Minulle kettuillaan yhdistelmäsukunimestä

Oletko meidän seudun Kaistinen-Koistinen?

Mulle ei tulis mieleenkään koskaan luopua omasta sukunimestäni, vaikka nimi ei ole mitenkään kaunis tai erikoinen, silti se on omani ollut syntymästä asti ja tulee olemaan kuolemaan asti.

Aikamoinen vässykkä ovimatto pitää naisen olla jos nykyaikana miehensä sukunimen ottaa millään tavalla.

Tee tutkintapyyntö kunnianloukkauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääriäinen-Pesonen, Matikainen-Korhonen, Ahonen-Parviainen

Marja-Liisa Korhonen-Virtanen

Ai se olikin noin päin! En enää muista, miksi häntä haastateltiin, mutta mieleen kuitenkin jäi 😂

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa miestä jolla olisi kaksoissukunimi?

On, tunnen pari.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän -nen sukunimi nyt on niin harvinainen ja hieno että siitä ei voinut luopua? Sori, sellaista ei ole olemassakaan... Kyllä noi kaksoisnimet on aina sitä "hei oon naimisissa huomaattehan varmasti" turhaa itsekorostusta.

Miksi siitä pitäs luopua, kyllä ihminen voi oman nimen pitää.

Ja mikä vika on nen päättrisissä nimissä, ovat parhaita.

Sinä oletkin varmaan sellainen että heti ollaan nimi vaihtamassa miehen nimeen jos tämä vaan on joku af de von etfehjelm. Hyi helv#tti..

Ihan yhtä typerä ottaa tuollainen ”superhieno” sukunimi kuin antaa näitä ”superhienoja” lastennimiä kuten Yessica yms.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Itse olen sitä mieltä, että naimisiin mennessä molemmat pitävät omat nimensä, ottavat uuden yhteisen nimen tai sitten mies ottaa vaimonsa nimen, joko sellaisenaan tai yhdistelmänimenä.

Ja lapsille pääsääntöisesti äidin sukunimi (tai se uusi yhteinen sukunimi jos sellainen on otettu). Mutta jos isä on pitänyt oman sukunimensä ja se on todella hieno, silloin voi harkita yhdistelmänimeä lapselle. Mieluiten kuitenkin ihan vain se äidin nimi, koska kaksiosaiset nimet ovat monesti vähän hankalia.

Äiti on se vanhempi, joka on raskaana ja synnyttää joten hän ansaitsee saada oman nimensä lapselleen enemmän kuin isä.

Mun mielestä taas lapselle mieluiten sen sukunimi joka on nätimpi. Jos äidin sukunimi on vaikka Mällinen ja isän sukunimi joku kivempi niin silloin isän sukunimi. Jos miehellä on joku kammottava sukunimi niin sitten äidin sukunimi. Olen työssäni törmännyt liian usein siihen että lapselle on laitettu isän sukunimi joka on aivan karmea kun äidillä taas on ollut ihan perusnätti nimi. Miksi pitää olla näin itsekäs? Sama pätee toki siihen että nainen vaatisi oman karmean sukunimensä lapselle vain siitä syystä että on hänet synnyttänyt. Yhtä itsekästä lasta kohtaan.

Hankkikaa elämä kirjoitti:

Menin noin viisi vuotta sitten naimisiin ja otin tyttönimeni rinnalle miehen nimen. Olen saanut todella negatiivista palautetta päätöksestäni ihan ulkopuolisilta ihmisiltä, jolle asia ei lainkaan kuulu. Nimi ei kuulemma mahdu minnekään lomakkeisiin, se on liian pitkä kirjoittaa, siinä on kaksi -nen -päätettä (oma ja miehen sukunimi päätty nen -loppuun). Kysyttiin, että ymmärsinkö, että voin pitää myös oman sukunimeni pelkästään? En koskaan uskonut, että nimi voi herättää näin paljon negatiivisuutta. Eri asia jos haluaisin olla vaikka Hevon-Kettu tai Kusi-Paska, niin sitten ymmärtäisin, et se provosoi. Vielä tänä päivänäkin tutut kyselee ja kommentoi et miks? Asutaan kuitenkin ihan suurehkossa kaupungissa, ei missään perähikiällä.

Täällä perähikiällä en ole koskaan kuullut kenenkään ihmettelevän jonkun sukunimeä, tai no, joku ”aatelisnimi” tai joku vaikeasti lausuttava ulkomaalainen nimi, herättää mielenkiintoa, hyvällä tavalla. Minulla tosinnon kokemusta perähikiästä ja nimiasioista vasta 64 vuotta.

