Lue keskustelun säännöt.
Perustelkaa miksi on oikeampaa, että parempituloinen maksaa elämisestä enemmän eikä 50/50?
26.02.2019 |
Miksi siinä, että molemmat täysivaltaiset aikuiset maksavat elämästään yhtä paljon, on jotain väärää? Miksi yleensä miehen tulisi maksaa enemmän koska muuten "se ei oo oikein" ja mies on sika? Mies vaan säästää itselleen omaisuutta!! Eikä maksa naisen elämää kuten Kunnon Miehen kuuluisi?
Osaisiko joku perustella miksi on _oikein_ että toinen on oikeutettu elämään halvemmalla ja pienemmällä panostuksella?
Kommentit (321)
Mulla oli sellainen mies, joka halusi, että kaikki jaetaan tasan puoliksi, vaikka hän tienasi enemmän. Sitten hän syytti minua pihiksi, kun en pystynytkään maksamaan yhtä paljon asoita mitä hän. Hän kävi baareissa ja lomaili ja minä jouduin miettimään, mitä ostan kaupasta. On selvää, että kahden elintason talous ei toimi. Siksi on ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi parempituloisen pitäisi saada maksaa elämisestään pienempi osuus tuloistaan? Miksi parempituloisen pitäisi saada huomattavasti suurempi summa joka kuukausi vaikka säästöön?
Koska eläminen maksetaan euroilla eikä prosenteilla. En kannata riistotoimia kumpaankaan suuntaan, joten 50/50 on yleisesti ottaen paras. Sitten on perustellut poikkeuksensa.
Ja tietty yleensä työn tehnyt saa rahan tekemästään työstä.
Ei parisuhteessa ja perheessä voi olla mitään riistotoimia, se on yksi yksikkö, yksi talous. Myös viranomaiset käsittelevät taloudet yhtenä yksikkönä. Minä en saa asumistukea vaikka olen työtön, en saa myöskään toimeentulotukea, koska minulla on puoliso joka käy töissä, ja hänellä on minuun aviopuolisona elatusvelvollisuus, eli meillä on yhteinen talous. Yhteiseen talouteen tulee vaihtelevasti x määrä rahaa multa ja x määrä puolisolta ja kuluja on molemmilla omia ja sitten on yhteiset, ja molempien rahat menee niihin kuluihin 100% koska on asuntolainaa ja kasvavat lapset.
Jos ei ole valmis rakastamansa ihmisen kanssa jakamaan maallista omaisuuttaan, niin miten muka voisi jakaa mitän henkisiä juttuja? Kukaan joka ei pysty antamaan rahojaan puolisolleen ei rakasta puolisoaan. Avioliittoon mennään yleensä rakkaudesta ja sillä oletuksella että siinä ollaan kuolemaan asti, joten mihin ihmeeseen puolisot tarvitsisivat erilliset taloudet? Omat tilit toki voi olla, mutta ei eri elintasot ja taloudet.
No ihanko kuvittelet, että kaikki parisuhteet ja liitot ovat tasapuolisia, oikeudenmukaisia ja pysyviä?
Minä en tule koskaan luottamaan kehenkään niin paljon, että antaisin tulevaisuudenturvani hänen käsiinsä, vaikka avokätisesti tarjoankin paljon ja pidän huolta.
Kukin pariskunta saa itse päättää, mikä on oikein. Jos jossain perheessä sovitaan, että kumpikin maksaa saman euromääräisen summan tuloista riippumatta, niin mitäpä se muille kuuluu. Syy siihen, miksi harvat parit näin tekevät, on käytännöllisyys. Tämä edellyttää joko elintason mitoittamista pienituloisemman tulojen mukaan, tai vaihtoehtoisesti kahta eri elintasoa.
Harva asuu mielellään kahden lapsen kanssa rivitalokolmiossa, jos pätäkkää riittäisi hyvin omakotitaloon. Mutta jos pienituloisemman tulotaso ei riitä sellaiseen asuntoon, edellyttää kulujen jakaminen puoliksi tyytymistä vaatimattomampaan. Joissain asioissa elintasoa on mahdollista erotella, mutta se on usein käytännössä työlästä. On helpompaa, jos koko perhe syö samaa ruokaa. Pienellä palkalla ei välttämättä osteta savustettua ahventa tai parempaa punaviiniä.
