Tutkin miehen puhelimen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä saattaa olla puhelimessaan vuosia vanhaa tavaraa viesteineen kuvineen eikä se tarkoita muuta kuin että ei ole viitsinyt poistaakaan. Nainen taitaa herkemmin poistaa entiset ja varsinkin jos muistot ovat epämiellyttäviä.. Mutta tottakai jatkuva yhteydenpito exään ei ole normaalia jos sellaista tulee ilmi.

Saattaa olla joo, mutta olemme asiasta keskustelleet ja hän tietää että minun toive on se että hän ei säilyttäisi eksästään yhtään mitään, koska se aiheuttaa itselleni paljon epämukavia tunteita heidän menneisyytensä tuntien ja mies tietää näistä mun ajatuksista. Meillä oli tuohon liittyen ongelmia seurustelun alkuvaiheessa ja pitkään mietin sitä että lähdenkö edes tähän kelkkaan mukaan. En tietenkään voi toista pakottaa poistamaan mitään, en ole sitä pyytänytkään, enkä edes ole varma että onko mies tietoinen siitä että säilyttelee noita kuvia. Mua silti vähän loukkaa se että ne kuvat on olemassa. Luulisi että mies ymmärtäisi ne itse poistaa varsinkin kun tämä meidän tilanne on mikä on ja hän tietää sen miten hankala mun on sitä uskoa että hän olisi päässyt eksästään yli. 

-Ap

Mutta eihän kuvien poistaminen kerro mitään siitä, onko hän päässyt eksästään yli. Tarkoitan, että tietysti hänen tunteensa on ihan  samat, on puhelimessa jotain vanhoja kuvia tai.

Pahaa pelkään, että teillä ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin puhua asiasta niin kauan, että sinä pääset yli ajatuksesta exästä. Kun näiden asioiden todistaminen millään tavalla (ei ole mitään jäljellä jne.) ei vaan onnistu. Eihän tunteita todisteta jollakin kuvalla tai tavaralla, joka on tai ei ole.

Voi kun oliskin niin että siitä puhuminen auttaisi. Me ollaan asiasta puhuttu useita kertoja ja alkuvaiheessa riideltykin asiasta mutta kun tajusin että se ei muuta sitä asiaa vaikka sitä kuinka vatvoisi niin en jaksanut enää mainita koko asiasta. Mulle tuo kuvien säästäminen sattuu vaan olemaan jotenkin ylitsepääsemättömän iso asia. Lähdin tähän suhteeseen mukaan kuitenkin siksi, että ajattelin sen tunteen helpottavan. Ei toki olla seurusteltu vasta kuin reilu vuosi, mutta ei se tunne ole mihinkään häipynyt vieläkään. Kallistun koko ajan enemmän siihen suuntaan että tämä suhde on tuhoon tuomittu enkä pääse yli heidän menneisyydestään. Mies ei ole mun tunteista vastuussa ja voihan se olla että vaikka mies tekisi mitä niin en silti uskoisi koskaan täysin, kun tämä on enemmän mun omassa päässä. Eroaminen alkaa tuntua oikealta vaihtoehdolta kun minä en voi tunteilleni mitään eikä voi mieskään. Tekis mieli vaan sanoa että joko hävittää kaikki ne kuvat tai häivyn. Tuntuu niin lapselliselta edes ajatella näin ja tiedän varsin hyvin että ei ole sopivaa ajatella tai sanoa noin. 

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla aika yleistä tuo pettävän osapuolen " se oli vahinko" ilmaus. Niin se omakin eksä yritti sitä vahingoksi sanoa. Kuinka typeriä voivat jotkut olla.

Kyllä se on myönnettävä, että typeräksi siinä itsensä tuntee huomatessaan tehneensä vahingossa jotain täysin odottamatonta, arvojensa vastaista ja suunnittelematonta, joka on niinkin vakava asia, että voi jopa vaarantaa koko parisuhteen. 

Voitko tarkentaa mikä siinä silti oli VAHINKO? Vahingossako painoit sitä viestin lähetä-nappulaa, hakeuduit ko. naisen seuraan vai mitä? Suunnittelematonta ja arvojen vastaista se varmaan onkin, mutta ei vahinko.

Niin, ajattelemattomilla ja typerille ihmisille sattuu vahinkoja useammin kuin eteenpäin miettiville ja harkitsevaisille.

Jos tietää suhteensa olevan huonossa kunnossa ja eron viittä vaille valmis, on sitä kyllä suoraan sanottuna aika tyhmä, ellei ymmärrä, että ihastuminen hyvinkin voi juuri seurata sitä, että saa toiselta huomiota, arvostusta, jne. mitä kotona on vailla. Että olisi oikeasti aika ihme, ellei seuraisi.

Niin, voihan ihastuminen seurata missä tahansa elämäntilanteessa noista asioista ja voihan noita asioita ilmetä missä tahansa ihmisten välisessä suhteessa, kun tutustuu johonkuhun. Olisi tyhmää olla ymmärtämättä sitä, mutta en tiedä mitä tällä halusit sanoa sitten. Että ihastuminen ei olisi ollutkaan vahinko, vaan tarkoituksellista? Sitä nyt ei voi päätellä edelleenkään. Eihän ihastuminen ole mikään vääjäämätön kohtalo vaikka se olisikin mahdollista ihan maitokaupan kassallakin. 

No jos näin on, niin sittenhän vaimokin voi selittää puhelimen selaamisen vahingoksi. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa, jos tulee mustasukkainen ja epätoivoinen tunne, joka sitten johtaa vahingossa puhelimen selaamiseen, eihän siitä voi suuttua tai loukkaantua.

Ei mitenkään tarkoituksellinen teko, vaan tunteen vallassa tehty. Jolle ei voi mitään.

Tunteet ja teot ovat eri asioita. Tunteet tulevat itsekseen, teot ovat aina itse harkittuja. Mutta tekevälle voi sattua vahinkoja joita ei ole suunniteltu tai aiottu. Sinulla tuntuu olevan jonkinlainen autistinen hankaluus ymmärtää melko normaalien asioiden yhteyksiä ja astevaihteluita.

Puhelimen vakoilua ei voi selittää vahingoksi. Rakastumisen voi. Seksiä vieraan kanssa ei voi, mutta viestitellen pettämisen voi. Seksi ei koskaan voi olla viatonta mutta viestittely voi.

Siis yritätkö nyt selittää, että viestin lähettäminen ei ole teko? Että vahingossa sormeni osuvat tiettyjen kirjaimien kohdalle ja vahingossa painoin lähetä?

Ja olet sitä mieltä, että rakastuneena viestittely on viatonta? Itsepetoksen mestari olet.

Jos selität, että pidät vain seksiä pettämisenä ja ihastuksen ilmaisua, rakastumista ja rakastuneena "vahingossa" viestettelyä viattomana, ehkä olisi kannattanut tosiaan ENNEN viestittelyn aloittamista tarkistaa, onko vaimollasi samat astevaihtelut kuin sinulla. Nyt näyttää pahasti siltä, että ei.

En oikein käsitä mitä varten koetat keksimällä keksiä sellaisia asioita joita viesteissäni ei ole päästäksesi sättimään ja tuomitsemaan. Selitin, että ihastuminen oli ja voi olla vahinko. En, että viestin kirjoittaminen olisi. Ennenkuin jatketaan keskustelua tai vastaat muuta, voisitko kuitata ymmärtäneesi tämän yksinkertaisen perusasian? Ilman että käsität sitä, keskustelu tuskin johtaa mihinkään mielekkääseen ja rakentavaan kummankaan osalta.

Kyllä ymmärrän. Ymmärsin kuitenkin, että ihastuksesi tiedostettuasi jatkoit viestittelyä. Ja se on se kohta, minkä jälkeen vahingosta jankuttamisesta tulee yksinkertaisesti tekopyhää ja irrelevanttia.

Käyttäydyt nyt kuin varas, joka selittää, että talon ovi oli odottamattomasti auki, kurkistin vahingossa sisään ja sitten tulikin otettua sieltä talosta tavaroita. Ja sen jälkeen ihmettelee, että miksi haluatte tutkia taskuni, minähän sanoin ottaneeni vain kaksi tavaraa.  Uskokaa minua, rehellisestihän tunnustin vahingon ja varkauden!

Kyllähän teillä välit nyt on niin siellä kotona, että vaimosi ei sinuun luottanut. Kukaan ei ole kieltänyt, etteikö puhelimen urkkiminen olisi väärin. Mutta sen sijaan et vain ainakaan minulta ole saanut sympatiaa sille ajatukselle, että se olisi erityisen väärin sen vuoksi, että olit "rehellinen".

Teet liian pitkälle meneviä päätelmiä omiin oletuksiisi nojaten. Lisäksi keskustelu on harhautunut täysin epäoleellisuuksiin. Mun ei ole tässä tarkoitus eikä ole mielekästä käydä läpi yksityiskohtaisesti oman parisuhteeni historiaa täydellisenä vaan lähinnä nyt ottaa kantaa ja tuoda omia kokemuksia nimenomaan tuosta puhelinasiasta. Minä ja puolisoni olemme tehneet kumpikin kaikenlaista ikävää, tyhmää ja toista loukkaavaa vuosien mittaan, tämä episodi oli vain yksi detalji. Enkä edes kaipaa mitään sympatioita tuntemattomilta. Koko selostuksen pointti oli nyt siinä, että sellainen epäluottamus on myrkyllistä ja loukkaavaa, joka ilmenee tuollaisina tekoina. Riippumatta siitä, onko siihen aihetta. Jos molemminpuolinen luottamus ja sitä kautta parisuhteen kestävyys halutaan palauttaa, niin sitä EI VOI saavuttaa jatkamalla ja eskaloimalla luottamusta rikkovien ja loukkaavien tekojen sarjaa kierteenomaisesti, kostamalla, epäilemällä, syyttelemällä, urkkimalla tms. Se ainoastaan pahenee sillä. Toisen luottamuksen ja kunnioituksen särkeminen loukkaamalla tätä ei voi olla lääke omaan luottamuspulaan, olipa se aiheellista tai ei, jos haluaa rakentaa eikä rikkoa. Yksinkertaistaen: parisuhde, jossa kumpikaan ei luota toiseen, on hiton paljon hankalampi korjata kuin parisuhde, jossa ainoastaan yksi ei luota toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kanssa vilkaista mieheni puhelinta, niin kiinni nykyään siinä luurissaan. Vaan siinäpä onkin sormenjälki tunnistus.

