Toiveena vauva (2019-2020)

Onnea plussista!

Täällä varattu aika yleislääkärin kehotuksesta hedelmällisyysasioihin perehtyneelle gynekologille loppuviikolle. Yleislääkäri ei osannut auttaa vaan sanoi suoraan, että valitettavasti ei koe olevansa pätevä tällaisessa asiassa auttamaan. Suositteli kuitenkin muutamaa paikkaa/gynekologia, jonne nyt sitten olen menossa. Hiukan jännittää, mutta toivon, että sillä yhdellä tapaamiskerralla parhaimmillaan selviäisivät ne minua huolettavat asiat. Nyt tosiaan aluillaan jo yk 8.

Osaakohan kukaan sanoa, miten tuonne olisi hyvä valmistautua? Mitä kaikkea kyselevät? Jos esim. progesteronitasoa haluttaisiin seurata ovulaatiosta viikon päästä (eikö näin nimenomaan tehdä, jos epäillään liian lyhyttä luteaalivaihetta..?), niin tiedättekö, että pitääkö tästäkin maksaa erikseen vai voiko lähetteellä käydä mittauttamassa asian verikokeella ihan terveyskeskuksen labrassa..? Anteeksi, jos kysymykseni ovat sekavia!

Mies ei halua lähteä mukaan, vaikka aikaa varatessa sanottiin, että puoliso on enemmän kuin tervetullut. Vähän sääli ettei halua lähteä, vaikka ymmärrän ettei hän koe helpoksi puhua näistä asioista tuntemattomille ja suurin osa kyseisen ajan selvittelyistä keskittynee varmaan juuri minuun. Miehen mielestä kuulema katsotaan nyt ensin minut läpi ja sitten vasta tarvittaessa hänet ja muutenkin minä tiedän ihan tarpeeksi hänen mielestään myös hänestä, että voin puhua hänen puolestaan, jos on jotain mitä he haluaisivat tietää 😃..? No, en toki aikuista ihmistä voi pakottaa mukaan, mutta vähän älyttömältä tuntuu. He eivät kuulemma voi tehdä lähetettä julkiselle puolelle, jos puolisoa ei ole mukana tapaamisessa...? En aivan ymmärtänyt, mitä tällä tarkoitettiin... Kai nyt jos jotain selkeää vikaa todetaan, niin tulee heidän laittaa lähete julkiselle puolelle eteenpäin, jos niin toivomme. Äh, jumankekka miten tämä on nyt näin vaikeaa... No, toivottavasti siellä selviää edes jotain!

Villahuivi

En saanut reseptiä vaan suosituksen vaa 100mg 2x/pv ja lääkäri sanoi että pitää kokeilla mikä minulle sopii.

Miksi ei saa sairaana syödä rautaa? En ole tuommoisesta aikaisemmin kuullut.

Kiitos taas vastauksesta :)

Tervetuloa tähti!

Kiiltotähti kirjoitti:

Villahuivi

En saanut reseptiä vaan suosituksen vaa 100mg 2x/pv ja lääkäri sanoi että pitää kokeilla mikä minulle sopii.

Miksi ei saa sairaana syödä rautaa? En ole tuommoisesta aikaisemmin kuullut.

Kiitos taas vastauksesta :)

Tervetuloa tähti!

No periaatteessahan reseptillä ostettu rauta on jopa kalliimpaa, kuin ilman reseptiä. Resepti vaatimus perustuukin siihen, että me muut raudanpuutteiset tarvitsemme myös kollektiivista tukea ja tutkimuksia, ja siksi reseptin vaatimus sekä diagnoosi on tärkeitä. Ne edesauttaa lääkärikuntaa tutkimaan missä on vika plus että lääkärit alkaa uskoa raudanpuutteen olevan oikea ja todellinen asia. Nythänn osa nauraa ulos vastaanotoltaan, kun ovat itse tyhmiä eivätkä ota selvää asioista.

Rautaa ei syödä sairaana siksi, että se ruokkii tulehdusta eli lisää sitä. Joissakin tulehduksellisissa sairauksissa, kuten Crohnin taudin, Colitis Ulcerosan, kroonisen gastriitin ja reuman kohdalla, ei ole suositeltavaa syödä rautaa suun kautta vaan nimenomaa infuusiomuotoisena suonensisäisesti annettuna.