Sekään ei ole oikein, jos kummallakin on omat rahat ja kulut jaetaan puoliksi, mutta elintaso mitoitetaan niin, että pienituloisemmalla menee kaikki laskuihin ja pakollisiin menoihin, eikä mahdollisuutta säästöihin tai omiin harrastuksiin satsaamiseen ole. Elintason on oltava niin matala, että pienituloinen ei joudu elämään "yli varojensa". Jos se edellyttää tarjousjauhelihan metsästämistä, niin varakkaamman on sopeuduttava tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vähän idioottimainen ketju? Osa sanoo, että 50:50 on siksi väärin, että köyhemmälle ei jää mallissa ylimääräistä rahaa ja osa, että siksi, että rikkaampi joutuu rahoittamaan köyhemmän (rikkaamman kustannuksella parempiasteista?) elämää.
Ja kumpaakin peukutetaan, kuin kyseessä olisi sama asia, ja tätä voi tarjota syyksi ap:lle.
???????
Eihän noissa syissä ole mitään samaa.
Minusta elämää pitää rahoittaa tulojen sihteessa, ei 50:50Joo, sellaisessa perheessä, jossa kaikki menee mikä tulee. Mutta kun on perheitä, joissa rahaa tulee enemmän kuin palaa niin olisihan se hullua sosialisoida toisen palkkaa toisen säästöihin.
Se se vasta hullua olisikin että vain toisella on mahdollisuus säästää.
Perustele.
Koska silloin kumppanit ovat keskenään epätasa-arvoisessa taloudellisessa asemassa.
Tarkoitatko, että myös pienituloisemmalle naiselle pitää säästää esim. mahdollisen eron takia? Eikai naiselta ole kukaan säästämistä kieltänyt? Se vaan on aika henkilökohtaista touhua se säästäminen. Pitäisi vähän yrittää ja saavuttaa sekä olla kuluttamatta kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Mies tienaa enemmän, mutta silti maksamme yhteiset kulut puoliksi. Oma palkkani on myös hyvä ja kulujen jälkeen jää minulle jää riittävästi rahaa tuhlaamiseen ja säästöön.
Miksi miinukset? Mulla tosiaan jää mukavasti rahaa säästöön enkä ymmärrä miksi minun pitäisi saada enemmän rahaa säästöön miehen kustannuksella? Palkkani on ihan riittävä meidän kulutustottumuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ymmärtänyt noita 50/50-talouksia. Näen siinä tosi monta ongelmakohtaa, varmaankin siksi kun en ymmärrä tuollaista. Esimerkiksi, miten tuo toimii kun perheeseen syntyy lapsi? Miten lapsen kulut jaetaan, jaetaanko äitiyslomienkin ajan kaikki kulut 50/50 vai korvaako mies tulonmenetykset naiselle, jonka siis on ainakin muutama kuukausi oltava poissa työstä? Entäs harrastuskulut? Lapseen käytetty aika, valvotut yöt, neuvolakäynnit, vanhempainillat, jaetaanko siis kaikki muukin tasan vai vain se raha? Ymmärrykseni mukaan naiset useimmin tekevät lapsiin liittyvät ostokset, meillä ei ainakaan parempituloinen mies ole ikinä ostanut yhtäkään vaatetta saati lelua mutta sinänsä sillä ei ole väliä kun rahat ovat meillä yhteisiä. Vai laskuttavatko naiset sitten hankintojaan miehiltään? Eikö niistä synny kiistaa, mikä on miehestä turha hankinta (en maksa!) tai liian kallis (en maksa!)?
Miten lomareissut, lapsiperheenä, jos toisen tulot eivät riitä maksamaan puolta niin jääkö isä/äiti sitten aina kotiin ja kustantaa puolet lapsen reissusta? Onpa varmaan lapsellekin kivaa, millainen selitys hänelle asiasta annetaan?