Mun miehen puhelimessa myös, mutta se aukeaa myös mun sormenjäljellä, jos ikinä ois tarvis...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä saattaa olla puhelimessaan vuosia vanhaa tavaraa viesteineen kuvineen eikä se tarkoita muuta kuin että ei ole viitsinyt poistaakaan. Nainen taitaa herkemmin poistaa entiset ja varsinkin jos muistot ovat epämiellyttäviä.. Mutta tottakai jatkuva yhteydenpito exään ei ole normaalia jos sellaista tulee ilmi.

Saattaa olla joo, mutta olemme asiasta keskustelleet ja hän tietää että minun toive on se että hän ei säilyttäisi eksästään yhtään mitään, koska se aiheuttaa itselleni paljon epämukavia tunteita heidän menneisyytensä tuntien ja mies tietää näistä mun ajatuksista. Meillä oli tuohon liittyen ongelmia seurustelun alkuvaiheessa ja pitkään mietin sitä että lähdenkö edes tähän kelkkaan mukaan. En tietenkään voi toista pakottaa poistamaan mitään, en ole sitä pyytänytkään, enkä edes ole varma että onko mies tietoinen siitä että säilyttelee noita kuvia. Mua silti vähän loukkaa se että ne kuvat on olemassa. Luulisi että mies ymmärtäisi ne itse poistaa varsinkin kun tämä meidän tilanne on mikä on ja hän tietää sen miten hankala mun on sitä uskoa että hän olisi päässyt eksästään yli. 

-Ap

Mutta eihän kuvien poistaminen kerro mitään siitä, onko hän päässyt eksästään yli. Tarkoitan, että tietysti hänen tunteensa on ihan  samat, on puhelimessa jotain vanhoja kuvia tai.

Pahaa pelkään, että teillä ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin puhua asiasta niin kauan, että sinä pääset yli ajatuksesta exästä. Kun näiden asioiden todistaminen millään tavalla (ei ole mitään jäljellä jne.) ei vaan onnistu. Eihän tunteita todisteta jollakin kuvalla tai tavaralla, joka on tai ei ole.

Voi kun oliskin niin että siitä puhuminen auttaisi. Me ollaan asiasta puhuttu useita kertoja ja alkuvaiheessa riideltykin asiasta mutta kun tajusin että se ei muuta sitä asiaa vaikka sitä kuinka vatvoisi niin en jaksanut enää mainita koko asiasta. Mulle tuo kuvien säästäminen sattuu vaan olemaan jotenkin ylitsepääsemättömän iso asia. Lähdin tähän suhteeseen mukaan kuitenkin siksi, että ajattelin sen tunteen helpottavan. Ei toki olla seurusteltu vasta kuin reilu vuosi, mutta ei se tunne ole mihinkään häipynyt vieläkään. Kallistun koko ajan enemmän siihen suuntaan että tämä suhde on tuhoon tuomittu enkä pääse yli heidän menneisyydestään. Mies ei ole mun tunteista vastuussa ja voihan se olla että vaikka mies tekisi mitä niin en silti uskoisi koskaan täysin, kun tämä on enemmän mun omassa päässä. Eroaminen alkaa tuntua oikealta vaihtoehdolta kun minä en voi tunteilleni mitään eikä voi mieskään. Tekis mieli vaan sanoa että joko hävittää kaikki ne kuvat tai häivyn. Tuntuu niin lapselliselta edes ajatella näin ja tiedän varsin hyvin että ei ole sopivaa ajatella tai sanoa noin. 

-Ap

Nyt olet kyllä hieman ristiriitainen, mutta sitähän nämä tunneasiat ovat ja etenkin omalla kohdalla. Tarkoitan, että samalla, kun pelkäät kertoa miehelle katsoneesi puhelinta, koska pelkäät hänen jättävän sinut, harkitset itse suhteen lopettamista, koska et pääse yli siitä, mitä puhelimessa näit.

Tuolta kannalta ajatellen, kummassa nyt on enemmän hävittävää, siinäkö, että tunnustaa ikävän tekonsa ja ottaa vastaan, mitä tulee vaiko siinä, että heittää hanskat tiskiin edes antamatta toiselle mahdollisuutta?

Nyt tosiaan mielestäni teet päätelmiä (ja ehkä päätöksiä) mieheltä kysymättä, olettamalla asioita. Se ei oikein ikinä ole ihmisten kanssa onnistunut lähtökohta.

Ja joo, on lapsellista ja ikävää antaa toiselle uhkavaatimuksia. Mutta toisaalta jos suhteen säilyttäminen on tärkeää, ei sitä kannata liikaa kelata mitään sopivaisuussääntöjäkään. Suhteessa pitäisi saada uskaltaa olla myös lapsellinen - sillä edellytyksellä, että siihen tilaan ei jää = nyt vaadit kuvien hävittämistä, huomenna jotain muuta todistetta siitä, että mies ei ajattele exää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä saattaa olla puhelimessaan vuosia vanhaa tavaraa viesteineen kuvineen eikä se tarkoita muuta kuin että ei ole viitsinyt poistaakaan. Nainen taitaa herkemmin poistaa entiset ja varsinkin jos muistot ovat epämiellyttäviä.. Mutta tottakai jatkuva yhteydenpito exään ei ole normaalia jos sellaista tulee ilmi.

Saattaa olla joo, mutta olemme asiasta keskustelleet ja hän tietää että minun toive on se että hän ei säilyttäisi eksästään yhtään mitään, koska se aiheuttaa itselleni paljon epämukavia tunteita heidän menneisyytensä tuntien ja mies tietää näistä mun ajatuksista. Meillä oli tuohon liittyen ongelmia seurustelun alkuvaiheessa ja pitkään mietin sitä että lähdenkö edes tähän kelkkaan mukaan. En tietenkään voi toista pakottaa poistamaan mitään, en ole sitä pyytänytkään, enkä edes ole varma että onko mies tietoinen siitä että säilyttelee noita kuvia. Mua silti vähän loukkaa se että ne kuvat on olemassa. Luulisi että mies ymmärtäisi ne itse poistaa varsinkin kun tämä meidän tilanne on mikä on ja hän tietää sen miten hankala mun on sitä uskoa että hän olisi päässyt eksästään yli. 

-Ap

Mutta eihän kuvien poistaminen kerro mitään siitä, onko hän päässyt eksästään yli. Tarkoitan, että tietysti hänen tunteensa on ihan  samat, on puhelimessa jotain vanhoja kuvia tai.

Pahaa pelkään, että teillä ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin puhua asiasta niin kauan, että sinä pääset yli ajatuksesta exästä. Kun näiden asioiden todistaminen millään tavalla (ei ole mitään jäljellä jne.) ei vaan onnistu. Eihän tunteita todisteta jollakin kuvalla tai tavaralla, joka on tai ei ole.

Voi kun oliskin niin että siitä puhuminen auttaisi. Me ollaan asiasta puhuttu useita kertoja ja alkuvaiheessa riideltykin asiasta mutta kun tajusin että se ei muuta sitä asiaa vaikka sitä kuinka vatvoisi niin en jaksanut enää mainita koko asiasta. Mulle tuo kuvien säästäminen sattuu vaan olemaan jotenkin ylitsepääsemättömän iso asia. Lähdin tähän suhteeseen mukaan kuitenkin siksi, että ajattelin sen tunteen helpottavan. Ei toki olla seurusteltu vasta kuin reilu vuosi, mutta ei se tunne ole mihinkään häipynyt vieläkään. Kallistun koko ajan enemmän siihen suuntaan että tämä suhde on tuhoon tuomittu enkä pääse yli heidän menneisyydestään. Mies ei ole mun tunteista vastuussa ja voihan se olla että vaikka mies tekisi mitä niin en silti uskoisi koskaan täysin, kun tämä on enemmän mun omassa päässä. Eroaminen alkaa tuntua oikealta vaihtoehdolta kun minä en voi tunteilleni mitään eikä voi mieskään. Tekis mieli vaan sanoa että joko hävittää kaikki ne kuvat tai häivyn. Tuntuu niin lapselliselta edes ajatella näin ja tiedän varsin hyvin että ei ole sopivaa ajatella tai sanoa noin. 

-Ap

Nyt olet kyllä hieman ristiriitainen, mutta sitähän nämä tunneasiat ovat ja etenkin omalla kohdalla. Tarkoitan, että samalla, kun pelkäät kertoa miehelle katsoneesi puhelinta, koska pelkäät hänen jättävän sinut, harkitset itse suhteen lopettamista, koska et pääse yli siitä, mitä puhelimessa näit.

Tuolta kannalta ajatellen, kummassa nyt on enemmän hävittävää, siinäkö, että tunnustaa ikävän tekonsa ja ottaa vastaan, mitä tulee vaiko siinä, että heittää hanskat tiskiin edes antamatta toiselle mahdollisuutta?

Nyt tosiaan mielestäni teet päätelmiä (ja ehkä päätöksiä) mieheltä kysymättä, olettamalla asioita. Se ei oikein ikinä ole ihmisten kanssa onnistunut lähtökohta.

Ja joo, on lapsellista ja ikävää antaa toiselle uhkavaatimuksia. Mutta toisaalta jos suhteen säilyttäminen on tärkeää, ei sitä kannata liikaa kelata mitään sopivaisuussääntöjäkään. Suhteessa pitäisi saada uskaltaa olla myös lapsellinen - sillä edellytyksellä, että siihen tilaan ei jää = nyt vaadit kuvien hävittämistä, huomenna jotain muuta todistetta siitä, että mies ei ajattele exää.

