Perustelkaa miksi on oikeampaa, että parempituloinen maksaa elämisestä enemmän eikä 50/50?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vähän idioottimainen ketju? Osa sanoo, että 50:50 on siksi väärin, että köyhemmälle ei jää mallissa ylimääräistä rahaa ja osa, että siksi, että rikkaampi joutuu rahoittamaan köyhemmän (rikkaamman kustannuksella parempiasteista?) elämää.

Ja kumpaakin peukutetaan, kuin kyseessä olisi sama asia, ja tätä voi tarjota syyksi ap:lle.

???????

Eihän noissa syissä ole mitään samaa.

Minusta elämää pitää rahoittaa tulojen sihteessa, ei 50:50

Joo, sellaisessa perheessä, jossa kaikki menee mikä tulee. Mutta kun on perheitä, joissa rahaa tulee enemmän kuin palaa niin olisihan se hullua sosialisoida toisen palkkaa toisen säästöihin. 

Se se vasta hullua olisikin että vain toisella on mahdollisuus säästää.

Perustele. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vähän idioottimainen ketju? Osa sanoo, että 50:50 on siksi väärin, että köyhemmälle ei jää mallissa ylimääräistä rahaa ja osa, että siksi, että rikkaampi joutuu rahoittamaan köyhemmän (rikkaamman kustannuksella parempiasteista?) elämää.

Ja kumpaakin peukutetaan, kuin kyseessä olisi sama asia, ja tätä voi tarjota syyksi ap:lle.

???????

Eihän noissa syissä ole mitään samaa.

Minusta elämää pitää rahoittaa tulojen sihteessa, ei 50:50

Joo, sellaisessa perheessä, jossa kaikki menee mikä tulee. Mutta kun on perheitä, joissa rahaa tulee enemmän kuin palaa niin olisihan se hullua sosialisoida toisen palkkaa toisen säästöihin. 

Se se vasta hullua olisikin että vain toisella on mahdollisuus säästää.

Perustele. 

Koska silloin kumppanit ovat keskenään epätasa-arvoisessa taloudellisessa asemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vähän idioottimainen ketju? Osa sanoo, että 50:50 on siksi väärin, että köyhemmälle ei jää mallissa ylimääräistä rahaa ja osa, että siksi, että rikkaampi joutuu rahoittamaan köyhemmän (rikkaamman kustannuksella parempiasteista?) elämää.

Ja kumpaakin peukutetaan, kuin kyseessä olisi sama asia, ja tätä voi tarjota syyksi ap:lle.

???????

Eihän noissa syissä ole mitään samaa.

Minusta elämää pitää rahoittaa tulojen sihteessa, ei 50:50

Joo, sellaisessa perheessä, jossa kaikki menee mikä tulee. Mutta kun on perheitä, joissa rahaa tulee enemmän kuin palaa niin olisihan se hullua sosialisoida toisen palkkaa toisen säästöihin. 

Se se vasta hullua olisikin että vain toisella on mahdollisuus säästää.

Perustele. 

Perustele itse oma väitteesi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vähän idioottimainen ketju? Osa sanoo, että 50:50 on siksi väärin, että köyhemmälle ei jää mallissa ylimääräistä rahaa ja osa, että siksi, että rikkaampi joutuu rahoittamaan köyhemmän (rikkaamman kustannuksella parempiasteista?) elämää.

Ja kumpaakin peukutetaan, kuin kyseessä olisi sama asia, ja tätä voi tarjota syyksi ap:lle.

???????

Eihän noissa syissä ole mitään samaa.

Minusta elämää pitää rahoittaa tulojen sihteessa, ei 50:50

Joo, sellaisessa perheessä, jossa kaikki menee mikä tulee. Mutta kun on perheitä, joissa rahaa tulee enemmän kuin palaa niin olisihan se hullua sosialisoida toisen palkkaa toisen säästöihin. 

Se se vasta hullua olisikin että vain toisella on mahdollisuus säästää.

Perustele. 

Koska silloin kumppanit ovat keskenään epätasa-arvoisessa taloudellisessa asemassa. 

Missä mielessä? 

Vierailija kirjoitti:

Onko vähän idioottimainen ketju? Osa sanoo, että 50:50 on siksi väärin, että köyhemmälle ei jää mallissa ylimääräistä rahaa ja osa, että siksi, että rikkaampi joutuu rahoittamaan köyhemmän (rikkaamman kustannuksella parempiasteista?) elämää.

