Perustelkaa miksi on oikeampaa, että parempituloinen maksaa elämisestä enemmän eikä 50/50?

50-50 on kämppäkaverisuhde.

Koska puolisoiden elatusvelvollisuus ja toisaalta yhdenvertaisuus on kirjattu avioliittolakiinkin. Kun kyse on tavanomaisesta elämästä, ei varmasti tuon lain puitteissa onnistuisi systeemi, jossa toinen ostaa tarjous-e-aine-eineksiä alelaarista ja toinen syö sisäfilettä. 

Meillä ainakin parempituloinen "haluaa enemmän". Esim. mulle kelpais halvin jauheliha, hän haluaa parempaa.

Mies tienaa enemmän, mutta silti maksamme yhteiset kulut puoliksi. Oma palkkani on myös hyvä ja kulujen jälkeen jää minulle jää riittävästi rahaa tuhlaamiseen ja säästöön. 

En ymmärrä ollenkaan perheitä joissa rahat eivät ole ns yhteisiä. Itse olin ennen se joka oli todella hyvätuloinen, silloin tietysti maksoin enemmän menoista kun vaimoni opiskeli. Ei siinä katottu että maksappa omat harrastukset omista rahoista, ei, vaan jos toisen tililtä on maksettu vaikka laskuja niin että siellä on 50€ jäljellä niin se jolla on rahaa maksaa toisenkin harrastuksen ja ruoat jne. Omat tilit on meilläkin mutta kaikki raha on yhteistä, rahat tehdään yhteisen perheen eteen. Itse sairastuin vakavasti (olen siis mies), ja tällä hetkellä se on vaimo joka hoitaa pienillä tuloilla suurimman osan meidän kuluista. Niin se menee että ylä ja alamäet mennään yhdessä, elämä vie välillä erilailla kun on suunnitellut. 

Naapurissa asuu tuttavapariskunta joilla on esim niin että jos toisella ei ole juuri sillä hetkellä rahaa johonkin ostokseen niin toinen ostaa ja sen jolla ei ollut rahaa pitää maksaa se toiselle takaisin. Ovat olleet yhdessä lähes toistakymmentä vuotta ja heillä on esikouluikäinen lapsi. En voi käsittää mitä järkeä tuossa on. Kummallakin todella pienet tulot (miehellä joitain kymppejä enemmän). 

Omat vanhemmat ovat olleet yhdessä yli 40v ja he on mennyt ylä ja alamäet yhdessä. Isäni teki työt kun äiti hoiti lapset. Isäni teki aikoinaan miljoonia, mutta kaikki isot päätökset tehtiin yhdessä ja rahat olivat yhteisiä. Alas ovat tulleet ryminällä parikin kertaa, mutta se on elämää, ja yhdessä ovat jatkaneet samaa rataa kaikki nämä vuosikymmenet.

Miksi perustaa perhettä tai parisuhdetta jos suurimmat arvot pyörii rahan ympärillä? Niillä mennään mitä sillä hetkellä on. 

Vierailija kirjoitti:

Koska puolisoiden elatusvelvollisuus ja toisaalta yhdenvertaisuus on kirjattu avioliittolakiinkin. Kun kyse on tavanomaisesta elämästä, ei varmasti tuon lain puitteissa onnistuisi systeemi, jossa toinen ostaa tarjous-e-aine-eineksiä alelaarista ja toinen syö sisäfilettä. 

Elatusvelvollisuus ei tarkoita parempituloisen lompakollaloisimista 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska 50/50 systeemissä isompi tuloinen siirtää osan hänelle kuuluvista kuluista vähemmän ansaitsevan maksettavaksi. Miten tämä on mielestäsi hyväksyttävää? Toisaalta tämähän on täysin teoreettinen tilanne, sillä sinulla ei ole minkäänlaista kumppania. Ei parempituloista eikä pienempituloista. Mikäli jollekin kulujen jakaminen on ongelma, kannattaa valita sellainen kumppani, jolla on suurinpiirtein samat tulot ja näkemykset taloudenpidosta.

Korjattu

Miten niin siirtää? Eikö pienempituloisen kuulu maksaa asumisestaan, syömisestään, vakuutuksista, nettiyhteydestä ja niistä omista menoistaan ihan itse? Miten se että taloudessa on toinen vähentää omaa vastuuta omista menoista?

Miljoonas ketju aiheesta, ja aina vinkujat ovat naisia. Miksi ette itse ole niitä parempituloisia?

Koska hypergamia ja loisiminen. Mikään ei estä naisia kouluttautumasta "paremmille" aloille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska puolisoiden elatusvelvollisuus ja toisaalta yhdenvertaisuus on kirjattu avioliittolakiinkin. Kun kyse on tavanomaisesta elämästä, ei varmasti tuon lain puitteissa onnistuisi systeemi, jossa toinen ostaa tarjous-e-aine-eineksiä alelaarista ja toinen syö sisäfilettä. 

