Minulle kettuillaan yhdistelmäsukunimestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulis mieleenkään koskaan luopua omasta sukunimestäni, vaikka nimi ei ole mitenkään kaunis tai erikoinen, silti se on omani ollut syntymästä asti ja tulee olemaan kuolemaan asti.

Aikamoinen vässykkä ovimatto pitää naisen olla jos nykyaikana miehensä sukunimen ottaa millään tavalla.

Ai silloinkin jos ei yhtään tykkää omasta alkuperäisestä nimestään?

Kyllä.

Ottaisi sitten vaikka omasta suvustaan toisen sukunimen, äitinsä tyttönimen esim.

Eihän se mies edes ole mitään sukua, älytöntä että ns.panokaverin nimi pitäisi ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Etpä taida itsekään olla ihan sinut valintasi kanssa jos täysin ulkopuolisten kommentit noin harmittavat.

Okei, eli jos joka päivä vähintään yksi ihminen sanoisi sinulle ”vtun läski, miten voit valita olla noin lihava, tiesithän että voit myös laihduttaa”. Niin ihan painostasi riippumatta, kuinka kauan jaksaisit kuunnella sitä hymyssä suin? :) vastaapa.

Kyllähän se on vähän outoa, että kaksiosaisia nimiä on lähes pelkästään vain naisilla. Miksiköhän miehet eivät halua ottaa vaimonsa nimeä edes yhdistelmänimeksi?

Otetaan sellainen ajatusleikki että asetelma olisi toisinpäin ja miehet ottaisivat vaimojensa nimiä sellaisenaan ja yhdistelmänimiksi. Muutaman miespoliitikon nimi näyttäisi siinä tapauksessa tältä:

Sauli Niinistö-Haukio

Timo Lajunen (o.s Soini)

Jyrki Katainen-Kuittinen

Paavo Tervonen (o.s Väyrynen)

Jussi Halla-aho-Salovaara

Petteri Kanniainen (o.s Orpo)

Alexander Stubb-Innes

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulis mieleenkään koskaan luopua omasta sukunimestäni, vaikka nimi ei ole mitenkään kaunis tai erikoinen, silti se on omani ollut syntymästä asti ja tulee olemaan kuolemaan asti.

Aikamoinen vässykkä ovimatto pitää naisen olla jos nykyaikana miehensä sukunimen ottaa millään tavalla.

Ai silloinkin jos ei yhtään tykkää omasta alkuperäisestä nimestään?

Kyllä.

Ottaisi sitten vaikka omasta suvustaan toisen sukunimen, äitinsä tyttönimen esim.

Eihän se mies edes ole mitään sukua, älytöntä että ns.panokaverin nimi pitäisi ottaa.

Niinpä.

Huonoa käytöstä sun lähipiiriltä, ap. Se, että ei tykkää jonkun nimivalinnasta ei tarkoita että olisi ok alkaa valittaa siitä sen tekijälle. Näkisin näitä valittajia vähemmän. Ja jos joku virastoihminen valittaa niin hänelle varmaan huomauttaisin asiasta siinä paikalla, ei ole asiallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Itse olen sitä mieltä, että naimisiin mennessä molemmat pitävät omat nimensä, ottavat uuden yhteisen nimen tai sitten mies ottaa vaimonsa nimen, joko sellaisenaan tai yhdistelmänimenä.

Ja lapsille pääsääntöisesti äidin sukunimi (tai se uusi yhteinen sukunimi jos sellainen on otettu). Mutta jos isä on pitänyt oman sukunimensä ja se on todella hieno, silloin voi harkita yhdistelmänimeä lapselle. Mieluiten kuitenkin ihan vain se äidin nimi, koska kaksiosaiset nimet ovat monesti vähän hankalia.

Äiti on se vanhempi, joka on raskaana ja synnyttää joten hän ansaitsee saada oman nimensä lapselleen enemmän kuin isä.