Ja kumpaakin peukutetaan, kuin kyseessä olisi sama asia, ja tätä voi tarjota syyksi ap:lle.

???????

Eihän noissa syissä ole mitään samaa.

Minusta elämää pitää rahoittaa tulojen sihteessa, ei 50:50

Otetaanpa vaikka esimerkki tästä ihan omasta elämästä. Minä ja miesystäväni emme asu yhdessä, mutta jos asuisimme, ei olisi mitään järkeä rahoittaa yhteisiä menoja tulojen suhteessa, koska molemmilla on niin hyvät tulot, että siitä jää yli ihan reippaasti höpökulutukseen ja säästyykin vielä. Niin aina sitten se, jolla on sillä hetkellä paremmat tulot, kompensoisi toiselle vielä lisää? Miksi?

Koska kumppanit muodostavat YHTEISEN talouden.

Vierailija kirjoitti:

Koska kumppanit muodostavat YHTEISEN talouden.

Meillä ainakin on kaksi taloutta, jotka muodostavat myös yhteisen talouden eli kaksi ympyrää, jotka ovat yhdeltä kohtaa päällekkäin = yhteinen osuus. Jos perheessä on lapsia, on päällekkäin olevan osuuden syytä olla suurempi, mutta lapsettomassa perheessä, jossa ei ole rahahuolia, ei ole mitään perusteita yhdistää kaikkea.

Olen kerran ollut suhteessa, jossa kumppani yritti kontrolloida oman palkkani käyttöä ja se oli erittäin ahdistavaa. 

Eikai tässä asiassa olekkaan mitään oikeaa tai väärää. Jokainen sopii miten omassa perheessä raha-asiat hoidetaan. Meillä rahat on yhteisellä tilillä eikä niitä erotella, ei olla koskaan laskettu meneekö puoliksi vai mitenkä vaikia toinen tienaa tuplasti sen mitä toinen.

En kertakaikkiaan ymmärrä sitä, että perheen sisällä olisi eri taloudellinen tilanne: Että toisella olisi rahaa matkustella, syödä ulkona, ostaa luksustavaroita. Ja että toinen ei voisi lähteä mukaan, kun ei olisi siihen rahaa… Mitä järkeä siinä olisi?

Yhteisessä taloudessa menot on suunniteltu siten, että yhteiset tulot niihin riittävät

Toki, jos molemmilla tulotaso on riittävä kaikkeen mitä YHDESSÄ halutaan tehdä, niin asia on erilainen.

Me emme ole mieheni kanssa koskaan laskeneet kovin tarkkaan. Lainanlyhennykset on maksattu 50/50 mutta muut laskut vähän miten milloinkin. Minulta menee selvästi enemmän rahaa ruokakauppaan ja lastenvaatteisiin ym. Vastaavasti mies maksaa enemmän erilaisia laskuja (sähkö, vesi ym ym). Mutta ei sillä nyt niin väliä ole, meneekö 50/50 vai 40/60. Kummallakin jää säästöönkin joka kuukausi, niin mitä sitä laskemaan.

Avioliitossa 21v

Näin se pitää laskea. Laskekaa yhteen tulonne ja laskekaa ontako prosenttia siitä on parempituloisen osuus. Patempituloinen maksaa menoista saman prosentin tietenkin.

Eiköhän tuo riipu ihan tilanteesta. Jos kyseessä on kaksi itsenäistä aikuista, jotka alkavat seurustella ja mahdollisesti muuttavat yhteen, niin mielestäni on järkevää mitoittaa kustannukset niin, että ne voidaan jakaa puoliksi eikä taakka ole pienituloiselle kohtuuton. Jos isompituloinen haluaa kuitenkin asua hienommin ja leveämmin niin hän voi halutessaan tarjoutua maksamaan enemmän niin, että tämä elintaso on parille mahdollista eikä aja pienituloista konkurssiin.

Jos on jo vakituinen parisuhde, jossa ajatellaan, että molemmat antavat täyden panoksensa koko perheen eteen ja kuvioissa yleensä on lapsiakin, käy järkeen, että vastuu lapsista ja elatuksesta ei jakaannu tasan 50/50 sillä helposti siinä kärsivät lapset ja molempien uramenestys. Toki näissä tilanteissa mietitään erityisen huolellisesti mitä kummaltakin vaaditaan, mikä on reilua rahankäyttöä, miten esim. kotiäitiys vaikuttaa naisen eläkkeeseen jne. jne.

