Toiveena vauva (2019-2020)

Kylläpäs nyt plussauutisia satelee, onnea kaikille plussanneille ja tsemppiä piinailijoille!

Eilen aamulla tein negatiivisen testin ja tänään alko sen mallin tiputtelu, että menkat tekee taas tuloaan aikataulunsa mukaan ja yk5 alkaa.

Aiemmin oli keskustelua oviksen tikuttamisesta. Mä en oo vielä kokeillu, koska oon aika varma että bongaan mun oviksen oireiden mukaan, limat on niin selkeet. Nyt ku yritystä alkaa jo jonki verran olla takana oon miettiny että jos ei yk6 tärppää niin varmistan oman oviksen tikuilla. Yleensähän ohjeena on, että jos ei vuodessa tuu lasta niin lääkäriin ja yli 35v jo puolen vuoden yrityksen jälkeen lääkäriin. Mutta onko ratkaisevaa näiden ohjeiden mukaan vain naisen ikä vai kuinka pitäis ajatella? Ite oon alle 30, mutta mies yli 35v. Oon yrittäny lukea sekä miehen että naisen hedelmällisyydestä suhteessa ikään, ja mieleen on hiipiny pelko vaikuttaako meillä molemmilla tai ainaki miehellä jo ikä hedelmällisyyteen... :(

Mulla on myös mies lähempänä neljääkymmentä ja itsekin jo kolmenkympin paremmalla puolella. Välillä harmittaa, että lykkäsin tätä beibihommaa näin pitkään. Mutta toisaalta tulipahan matkusteltua, opiskeltua ja uraakin rakennettua. Nyt vaan sellaisella volyymillä iski tää vauvakuume et välillä tuntuu ettei päähän muuta mahdukaan kuin kaipuu omasta vauvelista. Onneksi on sukulais- ja kummilapsia, joiden kanssa saa harjoitella! Ja sitten palata omaan hiljaiseen kotiin rauhoittumaan 😂

Mun käsittääkseni naisen hedelmällisyys laskee siinä 35v jälkeen ja miehillä vasta myöhemmin (40+), mutta ei niin radikaalisti kuin naisilla. Eli naisen ikä vaikuttaa tutkimuksiin hakeutumisessa enemmän. Ja sitten tietty tutkitaan molempien hedelmällisyys, jos tutkimuksiin lähdetään.

Suurin osa raskautuu muistaakseni 6-12 kk yrittämisen aloittamisen jälkeen, joten jos yrittämistä vasta alle puoli vuotta takana, niin ei oo mitään hätää. :)

Mulle on sanottu että ensimmäisen 6kk aikana raskautuu 80% ja sen jälkeen vain 20%



Tuo tieto sai mut sillon menemään itse tutkimuksiin jo ennen kun se vuosi yritystä tuli täyteen. Menin siis yksityiselle gynelle josta olin selvittänyt että hän on erikoistunut lapsettomuus asioihin. Menin ja sanoin että kohta tulee vuosi yritystä täyteen ja haluan jo jotain lääkkeellistä apua tähän hommaan. Silloin tehtiin perus sisätutkimus ja ultraus ja sit sain letrot käyttöön. Eli menkää ihmeessä käymään gynellä jos se vuosi alkaa lähenemään niin saatte asioita eteenpäin :)

Olenko ainut, joka antaa luonnon tehä tehtävänsä, jos on tehäkseen? Vai onko kaikki turvautunu teroluteihin ja letroihin? 🤔 missä vaiheesa ootta ne ottanu käyttöön? Miksi? (Eli onko taustalla joku syy, kuyen endo/pcos tms) oliko päätös yhteinen vai teidän oma? Oliko puoliso eri mieltä jossain vaiheessa / olisko halunnut pidempään jatkaa "luomuna"? Miten teidän puolisot on ajatellu raskauden alkavan ennen ehkäsyn poisjättöä; heti vai vasta pitkällisen yrittämisen jälkeen?