Suosittelen, että opettelet syömään rautaa pienen määrän kerrallaan, sekä opettelet että juodessasi kahvia/teetä/kaakaota, syödessäsi viljatuotteita (kaikki viljat) tai maitotuotteita (huomioi myös kalsiumtabletit sekä kaikki ne ruoka-aineet joihin on lisätty kalsiumia, magnesiumia tai kuparia): mitään näistä ei saa nauttia 2h ennen rautatabletin ottoa eikä 2h aikana tabletin oton jälkeen! Eli 4h yhteensä väliä.

Tsemppiä! Itse syön Maltofer+++ purutabletteja 100mg x2 iltaisin 2h iltapalan jälkeen. Siten sain pahoinvointioireet hellittämään, kun menen nukkumaan heti tabletin oton jälkeen. Huomaa, että rautavalmiste jossa on 2+ on parempi imeytymisen kannalta yleensä. Minulle ne ei imeytyny ja sainkin vatsan niillä sekaisin. Minulle sopii 3-arvoinen rauta ja se imeytyy, vaikka sitä parjataan kovin. Etsi itsellesi sopivin. Marketeistakin saa Vida vahva rauta, joka on täsmälleen samaa kuin Ferrodan 100mg apteekissa. Ja on muuten huomattavasti halvempaa!

Murmelips, täälläkään mies ei ole innostunut lähtemään mukaan tutkimuksiin, saati että häntä tutkittaisiin. En ymmärrä. Lähinnä siksi, että itselle se vauvatoive on suuri, miehellä ei niin suuri. Jos meissä on vikaa, ja ei voida luomusti tulla raskaaksi, mieluummin tietäisin sen ja surisin sen asian pois, kun ylläpitäisin turhaa toivoa ja pettyisin joka kuukausi. Mutta näillä mennään. Opetellaan sopeutumaan molemmat ajatukseen, ettäehkä meille joskus tulee vauva ja toisaalta myös ajatukseen, että ehkä meille ei koskaan tule vauvaa. Yritän löytää positiivisia asioita elämässä, mutta on se välillä hankalaa.

Sain tosiaan lääkäriltä vihjauksen terolutista, että hän voisi tehdä reseptin kun menen hänen vastaanotolle. En vain tiedä mitä siitä ajatella. Mitä muut ajatteletta? Osaatteko perustella minulle, miksi ottaisin kuurin?

Ps. Olen tullut siihen tulokseen, että joku ei vaan tykkää minusta. Painelee huvinsa vuoksi alaspäinpeukkua ja yrittää saada sillä huomiota itselleen. Arvaappa mitä, liity mukaan keskusteluun! Saatat vaikka yllättyä siitä miten sinulle vastataan, meillä kun jokaisella on oma mielipide, tunne tai periaate ja siöti mahdutaan porukkaan. Kokeilepa tulla joukkoon, ja keskittyä niihin hyviin asioihin meidän kanssa!

Onnea plussista, tähti tervetuloa ja tsemppiä muille😃

Täällä kp12 menossa, su (eli kp10, kierto 26-27 pv) alkaen olen ekaa kertaa ikinä tikuttanut ovista ja eilen oli melko vahva viiva. Kiva tietää että ilmeisesti jotain oikeansuuntaista kropassa tapahtuu🙂. Onko muilla ovulaatiokipuja? (vai onko tästä aiheesta jo paljonkin puhuttu?) itse olen niitä havainnut ennenkin hormoniehkäisyn lopettamisen jälkeen, noin puolessa välissä kiertoa ollut päivä-pari kuukautiskipumaista jomotusta alavatsalla. Nyt tuon tikuttamisen myötä selkeytyi ajankohtakin, eilen siis vahvin viiva iltapäivällä, ja tänään puolelta päivin juili vatsaa aika hyvin. Ovistikku ilmeisesti ilmoittaa vahvalla viivalla ovulaation tapahtuvan pian, eli tulkitsin tämän päivän kivut tapahtuvaksi ovulaatioksi. Ehkä🙈🤔.

Talletus tehty kp10, ja toiveissa myös huominen kp13, nämä pari otollista päivää nyt jäivät miehen työreisun takia pakosta väliin.