Kiva lomakenimi olisi joku Syphilia-Kerttuli Saastamoinen-Peräkorpelainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Itse olen sitä mieltä, että naimisiin mennessä molemmat pitävät omat nimensä, ottavat uuden yhteisen nimen tai sitten mies ottaa vaimonsa nimen, joko sellaisenaan tai yhdistelmänimenä.

Ja lapsille pääsääntöisesti äidin sukunimi (tai se uusi yhteinen sukunimi jos sellainen on otettu). Mutta jos isä on pitänyt oman sukunimensä ja se on todella hieno, silloin voi harkita yhdistelmänimeä lapselle. Mieluiten kuitenkin ihan vain se äidin nimi, koska kaksiosaiset nimet ovat monesti vähän hankalia.

Äiti on se vanhempi, joka on raskaana ja synnyttää joten hän ansaitsee saada oman nimensä lapselleen enemmän kuin isä.

Mun mielestä taas lapselle mieluiten sen sukunimi joka on nätimpi. Jos äidin sukunimi on vaikka Mällinen ja isän sukunimi joku kivempi niin silloin isän sukunimi. Jos miehellä on joku kammottava sukunimi niin sitten äidin sukunimi. Olen työssäni törmännyt liian usein siihen että lapselle on laitettu isän sukunimi joka on aivan karmea kun äidillä taas on ollut ihan perusnätti nimi. Miksi pitää olla näin itsekäs? Sama pätee toki siihen että nainen vaatisi oman karmean sukunimensä lapselle vain siitä syystä että on hänet synnyttänyt. Yhtä itsekästä lasta kohtaan.

Mun mielestä on jokaisen parin, viimekädessä yksilön, oma asia minkä nimen ottaa, lain vaatimukset ovat ainoa asia, joka on otettava huomioon, ei lähimmäisten eikä palstamammojen toiveita.

T. nainen joka on onnellinen, että pääsi naimisiin mennessään vaihtamaan ruman nimensä miehen suun kauniiden nimeen. 👊🏻

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei tulis mieleenkään koskaan luopua omasta sukunimestäni, vaikka nimi ei ole mitenkään kaunis tai erikoinen, silti se on omani ollut syntymästä asti ja tulee olemaan kuolemaan asti.

Aikamoinen vässykkä ovimatto pitää naisen olla jos nykyaikana miehensä sukunimen ottaa millään tavalla.

Ai silloinkin jos ei yhtään tykkää omasta alkuperäisestä nimestään?

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa miestä jolla olisi kaksoissukunimi?

Jorma Janne Gallen-Kallela-Sirén

Jossain -nen - nen -yhdistelmäsukunimessä ei ole kyllä mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa miestä jolla olisi kaksoissukunimi?

Jorma Janne Gallen-Kallela-Sirén

Hänellä on vanhempiensa sukunimet, äidin ja isän. En tiedä onko naimisissa.

Ihmiset on tyhmiä. Älä välitä, ap.

Onneksi miehen sukunimi oli kivempi ja harvinaisempi kuin omani, niin ei tullut ongelmia nimenvalinnassa kun menimme naimisiin.

Kamala tilanne olisi, jos mies olisi sukunimeltään joku Mömmönen tai Sikiö ja mies haluaisi että koko perhe ollaan samannimisiä eikä tajuaisi miksi en halua itselleni ja lapsillemme sellaista nimeä ja sitten hän vielä loukkaantuisi. Auts.

Vierailija kirjoitti:

Jossain -nen - nen -yhdistelmäsukunimessä ei ole kyllä mitään järkeä.

Sinun mielestäsi. Jonkun muun mielestä on. Ei kai kaikkien pidä sinulla hyväksyttää oman elämänsä tärkeitä asioita? Laajenna hieman maailmankuvaasi, opiskele tai matkustele vaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa miestä jolla olisi kaksoissukunimi?

Jorma Janne Gallen-Kallela-Sirén

Hänellä on vanhempiensa sukunimet, äidin ja isän. En tiedä onko naimisissa.

Ehkä hänestäkin tulee joku päivä Gallen-Kallela-Siren-Paavilainen

Vierailija kirjoitti:

Onneksi miehen sukunimi oli kivempi ja harvinaisempi kuin omani, niin ei tullut ongelmia nimenvalinnassa kun menimme naimisiin.

Kamala tilanne olisi, jos mies olisi sukunimeltään joku Mömmönen tai Sikiö ja mies haluaisi että koko perhe ollaan samannimisiä eikä tajuaisi miksi en halua itselleni ja lapsillemme sellaista nimeä ja sitten hän vielä loukkaantuisi. Auts.