Perustelkaa miksi on oikeampaa, että parempituloinen maksaa elämisestä enemmän eikä 50/50?

Olen kerran maksanut tulojen suhteessa. Ei enää koskaan. Minä maksoin itseni kipeäksi, kun hoidin vastavalmistuneena yksin vastikkeet, sähköt, vakuutukset jne. Minun isommat tuloni menivät kaikki asumiskuluihin, kun ostin kotiin huonekalut ja tarvikkeet. Kävi ilmi, että miehellä olikin sitten varaa hummailla.

No jos parisuhteessa on esim. 1500€ nettona tienaava mies ja 3000€ nettona tienaava nainen, niin jos sille naiselle vaatimattomampi elämäntapa on ok, eli asutaan lähiössä kaukana keskustasta, ostetaan ruokakaupasta halvimpia ulkomaisia tuotteita, ei käydä ulkona syömässä tai korkeintaan Hesessä, eikä matkustella, käydä leffassa, teatterissa jne., niin mikäs siinä.

Mutta jos nainen haluaa korkeampaa elintasoa a tehdä kaikkia kivoja juttuja, niin silloin hänen on vaan maksettava osa miehenkin menoista.

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran maksanut tulojen suhteessa. Ei enää koskaan. Minä maksoin itseni kipeäksi, kun hoidin vastavalmistuneena yksin vastikkeet, sähköt, vakuutukset jne. Minun isommat tuloni menivät kaikki asumiskuluihin, kun ostin kotiin huonekalut ja tarvikkeet. Kävi ilmi, että miehellä olikin sitten varaa hummailla.

Eihän se ole mennyt tulojen suhteessa, jos olet maksanut yksin kaiken.

Kristiina xx kirjoitti:

No jos parisuhteessa on esim. 1500€ nettona tienaava mies ja 3000€ nettona tienaava nainen, niin jos sille naiselle vaatimattomampi elämäntapa on ok, eli asutaan lähiössä kaukana keskustasta, ostetaan ruokakaupasta halvimpia ulkomaisia tuotteita, ei käydä ulkona syömässä tai korkeintaan Hesessä, eikä matkustella, käydä leffassa, teatterissa jne., niin mikäs siinä.

Mutta jos nainen haluaa korkeampaa elintasoa a tehdä kaikkia kivoja juttuja, niin silloin hänen on vaan maksettava osa miehenkin menoista.

Jotakuinkin näin. Ja sen miehen on kyllä oltava aika helmi kompensoidakseen ellei nainen ole luontainen säästelijä.

Eikö tämä ole asia, joka on täysin jokaisen perheen itse päätettävissä? Miksi sen pitäisi muita hiertää millään tavalla?

Ap pitää itsestään selvänä, että se on mies, joka on parempituloinen - MIKSI?

Mutta perustelu tulojenmukaiselle kustannusten jaosta tässä vielä kerran:

- Koko perheellä tulisi olla sama elintaso.

- Toinen joutuu usein laskemaan tulotasoaan perheen vuoksi. Tämä puoliso on yleensä se, joka synnyttää sukupuolesta riippumatta.

Surullista, jos jollakin on paljon rahaa vain siksi, että hänellä ei ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa ja iloita niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vähän idioottimainen ketju? Osa sanoo, että 50:50 on siksi väärin, että köyhemmälle ei jää mallissa ylimääräistä rahaa ja osa, että siksi, että rikkaampi joutuu rahoittamaan köyhemmän (rikkaamman kustannuksella parempiasteista?) elämää.

Ja kumpaakin peukutetaan, kuin kyseessä olisi sama asia, ja tätä voi tarjota syyksi ap:lle.

???????

Eihän noissa syissä ole mitään samaa.

Minusta elämää pitää rahoittaa tulojen sihteessa, ei 50:50

Joo, sellaisessa perheessä, jossa kaikki menee mikä tulee. Mutta kun on perheitä, joissa rahaa tulee enemmän kuin palaa niin olisihan se hullua sosialisoida toisen palkkaa toisen säästöihin. 