Elatusvelvollisuus ei tarkoita parempituloisen lompakollaloisimista 

Hienoa, että olet vihdoin ymmärtänyt tämän!

Nämä huonompituloiset on ihan vapaita elämään yksinään, maksaen ihan kaiken asumisesta alkaen itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaetaanko kotityötkin 50/50? Jos toinen on vaikka hoitovapaalla ja hänen pitää maksaa puolet kuluista, niin silloin työssäkäyvä kai hoitaa lasta ja tekee kotitöitä vaikka noin 7-8 tuntia työpäivänsä jälkeen. Yöheräämiset jaetaan myös tasan.

Jos puolisoiden tuloerot ovat isot, 50/50 johtaa kestämättömään tilanteeseen, jos enemmän tienaava ei tajua, mihin vähemmän tienaavalla on varaa.

Se tietysti siivoaa joka sotkee. En minä muiden sotkuja siivoa jos itse olen työssä enkä fyysisesti kotona. Se myös siivoaa enemmän joka haluaa siistimpää tasoa.

Saako käyttää samaa logiikkaa: se joka haluaa korkeampaa elintasoa maksaa myös enemmän? Vai päteekö tällaiset vain jos olet saamapuolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.

Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.

Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.

Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.

Kyllä se on tässä tapauksessa ollut myös miehen tahto, että lapsia hoidetaan pitkään kotona. Mikä tässä sinun mielestä on uhriutumista? Jos miehelläni on varaa, ei luulisi kenenkään persettä kutittavan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä huvittaa.

Ja kyllä, tiedän että olen etuoikeutettu. Lisäksi tiedän, että lapsia nyt ei olisi ollut mikään pakko tehdä. Mutta tämä on meidän molempien mielestä paras ratkaisu.

Niin, jos luit vastaukseni ajatuksella, huomasit kirjoittaneeni, että voitte sopia asioista miten haluatte, tarkoitin tällä taloudellisen ja hoitovastuun jakamista.

Uhriutumista kirjoituksessasi oli tämä: "Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen." ikäänkuin tämä olisi joku luonnonlaki.

Oikeammin olisi sanottu: "halusimme yhdessä, että olen pitkään lasten kanssa kotona ja tällä oli vaikutusta urakehitykseeni" Tällöin ottaisit myös itse vastuuta yhteisestä päätöksestänne.

Ja vielä tarkennuksena, on mielestäni on ehdottomasti moraalisesti oikein, että jaatte miehesi tuloja tasapuolisesti, koska olet ollut lasten kanssa pidempään kotona. Mutta minähän en tätä päätä, viime kädessä perhe huolehtii omista asioistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miljoonas ketju aiheesta, ja aina vinkujat ovat naisia. Miksi ette itse ole niitä parempituloisia?

Koska hypergamia ja loisiminen. Mikään ei estä naisia kouluttautumasta "paremmille" aloille. 

Näinhän naiset ovat jo tekemässä, esim. it-alalla mulla alkaa jo usein olla jopa yli puolet projektilaisista osaavia ja koulutettuja naisia, ja yhä useammat naiset jättävät lapset kokonaan tekemättä. Mutta älkää sitten parkuko noiden perään.

Vierailija kirjoitti:

Miljoonas ketju aiheesta, ja aina vinkujat ovat naisia. Miksi ette itse ole niitä parempituloisia?

Koska hypergamia ja loisiminen. Mikään ei estä naisia kouluttautumasta "paremmille" aloille. 

Kyllä minä olen aistivinani vinkumista myös sinulta ja parilta muulta valittajalta. 

Minäpä olen naisena kouluttatunut miesvaltaiselle, hyvin palkatulle alalle. Miesvaltaisella alalla palkkakehitykseen vaikuttaa kovasti se, jos haluaa olla vähän väliä äitiyslomalla. Varsinkin uran alussa, jos ei halua jättää lisääntymistä vähän alle nelikymppiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.

Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.

Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.

Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.

Meillä se oli nimenomaan yhteinen päätös. Mieskin oli sitä mieltä, että lapselle on parempi olla ainakin 2-vuotiaaksi kotihoidossaja keskusteltavaksi jäi lähinnä se, että jatkanko minä kotona vai jääkö mies vuorostaan.

Niin, eli se kuinka paljon lapsi vaikuttaa nimenomaan äidin ura- ja palkkakehitykseen, riippuu perheen päätöksestä, ei siitä että niitä lapsia ylipäätään "tulee"...

