Toiveena vauva (2019-2020)
Hei,
Aloitin uuden ketjun, kun "Toiveena vauva (2018-2019)" on jo pitkä ketju ja vuosikin vaihtui. Kirjoitellaan tänne vauvahaaveista ja tuetaan toisia :) Itse olen avioliitossa ja yritämme ensimmäistä lasta. Ikää on 33- vuotta.
Kommentit (3096)
Näettekö te tässä mitään? Kp 27/27 ja en malttanut olla tekemättä äsken testiä kun sellainen kaapista löytyi.
Jenni_83 kirjoitti:
Näettekö te tässä mitään? Kp 27/27 ja en malttanut olla tekemättä äsken testiä kun sellainen kaapista löytyi.
Kyllä mä näen siinä jotain! Ihan kuin O:n alapuolella olisi kaksi viivaa molempien reunojen kohdalla! Toivottavasti vahvistuu!
Esikoisen LA 8/20
Jenni, toivottavasti vahvistuu, näyttää vielä haalealle mutta plussa se on! Onnea ja tarrasukkia matkaan ❤❤
Täällä alkanu yökkäily. Mitä ihmettä tämäon 😥 heikko olo, paineet heittelee, oksettavaa oloa (nousrr ihan suuhun asti). Ja kp18 menossa, ja epäilen syvästi että oisin raskautunu kierron 3.päivä (jolloin oli vielä hieman vuotoakin), kun sen jälkee ollaan oltu selibaattissa tutkimusten takia. Tämmönen sama olo on ollu 4x aiemminkin, ja aina keskenmenoon on päätynyt 😔😭
Pitkän lapsettomuuden jälkeen kahden lapsen äiti.
Oli että. Lisää plussia! Mahtavaa! Onnea ja tarrasukkia plussanneille!
Pienen epätoivon jälkeen elämä voittaa täälläkin. 😉 Odotan jo innolla, että menkat loppuu ja yk5 pääsee käyntiin. Uudella tarmolla taas eteenpäin. 😅
Ja kyllä, on ovis kipuja. Ihme ”supistuksia” takalistossa ja vatsassa. Ei kovin mukavia.
Kiitos kaikille! Tuon testin jälkeen illalla vessassa käydessä tuli tippa hinneän vaaleanpunaista paperiin ja epätoivo iski. Julistin jo miehelle etten jaksa yrittää enää kauaa kun ei näitä pettymyksiä kestä. Menkat ei ole kuitenkaan alkaneet eikä paperiin ole tullut enempää verta vaikka ramppaan varmaan tunnin välein tarkastamassa. Jänniä aikoja.. Onnea Marika & tsemppiä Villahuiville!
Jonkin aikaa olen keskustelua täällä seurannut ja tämä palsta on kyllä positiivisin ja rohkaisevin, mitä olen netissä nähnyt! <3 Keskusteluun mukaan liittyy 24-vuotias rouva, joka toivoo ensimmäistä lasta 32-vuotiaan miehensä kanssa. Tänään starttasi yk 6. Molemmat olemme perusterveitä ja yhdistelmäpillereiden lopettamisen jälkeen kierto on ollut 24-27pv, kun aiemmin 30 pv.
Ensimmäistä kertaa tässä kierrossa kuukautisten odottaminen tuntui todella raastavalta. Ehdin jo tehdä pari negatiivista testiäkin. Raskaalta tuntuu tällä hetkellä erityisesti epätietoisuus ja se ettei voi suunnitella elämäänsä niin pitkälle kuin aiemmin. Olen vielä opiskelija ja alallani kesätyöt sovitaan tyypillisesti vuotta aiemmin. Tulevaksi kesäksi olen itsekin jo sopinut työt, joten tämä kierto ratkaisee, ehdinkö tulevana kesänä töihin.
Tervetuloa RouvaR ja onnea plussanneille!
Täällä sunnuntaina tehty haamu/viivanpaikka ei seuraavassa testissä toistunut ja tänään alkoikin menkat sekä yk4. ☹️ Harmitti kyllä.
Olen tuon kokemuksen myötä pohdiskellut todennäköisyyksiä. Jos jokaisella kierrolla, kun yhdyntä ajoittuu hedelmällisille päiville, on suunnilleen 20% mahdollisuus tulla raskaaksi, niin on niin paljon suurempi todennäköisyys ettei tärppää. Vaikka kaiken yrittäisi optimoida on iso osa pelkästä tuurista kiinni ja keskimäärin yks kerta viidestä onnistuu. Pitäisi asettaa henkinen tavoite tulla raskaaksi jonnekin vuoden päähän eikä meneillään olevan kierron loppuun, koska on valitettavasti todennäköisempää, etten vielä tässäkään kierrossa ole raskaana.
