Toiveena vauva (2019-2020)

Kanelipullalle ❤️

Kanelipulla onnea! Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja tällä kertaa saat nyytin syliin 😊

Täällä kp 24/25-26, (arvioitu) dpo 10 ja hyvin hämmentynyt tilanne. Tein nyt sitten kuitenkin aamulla vahvojen tuntemusten vuoksi herkän testin, mutta testiaikaa odotellessa näytti aika selvältä negalta. Sitten kun kuitenkin katsoin hyvin tarkkaan, niin ihan kuin muka olisin nähnyt jotain toista viivaa..? Otin kuvan ennen testiajan päättymistä ja yritin zoomailla. Näettekö te tässä mitään? Siinä ei kyllä taida olla juurikaan väriä, eli olisi ns. viivanpaikka, jota ei taideta kuitenkaan ihan plussaksi laskea. Olin kuitenkin pienen pienesti toiveikas ja ajattelin, että katsotaan parin päivän päästä uudestaan.

Mutta. Pari tuntia testin tekemisestä housuun tulikin ihan yllättäen verta, kirkasta/oranssihtavaa... Vasta su/ma olisi menkkojen pitänyt alkaa. Verta on tullut/tulee suhteellisen vähän, mutta välillä kivistää mahasta kovastikin. En tiedä, mitä tämä on 😥. Varhainen keskenmeno? Jostain syystä hämmentävän lyhyt kierto? En tiedä, mitä kehossani tapahtuu tai mitä tästä pitäisi ajatella. En tiedä, onko tässä kierrossa nyt sitten enää mitään toivoa vai pitäisikö siirtää katse suosiolla seuraavaan. Kait pitää vain katsoa, lisääntyykö vuoto normaaleiden menkkojen kaltaisiksi...

Alan kyllä pikkuhiljaa harkitsemaan tosissani sitä gyneä, maksoipa mitä maksoi. Tämä epävarmuus on niin raastavaa. Onkohan sillä väliä, mille kiertopäivälle ajan varaisi..?

Kaikesta huolimatta hyvää itsenäisyyspäivää ja muutenkin kaikkea hyvää jokaiselle!

Murmelips vaikea sanoa, ihan kuin näkisin häivähdyksen punaista. Harmi tuo vuoto :( Mulla oli sama tilanne viime kierrossa sillä erotuksella, että ensin tiputteli kolme päivää, sitten sain haamun testiin ja sitten alkoikin vuotaa kunnolla. Luin noina tiputtelupäivinä suunnilleen koko internetin läpi ja jonkin verran kai sitäkin tapahtuu, että voi alkaa kuukautiset ja silti olla raskaana, eli toivoa on vielä. Valitettavasti myös nuo kemialliset raskaudet ovat tosi yleisiä, esim. tämän sivun mukaan https://felicitas.mehilainen.fi/hedelmallisyys/keskenmeno/kemiallinen-r… jopa puolet alkaneista raskauksista päätyy hyvin varhaiseen keskenmenoon. Jonkinlaiset mahdollisuudet siis molempiin suuntiin, täytyy vaan odotella. Jaksamisia, tiedän kokemuksesta, että nuo päivät ovat tosi vaikeita. 

Wannabe mami tosi harmillista, lähetän sinne lämpimän etähalauksen! Mullakin oli tosiaan tuota tiputteluvuotoa viime kierrossa, mitä ei ole aikaisemmin ollut. Eipä näihin voi oikein vaikuttaa, mutta silti se menetyksen tunne on joka kerta niin valtava. Tuttu tunne myös tuo innostus ja 110% panostaminen ja samalla pohtiminen, miten vähän koko asiaa voi edes kontrolloida. Kyse on toisaalta niin isosta ja loppuelämän kulkuun vaikuttavasta päätöksestä, että vaikea olla olematta tunteella ja koko sydämellä tässä mukana. Samalla nämä kuukaudet näin elettynä ovat aika kuluttavia, eikä suurin osa asian parissa vietetyistä tunneista vaikuta ollenkaan siihen, tuleeko raskaaksi vaiko ei. Kuulostaakin hyvältä tuo suunnitelmasi keskittyä alkuvuonna välillä muuhun. Mulla oli kaikista kovin ahdistus, kun yk4 alkoi, ja silloin pidin kaikista vauvoihin ja raskautumiseen liittyvistä blogeista ja keskustelupalstoista parin viikon tauon, joka auttoi tosi hyvin. Saman aion toistaa uudelleen, jos sama fiilis palaa ja tarvittaessa ottaa enemmänkin etäisyyttä.

