RouvaR

Raskautumisesta ja stressistä: erään lapsettomuuslääkärin olen useampaan kertaan kuullut mainitsevan, että hän inhoaa selittää lapsettomuutta stressillä. Tottakai poikkeuksellisen voimakas pitkäkestoinen psyykkinen kuormitus voi vaikuttaa, mutta se ei kuitenkaan ole asianmukainen selitys lapsettomuudelle. Pientä stressiä varmasti löytyy jokaiselta pidempään lasta toivoneelta.

Melko paljon olen itsekin pohtinut tästä asiasta kertomista, meillä siis toki vasta 5kk yritystä takana. Joillekin hyville ystäville olen asiasta jakanut, enkä ole yhtään ikävää kommenttia saanut. Toisaalta olen kokenut tarvetta asiasta puhua, mutta toisaalta en kuitenkaan osaa sanoa, olenko kokenut siitä apua. Samoin kuin joku aiemmin kirjoitti, olen myös kokenut oloni jotenkin alastomaksi sen jälkeen. Miehen kanssa olemme yhdessä sopineet, että lähimmille ystäville kerromme, jos se tuntuu sopivalta.

Jonkin aikaa olen keskustelua täällä seurannut ja tämä palsta on kyllä positiivisin ja rohkaisevin, mitä olen netissä nähnyt! <3 Keskusteluun mukaan liittyy 24-vuotias rouva, joka toivoo ensimmäistä lasta 32-vuotiaan miehensä kanssa. Tänään starttasi yk 6. Molemmat olemme perusterveitä ja yhdistelmäpillereiden lopettamisen jälkeen kierto on ollut 24-27pv, kun aiemmin 30 pv.

Ensimmäistä kertaa tässä kierrossa kuukautisten odottaminen tuntui todella raastavalta. Ehdin jo tehdä pari negatiivista testiäkin. Raskaalta tuntuu tällä hetkellä erityisesti epätietoisuus ja se ettei voi suunnitella elämäänsä niin pitkälle kuin aiemmin. Olen vielä opiskelija ja alallani kesätyöt sovitaan tyypillisesti vuotta aiemmin. Tulevaksi kesäksi olen itsekin jo sopinut työt, joten tämä kierto ratkaisee, ehdinkö tulevana kesänä töihin.