisi sosialisoida säästöjäni. Eli se, mikä menisi köyhemmän kantokyvyn yli, olisi minun määriteltävissäni eikä sen, kenen rahat eivät ole, mutta tarjoaisin saman tason puolisolle kuin itsellekin lomien tms kulutuksen suhteen pois lukien auto.

Minä pitäisin outon omalta perheeltä säästämistä, jos joku perheenjäsen käyttäisi rahaa vain itseensä, omiin hauskuutuksiin ja omiin lomiin. Asiaa voisi verrata vaikkapa alkoholistipuolisoon, rahaa palaa, mutta perhe ei niitä näe. 

Jos raha on ongelma kannattaa sitä hankkia lähtökohtaisesti lisää. Me ollaan vela pariskunta ja molemmat päivätöissä esimiesasemassa. Silti molemmilla on lisätyö siihen päälle. Rahaa minulla jää 2000€ säästöön kuussa, avopuolisollani 1000€. Me maksetaan molemmat omat menomme. Yhteiseltä tililtä maksetaan juoksevat kulut johon laitamme molemmat 1000€/kk.

Mieshän maksaa jos isompi tuloinen talostaa 75 % ja nainen loput. Tietenkin niin että omistaa myös sen 75%. Omat menonsa erikseen ja yhteiset menot 50 %. 

Kaikki jotka vastustavat 50/50 järjestelmää ovat sosialisteja. Oksettava ihmisryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Koska 50/50 systeemissä isompi tuloinen siirtää osan hänelle kuuluvista tuloista vähemmän ansaitsevan maksettavaksi. Mitä kaikkea tämä on mielestäsi hyväksyttävää. Toisaalta tämähän on täysin teoreettinen tilanne, sillä sinulla ei ole minkäänlaista kumppania. Ei parempituloista eikä pienempituloista. Mikäli jollekin kulujen jakaminen on ongelma, kannattaa valita sellainen kumppani, jolla on suurinpiirtein samat tulot ja näkemykset taloudenpidosta.

Ei me voida tietää ap:n kumppaneista yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on isommat tulot ja saan omista tuloistani säästöön ihan kivasti rahaa. Pitääkö minun nyt kokea huonoa omaatuntoa, kun en näitä sijoitettuja rahoja käytä miehen ja lapsen harrastuksiin ja toiveisiin, mihin heillä itsellään ei ole varaa? Itse en paljoa itselleni tarvitse, joten omista rahoista on laittaa säästöön. Nytkö minun pitäisi alkaa isompi summa maksamaan muun perheen kivoista jutuista, joista en itse välitä, mutta heillä ei ole varaa kustantaa niitä, vaikka halua olisi niitä puuhata ja hommata.

Jos lapsella ei ole mitään järkevää virikettä niin pidän sinua itsekkäänä ja /tai pihinä, mutta jos lapsella on riittävän hyvä elintaso harrastusvälineineen ja mahdollisuuksineen niin miksipä ei säästäisi loppuja. 

Eli minun pitää maksaa varakkaampana isompi summa miehen ja lapsen mielitekoihin. Lapsi on jo sen ikäinen, että tienaa itsekkin rahaa. Haluaisi hevosen ja ulkomaanmatkoja ja 600 euron takin yms. Mies haluaisi uuden auton itselleen ja uusia harrastevälineita esim. 600 euron sykemittarin, kun vanha on jo kuulemma vanhanaikainen. Joten varakkaamman velvollisuudella minun pitäisi käyttää säästöjäni näihin kaikkiin, kun miehellä ja lapsella ei ole 50-50 periaatteella varaa. 

No sitten olen mieluummin pihi ja säästän pahan päivän varalle omista tuloistani ihan omalle tililleni rahaa, kuin kustannan varakkaampana miehen ja lapsen mielitekoja, joihin heillä ei ole varaa. Jonain päivänä mieskin saattaa olla tyytyväinen, että edes toiselta meistä löytyy säästöjä