Se se vasta hullua olisikin että vain toisella on mahdollisuus säästää.

Perustele. 

Koska silloin kumppanit ovat keskenään epätasa-arvoisessa taloudellisessa asemassa. 

Miten se säästäminen sitä epätasa-arvoa tuo, jos kuitenkin päivittäinen elämä hoidetaan "yhteisillä rahoilla"?

Eron sattuessa ne toisen säästöt menevät kuitenkin jakoon, ellei ole tehty avioehtoa. Ja avioehdon tekemiseen tarvitaan molempien suostumus.

Mun mielestä 50/50 on ok, kun mennään pienempituloisen mukaan. Jos taas parempituloinen haluaa sellaista elintasoa, johon toisella ei ole varaa, niin sitten parempituloisen tulee maksaa enemmän.

Jos toisella on peinemmät tulot sen takia, että hoitaa parin yhteisiä lapsia kotona, parempituloisen tulee maksaa enemmän, koska toinen menettää tuloja hoitaessaan yhteisiä lapsia, jotka ovat molempien vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä 50/50 on ok, kun mennään pienempituloisen mukaan. Jos taas parempituloinen haluaa sellaista elintasoa, johon toisella ei ole varaa, niin sitten parempituloisen tulee maksaa enemmän.

Jos toisella on peinemmät tulot sen takia, että hoitaa parin yhteisiä lapsia kotona, parempituloisen tulee maksaa enemmän, koska toinen menettää tuloja hoitaessaan yhteisiä lapsia, jotka ovat molempien vastuulla.

Jos nyt ihan hiuksia halotaan niin voihan se olla niinkin, että pienempituloinen maksaa enemmän elintasosta, jota parempituloinen ei halua. Ideaalissa suhteessa ehkä molemmat panostavat sellaisiin juttuihin, joita toinen ei koe omakseen ja näin kokonaisuus on kivempi kuin pelkistettynä. Joku ostaa enemmän elektroniikkaa ja toinen vaikkapa yhteisen harrastuksen.

Se nyt on kuitenkin tärkeää, ettei toinen heittäydy "pihiksi" voidakseen imuttaa toiselta isompaa panosta.   

Mä olen nyt muutaman vuoden verran seurannut läheltä yhtä tällaista 50/50 perhettä ja täytyy myöntää, että en ymmärrä…

Ihan kaikki menot jaetaan pennilleen tasan, vaikka toinen tienaa puolet enemmän kuin toinen.

Tämä johtaa siihen, että vähän väliä reissu, josta perheenä unelmoidaan, joudutaan perumaan, kun sillä vähemmän tienaavalla ei ole rahaa.

Leffaan, ravintolaan syömään, keilaamaan, laskettelmaan, kylpylään (milloin mihinkin) ei voida mennä, kun sillä vähemmän tienaavalla ei ole rahaa.

Sillä toisella olisi HYVINKIN varaa maksaa nämä kaikki sen toisen puolesta, mutta koska on sovittu, että molemmat maksaa puolet, niin näin ei voida toimia kuin aivan poikkeustapauksessa.

Paremmin tienaava ei kuitenkaan halua tehdä näitä asioita ilman puolisoaan. Joten vähän väliä asioita, joita he haluaisivat tehdä, jää tekemättä KUMMALTAKIN, koska toisella ei ole varaa.

En kertakaikkiaan pysty ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Ap pitää itsestään selvänä, että se on mies, joka on parempituloinen - MIKSI?

Mutta perustelu tulojenmukaiselle kustannusten jaosta tässä vielä kerran:

- Koko perheellä tulisi olla sama elintaso.

- Toinen joutuu usein laskemaan tulotasoaan perheen vuoksi. Tämä puoliso on yleensä se, joka synnyttää sukupuolesta riippumatta.

Surullista, jos jollakin on paljon rahaa vain siksi, että hänellä ei ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa ja iloita niistä.

Viimeisessä olet oikeassa, mutta vähän tahattomasti. 

Surullista, että minulla ei ole ketään, kenen kanssa iloita rahoistani. 