Haluaisin myös kysellä, onko täällä adoptioon innokkaita? Itse olisin todella kovasti, mutta mieheni haluaisi mieluummin biologisia lapsia.

Dpo 5 olis tänään. Eilen huomasin outoja "kipuja" oikean munasarjan kohdalla yskiessä, toivottavasti merkkaisi jotain. Palellut on viime perjantaista asti ja lämmöt koholla puoli astetta koko ajan, ovulaatio siis ainakin tapahtunut ja hyvin kyllä hyödynnettiin. Plääh on tää kyllä yhtä piinaa odotella :D

Villahuivi kirjoitti:

Olenko ainut, joka antaa luonnon tehä tehtävänsä, jos on tehäkseen? Vai onko kaikki turvautunu teroluteihin ja letroihin? 🤔 missä vaiheesa ootta ne ottanu käyttöön? Miksi? (Eli onko taustalla joku syy, kuyen endo/pcos tms) oliko päätös yhteinen vai teidän oma? Oliko puoliso eri mieltä jossain vaiheessa / olisko halunnut pidempään jatkaa "luomuna"? Miten teidän puolisot on ajatellu raskauden alkavan ennen ehkäsyn poisjättöä; heti vai vasta pitkällisen yrittämisen jälkeen?

Meillä mies on suht fatalisti, eli ei ole innokas hoitoihin. Itseäni taas ajatus kehoni sorkkimisesta ja kaikenlaisesta piikittelystä ym. ei tunnu kivalle. Voi siis olla, että todetaan, että ellei luomusti tule niin sit ei lasta vaan tule. Mitään ideologiaa taustalla ei kuitenkaan ole, ehkä lapsihaave ei itselläni ole niin mieletön/pakollinen.

Lääketieteelliset keinot ovat mielestäni tässä asiassa aivan yhtä luonnollisia kuin insuliini diabeeteksen hoidossa tai antibiootit tai sydänlääkkeet tai mitkä tahansa muut lääketieteen aikaansaannokset. Monella meistä tulee elämän aikana jotain ongelmaa kehon mekanismien kanssa ja raskautumisen vaikeus on vain yksi muiden joukossa.

Mitä tulee tutkimuksiin niin olen kyllä miettinyt, että kävisi katsomassa perusjutut, koska jos onkin joku juttu, joka on helposti korjattavissa niin tuntuisi tyhmältä olla käyttämättä sellaista oljenkortta. Tosin lisänä tähän, et olen luovuttanut munasoluja n 5v sitten, jolloin on todettu ultralla ja verikokeilla, ettei ole ongelmia munarakkuloissa eikä mitään perinnöllistä, tms. Lisäksi olen saanut tikutettua ovulaation, joten tämä viittaa siihen, että vika on miehessä tai sitten jossain syvemmällä, eli ei välttämättä mikään pikkujuttu. Mikä taas omalla tavalla lannistaa. Ikää kun on yli 35v niin kai sitä voisi nyt jo yk9:n jälkeen käydä lääkärissä. Katsotaan.

Villahuivi kirjoitti:

Olenko ainut, joka antaa luonnon tehä tehtävänsä, jos on tehäkseen? Vai onko kaikki turvautunu teroluteihin ja letroihin? 🤔 missä vaiheesa ootta ne ottanu käyttöön? Miksi? (Eli onko taustalla joku syy, kuyen endo/pcos tms) oliko päätös yhteinen vai teidän oma? Oliko puoliso eri mieltä jossain vaiheessa / olisko halunnut pidempään jatkaa "luomuna"? Miten teidän puolisot on ajatellu raskauden alkavan ennen ehkäsyn poisjättöä; heti vai vasta pitkällisen yrittämisen jälkeen?

Meillä homma toimii "tulee jos on tullakseen" menetelmällä. Me ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla.