Komppaan tätä. Ap, ensinnäkin tuli mieleen, miksi exä on sulle niin iso asia? mikä on se varsinainen syy miksi pelkäät sitä niin kamalasti, että sun nykyinen miesystävä vaikka haikailisikin sen exän puoleen? Jos hän nyt kuitenkin on sinun kanssa vapaasta tahdostaan? Onko sun mies tän exän kanssa tekemisissä? Jos ei, niin en usko että sulla on mitään syytä huoleen. En oikein jaksa uskoa, että hän olisi sinun kanssa vaan paremman puutteessa odottaen ja haikaillen kuitenkin salaa exää. huomaat varmaan itsekin, että tuo ajatus on myrkyllinen ja vain ja ainoastaan sinua itseäsi hajoittava? Mä oikeasti suisittelisin etsimään sen perimmäisen syyn sille sun epävarmuudelle. Eihän tuo suhde ole tasapainossa, jos joudut pelkäämään ja ahdistut tuosta ajatuksesta, ja joudut vaatimaan toista poistamaan menneen elämästään jotta pystyt hellittämään. Tuleeko sulle ahdistus tai pahaolo myös silloin kun mies vaikka mainitsee exän? puhuuko hän siitä usein jne? Jos hän kokoajan on vertaamassa sinua häneen tai puhumassa hänestä sulle, tietäen että se vaivaa sinua, niin oikeasti, haluatko olla sellaisessa suhteessa? Ei valokuvien poistaminen takaa mitään, eikä se varmasti helpota loppupelissä sun oloa. Myöhemmin tulee kuitenkin joku muu seikka. Suosittelisin oikeasti esim. terapeutilla käymistä. Toisaalta vuosi yhdessä on myös melko lyhyt aika. 

Onko sinulla itselläsi exiä? haikailetko itse heidän perään? poistatko heti kaikki kuvat ja kaikki mahdolliset asiat exään liittyen? monet ihmiset haluavat säästää elämän varrella tapahtuneet asiat ja muistot. Jos ero ei ole ollut mitenkään myrskyinen niin mielestäni on ihan ymmärrettävää että jossain saattaa niitä kuvia vielä vuoden jälkeen ollakkin. Eri asia olisi, jos ne kuvat olis kehyksissä yöpöydällä tai puhelimen taustakuvana tms. mutta jos ne on jääneet esim. puhelimenkuvakansioon tai facebookkiin niin mielestäni se on ihan ok. Eriasia jos ovat jotain alastonkuvia. Pointti oli se, että sinun pitäisi oikeastaan tehdä jotakin tuolle sun epävarmuudellesi. Se syö tuota suhdetta tosi vahvasti ja todennäköisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä saattaa olla puhelimessaan vuosia vanhaa tavaraa viesteineen kuvineen eikä se tarkoita muuta kuin että ei ole viitsinyt poistaakaan. Nainen taitaa herkemmin poistaa entiset ja varsinkin jos muistot ovat epämiellyttäviä.. Mutta tottakai jatkuva yhteydenpito exään ei ole normaalia jos sellaista tulee ilmi.

Saattaa olla joo, mutta olemme asiasta keskustelleet ja hän tietää että minun toive on se että hän ei säilyttäisi eksästään yhtään mitään, koska se aiheuttaa itselleni paljon epämukavia tunteita heidän menneisyytensä tuntien ja mies tietää näistä mun ajatuksista. Meillä oli tuohon liittyen ongelmia seurustelun alkuvaiheessa ja pitkään mietin sitä että lähdenkö edes tähän kelkkaan mukaan. En tietenkään voi toista pakottaa poistamaan mitään, en ole sitä pyytänytkään, enkä edes ole varma että onko mies tietoinen siitä että säilyttelee noita kuvia. Mua silti vähän loukkaa se että ne kuvat on olemassa. Luulisi että mies ymmärtäisi ne itse poistaa varsinkin kun tämä meidän tilanne on mikä on ja hän tietää sen miten hankala mun on sitä uskoa että hän olisi päässyt eksästään yli. 

-Ap

Mutta eihän kuvien poistaminen kerro mitään siitä, onko hän päässyt eksästään yli. Tarkoitan, että tietysti hänen tunteensa on ihan  samat, on puhelimessa jotain vanhoja kuvia tai.

Pahaa pelkään, että teillä ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin puhua asiasta niin kauan, että sinä pääset yli ajatuksesta exästä. Kun näiden asioiden todistaminen millään tavalla (ei ole mitään jäljellä jne.) ei vaan onnistu. Eihän tunteita todisteta jollakin kuvalla tai tavaralla, joka on tai ei ole.

Voi kun oliskin niin että siitä puhuminen auttaisi. Me ollaan asiasta puhuttu useita kertoja ja alkuvaiheessa riideltykin asiasta mutta kun tajusin että se ei muuta sitä asiaa vaikka sitä kuinka vatvoisi niin en jaksanut enää mainita koko asiasta. Mulle tuo kuvien säästäminen sattuu vaan olemaan jotenkin ylitsepääsemättömän iso asia. Lähdin tähän suhteeseen mukaan kuitenkin siksi, että ajattelin sen tunteen helpottavan. Ei toki olla seurusteltu vasta kuin reilu vuosi, mutta ei se tunne ole mihinkään häipynyt vieläkään. Kallistun koko ajan enemmän siihen suuntaan että tämä suhde on tuhoon tuomittu enkä pääse yli heidän menneisyydestään. Mies ei ole mun tunteista vastuussa ja voihan se olla että vaikka mies tekisi mitä niin en silti uskoisi koskaan täysin, kun tämä on enemmän mun omassa päässä. Eroaminen alkaa tuntua oikealta vaihtoehdolta kun minä en voi tunteilleni mitään eikä voi mieskään. Tekis mieli vaan sanoa että joko hävittää kaikki ne kuvat tai häivyn. Tuntuu niin lapselliselta edes ajatella näin ja tiedän varsin hyvin että ei ole sopivaa ajatella tai sanoa noin. 

-Ap

Nyt olet kyllä hieman ristiriitainen, mutta sitähän nämä tunneasiat ovat ja etenkin omalla kohdalla. Tarkoitan, että samalla, kun pelkäät kertoa miehelle katsoneesi puhelinta, koska pelkäät hänen jättävän sinut, harkitset itse suhteen lopettamista, koska et pääse yli siitä, mitä puhelimessa näit.

Tuolta kannalta ajatellen, kummassa nyt on enemmän hävittävää, siinäkö, että tunnustaa ikävän tekonsa ja ottaa vastaan, mitä tulee vaiko siinä, että heittää hanskat tiskiin edes antamatta toiselle mahdollisuutta?

Nyt tosiaan mielestäni teet päätelmiä (ja ehkä päätöksiä) mieheltä kysymättä, olettamalla asioita. Se ei oikein ikinä ole ihmisten kanssa onnistunut lähtökohta.

Ja joo, on lapsellista ja ikävää antaa toiselle uhkavaatimuksia. Mutta toisaalta jos suhteen säilyttäminen on tärkeää, ei sitä kannata liikaa kelata mitään sopivaisuussääntöjäkään. Suhteessa pitäisi saada uskaltaa olla myös lapsellinen - sillä edellytyksellä, että siihen tilaan ei jää = nyt vaadit kuvien hävittämistä, huomenna jotain muuta todistetta siitä, että mies ei ajattele exää.

Komppaan tätä. Ap, ensinnäkin tuli mieleen, miksi exä on sulle niin iso asia? mikä on se varsinainen syy miksi pelkäät sitä niin kamalasti, että sun nykyinen miesystävä vaikka haikailisikin sen exän puoleen? Jos hän nyt kuitenkin on sinun kanssa vapaasta tahdostaan? Onko sun mies tän exän kanssa tekemisissä? Jos ei, niin en usko että sulla on mitään syytä huoleen. En oikein jaksa uskoa, että hän olisi sinun kanssa vaan paremman puutteessa odottaen ja haikaillen kuitenkin salaa exää. huomaat varmaan itsekin, että tuo ajatus on myrkyllinen ja vain ja ainoastaan sinua itseäsi hajoittava? Mä oikeasti suisittelisin etsimään sen perimmäisen syyn sille sun epävarmuudelle. Eihän tuo suhde ole tasapainossa, jos joudut pelkäämään ja ahdistut tuosta ajatuksesta, ja joudut vaatimaan toista poistamaan menneen elämästään jotta pystyt hellittämään. Tuleeko sulle ahdistus tai pahaolo myös silloin kun mies vaikka mainitsee exän? puhuuko hän siitä usein jne? Jos hän kokoajan on vertaamassa sinua häneen tai puhumassa hänestä sulle, tietäen että se vaivaa sinua, niin oikeasti, haluatko olla sellaisessa suhteessa? Ei valokuvien poistaminen takaa mitään, eikä se varmasti helpota loppupelissä sun oloa. Myöhemmin tulee kuitenkin joku muu seikka. Suosittelisin oikeasti esim. terapeutilla käymistä. Toisaalta vuosi yhdessä on myös melko lyhyt aika. 

Onko sinulla itselläsi exiä? haikailetko itse heidän perään? poistatko heti kaikki kuvat ja kaikki mahdolliset asiat exään liittyen? monet ihmiset haluavat säästää elämän varrella tapahtuneet asiat ja muistot. Jos ero ei ole ollut mitenkään myrskyinen niin mielestäni on ihan ymmärrettävää että jossain saattaa niitä kuvia vielä vuoden jälkeen ollakkin. Eri asia olisi, jos ne kuvat olis kehyksissä yöpöydällä tai puhelimen taustakuvana tms. mutta jos ne on jääneet esim. puhelimenkuvakansioon tai facebookkiin niin mielestäni se on ihan ok. Eriasia jos ovat jotain alastonkuvia. Pointti oli se, että sinun pitäisi oikeastaan tehdä jotakin tuolle sun epävarmuudellesi. Se syö tuota suhdetta tosi vahvasti ja todennäköisesti. 

Tekisi niin mieli kertoa koko homman taustat yksityiskohtaisesti, mutta olisin täysin tunnistettavissa usealle ihmiselle jos niin tekisin. Aivan varmasti on hankala tästä mun selityksestä saada minkäänlaista tolkkua koska en voi kertoa kunnolla. Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä että tiedän suunnilleen kaiken heidän suhteestaan koska molemmat olivat mulle hyvin tuttuja ennen kuin alettiin seurustella. Mies haikaili todella pitkään eksän perään. Tiedän liikaa heidän suhteestaan ja en osaa päästää niistä ajatuksista irti ja mietin asiaa lähes päivittäin edelleen.