Helpommin tietty sanottu kuin tehty! Mulla vauva-ajatukset pyörii ihan jatkuvasti mielessä. Tällä kierrolla yritän ottaa rennommin ja suunnata ajatuksiani muihin asioihin. Jospa tällä keinolla jaksaisin paremmin, jos edessä on vielä monta epäonnista yritystä.
Esikoista odotamme, LA 8/2020
RouvaR kirjoitti:
Jonkin aikaa olen keskustelua täällä seurannut ja tämä palsta on kyllä positiivisin ja rohkaisevin, mitä olen netissä nähnyt! <3 Keskusteluun mukaan liittyy 24-vuotias rouva, joka toivoo ensimmäistä lasta 32-vuotiaan miehensä kanssa. Tänään starttasi yk 6. Molemmat olemme perusterveitä ja yhdistelmäpillereiden lopettamisen jälkeen kierto on ollut 24-27pv, kun aiemmin 30 pv.
Ensimmäistä kertaa tässä kierrossa kuukautisten odottaminen tuntui todella raastavalta. Ehdin jo tehdä pari negatiivista testiäkin. Raskaalta tuntuu tällä hetkellä erityisesti epätietoisuus ja se ettei voi suunnitella elämäänsä niin pitkälle kuin aiemmin. Olen vielä opiskelija ja alallani kesätyöt sovitaan tyypillisesti vuotta aiemmin. Tulevaksi kesäksi olen itsekin jo sopinut työt, joten tämä kierto ratkaisee, ehdinkö tulevana kesänä töihin.
Tervetuloa RouvaR! Samaistun tilanteeseesi, koska itsekin olen opiskelija, joskin tässä juuri opintoja viimeistelemässä. Itseäni mietityttää vakituisen työn etsimisen ja vauvahaaveiden yhdistäminen. Ei raskauskaan kait mikään este olisi työn etsimiselle ja paikan saamiselle, mutta silti välillä mietin, onko tällainen opintojen ja työelämän välivaihe järkevä aika lapselle. Toisaalta "työuran" rakentaminen ei sinänsä ole minulle ainakaan nyt tärkeää, kunhan jonkun mielekkään ja pysyvän paikan vain joskus saisi 😃. En myöskään haluaisi jäädä himmailemaan tässä perheenlisäystoiveessa ihan vain (mahdollisten) töiden vuoksi, koska voi olla, että yrittämisessä menisikin sitten useitakin vuosia.
Mutta pointtinani siis, että samaistun tuohon turhautumiseen, kun ei tiedä millainen tilanne on vaikka vuoden päästä. Olen yrittänyt ajatella asiasta siten, että olipa tilanne mikä tahansa, niin kuitenkin pärjäämme ja elämä tavalla tai toisella kannattelee, vaikka se saattaisikin vaatia vähän sopeutumista. 🙂
Vanamo kirjoitti:
Tervetuloa RouvaR ja onnea plussanneille!
Täällä sunnuntaina tehty haamu/viivanpaikka ei seuraavassa testissä toistunut ja tänään alkoikin menkat sekä yk4. ☹️ Harmitti kyllä.
Olen tuon kokemuksen myötä pohdiskellut todennäköisyyksiä. Jos jokaisella kierrolla, kun yhdyntä ajoittuu hedelmällisille päiville, on suunnilleen 20% mahdollisuus tulla raskaaksi, niin on niin paljon suurempi todennäköisyys ettei tärppää. Vaikka kaiken yrittäisi optimoida on iso osa pelkästä tuurista kiinni ja keskimäärin yks kerta viidestä onnistuu. Pitäisi asettaa henkinen tavoite tulla raskaaksi jonnekin vuoden päähän eikä meneillään olevan kierron loppuun, koska on valitettavasti todennäköisempää, etten vielä tässäkään kierrossa ole raskaana.
Helpommin tietty sanottu kuin tehty! Mulla vauva-ajatukset pyörii ihan jatkuvasti mielessä. Tällä kierrolla yritän ottaa rennommin ja suunnata ajatuksiani muihin asioihin. Jospa tällä keinolla jaksaisin paremmin, jos edessä on vielä monta epäonnista yritystä.