Halauksia Kanelipullalle ja tarrasukkia matkaan!

Hattara ihailen kyllä, jos pystyt odottamaan siihen asti testaamatta, että oletetut menkat ovat myöhässä. Itselläni tekisi niin mieli testata nyt viikonloppuna. Koitan itselleni perustella sitä sillä, että pystyisin rauhassa käsittelemään tuloksen ennen maanantain työpäivää. Ihan roskaahan tuo perustelu on, koska jos tulee negatiivinen, jännitän seuraavat päivät, muuttuuko positiiviseksi ja jos positiivinen, tulee ahdistamaan kamalasti, alkaako ne kuukautiset siitä huolimatta. On tämä vaikeaa :D Jos nyt edes sunnuntaihin asti selviäisin testaamatta.

Murmelips minäkin sain tuollaisen plussan ja silti vuoto alkoi.. Ärsyttää kun tuollaiset pienetkin haaleat nostaa sen toiveen josko nyt. Mutta toivotaan että sulla tuo olisi vahvistuvaa mallia eikä kunnon vuotoa tulisi!!

Voi Enkelinäiti! <3 Voin vain kuvitella miten vaikea tilanne tyttärenne menettäminen on ollut :( Olen niin pahoillani, että olette sen joutuneet kokemaan. Herättääkö uusi yrittäminen teissä vahvastikin pelkoja? Voimia yhä <3

Toden totta kun tämä ei ole asia minkä voi vain päättää ja sitä säädellä oman halun ja tahdon mukaan. Sitä hedelmöittyykö munasolu, kiinnittyykö se ja pääsekö tämä siihen asti, että siitä syntyy ihka oikea ihmislapsi. Se on jotenkin aivan käsittämättömän hullu koko uuden elämän alku! Voi kunpa saisin sen joskus edes kokea. Tunnen nykyään jotenkin niin vahvasti, että kroppani on tehty sitä varten ja, että minulla on kova tarve päästä täyttämään tämä tehtävä. Olen kuitenkin vaistomaisesti näiden useamman kierron aikana huomannut tulleeni kyynisemmäksi, että väkisinkin tahtomattani osa näistä tunteista, toiveista ja haaveista lapsen suhteen on sulkeutunut täysin.. Sillä en uskalla antaa itselleni sitä toivoa, että joskus lapsen saisimme. Enkä kestä ajatusta siitä, että mahdollisuus lapseen ei koskaan tapahtuisikaan. En jotenkin salli itseni haaveilla liikaa, mitä alkukierroissa vielä tein. Sitä tippuu muutoin aivan liian lujaa haavepilvistä, mikä jo kerran kuussa tulee koettua, mutta jotenkin se lopullisempi, se, että miettii "sitten kun meillä on lapsi" -ajatus on jonnekin syvälle nyt haudattu.. 

Tällä viikolla olen kohdannut kaksi raskaana olevaa tuttuani. Kumpikin kohtaaminen on ollut äärimmäisen raskas. Tiedän, ettei se ole minulta pois jos joku tutuistani saa lapsen, mutta en mahda tunteilleni mitään. Se kun toinen on jo useampaa kertaa siinä tilanteessa missä itse haluaisit jo vihdoin olla, herättää väkisinkin kateuden tunteita ja katkeruutta omaan tilanteeseen. Yritän pyrkiä näistä tunteista eroon ja olenkin todella ylpeä itsestäni miten hyvin kuitenkin kohtaamiset meni, vaikka kuinka pahalta ne itsestäni tuntuikin. Muistan myös kuinka toinen heistä oli itse samassa tilanteessa kun eräs toinen kavereistamme sai lapsen ennen häntä. Myös hän oli kateellinen ja jopa hieman vihainen, sillä heilläkin yrittäminen kesti odotettua pidempää (n.6kk). Ei ole helppoa tämä "raskaaksi yrittämisen maailma"!

