Lue keskustelun säännöt.
Tutkin miehen puhelimen
25.02.2019 |
Tulin viikonloppuna baarista kotiin ja mies oli nukkumassa joten jostain älyttömästä hetken mielijohteesta uteliaisuuksissani tutkin miehen puhelimen. En lukenut viestejä, mutta katsoin että kenen kanssa keskusteluja on ja katsoin vähän kuvia. Oon ollut aina sitä mieltä että mies ei ole ihan täysin eksästään päässyt yli ja kuinka ollakaan kaikki eksän kuvat löytyi edelleen puhelimesta ja nyt se tunne vain vahvistui.
En kuitenkaan ole mitenkään mustasukkainen ja luotan mieheen. Aikaisemmin mulla oli tosi pahoja luottamusongelmia menneisyyden kokemuksista johtuen, mutta uskon luottavani nykyiseen vaikka välillä on heikkoja hetkiä. Mulla on tästä ihan karsea olo, enkä varmaan koskaan anna itselleni anteeksi että tein noin vaikka luotan mieheeni täysin. Tekisi mieli erota ihan sen takia että koen tehneeni niin väärin että ansaitsisin tulla jätetyksi. En ole kertaakaan tämän parisuhteen aikana tehnyt mitään tällaista tai ylipäätään mitään mikä voisi koitua suhteen kohtaloksi, mutta nyt tiedän mokanneeni aivan täysin. Tiedän että tämä nyt täyttyy haukkukommenteista mutta aivan sama, koen ansainneeni sen ja tiedän mitä tein ja mun täytyy elää tämän asian kanssa mutta oli vaan pakko saada sanottua edes jollekin.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni murtautui työsuhdekännykkääni joitain kuukausia sitte ja tutki läpi kaiken mahdollisen. Se oli yksi muutamasta ratkaisevasta teosta, joiden vuoksi otan hänestä eron. Paljon olen loukkauksia sietänyt, mutta rajansa kaikella. Tuollainen teko osoittaa todella häikäilemätöntä ja kontrolloivaa luonnetta, täydellistä luottamuksen ja kunnioituksen puutetta, sekä ilmetessään romuttaa myös toisen luottamuksen ja kunnioituksen, joita terve parisuhde vaatisi.
Löysikö se vaimo sieltä jotain? Oliko hänellä syytä epäillä pettämistä?
Ei löytänyt mitään yllättävää. Olin kertonut ihan itse vapaaehtoisesti kaiken, sillä taustalla oli se, että olin ihastunut naiseen, jonka kanssa olin myös viestitellyt. Tunnustin tämän kun parisuhde kriisiytyi muutenkin, mutta ilmeisesti tunnustus toimi tasan päinvastoin kuin piti ja vaimon epäluulot siitä vain yltyivät. Sehän siinä alkoikin v*tuttaa, kun vilpittömyyteni ja rehellisyyteni teki niin suuren vaikutuksen, että toinen ei uskonut ilmeisesti sanaakaan. Luurista siis löytyi juuri sitä mitä olin kertonutkin tapahtuneen.
Mitä v*ttua? Syytätkö nyt tosiaan vaimoasi tästä minkä olet itse aiheuttanut? Miten mikään parisuhde voi toimia tuollaisen jälkeen, että toinen viestittelee ihmiselle, johon on ihastunut!? Siinä mielessä vaimosi oli täysi ääliö, että ei jättänyt sinua heti, kun olet rehellisesti kertonut asioista. Mikset sinä jättänyt vaimoasi?
Annahan niin selitän vähän selkeämmin, josko sitten ymmärtäisit sinäkin. Minä en syytä vaimoa muusta kuin hänen omista teoistaan, joiden osalta syyllisyydestä ei ole mitään epäselvyyttä. Minä en niitä mitenkään aiheuttanut. Hän itse päätti tehdä useita rikoksia ja luottamuksen pettää, koska ei itse luottanut minuun. Epäluottamuksensa taas johtui siitä, että minä olin rehellinen. Jos olisin salannut ja kieltänyt kaiken, mitään ei ehkä olisi tapahtunut. Minä en jättänyt vaimoani, koska en sellaista tuolloin halunnut, vaan yritin korjata pahasti pitkään säröilleen suhteen, jonka tila oli kriisiytynyt. Ei hänkään sitä halunnut. Kutsu häntä ääliöksi jos haluat olla mahdollisimman ilkeä, mutta me olimme kuitenkin sitoutuneet valintoihimme ja toisiimme. Emme elä teinilandiassa, jossa kinastelu telkkariohjelmasta johtaa eroon. Aikuisena on huomioitava lapset ja toimeentulo ja monenlaisia tärkeitä asioita ja arvoja.
Luuletko tosiaan, että "rehellisyydelläsi" oli mitään muuta merkitystä vaimollesi, kuin se, että se todellakin tuhosi suhteen ja luottamuksen? Jotkut juu varmasti jatkavat tuollaista suhdetta, koska pelkäävät tulevaisuutta ja yksin jäämistä, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki jatkuisi ennallaan. Miten sinä korjasit suhdetta? Juoksit toisen naisen syliin? Kerroitko muka heti salasuhteestasi vaimolle vai jäitkö jostain epämääräisestä käytöksestä kiinni, joten oli pakko kertoa, kun omatunto kolkutti?
Minä en luule mitään vaan kerron mitä tapahtui. Itse arvostan rehellisyyttä yli kaiken, mutta jos emme jaa samoja tärkeimpiä arvoja puolison kanssa, niin ehkä emme sitten kuulu yhteen. Minusta ei ole valehtelijaksi enkä halua valehdella varsinkaan tärkeille/läheisille ihmisille edes silloin kun totuus sattuu.
Pettäminen on myös valehtelua.
Ei ole jos sitä ei salaa. Pettää voi rehellisestikin. Ei tunteilleen mitään mahda ja petollisille teille voi lipsua ihan huomaamattaankin. En minä oikeastaan tietoisesti hakeutunut pettämään vaan ihastuin ja hain ymmärrystä ihmiseltä, jolta sitä liikeni, kun kotona sain osakseni vain vihaa ja halveksuntaa. Tajusin aika myöhään että tämähän saattaa olla pettämistä, silloin, kun tunteet jo roihusivat ja niitä oli jo ilmaistu. Sellaista voi kutsua vahingoksi.
Miten pettää voi muka rehellisesti? Eri juttu, jos on yhteisymmärryksessä sovittu avoimesta suhteesta, että saa paneskella muitakin, niin se ei ole pettämistä. Se, että toisen selän takana tehdään asioita, joista ei ole sovittu on pettämistä ja valehtelua, vaikka kuinka kertoisi jälkeenpäin. Eri asia, jos kerrot, että petän sinua 2 viikon päästä ja teet niin, mutta kukaan ei tee näin, vaan asioista kerrotaan jälkikäteen, jos kerrotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viestintäsalaisuudesta ja vankeudesta höpöttävä voi syödä kukkahattunsa.
Ei ole ainottakaan ennakkotapausta jossa on joutunut vankilaan luettuaan puolison viestit. Ei edes sakkoja.
Nämä useimmiten ratkaistaankin joko sopimalla tai korpilailla. Esimerkiksi yritys ei halua pilata mainettaan tuomalla julki, että sen johtajan mustasukkainen eukko on käynyt lukemassa ja ehkä kopioimassa tärkeät yrityssalaisuudet, joten käräjäoikeuden sijaan sovitaan esimerkiksi että ukon palkasta leikataan 50% puoleksi vuodeksi ja pariskunta sopikoon keskenään kuinka menetys jyvitetään. Tai ihan vaan yksinkertaisesti nyrkki silmään on nopea pikaoikeudenkäynti, jossa syyttäjä, tuomari ja lakimies ovat sama kuin toimeenpaneva valta, ja riski uusiutumisesta on yleensä vähäinen. Se ei silti tee mainitusta rikoksesta millään lailla hyväksyttävämpää tai vähemän laitonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni murtautui työsuhdekännykkääni joitain kuukausia sitte ja tutki läpi kaiken mahdollisen. Se oli yksi muutamasta ratkaisevasta teosta, joiden vuoksi otan hänestä eron. Paljon olen loukkauksia sietänyt, mutta rajansa kaikella. Tuollainen teko osoittaa todella häikäilemätöntä ja kontrolloivaa luonnetta, täydellistä luottamuksen ja kunnioituksen puutetta, sekä ilmetessään romuttaa myös toisen luottamuksen ja kunnioituksen, joita terve parisuhde vaatisi.
Löysikö se vaimo sieltä jotain? Oliko hänellä syytä epäillä pettämistä?
Ei löytänyt mitään yllättävää. Olin kertonut ihan itse vapaaehtoisesti kaiken, sillä taustalla oli se, että olin ihastunut naiseen, jonka kanssa olin myös viestitellyt. Tunnustin tämän kun parisuhde kriisiytyi muutenkin, mutta ilmeisesti tunnustus toimi tasan päinvastoin kuin piti ja vaimon epäluulot siitä vain yltyivät. Sehän siinä alkoikin v*tuttaa, kun vilpittömyyteni ja rehellisyyteni teki niin suuren vaikutuksen, että toinen ei uskonut ilmeisesti sanaakaan. Luurista siis löytyi juuri sitä mitä olin kertonutkin tapahtuneen.
Mitä v*ttua? Syytätkö nyt tosiaan vaimoasi tästä minkä olet itse aiheuttanut? Miten mikään parisuhde voi toimia tuollaisen jälkeen, että toinen viestittelee ihmiselle, johon on ihastunut!? Siinä mielessä vaimosi oli täysi ääliö, että ei jättänyt sinua heti, kun olet rehellisesti kertonut asioista. Mikset sinä jättänyt vaimoasi?