Mullakin tietysti on eksiä, mutta jos eroan niin poistan kuvat ja hävitän muut tavarat koska mulla ei ole tarvetta kantaa entistä kumppania enää mukana mun elämässä. Mulle se on ihan täysin symbolinen asia, ja jos ihminen poistuu mun elämästä niin se poistuu kunnolla sillä tavalla vaikka muistoja mikään ei vie. Muistot pysyy ilman niitä ”todisteitakin”. Ymmärrän kyllä että muut ei näin ajattele, mutta tilanteen huomioonottaen pidän erittäin loukkaavana mua kohtaan että mies säilyttää niitä, varsinkin kun tietää mun ajatukset. Mies ei puhu eksästään sanaakaan muuten eikä ole yhteyksissä eksään. Ilman minua kuitenkin varmasti olisi vielä ”kaveri”. Tiedostan erittäin hyvin miten myrkyllisiä mulle ja parisuhteelle nämä ajatukset ovat mutta en voi niille mitään. Asiaa on käsitelty ja vatvottu kymmeniä kertoja yksin ja yhdessä ja mulla on myös pitkä terapia takana jossa olen asiasta puhunut. En ole suhteessa mistään muusta epävarma ja jos tuota ei lasketa niin muita ongelmia meillä ei ole, vaan hyvä ja rakastava suhde.

Jos en heidän suhteestaan mitään tietäisi, en varmasti ajattelisi asiasta yhtään mitään. Siksi ajattelen että tämä suhde olisi parempi lopettaa koska ei ole mitään mikä mun päästä ne tiedot poistaisi.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä saattaa olla puhelimessaan vuosia vanhaa tavaraa viesteineen kuvineen eikä se tarkoita muuta kuin että ei ole viitsinyt poistaakaan. Nainen taitaa herkemmin poistaa entiset ja varsinkin jos muistot ovat epämiellyttäviä.. Mutta tottakai jatkuva yhteydenpito exään ei ole normaalia jos sellaista tulee ilmi.

Saattaa olla joo, mutta olemme asiasta keskustelleet ja hän tietää että minun toive on se että hän ei säilyttäisi eksästään yhtään mitään, koska se aiheuttaa itselleni paljon epämukavia tunteita heidän menneisyytensä tuntien ja mies tietää näistä mun ajatuksista. Meillä oli tuohon liittyen ongelmia seurustelun alkuvaiheessa ja pitkään mietin sitä että lähdenkö edes tähän kelkkaan mukaan. En tietenkään voi toista pakottaa poistamaan mitään, en ole sitä pyytänytkään, enkä edes ole varma että onko mies tietoinen siitä että säilyttelee noita kuvia. Mua silti vähän loukkaa se että ne kuvat on olemassa. Luulisi että mies ymmärtäisi ne itse poistaa varsinkin kun tämä meidän tilanne on mikä on ja hän tietää sen miten hankala mun on sitä uskoa että hän olisi päässyt eksästään yli. 

-Ap

Mutta eihän kuvien poistaminen kerro mitään siitä, onko hän päässyt eksästään yli. Tarkoitan, että tietysti hänen tunteensa on ihan  samat, on puhelimessa jotain vanhoja kuvia tai.

Pahaa pelkään, että teillä ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin puhua asiasta niin kauan, että sinä pääset yli ajatuksesta exästä. Kun näiden asioiden todistaminen millään tavalla (ei ole mitään jäljellä jne.) ei vaan onnistu. Eihän tunteita todisteta jollakin kuvalla tai tavaralla, joka on tai ei ole.

Voi kun oliskin niin että siitä puhuminen auttaisi. Me ollaan asiasta puhuttu useita kertoja ja alkuvaiheessa riideltykin asiasta mutta kun tajusin että se ei muuta sitä asiaa vaikka sitä kuinka vatvoisi niin en jaksanut enää mainita koko asiasta. Mulle tuo kuvien säästäminen sattuu vaan olemaan jotenkin ylitsepääsemättömän iso asia. Lähdin tähän suhteeseen mukaan kuitenkin siksi, että ajattelin sen tunteen helpottavan. Ei toki olla seurusteltu vasta kuin reilu vuosi, mutta ei se tunne ole mihinkään häipynyt vieläkään. Kallistun koko ajan enemmän siihen suuntaan että tämä suhde on tuhoon tuomittu enkä pääse yli heidän menneisyydestään. Mies ei ole mun tunteista vastuussa ja voihan se olla että vaikka mies tekisi mitä niin en silti uskoisi koskaan täysin, kun tämä on enemmän mun omassa päässä. Eroaminen alkaa tuntua oikealta vaihtoehdolta kun minä en voi tunteilleni mitään eikä voi mieskään. Tekis mieli vaan sanoa että joko hävittää kaikki ne kuvat tai häivyn. Tuntuu niin lapselliselta edes ajatella näin ja tiedän varsin hyvin että ei ole sopivaa ajatella tai sanoa noin. 

-Ap

Nyt olet kyllä hieman ristiriitainen, mutta sitähän nämä tunneasiat ovat ja etenkin omalla kohdalla. Tarkoitan, että samalla, kun pelkäät kertoa miehelle katsoneesi puhelinta, koska pelkäät hänen jättävän sinut, harkitset itse suhteen lopettamista, koska et pääse yli siitä, mitä puhelimessa näit.

Tuolta kannalta ajatellen, kummassa nyt on enemmän hävittävää, siinäkö, että tunnustaa ikävän tekonsa ja ottaa vastaan, mitä tulee vaiko siinä, että heittää hanskat tiskiin edes antamatta toiselle mahdollisuutta?

Nyt tosiaan mielestäni teet päätelmiä (ja ehkä päätöksiä) mieheltä kysymättä, olettamalla asioita. Se ei oikein ikinä ole ihmisten kanssa onnistunut lähtökohta.

Ja joo, on lapsellista ja ikävää antaa toiselle uhkavaatimuksia. Mutta toisaalta jos suhteen säilyttäminen on tärkeää, ei sitä kannata liikaa kelata mitään sopivaisuussääntöjäkään. Suhteessa pitäisi saada uskaltaa olla myös lapsellinen - sillä edellytyksellä, että siihen tilaan ei jää = nyt vaadit kuvien hävittämistä, huomenna jotain muuta todistetta siitä, että mies ei ajattele exää.

Komppaan tätä. Ap, ensinnäkin tuli mieleen, miksi exä on sulle niin iso asia? mikä on se varsinainen syy miksi pelkäät sitä niin kamalasti, että sun nykyinen miesystävä vaikka haikailisikin sen exän puoleen? Jos hän nyt kuitenkin on sinun kanssa vapaasta tahdostaan? Onko sun mies tän exän kanssa tekemisissä? Jos ei, niin en usko että sulla on mitään syytä huoleen. En oikein jaksa uskoa, että hän olisi sinun kanssa vaan paremman puutteessa odottaen ja haikaillen kuitenkin salaa exää. huomaat varmaan itsekin, että tuo ajatus on myrkyllinen ja vain ja ainoastaan sinua itseäsi hajoittava? Mä oikeasti suisittelisin etsimään sen perimmäisen syyn sille sun epävarmuudelle. Eihän tuo suhde ole tasapainossa, jos joudut pelkäämään ja ahdistut tuosta ajatuksesta, ja joudut vaatimaan toista poistamaan menneen elämästään jotta pystyt hellittämään. Tuleeko sulle ahdistus tai pahaolo myös silloin kun mies vaikka mainitsee exän? puhuuko hän siitä usein jne? Jos hän kokoajan on vertaamassa sinua häneen tai puhumassa hänestä sulle, tietäen että se vaivaa sinua, niin oikeasti, haluatko olla sellaisessa suhteessa? Ei valokuvien poistaminen takaa mitään, eikä se varmasti helpota loppupelissä sun oloa. Myöhemmin tulee kuitenkin joku muu seikka. Suosittelisin oikeasti esim. terapeutilla käymistä. Toisaalta vuosi yhdessä on myös melko lyhyt aika. 

Onko sinulla itselläsi exiä? haikailetko itse heidän perään? poistatko heti kaikki kuvat ja kaikki mahdolliset asiat exään liittyen? monet ihmiset haluavat säästää elämän varrella tapahtuneet asiat ja muistot. Jos ero ei ole ollut mitenkään myrskyinen niin mielestäni on ihan ymmärrettävää että jossain saattaa niitä kuvia vielä vuoden jälkeen ollakkin. Eri asia olisi, jos ne kuvat olis kehyksissä yöpöydällä tai puhelimen taustakuvana tms. mutta jos ne on jääneet esim. puhelimenkuvakansioon tai facebookkiin niin mielestäni se on ihan ok. Eriasia jos ovat jotain alastonkuvia. Pointti oli se, että sinun pitäisi oikeastaan tehdä jotakin tuolle sun epävarmuudellesi. Se syö tuota suhdetta tosi vahvasti ja todennäköisesti. 

Jos en heidän suhteestaan mitään tietäisi, en varmasti ajattelisi asiasta yhtään mitään. Siksi ajattelen että tämä suhde olisi parempi lopettaa koska ei ole mitään mikä mun päästä ne tiedot poistaisi.

-Ap

Aloituksessa taisit sanoa, että sinulla on menneisyydestä johtuen muitakin luottamisongelmia?

Olipa niitä tai ei, jos nyt lopetat tämän suhteen sen vuoksi, mitä itse päässäsi kelaat, seuraavassa sinulla on niitä aivan varmasti.  Koska silloinhan olet todistanut itsellesi, että suhteet päättyvät epäluottamuksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Tulin viikonloppuna baarista kotiin ja mies oli nukkumassa joten jostain älyttömästä hetken mielijohteesta uteliaisuuksissani tutkin miehen puhelimen. En lukenut viestejä, mutta katsoin että kenen kanssa keskusteluja on ja katsoin vähän kuvia. Oon ollut aina sitä mieltä että mies ei ole ihan täysin eksästään päässyt yli ja kuinka ollakaan kaikki eksän kuvat löytyi edelleen puhelimesta ja nyt se tunne vain vahvistui.

En kuitenkaan ole mitenkään mustasukkainen ja luotan mieheen. Aikaisemmin mulla oli tosi pahoja luottamusongelmia menneisyyden kokemuksista johtuen, mutta uskon luottavani nykyiseen vaikka välillä on heikkoja hetkiä. Mulla on tästä ihan karsea olo, enkä varmaan koskaan anna itselleni anteeksi että tein noin vaikka luotan mieheeni täysin. Tekisi mieli erota ihan sen takia että koen tehneeni niin väärin että ansaitsisin tulla jätetyksi. En ole kertaakaan tämän parisuhteen aikana tehnyt mitään tällaista tai ylipäätään mitään mikä voisi koitua suhteen kohtaloksi, mutta nyt tiedän mokanneeni aivan täysin. Tiedän että tämä nyt täyttyy haukkukommenteista mutta aivan sama, koen ansainneeni sen ja tiedän mitä tein ja mun täytyy elää tämän asian kanssa mutta oli vaan pakko saada sanottua edes jollekin.