Mielestäni parin muuttaessa yhteen, epäreiluja järjestelyjä ovat esim. tällaiset: Nainen muuttaa miehen velalliseen omistusasuntoon. Asumiskulut lasketaan näin: (lainanlyhennys + yhtiövastike + muut kulut) jaetaan puoliksi. Eli miehen laina lyhenee, toisen ei. Reilua olisi oottaa laina molempien nimiin tai jakaa vain vastike + juoksevat kulut puoliksi.

Lyhytaikainen järjestely voi toki olla millainen vain, mutta pidemmän päälle kannattaa sopia raha-asat selvästi, ettei suhde kaadu kipeisiin ja katkeriin idoottiriitoihin.

Vierailija kirjoitti:

Näin se pitää laskea. Laskekaa yhteen tulonne ja laskekaa ontako prosenttia siitä on parempituloisen osuus. Patempituloinen maksaa menoista saman prosentin tietenkin.

Onko tuolla logiikalla ok, että pienempituloinen maksaa kaiken, kun parempituloinen jää downshiftaamaan pariksi vuodeksi?

Perustelen, miksi minä haluan erilliset rahat. Olen nainen ja tehnyt paljon töitä, aina. Olen työskennellyt täysaikaisesti myös opiskeluaikoinani ja tullut toimeen hyvin tuloillani. Ensimmäinen miesystäväni kuoli ollessamme nuoria parikymppisiä. Olin elättänyt häntä, koska hän oli keskittynyt täysin opintoihinsa, eikä pystynyt maksamaan kaupunkikaksion vuokran puolikasta, auton kuluja, jota tarvitsi kouluun kulkemiseen jne. Ajattelin tuolloin juuri niin että olemme yksikkö ja kulut tasaantuvat tulevaisuudessa. No mies tosiaan kuoli, auto ja muu omaisuus meni hänen sukulaisilleen, jäin yksin liian suureen asuntoon paljolti ilman huonekaluja. Heitin hukkaan tuona aikana ihan järkyttävän määrän rahaa. Jos olisin elänyt yksin niin en olisi tarvinnut autoa ja olisin ostanut pienemmän kämpän ja maksanut noiden 4 vuoden aikana sitä pois. Sen sijaan aloitin aika lailla tyhjästä Noh. Kerrasta en oppinut. Elätin seuraavaa miestä tosin vain 3 vuotta. Hän jätti minut. Rahat menivät taas kankkulan kaivoon.

Nykyistä miestäni en elätä. Asun omassa talossani, johon en halua hänen edes muuttavan. Rahamme ovat täysin erilliset. Tietenkin joskus viemme toisemme syömään tai teatteriin. Mutta yhteistä omaisuutta ei ole eikä tule. Hän ei elätä minua, enkä minä häntä. Jos joskus muutamme yhteen / menemme naimisiin, teemme avioehdon ja pidämme omaisuutemme mahdollisimman erillisinä. Vähän vajaa 5 vuotta nyt mennyt näin ja molemmat ovat tyytyväisiä.

Puoliso A:lla oli 30 euroa käytettävissä 5 henkisen perheen viikonloppuun. Puoliso B osti 500 eurolla harrastusvälineitä, tilasiperjatai- pizzan itselleen ja lähti lauantaina harrastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos molemmat ovat sitä mieltä, että maksalaatikko ja kotisohva on kiva ja puolet siitä katetaan näppärästi sen KÖYHEMMÄN MIEHEN (tässä esimerkissä vaihteeksi näin päin ihan virkistyksen vuoksi) niin 50/50 malli on ihan sopiva. Mutta kai sitä miestä voisi alkaa kyrsiä, jos nainen innostuisikin muutaman vuoden jälkeen kalliista harrastuksista ja matkoista ja hommaa niitä varten uuden ystäväpiirin, koska miehellä ei ole varaa. Onhan siinä äkkiä eron paikka. 

No mutta höh, miksi sä oletat että se olisi heti eron paikka? Kyllähän ihmisillä on muutenkin parisuhteissa ihan eri kaveripiirejä ja harrastuksia. Miksi se olisi ongelma, että toinen harrastaa jotain kalliimpaa, ja toinen sitten halvemmin?

Mä en näe, miksi ihmiset automaattisesti kuvittelisivat niin, että parisuhde "oikeuttaa" johonkin tiettyyn elintasoon. En minä ainakaan sellaista kuvittele. 

On ihan normaalia, että ihmiset ovat muutenkin kiinnostuneita eri asioista elämässä. Joku viihtyy kotisohvalla kirjoja lukemassa (minä) ja joku sitten haluaa tehdä vähintään yhden maailmanympäripurjehduksen joka vuosi. Kukin tehköön, miten itse haluaa ja mihin on varaa. 