Annahan niin selitän vähän selkeämmin, josko sitten ymmärtäisit sinäkin. Minä en syytä vaimoa muusta kuin hänen omista teoistaan, joiden osalta syyllisyydestä ei ole mitään epäselvyyttä. Minä en niitä mitenkään aiheuttanut. Hän itse päätti tehdä useita rikoksia ja luottamuksen pettää, koska ei itse luottanut minuun. Epäluottamuksensa taas johtui siitä, että minä olin rehellinen. Jos olisin salannut ja kieltänyt kaiken, mitään ei ehkä olisi tapahtunut. Minä en jättänyt vaimoani, koska en sellaista tuolloin halunnut, vaan yritin korjata pahasti pitkään säröilleen suhteen, jonka tila oli kriisiytynyt. Ei hänkään sitä halunnut. Kutsu häntä ääliöksi jos haluat olla mahdollisimman ilkeä, mutta me olimme kuitenkin sitoutuneet valintoihimme ja toisiimme. Emme elä teinilandiassa, jossa kinastelu telkkariohjelmasta johtaa eroon. Aikuisena on huomioitava lapset ja toimeentulo ja monenlaisia tärkeitä asioita ja arvoja.
Luuletko tosiaan, että "rehellisyydelläsi" oli mitään muuta merkitystä vaimollesi, kuin se, että se todellakin tuhosi suhteen ja luottamuksen? Jotkut juu varmasti jatkavat tuollaista suhdetta, koska pelkäävät tulevaisuutta ja yksin jäämistä, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki jatkuisi ennallaan. Miten sinä korjasit suhdetta? Juoksit toisen naisen syliin? Kerroitko muka heti salasuhteestasi vaimolle vai jäitkö jostain epämääräisestä käytöksestä kiinni, joten oli pakko kertoa, kun omatunto kolkutti?
Minä en luule mitään vaan kerron mitä tapahtui. Itse arvostan rehellisyyttä yli kaiken, mutta jos emme jaa samoja tärkeimpiä arvoja puolison kanssa, niin ehkä emme sitten kuulu yhteen. Minusta ei ole valehtelijaksi enkä halua valehdella varsinkaan tärkeille/läheisille ihmisille edes silloin kun totuus sattuu.
Pettäminen on myös valehtelua.
Ei ole jos sitä ei salaa. Pettää voi rehellisestikin. Ei tunteilleen mitään mahda ja petollisille teille voi lipsua ihan huomaamattaankin. En minä oikeastaan tietoisesti hakeutunut pettämään vaan ihastuin ja hain ymmärrystä ihmiseltä, jolta sitä liikeni, kun kotona sain osakseni vain vihaa ja halveksuntaa. Tajusin aika myöhään että tämähän saattaa olla pettämistä, silloin, kun tunteet jo roihusivat ja niitä oli jo ilmaistu. Sellaista voi kutsua vahingoksi.
Miten pettää voi muka rehellisesti? Eri juttu, jos on yhteisymmärryksessä sovittu avoimesta suhteesta, että saa paneskella muitakin, niin se ei ole pettämistä. Se, että toisen selän takana tehdään asioita, joista ei ole sovittu on pettämistä ja valehtelua, vaikka kuinka kertoisi jälkeenpäin. Eri asia, jos kerrot, että petän sinua 2 viikon päästä ja teet niin, mutta kukaan ei tee näin, vaan asioista kerrotaan jälkikäteen, jos kerrotaan.
Jos sattuu vahinko, ei siitä voi kertoa etukäteen. Ainoastaan jälkikäteen. En voi kertoa puolisolleni nyt, että tulen huomenna liukastumaan kauppakassin kanssa, joudun ensiapuun paikattavaksi ja rikki menneet ostokset jäävät lumihankeen, enkä enää ehdi kauppaan uusia hakemaan, hjoten huomenna ei olekaan sovittua ruokaa kotona. Voin kertoa sen vasta jälkikäteen, mutta ei se tee siitä valehtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni murtautui työsuhdekännykkääni joitain kuukausia sitte ja tutki läpi kaiken mahdollisen. Se oli yksi muutamasta ratkaisevasta teosta, joiden vuoksi otan hänestä eron. Paljon olen loukkauksia sietänyt, mutta rajansa kaikella. Tuollainen teko osoittaa todella häikäilemätöntä ja kontrolloivaa luonnetta, täydellistä luottamuksen ja kunnioituksen puutetta, sekä ilmetessään romuttaa myös toisen luottamuksen ja kunnioituksen, joita terve parisuhde vaatisi.
Löysikö se vaimo sieltä jotain? Oliko hänellä syytä epäillä pettämistä?
Ei löytänyt mitään yllättävää. Olin kertonut ihan itse vapaaehtoisesti kaiken, sillä taustalla oli se, että olin ihastunut naiseen, jonka kanssa olin myös viestitellyt. Tunnustin tämän kun parisuhde kriisiytyi muutenkin, mutta ilmeisesti tunnustus toimi tasan päinvastoin kuin piti ja vaimon epäluulot siitä vain yltyivät. Sehän siinä alkoikin v*tuttaa, kun vilpittömyyteni ja rehellisyyteni teki niin suuren vaikutuksen, että toinen ei uskonut ilmeisesti sanaakaan. Luurista siis löytyi juuri sitä mitä olin kertonutkin tapahtuneen.
Mitä v*ttua? Syytätkö nyt tosiaan vaimoasi tästä minkä olet itse aiheuttanut? Miten mikään parisuhde voi toimia tuollaisen jälkeen, että toinen viestittelee ihmiselle, johon on ihastunut!? Siinä mielessä vaimosi oli täysi ääliö, että ei jättänyt sinua heti, kun olet rehellisesti kertonut asioista. Mikset sinä jättänyt vaimoasi?
Annahan niin selitän vähän selkeämmin, josko sitten ymmärtäisit sinäkin. Minä en syytä vaimoa muusta kuin hänen omista teoistaan, joiden osalta syyllisyydestä ei ole mitään epäselvyyttä. Minä en niitä mitenkään aiheuttanut. Hän itse päätti tehdä useita rikoksia ja luottamuksen pettää, koska ei itse luottanut minuun. Epäluottamuksensa taas johtui siitä, että minä olin rehellinen. Jos olisin salannut ja kieltänyt kaiken, mitään ei ehkä olisi tapahtunut. Minä en jättänyt vaimoani, koska en sellaista tuolloin halunnut, vaan yritin korjata pahasti pitkään säröilleen suhteen, jonka tila oli kriisiytynyt. Ei hänkään sitä halunnut. Kutsu häntä ääliöksi jos haluat olla mahdollisimman ilkeä, mutta me olimme kuitenkin sitoutuneet valintoihimme ja toisiimme. Emme elä teinilandiassa, jossa kinastelu telkkariohjelmasta johtaa eroon. Aikuisena on huomioitava lapset ja toimeentulo ja monenlaisia tärkeitä asioita ja arvoja.
Luuletko tosiaan, että "rehellisyydelläsi" oli mitään muuta merkitystä vaimollesi, kuin se, että se todellakin tuhosi suhteen ja luottamuksen? Jotkut juu varmasti jatkavat tuollaista suhdetta, koska pelkäävät tulevaisuutta ja yksin jäämistä, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki jatkuisi ennallaan. Miten sinä korjasit suhdetta? Juoksit toisen naisen syliin? Kerroitko muka heti salasuhteestasi vaimolle vai jäitkö jostain epämääräisestä käytöksestä kiinni, joten oli pakko kertoa, kun omatunto kolkutti?
Minä en luule mitään vaan kerron mitä tapahtui. Itse arvostan rehellisyyttä yli kaiken, mutta jos emme jaa samoja tärkeimpiä arvoja puolison kanssa, niin ehkä emme sitten kuulu yhteen. Minusta ei ole valehtelijaksi enkä halua valehdella varsinkaan tärkeille/läheisille ihmisille edes silloin kun totuus sattuu.
Pettäminen on myös valehtelua.
Ei ole jos sitä ei salaa. Pettää voi rehellisestikin. Ei tunteilleen mitään mahda ja petollisille teille voi lipsua ihan huomaamattaankin. En minä oikeastaan tietoisesti hakeutunut pettämään vaan ihastuin ja hain ymmärrystä ihmiseltä, jolta sitä liikeni, kun kotona sain osakseni vain vihaa ja halveksuntaa. Tajusin aika myöhään että tämähän saattaa olla pettämistä, silloin, kun tunteet jo roihusivat ja niitä oli jo ilmaistu. Sellaista voi kutsua vahingoksi.
Miten pettää voi muka rehellisesti? Eri juttu, jos on yhteisymmärryksessä sovittu avoimesta suhteesta, että saa paneskella muitakin, niin se ei ole pettämistä. Se, että toisen selän takana tehdään asioita, joista ei ole sovittu on pettämistä ja valehtelua, vaikka kuinka kertoisi jälkeenpäin. Eri asia, jos kerrot, että petän sinua 2 viikon päästä ja teet niin, mutta kukaan ei tee näin, vaan asioista kerrotaan jälkikäteen, jos kerrotaan.
Jos sattuu vahinko, ei siitä voi kertoa etukäteen. Ainoastaan jälkikäteen. En voi kertoa puolisolleni nyt, että tulen huomenna liukastumaan kauppakassin kanssa, joudun ensiapuun paikattavaksi ja rikki menneet ostokset jäävät lumihankeen, enkä enää ehdi kauppaan uusia hakemaan, hjoten huomenna ei olekaan sovittua ruokaa kotona. Voin kertoa sen vasta jälkikäteen, mutta ei se tee siitä valehtelua.
