Perustelkaa miksi on oikeampaa, että parempituloinen maksaa elämisestä enemmän eikä 50/50?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vähän idioottimainen ketju? Osa sanoo, että 50:50 on siksi väärin, että köyhemmälle ei jää mallissa ylimääräistä rahaa ja osa, että siksi, että rikkaampi joutuu rahoittamaan köyhemmän (rikkaamman kustannuksella parempiasteista?) elämää.

Ja kumpaakin peukutetaan, kuin kyseessä olisi sama asia, ja tätä voi tarjota syyksi ap:lle.

???????

Eihän noissa syissä ole mitään samaa.

Minusta elämää pitää rahoittaa tulojen sihteessa, ei 50:50

Joo, sellaisessa perheessä, jossa kaikki menee mikä tulee. Mutta kun on perheitä, joissa rahaa tulee enemmän kuin palaa niin olisihan se hullua sosialisoida toisen palkkaa toisen säästöihin. 

Se se vasta hullua olisikin että vain toisella on mahdollisuus säästää.

Perustele. 

Koska silloin kumppanit ovat keskenään epätasa-arvoisessa taloudellisessa asemassa. 

Tarkoitatko, että myös pienituloisemmalle naiselle pitää säästää esim. mahdollisen eron takia? Eikai naiselta ole kukaan säästämistä kieltänyt? Se vaan on aika henkilökohtaista touhua se säästäminen. Pitäisi vähän yrittää ja saavuttaa sekä olla kuluttamatta kaikkea.

Jätä jo pois se naiseus siitä pienituloisemmuudesta ja säästöistä. 

Ei, minusta kenenkään ei tarvitse säästää toiselle pois lukien mahdolliset erikoistilanteet esim. yhdessä sovittu kodin/lastenhoitajuus, toisen edustuspuolisona olo, maailmalle lähtö toisen uran vuoksi tms. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo tienaa viisi kertaa enemmän kuin minä. Saan kuukaudessa noin 1100e kuukaudessa.

Siirrän kaiken yleensä vaimon tilille ja en ostele mitään paitsi perheen ruokaostokset.

Vaimo pakottaa pitämään jotain vaatteita mitä on hankkinut minulle, kun häpeilee rikkinäisiä likaisia verkkareita tai farkkuja jotka on haaroista ratkenneet.

Eli olen laskenut että syön noin 800e kk edestä luomua ja sitten vuodessa ne yhdet vaateparit menee ehkä?

Kun tavattiin niin kerroin aika selvästi ideologiani että en halua olla rahan kanssa missään tekemisissä.

Annan kaiken pois ja syön vain.

Ajan myötä on tapeltu etenkin pukeutumisesta ja hygieniasta. En nimittäin pese itseäni shampoolla tai saippuoilla ja pukeudun mielelläni mitä löydän. Onneksi löydän vaatekaapista yleensä uusia puhtaita vaatteita.

Toki pärjäisin hyvin vanhoilla vaatteillakin.

Ymmärrän kyllä että perheeni tykkää nähdä minut uusissa puhtaissa vaatteissa ja häpeilee likaisia syrjäytyneen miehen vaatteita.

Minua ne ei silti haittaa.

Jos voisin päättää niin eläisin mieluusti tukien varassa. Ei hirveästi kiinnosta käydä töissä tonnin edestä.

Kun en oikein tykkää ostellakaan mitään. Alkoholi on lähinnä sellainen tuote mitä tämä valtio saa minut ostamaan. Sitäkin tykkään mieluummin tehdä itse halvemmalla.

Ei oikein löydy mitään mitä haluaisin ostaa ja minkä vuoksi käydä töissä.

Käytännössä meillä on 50/50 järjestelmä, mutta en oikeastaan osta mitään ja laitan ylimääräiset rahat vaimolle ja hän siirtää ne lapsille säästötilille.

Onko muita tälläisiä urheilullisia rehtejä miehiä?

Taidan tietää sinut. Olet se jannu joka suurimmaksi osaksi pyörii omakotitalon takapihalla vähän puutarhaa laitellen ja joskus käyt pätkätöissä ja sinulla ei ole autoakaan tai korttia.

Vaimo joutuu ajamaan bemarilla koko perhettä asioille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinusta on reilua, että parempituloinen loisii pienempituloisen kukkarolla?

