Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perustelkaa miksi on oikeampaa, että parempituloinen maksaa elämisestä enemmän eikä 50/50?
26.02.2019 |
Miksi siinä, että molemmat täysivaltaiset aikuiset maksavat elämästään yhtä paljon, on jotain väärää? Miksi yleensä miehen tulisi maksaa enemmän koska muuten "se ei oo oikein" ja mies on sika? Mies vaan säästää itselleen omaisuutta!! Eikä maksa naisen elämää kuten Kunnon Miehen kuuluisi?
Osaisiko joku perustella miksi on _oikein_ että toinen on oikeutettu elämään halvemmalla ja pienemmällä panostuksella?
Kommentit (321)
Me ollaan 3-henkinen perhe jossa on kaksi opiskelijaa ja taapero. Tulot ei päätä huimaa, toinen käy töissä opiskelujen ohessa. Kesätöistä laitetaan yhteiselle tilille prosenttuaalisesti saman verran rahaa ja tuista lähes kaikki yhteiseksi. Kun alkaa palkkaa tulla, jatkamme prosenttijaolla. Näin molemmille jää vähän käyttörahaa (yhteiseltä maksetaan vain välttämättömät, huvitukdet kukin maksaa itse).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin parempituloinen "haluaa enemmän". Esim. mulle kelpais halvin jauheliha, hän haluaa parempaa.
No se on ihan ok noinpäin. Mutta entäs kun rahaton haluaa sisäfilettä ja vaatii toista maksamaan mielihalunsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.
Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.
Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.
Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.
Kyllä se on tässä tapauksessa ollut myös miehen tahto, että lapsia hoidetaan pitkään kotona. Mikä tässä sinun mielestä on uhriutumista? Jos miehelläni on varaa, ei luulisi kenenkään persettä kutittavan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä huvittaa.
Ja kyllä, tiedän että olen etuoikeutettu. Lisäksi tiedän, että lapsia nyt ei olisi ollut mikään pakko tehdä. Mutta tämä on meidän molempien mielestä paras ratkaisu.
Niin, jos luit vastaukseni ajatuksella, huomasit kirjoittaneeni, että voitte sopia asioista miten haluatte, tarkoitin tällä taloudellisen ja hoitovastuun jakamista.
Uhriutumista kirjoituksessasi oli tämä: "Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen." ikäänkuin tämä olisi joku luonnonlaki.
Oikeammin olisi sanottu: "halusimme yhdessä, että olen pitkään lasten kanssa kotona ja tällä oli vaikutusta urakehitykseeni" Tällöin ottaisit myös itse vastuuta yhteisestä päätöksestänne.
Ja vielä tarkennuksena, on mielestäni on ehdottomasti moraalisesti oikein, että jaatte miehesi tuloja tasapuolisesti, koska olet ollut lasten kanssa pidempään kotona. Mutta minähän en tätä päätä, viime kädessä perhe huolehtii omista asioistaan.
Eli kun teikätorvelo vaan tulkitsi tekstin väärin, niin se oli minulta väärin sanottu ja minun vika. En ole missään vaiheessa kirjoittanut että se on luonnonlaki, tai että lasten tekeminen haittaa kaikkien naisten uraa. Siksi kirjoitin "uraani". Ei varmasti haittaa uraa, jos olet lähihoitaja *tirsk*. Minäpä en ole.
Jos nyt tuolle linjalle haluat mennä, niin: "bylsittekö töissä ja sait potkut vai....?!?! Kun se "lasten tekeminen hidasti uraasi..." *tirsk*
Vakavasti puhuen, hyvä jos et ole tippaakaan katkera valinnastasi uran ja äitiyden välillä. Kirjoittelustasi vain saa jotenkin toisenlaisen kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.
Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.
Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.
Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.
Kyllä se on tässä tapauksessa ollut myös miehen tahto, että lapsia hoidetaan pitkään kotona. Mikä tässä sinun mielestä on uhriutumista? Jos miehelläni on varaa, ei luulisi kenenkään persettä kutittavan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä huvittaa.