Vahingossa kävi sillein, että Mirkku kaatui päälleni ja kikkelini meni hänen pimpslooraan? Ei pettäminen ole koskaan vahinko, vaan tietoinen teko. Alkoholi saattaa sekoittaa arviointikykyä, mutta kyllä se siltikin on tietoinen loukkaus toista kohtaan ja silkkaa itsekkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni murtautui työsuhdekännykkääni joitain kuukausia sitte ja tutki läpi kaiken mahdollisen. Se oli yksi muutamasta ratkaisevasta teosta, joiden vuoksi otan hänestä eron. Paljon olen loukkauksia sietänyt, mutta rajansa kaikella. Tuollainen teko osoittaa todella häikäilemätöntä ja kontrolloivaa luonnetta, täydellistä luottamuksen ja kunnioituksen puutetta, sekä ilmetessään romuttaa myös toisen luottamuksen ja kunnioituksen, joita terve parisuhde vaatisi.
Löysikö se vaimo sieltä jotain? Oliko hänellä syytä epäillä pettämistä?
Ei löytänyt mitään yllättävää. Olin kertonut ihan itse vapaaehtoisesti kaiken, sillä taustalla oli se, että olin ihastunut naiseen, jonka kanssa olin myös viestitellyt. Tunnustin tämän kun parisuhde kriisiytyi muutenkin, mutta ilmeisesti tunnustus toimi tasan päinvastoin kuin piti ja vaimon epäluulot siitä vain yltyivät. Sehän siinä alkoikin v*tuttaa, kun vilpittömyyteni ja rehellisyyteni teki niin suuren vaikutuksen, että toinen ei uskonut ilmeisesti sanaakaan. Luurista siis löytyi juuri sitä mitä olin kertonutkin tapahtuneen.
Mitä v*ttua? Syytätkö nyt tosiaan vaimoasi tästä minkä olet itse aiheuttanut? Miten mikään parisuhde voi toimia tuollaisen jälkeen, että toinen viestittelee ihmiselle, johon on ihastunut!? Siinä mielessä vaimosi oli täysi ääliö, että ei jättänyt sinua heti, kun olet rehellisesti kertonut asioista. Mikset sinä jättänyt vaimoasi?
Annahan niin selitän vähän selkeämmin, josko sitten ymmärtäisit sinäkin. Minä en syytä vaimoa muusta kuin hänen omista teoistaan, joiden osalta syyllisyydestä ei ole mitään epäselvyyttä. Minä en niitä mitenkään aiheuttanut. Hän itse päätti tehdä useita rikoksia ja luottamuksen pettää, koska ei itse luottanut minuun. Epäluottamuksensa taas johtui siitä, että minä olin rehellinen. Jos olisin salannut ja kieltänyt kaiken, mitään ei ehkä olisi tapahtunut. Minä en jättänyt vaimoani, koska en sellaista tuolloin halunnut, vaan yritin korjata pahasti pitkään säröilleen suhteen, jonka tila oli kriisiytynyt. Ei hänkään sitä halunnut. Kutsu häntä ääliöksi jos haluat olla mahdollisimman ilkeä, mutta me olimme kuitenkin sitoutuneet valintoihimme ja toisiimme. Emme elä teinilandiassa, jossa kinastelu telkkariohjelmasta johtaa eroon. Aikuisena on huomioitava lapset ja toimeentulo ja monenlaisia tärkeitä asioita ja arvoja.
Luuletko tosiaan, että "rehellisyydelläsi" oli mitään muuta merkitystä vaimollesi, kuin se, että se todellakin tuhosi suhteen ja luottamuksen? Jotkut juu varmasti jatkavat tuollaista suhdetta, koska pelkäävät tulevaisuutta ja yksin jäämistä, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki jatkuisi ennallaan. Miten sinä korjasit suhdetta? Juoksit toisen naisen syliin? Kerroitko muka heti salasuhteestasi vaimolle vai jäitkö jostain epämääräisestä käytöksestä kiinni, joten oli pakko kertoa, kun omatunto kolkutti?
Minä en luule mitään vaan kerron mitä tapahtui. Itse arvostan rehellisyyttä yli kaiken, mutta jos emme jaa samoja tärkeimpiä arvoja puolison kanssa, niin ehkä emme sitten kuulu yhteen. Minusta ei ole valehtelijaksi enkä halua valehdella varsinkaan tärkeille/läheisille ihmisille edes silloin kun totuus sattuu.
Pettäminen on myös valehtelua.
Ei ole jos sitä ei salaa. Pettää voi rehellisestikin. Ei tunteilleen mitään mahda ja petollisille teille voi lipsua ihan huomaamattaankin. En minä oikeastaan tietoisesti hakeutunut pettämään vaan ihastuin ja hain ymmärrystä ihmiseltä, jolta sitä liikeni, kun kotona sain osakseni vain vihaa ja halveksuntaa. Tajusin aika myöhään että tämähän saattaa olla pettämistä, silloin, kun tunteet jo roihusivat ja niitä oli jo ilmaistu. Sellaista voi kutsua vahingoksi.
Tunteilleen todellakin voi. Yksikään, joka pettää ei tee sitä vahingossa. Pettäminen on aina tietoinen valinta vaikka yrittäisit väittää mitä tahansa muuta. Siitä syystä ihmisillä on aivot, mutta valitettavan usein nämä pettäjät eivät käytä niitä vaan alapäätään, joka ei osaakaan ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni murtautui työsuhdekännykkääni joitain kuukausia sitte ja tutki läpi kaiken mahdollisen. Se oli yksi muutamasta ratkaisevasta teosta, joiden vuoksi otan hänestä eron. Paljon olen loukkauksia sietänyt, mutta rajansa kaikella. Tuollainen teko osoittaa todella häikäilemätöntä ja kontrolloivaa luonnetta, täydellistä luottamuksen ja kunnioituksen puutetta, sekä ilmetessään romuttaa myös toisen luottamuksen ja kunnioituksen, joita terve parisuhde vaatisi.
Löysikö se vaimo sieltä jotain? Oliko hänellä syytä epäillä pettämistä?
Ei löytänyt mitään yllättävää. Olin kertonut ihan itse vapaaehtoisesti kaiken, sillä taustalla oli se, että olin ihastunut naiseen, jonka kanssa olin myös viestitellyt. Tunnustin tämän kun parisuhde kriisiytyi muutenkin, mutta ilmeisesti tunnustus toimi tasan päinvastoin kuin piti ja vaimon epäluulot siitä vain yltyivät. Sehän siinä alkoikin v*tuttaa, kun vilpittömyyteni ja rehellisyyteni teki niin suuren vaikutuksen, että toinen ei uskonut ilmeisesti sanaakaan. Luurista siis löytyi juuri sitä mitä olin kertonutkin tapahtuneen.
Mitä v*ttua? Syytätkö nyt tosiaan vaimoasi tästä minkä olet itse aiheuttanut? Miten mikään parisuhde voi toimia tuollaisen jälkeen, että toinen viestittelee ihmiselle, johon on ihastunut!? Siinä mielessä vaimosi oli täysi ääliö, että ei jättänyt sinua heti, kun olet rehellisesti kertonut asioista. Mikset sinä jättänyt vaimoasi?
Annahan niin selitän vähän selkeämmin, josko sitten ymmärtäisit sinäkin. Minä en syytä vaimoa muusta kuin hänen omista teoistaan, joiden osalta syyllisyydestä ei ole mitään epäselvyyttä. Minä en niitä mitenkään aiheuttanut. Hän itse päätti tehdä useita rikoksia ja luottamuksen pettää, koska ei itse luottanut minuun. Epäluottamuksensa taas johtui siitä, että minä olin rehellinen. Jos olisin salannut ja kieltänyt kaiken, mitään ei ehkä olisi tapahtunut. Minä en jättänyt vaimoani, koska en sellaista tuolloin halunnut, vaan yritin korjata pahasti pitkään säröilleen suhteen, jonka tila oli kriisiytynyt. Ei hänkään sitä halunnut. Kutsu häntä ääliöksi jos haluat olla mahdollisimman ilkeä, mutta me olimme kuitenkin sitoutuneet valintoihimme ja toisiimme. Emme elä teinilandiassa, jossa kinastelu telkkariohjelmasta johtaa eroon. Aikuisena on huomioitava lapset ja toimeentulo ja monenlaisia tärkeitä asioita ja arvoja.
Luuletko tosiaan, että "rehellisyydelläsi" oli mitään muuta merkitystä vaimollesi, kuin se, että se todellakin tuhosi suhteen ja luottamuksen? Jotkut juu varmasti jatkavat tuollaista suhdetta, koska pelkäävät tulevaisuutta ja yksin jäämistä, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki jatkuisi ennallaan. Miten sinä korjasit suhdetta? Juoksit toisen naisen syliin? Kerroitko muka heti salasuhteestasi vaimolle vai jäitkö jostain epämääräisestä käytöksestä kiinni, joten oli pakko kertoa, kun omatunto kolkutti?
Minä en luule mitään vaan kerron mitä tapahtui. Itse arvostan rehellisyyttä yli kaiken, mutta jos emme jaa samoja tärkeimpiä arvoja puolison kanssa, niin ehkä emme sitten kuulu yhteen. Minusta ei ole valehtelijaksi enkä halua valehdella varsinkaan tärkeille/läheisille ihmisille edes silloin kun totuus sattuu.
Pettäminen on myös valehtelua.
Ei ole jos sitä ei salaa. Pettää voi rehellisestikin. Ei tunteilleen mitään mahda ja petollisille teille voi lipsua ihan huomaamattaankin. En minä oikeastaan tietoisesti hakeutunut pettämään vaan ihastuin ja hain ymmärrystä ihmiseltä, jolta sitä liikeni, kun kotona sain osakseni vain vihaa ja halveksuntaa. Tajusin aika myöhään että tämähän saattaa olla pettämistä, silloin, kun tunteet jo roihusivat ja niitä oli jo ilmaistu. Sellaista voi kutsua vahingoksi.
