Tyttöystäväni ei käy baareissa ja yökehoissa koska...

Suhde olisi ohi.

Minkälaisen naisen tällainen mies saisi? Ja ottaen huomioon tämänkin säännön suorastaan dramaattinen ehdottomuus, miellyttäisikö suhde häntä pidemmän päälle.

Vai päätyisikö hän kenties itse sinne yökerhoon? :D

Silloin ymmärrän tilanteen jos mies on vaikkapa muslimi ja nainen suomalainen mutta jos rajoittaja on suomalainen mies niin silloin alkaisin oitis kapinoimaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt mitä varatut tekee baareissa yksin? Käy vieraissa?

Olen varattu ja käyn baareissa katsomassa keikkoja.

Tätä voisin itsekin tehdä yksin, vaikka olisin parisuhteessa. Koska mies ei aina automaattisesti tykkää samoista artisteista/bändeistä eikä kaikki ystävätkään. Miksi siksi jättäisin menemättä... saman sallin hänellekkin ihan vapaasti. 

Yksin bilettäminen juovuksiin saakka on minusta tosi outo konsepti, ihan oli sitten sinkku tai suhteessakin, joten itse en tätä tekisi varmaan, ellei olis todella todella tylsää. Hiukan ehkä ihmettelisin, jos poikaystävä yksin lähtisi baariin bilettää myös. Ei ole tällästä tapausta kyllä koskaan kohdalle osunut enkä kuullut että kukaan muukaan niin olisi suhteessa ollessaan tehnyt. Kaljalla käyminen jossain lähipubissa vielä menee jos ei ole jokapäiväinen tai jokaviikonlopun tapa (tiedän kyllä miehiä jotka käy pubissa istumassa aikaa, katsomassa tv:tä ja seurustelemassa ihmistenkanssa ihan asiallisesti kokislinjallakin ja se on ok, sielä ei olla iskemässä ketään).  

Mutta siis tuollainen kunnon biletys ja känniryyppääminen yksin suhteessa olevalle ois minusta aika outoa. En sitä kieltäisi, mutta kyllä se vähän ihmetystä aiheuttaisi kuitenkin. Suuttuisin vasta sitten jos tuollaisen takia yhteiset menot pitäisi perua tai ei huolisi minua mukaan jos ollaan yhdessä kuitenkin. Se olisi epäilyttävää. Tai jos tuollasta alkaisi tapahtua usein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä olisi ainut toive, eikä menisi pahemmaksi niin ei oikeastaan haittaisi. Tietty mies joutuu itsekin pitämään tästä kiinni.

Terassilla kesäisin parilla käyntiä ei voi kieltää, mutta ei minulla ole hinkua yökerhoihin päissään hillumaan.

Virkistävä poikkeus näiden kommenttien keskellä.

Tämä kai pätee ihmisiin, jotka ei muutenkaan käy yökerhoissa bailaamassa pilkkuun saakka.

Kieltäjät ilmeisesti jatkuvasti ovat yökerhossa tappiin saakka juopuen toisten tuntemattomien miesten keskellä? Kotona oleva mies on oikeastaan oikeutettu miettimään sitä kuinka epähyväksyttävää se on, tuskin ainakaan vakavaa suhdetta sellaisen naisen kanssa järkeä on aloittaa.

Kuinka väärässä olet. En ole baareissa hilluja, mutten missään nimessä sietäisi moista käytöstä ja vaatimusta kumppaniltani. Tuskin olisi ainut vaatimus ukolta ja liika mustasukkaisuus on sairasta.

Minun mielestäni ei ole kysymys siitä, onko joku jatkuvasti hillumassa yökerhoissa tappiin asti hirveessä kännissä vai ei, vaan siitä, onko toisella oikeutta rajoittaa toisen liikkumista. Itseäni eivät yökerhot voisi vähempää kiinnostaa eikä terasseillekaan ole kaipuuta, mutta jos nyt sellainen tilanne eteen tulisi, että olisin menossa, en sietäisi moista määräilemistä.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ymmärrän tilanteen jos mies on vaikkapa muslimi ja nainen suomalainen mutta jos rajoittaja on suomalainen mies niin silloin alkaisin oitis kapinoimaan!

Tämä on monen suomalaisen naisen salattu sielunmaisema.

