Lue keskustelun säännöt.
Mikä yhdistää ihmisiä, jotka haluavat parisuhteessa tehdä kaiken yhdessä?
25.02.2019 |
Tiedättehän, että toiset matkustavat erikseen, näkevät omia kavereitaan yms. Ja toiset menevät ruokakauppaankin aina yhdessä. Tai ainakin menisivät kaikkialle yhdessä, jos suinkin pystyisivät.
Minun eksäni oli sellainen. Ja siskoni eksä myös. Aloimme miettimään, miksi meillä oli tuollaiset eksät? Mitä se kertoo meidän lapsuudestamme, että päädyimme naimisiin sellaisten kanssa? Ja mikä on yhteinen nimittäjä miehissä?
Kommentit (88)
Mikä yhdistää ihmisiä, jotka tunkevat väkisin kolmanneksi pyöräksi pariskuntien seuraan, ja syyllistävät vielä parisuhderiippuvaiseksi, jos ei seura kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen vanhempaa pariskuntaa.Yhdessä pyykkitupaan yhdessä kävelylle.Ja jos toinen parkkipaikalla viipyy odottaa puoliso sitä rapun oven suussa Eikö se pääse kotiin ilman toista.Ja odottaa portilla jos kävelylle menee jos mies viipyy vielä sisällä.Joka paikkaan yhdessä.
meil on ainaki hyvä meininki ja kivaa yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vanhempaa pariskuntaa.Yhdessä pyykkitupaan yhdessä kävelylle.Ja jos toinen parkkipaikalla viipyy odottaa puoliso sitä rapun oven suussa Eikö se pääse kotiin ilman toista.Ja odottaa portilla jos kävelylle menee jos mies viipyy vielä sisällä.Joka paikkaan yhdessä.
sitä kutsutaan rakkaudeksi
Taas sellainen asia jossa vedetään turhaan mutkat suoriksi ääripäihin. Aika harva pariskunta on sellainen, että ei tee mitään yksin tai näkee toisiaan vain kotona. Ymmärrän hyvin, jos johonkin pitkäaikaisten kaverien tyttöjeniltaan ei haluta Liisan poikaystävää riippakiveksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vanhempaa pariskuntaa.Yhdessä pyykkitupaan yhdessä kävelylle.Ja jos toinen parkkipaikalla viipyy odottaa puoliso sitä rapun oven suussa Eikö se pääse kotiin ilman toista.Ja odottaa portilla jos kävelylle menee jos mies viipyy vielä sisällä.Joka paikkaan yhdessä.
Tuo on erittäin kaunis tapa ja lisää myös turvallisuutta. Pyykit laitetaan yhdessä = autetaan toista - mitä vikaa?
Toinen avaa lukon ja oven = autetaan toista, sanotaan myös kohteliaisuudeksi. Mitä vikaa?
Odotetaan toista, ettei vain toiselle ole jotain sattunut - yhdessähän sinne kävelylle mennään.
Oma isäni auttoi aina takin äitini (ja vieraiden) päältä ja päälle lähtiessä. Nämä ovat niitä kadonneita eleitä teiltä nuorilta, minäminä - ihmisiltä.
Minun mielestäni se on yksi parisuhteen hoitomuoto että on elämässä myös omia harrastuksia ja asioita joita tehdään ilman puolisoa. Sitten on lisäksi ne yhteiset asiat ja harrastukset myös. Ja nukkumaan meno yhdessä on kyllä parasta parisuhteen ylläpitävää läheisyyttä myös <3 Ne ketkä tekee kaiken yhdessä niin onko sitten parisuhteessa sellaista tervettä erillisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvaisuus ja persoonan puute. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät vietä omaa aikaa ollenkaan. Milloin niillä on aikaa ajatella ja pohtia asioita? Ehkä eivät sitten tee sellaista ollenkaan.
27v suhteessa ja tehdään paljon asioita yhdessä, mies on mun paras ystäväni. Olemme molemmat olleet vuosia etätöissäkin joten yhdessä tässäkin 24/7. Samat unelmat joita toteutetaan. Voidaan käydä kaksin kaupassa mutta jos käyn yksin mies hakee kuitenkin tavarat autosta ettei mun tarvite kantaa
Ystäviä tavataan enemmän perheittäin ja pareittain mutta mulla on myös omia ystäviä reissuihin ja harrastuksiin.