Miten pettää voi muka rehellisesti? Eri juttu, jos on yhteisymmärryksessä sovittu avoimesta suhteesta, että saa paneskella muitakin, niin se ei ole pettämistä. Se, että toisen selän takana tehdään asioita, joista ei ole sovittu on pettämistä ja valehtelua, vaikka kuinka kertoisi jälkeenpäin. Eri asia, jos kerrot, että petän sinua 2 viikon päästä ja teet niin, mutta kukaan ei tee näin, vaan asioista kerrotaan jälkikäteen, jos kerrotaan.
Jos sattuu vahinko, ei siitä voi kertoa etukäteen. Ainoastaan jälkikäteen. En voi kertoa puolisolleni nyt, että tulen huomenna liukastumaan kauppakassin kanssa, joudun ensiapuun paikattavaksi ja rikki menneet ostokset jäävät lumihankeen, enkä enää ehdi kauppaan uusia hakemaan, hjoten huomenna ei olekaan sovittua ruokaa kotona. Voin kertoa sen vasta jälkikäteen, mutta ei se tee siitä valehtelua.
Vahingossa kävi sillein, että Mirkku kaatui päälleni ja kikkelini meni hänen pimpslooraan? Ei pettäminen ole koskaan vahinko, vaan tietoinen teko. Alkoholi saattaa sekoittaa arviointikykyä, mutta kyllä se siltikin on tietoinen loukkaus toista kohtaan ja silkkaa itsekkyyttä.
Sinä puhut nyt yhdynnästä, mutta sitä tuskin on tehty puhelimella, jonka urkkimisesta ketjussa oli kyse. Puhelimen kohdalla kyse oli viestien vaihdosta jonkun kanssa. Se on ehkä vähän eri asia kuin seksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni murtautui työsuhdekännykkääni joitain kuukausia sitte ja tutki läpi kaiken mahdollisen. Se oli yksi muutamasta ratkaisevasta teosta, joiden vuoksi otan hänestä eron. Paljon olen loukkauksia sietänyt, mutta rajansa kaikella. Tuollainen teko osoittaa todella häikäilemätöntä ja kontrolloivaa luonnetta, täydellistä luottamuksen ja kunnioituksen puutetta, sekä ilmetessään romuttaa myös toisen luottamuksen ja kunnioituksen, joita terve parisuhde vaatisi.
Löysikö se vaimo sieltä jotain? Oliko hänellä syytä epäillä pettämistä?
Ei löytänyt mitään yllättävää. Olin kertonut ihan itse vapaaehtoisesti kaiken, sillä taustalla oli se, että olin ihastunut naiseen, jonka kanssa olin myös viestitellyt. Tunnustin tämän kun parisuhde kriisiytyi muutenkin, mutta ilmeisesti tunnustus toimi tasan päinvastoin kuin piti ja vaimon epäluulot siitä vain yltyivät. Sehän siinä alkoikin v*tuttaa, kun vilpittömyyteni ja rehellisyyteni teki niin suuren vaikutuksen, että toinen ei uskonut ilmeisesti sanaakaan. Luurista siis löytyi juuri sitä mitä olin kertonutkin tapahtuneen.
Mitä v*ttua? Syytätkö nyt tosiaan vaimoasi tästä minkä olet itse aiheuttanut? Miten mikään parisuhde voi toimia tuollaisen jälkeen, että toinen viestittelee ihmiselle, johon on ihastunut!? Siinä mielessä vaimosi oli täysi ääliö, että ei jättänyt sinua heti, kun olet rehellisesti kertonut asioista. Mikset sinä jättänyt vaimoasi?
Annahan niin selitän vähän selkeämmin, josko sitten ymmärtäisit sinäkin. Minä en syytä vaimoa muusta kuin hänen omista teoistaan, joiden osalta syyllisyydestä ei ole mitään epäselvyyttä. Minä en niitä mitenkään aiheuttanut. Hän itse päätti tehdä useita rikoksia ja luottamuksen pettää, koska ei itse luottanut minuun. Epäluottamuksensa taas johtui siitä, että minä olin rehellinen. Jos olisin salannut ja kieltänyt kaiken, mitään ei ehkä olisi tapahtunut. Minä en jättänyt vaimoani, koska en sellaista tuolloin halunnut, vaan yritin korjata pahasti pitkään säröilleen suhteen, jonka tila oli kriisiytynyt. Ei hänkään sitä halunnut. Kutsu häntä ääliöksi jos haluat olla mahdollisimman ilkeä, mutta me olimme kuitenkin sitoutuneet valintoihimme ja toisiimme. Emme elä teinilandiassa, jossa kinastelu telkkariohjelmasta johtaa eroon. Aikuisena on huomioitava lapset ja toimeentulo ja monenlaisia tärkeitä asioita ja arvoja.
Luuletko tosiaan, että "rehellisyydelläsi" oli mitään muuta merkitystä vaimollesi, kuin se, että se todellakin tuhosi suhteen ja luottamuksen? Jotkut juu varmasti jatkavat tuollaista suhdetta, koska pelkäävät tulevaisuutta ja yksin jäämistä, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki jatkuisi ennallaan. Miten sinä korjasit suhdetta? Juoksit toisen naisen syliin? Kerroitko muka heti salasuhteestasi vaimolle vai jäitkö jostain epämääräisestä käytöksestä kiinni, joten oli pakko kertoa, kun omatunto kolkutti?
Minä en luule mitään vaan kerron mitä tapahtui. Itse arvostan rehellisyyttä yli kaiken, mutta jos emme jaa samoja tärkeimpiä arvoja puolison kanssa, niin ehkä emme sitten kuulu yhteen. Minusta ei ole valehtelijaksi enkä halua valehdella varsinkaan tärkeille/läheisille ihmisille edes silloin kun totuus sattuu.
Pettäminen on myös valehtelua.
Ei ole jos sitä ei salaa. Pettää voi rehellisestikin. Ei tunteilleen mitään mahda ja petollisille teille voi lipsua ihan huomaamattaankin. En minä oikeastaan tietoisesti hakeutunut pettämään vaan ihastuin ja hain ymmärrystä ihmiseltä, jolta sitä liikeni, kun kotona sain osakseni vain vihaa ja halveksuntaa. Tajusin aika myöhään että tämähän saattaa olla pettämistä, silloin, kun tunteet jo roihusivat ja niitä oli jo ilmaistu. Sellaista voi kutsua vahingoksi.
Tunteilleen todellakin voi. Yksikään, joka pettää ei tee sitä vahingossa. Pettäminen on aina tietoinen valinta vaikka yrittäisit väittää mitä tahansa muuta. Siitä syystä ihmisillä on aivot, mutta valitettavan usein nämä pettäjät eivät käytä niitä vaan alapäätään, joka ei osaakaan ajatella.
Ei, tunteilleen ei voi. Siinä vaiheessa kun havaitsee olevansa ihastunut, ei sitä voi enää peruuttaa. Tapahtunut mikä tapahtunut. Siitä eteenpäin toki voi vaikuttaa tekoihinsa, mutta tunnetta ei voi perua takautuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teit varattuna naisena baarissa? Tulitko Chadin mädäntyneet spermat sisälläsi sieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä teit varattuna naisena baarissa? Tulitko Chadin mädäntyneet spermat sisälläsi sieltä?
Kuvitteletko että baari on vain sinkkujen paikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni murtautui työsuhdekännykkääni joitain kuukausia sitte ja tutki läpi kaiken mahdollisen. Se oli yksi muutamasta ratkaisevasta teosta, joiden vuoksi otan hänestä eron. Paljon olen loukkauksia sietänyt, mutta rajansa kaikella. Tuollainen teko osoittaa todella häikäilemätöntä ja kontrolloivaa luonnetta, täydellistä luottamuksen ja kunnioituksen puutetta, sekä ilmetessään romuttaa myös toisen luottamuksen ja kunnioituksen, joita terve parisuhde vaatisi.
Löysikö se vaimo sieltä jotain? Oliko hänellä syytä epäillä pettämistä?
Ei löytänyt mitään yllättävää. Olin kertonut ihan itse vapaaehtoisesti kaiken, sillä taustalla oli se, että olin ihastunut naiseen, jonka kanssa olin myös viestitellyt. Tunnustin tämän kun parisuhde kriisiytyi muutenkin, mutta ilmeisesti tunnustus toimi tasan päinvastoin kuin piti ja vaimon epäluulot siitä vain yltyivät. Sehän siinä alkoikin v*tuttaa, kun vilpittömyyteni ja rehellisyyteni teki niin suuren vaikutuksen, että toinen ei uskonut ilmeisesti sanaakaan. Luurista siis löytyi juuri sitä mitä olin kertonutkin tapahtuneen.
Mitä v*ttua? Syytätkö nyt tosiaan vaimoasi tästä minkä olet itse aiheuttanut? Miten mikään parisuhde voi toimia tuollaisen jälkeen, että toinen viestittelee ihmiselle, johon on ihastunut!? Siinä mielessä vaimosi oli täysi ääliö, että ei jättänyt sinua heti, kun olet rehellisesti kertonut asioista. Mikset sinä jättänyt vaimoasi?