Mietin tässä yhtä asiaa joka tuli tästä mieleen. Kerran tästä miehen kanssa keskusteltiinkin, mutta ei päästy yhteisymmärrykseen. 

Eli onko se rajoittamista ja kieltämistä, jos toinen ei suoraan sano että ei saa mennä, mutta toivoo ettei toinen menisi. Eli vaikka jos olisi aatellut että ollaan yhdessä tms ja sitten toinen ilmoittaa että on menossa baarireissulle, niin onko se rajoittamista, jos siihen vastaa että harmittaa, jos menet kun toivoin että oltaisiin oltu yhdessä? esimerkkinä. Tämä on ehkä hiukan ohi aiheen, mutta tästä keskustelusta tuli tuo mieleen. Mielestäni se ei ole kieltämistä, jos toivoo että toinen ei menisi ja on siitä hiukan allapäin, mutta ei kuitenkaan suutu tai ravioa/kiellä menemästä. Ymmärrän sen, että toiselle  voi tulla siitä huono omatunto ja tuntua epäsuoralta kieltämiseltä. Mutta onko se välttämättä sitä? Miten tuossa sitten ns. pettyneen osapuolen pitäisi toimia? 

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä yhtä asiaa joka tuli tästä mieleen. Kerran tästä miehen kanssa keskusteltiinkin, mutta ei päästy yhteisymmärrykseen. 

Eli onko se rajoittamista ja kieltämistä, jos toinen ei suoraan sano että ei saa mennä, mutta toivoo ettei toinen menisi. Eli vaikka jos olisi aatellut että ollaan yhdessä tms ja sitten toinen ilmoittaa että on menossa baarireissulle, niin onko se rajoittamista, jos siihen vastaa että harmittaa, jos menet kun toivoin että oltaisiin oltu yhdessä? esimerkkinä. Tämä on ehkä hiukan ohi aiheen, mutta tästä keskustelusta tuli tuo mieleen. Mielestäni se ei ole kieltämistä, jos toivoo että toinen ei menisi ja on siitä hiukan allapäin, mutta ei kuitenkaan suutu tai ravioa/kiellä menemästä. Ymmärrän sen, että toiselle  voi tulla siitä huono omatunto ja tuntua epäsuoralta kieltämiseltä. Mutta onko se välttämättä sitä? Miten tuossa sitten ns. pettyneen osapuolen pitäisi toimia? 

Parisuhteessa keskustellaan aikatauluista. Tärkeät päivämäärät laitetaan ylös. Jos ei ole jollekin viikonlopulle tehty mitään merkintöjä, niin kyllä silloin kummatkin saavat tehdä sitä miltä tuntuu. Eli vaikka lähteä baariin kaverien kanssa. Eri asia on, että on päätetty vklp viettää yhdessä ja sitten toinen haluaakin muuttaa suunnitelmaa. Kyllä silloin toinen saa sanoa, että et lähde, koska sovimme jo aiemmin muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä yhtä asiaa joka tuli tästä mieleen. Kerran tästä miehen kanssa keskusteltiinkin, mutta ei päästy yhteisymmärrykseen. 

Eli onko se rajoittamista ja kieltämistä, jos toinen ei suoraan sano että ei saa mennä, mutta toivoo ettei toinen menisi. Eli vaikka jos olisi aatellut että ollaan yhdessä tms ja sitten toinen ilmoittaa että on menossa baarireissulle, niin onko se rajoittamista, jos siihen vastaa että harmittaa, jos menet kun toivoin että oltaisiin oltu yhdessä? esimerkkinä. Tämä on ehkä hiukan ohi aiheen, mutta tästä keskustelusta tuli tuo mieleen. Mielestäni se ei ole kieltämistä, jos toivoo että toinen ei menisi ja on siitä hiukan allapäin, mutta ei kuitenkaan suutu tai ravioa/kiellä menemästä. Ymmärrän sen, että toiselle  voi tulla siitä huono omatunto ja tuntua epäsuoralta kieltämiseltä. Mutta onko se välttämättä sitä? Miten tuossa sitten ns. pettyneen osapuolen pitäisi toimia? 

Parisuhteessa keskustellaan aikatauluista. Tärkeät päivämäärät laitetaan ylös. Jos ei ole jollekin viikonlopulle tehty mitään merkintöjä, niin kyllä silloin kummatkin saavat tehdä sitä miltä tuntuu. Eli vaikka lähteä baariin kaverien kanssa. Eri asia on, että on päätetty vklp viettää yhdessä ja sitten toinen haluaakin muuttaa suunnitelmaa. Kyllä silloin toinen saa sanoa, että et lähde, koska sovimme jo aiemmin muuta.