Ja surullista, jos joku hylkää rakkauden rahan tai sen väärän määrän vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt muutaman vuoden verran seurannut läheltä yhtä tällaista 50/50 perhettä ja täytyy myöntää, että en ymmärrä…

Ihan kaikki menot jaetaan pennilleen tasan, vaikka toinen tienaa puolet enemmän kuin toinen.

Tämä johtaa siihen, että vähän väliä reissu, josta perheenä unelmoidaan, joudutaan perumaan, kun sillä vähemmän tienaavalla ei ole rahaa.

Leffaan, ravintolaan syömään, keilaamaan, laskettelmaan, kylpylään (milloin mihinkin) ei voida mennä, kun sillä vähemmän tienaavalla ei ole rahaa.

Sillä toisella olisi HYVINKIN varaa maksaa nämä kaikki sen toisen puolesta, mutta koska on sovittu, että molemmat maksaa puolet, niin näin ei voida toimia kuin aivan poikkeustapauksessa.

Paremmin tienaava ei kuitenkaan halua tehdä näitä asioita ilman puolisoaan. Joten vähän väliä asioita, joita he haluaisivat tehdä, jää tekemättä KUMMALTAKIN, koska toisella ei ole varaa.

En kertakaikkiaan pysty ymmärtämään.

Toimimaton suhde, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö 50/50 voisi olla toimivakin jako. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kumppanit muodostavat YHTEISEN talouden.

Meillä ainakin on kaksi taloutta, jotka muodostavat myös yhteisen talouden eli kaksi ympyrää, jotka ovat yhdeltä kohtaa päällekkäin = yhteinen osuus. Jos perheessä on lapsia, on päällekkäin olevan osuuden syytä olla suurempi, mutta lapsettomassa perheessä, jossa ei ole rahahuolia, ei ole mitään perusteita yhdistää kaikkea.

Olen kerran ollut suhteessa, jossa kumppani yritti kontrolloida oman palkkani käyttöä ja se oli erittäin ahdistavaa. 

Tuo oli loistava kuvaus, kiitos! Itse koen samoin eli meitä on kaksi tasavertaista aikuista ja jos puhtaan taloudellisesti katsotaan niin se yhteinen osuus on se summa, jonka molemmat kuukausittain laitamme yhteiselle tilille yhteisestä käytettäväksi. Eli se on se kohta, missä "ympyrät leikkaavat toisensa".

Vierailija kirjoitti:

Puoliso A:lla oli 30 euroa käytettävissä 5 henkisen perheen viikonloppuun. Puoliso B osti 500 eurolla harrastusvälineitä, tilasiperjatai- pizzan itselleen ja lähti lauantaina harrastamaan.

A:lla oli siis perhe, johon B ei kuulunut?

Tämähän riippuu ihan pariskunnasta. Keskustelisin ennen yhteenmuuttoa myös siitä että mitä jos tulotaso jommalla kummalla kokeekin muutoksen huonompaan suuntaan tyyliin sairastumisen, työttömyyden tai opiskelujen takia.

Omalle kohdalle sanoisin että parempituloinen (olettaen että tässä tapauksessa toinen tienaisi tyyliin tonnin kuussa tai vähemmän ja toinen huomattavasti enemmän) maksaa enemmän jos haluaa paremman elintason tai sitten mennään sen pienempituloisen ehdoilla. Vaihtoehtoisesti kummatkin asuu omillaan jos asiasta ei päästä kumpaakin osapuolta tyydyttävään ratkaisuun tai erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt muutaman vuoden verran seurannut läheltä yhtä tällaista 50/50 perhettä ja täytyy myöntää, että en ymmärrä…

Ihan kaikki menot jaetaan pennilleen tasan, vaikka toinen tienaa puolet enemmän kuin toinen.

Tämä johtaa siihen, että vähän väliä reissu, josta perheenä unelmoidaan, joudutaan perumaan, kun sillä vähemmän tienaavalla ei ole rahaa.