Mä en edes tikuta ovista, ja raskaustestejäkin olen ajatellut tehdä vasta "jos on syytä" eli menkat myöhässä.

Tiedostan että aikaa voi mennä paljonkin ja toisaalta varmaahan se onnistuminen ei ole. Hoitoihin en ole innokas.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Onnea hurjasti kaikki plussanneet! 😍❤

Tää on ehkä turhauttavinta, kun mitään ei vaan tapahdu. Kp37 menossa eikä mitään merkkejä menkoista (eikä raskaudesta). Tätä ennen kun menkat kerkesi jo kaks kertaa tulla säännöllisesti pillereiden lopetuksen jälkeen, niin kyllä masentaa. Musta tuntuu, että karma kostaa mulle, kun oon yrittäny suunnitella raskautta liikaa 😂 Tässä kierrossa ei varmaankaan ollut edes ovulaatiota, kun en saanut tikutettua. En voi siis tehdä asian eteen yhtikäs mitään muuta kun odottaa ja odottaa. Ehkä se seuraava ovulaatio vielä joskus tapahtuu itsestään...

Hattara kirjoitti:

Villahuivi kirjoitti:

Meillä homma toimii "tulee jos on tullakseen" menetelmällä. Me ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla.

Mä en edes tikuta ovista, ja raskaustestejäkin olen ajatellut tehdä vasta "jos on syytä" eli menkat myöhässä.

Tiedostan että aikaa voi mennä paljonkin ja toisaalta varmaahan se onnistuminen ei ole. Hoitoihin en ole innokas.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Oletteko kauan toivonu vauvaa? Itse ajattelen ettei lasta voi tehdä - ne saadaan jos saadaan. Koen aika usein ulkopuoisuutta lapsettomuuden vuoksi, mutta myös siksi että useimmat samassa tilanteessa olevat ystävät käyttävät jotakin lääkitystä tai ovar jo ivf hoidoissa. Meidän lähipiiri (fyysisesti lähimpänä asuvat ystävät ja sukulaiset) on täynnä lapsia ja nämä lapsettomat sukulaiset ja ystävät eri puolilla Suomea. En oikein kuulu mihinkään 🤔

Tuntuu niin hyvältä nyt, kun menkat on just loppuneet ja pääsee ns. tositoimiin, mutta jo valmiiksi ahdistaa se loppukierron tuomion odottelu. Päivät menee niiiin hitaasti ja koko ajan tekee mieli testata. Viime kierrossa testasin kp27, 29, 32 ja 33(kp1). Vitivalkoista negaa vaan näytti kaikki testit ja se vei mielen niin matalalle, että nyt kiellän itseäni edes ostamasta mitään testejä kaappiin odottamaan. Mut onneksi nyt saa nauttia menkattomuudesta ja siitä, että ei tarvi muuta ”suorittaa” kun harrastaa paljon seksiä 😂

Ja ehkä päättää et käytänkö niitä samperin tikkuja. Mulla on vaan niitä halpistikkuja, joiden käyttökokemus on vähän niin ja näin.

Villahuivi kirjoitti:

Hattara kirjoitti:

Villahuivi kirjoitti:

Meillä homma toimii "tulee jos on tullakseen" menetelmällä. Me ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla.

Mä en edes tikuta ovista, ja raskaustestejäkin olen ajatellut tehdä vasta "jos on syytä" eli menkat myöhässä.