En kyllä ymmärrä tällaistä. Saako miehesi tutkia sinun puhelinta?

Aika ikinä tilanne kylläkin. Vakavaltahan tuo kuulostaa, että eksän kuvat ovat hänen puhelimessaan . En tiedä, mikä tuossa olisi parasta. Jos kerrot, niin mies varmasti jättäisi sinut, mutta toisaalta saisit mielenrauhan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla aika yleistä tuo pettävän osapuolen " se oli vahinko" ilmaus. Niin se omakin eksä yritti sitä vahingoksi sanoa. Kuinka typeriä voivat jotkut olla.

Lapsena ilmeisesti opittu, että kaiken p*skan saa anteeksi, kun sanoo sen olevan vahinko.

Itsekin aina ihan vahingossa juttelen puolitutuille siitä miten kiva olis kun muna puksahtais suuhun tai kerron vain miehelleni kuuluvia asioita. Koska vahinkohan se vaan on!

Mä tutkin ranskalaista runoutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä saattaa olla puhelimessaan vuosia vanhaa tavaraa viesteineen kuvineen eikä se tarkoita muuta kuin että ei ole viitsinyt poistaakaan. Nainen taitaa herkemmin poistaa entiset ja varsinkin jos muistot ovat epämiellyttäviä.. Mutta tottakai jatkuva yhteydenpito exään ei ole normaalia jos sellaista tulee ilmi.

Saattaa olla joo, mutta olemme asiasta keskustelleet ja hän tietää että minun toive on se että hän ei säilyttäisi eksästään yhtään mitään, koska se aiheuttaa itselleni paljon epämukavia tunteita heidän menneisyytensä tuntien ja mies tietää näistä mun ajatuksista. Meillä oli tuohon liittyen ongelmia seurustelun alkuvaiheessa ja pitkään mietin sitä että lähdenkö edes tähän kelkkaan mukaan. En tietenkään voi toista pakottaa poistamaan mitään, en ole sitä pyytänytkään, enkä edes ole varma että onko mies tietoinen siitä että säilyttelee noita kuvia. Mua silti vähän loukkaa se että ne kuvat on olemassa. Luulisi että mies ymmärtäisi ne itse poistaa varsinkin kun tämä meidän tilanne on mikä on ja hän tietää sen miten hankala mun on sitä uskoa että hän olisi päässyt eksästään yli. 

-Ap

Mutta eihän kuvien poistaminen kerro mitään siitä, onko hän päässyt eksästään yli. Tarkoitan, että tietysti hänen tunteensa on ihan  samat, on puhelimessa jotain vanhoja kuvia tai.

Pahaa pelkään, että teillä ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin puhua asiasta niin kauan, että sinä pääset yli ajatuksesta exästä. Kun näiden asioiden todistaminen millään tavalla (ei ole mitään jäljellä jne.) ei vaan onnistu. Eihän tunteita todisteta jollakin kuvalla tai tavaralla, joka on tai ei ole.

Voi kun oliskin niin että siitä puhuminen auttaisi. Me ollaan asiasta puhuttu useita kertoja ja alkuvaiheessa riideltykin asiasta mutta kun tajusin että se ei muuta sitä asiaa vaikka sitä kuinka vatvoisi niin en jaksanut enää mainita koko asiasta. Mulle tuo kuvien säästäminen sattuu vaan olemaan jotenkin ylitsepääsemättömän iso asia. Lähdin tähän suhteeseen mukaan kuitenkin siksi, että ajattelin sen tunteen helpottavan. Ei toki olla seurusteltu vasta kuin reilu vuosi, mutta ei se tunne ole mihinkään häipynyt vieläkään. Kallistun koko ajan enemmän siihen suuntaan että tämä suhde on tuhoon tuomittu enkä pääse yli heidän menneisyydestään. Mies ei ole mun tunteista vastuussa ja voihan se olla että vaikka mies tekisi mitä niin en silti uskoisi koskaan täysin, kun tämä on enemmän mun omassa päässä. Eroaminen alkaa tuntua oikealta vaihtoehdolta kun minä en voi tunteilleni mitään eikä voi mieskään. Tekis mieli vaan sanoa että joko hävittää kaikki ne kuvat tai häivyn. Tuntuu niin lapselliselta edes ajatella näin ja tiedän varsin hyvin että ei ole sopivaa ajatella tai sanoa noin. 

-Ap

Nyt olet kyllä hieman ristiriitainen, mutta sitähän nämä tunneasiat ovat ja etenkin omalla kohdalla. Tarkoitan, että samalla, kun pelkäät kertoa miehelle katsoneesi puhelinta, koska pelkäät hänen jättävän sinut, harkitset itse suhteen lopettamista, koska et pääse yli siitä, mitä puhelimessa näit.

Tuolta kannalta ajatellen, kummassa nyt on enemmän hävittävää, siinäkö, että tunnustaa ikävän tekonsa ja ottaa vastaan, mitä tulee vaiko siinä, että heittää hanskat tiskiin edes antamatta toiselle mahdollisuutta?

Nyt tosiaan mielestäni teet päätelmiä (ja ehkä päätöksiä) mieheltä kysymättä, olettamalla asioita. Se ei oikein ikinä ole ihmisten kanssa onnistunut lähtökohta.

Ja joo, on lapsellista ja ikävää antaa toiselle uhkavaatimuksia. Mutta toisaalta jos suhteen säilyttäminen on tärkeää, ei sitä kannata liikaa kelata mitään sopivaisuussääntöjäkään. Suhteessa pitäisi saada uskaltaa olla myös lapsellinen - sillä edellytyksellä, että siihen tilaan ei jää = nyt vaadit kuvien hävittämistä, huomenna jotain muuta todistetta siitä, että mies ei ajattele exää.

Komppaan tätä. Ap, ensinnäkin tuli mieleen, miksi exä on sulle niin iso asia? mikä on se varsinainen syy miksi pelkäät sitä niin kamalasti, että sun nykyinen miesystävä vaikka haikailisikin sen exän puoleen? Jos hän nyt kuitenkin on sinun kanssa vapaasta tahdostaan? Onko sun mies tän exän kanssa tekemisissä? Jos ei, niin en usko että sulla on mitään syytä huoleen. En oikein jaksa uskoa, että hän olisi sinun kanssa vaan paremman puutteessa odottaen ja haikaillen kuitenkin salaa exää. huomaat varmaan itsekin, että tuo ajatus on myrkyllinen ja vain ja ainoastaan sinua itseäsi hajoittava? Mä oikeasti suisittelisin etsimään sen perimmäisen syyn sille sun epävarmuudelle. Eihän tuo suhde ole tasapainossa, jos joudut pelkäämään ja ahdistut tuosta ajatuksesta, ja joudut vaatimaan toista poistamaan menneen elämästään jotta pystyt hellittämään. Tuleeko sulle ahdistus tai pahaolo myös silloin kun mies vaikka mainitsee exän? puhuuko hän siitä usein jne? Jos hän kokoajan on vertaamassa sinua häneen tai puhumassa hänestä sulle, tietäen että se vaivaa sinua, niin oikeasti, haluatko olla sellaisessa suhteessa? Ei valokuvien poistaminen takaa mitään, eikä se varmasti helpota loppupelissä sun oloa. Myöhemmin tulee kuitenkin joku muu seikka. Suosittelisin oikeasti esim. terapeutilla käymistä. Toisaalta vuosi yhdessä on myös melko lyhyt aika. 

Onko sinulla itselläsi exiä? haikailetko itse heidän perään? poistatko heti kaikki kuvat ja kaikki mahdolliset asiat exään liittyen? monet ihmiset haluavat säästää elämän varrella tapahtuneet asiat ja muistot. Jos ero ei ole ollut mitenkään myrskyinen niin mielestäni on ihan ymmärrettävää että jossain saattaa niitä kuvia vielä vuoden jälkeen ollakkin. Eri asia olisi, jos ne kuvat olis kehyksissä yöpöydällä tai puhelimen taustakuvana tms. mutta jos ne on jääneet esim. puhelimenkuvakansioon tai facebookkiin niin mielestäni se on ihan ok. Eriasia jos ovat jotain alastonkuvia. Pointti oli se, että sinun pitäisi oikeastaan tehdä jotakin tuolle sun epävarmuudellesi. Se syö tuota suhdetta tosi vahvasti ja todennäköisesti. 

Jos en heidän suhteestaan mitään tietäisi, en varmasti ajattelisi asiasta yhtään mitään. Siksi ajattelen että tämä suhde olisi parempi lopettaa koska ei ole mitään mikä mun päästä ne tiedot poistaisi.

-Ap

Aloituksessa taisit sanoa, että sinulla on menneisyydestä johtuen muitakin luottamisongelmia?

Olipa niitä tai ei, jos nyt lopetat tämän suhteen sen vuoksi, mitä itse päässäsi kelaat, seuraavassa sinulla on niitä aivan varmasti.  Koska silloinhan olet todistanut itsellesi, että suhteet päättyvät epäluottamuksen takia.

Joo, muita luottamusongelmia on ollut esimerkiksi edellisessä parisuhteessa, mutta olen täysin tietoinen siitä että se suhde on ihan eri asia kuin tämä suhde. Tämä suhde on hyvä ja tasapainoinen, edellinen oli kaukana siitä. Olen käsitellyt edellistä parisuhdetta myös terapiassa, ja koen tunnistavani omien tunteideni lähtökohdat sen verran hyvin nykyään että tunnistan mistä ne johtuu joten osaan olla kuuntelematta niitä.