Ja kyllä, tiedän että olen etuoikeutettu. Lisäksi tiedän, että lapsia nyt ei olisi ollut mikään pakko tehdä. Mutta tämä on meidän molempien mielestä paras ratkaisu.
Niin, jos luit vastaukseni ajatuksella, huomasit kirjoittaneeni, että voitte sopia asioista miten haluatte, tarkoitin tällä taloudellisen ja hoitovastuun jakamista.
Uhriutumista kirjoituksessasi oli tämä: "Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen." ikäänkuin tämä olisi joku luonnonlaki.
Oikeammin olisi sanottu: "halusimme yhdessä, että olen pitkään lasten kanssa kotona ja tällä oli vaikutusta urakehitykseeni" Tällöin ottaisit myös itse vastuuta yhteisestä päätöksestänne.
Ja vielä tarkennuksena, on mielestäni on ehdottomasti moraalisesti oikein, että jaatte miehesi tuloja tasapuolisesti, koska olet ollut lasten kanssa pidempään kotona. Mutta minähän en tätä päätä, viime kädessä perhe huolehtii omista asioistaan.
Eli kun teikätorvelo vaan tulkitsi tekstin väärin, niin se oli minulta väärin sanottu ja minun vika. En ole missään vaiheessa kirjoittanut että se on luonnonlaki, tai että lasten tekeminen haittaa kaikkien naisten uraa. Siksi kirjoitin "uraani". Ei varmasti haittaa uraa, jos olet lähihoitaja *tirsk*. Minäpä en ole.
Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta millainen ihminen näkee aiheelliseksi tirskua lähihoitajan työuran valinneelle?
Entäs kun tulee tasingon aika joko erotessa tai aviopuolison kuoltua? Miten sitten toimitaan kun yhtäkkiä ne aviopuolisoiden varat lasketaankin yhteen ja puolitetaan. Jos köyhempi elää pidempään niin varmaan tuntuu ”kivalta” että vuosikymmenien kituuttamisen /kaikesta 50% maksamisen/ monen elintason perheenä elämisen jälkeen yhtäkkiä varallisuus onkin lain edessä yhteistä.
Enkä ole koskaan käsittänyt kuka/miten määritellään lasten elintaso jos kaikki maksetaan tasan 50-50 ja puolisoilla on iso tuloero. Saako lapsi käytetyn polkupyörän vai uuden jos se pitä maksaa puoliksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska puolisoiden elatusvelvollisuus ja toisaalta yhdenvertaisuus on kirjattu avioliittolakiinkin. Kun kyse on tavanomaisesta elämästä, ei varmasti tuon lain puitteissa onnistuisi systeemi, jossa toinen ostaa tarjous-e-aine-eineksiä alelaarista ja toinen syö sisäfilettä.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita parempituloisen lompakollaloisimista
On oikeuden päätöksiä, joissa enemmän tienaava on velvoitettu suorittamaan vähemmän tienaavalle elatusapua avioliiton ajalta, vaikka vähemmän tienaavallakin on ollut joitakin tuloja. Näin siis oikeuden kanta vs. sinun kantasi. Kyllä toiselle pitää lain mukaan perustarpeet kustantaa, jos toinen ei pysty niitä itse kohtuudella kustantamaan ja toisella fyffeä olisi. Ja esimerkiksi elatusta varten syntynyt velka (lääkärilasku vaikka) lankeaa lain nojalla puolison maksettavaksi, jos laskusta vastuullinen ei sitä kykene maksamaan. Toivottavasti et ole avioliitossa, jos olet ihminen, joka ei sen vertaa arvosta papin aamenta, että puolison elintason huonontuessa vaikkapa sairauden vuoksi osoittaa vain kauppaan ostamaan makaronia ja hernesoppaa. Naimisiinhan ei kenenkään ole pakko jäädä huonotuloisen kanssa, jos ei "lompakkoloista" tahdo. Näemmä vihkiraamatun sijaan pitäisi jakaa ihmisille käteen jotakin avioliittolain ja perintökaaren lyhennettyä laitosta.
