Toiveena vauva (2019-2020)

Kiitoksia onnitteluista. :)

Tähti: Haamun sain testiin jo 10 päivää ovulaation jälkeen. Seuraavan kerran testasin dpo 14 ja silloin tuli jo selkeä toinen viiva (joskaan ei vielä yhtä vahva kuin kontrolliviiva). Dpo 17 testasin kolmannen ja viimeisen kerran, viiva oli edelleen vahvistunut. Flunssainen olo oli ainoastaan dpo 12 aamulla. Tuolloin heräsin kurkku kipeänä ja olin ihan varma, että tästä alkaa nyt ainakin viikon kestävä lenssu. Sitten olo kummasti paranikin muutamassa tunnissa, eli joku outo raskausvaleflunssa oli se. 

Pingu: Ainakaan mulla ei ollut oireita ennen kiinnittymistä, ja kuten Viuhkelis tuossa totesikin, luulisin myös, että suurin osa johtuu hormonimuutoksista. Vaikeaksi noiden oireiden tulkinnan tekee se, että raskausoireiden tapaisia tuntemuksia voi tulla kierrosta riippumatta, kun progesteronin määrä kasvaa. Esimerkkinä mulla oli monenlaista nipistelyä ja kuplintaa mahassa sekä vihlomista rinnoissa myös niissä kierroissa, joista en tullut raskaaksi. Itselläni selkeimmät merkit ovatkin olleet jatkuva turvotus ja jatkuva arkuus rinnoissa, ei niinkään äkilliset kivut. Mutta toisaalta kehon reagointi hormonimuutoksiin on myöskin hyvin yksilöllistä, eli jokin oire voi hyvin olla jollakulla muulla merkki raskaudesta, vaikkei itselläni ollutkaan. Toivotaan, että teillä olisi tullut nopea tärppi :)

Ruokavaliosta vielä, jätin itse ainoastaan pois maksamakkaran, lähinnä siksi, että olen muutenkin syönyt vain rauta-arvojen parantamiseen enkä maun vuoksi. Puoliraakaa lihaa olisin myöskään tuskin syönyt, jos olisi tarjottu. Olen suuri pehmeiden juustojen, graavilohen ja sushin ystävä, joten näistä luovuin vasta plussatestin jälkeen. Viuhkelis en myöskään usko, että alkoholiton siideri on haitaksi, koska alkoholin määrä on tosi vähäinen. 

Pingu, mä en noudata oviksen jälkeen (tai muulloinkaan) raskausajan ruokavaliota. Vasta sitten plussan jälkeen. Yritän elää mahdollisimman normaalia elämää yrityksestä huolimatta.

Yk7 menossa, joten tässä kohtaa voinee sanoa, että tuntuis aika turhalta joka kuukausi tehdä muutoksia elämään turhaan...

Alkoholia olen edelleen esim yhden lasillisen silloin tällöin ottanut, jos on mieli tehnyt. Kyllä varmasti miettisin ajankohtaa yms kuitenkin tarkemmin, jos enemmän olisi tarkoitus juoda. Nyt ei vaan ole ollut mitään tarvetta.

Milla on ollut jotenkin tosi paska mieliala tällä viikolla. Osittain varmaan pms ja ollut muuta stressiä aika paljon ja asiat on menneet penkin alle. Vähän nyt hävettää kun eilen sitten meni hermo miehen yhteen kommenttiin, ja purin kerralla kaiken harmituksen tyyliin "eniten vituttaa kaikki" ja tietysti siinä sivussa tämän vauva-asiankin kun "ei minulta vtu onnistu tämäkään". 🙈 Kerroin kyllä jälkeenpäin olevani pahoillani, mutta harmittaa silti sekin muun harmituksen lisäksi.

No ehkä se suunta on taas ylöspäin.

Onnea plussanneille! 🥰 Toivotaan, että me muutkin vielä perässä tullaan!

Näinhän se varmaan on, että vasta kiinnittymisen jälkeen voivat oireet alkaa, jos alkavat silloinkaan. Pitäisi varmaan heti opetella olemaan niin tarkkaan seuraamatta kaikenlaisia ”oireita”.