Mulla ei ole minkäänlaista pelkoa siitä että mies pettäisi tai jättäisi toisen/eksänsä takia, mutta enemmän ajatus siitä että olen tavallaan lohdutuspalkinto jonka otti sitten kun ei eksäänsä saanutkaan lukuisista yrityksistä huolimatta takaisin. Luotan mieheen, mutta tuo ajatus vaivaa vaikka uskon vahvasti että se on ihan vaan mun päässä joten olen yrittänyt sivuuttaa sen joka kerta. Ei parisuhteessa oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa toiseen, ja niin kauan kun mies ei mun luottamusta petä niin niin kauan aion häneen luottaa. Aluksi tietty oli hankaluuksia luottaa juuri tuon aikaisemman suhteen vuoksi, mutta eipä siinä kauaa mennyt kun ymmärsin että teen pelkästään itselleni hallaa sillä etten luota. Ymmärrän että mun eiliset kirjoitukset voi olla paljonkin ristiriidassa tän päiväisten kirjoitusten kanssa koska olin eilen niin pahasti tunteiden vallassa tämän takia mutta tänään ajatus on huomattavasti selkeämpi. En olisi lopettamassa suhdetta epäluottamuksen vuoksi, vaan sen vuoksi että en itse pääse siitä ajatuksesta eroon että olisin joku lohdutuspalkinto ja se kalvaa minua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin viikonloppuna baarista kotiin ja mies oli nukkumassa joten jostain älyttömästä hetken mielijohteesta uteliaisuuksissani tutkin miehen puhelimen. En lukenut viestejä, mutta katsoin että kenen kanssa keskusteluja on ja katsoin vähän kuvia. Oon ollut aina sitä mieltä että mies ei ole ihan täysin eksästään päässyt yli ja kuinka ollakaan kaikki eksän kuvat löytyi edelleen puhelimesta ja nyt se tunne vain vahvistui.

En kuitenkaan ole mitenkään mustasukkainen ja luotan mieheen. Aikaisemmin mulla oli tosi pahoja luottamusongelmia menneisyyden kokemuksista johtuen, mutta uskon luottavani nykyiseen vaikka välillä on heikkoja hetkiä. Mulla on tästä ihan karsea olo, enkä varmaan koskaan anna itselleni anteeksi että tein noin vaikka luotan mieheeni täysin. Tekisi mieli erota ihan sen takia että koen tehneeni niin väärin että ansaitsisin tulla jätetyksi. En ole kertaakaan tämän parisuhteen aikana tehnyt mitään tällaista tai ylipäätään mitään mikä voisi koitua suhteen kohtaloksi, mutta nyt tiedän mokanneeni aivan täysin. Tiedän että tämä nyt täyttyy haukkukommenteista mutta aivan sama, koen ansainneeni sen ja tiedän mitä tein ja mun täytyy elää tämän asian kanssa mutta oli vaan pakko saada sanottua edes jollekin.

En kyllä ymmärrä tällaistä. Saako miehesi tutkia sinun puhelinta?

Aika ikinä tilanne kylläkin. Vakavaltahan tuo kuulostaa, että eksän kuvat ovat hänen puhelimessaan . En tiedä, mikä tuossa olisi parasta. Jos kerrot, niin mies varmasti jättäisi sinut, mutta toisaalta saisit mielenrauhan

Ei mua oikeastaan vaivaisi jos mies selailisi mun puhelinta. Tietty haluaisin asiasta tietää, mutta ei mulla taida olla mitään mitä mies ei jo tietäisi niin tuo nyt on mulle melkeen sama kuin se että antaisin miehen käyttää mun läppäriä. En ehkä ole niin yksityisyydenhaluinen ihminen kuin moni muu. 

Ja kerroin kyllä miehelle asiasta. Oli tietysti vähän vihainen, mutta sanoi suoraan että ei tollaisen takia missään nimessä halua erota ja että virheitä sattuu. Se ei ollut niin iso asia kuin itse kuvittelin siinä syyllisyyden tuskassa.

Taas näköjään unohdan merkkailla viestini mutta kaksi edellistä on siis Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä saattaa olla puhelimessaan vuosia vanhaa tavaraa viesteineen kuvineen eikä se tarkoita muuta kuin että ei ole viitsinyt poistaakaan. Nainen taitaa herkemmin poistaa entiset ja varsinkin jos muistot ovat epämiellyttäviä.. Mutta tottakai jatkuva yhteydenpito exään ei ole normaalia jos sellaista tulee ilmi.

Saattaa olla joo, mutta olemme asiasta keskustelleet ja hän tietää että minun toive on se että hän ei säilyttäisi eksästään yhtään mitään, koska se aiheuttaa itselleni paljon epämukavia tunteita heidän menneisyytensä tuntien ja mies tietää näistä mun ajatuksista. Meillä oli tuohon liittyen ongelmia seurustelun alkuvaiheessa ja pitkään mietin sitä että lähdenkö edes tähän kelkkaan mukaan. En tietenkään voi toista pakottaa poistamaan mitään, en ole sitä pyytänytkään, enkä edes ole varma että onko mies tietoinen siitä että säilyttelee noita kuvia. Mua silti vähän loukkaa se että ne kuvat on olemassa. Luulisi että mies ymmärtäisi ne itse poistaa varsinkin kun tämä meidän tilanne on mikä on ja hän tietää sen miten hankala mun on sitä uskoa että hän olisi päässyt eksästään yli. 

-Ap

Mutta eihän kuvien poistaminen kerro mitään siitä, onko hän päässyt eksästään yli. Tarkoitan, että tietysti hänen tunteensa on ihan  samat, on puhelimessa jotain vanhoja kuvia tai.

Pahaa pelkään, että teillä ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin puhua asiasta niin kauan, että sinä pääset yli ajatuksesta exästä. Kun näiden asioiden todistaminen millään tavalla (ei ole mitään jäljellä jne.) ei vaan onnistu. Eihän tunteita todisteta jollakin kuvalla tai tavaralla, joka on tai ei ole.

Voi kun oliskin niin että siitä puhuminen auttaisi. Me ollaan asiasta puhuttu useita kertoja ja alkuvaiheessa riideltykin asiasta mutta kun tajusin että se ei muuta sitä asiaa vaikka sitä kuinka vatvoisi niin en jaksanut enää mainita koko asiasta. Mulle tuo kuvien säästäminen sattuu vaan olemaan jotenkin ylitsepääsemättömän iso asia. Lähdin tähän suhteeseen mukaan kuitenkin siksi, että ajattelin sen tunteen helpottavan. Ei toki olla seurusteltu vasta kuin reilu vuosi, mutta ei se tunne ole mihinkään häipynyt vieläkään. Kallistun koko ajan enemmän siihen suuntaan että tämä suhde on tuhoon tuomittu enkä pääse yli heidän menneisyydestään. Mies ei ole mun tunteista vastuussa ja voihan se olla että vaikka mies tekisi mitä niin en silti uskoisi koskaan täysin, kun tämä on enemmän mun omassa päässä. Eroaminen alkaa tuntua oikealta vaihtoehdolta kun minä en voi tunteilleni mitään eikä voi mieskään. Tekis mieli vaan sanoa että joko hävittää kaikki ne kuvat tai häivyn. Tuntuu niin lapselliselta edes ajatella näin ja tiedän varsin hyvin että ei ole sopivaa ajatella tai sanoa noin. 

-Ap

Nyt olet kyllä hieman ristiriitainen, mutta sitähän nämä tunneasiat ovat ja etenkin omalla kohdalla. Tarkoitan, että samalla, kun pelkäät kertoa miehelle katsoneesi puhelinta, koska pelkäät hänen jättävän sinut, harkitset itse suhteen lopettamista, koska et pääse yli siitä, mitä puhelimessa näit.

Tuolta kannalta ajatellen, kummassa nyt on enemmän hävittävää, siinäkö, että tunnustaa ikävän tekonsa ja ottaa vastaan, mitä tulee vaiko siinä, että heittää hanskat tiskiin edes antamatta toiselle mahdollisuutta?

Nyt tosiaan mielestäni teet päätelmiä (ja ehkä päätöksiä) mieheltä kysymättä, olettamalla asioita. Se ei oikein ikinä ole ihmisten kanssa onnistunut lähtökohta.

Ja joo, on lapsellista ja ikävää antaa toiselle uhkavaatimuksia. Mutta toisaalta jos suhteen säilyttäminen on tärkeää, ei sitä kannata liikaa kelata mitään sopivaisuussääntöjäkään. Suhteessa pitäisi saada uskaltaa olla myös lapsellinen - sillä edellytyksellä, että siihen tilaan ei jää = nyt vaadit kuvien hävittämistä, huomenna jotain muuta todistetta siitä, että mies ei ajattele exää.

Komppaan tätä. Ap, ensinnäkin tuli mieleen, miksi exä on sulle niin iso asia? mikä on se varsinainen syy miksi pelkäät sitä niin kamalasti, että sun nykyinen miesystävä vaikka haikailisikin sen exän puoleen? Jos hän nyt kuitenkin on sinun kanssa vapaasta tahdostaan? Onko sun mies tän exän kanssa tekemisissä? Jos ei, niin en usko että sulla on mitään syytä huoleen. En oikein jaksa uskoa, että hän olisi sinun kanssa vaan paremman puutteessa odottaen ja haikaillen kuitenkin salaa exää. huomaat varmaan itsekin, että tuo ajatus on myrkyllinen ja vain ja ainoastaan sinua itseäsi hajoittava? Mä oikeasti suisittelisin etsimään sen perimmäisen syyn sille sun epävarmuudelle. Eihän tuo suhde ole tasapainossa, jos joudut pelkäämään ja ahdistut tuosta ajatuksesta, ja joudut vaatimaan toista poistamaan menneen elämästään jotta pystyt hellittämään. Tuleeko sulle ahdistus tai pahaolo myös silloin kun mies vaikka mainitsee exän? puhuuko hän siitä usein jne? Jos hän kokoajan on vertaamassa sinua häneen tai puhumassa hänestä sulle, tietäen että se vaivaa sinua, niin oikeasti, haluatko olla sellaisessa suhteessa? Ei valokuvien poistaminen takaa mitään, eikä se varmasti helpota loppupelissä sun oloa. Myöhemmin tulee kuitenkin joku muu seikka. Suosittelisin oikeasti esim. terapeutilla käymistä. Toisaalta vuosi yhdessä on myös melko lyhyt aika. 