Mun mielestä taas lapselle mieluiten sen sukunimi joka on nätimpi. Jos äidin sukunimi on vaikka Mällinen ja isän sukunimi joku kivempi niin silloin isän sukunimi. Jos miehellä on joku kammottava sukunimi niin sitten äidin sukunimi. Olen työssäni törmännyt liian usein siihen että lapselle on laitettu isän sukunimi joka on aivan karmea kun äidillä taas on ollut ihan perusnätti nimi. Miksi pitää olla näin itsekäs? Sama pätee toki siihen että nainen vaatisi oman karmean sukunimensä lapselle vain siitä syystä että on hänet synnyttänyt. Yhtä itsekästä lasta kohtaan.

Mun mielestä on jokaisen parin, viimekädessä yksilön, oma asia minkä nimen ottaa, lain vaatimukset ovat ainoa asia, joka on otettava huomioon, ei lähimmäisten eikä palstamammojen toiveita.

T. nainen joka on onnellinen, että pääsi naimisiin mennessään vaihtamaan ruman nimensä miehen suun kauniiden nimeen. 👊🏻

Jos et pitänyt alkuperäisestä sukunimestäsi, miksi et ottanut esim. mummosi tai isomummosi alkuperäistä nimeä sen tilalle? Olisit voinut tehdä sen ilman avioitumistakin.

Hankkikaa elämä kirjoitti:

Menin noin viisi vuotta sitten naimisiin ja otin tyttönimeni rinnalle miehen nimen. Olen saanut todella negatiivista palautetta päätöksestäni ihan ulkopuolisilta ihmisiltä, jolle asia ei lainkaan kuulu. Nimi ei kuulemma mahdu minnekään lomakkeisiin, se on liian pitkä kirjoittaa, siinä on kaksi -nen -päätettä (oma ja miehen sukunimi päätty nen -loppuun). Kysyttiin, että ymmärsinkö, että voin pitää myös oman sukunimeni pelkästään? En koskaan uskonut, että nimi voi herättää näin paljon negatiivisuutta. Eri asia jos haluaisin olla vaikka Hevon-Kettu tai Kusi-Paska, niin sitten ymmärtäisin, et se provosoi. Vielä tänä päivänäkin tutut kyselee ja kommentoi et miks? Asutaan kuitenkin ihan suurehkossa kaupungissa, ei missään perähikiällä.

No minusta onkin loogista, että juuri siellä kaupungissa ihmetellään, miksi joku vielä tänäkin päivänä sortuu yhdistelmänimeen. Siitä perähikiästä vois ajatella , että siellä asuu vain vanhoja ihmisiä, joille se vielä on normaalia. Eikä ne edes ymmärrä, että nainen pitäisi oman nimen. 

Itse asun "perähikiällä" ja mennyt naimisiin jo 90-luvulla, mutta pitänyt oman sukunimeni.  Luulen, että moni ei hyväksy valintaani ja suurin osa taitaa luulla, ettemme ole naimisissa, kun meillä on eri sukunimet.  

Vanhempain varteissa koulussa jopa törmäsin siihen, että minua luultiin yksinhuoltajaksi, kun papereissa oli isällä eri sukunimi:) Lapset siis  minun nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain -nen - nen -yhdistelmäsukunimessä ei ole kyllä mitään järkeä.

Sinun mielestäsi. Jonkun muun mielestä on. Ei kai kaikkien pidä sinulla hyväksyttää oman elämänsä tärkeitä asioita? Laajenna hieman maailmankuvaasi, opiskele tai matkustele vaikka.

Ei mulla ole mitään ongelmaa eikä -nen-nen -sukunimeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Itse olen sitä mieltä, että naimisiin mennessä molemmat pitävät omat nimensä, ottavat uuden yhteisen nimen tai sitten mies ottaa vaimonsa nimen, joko sellaisenaan tai yhdistelmänimenä.