Tuli taas kaikenlaista lueskellessa vastaan, vaikka kaiken mahdollisen tekisi oikealla tavalla ja ajoituksella, on raskauden alkamisen mahdollisuus per kierto kuitenkin vain 20-25 %. Tämän toki kaikki varmaan jo tietävätkin, mutta ajatelkaas että sehän on huomattavan paljon korkeampi % kuin todennäköisyys voittaa lotossa😄. Joskin varmasti se plussa lottovoitolta tuntuisi. ❤️

Muistakaa nauttia joulunodotuksesta😊

Oiii onnea Olga Unelma !!! <3 Superia miten noin yllättäen raskaus tapahtuikin! Varmasti ollut epätodellinen olo :) Eiköhän se iloksi muutu ja saatte rauhassa odotella uutta tulokasta. Jää toki "linjoille" :) Kuten joku sanoi, niin tosiaankin antaa toivoa kun kuulee näin ihania uutisia! Kiva kuulla myös miten menee :) Voi kun itsellekin kävisi noin, että ihan vahingossa olisikin raskaana, vastoin kaikkia odotuksia. Ei tarvitsisi aina tätä iän ikuista piinailua. Pidetään peukkuja kaikille, että tuleva vuosi on yllätysten aikaa!

Täällä tänään kp 6/yk 6 ja muutaman päivän päästä taas oviksen odotteluun. Sovittiin, että vielä tämä kierto tikutetaan ja ajoitetaan. Jossei tästä kierrosta(KAAN) mitään tapahdu, niin en jaksa enää tikkuja ostaa, vaikka siitäkin tuleekin iloinen ja hyvä mieli kun saa tikkuun edes jotakin viivoja (koskaan kun edes haamujen haamua raskaustestiin ole tullut...)! Ei vaan jaksa enää kerta toisensa jälkeen tätä panostusta mikä ei johda mihinkään. Sellainen olo tällä hetkellä. Luin jonkun sananlaskunkin, missä oli typ, ettei kukaan lyö päätä seinään turhan monta kertaa kun oppii että se sattuu, tai jotain sellaista xD Tältä juuri tuntuu tämä raskauden tavoittelu, pään lyömiseltä seinään. Eipä se johda mihinkään ja satuttaa vaan kerta toisensa jälkeen. Tuntuu toivottomalta...

Jotenkin alkanut tulla myös pelko, että mitä jos jotain kamalaa ehtii tapahtua ennen kuin ehditään saada lasta. Ympärillä kun on paljon minua vanhempia ihmisiä keillä jo lapsia on, niin he puhuvat, että onneksi on lapset! Onneksi he ovat jo lapsensa hankkineet. Tuntuu jotenkin tosi pahalta kun itsekin sitä niiiiin kovasti toivoisi ja odottaa sen tapahtuvan, jottei tarttisi murehtia (tosin itse raskaus varmasti tuo omat murheensa mukanaan, saati itse lapsi). Meitä jotenkin seuraa vastoinkäymiset ja niitä tiputellen tullut yhä vain enemmän :( Tiedostan, että kaikki tämä kuuluu elämään, mutta jotenkin tuntuu, että meille sattuu ja tapahtuu kyllä aika lailla. Kun yhdestä kriisistä selvitään, odottaa toinen jo nurkan takana... Yksi kaveri sanoi, että he päättivät hankkia lapset juuri siksi ensin ja sitten vasta naimisiin, että "se on sitten hoidettu", että lapsia saa vain tietyn aikaa mutta naimisiin voi aina mennä. Tämä sai minut miettimään olisiko meidänkin pitänyt vain kuitenkin odottaa häiden kanssa ja aloittaa tämän lapsi asia jo sitä ennen. Tai jopa aiemmin. Jos olisin tiennyt tämän olevan näin haastavaa, olisin jättänyt ehkäisyn jo aikaa sitten pois ja "antanut lapsen tulla". Tiesin aina heti suhteen alusta, että haluan olla juuri tämän henkilön kanssa loppu elämäni, vaikka suhteemme aikana onkin ollut omat haasteensa (mikä sekin kuuluu elämään) ja niistä on aina päästy yli. Tällä hetkellä menee paremmin kuin koskaan<3 Vaikka kuinka itsellä olikin niitä hetkiä "ei sittenkään lapsia", oli takaraivossa kuitenkin ajatus, että kyllä niitä haluan, aina halunnut. Nyt enemmän kuin koskaan! Nyt jopa mietin, että onkohan koskaan edes ollut mahdollista saada lapsia kun vahinkoakaan ei ole koskaan käynyt, vaikka siihen olisi saattanut olla useitakin mahdollisuuksia. Ehkä vaikka ehkäisyn olisikin jättänyt jo ajat sitten voisi tilanne on tasan sama. Se aika pelottava ajatus onkin... 