Voi ei, olen pahoillani! Jaksamista sinulle Vanamo! Nuo todennäköisyydet ovat kyllä ihan tosia ja niinhän se on, että keskimäärin todennäköisempää on että ei tule raskaaksi. Tai jos tuleekin niin keskeytymiselle on vielä monta viikkoa aika suuret todennäköisyydet sillekin. Tuota ajatusten keskittämistä muihin asioihin minäkin yritän ja se on varmaan paras vaihtoehto, mutta kyllä aina kierron lopussa kuitenkin tuntuu väkisin heräävän pieni liiallinen toiveikkuus. Itse ajattelen siitäkin, että saa olla ihan vapaasti pettynyt ja surullinen, kunhan pyrkii etsimään itsestään jossain vaiheessa taas sen sisukkuuden, jolla jatkaa eteenpäin. 🙂 Tsemppiä!
Täällä muuten kp 23 ja dpo 8. Vähän tissiaristusta ilmaantunut (paljon vähemmän kuin yleensä tähän aikaan) ja outoa menkkamaista juilintaa alaselässä silloin tällöin. Tällaista selkäkipuilua ei ole koskaan ollut ennen menkkoja aikaisemmin. Tekisi kovasti mieli testata herkällä testillä huomisaamuna, mutta yritän vielä jaksaa ainakin sinne sunnuntaille/maanantaille... 😫. Flo:n mukaan menkat odotettavissa sunnuntaina.
Paljon onnea uusista plussista, täällä ei ainakaan syntyvyyden laskua ole näkyvissä, ihanaa. 😁😍
Vanamolle pahoittelut. 😕 Hyvää pohdintaa kirjoitit. Luin joskus, että keskimäärin raskautumiseen menee 7kk.
Harmi vain, että jokaikinen kuukausi olen sen unohtanut. 😬 Meillä nyt mennyt 7kk, 8 kiertoa ja nyt 9 menossa. Onnistuin kyllä tuossa välissä nimenomaan muihin asioihin keskittymällä vähentämään stressin ja ylenmääräiset toiveet, kaipa munkin pitäis taas kokeilla sitä. Viimeistään sitten, kun loput testitulokset ovat tulleet. 😅
Ovista odotellessa nyt kuitenkin, mulla siihen liittyy aikamoiset alavatsakivut. Tällä kertaa oikealla alavatsassa. Estrogeenin noustessa ilmenee muitakin oireita, kuten kireää pinnaa ja muuta "kivaa". 😬 Nyt kp10.
Voimia meille kaikille ja tervetuloa joukkoon uudet! 🤗💚
t. Itsekin täällä vielä uudehko
Yritys alkoi 3/2019. Nyt ollut 3-4kk taukoa. Tiputtelu vaivaa, mitään syytä sille ei löydy. Teroluteja silti taas 6kk.
Liityn mukaan joukkoon.
Ikää mulla on 26v ja mies on 31v. Meillä on kaksi lasta jo pienellä ikäerolla ja nyt ollaan yli vuosi yritetty kolmatta ja ei, ei tule niin ei tule. Yrityskierroksia on tosi monta kun on kauan yritetty. Kierto pyörii siinä 25-27 välillä.
On kokeiltu maca, vehnäalkiöljy, greippimehua ja nyt oon kuukauden syönyt gelee royalia..
Kävin kesäkuussa gynellä sairaalassa kovien äkillisten kuukautiskipujen vuoksi ja hän äkkiä ultrasi ja pois sulki mahdolliset sairaudet ja antoi lääkettä miranaxia kipuihin ja ovesta ulos. Kyllä se kirjoitti pitkän stoorin mitä näkyi mutta eihän siitä tekstistä ota selvää jossei ole lääkäri :(
En enään keksi muuta kuin rauta arvot olisi huonot tai sitten joku muu vaan päättää että enempää ei meille tarvita. :(
Mustikkainen kirjoitti:
Martta1, itse hakeuduin juuri tuosta syystä suoraan yksityiselle kun kuukautisia ei kuulunut ja joskus ollut pcos-epäilyä. Selkeät ohjeet ja hyvä/helppo yhteydenpito lääkärin kanssa niin asia ei pitkity sen takia. Toki on aika kallista, mutta henkisesti helpompaa kun saa heti apua kun tarvitsee. Ja tarvittaessa sitten sieltä lähete julkiselle puolelle jos tulee tarvetta.