Selitä minulle, miten tuo loisiminen tapahtuu silloin, jos molemmat maksavat puolet kuluista. Eikö loisimista ole se, jos toinen käyttää puolet kaikesta mutta maksaa siitä vähemmän?

Helposti. Monet kulut voivat kasvaa, kun perheessä onkin yhden sijaan kaksi ihmistä. Kulut ovat sitten kuitenkin yhteisiä ja niistä joutuu maksamaan puolet. Pienempi tuloisen kulut saattaisivat karsiintua yksin ollessa. Itse olen huomannut, että ruoka on oikeasti kalliimpaa seurustellessa. Minä en edes asu yhdessä kumppanini kanssa ja maksamme ostokset suurin piirtein puoliksi kun kaupassa käymme. Kuitenkin sitä ruokaa kuluu huomattavasti enemmän, kuin yksin ollessani ja näin ollen myös maksan siitä enemmän. Toisin sanoen mies luultavasti syö huomaamatta minua enemmän, mutta hankalahan tuosta on lukua pitää.

Lähtökohtana pidän itse sitä, että molemmat pystyvät huolehtimaan omasta osuudestaan. En todellakaan edes harkitsisi alimman tuloluokan kumppania. Nyt tienaan noin 1500€ enemmän kuin puoliso ja kaikki maksetaan 50/50. Molemmilla jää rahaa säästöön, minulla tietenkin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä (mies) maksan 61% ja vaimo 39% talouden juoksevista kuluista. Lisäksi maksan mm. autoilusta paljon enemmän (kaiken?). Silti on kuulemma väärin kun mulla jää 300-400€ enemmän käyttörahaa kuussa joilla maksan haluamiani asioita.

Ei niin paljon rahaa tulekaan, että se naisille riittäisi.

Jos olisin puolisosi juoksisin kovaa ja kauas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo tienaa viisi kertaa enemmän kuin minä. Saan kuukaudessa noin 1100e kuukaudessa.

Siirrän kaiken yleensä vaimon tilille ja en ostele mitään paitsi perheen ruokaostokset.

Vaimo pakottaa pitämään jotain vaatteita mitä on hankkinut minulle, kun häpeilee rikkinäisiä likaisia verkkareita tai farkkuja jotka on haaroista ratkenneet.

Eli olen laskenut että syön noin 800e kk edestä luomua ja sitten vuodessa ne yhdet vaateparit menee ehkä?

Kun tavattiin niin kerroin aika selvästi ideologiani että en halua olla rahan kanssa missään tekemisissä.

Annan kaiken pois ja syön vain.

Ajan myötä on tapeltu etenkin pukeutumisesta ja hygieniasta. En nimittäin pese itseäni shampoolla tai saippuoilla ja pukeudun mielelläni mitä löydän. Onneksi löydän vaatekaapista yleensä uusia puhtaita vaatteita.

Toki pärjäisin hyvin vanhoilla vaatteillakin.

Ymmärrän kyllä että perheeni tykkää nähdä minut uusissa puhtaissa vaatteissa ja häpeilee likaisia syrjäytyneen miehen vaatteita.

Minua ne ei silti haittaa.

Jos voisin päättää niin eläisin mieluusti tukien varassa. Ei hirveästi kiinnosta käydä töissä tonnin edestä.

Kun en oikein tykkää ostellakaan mitään. Alkoholi on lähinnä sellainen tuote mitä tämä valtio saa minut ostamaan. Sitäkin tykkään mieluummin tehdä itse halvemmalla.

Ei oikein löydy mitään mitä haluaisin ostaa ja minkä vuoksi käydä töissä.

Käytännössä meillä on 50/50 järjestelmä, mutta en oikeastaan osta mitään ja laitan ylimääräiset rahat vaimolle ja hän siirtää ne lapsille säästötilille.

Onko muita tälläisiä urheilullisia rehtejä miehiä?

Taidan tietää sinut. Olet se jannu joka suurimmaksi osaksi pyörii omakotitalon takapihalla vähän puutarhaa laitellen ja joskus käyt pätkätöissä ja sinulla ei ole autoakaan tai korttia.

Vaimo joutuu ajamaan bemarilla koko perhettä asioille?

Juu ei ole korttia. En kyllä sotke sormiani puutarhaan. Tykkään käydä mieluummin lenkillä ja salilla :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi parempituloisen pitäisi saada maksaa elämisestään pienempi osuus tuloistaan? Miksi parempituloisen pitäisi saada huomattavasti suurempi summa joka kuukausi vaikka säästöön?