Avioliitossa avioliittolaki määrää näin, ellei avioehtoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska 50/50 systeemissä isompi tuloinen siirtää osan hänelle kuuluvista tuloista vähemmän ansaitsevan maksettavaksi. Mitä kaikkea tämä on mielestäsi hyväksyttävää. Toisaalta tämähän on täysin teoreettinen tilanne, sillä sinulla ei ole minkäänlaista kumppania. Ei parempituloista eikä pienempituloista. Mikäli jollekin kulujen jakaminen on ongelma, kannattaa valita sellainen kumppani, jolla on suurinpiirtein samat tulot ja näkemykset taloudenpidosta.
En ymmärrä. Eihän se kumppani minulle mitään maksa. Yritän pelkistetyn esimerkin kautta:
A ansaitsee nettona 2000 e/kk. Hänen asumiskulunsa (vuokra ym) yksin asuessa ovat 800 e/kk.
B ansaitsee nettona 4000 e/kk. Hänen asumiskulunsa (vuokra ym) yksin asuessa ovat 800 e/kk.
A ja B muuttavat yhteen. Heidän asumiskulunsa ovat 1200 e/kk. Molemmat maksavat siis jatkossa asumisesta vain 600 e/hlö eli kumpikin voittaa.
Ja sama toisin:
A:n pesukone hajoaa ja hän joutuu hankkimaan uuden. Hän joutuu maksamaan siitä 1000 euroa.
B:n pesukone hajoaa ja hän joutuu hankkimaan uuden. Hän joutuu maksamaan siitä 1000 euroa.
A:n ja B:n yhteinen pesukone hajoaa. Uusi maksaa 1000 euroa. Molemmat maksavat omasta osuudestaan vain 500 euroa. Molemmat voittavat.
Vierailija kirjoitti:
Koska sitä vähempituloista rupeaa jossain vaiheessa vituttamaan kun omat rahat menee kaikki siihen yhteiseen talouteen ja toiselle jää ylimääräistä omiin harrastuksiin/menoihin.
Ehkä hänen olisi kannattanut pariutua toisen pienituloisen kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin parempituloinen "haluaa enemmän". Esim. mulle kelpais halvin jauheliha, hän haluaa parempaa.
No se on ihan ok noinpäin. Mutta entäs kun rahaton haluaa sisäfilettä ja vaatii toista maksamaan mielihalunsa?
Vaatii? Kuka on vaatinut? Rakkauteen ei kuulu vaatiminen, kumpaankaan suuntaan.
En ymmärrä, miksi avo- tai avioliitossa elävät ihmiset ylipäätään erittelevät sitä, että tää on mun rahaa ja toi on sun rahaa. Jos ollaan yhdessä, niin mikseivät kaikki tulotkin ole yhteisiä. Helpottaa asioita kummasti, kun ei tarvitse jatkuvasti pitää kirjaa siitä, mitä jompikumpi on velkaa toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee 50/50. Eli kumpikin laittaa puolet nettopalkasta taloustilille, toinen puoli jää omaan käyttöön.
Ei tuo ole 50/50 elleivät nettotulonne ole saman suuruiset. 50/50 tarkoittaa samaa summaa, ei samaa prosenttiosuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.
Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.
Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.
Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.
Kyllä se on tässä tapauksessa ollut myös miehen tahto, että lapsia hoidetaan pitkään kotona. Mikä tässä sinun mielestä on uhriutumista? Jos miehelläni on varaa, ei luulisi kenenkään persettä kutittavan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä huvittaa.
Ja kyllä, tiedän että olen etuoikeutettu. Lisäksi tiedän, että lapsia nyt ei olisi ollut mikään pakko tehdä. Mutta tämä on meidän molempien mielestä paras ratkaisu.
Niin, jos luit vastaukseni ajatuksella, huomasit kirjoittaneeni, että voitte sopia asioista miten haluatte, tarkoitin tällä taloudellisen ja hoitovastuun jakamista.
Uhriutumista kirjoituksessasi oli tämä: "Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen." ikäänkuin tämä olisi joku luonnonlaki.