Tämä "lapsi projekti" on jotenkin niin intensiivinen, että se vie kyllä toden teolla mukanaan! Katsotaan vielä tämä kierto ja jos ei onnistu, niin sitten saa jäädä tarkempi vahtaaminen ja annamme asioiden mennä painollaan. Tässä kierrossa ovulaation hetket kuitenkin ovat reissussa, joten katsotaan miten hyvin päästään siellä vauvajumppailemaan edes. Reissu tuli vähän niinkuin joululahja yllätyksenä, mutta olisin mieluummin jäänyt laittamaan uutta kotia, että ehtii asettua taloksi ennen joulua. En toki valita, mutta nyt tässä kohtaa olisi mieluisampaa ollut vain olla kotona rauhassa.

Rauhaisaa joulun (ja lapsen odotus) aikaa kaikille!<3 

Pakko vielä lisätä, että lapsi on ollut kummankin toive siis alusta asti. Mieheni on ensimmäinen joka missään parisuhteessa jossa olen ollut, missä toinen itse ilmaisi lapsitoiveen heti alussa :) Muut suhteet on aina ollut arpomista ja "sitten joskus" -puhetta. He's a keeper!<3

Surkuttelin tänään myös sitä, että kaikki ns. "kivat lasketut ajat" ovat tältä vuodelta menneet. Tarkoitan siis sitä kun alkuun haaveilin, että tulisi kevättalvivauva (koska lapsi saisi ekasta kerrasta alkuna), sitten juhannusvauva (koska se kuulostaa vaan niin kivalta) ja nyt elokuuvauva (sillä olen itsekin syntynyt elokuussa), mutta nyt nuo kaikki kolme ns. "toiveaikaa" on mennyt... Mihin mieheni sanoi, että joskus jo aikaa sitten olen sanonut, että haluaisit talvivauvan (koska mieheni on syntynyt tammikuussa), mutta mikäli näin olisi, saisi lapsi alkunsa vasta huhtikuussa. Enkä kyllä tosissaan jaksaisi odottaa sinne asti!! Toki se nyt on yksi ja sama milloin lapsi tulee kunhan saisi ensin alkunsa ja olisi terve<3 Nämä nyt vain tällaisia haave juttuja.

Onko muilla ollut tällaisia "toiveaikoja" lasketulle ajalle syystä tai toisesta? 

Pahoittelut monesta kommentista ja vielä pitkistä.. Nyt oli PALJON asiaa! Koittakaa kestää, kiitos, anteeksi ja hyvää yötä!

Ai niin ja minäkin oikein mielellään kuulen jo plussanneiden kuulumisia edelleen! Kiinnostaa myös kuulla jos oli jotain uudenlaisia tuntemuksia ennen plussaa ja nyt vielä jälkeenkin, vaikka ehkä tässä helposti nyt jo ylitulkitsee kaikkia pieniäkin vihlaisuja ja niiden alkuperää😄

Olga Unelma, isot onnittelut! Hauska juttu.

Uusille tervetuloa.

Täällä edelleen kipeänä, kp11 eikä olla talleteltu. Tänään pitäisi, mutta en tiedä tuleeko siitä mitään. En jaksaisi eikä huvita. En ole edes testaillut ovista, testitikut odottaa edelleen postissa.