Löysin muuten sen Projekti Vauva kirjan :) Minulla on BookBeat nyt kokeilussa ja se oli siellä e-kirjana (harmi ettei ollut äänikirjana). Aloin lukemaan sitä ja ihan näistä samoista fiiliksistä kirjoitti myös kirjan kirjoittanut henkilö 3:n vuoden raskaaksi yrittämisen tiimoilta. 

Piti vielä toivottaa varovaisesti onnea Kanelipulla! <3 sekä Murmelips, toivottavasti vuoto merkitsisi alkavaa raskautta kuukautisten sijaan! <3

Luin, että raskauden alussa voi toden totta tulla "kuukautiset", mutta ne ovat todella niukat ja kivuttomat. Kyse on limakalvojen muutoksesta mitä alkuraskaus tuo mukanaan.

"— Raskauden aikana emättimen ja kohdunsuun limakalvot turpoavat ihan älyttömästi, ja ne tuottavat myös rauhaseritteitä, kirkkaita nesteitä, limaa ja valkovuotoa tavallista enemmän. Esimerkiksi yhdyntä voi aiheuttaa alkuraskaudessa niukkaa, veristä vuotoa. Sekä niukat veriset että kirkkaat vuodot liittyvät siis useimmiten elimistön fysiologiseen muutokseen, kertoo Ahonkallio." (https://www.kaksplus.fi/lifestyle/hyva-olo/rusehtavaa-vuotoa-ei-kannata…)

Tätä itse pohdin omalla kohdallani kun sen kp 23-26 paperiin pyyhittäessä tuli aina outoa haalean punertavaa/rusehtavaa "vuotoa". Mutta tosiaan sitten ne menkat sieltä yksi yö tulikin.

Halusin myös sanoa vielä edelliseen kommenttini, että tavallaan oli helpotus nähdä raskaana olevat tuttuni. Se ehkä jotenkin omalla tavallaan toi helpotusta käsitellä omia tunteitani :) 

Voi kun voisi itsekin vielä olla siinä samassa "siunatussa tilassa"! Huomasin taas kuinka minunkin vatsaani tuijoteltiin useampaan otteeseen, mutta jouduin tuottamaan pettymyksen. Aloin miettimään, että ajatellaankohan meistä tosiaan niin, että emme vielä edes harkitse lapsia kun naimisiin menon jälkeen VIELÄKÄÄN emme odota lasta. Mietin myös mitähän vanhempamme ajattelevat kun on niin kovin yleistä, että heti naimisiin menon jälkeen se lapsi alulle laitetaan. Näitä isovanhempi toiveita kun on sadellut jo vuosikausia.

Minäkin mietin usein, että mistäköhän meistä ajatellaan kun ei ole vieläkään lapsia. Häistä aikaa kohta 1,5 v ja koko aika kyllä ollaan yritetty. Ja kun ikääkin on kuitenkin jo muutaman kuukauden päästä 30v.

Tänään myös itsenäisyyspäivä illallisella anoppi heitti jotain "sit kun teillä on lapsia". Tuli sellainen jäätävä riipaiseva hiljaisuus.

Kp1 jihuu. Mietin kun menkat alkoi tänään siinä n klo 17 ja aina tosi niukkaa on. Ei edes pyyhkiessä jää mitään. Ei tämä tästä hirveästi muutu runsaammaksi, niin laskisin tämän kp1 ja letrot kp3. Onkohan sillä väliä jos aloitan kp laskemisen liian aikasin..?