Tossa ruokavalioasiassa mietin vaan sitä, että kun monia asioita vältetään listerian takia ja sen itämisaika voi olla 3 viikkoa niin sen perusteella voisi varmaan noudattaa jo etukäteen. Mutta tosiaan itsekin ehkä päädyn siihen, että siirryn ruokavalioon vasta, kun jos joskus plussaan. En kans usko, että alkoholiton siideri olisi erityisen vaarallista, varsinkaan ennen plussaamista.

31v./30v., kp 21/28, dpo 7, yk1, 1.

Hattara: Varmasti on ihan totta ettei kannata turhaan stressata ruokavaliotaan etukäteen!

Mulla on myös ollut tosi alakuloinen joulukuu. Stressiä, pimeää ja väsymystä. Odotan lomaa kuin kuuta nousevaa, että saisi vähän rauhoittua ja levätä. Toivottavasti sulla on myös lomaa odotettavissa..?

Tähti, en tehnyt uutta testiä koska dpo7 päivänä tehdyn negatiivisen testin jälkeen mulla alkoi seuraavana päivänä menkat.

"Menkat" kestivät kolme päivää, joten aloin niiden loppumisen jälkeen tottakai miettiä, että jospa sittenkin..? Mutta alitajuisesti varmaan yritin suojella itseäni pertymyksiltä, kun järkeilin lyhyiden menkkojen johtuvan aloitetusta rautakuurista. Muitakaan oireita ei tosiaan ollut, joten en kokenut tarvetta testata. :)

Kirjoittelen pitkästä aikaa. Olen seurannut keskustelua ja lukenut jokaisen viestin. Tää on paras keskustelu kiitos teille! Ja onnea kaikille plussanneille ❤️

Viimeksi kirjoittelin kuukausi sitten kun sain testiin haamun. Ja samana iltana alkoi menkat 😣 oli noin dpo10 (mulla siis ilmeisesti lyhyt luteaalivaihe..), ja normaalia pidempi kierto joka kesti 43 päivää. Nyt ollaan taas kuukausi yritetty, ja tänään taas arviolta dpo 10 enkä aio testata vielä moneen päivään. 😁Edellisiin kiertoihin verrattuna nyt on rinnat kipeämmät. Yleensä ovulaation jälkeen kipeytyy nännit ja myöhemmin rinnat sivuilta. Nyt on arkuutta ja lievä kipu joka puolella, mutta ei mitään älyttömän voimakasta kipua. Aiemmin tällä viikolla dpo 5-6 oli yhtenä päivänä paha olo ja toisena hajuaisti yliherkkä. Näitä en ole aiemmin kokenut. Eli voitte kuvitella että nyt jännittää... Muita oireita ei ole, lämpöjä en mittaa / mieti.

Ajattelin yrittää malttaa ainakin kolme päivää ennen kuin testaan, mikäli ei menkat ala. Kirjoittelen sitten miten kävi☺️

T. Sylvia, kp 33/31-43, yk4, molemmat kohta 30v, ekaa yritetään

Ja sitä piti kysyä että kuinka aikaisin aiotte kertoa tuleville isovanhemmille plussasta? Mietin että jos nyt olen raskaana, joulupöydässä punaviinistä kieltäytyminen aiheuttaa varmasti epäilyjä 🙈 toisaalta en haluaisi kertoa näin aikaisin.

WAU onpa täällä monta plussaa tullut loppuvuotta kohden!! <3<3<3 ONNEA hirmuisesti kaikki <3 Tulee kyllä niin hyvä mieli kuulla muiden "onnistumisista" :) Vaikeampaa se on lähipiirissä, mutta täällä sitä on jotenkin aidosti iloinen muiden puolesta :) Kuten muutkin puhuneet, on tämä aivan ihana keskustelu ollut! Ihan mieletön hyvä fiilis välittyy :) Pidetään sitä jatkossakin yllä! 

Tervetuloa Tähti! :) Sinulla oli kivasti laitettu omat tiedot loppuun ja joku taisi tästä keksiä laittaa omat tiedot aina "allekirjoituksista" tekstin päätteeksi, hyvä idea! 