Annahan niin selitän vähän selkeämmin, josko sitten ymmärtäisit sinäkin. Minä en syytä vaimoa muusta kuin hänen omista teoistaan, joiden osalta syyllisyydestä ei ole mitään epäselvyyttä. Minä en niitä mitenkään aiheuttanut. Hän itse päätti tehdä useita rikoksia ja luottamuksen pettää, koska ei itse luottanut minuun. Epäluottamuksensa taas johtui siitä, että minä olin rehellinen. Jos olisin salannut ja kieltänyt kaiken, mitään ei ehkä olisi tapahtunut. Minä en jättänyt vaimoani, koska en sellaista tuolloin halunnut, vaan yritin korjata pahasti pitkään säröilleen suhteen, jonka tila oli kriisiytynyt. Ei hänkään sitä halunnut. Kutsu häntä ääliöksi jos haluat olla mahdollisimman ilkeä, mutta me olimme kuitenkin sitoutuneet valintoihimme ja toisiimme. Emme elä teinilandiassa, jossa kinastelu telkkariohjelmasta johtaa eroon. Aikuisena on huomioitava lapset ja toimeentulo ja monenlaisia tärkeitä asioita ja arvoja.
Luuletko tosiaan, että "rehellisyydelläsi" oli mitään muuta merkitystä vaimollesi, kuin se, että se todellakin tuhosi suhteen ja luottamuksen? Jotkut juu varmasti jatkavat tuollaista suhdetta, koska pelkäävät tulevaisuutta ja yksin jäämistä, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki jatkuisi ennallaan. Miten sinä korjasit suhdetta? Juoksit toisen naisen syliin? Kerroitko muka heti salasuhteestasi vaimolle vai jäitkö jostain epämääräisestä käytöksestä kiinni, joten oli pakko kertoa, kun omatunto kolkutti?
Minä en luule mitään vaan kerron mitä tapahtui. Itse arvostan rehellisyyttä yli kaiken, mutta jos emme jaa samoja tärkeimpiä arvoja puolison kanssa, niin ehkä emme sitten kuulu yhteen. Minusta ei ole valehtelijaksi enkä halua valehdella varsinkaan tärkeille/läheisille ihmisille edes silloin kun totuus sattuu.
Pettäminen on myös valehtelua.
Ei ole jos sitä ei salaa. Pettää voi rehellisestikin. Ei tunteilleen mitään mahda ja petollisille teille voi lipsua ihan huomaamattaankin. En minä oikeastaan tietoisesti hakeutunut pettämään vaan ihastuin ja hain ymmärrystä ihmiseltä, jolta sitä liikeni, kun kotona sain osakseni vain vihaa ja halveksuntaa. Tajusin aika myöhään että tämähän saattaa olla pettämistä, silloin, kun tunteet jo roihusivat ja niitä oli jo ilmaistu. Sellaista voi kutsua vahingoksi.
Miten pettää voi muka rehellisesti? Eri juttu, jos on yhteisymmärryksessä sovittu avoimesta suhteesta, että saa paneskella muitakin, niin se ei ole pettämistä. Se, että toisen selän takana tehdään asioita, joista ei ole sovittu on pettämistä ja valehtelua, vaikka kuinka kertoisi jälkeenpäin. Eri asia, jos kerrot, että petän sinua 2 viikon päästä ja teet niin, mutta kukaan ei tee näin, vaan asioista kerrotaan jälkikäteen, jos kerrotaan.
Jos sattuu vahinko, ei siitä voi kertoa etukäteen. Ainoastaan jälkikäteen. En voi kertoa puolisolleni nyt, että tulen huomenna liukastumaan kauppakassin kanssa, joudun ensiapuun paikattavaksi ja rikki menneet ostokset jäävät lumihankeen, enkä enää ehdi kauppaan uusia hakemaan, hjoten huomenna ei olekaan sovittua ruokaa kotona. Voin kertoa sen vasta jälkikäteen, mutta ei se tee siitä valehtelua.
Vertaatko nyt tosiaan liukastumista ja p*nemista keskenään? Miten voi olla muka mahdollista, että aikuinen ihminen vahingossa hinkkaa kusivehkeitä toiseen? Ei se ole mikään vahinko millään tavalla, vaan täysin tiedostettu teko. Ja jos meinaat, että vahinko tarkoittaa sitä, että ensialkuun on vähän lämmitelty ja höpötelty mukavia ja flirttailtu, niin miten se muka tulee täytenä yllätyksenä, että kohta se menee sänkypuuhiksi? Tällaisiin asioihin ihminen voi vaikuttaa eikä ne tapahdu vahingossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni murtautui työsuhdekännykkääni joitain kuukausia sitte ja tutki läpi kaiken mahdollisen. Se oli yksi muutamasta ratkaisevasta teosta, joiden vuoksi otan hänestä eron. Paljon olen loukkauksia sietänyt, mutta rajansa kaikella. Tuollainen teko osoittaa todella häikäilemätöntä ja kontrolloivaa luonnetta, täydellistä luottamuksen ja kunnioituksen puutetta, sekä ilmetessään romuttaa myös toisen luottamuksen ja kunnioituksen, joita terve parisuhde vaatisi.
Löysikö se vaimo sieltä jotain? Oliko hänellä syytä epäillä pettämistä?
Ei löytänyt mitään yllättävää. Olin kertonut ihan itse vapaaehtoisesti kaiken, sillä taustalla oli se, että olin ihastunut naiseen, jonka kanssa olin myös viestitellyt. Tunnustin tämän kun parisuhde kriisiytyi muutenkin, mutta ilmeisesti tunnustus toimi tasan päinvastoin kuin piti ja vaimon epäluulot siitä vain yltyivät. Sehän siinä alkoikin v*tuttaa, kun vilpittömyyteni ja rehellisyyteni teki niin suuren vaikutuksen, että toinen ei uskonut ilmeisesti sanaakaan. Luurista siis löytyi juuri sitä mitä olin kertonutkin tapahtuneen.
Mitä v*ttua? Syytätkö nyt tosiaan vaimoasi tästä minkä olet itse aiheuttanut? Miten mikään parisuhde voi toimia tuollaisen jälkeen, että toinen viestittelee ihmiselle, johon on ihastunut!? Siinä mielessä vaimosi oli täysi ääliö, että ei jättänyt sinua heti, kun olet rehellisesti kertonut asioista. Mikset sinä jättänyt vaimoasi?
Annahan niin selitän vähän selkeämmin, josko sitten ymmärtäisit sinäkin. Minä en syytä vaimoa muusta kuin hänen omista teoistaan, joiden osalta syyllisyydestä ei ole mitään epäselvyyttä. Minä en niitä mitenkään aiheuttanut. Hän itse päätti tehdä useita rikoksia ja luottamuksen pettää, koska ei itse luottanut minuun. Epäluottamuksensa taas johtui siitä, että minä olin rehellinen. Jos olisin salannut ja kieltänyt kaiken, mitään ei ehkä olisi tapahtunut. Minä en jättänyt vaimoani, koska en sellaista tuolloin halunnut, vaan yritin korjata pahasti pitkään säröilleen suhteen, jonka tila oli kriisiytynyt. Ei hänkään sitä halunnut. Kutsu häntä ääliöksi jos haluat olla mahdollisimman ilkeä, mutta me olimme kuitenkin sitoutuneet valintoihimme ja toisiimme. Emme elä teinilandiassa, jossa kinastelu telkkariohjelmasta johtaa eroon. Aikuisena on huomioitava lapset ja toimeentulo ja monenlaisia tärkeitä asioita ja arvoja.
Luuletko tosiaan, että "rehellisyydelläsi" oli mitään muuta merkitystä vaimollesi, kuin se, että se todellakin tuhosi suhteen ja luottamuksen? Jotkut juu varmasti jatkavat tuollaista suhdetta, koska pelkäävät tulevaisuutta ja yksin jäämistä, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki jatkuisi ennallaan. Miten sinä korjasit suhdetta? Juoksit toisen naisen syliin? Kerroitko muka heti salasuhteestasi vaimolle vai jäitkö jostain epämääräisestä käytöksestä kiinni, joten oli pakko kertoa, kun omatunto kolkutti?
Minä en luule mitään vaan kerron mitä tapahtui. Itse arvostan rehellisyyttä yli kaiken, mutta jos emme jaa samoja tärkeimpiä arvoja puolison kanssa, niin ehkä emme sitten kuulu yhteen. Minusta ei ole valehtelijaksi enkä halua valehdella varsinkaan tärkeille/läheisille ihmisille edes silloin kun totuus sattuu.
Pettäminen on myös valehtelua.
Ei ole jos sitä ei salaa. Pettää voi rehellisestikin. Ei tunteilleen mitään mahda ja petollisille teille voi lipsua ihan huomaamattaankin. En minä oikeastaan tietoisesti hakeutunut pettämään vaan ihastuin ja hain ymmärrystä ihmiseltä, jolta sitä liikeni, kun kotona sain osakseni vain vihaa ja halveksuntaa. Tajusin aika myöhään että tämähän saattaa olla pettämistä, silloin, kun tunteet jo roihusivat ja niitä oli jo ilmaistu. Sellaista voi kutsua vahingoksi.
Tunteilleen todellakin voi. Yksikään, joka pettää ei tee sitä vahingossa. Pettäminen on aina tietoinen valinta vaikka yrittäisit väittää mitä tahansa muuta. Siitä syystä ihmisillä on aivot, mutta valitettavan usein nämä pettäjät eivät käytä niitä vaan alapäätään, joka ei osaakaan ajatella.
Ei, tunteilleen ei voi. Siinä vaiheessa kun havaitsee olevansa ihastunut, ei sitä voi enää peruuttaa. Tapahtunut mikä tapahtunut. Siitä eteenpäin toki voi vaikuttaa tekoihinsa, mutta tunnetta ei voi perua takautuvasti.