Ja lapsille pääsääntöisesti äidin sukunimi (tai se uusi yhteinen sukunimi jos sellainen on otettu). Mutta jos isä on pitänyt oman sukunimensä ja se on todella hieno, silloin voi harkita yhdistelmänimeä lapselle. Mieluiten kuitenkin ihan vain se äidin nimi, koska kaksiosaiset nimet ovat monesti vähän hankalia.

Äiti on se vanhempi, joka on raskaana ja synnyttää joten hän ansaitsee saada oman nimensä lapselleen enemmän kuin isä.

Mun mielestä taas lapselle mieluiten sen sukunimi joka on nätimpi. Jos äidin sukunimi on vaikka Mällinen ja isän sukunimi joku kivempi niin silloin isän sukunimi. Jos miehellä on joku kammottava sukunimi niin sitten äidin sukunimi. Olen työssäni törmännyt liian usein siihen että lapselle on laitettu isän sukunimi joka on aivan karmea kun äidillä taas on ollut ihan perusnätti nimi. Miksi pitää olla näin itsekäs? Sama pätee toki siihen että nainen vaatisi oman karmean sukunimensä lapselle vain siitä syystä että on hänet synnyttänyt. Yhtä itsekästä lasta kohtaan.

Jos äidillä on karmea sukunimi, hän voi vaihtaa sen johonkin sukunsa vanhaan nimeen ja antaa sen lapselle. Eli ei tarvitse antaa isän nimeä.

Minusta on oikeastaan ihan sama mikä sukunimi on, jos se on perinteinen -nen päätteinen... tuntuu ihan ihan samalle onko Miettinen, Kosonen vai Makkonen. Omassa suvussani myös kaikki vanhempien ja isovanhempien sukunimet ovat -nen päätteisiä... mutta jos olisi sattunut olemaan niin, että omasukunimeni olisi ollut vaikka esim. Aalto ja mieheni vaikka esim. Niemi, olisin ehdottomasti ottanut yhdistelmä sukunimen...

Yhdistelmä nimet ovat vaan niin kammottavia. Ainut poikkeus minkä tiiän on uutisankurimme Alm-Siira.

Ihan säälittää nykysin kun lapsillekin voi laittaa yhdistelmänimen. Niin paljon kuin tuota c kirjainta nimessämi vihaan. Yhdistelmää vihaisin vielä enemmän

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa elämä kirjoitti:

Menin noin viisi vuotta sitten naimisiin ja otin tyttönimeni rinnalle miehen nimen. Olen saanut todella negatiivista palautetta päätöksestäni ihan ulkopuolisilta ihmisiltä, jolle asia ei lainkaan kuulu. Nimi ei kuulemma mahdu minnekään lomakkeisiin, se on liian pitkä kirjoittaa, siinä on kaksi -nen -päätettä (oma ja miehen sukunimi päätty nen -loppuun). Kysyttiin, että ymmärsinkö, että voin pitää myös oman sukunimeni pelkästään? En koskaan uskonut, että nimi voi herättää näin paljon negatiivisuutta. Eri asia jos haluaisin olla vaikka Hevon-Kettu tai Kusi-Paska, niin sitten ymmärtäisin, et se provosoi. Vielä tänä päivänäkin tutut kyselee ja kommentoi et miks? Asutaan kuitenkin ihan suurehkossa kaupungissa, ei missään perähikiällä.

No minusta onkin loogista, että juuri siellä kaupungissa ihmetellään, miksi joku vielä tänäkin päivänä sortuu yhdistelmänimeen. Siitä perähikiästä vois ajatella , että siellä asuu vain vanhoja ihmisiä, joille se vielä on normaalia. Eikä ne edes ymmärrä, että nainen pitäisi oman nimen. 

Itse asun "perähikiällä" ja mennyt naimisiin jo 90-luvulla, mutta pitänyt oman sukunimeni.  Luulen, että moni ei hyväksy valintaani ja suurin osa taitaa luulla, ettemme ole naimisissa, kun meillä on eri sukunimet.  