Oikeassa elämässä jossa pariskunnalla on todella yhteinen talous, laskun maksaa se jolla on rahaa, eikä kaikkea jaeta viivottimella. Elämä on paljon mukavampaa kun rahan kaltaisista pikkuasioista ei riidellä etenkään jos aidosti aiotaan asua loppuelämä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä (mies) maksan 61% ja vaimo 39% talouden juoksevista kuluista. Lisäksi maksan mm. autoilusta paljon enemmän (kaiken?). Silti on kuulemma väärin kun mulla jää 300-400€ enemmän käyttörahaa kuussa joilla maksan haluamiani asioita.
Ei niin paljon rahaa tulekaan, että se naisille riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Koska sitä vähempituloista rupeaa jossain vaiheessa vituttamaan kun omat rahat menee kaikki siihen yhteiseen talouteen ja toiselle jää ylimääräistä omiin harrastuksiin/menoihin.
Jos se pienempituloinen olisi valinnut yhtä pienituloisen alun alkaen kumppanikseen, niin vituttaisiko vähemmän, kun kummallakin olisi tasaisen kurjaa? Eli mikä tässä on opetus, isompituloisen pitää elättää, koska muuten kateus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on isommat tulot ja saan omista tuloistani säästöön ihan kivasti rahaa. Pitääkö minun nyt kokea huonoa omaatuntoa, kun en näitä sijoitettuja rahoja käytä miehen ja lapsen harrastuksiin ja toiveisiin, mihin heillä itsellään ei ole varaa? Itse en paljoa itselleni tarvitse, joten omista rahoista on laittaa säästöön. Nytkö minun pitäisi alkaa isompi summa maksamaan muun perheen kivoista jutuista, joista en itse välitä, mutta heillä ei ole varaa kustantaa niitä, vaikka halua olisi niitä puuhata ja hommata.
Vierailija kirjoitti:
Näistä aloituksista kyllä aina huomaa, ettei aloittaja rakasta omaa puolisoaan (jos sellainen on). Jos toisen varat eivät riitä elämiseen siinä luksusasunnossa, jonka se rikkaampi on valinnut kun huonompi ei kelpaa, niin jos rakastaisi puolisoaan ja haluaisi viettää elämänsä tuon kanssa, niin miksei myös vähän auttaisi sitä puolisoa? "Joo oot mulle ihan tosi tärkee ja silleen mut jos et laita 900€ tonnin palkastas vuokraan joka kuukausi niin saat kyllä lähteä."
Täällä on taas niin lapsellisia oletuksia kaikesta. Ei kaikki 50-50 parit ole valinneet elämää sellaisella elintasolla, johon pienipalkkaisemman tulot ei riitä. Eikä se hyvätuloinen ole aina se joka haluaa sen isomman/kalliimman asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi parempituloisen pitäisi saada maksaa elämisestään pienempi osuus tuloistaan? Miksi parempituloisen pitäisi saada huomattavasti suurempi summa joka kuukausi vaikka säästöön?
Koska eläminen maksetaan euroilla eikä prosenteilla. En kannata riistotoimia kumpaankaan suuntaan, joten 50/50 on yleisesti ottaen paras. Sitten on perustellut poikkeuksensa.
Ja tietty yleensä työn tehnyt saa rahan tekemästään työstä.
Ei parisuhteessa ja perheessä voi olla mitään riistotoimia, se on yksi yksikkö, yksi talous. Myös viranomaiset käsittelevät taloudet yhtenä yksikkönä. Minä en saa asumistukea vaikka olen työtön, en saa myöskään toimeentulotukea, koska minulla on puoliso joka käy töissä, ja hänellä on minuun aviopuolisona elatusvelvollisuus, eli meillä on yhteinen talous. Yhteiseen talouteen tulee vaihtelevasti x määrä rahaa multa ja x määrä puolisolta ja kuluja on molemmilla omia ja sitten on yhteiset, ja molempien rahat menee niihin kuluihin 100% koska on asuntolainaa ja kasvavat lapset.
Jos ei ole valmis rakastamansa ihmisen kanssa jakamaan maallista omaisuuttaan, niin miten muka voisi jakaa mitän henkisiä juttuja? Kukaan joka ei pysty antamaan rahojaan puolisolleen ei rakasta puolisoaan. Avioliittoon mennään yleensä rakkaudesta ja sillä oletuksella että siinä ollaan kuolemaan asti, joten mihin ihmeeseen puolisot tarvitsisivat erilliset taloudet? Omat tilit toki voi olla, mutta ei eri elintasot ja taloudet.