Kyllä nimenomaan voi. Siinä vaiheessa kun sinä laitat sen ensimmäisen viestin toiselle, niin silloin teet juuri sen tietoisen valinnan, että saatat ihastua tai jotain vielä enemmän. Ihminen, joka ei halua pettää puolisoaan, ei myöskään hankkiudu tilanteisiin, joissa voi tulla sitä tunnetta mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni murtautui työsuhdekännykkääni joitain kuukausia sitte ja tutki läpi kaiken mahdollisen. Se oli yksi muutamasta ratkaisevasta teosta, joiden vuoksi otan hänestä eron. Paljon olen loukkauksia sietänyt, mutta rajansa kaikella. Tuollainen teko osoittaa todella häikäilemätöntä ja kontrolloivaa luonnetta, täydellistä luottamuksen ja kunnioituksen puutetta, sekä ilmetessään romuttaa myös toisen luottamuksen ja kunnioituksen, joita terve parisuhde vaatisi.
Löysikö se vaimo sieltä jotain? Oliko hänellä syytä epäillä pettämistä?
Ei löytänyt mitään yllättävää. Olin kertonut ihan itse vapaaehtoisesti kaiken, sillä taustalla oli se, että olin ihastunut naiseen, jonka kanssa olin myös viestitellyt. Tunnustin tämän kun parisuhde kriisiytyi muutenkin, mutta ilmeisesti tunnustus toimi tasan päinvastoin kuin piti ja vaimon epäluulot siitä vain yltyivät. Sehän siinä alkoikin v*tuttaa, kun vilpittömyyteni ja rehellisyyteni teki niin suuren vaikutuksen, että toinen ei uskonut ilmeisesti sanaakaan. Luurista siis löytyi juuri sitä mitä olin kertonutkin tapahtuneen.
Mitä v*ttua? Syytätkö nyt tosiaan vaimoasi tästä minkä olet itse aiheuttanut? Miten mikään parisuhde voi toimia tuollaisen jälkeen, että toinen viestittelee ihmiselle, johon on ihastunut!? Siinä mielessä vaimosi oli täysi ääliö, että ei jättänyt sinua heti, kun olet rehellisesti kertonut asioista. Mikset sinä jättänyt vaimoasi?
Annahan niin selitän vähän selkeämmin, josko sitten ymmärtäisit sinäkin. Minä en syytä vaimoa muusta kuin hänen omista teoistaan, joiden osalta syyllisyydestä ei ole mitään epäselvyyttä. Minä en niitä mitenkään aiheuttanut. Hän itse päätti tehdä useita rikoksia ja luottamuksen pettää, koska ei itse luottanut minuun. Epäluottamuksensa taas johtui siitä, että minä olin rehellinen. Jos olisin salannut ja kieltänyt kaiken, mitään ei ehkä olisi tapahtunut. Minä en jättänyt vaimoani, koska en sellaista tuolloin halunnut, vaan yritin korjata pahasti pitkään säröilleen suhteen, jonka tila oli kriisiytynyt. Ei hänkään sitä halunnut. Kutsu häntä ääliöksi jos haluat olla mahdollisimman ilkeä, mutta me olimme kuitenkin sitoutuneet valintoihimme ja toisiimme. Emme elä teinilandiassa, jossa kinastelu telkkariohjelmasta johtaa eroon. Aikuisena on huomioitava lapset ja toimeentulo ja monenlaisia tärkeitä asioita ja arvoja.
Luuletko tosiaan, että "rehellisyydelläsi" oli mitään muuta merkitystä vaimollesi, kuin se, että se todellakin tuhosi suhteen ja luottamuksen? Jotkut juu varmasti jatkavat tuollaista suhdetta, koska pelkäävät tulevaisuutta ja yksin jäämistä, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki jatkuisi ennallaan. Miten sinä korjasit suhdetta? Juoksit toisen naisen syliin? Kerroitko muka heti salasuhteestasi vaimolle vai jäitkö jostain epämääräisestä käytöksestä kiinni, joten oli pakko kertoa, kun omatunto kolkutti?
Minä en luule mitään vaan kerron mitä tapahtui. Itse arvostan rehellisyyttä yli kaiken, mutta jos emme jaa samoja tärkeimpiä arvoja puolison kanssa, niin ehkä emme sitten kuulu yhteen. Minusta ei ole valehtelijaksi enkä halua valehdella varsinkaan tärkeille/läheisille ihmisille edes silloin kun totuus sattuu.
Pettäminen on myös valehtelua.
Ei ole jos sitä ei salaa. Pettää voi rehellisestikin. Ei tunteilleen mitään mahda ja petollisille teille voi lipsua ihan huomaamattaankin. En minä oikeastaan tietoisesti hakeutunut pettämään vaan ihastuin ja hain ymmärrystä ihmiseltä, jolta sitä liikeni, kun kotona sain osakseni vain vihaa ja halveksuntaa. Tajusin aika myöhään että tämähän saattaa olla pettämistä, silloin, kun tunteet jo roihusivat ja niitä oli jo ilmaistu. Sellaista voi kutsua vahingoksi.
Miten pettää voi muka rehellisesti? Eri juttu, jos on yhteisymmärryksessä sovittu avoimesta suhteesta, että saa paneskella muitakin, niin se ei ole pettämistä. Se, että toisen selän takana tehdään asioita, joista ei ole sovittu on pettämistä ja valehtelua, vaikka kuinka kertoisi jälkeenpäin. Eri asia, jos kerrot, että petän sinua 2 viikon päästä ja teet niin, mutta kukaan ei tee näin, vaan asioista kerrotaan jälkikäteen, jos kerrotaan.
Jos sattuu vahinko, ei siitä voi kertoa etukäteen. Ainoastaan jälkikäteen. En voi kertoa puolisolleni nyt, että tulen huomenna liukastumaan kauppakassin kanssa, joudun ensiapuun paikattavaksi ja rikki menneet ostokset jäävät lumihankeen, enkä enää ehdi kauppaan uusia hakemaan, hjoten huomenna ei olekaan sovittua ruokaa kotona. Voin kertoa sen vasta jälkikäteen, mutta ei se tee siitä valehtelua.
Vertaatko nyt tosiaan liukastumista ja p*nemista keskenään? Miten voi olla muka mahdollista, että aikuinen ihminen vahingossa hinkkaa kusivehkeitä toiseen? Ei se ole mikään vahinko millään tavalla, vaan täysin tiedostettu teko. Ja jos meinaat, että vahinko tarkoittaa sitä, että ensialkuun on vähän lämmitelty ja höpötelty mukavia ja flirttailtu, niin miten se muka tulee täytenä yllätyksenä, että kohta se menee sänkypuuhiksi? Tällaisiin asioihin ihminen voi vaikuttaa eikä ne tapahdu vahingossa.
Ei, en vertaa liukastumista ja panemista. Mikä Suomen koulujärjestelmässä on vialla, kun alkeellista sisälukutaitoakaan ei enää näennäisesti kirjoittamaan kykenevät suhteellisen täysikasvuiset osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni murtautui työsuhdekännykkääni joitain kuukausia sitte ja tutki läpi kaiken mahdollisen. Se oli yksi muutamasta ratkaisevasta teosta, joiden vuoksi otan hänestä eron. Paljon olen loukkauksia sietänyt, mutta rajansa kaikella. Tuollainen teko osoittaa todella häikäilemätöntä ja kontrolloivaa luonnetta, täydellistä luottamuksen ja kunnioituksen puutetta, sekä ilmetessään romuttaa myös toisen luottamuksen ja kunnioituksen, joita terve parisuhde vaatisi.
Löysikö se vaimo sieltä jotain? Oliko hänellä syytä epäillä pettämistä?
Ei löytänyt mitään yllättävää. Olin kertonut ihan itse vapaaehtoisesti kaiken, sillä taustalla oli se, että olin ihastunut naiseen, jonka kanssa olin myös viestitellyt. Tunnustin tämän kun parisuhde kriisiytyi muutenkin, mutta ilmeisesti tunnustus toimi tasan päinvastoin kuin piti ja vaimon epäluulot siitä vain yltyivät. Sehän siinä alkoikin v*tuttaa, kun vilpittömyyteni ja rehellisyyteni teki niin suuren vaikutuksen, että toinen ei uskonut ilmeisesti sanaakaan. Luurista siis löytyi juuri sitä mitä olin kertonutkin tapahtuneen.
Mitä v*ttua? Syytätkö nyt tosiaan vaimoasi tästä minkä olet itse aiheuttanut? Miten mikään parisuhde voi toimia tuollaisen jälkeen, että toinen viestittelee ihmiselle, johon on ihastunut!? Siinä mielessä vaimosi oli täysi ääliö, että ei jättänyt sinua heti, kun olet rehellisesti kertonut asioista. Mikset sinä jättänyt vaimoasi?
Annahan niin selitän vähän selkeämmin, josko sitten ymmärtäisit sinäkin. Minä en syytä vaimoa muusta kuin hänen omista teoistaan, joiden osalta syyllisyydestä ei ole mitään epäselvyyttä. Minä en niitä mitenkään aiheuttanut. Hän itse päätti tehdä useita rikoksia ja luottamuksen pettää, koska ei itse luottanut minuun. Epäluottamuksensa taas johtui siitä, että minä olin rehellinen. Jos olisin salannut ja kieltänyt kaiken, mitään ei ehkä olisi tapahtunut. Minä en jättänyt vaimoani, koska en sellaista tuolloin halunnut, vaan yritin korjata pahasti pitkään säröilleen suhteen, jonka tila oli kriisiytynyt. Ei hänkään sitä halunnut. Kutsu häntä ääliöksi jos haluat olla mahdollisimman ilkeä, mutta me olimme kuitenkin sitoutuneet valintoihimme ja toisiimme. Emme elä teinilandiassa, jossa kinastelu telkkariohjelmasta johtaa eroon. Aikuisena on huomioitava lapset ja toimeentulo ja monenlaisia tärkeitä asioita ja arvoja.