Leffaan, ravintolaan syömään, keilaamaan, laskettelmaan, kylpylään (milloin mihinkin) ei voida mennä, kun sillä vähemmän tienaavalla ei ole rahaa.

Sillä toisella olisi HYVINKIN varaa maksaa nämä kaikki sen toisen puolesta, mutta koska on sovittu, että molemmat maksaa puolet, niin näin ei voida toimia kuin aivan poikkeustapauksessa.

Paremmin tienaava ei kuitenkaan halua tehdä näitä asioita ilman puolisoaan. Joten vähän väliä asioita, joita he haluaisivat tehdä, jää tekemättä KUMMALTAKIN, koska toisella ei ole varaa.

En kertakaikkiaan pysty ymmärtämään.

Elämästä saa vaikeaa, jos haluaa. Meillä on puolison kanssa todennäköisesti aika samanlaiset tulot, ainakin rahankäyttömme on melko samanlaista. Jos kuitenkin haluan tehdä jotain, mihin hän ei halua laittaa rahaa, niin lähden yksin tai kaverin kanssa. Ja sama päinvastoin. Joskus olen maksanut puolisonikin matkan ihan siksi, että kohde ei ole häntä niin paljon kiinnostanut, että hän olisi itse sinne joskus haaveillut pääsevänsä, mutta minä toivoin häntä matkaseuraksi.

Jos paremmin tienaava haluaa kuitenkin marmattaa siitä, kuinka haluaisi tehdä mutta ei voi tehdä ilman puolisoaan, niin taustalla on luultavasti jotain ihan muuta kuin pelkät raha-asiat.

Samanlainen elintaso molemmille oli meidän perheessämme niin itsestään selvä asia, ettei siitä koskaan edes keskusteltu. Luulenpa, ettei meistä kumpikaan koskaan edes tullut ajatelleeksi, että toisinkin voisi olla! Perhe on yksikkö, jossa kaikista pidetään yhtä lailla huolta.

Avioliittomme kesti 44 v ja päättyi puolison kuolemaan. Alkuaikoina tilanne oli se, että mies vielä opiskeli ja minä olin jo työelämässä. Vilpittömästi väitän, ettei kumpikaan meistä ikinä edes ajatellut, että joku muunlainen ratkaisu olisi ollut oikeudenmukaisempi kuin että minä silloin maksoin leijonanosan meidän elämisestämme. Mies luonnolisesti osallistui mahdollisuuksiensa (kesä- ja viikonlopputyöt) mukaan. Sitten kun olimme molemmat tukevasti ansiotyössä, tilanne oli se, että mies ansaitsi melkolailla enemmän kuin minä (vaikka meillä molemmilla oli samantasoinen korkeakoulututkinto, mutta elämän realiteetit: naisen euro on 80 cnt jne...) Silloin avasimme yhteisen taloustilin, johon kumpikin laittoi palkkapäivänä tietyn summan, joka oli laskettu suhteessa meidän palkkoihimme. Kummallakin oli luonnollisesti oma tili, josta maksetttiin omat, henkilökohtaiset menot. Toimi erinomaisesti!

Miksi parempituloisen pitäisi saada maksaa elämisestään pienempi osuus tuloistaan? Miksi parempituloisen pitäisi saada huomattavasti suurempi summa joka kuukausi vaikka säästöön?

Jos elintaso on pienituloisemmalle sopiva ja hänelle jää myös säästöjä, en näe mitään syytä suhteuttamiselle. Elävässä elämässä parempituloinen saattaa kuitenkin tarjota useammin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Miksi parempituloisen pitäisi saada maksaa elämisestään pienempi osuus tuloistaan? Miksi parempituloisen pitäisi saada huomattavasti suurempi summa joka kuukausi vaikka säästöön?

Koska eläminen maksetaan euroilla eikä prosenteilla. En kannata riistotoimia kumpaankaan suuntaan, joten 50/50 on yleisesti ottaen paras. Sitten on perustellut poikkeuksensa. 

Ja tietty yleensä työn tehnyt saa rahan tekemästään työstä.