Oikeammin olisi sanottu: "halusimme yhdessä, että olen pitkään lasten kanssa kotona ja tällä oli vaikutusta urakehitykseeni" Tällöin ottaisit myös itse vastuuta yhteisestä päätöksestänne.
Ja vielä tarkennuksena, on mielestäni on ehdottomasti moraalisesti oikein, että jaatte miehesi tuloja tasapuolisesti, koska olet ollut lasten kanssa pidempään kotona. Mutta minähän en tätä päätä, viime kädessä perhe huolehtii omista asioistaan.
Eli kun teikätorvelo vaan tulkitsi tekstin väärin, niin se oli minulta väärin sanottu ja minun vika. En ole missään vaiheessa kirjoittanut että se on luonnonlaki, tai että lasten tekeminen haittaa kaikkien naisten uraa. Siksi kirjoitin "uraani". Ei varmasti haittaa uraa, jos olet lähihoitaja *tirsk*. Minäpä en ole.
Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta millainen ihminen näkee aiheelliseksi tirskua lähihoitajan työuran valinneelle?
Ei kaikissa lähäreissä mitään ja työtä sekin, mutta jostain syystä sinne päätyi peruskoulusta kaikki epävakaat ja mt-ongelmaiset. Kai sekin parempi kuin olla tekemättä mitään, mutta ihmettelen jokaista joka valitsee uran jossa urakehitysmahdollisuudet noin vajaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä, miten kenenkään omatunto sallii elää luksuselämää, kun toinen elää rinnalla kotihoidon- tai työttömyystuella. Etenkään jos se on oma puoliso. En haluaisi tuntea tuollaisia ihmisiä. Toisaalta en ymmärrä niitäkään, jotka kuppaavat puolisoaan omiin menoihinsa. Mutta normaalissa* elämässä ei pitäisi olla elintasoeroja!
* ruoka, sähkö, vedenkäyttö, riittävät käyttövaatteet, hygienia, pienimuotoinen virkistäytyminen
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa avioliittolaki määrää näin, ellei avioehtoa ole.
Avioehto ei vaikuta liiton aikana juuri mitenkään muuten kuin kieltona hävittää avio-oikeuden alaista omaisuuttaan täysin holtittomasti toisen vahingoksi. Se ei sulje pois elatusvelvollisuuksia eikä yhteistaloutta. Eikä muuten myöskään sitä mahdollisuutta, että erossa tulee maksettavaksi elatusapua ex-puolisolle. Elatuksestakin voi toki sopia, mutta avioehto ei automaattisesti ota siihen kantaa vain olemalla olemassa.
Olen samoilla linjoilla AP:n kanssa. Olen itse nainen, mutta en ymmärrä, miksi miehen pitäisi maksaa naisen puolesta esim. lomamatkoja. Menot ja kulutustaso pitää valita sen vähemmän tienaavan mukaan.
Toki jos pariskunnalla on lapsia ja nainen on äitiyslomalla tms. niin siinä tapauksessa tilanne on vähän eri, mutta jos puhutaan nyt lapsettomista ihmisistä, niin en ymmärrä, miksi pitäisi olla yhteiset rahat.
Itselläni on kohtalaisen hyvät tulot, ja minulle ei olisi ongelma seurustella itseäni huonotuloisemman miehen kanssa. Jos asuisimme yhdessä, maksaisimme kaiken puoliksi ja minä voisin sitten esim. hemmotella itseäni syömällä ulkona, matkustamalla kavereiden kanssa tms. jos välttämättä haluaisin.
Toisaalta, en edes kaipaa mitään tuollaista. Tykkään elää säästeliästä arkea ja viikonloppuisin ohjelmaksi riittää siivoaminen, kaupassa käynti ja ulkoilu. En kaipaa muuta. Olisi ihan ok, että omat rahat jäisivät mulle säästöön. Itseä huonotuloisempi kumppani voisi siinä mielessä olla hyväkin juttu!