Olen itse samaa mieltä, ja näin perustelin myös miehelle tilannetta. Tämä meidän keskustelu oli myös täysin hypoteettinen, ei niin että tilanne olisi meille tapahtunut, alettiin keskustella asiasta kun mihen kaveri valitti vastaavanlaisesta tilanteesta miehelle ja tämän kaverin mielestä nainen rajoittaa häntä, oma mieheni sitten yhtyi tähän ajatukseen mutta kysyi mun mielipidettä. Oma mies oli samalla kannalla kaverinsa kanssa (tietenkin heh) ja heistä tuo on kieltämistä ja rajoittamista. Siis vaikka olis etukäteen sovittu että vietetään esim. se viikonloppu yhdessä. Eli siis miehen mielestä jo sovitun yhdessäolon voisi perua koska kaveri/t pyytää ulos ja jos kerron että olen pettynyt ja toivoisin ettei mene niin kiellän ja rajoitan :D väiteltiin tuosta tovi jonka jälkeen luovutin ja juttu jäi selvittämättä. Nyt tuli taas mieleen tästä keskustelusta. 

T. Kysymyksen kirjoittanut 

OK. Koska palstan naiset ovat täydessä kiukussa kun mies ei tahdo päästää naista yksikseen baariin vetovoimaansa testaamaan; vieraita miehiä vilkuilemaan, näillä drinkkejä ostattamaan sun muuta "leading them on"-meininkiä harjoittamaan, niin luonnollisesti oletan kun itse haluan omin päin vaikkapa tankobaariin, siinä ei ole sitten nokan koputtamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä yhtä asiaa joka tuli tästä mieleen. Kerran tästä miehen kanssa keskusteltiinkin, mutta ei päästy yhteisymmärrykseen. 

Eli onko se rajoittamista ja kieltämistä, jos toinen ei suoraan sano että ei saa mennä, mutta toivoo ettei toinen menisi. Eli vaikka jos olisi aatellut että ollaan yhdessä tms ja sitten toinen ilmoittaa että on menossa baarireissulle, niin onko se rajoittamista, jos siihen vastaa että harmittaa, jos menet kun toivoin että oltaisiin oltu yhdessä? esimerkkinä. Tämä on ehkä hiukan ohi aiheen, mutta tästä keskustelusta tuli tuo mieleen. Mielestäni se ei ole kieltämistä, jos toivoo että toinen ei menisi ja on siitä hiukan allapäin, mutta ei kuitenkaan suutu tai ravioa/kiellä menemästä. Ymmärrän sen, että toiselle  voi tulla siitä huono omatunto ja tuntua epäsuoralta kieltämiseltä. Mutta onko se välttämättä sitä? Miten tuossa sitten ns. pettyneen osapuolen pitäisi toimia? 

Parisuhteessa keskustellaan aikatauluista. Tärkeät päivämäärät laitetaan ylös. Jos ei ole jollekin viikonlopulle tehty mitään merkintöjä, niin kyllä silloin kummatkin saavat tehdä sitä miltä tuntuu. Eli vaikka lähteä baariin kaverien kanssa. Eri asia on, että on päätetty vklp viettää yhdessä ja sitten toinen haluaakin muuttaa suunnitelmaa. Kyllä silloin toinen saa sanoa, että et lähde, koska sovimme jo aiemmin muuta.

Olen itse samaa mieltä, ja näin perustelin myös miehelle tilannetta. Tämä meidän keskustelu oli myös täysin hypoteettinen, ei niin että tilanne olisi meille tapahtunut, alettiin keskustella asiasta kun mihen kaveri valitti vastaavanlaisesta tilanteesta miehelle ja tämän kaverin mielestä nainen rajoittaa häntä, oma mieheni sitten yhtyi tähän ajatukseen mutta kysyi mun mielipidettä. Oma mies oli samalla kannalla kaverinsa kanssa (tietenkin heh) ja heistä tuo on kieltämistä ja rajoittamista. Siis vaikka olis etukäteen sovittu että vietetään esim. se viikonloppu yhdessä. Eli siis miehen mielestä jo sovitun yhdessäolon voisi perua koska kaveri/t pyytää ulos ja jos kerron että olen pettynyt ja toivoisin ettei mene niin kiellän ja rajoitan :D väiteltiin tuosta tovi jonka jälkeen luovutin ja juttu jäi selvittämättä. Nyt tuli taas mieleen tästä keskustelusta. 