VivaLaVida, kiitos ihanan lohduttavasta kommentista, antaa heti toivoa kun kuulee muiden vastaavista tilanteista ja onnistumisesta 😍 Ihanaa odotusaikaa sinne, kiva kuulla plussanneidenkin kuulumisia täällä!
Jaksaisitko kertoa tuosta, että miten se käytännössä meni. Minkä ajan varasin ekalle tapaamiselle, mitä siellä tehtiin, mitä tutkittiin ja mihin päädyttiin? Kuinka paljon teillä maksoi? Saitko jotain apua vai todettiinkin vaan, että kaikki on hyvin?
Täällä kans yks opiskelija. Jos jotain tässä on oppinu, niin sitä ettei näköjään voi itse valita milloin sen lapsen haluaa. Mä oon kiitollinen kyllä, jos vaan raskaaksi tuun. Eiköhän kaikki muu sitten järjesty myös ajallaan :)
Näin eilen labrakokeen tulokset ja kilppari-arvoissa ei ongelmia, eli ei tule lääkitystä. Prolaktiini (s-prl) oli koholla, joten siitä pitää vielä ottaa makro-versio. Mitä nyt ymmärsin kun itse googlailin asiasta niin arvo oli niin vähän koholla, että tuskin on mitään merkitystä ja luultavasti on kyse siitä, että verikoe otettiin hiukan liian aikaisin aamulla tai sit johtui stressistä.
Lääkärin mukaan seuraava askel olisi siemennesteen tutkiminen, sen voisi tehdä yksityisellä tai sitten, jos tulee lähete lapsettomuushoitoihin julkiselle 2kk:n päästä niin siellä.
En tiedä johtuuko siitä, että alkaa PMS-oireet jo vähän jyllätä, on sellainen sopivan pessimistinen, apea ja vain kyllästynyt olo, mutta sanoin miehellekin, ettei nyt huvita lähteä mitään lisätutkimuksia tekemään. Haluaisin vaan nyt yrittää omatoimisesti sen kaksi kiertoa vielä, satsata siihen, että harrastetaan vähän enemmän seksiä, vaikka sitten keskipäivän pikapanomuodossa (vaikkei normisti kuulu meidän tyyliin ollenkaan) ja sitten julkiselle vuodenvaihteen jälkeen odottamaan aikaa siellä.
Toisaalta uskon vähän siihen, että kehoni itse asiassa kertoo minulle mitä minä tällä hetkellä tarvitsen, eli tasapainoa, rutiineja, selkeyttä elämään. Olen koko aikuisikäni, nyt 17 vuotta tehnyt vuorotyötä ja se alkaa tuntumaan. Yövuorot ja valvominen on perseestä ja heittää mielen ja kehon aivan sekaisin. On sellainen olo, että pakko päästä päivätöihin, pakko saada nukkua ja syödä kuten "normaalit ihmiset". Tiedän, perustuen lyhyempiin päivävuoro-jaksoihin, että vaikken ole aamuihminen niin kehoni pitää siitä, että tehdään tiettyjä asioita tiettyinä, toistuvina kellonaikoina. Laihdun silloin automaattisesti ja homma vaan toimii, vatsakin.
Että voihan jopa olla, että meille lapsen hinta olisi se, että jään pois töistä ja keskityn opiskelemaan (jota siis jo nyt teen). Ongelma vaan on se, ettei opintotuella makseta vuokraa, lainaa ym. Ja sen seurauksena myös vanhempainrahat ym olisivat pienempiä.
Mutta mikä nyt sitten loppuviimein on tärkeää? Se, ettei tarvitse miettiä ruokakaupassa riittääkö rahat, vai se, että saisi sen nyytin? Minkä stressin valitsen?
Näitä minä nyt tänään mietin. Ja myös tätä klassista: "miksi juuri meillä on vaikeaa raskautua kun se ja se ja se näillä ja näillä ja näillä ongelmilla vahinkoraskautuvat koko ajan". Tähän päälle sarkastista naurua. Ei mutta oikeasti niin minulla ei ihan olisi voimavaroja ja jaksamista ryhtyä lapsettomuuspuolen juttuihin, laittaa paukkuja siihen siis. On vuorotyö, ja on opiskelut ja on parisuhde jne. Haluaisin, että jokin asia elämässä vaan hoituisi, ilman että se vaatisi omistautumista, aikatauluttamista ja tietoista tekemistä, you know? Ymmärrän toki, että jos lapsi tulisi niin elämä muuttuisi ja se uusi elämä vaatisi juuri noita asioita, mutta se on eri juttu. Isona juttuna mm. se, että saisi taukoa veronsa vaativasta työelämästä. Se olisi niin niin ihanaa, että saisi olla poissa töistä hetken. Johan siellä on oltu aktiivisesti reilu 15 vuotta.