En ole sen suuremmin ehtinyt tai jaksanut nyt tänne kirjoitella. Lueskellut vain kyllä kaikkien kommentit läpi, mutten saa nyt vastattua kaikkiin niin yksityiskohtaisesti kuin haluaisin. Kiitos tsempeistä (oliko Murmelips..?) kuka laitoit, että älä lannistu, että teillä tärppäsi kuin tärppäsikin sitten yk11. Tuli todella lohdullinen olo <3 Tottahan se on, että tässä saattaa vain tovi kestää. Kuten aiemmin kirjoittelin, niin raskauden aluille saaminen aluille on ihan normaalia saada vielä vuodenkin päästä. Eli 6-12kk on ihan normaalia vielä eikä edes pitkä aika :) Itse on vain tällainen hätähousu ja tämä raskaus toive onkin opettanut kärsivällisyyttä ja malttia. Kaikki ei vain ole omissa käsissä ja se on tuonut sellaista rauhaa, mitä en aiemmin ole osannut itselleni antaa. Puoliso ihanasti puhuu, että "kyllä se lapsi sieltä tulee kun sen aika on" <3 Hän ei ole lainkaan huolissaan ja ottaa välillä turhankin lungisti minun makuuni :D Tosin se on siinä mielessä hyvä, että sitä itsekin rauhoittuu kun toinen on rauhallinen. Tässä mietin myös sitä kuinka onnekas olen kun minulla on hänet ja meillä toisemme <3 Lapsi täydentäisi meidän kahden pientä perhettä täydellisesti <3 

Itseäni on vaivannut nyt muutaman viikon huonovointisuus, ruokahaluttomuus, päänsäryt, väsymys, unettomuus. Tiedä sitten mistä johtuvat vai onko kaikki yhtä ja samaa mitkä aiheuttavat sitten toinen toistaan. Toivon, että pian helpottaisi, on aika kehno olo jatkuvasti :/

Rohkenin mennä tapaamaan kaveria kuka on juuri saanut toisen lapsensa. Se oli tavallaan suuri helpotus. Tuli vain jotenkin sellainen olo, että nyt haluan nähdä vauvoja!! Olihan se aivan ihanaa nuuhkia sitä vauvan tuoksua ja ajatella, kuinka ihanaa olisi jos meilläkin tällainen "itse tehty" lämpöpakkaus nyt olisi <3 Tai edes tuloillaan. Sitten tapahtui se mitä pelkäsinkin... Kaverini kysyi, että ollaanko me ajateltu lasten hankkimista... Minä kun en osaa valehdella niin siinä lapsi sylissä sitten purskahdin itkuun, että no... "ollaan me tässä nyt kohta puoli vuotta yritettykin jo..." Kaverini kun on tullut molemmissa raskauksissa jos ei ekalla, niin tokalla kierrolla raskaaksi ei ihan täysin kyennyt ymmärtämään miten raskaasta asiasta on kyse ja että kuinka syvissä vesissä tässä on uitu JO nyt. Ei ehkä osannut ymmärtää kuinka vaikea asia on kun ei itse ole kokenut. Hän oli kuitenkin ihana ja rohkaiseva parhaalla pystymällään tavalla. Silti tuli niin paha mieli siitä, että miksi ME, kun meillä on jo niin vaikeaa muutenkin elämän kanssa ollut (itsellä etenkin), emme voi saada lasta. Onko tosiaan niin, että tämä on elämän ikuinen projekti tai sitten me olemme se pariskunta ketkä menevät hoitoihin asti tai eivät koskaan saa lasta. Väkisinkin ajatukset suuntaavat sinne, sillä KAIKKI muut ympärillä olevat pariskunnat niin sukulaiset, kaverit kuin tututkin ovat tulleet helposti raskaaksi ja juuri sen 9-10kk häiden jälkeen ensimmäinen lapsi jo syntyy.. Kun sitä kuvitteli itsekin olevansa siinä tilanteessa. Että nyt odottaisi joulun ajan maha pystyssä ja laskettu aika olisi kevättalvella, mutta yhä kohtu huutaa tyhjyyttään ja kierto kierrolta ei tapahdu kehitystä mihinkään suuntaan :( Alkaa vain olla niin epätoivoinen olo...