Luuletko tosiaan, että "rehellisyydelläsi" oli mitään muuta merkitystä vaimollesi, kuin se, että se todellakin tuhosi suhteen ja luottamuksen? Jotkut juu varmasti jatkavat tuollaista suhdetta, koska pelkäävät tulevaisuutta ja yksin jäämistä, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki jatkuisi ennallaan. Miten sinä korjasit suhdetta? Juoksit toisen naisen syliin? Kerroitko muka heti salasuhteestasi vaimolle vai jäitkö jostain epämääräisestä käytöksestä kiinni, joten oli pakko kertoa, kun omatunto kolkutti?
Minä en luule mitään vaan kerron mitä tapahtui. Itse arvostan rehellisyyttä yli kaiken, mutta jos emme jaa samoja tärkeimpiä arvoja puolison kanssa, niin ehkä emme sitten kuulu yhteen. Minusta ei ole valehtelijaksi enkä halua valehdella varsinkaan tärkeille/läheisille ihmisille edes silloin kun totuus sattuu.
Pettäminen on myös valehtelua.
Ei ole jos sitä ei salaa. Pettää voi rehellisestikin. Ei tunteilleen mitään mahda ja petollisille teille voi lipsua ihan huomaamattaankin. En minä oikeastaan tietoisesti hakeutunut pettämään vaan ihastuin ja hain ymmärrystä ihmiseltä, jolta sitä liikeni, kun kotona sain osakseni vain vihaa ja halveksuntaa. Tajusin aika myöhään että tämähän saattaa olla pettämistä, silloin, kun tunteet jo roihusivat ja niitä oli jo ilmaistu. Sellaista voi kutsua vahingoksi.
Miten pettää voi muka rehellisesti? Eri juttu, jos on yhteisymmärryksessä sovittu avoimesta suhteesta, että saa paneskella muitakin, niin se ei ole pettämistä. Se, että toisen selän takana tehdään asioita, joista ei ole sovittu on pettämistä ja valehtelua, vaikka kuinka kertoisi jälkeenpäin. Eri asia, jos kerrot, että petän sinua 2 viikon päästä ja teet niin, mutta kukaan ei tee näin, vaan asioista kerrotaan jälkikäteen, jos kerrotaan.
Jos sattuu vahinko, ei siitä voi kertoa etukäteen. Ainoastaan jälkikäteen. En voi kertoa puolisolleni nyt, että tulen huomenna liukastumaan kauppakassin kanssa, joudun ensiapuun paikattavaksi ja rikki menneet ostokset jäävät lumihankeen, enkä enää ehdi kauppaan uusia hakemaan, hjoten huomenna ei olekaan sovittua ruokaa kotona. Voin kertoa sen vasta jälkikäteen, mutta ei se tee siitä valehtelua.
Vahingossa kävi sillein, että Mirkku kaatui päälleni ja kikkelini meni hänen pimpslooraan? Ei pettäminen ole koskaan vahinko, vaan tietoinen teko. Alkoholi saattaa sekoittaa arviointikykyä, mutta kyllä se siltikin on tietoinen loukkaus toista kohtaan ja silkkaa itsekkyyttä.
Sinä puhut nyt yhdynnästä, mutta sitä tuskin on tehty puhelimella, jonka urkkimisesta ketjussa oli kyse. Puhelimen kohdalla kyse oli viestien vaihdosta jonkun kanssa. Se on ehkä vähän eri asia kuin seksi.
No, tämä kenen kanssa täsdä ketjussa on keskustelua käyty on ollut sitä mieltä, että pettäminen on käynyt vahingossa. Ei hän missään vaiheessa ole sitä kieltänyt, etteikö seksiä ole ollut. Myös puhelimen välityksellä lähetetyt rakkausviestit, seksiviestit ym. on ainakin henkistä pettämistä, joka helposti menee fyysiseen pettämiseen tai siihen ainakin tähdätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni murtautui työsuhdekännykkääni joitain kuukausia sitte ja tutki läpi kaiken mahdollisen. Se oli yksi muutamasta ratkaisevasta teosta, joiden vuoksi otan hänestä eron. Paljon olen loukkauksia sietänyt, mutta rajansa kaikella. Tuollainen teko osoittaa todella häikäilemätöntä ja kontrolloivaa luonnetta, täydellistä luottamuksen ja kunnioituksen puutetta, sekä ilmetessään romuttaa myös toisen luottamuksen ja kunnioituksen, joita terve parisuhde vaatisi.
Löysikö se vaimo sieltä jotain? Oliko hänellä syytä epäillä pettämistä?
Ei löytänyt mitään yllättävää. Olin kertonut ihan itse vapaaehtoisesti kaiken, sillä taustalla oli se, että olin ihastunut naiseen, jonka kanssa olin myös viestitellyt. Tunnustin tämän kun parisuhde kriisiytyi muutenkin, mutta ilmeisesti tunnustus toimi tasan päinvastoin kuin piti ja vaimon epäluulot siitä vain yltyivät. Sehän siinä alkoikin v*tuttaa, kun vilpittömyyteni ja rehellisyyteni teki niin suuren vaikutuksen, että toinen ei uskonut ilmeisesti sanaakaan. Luurista siis löytyi juuri sitä mitä olin kertonutkin tapahtuneen.
Mitä v*ttua? Syytätkö nyt tosiaan vaimoasi tästä minkä olet itse aiheuttanut? Miten mikään parisuhde voi toimia tuollaisen jälkeen, että toinen viestittelee ihmiselle, johon on ihastunut!? Siinä mielessä vaimosi oli täysi ääliö, että ei jättänyt sinua heti, kun olet rehellisesti kertonut asioista. Mikset sinä jättänyt vaimoasi?
Annahan niin selitän vähän selkeämmin, josko sitten ymmärtäisit sinäkin. Minä en syytä vaimoa muusta kuin hänen omista teoistaan, joiden osalta syyllisyydestä ei ole mitään epäselvyyttä. Minä en niitä mitenkään aiheuttanut. Hän itse päätti tehdä useita rikoksia ja luottamuksen pettää, koska ei itse luottanut minuun. Epäluottamuksensa taas johtui siitä, että minä olin rehellinen. Jos olisin salannut ja kieltänyt kaiken, mitään ei ehkä olisi tapahtunut. Minä en jättänyt vaimoani, koska en sellaista tuolloin halunnut, vaan yritin korjata pahasti pitkään säröilleen suhteen, jonka tila oli kriisiytynyt. Ei hänkään sitä halunnut. Kutsu häntä ääliöksi jos haluat olla mahdollisimman ilkeä, mutta me olimme kuitenkin sitoutuneet valintoihimme ja toisiimme. Emme elä teinilandiassa, jossa kinastelu telkkariohjelmasta johtaa eroon. Aikuisena on huomioitava lapset ja toimeentulo ja monenlaisia tärkeitä asioita ja arvoja.
Luuletko tosiaan, että "rehellisyydelläsi" oli mitään muuta merkitystä vaimollesi, kuin se, että se todellakin tuhosi suhteen ja luottamuksen? Jotkut juu varmasti jatkavat tuollaista suhdetta, koska pelkäävät tulevaisuutta ja yksin jäämistä, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki jatkuisi ennallaan. Miten sinä korjasit suhdetta? Juoksit toisen naisen syliin? Kerroitko muka heti salasuhteestasi vaimolle vai jäitkö jostain epämääräisestä käytöksestä kiinni, joten oli pakko kertoa, kun omatunto kolkutti?
Minä en luule mitään vaan kerron mitä tapahtui. Itse arvostan rehellisyyttä yli kaiken, mutta jos emme jaa samoja tärkeimpiä arvoja puolison kanssa, niin ehkä emme sitten kuulu yhteen. Minusta ei ole valehtelijaksi enkä halua valehdella varsinkaan tärkeille/läheisille ihmisille edes silloin kun totuus sattuu.
Pettäminen on myös valehtelua.
Ei ole jos sitä ei salaa. Pettää voi rehellisestikin. Ei tunteilleen mitään mahda ja petollisille teille voi lipsua ihan huomaamattaankin. En minä oikeastaan tietoisesti hakeutunut pettämään vaan ihastuin ja hain ymmärrystä ihmiseltä, jolta sitä liikeni, kun kotona sain osakseni vain vihaa ja halveksuntaa. Tajusin aika myöhään että tämähän saattaa olla pettämistä, silloin, kun tunteet jo roihusivat ja niitä oli jo ilmaistu. Sellaista voi kutsua vahingoksi.
Tunteilleen todellakin voi. Yksikään, joka pettää ei tee sitä vahingossa. Pettäminen on aina tietoinen valinta vaikka yrittäisit väittää mitä tahansa muuta. Siitä syystä ihmisillä on aivot, mutta valitettavan usein nämä pettäjät eivät käytä niitä vaan alapäätään, joka ei osaakaan ajatella.
Ei, tunteilleen ei voi. Siinä vaiheessa kun havaitsee olevansa ihastunut, ei sitä voi enää peruuttaa. Tapahtunut mikä tapahtunut. Siitä eteenpäin toki voi vaikuttaa tekoihinsa, mutta tunnetta ei voi perua takautuvasti.
Kyllä nimenomaan voi. Siinä vaiheessa kun sinä laitat sen ensimmäisen viestin toiselle, niin silloin teet juuri sen tietoisen valinnan, että saatat ihastua tai jotain vielä enemmän. Ihminen, joka ei halua pettää puolisoaan, ei myöskään hankkiudu tilanteisiin, joissa voi tulla sitä tunnetta mukaan.
Eli sinun rajasi pettämiselle on kommunikointi vastakkaisen sukupuolen kanssa. ok, Yleisenä sääntönä lienee pikkuisen tiukkapipoinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni murtautui työsuhdekännykkääni joitain kuukausia sitte ja tutki läpi kaiken mahdollisen. Se oli yksi muutamasta ratkaisevasta teosta, joiden vuoksi otan hänestä eron. Paljon olen loukkauksia sietänyt, mutta rajansa kaikella. Tuollainen teko osoittaa todella häikäilemätöntä ja kontrolloivaa luonnetta, täydellistä luottamuksen ja kunnioituksen puutetta, sekä ilmetessään romuttaa myös toisen luottamuksen ja kunnioituksen, joita terve parisuhde vaatisi.