Koska hän on ansainnut ne paremmat tulot kouluttautumalla ja etenemällä urallaan. Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran tunsin pariskunnan jolla oli kaksi pientä lasta, äiti oli kotona (joko työttömänä tai äitiyspäivärahalla/kodinhoidontuella) ja kuulemma kaikki maksettiin puoliksi myös tältä ajalta. Äidin oli välillä lainattava rahaa jotta pystyi maksamaan oman osansa. Erohan siitä tulikin.

Mielestäni jos toinen tienaa nettona 2000 ja toinen 1000 niin ensimmäinen maksaa enemmän. Eli ensimmäinen käyttää yhteisiin menoihin 1000 ja toinen 500. Tämä siis sillä ajatuksella että pienempituloinen ei istu miljoonaomaisuuden päällä. Ihan sama onko enemmän tienaava nainen vai mies.

Puhutko minusta? 😳

Tuskin. Nämä lapset on jo parikymppisiä. Ja naisen oli lainattava rahaa jopa omalta mieheltään.

Miksi kouluttautua ja hankkia ostovoimaa, kun ei ole mitään kiinnostavaa ostettavaa?

Se on totta, että parisuhteessa oleminen ei välttämättä ole yhtään halvempaa, kuin yksin asuessa. Yksin ollessa hankkii vain ne asiat, joita oikeasti haluaa. Ja yksin pärjää usein todella vähällä. Parisuhteessa taas joutuu maksamaan puolet sellaisestakin, mitä ei itse oikeastaan halua.

Itse en esim. halua omakotitaloa, autoa, venettä enkä kesämökkiä. Vaikka varaa minun tulotasolla niihin periaattessa olisi kyllä. En vaan halua tuhlata tuollaisiin juttuihin. 

Yksin asuminen on taloudellisesti järkevintä, vaikka usein päinvastaista väitetään. Itse asun kerrostalossa, käytän julkista liikennettä, en matkusta kalliisti, en shoppaile, en juurikaan syö ulkona. Ja rahaa jää säästöön todella kivasti. 

Rahasta ja rahankäytöstä tulee riitaa. Varsinkin jos on epätasapainoinen pari tuloissa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä (mies) maksan 61% ja vaimo 39% talouden juoksevista kuluista. Lisäksi maksan mm. autoilusta paljon enemmän (kaiken?). Silti on kuulemma väärin kun mulla jää 300-400€ enemmän käyttörahaa kuussa joilla maksan haluamiani asioita.

Ei niin paljon rahaa tulekaan, että se naisille riittäisi.

Älä yleistä

t. 50/50 maksava nainen

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo tienaa viisi kertaa enemmän kuin minä. Saan kuukaudessa noin 1100e kuukaudessa.

Siirrän kaiken yleensä vaimon tilille ja en ostele mitään paitsi perheen ruokaostokset.

Vaimo pakottaa pitämään jotain vaatteita mitä on hankkinut minulle, kun häpeilee rikkinäisiä likaisia verkkareita tai farkkuja jotka on haaroista ratkenneet.

Eli olen laskenut että syön noin 800e kk edestä luomua ja sitten vuodessa ne yhdet vaateparit menee ehkä?

Kun tavattiin niin kerroin aika selvästi ideologiani että en halua olla rahan kanssa missään tekemisissä.

Annan kaiken pois ja syön vain.

Ajan myötä on tapeltu etenkin pukeutumisesta ja hygieniasta. En nimittäin pese itseäni shampoolla tai saippuoilla ja pukeudun mielelläni mitä löydän. Onneksi löydän vaatekaapista yleensä uusia puhtaita vaatteita.

Toki pärjäisin hyvin vanhoilla vaatteillakin.

Ymmärrän kyllä että perheeni tykkää nähdä minut uusissa puhtaissa vaatteissa ja häpeilee likaisia syrjäytyneen miehen vaatteita.

Minua ne ei silti haittaa.

Jos voisin päättää niin eläisin mieluusti tukien varassa. Ei hirveästi kiinnosta käydä töissä tonnin edestä.

Kun en oikein tykkää ostellakaan mitään. Alkoholi on lähinnä sellainen tuote mitä tämä valtio saa minut ostamaan. Sitäkin tykkään mieluummin tehdä itse halvemmalla.