Lapsiperheessä aika on ihan yhtä tärkeä resurssi kuin rahakin. Jos kumpikin tekee 8h töitä ja puolet kotitöistä niin silloin on luonnollista että kumpikin osallistuu yhteisen elintason ylläpitämiseen yhtä monen työtunnin panoksella. 

Jos meillä elettäisiin tiukkaa 50/50-linjaa, silloin elämisen tason määräisi pienituloisemman käytettävissä olevat tulot. Asumisessa se tarkoittaisi mahdollisimman halpaa vuokrayksiötä, ei autoa, punaisen lapun aletuotteita ruokakaupasta. Koska me olemme me ja haluamme olla yhdessä, meille ei tulisi mieleenkään lähteä tiukalle 50-50-linjalle. Isompituloisempi maksaa mielellään enemmän yhteisistä menoista, että ei tarvitsisi asua yksiössä jne. Meillä ei tunneta lois-asetelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.

Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.

Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.

Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.

Kyllä se on tässä tapauksessa ollut myös miehen tahto, että lapsia hoidetaan pitkään kotona. Mikä tässä sinun mielestä on uhriutumista? Jos miehelläni on varaa, ei luulisi kenenkään persettä kutittavan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä huvittaa.

Ja kyllä, tiedän että olen etuoikeutettu. Lisäksi tiedän, että lapsia nyt ei olisi ollut mikään pakko tehdä. Mutta tämä on meidän molempien mielestä paras ratkaisu.

Niin, jos luit vastaukseni ajatuksella, huomasit kirjoittaneeni, että voitte sopia asioista miten haluatte, tarkoitin tällä taloudellisen ja hoitovastuun jakamista.

Uhriutumista kirjoituksessasi oli tämä: "Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen." ikäänkuin tämä olisi joku luonnonlaki.

Oikeammin olisi sanottu: "halusimme yhdessä, että olen pitkään lasten kanssa kotona ja tällä oli vaikutusta urakehitykseeni" Tällöin ottaisit myös itse vastuuta yhteisestä päätöksestänne.

Ja vielä tarkennuksena, on mielestäni on ehdottomasti moraalisesti oikein, että jaatte miehesi tuloja tasapuolisesti, koska olet ollut lasten kanssa pidempään kotona. Mutta minähän en tätä päätä, viime kädessä perhe huolehtii omista asioistaan. 

Eli kun teikätorvelo vaan tulkitsi tekstin väärin, niin se oli minulta väärin sanottu ja minun vika. En ole missään vaiheessa kirjoittanut että se on luonnonlaki, tai että lasten tekeminen haittaa kaikkien naisten uraa. Siksi kirjoitin "uraani". Ei varmasti haittaa uraa, jos olet lähihoitaja *tirsk*. Minäpä en ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi siinä, että molemmat täysivaltaiset aikuiset maksavat elämästään yhtä paljon, on jotain väärää? Miksi yleensä miehen tulisi maksaa enemmän koska muuten "se ei oo oikein" ja mies on sika? Mies vaan säästää itselleen omaisuutta!! Eikä maksa naisen elämää kuten Kunnon Miehen kuuluisi?

Osaisiko joku perustella miksi on _oikein_ että toinen on oikeutettu elämään halvemmalla ja pienemmällä panostuksella?

Ei se olekaan oikein. Me maksamme asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kulut 50/50 eli molemmat laittavat yhteiselle tilille kuukausittain sen verran rahaa, että ne tulevat katettua. Loput on omaa rahaa enkä edes tiedä puolisoni ansioita. Meillä on niin samanlainen maku asumisen, matkailun yms suhteen, että hankinnoistakaan ei ole koskaan tullut riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Myöskään en ole koskaan nähnyt että erituloiset osapuolet valitsisivat esim. asumisratkaisun sen köyhemmän osapuolen tulojen mukaan. Kyllä rikkaampi osapuoli näyttää yleensä maksavan enemmän, että saa asua mukavammin.

No tule katsomaan. Vuosituhannen vaihteessa tehtiin yhdessä budjetti jonka mukaan etsittiin sopiva asunto. Meillä tahtoo tuolla pienempituloisella jäädä jopa enempi säästöön kuin parempituloisella.

Pistin perintöni kakkosasuntoon. Keskusteltiin lähinnä siitä haluaako toinen ottaa osaa juokseviin kuluihin ja saa sananvaltaa, vai laitanko jonkun forenimin kautta vuokralle osaksi aikaa. Päääsyttiin sitten siihen että pienempituloinenkin sijoitti säästöjään samaan asuntoon (10%), maksetaan siitäkin asunnosta kulut puoliksi ja kumpikin käyttää sitä kuin omaansa. Ihan nämä ovat sovittavissa olevia juttuja. Eikä mekään olla yhdessä kuin just keskituloisia, nettopalkoissa tonnin ero.