Tiedostan että aikaa voi mennä paljonkin ja toisaalta varmaahan se onnistuminen ei ole. Hoitoihin en ole innokas.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Oletteko kauan toivonu vauvaa? Itse ajattelen ettei lasta voi tehdä - ne saadaan jos saadaan. Koen aika usein ulkopuoisuutta lapsettomuuden vuoksi, mutta myös siksi että useimmat samassa tilanteessa olevat ystävät käyttävät jotakin lääkitystä tai ovar jo ivf hoidoissa. Meidän lähipiiri (fyysisesti lähimpänä asuvat ystävät ja sukulaiset) on täynnä lapsia ja nämä lapsettomat sukulaiset ja ystävät eri puolilla Suomea. En oikein kuulu mihinkään 🤔

En osaa oikein sanoa... tai siis on meillä puheissa ollu pitkään, että lapset ois kiva "joskus". Mutta se maaginen joskus on aina ollu tulevaisuudessa. Kieltämättä aloin hiljalleen miettiä, että ikää tulee koko ajan ja kun homma ei ehkä tapahdu hetkessä niin pitäs alkaa tehdä jotain, mutta silti sitä lykkäs. Nyt kun kesäkuussa mun e-pillereitä ei saanu mistään niin todettiin, etten lähe hakemaan uutta reseptiä vaan katsotaan miten käy.

Mä oon tainnu tuolla jossain aiemmin sanoakin, etten oo ikinä ollu sellanen kuumeilija ja pitkään olin sitä mieltä, etten lapsia koskaan edes yrittäis tehdä.

Mun mies ei sillee ihan hirveesti pura auki tunteitaan yms tässäkään asiassa, mutta kyllä siis selvästi haluaa lapsia. Ja on aina puhunu niin, että "sitten kun on lapsi".

Mä ymmärrän ton sun tunteen kyllä. Mun sisaruksilla ja kavereilla on lapsia. Vähän on ollu omassa mielessä sellasta, ettei niinku kuulu joukkoon ja just kun ite pystyy tulla ja mennä ja muilla on se pikkulapsiarki.... Mutta toisaalta, en mä tiedä muuttuuko se tilanne mihinkään, jos lapsia tulisi kun näillä muilla ne alkaa kuitenkin jo kasvaa isommiksi...tavallaa taas jäis "yksin" just sen vauva-ajan kanssa kun muilla ne on jo menny ohi.

Kiitos vastauksista puha, Seepla ja Kuumeilijat :)

Joo, tiedän ettei tässä vielä ole oikeasti mitään hätää, kun yritystä on takana alle puoli vuotta. Oon vaan luonteeltani siinä mielessä hössöttäjä, että haluan aina tietoo kaikesta ja haluan tehdä aina vähintään suunnitelmat a, b ja c, että olis olevinaan muka joku pysyvä hallinnantunne elämässä. Teen edelleen työtä oman pään sisällä, että saan oman ajatusmaailmani käännettyä siihen, että lapsen saaminen voi kestää. Sen verran hyvin on iskostunu mieleen kouluaikojen ehkäsyvalistus "otappa yksikin e-pilleri myöhässä tai olepa sen yhden ainoan kerran keskeytetyssä yhdynnässä niin voit olla raskaana". Joo, toki voi olla, mutta todennäkösempää taitaa kuitenki olla se, että ensimmäisellä yrityksellä tulla raskaaksi ei tule...

https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tie…

Tuolta lyhyt lainaus: "Yleistäen voi sanoa, että molemmat sukupuolet ovat hedelmällisimmillään 20-vuotiaina tai hieman sen jälkeen. Naisten keskimääräinen hedelmällisyyden huippu on noin 20–24-vuotiaana. Sen jälkeen naisten hedelmällisyys alkaa laskea, mutta voi jatkua suhteellisen korkeana melkein 30-vuotiaaksi asti. Jyrkempi lasku alkaa sen jälkeen ja viimeistään noin 35-vuotiaana väestöstä ja mittaustavoista riippuen. Miesten todennäköisyys saattaa kumppani raskaaksi heteroyhdynnässä laskee tasaisesti iän myötä, mutta hitaammin kuin naisilla. Miehen “varoitusvalo” on 40 vuotta, sillä sen jälkeen hedelmällisyys on jo selvässä laskussa."

