Minulle kettuillaan yhdistelmäsukunimestä
Menin noin viisi vuotta sitten naimisiin ja otin tyttönimeni rinnalle miehen nimen. Olen saanut todella negatiivista palautetta päätöksestäni ihan ulkopuolisilta ihmisiltä, jolle asia ei lainkaan kuulu. Nimi ei kuulemma mahdu minnekään lomakkeisiin, se on liian pitkä kirjoittaa, siinä on kaksi -nen -päätettä (oma ja miehen sukunimi päätty nen -loppuun). Kysyttiin, että ymmärsinkö, että voin pitää myös oman sukunimeni pelkästään? En koskaan uskonut, että nimi voi herättää näin paljon negatiivisuutta. Eri asia jos haluaisin olla vaikka Hevon-Kettu tai Kusi-Paska, niin sitten ymmärtäisin, et se provosoi. Vielä tänä päivänäkin tutut kyselee ja kommentoi et miks? Asutaan kuitenkin ihan suurehkossa kaupungissa, ei missään perähikiällä.
Kommentit (317)
Melko huonotapaista tietty, että ihmiset kommentoivat tuota sulle suoraan.
Mutta myös melko koomista yhdistää kaksi -nen-nimeä :D Ylipäätään kahden pitkän nimen yhdistäminen saa mut kyllä vähän ajattelemaan, että ei se ihminen ainakaan kovin käytännöllinen ole.
Ihmettelen aina (hiljaa mielessäni) myös sitä, jos jollain on yhdistelmäsukunimi, jonka toinen puolisko on vielä joku hirveän ruma - en ymmärrä miksi siinä kohtaa ei käyttäisi tilaisuutta päästä kokonaan eroon moisesta (jos oma) tai yksinkertaisesti kieltäytyisi lisäämästä sitä omaan nimeensä (jos toisen).
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa se kieltämättä hassulta, jos sukunimi on luokkaa Korhonen-Virtanen...
Radiossa kerran vuosia sitten haastateltiin yhtä naista, jonka sukunimi tosiaan oli Virtanen-Korhonen. Etunimikin oli kaksiosainen, tyyliin Marja-Leena. Tämä ei ole vitsi. Mietin jo silloin, et eihän tuossa ole mitään järkeä. Ymmärtäisin, jos itsellä olisi joku harvinainen sukunimi, jonka haluaisi säilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta kaikki kaksoissukunimet on typerän näköisiä, kiinnostaa miksi joku haluaa? On jotenkin tosi kasaria, silloin taisivat tulla mahdolliseksi. Sosiaalialalla riittää noita kaksoissukunimiä. Ehkä halutaan korostaa siviilisäätyä?
Ei ainakaan itsellä ollut se syynä, vaan oman nimeni on sen verran harvinaisempi. Halusin säilyttää sen, kun tunsin sen olevan niin vahva osa omaa identiteettiäni, mutta halusin myös kunnioittaa miestäni ottamalla hänen nimensä rinnalle.
Ja, entä sitten, jos tuo olisi ollutkin sitten syy, niin mitä se kenellekään kuuluu? Voisko juoruta vaan omissa kuppikunnissaan?
-ap
Halusit kunnioittaa miestäsi? Ja otit siksi ruman nimen. Huh, huh. Miten miehesi on kunnioittanut sinua?
Mikä on kettuilua? On se vaikka sitä, että joku kysyy, miks sulla on molemmat sukunimet? Eihän tämä mitään tavatonta ole.
Itse pidin tyttönimeni, kun se on melko harvinainen ja miestäni kunnioitan, vaikkei meillä yhteistä sukunimeä ole. Jokaisella on omat syynsä.
Mutta minäkin ihmettelen, miksi sitä täällä ihmettelet. Jos olet varma päätöksestäsi, niin mitä muiden `kettuilusta.`
Sukunimilaki muuttui tämän vuoden alussa, joten nyt molemmat aviopuolisot voivat ottaa käyttöön sukunimiyhdistelmän.
Haluaisikohan miehesi siis ottaa sinun sukunimesi omansa perään?
Vierailija kirjoitti:
Kääriäinen-Pesonen, Matikainen-Korhonen, Ahonen-Parviainen
Marja-Liisa Korhonen-Virtanen
Työssäni postitan kaikenlaista ja listalla on yksi nimi, joka on luokkaa Tuuliina-Sirkkuli Börjelssönsön-Vatanen. Aina ihmettelen. Eikä se nimi oikeasti mahdu mihinkään.
Jaa-a. Itse olen sitä mieltä, että naimisiin mennessä molemmat pitävät omat nimensä, ottavat uuden yhteisen nimen tai sitten mies ottaa vaimonsa nimen, joko sellaisenaan tai yhdistelmänimenä.