Nyt, kun olen ollut pitkästä aikaa sairaana, olen miettinyt vielä enemmän miten sitä jaksaisi vauvan, saati vilkkaan taaperon kanssa. Tuntuu ehkä vähän, että en enää tiedäkään mitä haluan. Kieltämättä masentaa edelleen myös miehen hedelmällisyystutkimusten tulokset, joten en tiedä onko tämä vain mieleni suojautumista. Ahdistaa myös viime kierron kerta, jolloin miehelle tuli suorituspaineita. En millään jaksaisi, jos se alkaa yleistyä, kun muutenkin ollut niin valtavasti vastoinkäymisiä nyt. Ei ainakaan lisätä tallettelukertoja, kuten vielä jossain vaiheessa mietin. Luovutusmieliala päällä.

Anteeksi omanapainen vuodatus ja voimia kaikille. 💚

GOldie halaus❤️

Täällä samaistun tuohon harmistukseen kun mies vetää jäihin.. Mieli maassa sen takia, tuntuu että voisin räjähtää ja alkaa tapella asiasta, itse tikuttaa ja odottaa ja vahtaa oireita ja sitten ei mitään lämpöä makkarin puolella😕 Mutta tiedostan jos tästä asiasta alan vaahtoamaan niin mennään jääkauden puolelle. Kumpa osaisi höllätä. Joulumielikin kateissa.... Suht samoissa kp rämmitään💕

Kiitos Enkelinäiti. ❤️ En tiedä syöksinkö itseni vihaisuuteen äsken, suru onkin jo tuttu seuralainen, mutta alkoi tosiaan suututtaa ja tehdä mieli riidellä. Mietin tajuaako mies yhtään miten valtavan määrän energiaa ja myös rahaa olen tähän asiaan kuukausikaupalla laittanut. Nyt jos koskaan kaipaisin aikuista miestä, joka ottaa asiat hoitaakseen, kun itse ei jaksa. Yksi aiempi miesystäväni olisi ollut tässä asiassa todella aktiivinen, katsoi jo vauva- ja kasvatusdokumentteja ja luki asiaan liittyvää tietoa paljon. No, muista syistä en sitten sen kanssa jatkanut, mutta nyt surettaa. Ymmärrän kyllä, että yleensä ottaen miehet ei varmaan tajua samalla tavalla näitä asioita, mutta kun tiedän olevan olemassa tuollaisia todella kiinnostuneita ja asiaan paneutuvia miehiä, niin satuttaa nykyisen miehen tapa olla. Aiemmin hän kyllä teki sitä, että jos meinasin luovuttaa, hän järjesti niin, että tallettelut tehtiin. En tiedä onko se loppunut. Luonnostaankaan hän ei kyllä niin paljoa seksiä tarvitse, hellyys ja läheisyys on hänelle tärkeämpää, että tokihan sekin selittää tätäkin asiaa. Silti jotenkin surettaa ja tuntuu niin raskaalta kantaa tätä vastuuta ihan yksin.

wannabe mami:

oltiin myös mietitty että "tiettyyn aikaan" olisi kiva kun lapsi syntyisi. Elo/syyskuu oli tähtäimessä, niin olisi omat allergiat helpottaneet ja saisi aloitettua äitiysloman sopivasti kesäloman jälkeen jne.

Kuulostaa hieman laskelmoidulta :D ja eihän se tietenkään ihan niin helposti käy että vauva tulee juuri silloin kun itse haluaisit...

Kp5, katselin että ovis ja parhaat päivät sattuu juuri joululle, jolloin ollaan sukuloimassa. Eli voi olla että siirtyy taas kuukaudella eteenpäin.. vaikka ollaan niin alussa (3-4 kk yritystä takana) niin silti harmittaa hirmuisesti.

wannabe mami kirjoitti:

Pakko vielä lisätä, että lapsi on ollut kummankin toive siis alusta asti. Mieheni on ensimmäinen joka missään parisuhteessa jossa olen ollut, missä toinen itse ilmaisi lapsitoiveen heti alussa :) Muut suhteet on aina ollut arpomista ja "sitten joskus" -puhetta. He's a keeper!<3

Surkuttelin tänään myös sitä, että kaikki ns. "kivat lasketut ajat" ovat tältä vuodelta menneet. Tarkoitan siis sitä kun alkuun haaveilin, että tulisi kevättalvivauva (koska lapsi saisi ekasta kerrasta alkuna), sitten juhannusvauva (koska se kuulostaa vaan niin kivalta) ja nyt elokuuvauva (sillä olen itsekin syntynyt elokuussa), mutta nyt nuo kaikki kolme ns. "toiveaikaa" on mennyt... Mihin mieheni sanoi, että joskus jo aikaa sitten olen sanonut, että haluaisit talvivauvan (koska mieheni on syntynyt tammikuussa), mutta mikäli näin olisi, saisi lapsi alkunsa vasta huhtikuussa. Enkä kyllä tosissaan jaksaisi odottaa sinne asti!! Toki se nyt on yksi ja sama milloin lapsi tulee kunhan saisi ensin alkunsa ja olisi terve<3 Nämä nyt vain tällaisia haave juttuja.