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto ei vaikuta liiton aikana juuri mitenkään muuten kuin kieltona hävittää avio-oikeuden alaista omaisuuttaan täysin holtittomasti toisen vahingoksi. Se ei sulje pois elatusvelvollisuuksia eikä yhteistaloutta. Eikä muuten myöskään sitä mahdollisuutta, että erossa tulee maksettavaksi elatusapua ex-puolisolle. Elatuksestakin voi toki sopia, mutta avioehto ei automaattisesti ota siihen kantaa vain olemalla olemassa.

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni Suomessa laki ei tunne sellaista käytäntöä, että eron jälkeen toinen puoliso maksaisi toiselle elatusapua. 

Lapsille maksetaan elatusapua toki, mutta ei puolisolle.

Itse asiassa olet väärässä. Avioliittolain 48 § säätää nimenomaisesti sellaisesta elatusavusta, jota maksetaan puolisolle eikä lapsille ja nimenomaan avioliiton päätyttyä, sekä eron jälkeiseen tulevaisuuteen katsoen että taannehtivasti maksimissaan 1 vuoden ajalta. Kyseessä siis on elatusapu, jota voi saada eron jälkeenkin, ja sen katkaisee uusi avio. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että elatusavun tarpeen tulee tällöin johtua nimenomaan avioliitosta, eli esim toinen on hoitanut kotia ja lapsia ja ammattiosaaminen vanhentunut. Käytännössä kuitenkin lapsen elatusoikeus ajaa tämän ohi, eli jos apua ei voi maksaa sekä ex-puolisolle että lapsille ilman, että hänen oma maksukykynsä vaarantuu, ex jää helpommin ilman. Tästä oli muistaakseni joku casekin, kun thaikkuvaimo sai tämmöisen avustuksen mieheltä eron jälkeen, olivat olleet yrittäjiä ja vaimolla ei ollut omaisuutta, oli hoitanut kotia ja lapsia ja yhteistä ravintolaa ja mies pitänyt näpeissään talouspuolen.

t. Alkuperäinen

Vierailija kirjoitti:

Puoliso A:lla oli 30 euroa käytettävissä 5 henkisen perheen viikonloppuun. Puoliso B osti 500 eurolla harrastusvälineitä, tilasiperjatai- pizzan itselleen ja lähti lauantaina harrastamaan.

Vääristelet nyt tahallaan asioita. 

Ensinnäkin lapsiin /kotiin käytetty aika ja raha on kaksi eri asiaa. Vaikka kumpikin puoliso tienaisi yhtä hyvin, ei ole oikein, että toinen häippäsee koko viikonlopuksi, ja jättää toisen selviytymään yksin lasten kanssa.

Yhteiset kulut, eli lasten menot ja asuminen on maksettu puoliksi. Jos se paremmin tienaava lisäksi haluaa ostaa ihan vaan itselleen niitä harrastuskamoja, niin siitä vaan. Se ei ole perheeltä pois millään tavalla, kun peruskulut eli asuminen ja ruoka on maksettu puoliksi.

Jos jommallekummalle jää ylijäämää, niin tottakai niillä rahoilla saa jokainen tehdä ihan mitä itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.

Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.

Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.

Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.

Jos lapsen hoitaminen on uhriutumista, niin miehet voivat jäädä synnäriltä hoitamaan lapsia kotiin, syöttävät öisin ja hoitavat. Nainen menee töihin ja lepää töiden jälkeen, kun töissä on niin rankkaa ja käy kavereid3n kanssa baarissa viikonloppuisin tuulettumassa. Vois sunkin mielipide uhriutumisesta muuttua...

Miksi olla parisuhteessa tai varsinkaan asua yhdessä, jos ei halua antaa puolisolle omastaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa tai varsinkaan asua yhdessä, jos ei halua antaa puolisolle omastaan?

Haluan antaa omastani,mutta en tuollaisessa yksipuolisessa kiinteässä muodossa. Kotiin voin toki panostaa enemmän, jotta saan paremman ympäristön.

Lähtökohtaisesti ajattelisin, että sovitaan elintaso joka sopii molemmille ja molemmilla on velvollisuus hankkia puolet ja jos tulee lapsia, sairautta tms, sovitaan miten sitten toimitaan. Jos jompi kumpi haluaa lisätä jotain, se on mahdollista mutta ei velvollisuus.