Löysikö se vaimo sieltä jotain? Oliko hänellä syytä epäillä pettämistä?
Ei löytänyt mitään yllättävää. Olin kertonut ihan itse vapaaehtoisesti kaiken, sillä taustalla oli se, että olin ihastunut naiseen, jonka kanssa olin myös viestitellyt. Tunnustin tämän kun parisuhde kriisiytyi muutenkin, mutta ilmeisesti tunnustus toimi tasan päinvastoin kuin piti ja vaimon epäluulot siitä vain yltyivät. Sehän siinä alkoikin v*tuttaa, kun vilpittömyyteni ja rehellisyyteni teki niin suuren vaikutuksen, että toinen ei uskonut ilmeisesti sanaakaan. Luurista siis löytyi juuri sitä mitä olin kertonutkin tapahtuneen.
Mitä v*ttua? Syytätkö nyt tosiaan vaimoasi tästä minkä olet itse aiheuttanut? Miten mikään parisuhde voi toimia tuollaisen jälkeen, että toinen viestittelee ihmiselle, johon on ihastunut!? Siinä mielessä vaimosi oli täysi ääliö, että ei jättänyt sinua heti, kun olet rehellisesti kertonut asioista. Mikset sinä jättänyt vaimoasi?
Annahan niin selitän vähän selkeämmin, josko sitten ymmärtäisit sinäkin. Minä en syytä vaimoa muusta kuin hänen omista teoistaan, joiden osalta syyllisyydestä ei ole mitään epäselvyyttä. Minä en niitä mitenkään aiheuttanut. Hän itse päätti tehdä useita rikoksia ja luottamuksen pettää, koska ei itse luottanut minuun. Epäluottamuksensa taas johtui siitä, että minä olin rehellinen. Jos olisin salannut ja kieltänyt kaiken, mitään ei ehkä olisi tapahtunut. Minä en jättänyt vaimoani, koska en sellaista tuolloin halunnut, vaan yritin korjata pahasti pitkään säröilleen suhteen, jonka tila oli kriisiytynyt. Ei hänkään sitä halunnut. Kutsu häntä ääliöksi jos haluat olla mahdollisimman ilkeä, mutta me olimme kuitenkin sitoutuneet valintoihimme ja toisiimme. Emme elä teinilandiassa, jossa kinastelu telkkariohjelmasta johtaa eroon. Aikuisena on huomioitava lapset ja toimeentulo ja monenlaisia tärkeitä asioita ja arvoja.
Luuletko tosiaan, että "rehellisyydelläsi" oli mitään muuta merkitystä vaimollesi, kuin se, että se todellakin tuhosi suhteen ja luottamuksen? Jotkut juu varmasti jatkavat tuollaista suhdetta, koska pelkäävät tulevaisuutta ja yksin jäämistä, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki jatkuisi ennallaan. Miten sinä korjasit suhdetta? Juoksit toisen naisen syliin? Kerroitko muka heti salasuhteestasi vaimolle vai jäitkö jostain epämääräisestä käytöksestä kiinni, joten oli pakko kertoa, kun omatunto kolkutti?
Minä en luule mitään vaan kerron mitä tapahtui. Itse arvostan rehellisyyttä yli kaiken, mutta jos emme jaa samoja tärkeimpiä arvoja puolison kanssa, niin ehkä emme sitten kuulu yhteen. Minusta ei ole valehtelijaksi enkä halua valehdella varsinkaan tärkeille/läheisille ihmisille edes silloin kun totuus sattuu.
Pettäminen on myös valehtelua.
Ei ole jos sitä ei salaa. Pettää voi rehellisestikin. Ei tunteilleen mitään mahda ja petollisille teille voi lipsua ihan huomaamattaankin. En minä oikeastaan tietoisesti hakeutunut pettämään vaan ihastuin ja hain ymmärrystä ihmiseltä, jolta sitä liikeni, kun kotona sain osakseni vain vihaa ja halveksuntaa. Tajusin aika myöhään että tämähän saattaa olla pettämistä, silloin, kun tunteet jo roihusivat ja niitä oli jo ilmaistu. Sellaista voi kutsua vahingoksi.
Miten pettää voi muka rehellisesti? Eri juttu, jos on yhteisymmärryksessä sovittu avoimesta suhteesta, että saa paneskella muitakin, niin se ei ole pettämistä. Se, että toisen selän takana tehdään asioita, joista ei ole sovittu on pettämistä ja valehtelua, vaikka kuinka kertoisi jälkeenpäin. Eri asia, jos kerrot, että petän sinua 2 viikon päästä ja teet niin, mutta kukaan ei tee näin, vaan asioista kerrotaan jälkikäteen, jos kerrotaan.
Jos sattuu vahinko, ei siitä voi kertoa etukäteen. Ainoastaan jälkikäteen. En voi kertoa puolisolleni nyt, että tulen huomenna liukastumaan kauppakassin kanssa, joudun ensiapuun paikattavaksi ja rikki menneet ostokset jäävät lumihankeen, enkä enää ehdi kauppaan uusia hakemaan, hjoten huomenna ei olekaan sovittua ruokaa kotona. Voin kertoa sen vasta jälkikäteen, mutta ei se tee siitä valehtelua.
Vahingossa kävi sillein, että Mirkku kaatui päälleni ja kikkelini meni hänen pimpslooraan? Ei pettäminen ole koskaan vahinko, vaan tietoinen teko. Alkoholi saattaa sekoittaa arviointikykyä, mutta kyllä se siltikin on tietoinen loukkaus toista kohtaan ja silkkaa itsekkyyttä.
Sinä puhut nyt yhdynnästä, mutta sitä tuskin on tehty puhelimella, jonka urkkimisesta ketjussa oli kyse. Puhelimen kohdalla kyse oli viestien vaihdosta jonkun kanssa. Se on ehkä vähän eri asia kuin seksi.
No, tämä kenen kanssa täsdä ketjussa on keskustelua käyty on ollut sitä mieltä, että pettäminen on käynyt vahingossa. Ei hän missään vaiheessa ole sitä kieltänyt, etteikö seksiä ole ollut. Myös puhelimen välityksellä lähetetyt rakkausviestit, seksiviestit ym. on ainakin henkistä pettämistä, joka helposti menee fyysiseen pettämiseen tai siihen ainakin tähdätään.
En ole kieltänyt myöskään etteikö olisi matkusteltu madonreikien läpi naapurigalaksiin. Tosin eipä ole kukaan kysynytkään. Se ei oikeuta olettamaan että niin olisi tapahtunut. Kun sanoin että kyse on ollut viestittelystä niin se tarkoittaa, että kyse on ollut nimenomaan viestittelystä. Eikä kukaan ole aiemmin muuta ehdottanut/kysynyt, joten ei ole ollut tarvetta kieltääkään. Taidat olla aavistuksen hidasjärkinen.
Taitaa olla aika yleistä tuo pettävän osapuolen " se oli vahinko" ilmaus. Niin se omakin eksä yritti sitä vahingoksi sanoa. Kuinka typeriä voivat jotkut olla.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika yleistä tuo pettävän osapuolen " se oli vahinko" ilmaus. Niin se omakin eksä yritti sitä vahingoksi sanoa. Kuinka typeriä voivat jotkut olla.
Kyllä se on myönnettävä, että typeräksi siinä itsensä tuntee huomatessaan tehneensä vahingossa jotain täysin odottamatonta, arvojensa vastaista ja suunnittelematonta, joka on niinkin vakava asia, että voi jopa vaarantaa koko parisuhteen.
Niin siis onhan Suomessakin tullut tuomiota viestintäsalaisuuden rikkomisesta.
Se ei nyt kuitenkaan tässä ole tippaakaan pointti. Ymmärrän todellakin hyvin sun huonot fiilikset ja pahan olon. Olen ollut samassa tilanteessa, en tajua oikein itsekään, mistä sain päähäni, että miehellä on menossa on jotain, mitä salailee. Perusluoton pitäisi olla kunnossa ja en ole edes mitenkään erityisen mustasukkaista tyyppiä. Huolimatta tästä jotain kummallista sain päähäni.
Vastustin kiusausta puhumalla itselleni aika räväkästi järkeä. Myöhemmin selvisi, että mies oli huolehtinut enemmän kuin kertoi duuninsa tilanteesta ja sen vuoksi vähän väliä tarkisteli, onko tullut uusia viestejä tms. Nolotti pelkkä ajatuskin. En ole puhunut miehelle näistä ajatuksista, kylläkin siitä, että välillä tulee ulkopuolinen olo tms.
Ymmärrän siis sua, mutta tosiaan, tuo on vain moka, niitä sattuu. Pahempaakin toiselle vois tehdä, vaikka ikävää onkin.
Sitten tälle yhdelle, joka rehellisesti kertoi ihastuksestaan ja suuttui, kun ei saanutkaan rehellisyydelleen vastinetta. Kun suhde on noin huono, henkistä väkivaltaa ja lasten takia roikutaan yhdessä, on siinä kumminkin joku puhelimen katsominen aika pikkujuttu. Se on paha tietty, että kyseessä on työpuhelin (muitakin seuraamuksia voi tulla). Silti. Eiköhän se sitten ole aika vaan ymmärtää laittaa ne pillit pussiin.
Viestintäsalaisuudesta ja vankeudesta höpöttävä voi syödä kukkahattunsa.
Ei ole ainottakaan ennakkotapausta jossa on joutunut vankilaan luettuaan puolison viestit. Ei edes sakkoja.