Onko sinulla itselläsi exiä? haikailetko itse heidän perään? poistatko heti kaikki kuvat ja kaikki mahdolliset asiat exään liittyen? monet ihmiset haluavat säästää elämän varrella tapahtuneet asiat ja muistot. Jos ero ei ole ollut mitenkään myrskyinen niin mielestäni on ihan ymmärrettävää että jossain saattaa niitä kuvia vielä vuoden jälkeen ollakkin. Eri asia olisi, jos ne kuvat olis kehyksissä yöpöydällä tai puhelimen taustakuvana tms. mutta jos ne on jääneet esim. puhelimenkuvakansioon tai facebookkiin niin mielestäni se on ihan ok. Eriasia jos ovat jotain alastonkuvia. Pointti oli se, että sinun pitäisi oikeastaan tehdä jotakin tuolle sun epävarmuudellesi. Se syö tuota suhdetta tosi vahvasti ja todennäköisesti. 

Jos en heidän suhteestaan mitään tietäisi, en varmasti ajattelisi asiasta yhtään mitään. Siksi ajattelen että tämä suhde olisi parempi lopettaa koska ei ole mitään mikä mun päästä ne tiedot poistaisi.

-Ap

Aloituksessa taisit sanoa, että sinulla on menneisyydestä johtuen muitakin luottamisongelmia?

Olipa niitä tai ei, jos nyt lopetat tämän suhteen sen vuoksi, mitä itse päässäsi kelaat, seuraavassa sinulla on niitä aivan varmasti.  Koska silloinhan olet todistanut itsellesi, että suhteet päättyvät epäluottamuksen takia.

Joo, muita luottamusongelmia on ollut esimerkiksi edellisessä parisuhteessa, mutta olen täysin tietoinen siitä että se suhde on ihan eri asia kuin tämä suhde. Tämä suhde on hyvä ja tasapainoinen, edellinen oli kaukana siitä. Olen käsitellyt edellistä parisuhdetta myös terapiassa, ja koen tunnistavani omien tunteideni lähtökohdat sen verran hyvin nykyään että tunnistan mistä ne johtuu joten osaan olla kuuntelematta niitä.

Mulla ei ole minkäänlaista pelkoa siitä että mies pettäisi tai jättäisi toisen/eksänsä takia, mutta enemmän ajatus siitä että olen tavallaan lohdutuspalkinto jonka otti sitten kun ei eksäänsä saanutkaan lukuisista yrityksistä huolimatta takaisin. Luotan mieheen, mutta tuo ajatus vaivaa vaikka uskon vahvasti että se on ihan vaan mun päässä joten olen yrittänyt sivuuttaa sen joka kerta. Ei parisuhteessa oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa toiseen, ja niin kauan kun mies ei mun luottamusta petä niin niin kauan aion häneen luottaa. Aluksi tietty oli hankaluuksia luottaa juuri tuon aikaisemman suhteen vuoksi, mutta eipä siinä kauaa mennyt kun ymmärsin että teen pelkästään itselleni hallaa sillä etten luota. Ymmärrän että mun eiliset kirjoitukset voi olla paljonkin ristiriidassa tän päiväisten kirjoitusten kanssa koska olin eilen niin pahasti tunteiden vallassa tämän takia mutta tänään ajatus on huomattavasti selkeämpi. En olisi lopettamassa suhdetta epäluottamuksen vuoksi, vaan sen vuoksi että en itse pääse siitä ajatuksesta eroon että olisin joku lohdutuspalkinto ja se kalvaa minua. 

No...sillehän ei sitten mitään oikeastaan voi:-(  Tarkoitan, että jos sua ja sitä kautta suhdetta kalvaa joku (muiden silmissä ehkä) pakkomielteinen ajatus, etkä pääse siitä edes terapiassa eroon,  niin kyllähän siitä enemmin tai myöhemmin ero parisuhteestakin tulee.

Varsinkin, jos jatkat suhteen sabotoimista hakemalla vastausta tähän yhteen kysymykseen.

Tarkoitus ei ole näillä sanoilla satuttaa, vaan ihan vain todeta faktat. Joskus on hyvä katsella maailmaa pelkästään niiden läpi ja yrittää unohtaa tunteensa, etenkin haitalliset.

Minäkin olen tutkinut mieheni puhelinta. Mies oli sammunut ja Arto soitti ja soitti, sitten tuli viesti että haluatko peppua. Soitin siihen numeroon ja vastaaja olikin Tarja eikä Arto. Nyt naurattaa mutta silloin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä saattaa olla puhelimessaan vuosia vanhaa tavaraa viesteineen kuvineen eikä se tarkoita muuta kuin että ei ole viitsinyt poistaakaan. Nainen taitaa herkemmin poistaa entiset ja varsinkin jos muistot ovat epämiellyttäviä.. Mutta tottakai jatkuva yhteydenpito exään ei ole normaalia jos sellaista tulee ilmi.

Saattaa olla joo, mutta olemme asiasta keskustelleet ja hän tietää että minun toive on se että hän ei säilyttäisi eksästään yhtään mitään, koska se aiheuttaa itselleni paljon epämukavia tunteita heidän menneisyytensä tuntien ja mies tietää näistä mun ajatuksista. Meillä oli tuohon liittyen ongelmia seurustelun alkuvaiheessa ja pitkään mietin sitä että lähdenkö edes tähän kelkkaan mukaan. En tietenkään voi toista pakottaa poistamaan mitään, en ole sitä pyytänytkään, enkä edes ole varma että onko mies tietoinen siitä että säilyttelee noita kuvia. Mua silti vähän loukkaa se että ne kuvat on olemassa. Luulisi että mies ymmärtäisi ne itse poistaa varsinkin kun tämä meidän tilanne on mikä on ja hän tietää sen miten hankala mun on sitä uskoa että hän olisi päässyt eksästään yli. 

-Ap

Mutta eihän kuvien poistaminen kerro mitään siitä, onko hän päässyt eksästään yli. Tarkoitan, että tietysti hänen tunteensa on ihan  samat, on puhelimessa jotain vanhoja kuvia tai.

Pahaa pelkään, että teillä ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin puhua asiasta niin kauan, että sinä pääset yli ajatuksesta exästä. Kun näiden asioiden todistaminen millään tavalla (ei ole mitään jäljellä jne.) ei vaan onnistu. Eihän tunteita todisteta jollakin kuvalla tai tavaralla, joka on tai ei ole.

Voi kun oliskin niin että siitä puhuminen auttaisi. Me ollaan asiasta puhuttu useita kertoja ja alkuvaiheessa riideltykin asiasta mutta kun tajusin että se ei muuta sitä asiaa vaikka sitä kuinka vatvoisi niin en jaksanut enää mainita koko asiasta. Mulle tuo kuvien säästäminen sattuu vaan olemaan jotenkin ylitsepääsemättömän iso asia. Lähdin tähän suhteeseen mukaan kuitenkin siksi, että ajattelin sen tunteen helpottavan. Ei toki olla seurusteltu vasta kuin reilu vuosi, mutta ei se tunne ole mihinkään häipynyt vieläkään. Kallistun koko ajan enemmän siihen suuntaan että tämä suhde on tuhoon tuomittu enkä pääse yli heidän menneisyydestään. Mies ei ole mun tunteista vastuussa ja voihan se olla että vaikka mies tekisi mitä niin en silti uskoisi koskaan täysin, kun tämä on enemmän mun omassa päässä. Eroaminen alkaa tuntua oikealta vaihtoehdolta kun minä en voi tunteilleni mitään eikä voi mieskään. Tekis mieli vaan sanoa että joko hävittää kaikki ne kuvat tai häivyn. Tuntuu niin lapselliselta edes ajatella näin ja tiedän varsin hyvin että ei ole sopivaa ajatella tai sanoa noin. 

-Ap

Nyt olet kyllä hieman ristiriitainen, mutta sitähän nämä tunneasiat ovat ja etenkin omalla kohdalla. Tarkoitan, että samalla, kun pelkäät kertoa miehelle katsoneesi puhelinta, koska pelkäät hänen jättävän sinut, harkitset itse suhteen lopettamista, koska et pääse yli siitä, mitä puhelimessa näit.

Tuolta kannalta ajatellen, kummassa nyt on enemmän hävittävää, siinäkö, että tunnustaa ikävän tekonsa ja ottaa vastaan, mitä tulee vaiko siinä, että heittää hanskat tiskiin edes antamatta toiselle mahdollisuutta?

Nyt tosiaan mielestäni teet päätelmiä (ja ehkä päätöksiä) mieheltä kysymättä, olettamalla asioita. Se ei oikein ikinä ole ihmisten kanssa onnistunut lähtökohta.

Ja joo, on lapsellista ja ikävää antaa toiselle uhkavaatimuksia. Mutta toisaalta jos suhteen säilyttäminen on tärkeää, ei sitä kannata liikaa kelata mitään sopivaisuussääntöjäkään. Suhteessa pitäisi saada uskaltaa olla myös lapsellinen - sillä edellytyksellä, että siihen tilaan ei jää = nyt vaadit kuvien hävittämistä, huomenna jotain muuta todistetta siitä, että mies ei ajattele exää.

Komppaan tätä. Ap, ensinnäkin tuli mieleen, miksi exä on sulle niin iso asia? mikä on se varsinainen syy miksi pelkäät sitä niin kamalasti, että sun nykyinen miesystävä vaikka haikailisikin sen exän puoleen? Jos hän nyt kuitenkin on sinun kanssa vapaasta tahdostaan? Onko sun mies tän exän kanssa tekemisissä? Jos ei, niin en usko että sulla on mitään syytä huoleen. En oikein jaksa uskoa, että hän olisi sinun kanssa vaan paremman puutteessa odottaen ja haikaillen kuitenkin salaa exää. huomaat varmaan itsekin, että tuo ajatus on myrkyllinen ja vain ja ainoastaan sinua itseäsi hajoittava? Mä oikeasti suisittelisin etsimään sen perimmäisen syyn sille sun epävarmuudelle. Eihän tuo suhde ole tasapainossa, jos joudut pelkäämään ja ahdistut tuosta ajatuksesta, ja joudut vaatimaan toista poistamaan menneen elämästään jotta pystyt hellittämään. Tuleeko sulle ahdistus tai pahaolo myös silloin kun mies vaikka mainitsee exän? puhuuko hän siitä usein jne? Jos hän kokoajan on vertaamassa sinua häneen tai puhumassa hänestä sulle, tietäen että se vaivaa sinua, niin oikeasti, haluatko olla sellaisessa suhteessa? Ei valokuvien poistaminen takaa mitään, eikä se varmasti helpota loppupelissä sun oloa. Myöhemmin tulee kuitenkin joku muu seikka. Suosittelisin oikeasti esim. terapeutilla käymistä. Toisaalta vuosi yhdessä on myös melko lyhyt aika. 