Onko muilla ollut tällaisia "toiveaikoja" lasketulle ajalle syystä tai toisesta? 

Pahoittelut monesta kommentista ja vielä pitkistä.. Nyt oli PALJON asiaa! Koittakaa kestää, kiitos, anteeksi ja hyvää yötä!

Hei Wannnabe Mami! Ei tarvitse pahoitella, täysin ymmärrettäviä tuntemuksia sinullla. Kauanko te olette yrittäneet ja minkä ikäinen olet?

Toivotaan pikaista pllussaa!!!

Olen täällä uusi, että en ihan tiedä teidän taustoja. Oon kohta 47-vuotias, ja yritetään sisarusta meidän 3-vuotiaalle esikoispojalle.. Ollaan yritetty kaksi vuotta ilman tulosta. Vauvakuume on todella kova ja mä pelkään, että kohta on mahdotonta onnistua iän vuoksi.

Lily84:lle kiitokset mukaantulo toivotuksista :)

Minkälainen tausta sinulla on?

Pikaista plussaa sinne!! :)

Wannabe mami, älä luovuta vielä puolen vuoden yrityksen jälkeen, vaikka henkisesti onkin rankkaa! Meillä tärppäsi vasta yk11, joka meni kesken. Sen jälkeen yksi kierto toipumista jolloin ei yritetty ja nyt ekasta yrityskierrosta tärppäsi uudelleen. Eli joskus se vaan kestää, vaikkei varsinaisesti mitään vikaa edes olisi kummassakaan!

Kiiltotähdelle kiitokset tervetulotoivotuksesta! :)

Minkälainen tausta sinulla on?

Pikaista plussaa!!! :)

Täällä eletään about dpo 10.... aamun r-testi oli niin negaa, kuin olla voi... Aikaista, mutta.taitaa menkat ilmestyä, vaikka plussaan haluaisikin uskoa.

Tähti meillä on yritys alkuvaiheessa, toinen varsinainen yk nyt menossa. Esikoinen sekä mulle että miehelle toiveissa, jännittää kovasti kun vähän jo ikää on miten onnistuu. Mies joutuu töiden puolesta reissaamaan melko usein, pientä haastetta otollisen päivien hyväksikäytössä siis.

Minä olen se suurempi stressaaja ainakin toistaiseksi, mies on todennut että katsotaan, tulee kun tulee. Sille linjalle pitäisi itsekin päästä😄

Lily84 kirjoitti:

Tähti meillä on yritys alkuvaiheessa, toinen varsinainen yk nyt menossa. Esikoinen sekä mulle että miehelle toiveissa, jännittää kovasti kun vähän jo ikää on miten onnistuu. Mies joutuu töiden puolesta reissaamaan melko usein, pientä haastetta otollisen päivien hyväksikäytössä siis.

Minä olen se suurempi stressaaja ainakin toistaiseksi, mies on todennut että katsotaan, tulee kun tulee. Sille linjalle pitäisi itsekin päästä😄

Lily84, reissaamiset on haastavia...meillä samaa ns. "ongelmaa"... siinä pitää kyllä aikatauluttaa paljon, kun ovis lähestyy.

Toivon teille pikaista plussaa!! :)

Ja kaikille kiitoksia, että otitte lämpimästi tervetulleeksi minut tänne mukaan

Ihanaa kun niin moni on saanut plussia! Onnea ja hurjasti tarrasukkia matkaan! <3

Täällä on käyty nyt gynellä ja sain reseptin letroihin. Onko kenelläkään kokemusta miten letrot ovat vaikuttaneet? Onko niistä ollut mitään apua raskautumiseen?