Toista kiertoa testaan ovistikkuja, tällä kertaa halvempia Pregcheck -merkkisiä (kaiketi aika yleinen täälläkin ollut käytössä..?), mutta ne toimivat eri tavalla kuin YA:n oma merkki, joten nyt näyttäisi siltä, että mitään ovista ei tässä kierrossa ole tapahtumassakaan niiden mukaan :/ Viime kierrossa kp 11 oli vahvin viiva, mutta tänään tuli yhä yhtä haalea kuin on testiin tullut nyt siitä kun aloin kp 8 testaamaan... Eipä tyypillisiä oviksen merkkejä kehossakaan, ei mitään limoja, ei maha juilimista, ei turvonneita rintoja. Limakalvot tuntuvat jopa melko kuivilta:/ Eli näyttää ilmeisesti nyt siltä, ettei oviksesta tietoakaan :( Aikamoinen kolhukin tavallaan tämä kun sitä ajatteli, että ovulaatio joka kuukausi tapahtuisi, mutta ilmeisesti enää ei..? Eräs terveydenhoitaja sanoi joskus, että mitä enempi ikää tulee, niin ovulaatiotkin saattavat vähentyä. Viime kuukautisetkin olivat niin oudot. 3 päivää kesti todella kummallista haalean punaista niukkaa vuotoa paperiin pyyhittäessä kunnes yksi yö tuli kivut ja kirkkaan punainen verinen vuoto. Mikä kesti vain 2 päivää (yleensä menkat 3-5pv). Mietin, että onko tosiaan nyt näin kun pääsen henkisesti parhaimpaan ikään, niin kroppa alkaakin jo vanheta ja sanoo itsensä irti :( Siitäkö tässä nyt on kyse. Eipä seksiäkään ole harrasteltu kuin yhden kerran (kp9) sitten menkkojen, kun puoliso oli kipeänä ja niin paljon ollut kaikenlaista meneillään, joten taitaapi tämä kierto nyt jäädä vähän väliin kaikelta osin... 

Reissukin tulossa ja saatiin avaimet uuteen kotiinkin, joten muutto vielä ennen joulua edessä jahka muilta kiireiltä ehditään. Eipä taida juurikaan tässä aikaa tai jaksamistaKAAN nyt sitten tälle lapsiasialle olla... Täytyypi keskittyä nyt sitten uuden kodin ihmettelyyn ja ihasteluun lapsi juttujen sijaan. Näillä mennään loppuvuosi. Lämpimiä ajatuksia ja plussia toivon kaikille! <3 Tulkaahan kertomaan kun tärppää! :)

wannabe mami 30v, puoliso 30v, kp 11/yk 6, ensimmäinen HARTAASTI toivottu lapsi haaveissa <3

Täällä tuntuu moni miettivän alkoholi asiaa. Sanonpa oman mielipiteeni, vaikka absolutisti olenkin: se yksi lasillinen punaviiniä tms jouluaterialla EI HAITTAA. Fas-lapsia syntyy vain, jos äiti raskausajan juo jatkuvasti ja isompia määriä. Se, että pian plussan jälkeen juo muutaman kulauksen viiniä, ei tasan tee mitään haittaa pienokaiselle. Että juokaa rauhassa se viini jouluaterialla. Enkä usko yhden annoksen kalaa tai homejuustoakaan mitään tekevän, koska joskus naiset saa tietää vauvasta todella myöhään syystä tai toisesta, ja vauva silti syntyy terveenä vaikkei mitään rajoitteita ole ollut.

Täällä kp18, olo on kummallinen. Limat ei ole muuttuneet vetiseksi/kirkkaiksi, vaan on edelleen sitä "kakkosvaiheen" limaa joka siinä blogikirjotuksessa oli. Olo on muuten hyvin ovistuntemuksia täynnä. Eilen aamulla myös hieman haalean oranssinsävyistä vuotoa pikkuhousunsuojassa, jota olen jostain kumman syystä nyt joutunut käyttämään muutaman päivän ajan. Vatsa kipeä oikealta puolen, mutta ei minun mielestä munasarjan tietämiltä 🤦🏻‍♀️🤔 ja himot kasvaa! Tuntuu hassulle, sillä muutenkin seksiä on usein, niin nyt pitäisi olla vielä enemmän 🙄🥰

Mitään testejä en ole tehnyt. Katsotaan nyt, sovellus uhkaa menkkojen alkavan vasta tammikuulla, ja oviksenkin se on merkinnyt ensi lauantaille. Jos näin paljon himoja on, tallettelua jatketaan hyvinkin jouluun asti joka toinen päivä - ajatuksella.