Onko sinulla itselläsi exiä? haikailetko itse heidän perään? poistatko heti kaikki kuvat ja kaikki mahdolliset asiat exään liittyen? monet ihmiset haluavat säästää elämän varrella tapahtuneet asiat ja muistot. Jos ero ei ole ollut mitenkään myrskyinen niin mielestäni on ihan ymmärrettävää että jossain saattaa niitä kuvia vielä vuoden jälkeen ollakkin. Eri asia olisi, jos ne kuvat olis kehyksissä yöpöydällä tai puhelimen taustakuvana tms. mutta jos ne on jääneet esim. puhelimenkuvakansioon tai facebookkiin niin mielestäni se on ihan ok. Eriasia jos ovat jotain alastonkuvia. Pointti oli se, että sinun pitäisi oikeastaan tehdä jotakin tuolle sun epävarmuudellesi. Se syö tuota suhdetta tosi vahvasti ja todennäköisesti. 

Jos en heidän suhteestaan mitään tietäisi, en varmasti ajattelisi asiasta yhtään mitään. Siksi ajattelen että tämä suhde olisi parempi lopettaa koska ei ole mitään mikä mun päästä ne tiedot poistaisi.

-Ap

Aloituksessa taisit sanoa, että sinulla on menneisyydestä johtuen muitakin luottamisongelmia?

Olipa niitä tai ei, jos nyt lopetat tämän suhteen sen vuoksi, mitä itse päässäsi kelaat, seuraavassa sinulla on niitä aivan varmasti.  Koska silloinhan olet todistanut itsellesi, että suhteet päättyvät epäluottamuksen takia.

Joo, muita luottamusongelmia on ollut esimerkiksi edellisessä parisuhteessa, mutta olen täysin tietoinen siitä että se suhde on ihan eri asia kuin tämä suhde. Tämä suhde on hyvä ja tasapainoinen, edellinen oli kaukana siitä. Olen käsitellyt edellistä parisuhdetta myös terapiassa, ja koen tunnistavani omien tunteideni lähtökohdat sen verran hyvin nykyään että tunnistan mistä ne johtuu joten osaan olla kuuntelematta niitä.

Mulla ei ole minkäänlaista pelkoa siitä että mies pettäisi tai jättäisi toisen/eksänsä takia, mutta enemmän ajatus siitä että olen tavallaan lohdutuspalkinto jonka otti sitten kun ei eksäänsä saanutkaan lukuisista yrityksistä huolimatta takaisin. Luotan mieheen, mutta tuo ajatus vaivaa vaikka uskon vahvasti että se on ihan vaan mun päässä joten olen yrittänyt sivuuttaa sen joka kerta. Ei parisuhteessa oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa toiseen, ja niin kauan kun mies ei mun luottamusta petä niin niin kauan aion häneen luottaa. Aluksi tietty oli hankaluuksia luottaa juuri tuon aikaisemman suhteen vuoksi, mutta eipä siinä kauaa mennyt kun ymmärsin että teen pelkästään itselleni hallaa sillä etten luota. Ymmärrän että mun eiliset kirjoitukset voi olla paljonkin ristiriidassa tän päiväisten kirjoitusten kanssa koska olin eilen niin pahasti tunteiden vallassa tämän takia mutta tänään ajatus on huomattavasti selkeämpi. En olisi lopettamassa suhdetta epäluottamuksen vuoksi, vaan sen vuoksi että en itse pääse siitä ajatuksesta eroon että olisin joku lohdutuspalkinto ja se kalvaa minua. 

No...sillehän ei sitten mitään oikeastaan voi:-(  Tarkoitan, että jos sua ja sitä kautta suhdetta kalvaa joku (muiden silmissä ehkä) pakkomielteinen ajatus, etkä pääse siitä edes terapiassa eroon,  niin kyllähän siitä enemmin tai myöhemmin ero parisuhteestakin tulee.

Varsinkin, jos jatkat suhteen sabotoimista hakemalla vastausta tähän yhteen kysymykseen.

Tarkoitus ei ole näillä sanoilla satuttaa, vaan ihan vain todeta faktat. Joskus on hyvä katsella maailmaa pelkästään niiden läpi ja yrittää unohtaa tunteensa, etenkin haitalliset.

Niin, ei oikein voikaan mitään. Typerintä on se että tiedän itse että ajatus on järjetön (ja pakkomielteinen jopa), mutta en vaan millään pysty sitä karistamaan. Ainoa mitä pystyn tekemään on pitämään sen sisälläni, mitä taas aluksi en ihan niin hyvin osannut ja siksi meillä siitä riitoja olikin.

Ei hätää, ei mua nuo sanat satuta koska ymmärrän asian. Surullista tämä vaan on kun on muuten kaikinpuolin hieno suhde eikä mulla ole koskaan ollut näin upeaa ja ymmärtävää parisuhdetta ja tuntuu pahalta ajatus siitä että siitä pitäisi luopua sen takia että en itse pääse pakkomielteisestä ajatuksestani eroon vaikka olen kuinka yrittänyt.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin viikonloppuna baarista kotiin ja mies oli nukkumassa joten jostain älyttömästä hetken mielijohteesta uteliaisuuksissani tutkin miehen puhelimen. En lukenut viestejä, mutta katsoin että kenen kanssa keskusteluja on ja katsoin vähän kuvia. Oon ollut aina sitä mieltä että mies ei ole ihan täysin eksästään päässyt yli ja kuinka ollakaan kaikki eksän kuvat löytyi edelleen puhelimesta ja nyt se tunne vain vahvistui.

En kuitenkaan ole mitenkään mustasukkainen ja luotan mieheen. Aikaisemmin mulla oli tosi pahoja luottamusongelmia menneisyyden kokemuksista johtuen, mutta uskon luottavani nykyiseen vaikka välillä on heikkoja hetkiä. Mulla on tästä ihan karsea olo, enkä varmaan koskaan anna itselleni anteeksi että tein noin vaikka luotan mieheeni täysin. Tekisi mieli erota ihan sen takia että koen tehneeni niin väärin että ansaitsisin tulla jätetyksi. En ole kertaakaan tämän parisuhteen aikana tehnyt mitään tällaista tai ylipäätään mitään mikä voisi koitua suhteen kohtaloksi, mutta nyt tiedän mokanneeni aivan täysin. Tiedän että tämä nyt täyttyy haukkukommenteista mutta aivan sama, koen ansainneeni sen ja tiedän mitä tein ja mun täytyy elää tämän asian kanssa mutta oli vaan pakko saada sanottua edes jollekin.

En kyllä ymmärrä tällaistä. Saako miehesi tutkia sinun puhelinta?

Aika ikinä tilanne kylläkin. Vakavaltahan tuo kuulostaa, että eksän kuvat ovat hänen puhelimessaan . En tiedä, mikä tuossa olisi parasta. Jos kerrot, niin mies varmasti jättäisi sinut, mutta toisaalta saisit mielenrauhan

Ei mua oikeastaan vaivaisi jos mies selailisi mun puhelinta. Tietty haluaisin asiasta tietää, mutta ei mulla taida olla mitään mitä mies ei jo tietäisi niin tuo nyt on mulle melkeen sama kuin se että antaisin miehen käyttää mun läppäriä. En ehkä ole niin yksityisyydenhaluinen ihminen kuin moni muu. 

Ja kerroin kyllä miehelle asiasta. Oli tietysti vähän vihainen, mutta sanoi suoraan että ei tollaisen takia missään nimessä halua erota ja että virheitä sattuu. Se ei ollut niin iso asia kuin itse kuvittelin siinä syyllisyyden tuskassa.

Mun mielestä ei oo ok, että miehellä on eksän kuvia puhelimessa. Kukaan ei säilytä eksänsä kuvia siellä. Ikinä en ole kuullut. Tuo kuulostaa siltä, ettei mies ole päässyt hänestä yli.

Miehen reagointi vaikuttaa kevyeltä. Jos on aitoa rakkautta, niin kyllä miestäsi olisi harmittanut enemmän teidän välinen luottamuspula. Kovasti rakastuneena tällaiset teot aiheuttavat suurta harmia mielessä. Vaikuttaa siltä, että miehellä ei ole vahvoja tunteita sinua kohtaan, koska tekosi ei tuon enempää harmittanut. Kun rakastaa jotain syvästi, niin haluaa, että toinen on luottamuksen arvoinen. Kun tämä rikkoutuu välillä, niin kovasti rakastunut ihminen kamppailee tunteiden ja vahvan surun kanssa.

Miehen suhtautuminen on aivan äärettömän kevyttä. Minun mielestäni se ei kyllä kerro mistään hyvästä suhteesta, vaan enemmän tuosta kuvailemastani asiasta.

Välillä myös pohdin sitä, että oletko valmis suhteeseen. Sinulla vaikuttaa olevan itsellä paljon ongelmia, joista kannattaisi puhua jollekin. Luottamusongelma tulee heijastumaan myös miesystäväösi.

Oletko ihan varma, ettei mies halua palata eksänsä luo?

Kyllä mulla on tilaisuus tehnyt varkaan jo monta kertaa tässäkin suhteessa. Toivon salaa että myös mieheni on katsonut auki jääneen sometilini läpi siten, että on nähnyt ettei mulla ole mitään vilunkia siellä meneillään :) 

Tämä ei ole millään ilkeydellä sanottu, mutta teidän suhde ei tule kauaa kestämään sinun mustasukkaista käytöstäsi. Mies ansaitsee ihmisen, joka on hänen luottamuksen arvoinen. Vaikka mies sanoo, että antaa anteeksi, niin se ei tarkoita sitä, että teidän välinen luottamus tulisi samanlaiseksi.

Tuolla käytökselläsi menetät miehen eksällesi, ellet ole jo menettänyt .Ehkä mies on huomannut käytöksesi ja siksi haikailee takaisin vanhaan suhteeseen.

Kuulostaa unelmasuhteelta. Nainen kaivaa miehen puhelinta ja mies sanoo ” No näitä sattuu”!