T. Kysymyksen kirjoittanut 

No jos puoliso haluaa viettää ennemmin aikaa kaverien kanssa ja aiheuttaa täten pahan mielen toiselle, niin eihän tuollaisessa parisuhteessa ole mitään kunnioitusta ja rakkautta jäljellä.

Sovimies kirjoitti:

OK. Koska palstan naiset ovat täydessä kiukussa kun mies ei tahdo päästää naista yksikseen baariin vetovoimaansa testaamaan; vieraita miehiä vilkuilemaan, näillä drinkkejä ostattamaan sun muuta "leading them on"-meininkiä harjoittamaan, niin luonnollisesti oletan kun itse haluan omin päin vaikkapa tankobaariin, siinä ei ole sitten nokan koputtamista?

Senkun menet. Jos olet sitä mieltä että naisesi juoksee baarissa siinä mielessä niin sun tankobaari menemiset on täysin rinnastettavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Silloin ymmärrän tilanteen jos mies on vaikkapa muslimi ja nainen suomalainen mutta jos rajoittaja on suomalainen mies niin silloin alkaisin oitis kapinoimaan!

Lol. Ihan hyvä pointti tekopyhyydestä mitä täällä nähdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä yhtä asiaa joka tuli tästä mieleen. Kerran tästä miehen kanssa keskusteltiinkin, mutta ei päästy yhteisymmärrykseen. 

Eli onko se rajoittamista ja kieltämistä, jos toinen ei suoraan sano että ei saa mennä, mutta toivoo ettei toinen menisi. Eli vaikka jos olisi aatellut että ollaan yhdessä tms ja sitten toinen ilmoittaa että on menossa baarireissulle, niin onko se rajoittamista, jos siihen vastaa että harmittaa, jos menet kun toivoin että oltaisiin oltu yhdessä? esimerkkinä. Tämä on ehkä hiukan ohi aiheen, mutta tästä keskustelusta tuli tuo mieleen. Mielestäni se ei ole kieltämistä, jos toivoo että toinen ei menisi ja on siitä hiukan allapäin, mutta ei kuitenkaan suutu tai ravioa/kiellä menemästä. Ymmärrän sen, että toiselle  voi tulla siitä huono omatunto ja tuntua epäsuoralta kieltämiseltä. Mutta onko se välttämättä sitä? Miten tuossa sitten ns. pettyneen osapuolen pitäisi toimia? 

Parisuhteessa keskustellaan aikatauluista. Tärkeät päivämäärät laitetaan ylös. Jos ei ole jollekin viikonlopulle tehty mitään merkintöjä, niin kyllä silloin kummatkin saavat tehdä sitä miltä tuntuu. Eli vaikka lähteä baariin kaverien kanssa. Eri asia on, että on päätetty vklp viettää yhdessä ja sitten toinen haluaakin muuttaa suunnitelmaa. Kyllä silloin toinen saa sanoa, että et lähde, koska sovimme jo aiemmin muuta.

Olen itse samaa mieltä, ja näin perustelin myös miehelle tilannetta. Tämä meidän keskustelu oli myös täysin hypoteettinen, ei niin että tilanne olisi meille tapahtunut, alettiin keskustella asiasta kun mihen kaveri valitti vastaavanlaisesta tilanteesta miehelle ja tämän kaverin mielestä nainen rajoittaa häntä, oma mieheni sitten yhtyi tähän ajatukseen mutta kysyi mun mielipidettä. Oma mies oli samalla kannalla kaverinsa kanssa (tietenkin heh) ja heistä tuo on kieltämistä ja rajoittamista. Siis vaikka olis etukäteen sovittu että vietetään esim. se viikonloppu yhdessä. Eli siis miehen mielestä jo sovitun yhdessäolon voisi perua koska kaveri/t pyytää ulos ja jos kerron että olen pettynyt ja toivoisin ettei mene niin kiellän ja rajoitan :D väiteltiin tuosta tovi jonka jälkeen luovutin ja juttu jäi selvittämättä. Nyt tuli taas mieleen tästä keskustelusta. 