Täällä oli taas muutama plussa! Luin juuri kaikki viime käynnin jälkeen tulleet kommentit, mutta nimet meni ohi (jotenkin aina ohitan ne nimet, luen vain viestit ja sitten joudun palaamaan tarkistaakseni kuka viestin kirjoittikaan). Ihania uutisia joka tapauksessa ja toivon plussanneille valtavasti onnea odotukseen! 🥰❤ maailman parhain joululahja teillä! Tarrasukkia matkaan, ja ihanaa odotusaikaa!

Plus mieliala on ollut TODELLA maassa ja olen ollut TODELLA ärtyisä! Päivät menee sumussa ja kiukutellen. Oonpa kivaa seuraa ollut sitten nyt :D Kiitos ihanalle kumppanille kuka on tämän kaiken kestänyt ja jaksaa silti olla hymyissä suin <3 Hänelle itselleenkin siitä sanoin <3

Wannabemami, halaus ❤ kerrompa hieman itsestäni, ehkä saat siitä toivoa ja rohkaisua omaan tilanteeseesi.

Olen yli 30v. Endometrioosiepäily 16 kesäisenä, ja todettu 27-v joskin lievänä. PCOS todettu niin ikään 27-v. Takana erittäin vaikea lapsuus, nuoruus ja osin aikuisuuden alku. Vastoinkäymisiä enemmän kuin yhdelle ihmiselle on riittävästi. Kuitenkin, jostain kumman syystä päätin eräänä vuonna, että minun aika on nyt, ja se aika on jatkossa hyvää aikaa. Niimpä yhtäkkiä törmäsin tulevaan puolisooni, menimme naimisiin ja nyt on vauvakin saanut jo tulla yli 2v ajan. Tähän kahteen vuoteen on mahtunut 4 varhaista keskenmenoa, erittäin raskaita aikoja ja sellaisia vastustuksia, joita en uskonut kohtaavani. Usein ajattelen, että olen jotenkin huono ja viallinen nainen, kun en kykene kantamaan omaa lasta alkua pidemmälle. Kuitenkaan täysin en ole toivoa menettänyt, vaikka nyt on menossa jo 26 yrityskierto. Pelkään edelleen, ettei meille vauvaa suoda, mutta yritän ajatella sitä, mikä on tärkeintä: rakas puoliso, yhteinen koti, elämä tasapainossa ja rakkautta riittää. Uskon, että jonain päivänä kun lakkaan stressaamasta tätä vauva-asiaa, huomaan olevani raskaana. Ja jostain syystä uskon vahvasti siihen, että se on ensi vuonna se päivä, kun plussa tikkuun piirtyy.

Joten on sinulla toivoa. Sitä on aina siihen asti, kunnes kohtu poistetaan. Niin kauan kun munasarjat ja kohtu toimivat, niin kauan on toivoa - vaikka mennä vaikeimman kautta. Tsempataan toisiamme, tarvitsemme jokainen tukea ja olkapäätä, mutta myös näitä valtavan iloisia plussauutisia. Tarvitsemme toivoa.

En halua lytätä kokemaasi tunnetta, vaan osoittaa että sitä toivoa on, vaikka onkin raskasta ja vaikeuksia. Ihanaa joulua teille, wannabemami, muista rentoutua ja nauttia! ❤

Villahuivi, voi että kun liikutuin. Ihana viesti, kiitos siitä. Aina on toivoa❤️

Villahuivi kirjoitti:

Takana erittäin vaikea lapsuus, nuoruus ja osin aikuisuuden alku. Vastoinkäymisiä enemmän kuin yhdelle ihmiselle on riittävästi. Kuitenkin, jostain kumman syystä päätin eräänä vuonna, että minun aika on nyt, ja se aika on jatkossa hyvää aikaa. Niimpä yhtäkkiä törmäsin tulevaan puolisooni, menimme naimisiin ja nyt on vauvakin saanut jo tulla yli 2v ajan. Tähän kahteen vuoteen on mahtunut 4 varhaista keskenmenoa, erittäin raskaita aikoja ja sellaisia vastustuksia, joita en uskonut kohtaavani. Usein ajattelen, että olen jotenkin huono ja viallinen nainen, kun en kykene kantamaan omaa lasta alkua pidemmälle. Kuitenkaan täysin en ole toivoa menettänyt, vaikka nyt on menossa jo 26 yrityskierto. Pelkään edelleen, ettei meille vauvaa suoda, mutta yritän ajatella sitä, mikä on tärkeintä: rakas puoliso, yhteinen koti, elämä tasapainossa ja rakkautta riittää. Uskon, että jonain päivänä kun lakkaan stressaamasta tätä vauva-asiaa, huomaan olevani raskaana. Ja jostain syystä uskon vahvasti siihen, että se on ensi vuonna se päivä, kun plussa tikkuun piirtyy.

Joten on sinulla toivoa. Sitä on aina siihen asti, kunnes kohtu poistetaan. Niin kauan kun munasarjat ja kohtu toimivat, niin kauan on toivoa - vaikka mennä vaikeimman kautta. Tsempataan toisiamme, tarvitsemme jokainen tukea ja olkapäätä, mutta myös näitä valtavan iloisia plussauutisia. Tarvitsemme toivoa.

En halua lytätä kokemaasi tunnetta, vaan osoittaa että sitä toivoa on, vaikka onkin raskasta ja vaikeuksia. Ihanaa joulua teille, wannabemami, muista rentoutua ja nauttia! ❤

Villahuivi, iso halaus sinne🧡

Hienosti toimittu.

Mä Toivon nyt pikaisen plussan sinne teille!💜

Introvertikaali kirjoitti:

Tähti, en tehnyt uutta testiä koska dpo7 päivänä tehdyn negatiivisen testin jälkeen mulla alkoi seuraavana päivänä menkat.

"Menkat" kestivät kolme päivää, joten aloin niiden loppumisen jälkeen tottakai miettiä, että jospa sittenkin..? Mutta alitajuisesti varmaan yritin suojella itseäni pertymyksiltä, kun järkeilin lyhyiden menkkojen johtuvan aloitetusta rautakuurista. Muitakaan oireita ei tosiaan ollut, joten en kokenut tarvetta testata. :)

Introvertikaali, okei! Kävipä erikoisesti...hhmm....eihän tuosta olisi voinut epäillä raskautta enää millään..

Kaikki on siis mahdollista🤩

wannabe mami kirjoitti:

Plus mieliala on ollut TODELLA maassa ja olen ollut TODELLA ärtyisä! Päivät menee sumussa ja kiukutellen. Oonpa kivaa seuraa ollut sitten nyt :D Kiitos ihanalle kumppanille kuka on tämän kaiken kestänyt ja jaksaa silti olla hymyissä suin <3 Hänelle itselleenkin siitä sanoin <3

Wannabee Mamille, tsemppiä....👍

Onhan sinulla D-vitamiinin saanti kohdallaan, tämä kun on nyt niin valotonta aikaa, että D-vitamiinia tarvitaan kyllä!!

Joo, ajattelin, että tiedot tekstin alla voi helpottaa hahmottaan ketä ollaan, ainakin uutena, kun on ihan ulkona kaikesta ;)

Wannabee Mamille onnittelut uudesta kodista!!👍

Minkälaiseen kotiin saitte avaimet?



😊

Sylvia kirjoitti:

Kirjoittelen pitkästä aikaa. Olen seurannut keskustelua ja lukenut jokaisen viestin. Tää on paras keskustelu kiitos teille! Ja onnea kaikille plussanneille ❤️

Viimeksi kirjoittelin kuukausi sitten kun sain testiin haamun. Ja samana iltana alkoi menkat 😣 oli noin dpo10 (mulla siis ilmeisesti lyhyt luteaalivaihe..), ja normaalia pidempi kierto joka kesti 43 päivää. Nyt ollaan taas kuukausi yritetty, ja tänään taas arviolta dpo 10 enkä aio testata vielä moneen päivään. 😁Edellisiin kiertoihin verrattuna nyt on rinnat kipeämmät. Yleensä ovulaation jälkeen kipeytyy nännit ja myöhemmin rinnat sivuilta. Nyt on arkuutta ja lievä kipu joka puolella, mutta ei mitään älyttömän voimakasta kipua. Aiemmin tällä viikolla dpo 5-6 oli yhtenä päivänä paha olo ja toisena hajuaisti yliherkkä. Näitä en ole aiemmin kokenut. Eli voitte kuvitella että nyt jännittää... Muita oireita ei ole, lämpöjä en mittaa / mieti.