Seurustelin aikanaan yhden hyvätuloisen miehen kanssa, ja sviddu että tuli kalliiksi. Olen sillä tavalla höveli, että haluan maksaa kaiken puoliksi. Mies valitsi aina kalliita matkakohteita ja hotelleja. Minulle olisi riittänyt illalliseksi mäkkäri, mies haluaa fine dining-ravintolaan viineineen. No ei siinä mitään, mutta kyllä harmitti, kun rahaa paloi.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi avo- tai avioliitossa elävät ihmiset ylipäätään erittelevät sitä, että tää on mun rahaa ja toi on sun rahaa. Jos ollaan yhdessä, niin mikseivät kaikki tulotkin ole yhteisiä. Helpottaa asioita kummasti, kun ei tarvitse jatkuvasti pitää kirjaa siitä, mitä jompikumpi on velkaa toiselle.
Et ole koskaan kuullutkaan pariskunnista joista toinen haluaa säästää ylimääräiset rahat ja toinen ostaa kaikkea kivaa? Miten tämä yhteiset rahat käytännössä silloin toimii aiheuttamatta mitään kitkaa?
Kyllä suurempi tuloisen täytyy kompensoida varsinkin jos hänen tulonsa vaikuttavat pienempi tuloisen tukiin tms, yhteisen lapsen päiväkotimaksut isompituloisen takia maksimit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.
Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.
Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.
Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.
Kyllä se on tässä tapauksessa ollut myös miehen tahto, että lapsia hoidetaan pitkään kotona. Mikä tässä sinun mielestä on uhriutumista? Jos miehelläni on varaa, ei luulisi kenenkään persettä kutittavan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä huvittaa.
Ja kyllä, tiedän että olen etuoikeutettu. Lisäksi tiedän, että lapsia nyt ei olisi ollut mikään pakko tehdä. Mutta tämä on meidän molempien mielestä paras ratkaisu.
Niin, jos luit vastaukseni ajatuksella, huomasit kirjoittaneeni, että voitte sopia asioista miten haluatte, tarkoitin tällä taloudellisen ja hoitovastuun jakamista.
Uhriutumista kirjoituksessasi oli tämä: "Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen." ikäänkuin tämä olisi joku luonnonlaki.
Oikeammin olisi sanottu: "halusimme yhdessä, että olen pitkään lasten kanssa kotona ja tällä oli vaikutusta urakehitykseeni" Tällöin ottaisit myös itse vastuuta yhteisestä päätöksestänne.
Ja vielä tarkennuksena, on mielestäni on ehdottomasti moraalisesti oikein, että jaatte miehesi tuloja tasapuolisesti, koska olet ollut lasten kanssa pidempään kotona. Mutta minähän en tätä päätä, viime kädessä perhe huolehtii omista asioistaan.
Eli kun teikätorvelo vaan tulkitsi tekstin väärin, niin se oli minulta väärin sanottu ja minun vika. En ole missään vaiheessa kirjoittanut että se on luonnonlaki, tai että lasten tekeminen haittaa kaikkien naisten uraa. Siksi kirjoitin "uraani". Ei varmasti haittaa uraa, jos olet lähihoitaja *tirsk*. Minäpä en ole.
Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta millainen ihminen näkee aiheelliseksi tirskua lähihoitajan työuran valinneelle?
Ei kaikissa lähäreissä mitään ja työtä sekin, mutta jostain syystä sinne päätyi peruskoulusta kaikki epävakaat ja mt-ongelmaiset. Kai sekin parempi kuin olla tekemättä mitään, mutta ihmettelen jokaista joka valitsee uran jossa urakehitysmahdollisuudet noin vajaat.
Minä ihmettelen jokaista joka ei ihan oikeasti ymmärrä, etteivät kaikki halua mitään ”uraa” vaan töissä käynti on vain keino saada rahaa ja intohimo on jossain muualla. Miten noin kapeakatseisia ihmisiä voi edes olla?
Alue: Aihe vapaa
Selitä minulle, miten tuo loisiminen tapahtuu silloin, jos molemmat maksavat puolet kuluista. Eikö loisimista ole se, jos toinen käyttää puolet kaikesta mutta maksaa siitä vähemmän?