Nykyisin ollaan 3-4kk vuodesta eri maissa eli pärjätään itseksemmekin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus yhdistää.
yhteinen vanhemmuus ja kaveruus yhdistää ei rakkaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on paras ystäväni. Olisi aika hassua enää näin keski-iässä kulkea jossain kaveripiireissä.
En tarkoita tuota.
Tarkoitan tätä omasta menneisyydestäni: mies ei voinut käydä vanhempiensa luona ellen minä ollut mukana. Hänelle ei sopinut, että sukuloi yksin kaukaisemmankaan sukulaisen mukana. Halusi, että minä harrastan samoja asioita kuin hän. Sittariin aina yhdessä. Samaan aikaan aina nukkumaan... tietysti lomat oli 100 prosenttisesti yhdessä.
Vähän ahdistavalta kuulostaa? En haluaisi tuollaista suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset katsovat tätä aina niin tiukasti siitä omasta vinkkelistään. Tässä ketjussa yhdessä kaiken tekevät sanovat, että se on sitä rakkautta. Se on sitä oikeanlaista rakkautta. Ne taas, joitten pirtaan paremmin sopii elää yksilöinä, ovat sitä mieltä, että heidän tapansa on sitä rakkautta, oikeanlaista.
Joku vastasi, että hänen parisuhteessaan asiat tehdään yhdessä, esim. sukuloinnit. Jos häntä ei huvita lähteä, niin sitten ei mennä. Mennään kun häntäkin huvittaa. Eikö tällöin ole silloin tehty juuri sen toisen halun mukaan ja toinen mukautuu? Toisen toiveet ovat etusijalla. Ehkä tällaisessa suhteessa asioissa on kuitenkin tasapaino, joku muu asia menee sitten enemmän toisen halun mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Mikä yhdistää ihmisiä, jotka tunkevat väkisin kolmanneksi pyöräksi pariskuntien seuraan, ja syyllistävät vielä parisuhderiippuvaiseksi, jos ei seura kiinnosta.
Pariskuntien kanssa oleminen on todella rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä yhdistää ihmisiä, jotka tunkevat väkisin kolmanneksi pyöräksi pariskuntien seuraan, ja syyllistävät vielä parisuhderiippuvaiseksi, jos ei seura kiinnosta.
Pariskuntien kanssa oleminen on todella rasittavaa.
Sama. Ei käy.
En tunne yhtään pariskuntaa jotka matkustelevat erikseen.
Mulla on aina ollut päinvastoin. Jos olen huomannut, että joku mies tai vaikka naiskaverikin haluaa "ripustautua" minuun - olen lähtenyt siitä suhteesta. Olen sitten päätynyt aika huonojen miesten kanssa yhteen: egoisteja, joille on se ja sama mitä minä puuhaan, heillä on omat juttunsa. Ei olla kävelty käsi kädessä, ei ole ollut paljon hellyyttäkään. Mulle on tehty outoja temppuja. Päädyin naimisiin ihan oikean narsistin kanssa. Nää miehet on etsineet hyvin itsenäistä naista, ei siksi että se viehättää heitä vaan kontrolloidakseen ja murtaaksen itsenäisyyteni.
Lapsuuden perheessäni oli kylmät itsekkäät vanhemmat, jotka ei meitä lapsia kuunnelleet eikä auttaneet missään. Nyt kun olen 50v näen kuvion, mutta nuorena en nähnyt.
Me tehdään lähes kaikki yhdessä ja minusta se on ihanaa. 25 vuotta yhdessä ja aina vaan viihdytään parhaiten toistemme seurassa, ei tule tylsää hetkeä. Itse kasvoin perheessä, jossa vanhemmilla ei ollut mitään yhteistä lasta lukuunottamatta, joten nautin siitä, että olen onnistunut rakentamaan toisenlaisen suhteen.
Minua ärsyttää, kun ystäväni on juuri tuollainen, että mitään ei voi tehdä ilman miestään. Hän ei enää osallistu 3 x vuodessä järjestettäviin tyttöjeniltoihin, hän ei lähde lasilliselle, kahville, leffaan, kylään tms. mitä ennen tuota miestä. Pariskuntailtoihin kyllä osallistuvat. Olisi kiva myös nähdä joskus ilman miehiä...
Kyllä minäkin pitkälti teen asioita mieheni kanssa, mutta on myös omia kavereita ja omia harrastuksia.