Nojoo. En tiedä. Oikeasti olen pohjimmiltani optimisti ja ehkä siksi koenkin, että nyt annetaan vielä vähän aikaa, rauhoitetaan tilanne ja vaan ollaan ja tehdään ja keskitytään omaan hyvinvointiin. Nukutaan kun saadaan, syödään mahdollisimman hyvin, liikutaan. Tehdään asioita, jotka saavat meidät iloiseksi. Siitä se hyvä elämä lähtee, tulee siihen se vauva tai ei.
Hienoa loppuviikkoa kaikille, hyvin me vedetään jokainen meistä, jaksetaan juuri niin paljon kun minäkin hetkenä voidaan jaksaa ja ollaan armollisia itsellemme <3
N36, M38. Yritys aloitettu 01/19, ei löydettyjä vikoja. Ensimmäistä toivotaan.
portland kirjoitti:
Näin eilen labrakokeen tulokset ja kilppari-arvoissa ei ongelmia, eli ei tule lääkitystä. Prolaktiini (s-prl) oli koholla, joten siitä pitää vielä ottaa makro-versio. Mitä nyt ymmärsin kun itse googlailin asiasta niin arvo oli niin vähän koholla, että tuskin on mitään merkitystä ja luultavasti on kyse siitä, että verikoe otettiin hiukan liian aikaisin aamulla tai sit johtui stressistä.
Lääkärin mukaan seuraava askel olisi siemennesteen tutkiminen, sen voisi tehdä yksityisellä tai sitten, jos tulee lähete lapsettomuushoitoihin julkiselle 2kk:n päästä niin siellä.
En tiedä johtuuko siitä, että alkaa PMS-oireet jo vähän jyllätä, on sellainen sopivan pessimistinen, apea ja vain kyllästynyt olo, mutta sanoin miehellekin, ettei nyt huvita lähteä mitään lisätutkimuksia tekemään. Haluaisin vaan nyt yrittää omatoimisesti sen kaksi kiertoa vielä, satsata siihen, että harrastetaan vähän enemmän seksiä, vaikka sitten keskipäivän pikapanomuodossa (vaikkei normisti kuulu meidän tyyliin ollenkaan) ja sitten julkiselle vuodenvaihteen jälkeen odottamaan aikaa siellä.
Toisaalta uskon vähän siihen, että kehoni itse asiassa kertoo minulle mitä minä tällä hetkellä tarvitsen, eli tasapainoa, rutiineja, selkeyttä elämään. Olen koko aikuisikäni, nyt 17 vuotta tehnyt vuorotyötä ja se alkaa tuntumaan. Yövuorot ja valvominen on perseestä ja heittää mielen ja kehon aivan sekaisin. On sellainen olo, että pakko päästä päivätöihin, pakko saada nukkua ja syödä kuten "normaalit ihmiset". Tiedän, perustuen lyhyempiin päivävuoro-jaksoihin, että vaikken ole aamuihminen niin kehoni pitää siitä, että tehdään tiettyjä asioita tiettyinä, toistuvina kellonaikoina. Laihdun silloin automaattisesti ja homma vaan toimii, vatsakin.
Että voihan jopa olla, että meille lapsen hinta olisi se, että jään pois töistä ja keskityn opiskelemaan (jota siis jo nyt teen). Ongelma vaan on se, ettei opintotuella makseta vuokraa, lainaa ym. Ja sen seurauksena myös vanhempainrahat ym olisivat pienempiä.
Mutta mikä nyt sitten loppuviimein on tärkeää? Se, ettei tarvitse miettiä ruokakaupassa riittääkö rahat, vai se, että saisi sen nyytin? Minkä stressin valitsen?