Se, ettet sinä ymmärrä eri tavalla ajattelevia ihmisiä ei tarkoita sitä että heissä olisi jotain vikaa tai että he eivät pystyisi rakkauteen ja onnelliseen parisuhteeseen.
Jjj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sitä vähempituloista rupeaa jossain vaiheessa vituttamaan kun omat rahat menee kaikki siihen yhteiseen talouteen ja toiselle jää ylimääräistä omiin harrastuksiin/menoihin.
Jos se pienempituloinen olisi valinnut yhtä pienituloisen alun alkaen kumppanikseen, niin vituttaisiko vähemmän, kun kummallakin olisi tasaisen kurjaa? Eli mikä tässä on opetus, isompituloisen pitää elättää, koska muuten kateus?
Minulla esimerkiksi olisi varaa maksaa perheelle parikin etelänmatkaa vuodessa. Kun maksan vain yhden niin olen täysi mulkku? Loppu rahalla saatan tehdä jotain muuta. Esimerkiksi käydä kavereiden kanssa omilla lomilla tai hankkia jotain mukavaa. Mutta olenpa täysi sika koska ostin vain yhden kolmen tonnin matkan vuodessa. 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempituloinen maksaa siitä tasosta, millä haluaa elää. Jos toiselle olisi ok kaksio, niin hän maksaa kaksion verran. Ei pienituloisen kuulu rahoittaa isoa taloa jos hän ei itse sitä halua. Eri asia sitten, jos haluaa. Mutta asia ei kuulu muille, jokainen tekee valintansa itse.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on isommat tulot ja saan omista tuloistani säästöön ihan kivasti rahaa. Pitääkö minun nyt kokea huonoa omaatuntoa, kun en näitä sijoitettuja rahoja käytä miehen ja lapsen harrastuksiin ja toiveisiin, mihin heillä itsellään ei ole varaa? Itse en paljoa itselleni tarvitse, joten omista rahoista on laittaa säästöön. Nytkö minun pitäisi alkaa isompi summa maksamaan muun perheen kivoista jutuista, joista en itse välitä, mutta heillä ei ole varaa kustantaa niitä, vaikka halua olisi niitä puuhata ja hommata.
Jos lapsella ei ole mitään järkevää virikettä niin pidän sinua itsekkäänä ja /tai pihinä, mutta jos lapsella on riittävän hyvä elintaso harrastusvälineineen ja mahdollisuuksineen niin miksipä ei säästäisi loppuja.
Vierailija kirjoitti:
Perheen perustaminen on yhteinen valinta (kyllä, myös kahden aikuisen perhe on perhe). Silloin ollaan valmiina vaikka maksamaan 100% elämisestä jos toisella ei ole tuloja.
Tuon lisäksi voi tulla tilanne, että hoitaa yksin lapset, kodin ja sairastavaa puolisoa.
Perhe on yksikkö, kaverin kanssa voi asua kimpassa ja silloin maksetaan puoliksi kaikki.
Meillä vaimo tienaa viisi kertaa enemmän kuin minä. Saan kuukaudessa noin 1100e kuukaudessa.
Siirrän kaiken yleensä vaimon tilille ja en ostele mitään paitsi perheen ruokaostokset.
Vaimo pakottaa pitämään jotain vaatteita mitä on hankkinut minulle, kun häpeilee rikkinäisiä likaisia verkkareita tai farkkuja jotka on haaroista ratkenneet.
Eli olen laskenut että syön noin 800e kk edestä luomua ja sitten vuodessa ne yhdet vaateparit menee ehkä?
Kun tavattiin niin kerroin aika selvästi ideologiani että en halua olla rahan kanssa missään tekemisissä.
Annan kaiken pois ja syön vain.
Ajan myötä on tapeltu etenkin pukeutumisesta ja hygieniasta. En nimittäin pese itseäni shampoolla tai saippuoilla ja pukeudun mielelläni mitä löydän. Onneksi löydän vaatekaapista yleensä uusia puhtaita vaatteita.
Toki pärjäisin hyvin vanhoilla vaatteillakin.
Ymmärrän kyllä että perheeni tykkää nähdä minut uusissa puhtaissa vaatteissa ja häpeilee likaisia syrjäytyneen miehen vaatteita.