Vanhempain varteissa koulussa jopa törmäsin siihen, että minua luultiin yksinhuoltajaksi, kun papereissa oli isällä eri sukunimi:) Lapset siis  minun nimellä.

Kaikenlaisia sekaannuksiahan siitä syntyy kun perheessä ollaan eri sukunimisiä. Se täytyy huomioida ja hyväksyä kun on puolison kanssa eri niminen.

Yhyy otin typerän nimen ja nyt potuttaa kun ihmiset nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi miehen sukunimi oli kivempi ja harvinaisempi kuin omani, niin ei tullut ongelmia nimenvalinnassa kun menimme naimisiin.

Kamala tilanne olisi, jos mies olisi sukunimeltään joku Mömmönen tai Sikiö ja mies haluaisi että koko perhe ollaan samannimisiä eikä tajuaisi miksi en halua itselleni ja lapsillemme sellaista nimeä ja sitten hän vielä loukkaantuisi. Auts.

Perheen yhteiseksi nimeksi voi valita myös vaimon nimen. Tai voi tehdä niin, että äiti ja lapset ovat äidin nimellä ja mies ottaa yhdistelmänimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulis mieleenkään koskaan luopua omasta sukunimestäni, vaikka nimi ei ole mitenkään kaunis tai erikoinen, silti se on omani ollut syntymästä asti ja tulee olemaan kuolemaan asti.

Aikamoinen vässykkä ovimatto pitää naisen olla jos nykyaikana miehensä sukunimen ottaa millään tavalla.

Ai silloinkin jos ei yhtään tykkää omasta alkuperäisestä nimestään?

Kyllä.

Ottaisi sitten vaikka omasta suvustaan toisen sukunimen, äitinsä tyttönimen esim.

Eihän se mies edes ole mitään sukua, älytöntä että ns.panokaverin nimi pitäisi ottaa.

Kyllähän se aviomies on sentään eri asia , kuin "ns panokaveri".  Kyllä sen ihmisen jonka kanssa menee naimisiin täytyy olla enemmän.

Mutta muuten olen samaa mieltä. En todellakaan ole samaa sukua kuin mies(tämä ainakin on toivottavaa;) ) joten en mitenkään voi yhtäkkiä alkaa olemaan joku muu, kuin mitä olen. Itse en vain voinut kuvitella, että jos olen ikäni ollut "Lahtinen" joku kaunispäivä vaan muutuisin "Mäkiseksi". Minä olen Lahtinen ja sillä hyvä. Jos mies on Mäkinen, hän on, mutta minä en sitä ole. Mies saa olla Mäkinen , minä Lahtinen ja sillä hyvä. Vielä naimisiin mentyämmekin.

Meidän Mette-Petteristä tulee isona Korhonen-Virtanen.

Ni.

Yhdistelmäsukunimen AINOA funktio on kertoa että on naimisissa. Siksi se on niin nolo.

Oudointa on se, että monet naiset pitävät yhdistelmän eron jälkeen. Eri asia pitää se yksi nimi johon on vaihtanut, koska se on ainoa käytössä oleva nimi. Yhdistelmästä voi vain pudottaa toisen pois, mutta eihän sitä tehdä, koska kyseessä on "status"asia.

2 nen-päätteistä sukunimeä on ruma yhdistelmä.

Ap, olet täysin oikeassa. Joudut kuitenkin tilanteeseen tyytymään, koska on niin paljon ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaisia sordiinoja tai suodattimia käytössä. Kaikki ajatukset tulevat suusta ulos heti, saman tien, kun ne syntyvät. Jotkut siirtävät ne heti näppäimistölle. Voit tietysti harjoitella selkäytimeen asti jäätävän vastauksen: Nimenvalintani ei sulle kuulu, tee työsi!

Koskinen-Papunen