Ja lapsille pääsääntöisesti äidin sukunimi (tai se uusi yhteinen sukunimi jos sellainen on otettu). Mutta jos isä on pitänyt oman sukunimensä ja se on todella hieno, silloin voi harkita yhdistelmänimeä lapselle. Mieluiten kuitenkin ihan vain se äidin nimi, koska kaksiosaiset nimet ovat monesti vähän hankalia.
Äiti on se vanhempi, joka on raskaana ja synnyttää joten hän ansaitsee saada oman nimensä lapselleen enemmän kuin isä.
Kunnioitan hyvää miestäni erittäin paljon, mutta ehdottomasti halusin pitää oman sukunimeni. Tuntui vaan niin luonnolliselta minulle.
Kyllähän yhdistelmä sukunimi on todella vanhanaikainen ja sovinistinen. Tuskin ukollaskaan on sinun sukunimi ja oma sukunimi väliviivalla, miksi helvetissä sulla vaan on?
Se on aina vain naisella. Ihmettelen kyllä mikä pointti on ottaa miehen sukunimi millään tavalla, toi tapa on kaikkein masentavin, se oikein alleviivaa sitä että nainen on miehen vaimo, alamainen.
Mulla on kankea yhdistelmäsukunimi, jota rakastan. Ei ole kukaan ihmetellyt enkä ole saanut palautetta. Paitsi entiseltä ystävältäni, joka kysyi miksi en ajattele asiakaspalvelijoita nimeä vaihtaessani kun he joutuvat tavaamaan nimeäni sitten puhelimessa ja aiheutan kiusallisia tilanteita. Kerran on viiden vuoden aikana asiakaspalvelija kysynyt tuleeko väliviivalla.
Ystävä on entinen ystävä ihan muista syistä. En ajatellut muita ihmisiä kun nimeäni vaihdoin, en edes miestäni koska itse kannan kankean yhdistelmäsukunimeni. Ja rakastan sitä nimeä enkä pyytele sitä anteeksi enkä selittele kenellekään. Puhukoot selän takana niin paljon kuin vaan pystyvät!
Ap, jos olet sinut nimesi kanssa niin anna olla, anna muiden ihmetellä. Vastaat ihmettelijöille vaikka että ”vaihdoin nimen koska halusin.”
Onko olemassa miestä jolla olisi kaksoissukunimi?
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Itse olen sitä mieltä, että naimisiin mennessä molemmat pitävät omat nimensä, ottavat uuden yhteisen nimen tai sitten mies ottaa vaimonsa nimen, joko sellaisenaan tai yhdistelmänimenä.
Ja lapsille pääsääntöisesti äidin sukunimi (tai se uusi yhteinen sukunimi jos sellainen on otettu). Mutta jos isä on pitänyt oman sukunimensä ja se on todella hieno, silloin voi harkita yhdistelmänimeä lapselle. Mieluiten kuitenkin ihan vain se äidin nimi, koska kaksiosaiset nimet ovat monesti vähän hankalia.
Äiti on se vanhempi, joka on raskaana ja synnyttää joten hän ansaitsee saada oman nimensä lapselleen enemmän kuin isä.
veit sanat suustani.
Mikähän -nen sukunimi nyt on niin harvinainen ja hieno että siitä ei voinut luopua? Sori, sellaista ei ole olemassakaan... Kyllä noi kaksoisnimet on aina sitä "hei oon naimisissa huomaattehan varmasti" turhaa itsekorostusta.
Kyllä kaikkien yhdistelmänimien ylivoimainen kuningatar oli Tarja Tenkula-Kylä-Liuhala.
Joku virtanen-korhonen on kyllä niin outo, että varmaan ihan väkisin ja vahingossakin tulisi jotain kommentoitua. Ei mitenkään paheksuen, mutta hassut ja epätavalliset asiat nyt yleensä vähän ihmetyttää suurinta osaa ihmisistä.
Näin ohiksena, olisi kannattanut jättää kommentoimatta jos oikeasti ei enää ollut mitään järkevää argumenttia. Nyt nolasit itsesi.
AP:lle, ihmiset valittaa Suomessa siksi että heillä ei tosiaan ole parempaa tekemistä. Milloin toisten nimistä, milloin vaatteista, milloin hiuksista ja yleisesti ulkonäöstä ja jakavat omia mielipiteitään pitkin palstoja anonyyminä kuvitellen että ihmiset muuttuvat sen jälkeen sellaiseksi kuin itse haluaa. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei se nimi, tai mikään muukaan henkilökohtainen asia, tosiaan muille kuulu. Osa vaan tuppaa ajatella että on heidän asiansa jotenkin kommentoida, itsensä siinä lopulta nolaavat. Ei kannata provosoitua.