Riippuu ihan omasta fiiliksestä kuinka tota tulkitsee, allapäin ollessa takertuu helposti tohon 20-24v ikähaarukan miettimiseen ja toiveikkaammassa olotilassa pystyy luottamaan muihinkin lukuihin ku hedelmällisyyden huippuikään :D

Mesimarja93 sanoitit mun tunteet niin hyvin tossa halussa hallita tätä projektia. Mulla kans rullaa vaihdoehdot a:sta ö:hön päässä välillä.

Mun kohdalla mieheni vauva-haaveet on olleet tapetilla pitempään, kun taas omani heräilivät vasta tän vuoden puolella. Mutta nyt kun vauvaa tosissaan toivotaan, niin tuntuu että oon totaaliseonnut ja mies ottaa paljon chillimmin. Naisena on niin kummallista odotella ja kuulostella oireita tai oireettomuutta ja laskea päiviä kärsimättömänä. Ja kun raskaus- ja menkkaoireet on vähän niin kuin yks yhteen, on kärsimättömyyssoppa valmis. Ois vaan niin ihanaa saada kesävauva. Tai talvivauva. Tai no, mikä tahansa vauva! Mut nyt tosiaan yritetään sitten sitä kesävauvaa tässä kuussa 🌞

Hei kaikki, joilla on jo lapsia ja jotka asutte kerrostalossa? Miten elämä on sujunut? Meillä ei ole hissiä ja asutaan aika korkealla. Ei haluttaisi muuttaa, mut jonkunlainen systeemi pitäis kehitellä. Ei ole oikein mahiksii säilyttää vaunuja missään varastossakaan.

Kp38/28 ja tein huvikseni ovulaatiotestin, kun eilen tuli jotenkin tosi paljon valkovuotoa. Ehkä onkin niin, että ovulaatio on vasta tuloillaan? 😂 Tiedä häntä. Kp11-17 tienoilla ei tullu tosiaan juuri mitään viivaa ovistikkuun. En oo kyllä kovin luottavainen näiden halpistikkujen kanssa.

Apua siis tajusin vasta nyt, että toi tummempihan oli testiviiva eikä kontrolliviiva! Elikkäs ovulaatio kp38... Ei muutakun peitto heilumaan!

Venice, wow mite tumma testiviiva! Täälä semmosta ei ikinä oo nähty! Tsemppiä piinapäiviin ja onnea tärppäykseen ❤

Täälä päiviä 19, yövuorossa olin ja meinasin pyörtyä heti alkuyöstä. Heikko olo, jumpassa en voinu mitää venytyksiä tehä, joissa vatsa joutu venytykseen 🤔 valkovuoto on nii runsasta et kuukuppiki käytössä, eikä rakastelunkaa aikana kuivuutta oo etes alakuvaiheesa. Pientä nippailua alamahalla, mikä ei ooyhtää tyypillistä minulle. Mutta eipä oo tämä valkovuotokaan 😮🙄🤔

Ite epäilen, et ovis on ollu kp 10-12, eli noin viikko sit. Välillä tuntuu, et meille ei ikinä vauvaa suoda, mut nyt on vähä toivekkaat fiilkset.... jospa, jospa..

Moikka, pari kk keskustelua seuranneena liityn keskusteluun. Yk2 menossa, oon 29v, mies 28v ja ekaa yritetään. Jännempää tää on ku ikinä kuvitella saattoi 😄

Venice: Mitä jos sun ovis oliki reilusti myöhässä ja toi ovistesti näyttää nyt raskautta? 🤩

Venice, mullekin tuli fiilis että voisko toi ovistesti näyttää kuitenkin raskauden? 😍

Täällä kp 46. Pieniä menkkamaisia tunteita alavatsalla vähän väliä, muuten ei uutta auringon alla 😄 Lueskelen innoissani tätä ketjua, niin paljon ihania positiivisia testejä monilla, niistä saa iloa ja toivoa itsellekin!