Ei oikein löydy mitään mitä haluaisin ostaa ja minkä vuoksi käydä töissä.

Käytännössä meillä on 50/50 järjestelmä, mutta en oikeastaan osta mitään ja laitan ylimääräiset rahat vaimolle ja hän siirtää ne lapsille säästötilille.

Onko muita tälläisiä urheilullisia rehtejä miehiä?

:-DDDD Ihan vinkiksi, että kotiviinin tissutus on alkanut jättää vaikutuksiaan aivotoiminnallesi. Mutta onhan se mielenkiintoista seurata, millaisena miehenä milloinkin esiinnyt. Onneksi kirjoitustyylisi on niin ainutlaatuinen, että sinut tunnistaa helposti.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Se on totta, että parisuhteessa oleminen ei välttämättä ole yhtään halvempaa, kuin yksin asuessa. Yksin ollessa hankkii vain ne asiat, joita oikeasti haluaa. Ja yksin pärjää usein todella vähällä. Parisuhteessa taas joutuu maksamaan puolet sellaisestakin, mitä ei itse oikeastaan halua.

Itse en esim. halua omakotitaloa, autoa, venettä enkä kesämökkiä. Vaikka varaa minun tulotasolla niihin periaattessa olisi kyllä. En vaan halua tuhlata tuollaisiin juttuihin. 

Yksin asuminen on taloudellisesti järkevintä, vaikka usein päinvastaista väitetään. Itse asun kerrostalossa, käytän julkista liikennettä, en matkusta kalliisti, en shoppaile, en juurikaan syö ulkona. Ja rahaa jää säästöön todella kivasti. 

No siksi juuri maksetaan puoliksi asumiseen liittyvät kulut ja molemmat hoitavat itse omat juttunsa. Veneenhaluaja ostaa sitten itse veneensä, jos ei saa suostuteltua toista siihen maksajaksi. 

Miksi kukaan enää hankkisi isopalkkaista miestä jos siitä ei olisi hyötyä? Tässä tapauksessa ne mukavat ja komeat menisi ensin.

Se on ihan ok jos se on 50% ja 50% omista tuloista. Eli kumpikin maksaa saman prosentit tuloistaan yhteisiin menoihin. Euromääräusesti siis eri, mutta prosentuaalisesti sama.

Vierailija kirjoitti:

Miksi parempituloisen pitäisi saada maksaa elämisestään pienempi osuus tuloistaan? Miksi parempituloisen pitäisi saada huomattavasti suurempi summa joka kuukausi vaikka säästöön?

Niin, mikä oikeus niillä parempituloisilla nyt ylipäänsä on saada tässä yhteiskunnassa yhtään mitään enemmän kuin pienituloisilla tai sossupummeilla. Huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinusta on reilua, että parempituloinen loisii pienempituloisen kukkarolla?

Selitä minulle, miten tuo loisiminen tapahtuu silloin, jos molemmat maksavat puolet kuluista. Eikö loisimista ole se, jos toinen käyttää puolet kaikesta mutta maksaa siitä vähemmän?

Helposti. Monet kulut voivat kasvaa, kun perheessä onkin yhden sijaan kaksi ihmistä. Kulut ovat sitten kuitenkin yhteisiä ja niistä joutuu maksamaan puolet. Pienempi tuloisen kulut saattaisivat karsiintua yksin ollessa. Itse olen huomannut, että ruoka on oikeasti kalliimpaa seurustellessa. Minä en edes asu yhdessä kumppanini kanssa ja maksamme ostokset suurin piirtein puoliksi kun kaupassa käymme. Kuitenkin sitä ruokaa kuluu huomattavasti enemmän, kuin yksin ollessani ja näin ollen myös maksan siitä enemmän. Toisin sanoen mies luultavasti syö huomaamatta minua enemmän, mutta hankalahan tuosta on lukua pitää.

Tuo nyt ei pidä paikkaansa kuin pieni ruokaisen naisen ja isoruokaien miehen kuluissa. Paljon on sellaisia kuluja, jotka puolittuvat kun muutetaan yhteen.

Eli mitä tästä opimme. Vakka kantensa valitkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan ok jos se on 50% ja 50% omista tuloista. Eli kumpikin maksaa saman prosentit tuloistaan yhteisiin menoihin. Euromääräusesti siis eri, mutta prosentuaalisesti sama.

Sinäkö päätät mikä on muiden suhteissa ok?