Näitä minä nyt tänään mietin. Ja myös tätä klassista: "miksi juuri meillä on vaikeaa raskautua kun se ja se ja se näillä ja näillä ja näillä ongelmilla vahinkoraskautuvat koko ajan". Tähän päälle sarkastista naurua. Ei mutta oikeasti niin minulla ei ihan olisi voimavaroja ja jaksamista ryhtyä lapsettomuuspuolen juttuihin, laittaa paukkuja siihen siis. On vuorotyö, ja on opiskelut ja on parisuhde jne. Haluaisin, että jokin asia elämässä vaan hoituisi, ilman että se vaatisi omistautumista, aikatauluttamista ja tietoista tekemistä, you know? Ymmärrän toki, että jos lapsi tulisi niin elämä muuttuisi ja se uusi elämä vaatisi juuri noita asioita, mutta se on eri juttu. Isona juttuna mm. se, että saisi taukoa veronsa vaativasta työelämästä. Se olisi niin niin ihanaa, että saisi olla poissa töistä hetken. Johan siellä on oltu aktiivisesti reilu 15 vuotta.
Nojoo. En tiedä. Oikeasti olen pohjimmiltani optimisti ja ehkä siksi koenkin, että nyt annetaan vielä vähän aikaa, rauhoitetaan tilanne ja vaan ollaan ja tehdään ja keskitytään omaan hyvinvointiin. Nukutaan kun saadaan, syödään mahdollisimman hyvin, liikutaan. Tehdään asioita, jotka saavat meidät iloiseksi. Siitä se hyvä elämä lähtee, tulee siihen se vauva tai ei.
Hienoa loppuviikkoa kaikille, hyvin me vedetään jokainen meistä, jaksetaan juuri niin paljon kun minäkin hetkenä voidaan jaksaa ja ollaan armollisia itsellemme <3
Hyvää pohdintaa ja ihanasti kirjoitit, hienoa loppuviikkoa myös teille! 🤗💚 Hyvä, että arvoissakaan ei mitään isoa hälyyttävää, toivottavasti prolaktiiniasiakin ohi menevä! Kuulostaa tosi hyvältä (ja tutulta) nuo ajatukset. Nyt vaan rauhaa ja hyvään keskittymistä seuraavat kk:t. 😍
Hassua, että tänään oon ajatellut aikalailla samaa. Alkanut ahdistaa koko lapsettomuuslääkäri, mulle riittäskin kai nyt tuo tieto, että rauta ja TSH-arvoa lukuun ottamatta mun kaikki arvot onkin ikään nähden hyvät ja luomuna voi jatkaa yrittämistä. Toki meillä vielä yksi käynti ja jonkun hormonilääkityksen kyllä tiputtelun takia tarvitsen, mutta muuten nyt mahdollisimman tavallista elämää ja hyvää sellaista. Jos mahdollista. 😅
Yritys alkoi 3/2019. Nyt ollut 3-4kk taukoa. Tiputtelu vaivaa, mitään syytä sille ei löydy. Teroluteja silti taas 6kk.
Vielä lisäisin portlandille, että toivottavasti saat päivätyön. Vuorotyö ei tosiaan ole terveydelle optimaalinen, mä en edes pystyisi. Hattua nostan, kun olet noin kauan pystynyt! Ja opiskeletkin vielä. ☺️ Mä oon nyt miettinyt niin, että vauva on mulle tärkeämpi kuin nykyinen työ. Tulevaan on munkin keksittävä muuta. Toivottavasti ajan kanssa nämäkin menee meillä parhain päin, jotenkin uskon niin!
Yritys alkoi 3/2019. Nyt ollut 3-4kk taukoa. Tiputtelu vaivaa, mitään syytä sille ei löydy. Teroluteja silti taas 6kk.
Mä sain nyt julkiselta lähetteen perus verikokeisiin + kilpirauhanen sekä gynelle, joka tarvittaessa (toivottavasti!) antaa lähetteen myös keltarauhashormonin mittauksiin.
Tuntuu hyvältä, että asia etenee ja julkisellakin pääsee eteenpäin! Moni pelotteli, etten välttämättä pääse julkisella tutkimuksiin, vaikka vuosi onkin yritystä takana, koska sen vuoden aikana on kuitenkin kerran tärpännyt. Mutta ainakaan vielä ei noussut tie pystyyn :)
Mulla on myös aivan järjettömät oviskivut. Onkin ollut tosi outoa tuntea ne kun ei oo ikinä niitä ollut. (Pillerit siis 10v ja PCOS eli ei menkkoja, eli ei oviksiaan). Nyt siis letroilla ovis tapahtunut 3krt ja huh heijakkaa miten sattuu. Ja just se kipu tuolla takapuolessakin niin voi hyvänenaika. :-D
LA 12/20