Minua ne ei silti haittaa.
Jos voisin päättää niin eläisin mieluusti tukien varassa. Ei hirveästi kiinnosta käydä töissä tonnin edestä.
Kun en oikein tykkää ostellakaan mitään. Alkoholi on lähinnä sellainen tuote mitä tämä valtio saa minut ostamaan. Sitäkin tykkään mieluummin tehdä itse halvemmalla.
Ei oikein löydy mitään mitä haluaisin ostaa ja minkä vuoksi käydä töissä.
Käytännössä meillä on 50/50 järjestelmä, mutta en oikeastaan osta mitään ja laitan ylimääräiset rahat vaimolle ja hän siirtää ne lapsille säästötilille.
Onko muita tälläisiä urheilullisia rehtejä miehiä?
Tärkeintä on se, ettei kenenkään menot ole suuremmat kuin yksinasuessa olisi ja se, ettei pienituloinen maksa puolia jostain, jossa on enemmän suurituloisen käyttämiä asioita, joista pienituloinen ei itse hyödy/tarvitse.
HUOM! Myöskään suurempituloisen menojen ei tule nousta yksinasumista suuremmiksi!
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt noita 50/50-talouksia. Näen siinä tosi monta ongelmakohtaa, varmaankin siksi kun en ymmärrä tuollaista. Esimerkiksi, miten tuo toimii kun perheeseen syntyy lapsi? Miten lapsen kulut jaetaan, jaetaanko äitiyslomienkin ajan kaikki kulut 50/50 vai korvaako mies tulonmenetykset naiselle, jonka siis on ainakin muutama kuukausi oltava poissa työstä? Entäs harrastuskulut? Lapseen käytetty aika, valvotut yöt, neuvolakäynnit, vanhempainillat, jaetaanko siis kaikki muukin tasan vai vain se raha? Ymmärrykseni mukaan naiset useimmin tekevät lapsiin liittyvät ostokset, meillä ei ainakaan parempituloinen mies ole ikinä ostanut yhtäkään vaatetta saati lelua mutta sinänsä sillä ei ole väliä kun rahat ovat meillä yhteisiä. Vai laskuttavatko naiset sitten hankintojaan miehiltään? Eikö niistä synny kiistaa, mikä on miehestä turha hankinta (en maksa!) tai liian kallis (en maksa!)?
Miten lomareissut, lapsiperheenä, jos toisen tulot eivät riitä maksamaan puolta niin jääkö isä/äiti sitten aina kotiin ja kustantaa puolet lapsen reissusta? Onpa varmaan lapsellekin kivaa, millainen selitys hänelle asiasta annetaan?
Sinä ilmeisesti lähdet taas hieman seksisesti siitä oletuksesta, että se parempituloinen on aina mies. Katsos silloin kun se on nainen, ei juuri mikään noista muodostu ongelmaksi. Helppo maksaa 50-50 kun äippälomallakin tienaa enemmän kuin puoliso vakityössään.
Ei parisuhteessa ja perheessä voi olla mitään riistotoimia, se on yksi yksikkö, yksi talous. Myös viranomaiset käsittelevät taloudet yhtenä yksikkönä. Minä en saa asumistukea vaikka olen työtön, en saa myöskään toimeentulotukea, koska minulla on puoliso joka käy töissä, ja hänellä on minuun aviopuolisona elatusvelvollisuus, eli meillä on yhteinen talous. Yhteiseen talouteen tulee vaihtelevasti x määrä rahaa multa ja x määrä puolisolta ja kuluja on molemmilla omia ja sitten on yhteiset, ja molempien rahat menee niihin kuluihin 100% koska on asuntolainaa ja kasvavat lapset.
Jos ei ole valmis rakastamansa ihmisen kanssa jakamaan maallista omaisuuttaan, niin miten muka voisi jakaa mitän henkisiä juttuja? Kukaan joka ei pysty antamaan rahojaan puolisolleen ei rakasta puolisoaan. Avioliittoon mennään yleensä rakkaudesta ja sillä oletuksella että siinä ollaan kuolemaan asti, joten mihin ihmeeseen puolisot tarvitsisivat erilliset taloudet? Omat tilit toki voi olla, mutta ei eri elintasot ja taloudet.