T. Kysymyksen kirjoittanut 

No jos puoliso haluaa viettää ennemmin aikaa kaverien kanssa ja aiheuttaa täten pahan mielen toiselle, niin eihän tuollaisessa parisuhteessa ole mitään kunnioitusta ja rakkautta jäljellä.

Mietin samaa, jos siis näin tapahtuu jatkuvasti (eli kaverit menee aina naisen edelle).

Jos kyse on yksittäisestä tapauksesta, että  mies näkee kavereita suht harvoin ja sitten sen kaveri pyytääkin juuri silloin baarireissulle, kun ovat sopineet yhteisen viikonlopun naisenkaa, niin mielestäni on aika röyhkeää kieltää miestä menemästä tai näyttää hapanta naamaa. Kun kuitenkin naisella on aikaa yllinkyllin olla miehensä kanssa muutenkin. Eriasia tietysti, jos on etukäteen varattu jotain lippuja tai majoituksia tms. isompaa reissua, eikä vain kotiviikonloppua. Mielstäni sellaista ei voi perua kaverin takia. 

Miksi siis siellä yökerhossa pitäisi käydä, jos on parisuhteessa? Mun nuoruudessani niistä haettiin panoja.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ymmärrän tilanteen jos mies on vaikkapa muslimi ja nainen suomalainen mutta jos rajoittaja on suomalainen mies niin silloin alkaisin oitis kapinoimaan!

Niin, luterilaisuus ja uskonnot yleensä on niuhoja pois lukien i slam. Siinä on jotain niin kiihottavaa kun m usl imimies sanoo ei.

Vierailija kirjoitti:

Koska en anna hänen käydä siellä, jos ollaan parisuhteessa niin tyttöystävälläni ei ole mitään asiaa yöelämään ilman miestänsä.

Jos olisin miehesi, tai sinulla olisi orastava uusi suhde ja sanoisin sinulle näin kun olisit menossa baariin, siis antaisin suoraan ymmärtää että jos menet niin suhde on ohi käytännössä. Olisiko se sinulle ok?

(tämä on HYPOTEETTINEN KYSYMYS, en siis itse ole tällainen mies mutta olen kyllä kokenut mieheltä tällaista ja mietin miten tässä tilanteessa pitäisi toimia, onko normaalia hyväksyä se?)

Voitko itse mennä baariin kun sinulla on suhde?

Sovimies kirjoitti:

OK. Koska palstan naiset ovat täydessä kiukussa kun mies ei tahdo päästää naista yksikseen baariin vetovoimaansa testaamaan; vieraita miehiä vilkuilemaan, näillä drinkkejä ostattamaan sun muuta "leading them on"-meininkiä harjoittamaan, niin luonnollisesti oletan kun itse haluan omin päin vaikkapa tankobaariin, siinä ei ole sitten nokan koputtamista?

Missä oli mainittu se että tämä kaikki sisältyy esimerkiksi siihen että tapaa kaverin baarissa drinkin tai livemusiikin merkeissä?

Vai puhutko nyt siitä kuinka sinä itse vastaavassa tilanteessa (baarissa) toimisit?

Oli mies tai nainen niin mustasukkaisista hulluista kannattaa pysytellä vähintään huutoetäisyyden päässä.

Vierailija kirjoitti:

Koska en anna hänen käydä siellä, jos ollaan parisuhteessa niin tyttöystävälläni ei ole mitään asiaa yöelämään ilman miestänsä.

Jos olisin miehesi, tai sinulla olisi orastava uusi suhde ja sanoisin sinulle näin kun olisit menossa baariin, siis antaisin suoraan ymmärtää että jos menet niin suhde on ohi käytännössä. Olisiko se sinulle ok?

(tämä on HYPOTEETTINEN KYSYMYS, en siis itse ole tällainen mies mutta olen kyllä kokenut mieheltä tällaista ja mietin miten tässä tilanteessa pitäisi toimia, onko normaalia hyväksyä se?)

Saako tyttöporukalla mennä iltaa istumaan alkoholin merkeissä jonkun tämän porukan jäsenen kotiin?

Keräisin kamani ja toivottaisin miehelle hyvää loppuelämää. Kehoittaisin myös työstämään itsetunto-ongelmiaan niin jatkossa saattaisi onnistuakin parisuhteissaan.