Ajattelin yrittää malttaa ainakin kolme päivää ennen kuin testaan, mikäli ei menkat ala. Kirjoittelen sitten miten kävi☺️

T. Sylvia, kp 33/31-43, yk4, molemmat kohta 30v, ekaa yritetään

Sylvia, hienoa, että palaisit ja seuraat...

Toivon sinulle pikaisen plussan!!💕

Pingu kirjoitti:

Hattara: Varmasti on ihan totta ettei kannata turhaan stressata ruokavaliotaan etukäteen!

Mulla on myös ollut tosi alakuloinen joulukuu. Stressiä, pimeää ja väsymystä. Odotan lomaa kuin kuuta nousevaa, että saisi vähän rauhoittua ja levätä. Toivottavasti sulla on myös lomaa odotettavissa..?

Tsemppiä myös sinulle ja toivon sulle oikein rentouttavaa lomaa! 🙂 Mulla on pyhät toki vapaata, mutta muuten töitä. Onneksi siinä ehtii pyhinäkin kuitenkin vähän latailla akkuja. Kunnon loma on tulossa vasta myöhemmin talvella.

Toivon todella, että saataisiin lunta ja pientä pakkasta (ja aurinkoa!), tuo synkkä keli vaikuttaa myös tosi negatiivisesti mielialaan.

Pakko vielä sanoa, että vaikkei eilinen raivonpurkaus miehelle millään mittapuulla ollut oikein tai reilua niin minusta tuntuu, että se helpotti omaa oloa. Eihän se stressiä tai ongelmia poistanut, mutta sai purkaa kaiken harmin ja kiukun niin nyt on parempi mieli.

Yritän kuitenkin jatkossakin välttää tätä lähestymistapaa asioiden hoitamiseen 🙄

On kyllä kiva kun täällä on muita ihmisiä, joille voi välillä purkaa omia tuntojaan. Minullakaan ei ole ketään sellaista ystävää, jolle näistä vauvatoiveisiin liittyvistä (ja välillä vähän muistakin asiaan löyhästi liittyvistä) toiveista ja murheista ja muusta voisi jutella. Ei tee mieli kertoa yrityksestä oikein kenellekään, jotta välttyy sitten kyselyiltä yms. Täällä voi ottaa osaa ja jutella kun itse sitä haluaa.

Villahuivi sun viestit on ihania! Halaisin sua jos voisin, vaikka viesti ei edes ollut mulle!

Tààllà alkoi eilen sitten se yk 11. En yllàttynyt, tiesin ettà tàssà kày nàin. Onko tààllà muilla gynet ottaneet kantaa tiputteluvuotoon ennen menkkoja? Mulla on ilmeisesti lyhyehkò luteaalivaihe (10-11pv) , mutta tiputtelu alkaa jo dpo 5-7. Se usein alkaa, sitten loppuu pariksi pàivàksi, ja sitten alkaa uudestaan kunnes muuttuu kahden tai kolmen pàivàn sisàllà kunnon vuotona. Tàmà on siis joka kuukausi, siità asti kun kolmisen vuotta sitten lopetin pillerit. Gynellà kàydessà en tullut asiasta sanoneeksi mitààn, eikà se toisaalta tiputtelusta myòskààn mitààn kysynyt. Aloin vaan miettià ettà siitàkò tàssà on kyse ettei onnistu? Ettà vetàsen niinku vessan ennen kuin tyyppi ehtii edes istua pytylle (tàmà oli siis miehen kuvaus tilanteesta). 

 

Minàkin yritàn elàà mahdollisimman normaalisti ja syòn ja juon ihan mità haluan (joskus lasin viinià, en sen enempàà yleensà ota). Ei voi ihminen kuukausia ja vuosia elàà kokoajan siinà ajatuksessa "mità jos?". Sitten jos joskus tulee plussa, muutan ruokavaliota sen mukaan.