Kanelipullalle kovasti onnea matkaan, toivottavasti viiva vahvistuu ja kaikki menee tällä kertaa hyvin. Ymmärrettävää, että et pysty iloita. Niin se mieli suojautuu. Paras antaa itsensä vain tuntea mitä tuntee, ei tuntemalla voi tehdä mitään väärin. Ei ole vääriä eikä oikeita tunteita eikä kukaan eikä mikään voi toisen puolesta määritellä mitä "kuuluu" tuntea. Eikä me myöskään voida valita tunteitamme. Ehkä tiedätkin jo tämän kaiken. Tsemppiä. ❤️

Tunteista puheen ollen, myös mulle oli älyttömän vaikeaa, kun kaveripariskunta, joka aloitti yrittämisen meitä myöhemmin ja ilman stressiä ja ovisten tikuttamisia, tuli muutaman kuukauden sisällä raskaaksi. Yli 40 molemmat eikä mennyt muistaakseni ees neljää kuukautta. Se oli mulle kauheaa, en voi sille mitään. Niillä on jo 3 lasta, että tuntui epäreilultakin ja, vaikka kuinka haluaisin voida sanoa, että iloitsen niiden puolesta, niin en iloitse. Tai no, järjellä totta kai iloitsen, mutta tunnepuolella ne tunteet ei vaan ole heränneet. Ehkä vielä joskus.

Sovelluksista oli puhetta. Mulla oli ensin Flo, mutta sen lopetin ja jäin käyttämään vain Fertility friendiä. Tykkään niiden tilastoista ja mm. siitä, että sovellus analysoi seksinkin määrän ja ajoituksen suhteessa ovikseen. Tilastoi kierron pituudet, koska ovikset on olleet ym. Lisäks chartit, millä voi seurata kiertoa aamulämpöineen on varsin hyvät. Maksoinkin sitten vuodeksi siitä, että saa vielä paremmat ominaisuudet käyttöön. Sekin on hyvä, että voi muiden charteista katsoa esim.monellako raskautuneella on ollut tiputtelua tai kauanko ihmiset on yrittäneet ennenkuin on onnistunut.

Raudasta. Mun vatsa kestää vain Maltoferin rautatippoja. Toki, kun pitää ottaa niitä minimissään 40 tippaa päivässä, niin tuleehan ne aika kalliiksi. Suosittelen silti noita, jos vatsa ei kestä tabletteja.

Täällä kp7 ja jostain syystä rinnat vähän arat. Mullakin vaihtelee tosi paljon tuo onko arat vai ei, mutta tää taitaa olla eka kerta, kun ovat arat jo ennen ovista. Toivon tän viittaavan hormonitoiminnan elpymiseen kaiken raudan ja vitamiinien ja terolutien ansiosta. 😬 Spekulointia toki vain. Sylkitesti näyttää jo osittaista hedelmällistä kuviota ja lämpökin laski eilen entisestään eli estrogeeniä erittyy jo. Yhtään en haluais seksiä enkä tiedä miten tästä kierrosta selvitään. Mieliala edelleen usein niin matala koko hedelmällisyysselvityksestä. Välillä mietin luovuttamista ja kuvittelen tulevaa jo ilman vauvaa. Miehen kanssa oli riitaakin ja haluaisin vain mököttää. 😬 No. Eipä tartte alkaa vielä seksiä harrastaakaan, katsotaan sitten ensi viikolla koska tarttee. (Tosin mietin, että vanhemmat siittiöt pitäis hoitaa alta pois, kun taitaa olla peräti yli viikko edellisestä kerrasta.) Huokaus, tällaiseksi on elämä sitten mennyt. 😅

Rentoa lauantaita kaikille ja anteeksi vuodatus. 😁

Pikkuminnis, saattaa sillä tulevan oviksen kannalta olla merkitystä, kun käytät letrojakin, mutta kun kierto alkaa itselle tyypillisen vuodon alkaessa, niin jos sulla on aina niukat, niin kai sitten onkin kp1?

Kanelipulla: toivon, että sulla viiva vahvistuu ❤️

Te, jotka olette käyneet tutkimuksissa: mitä kannattaa ottaa huomioon, kun mennään käymään ekaa kertaa klinikalla vuoden yrittämisen jälkeen? Onko jotain tutkimuksia, mitkä ehdottomasti pitää muistaa pyytää? Mitä kysymyksiä pitäisi muistaa kysyä?

Perus kilpirauhaskokeet ja siemennesteanalyysit on tiedossa, mutta mitä muuta? Yritän nyt valmistautua mahdollisimman hyvin kun aiemmin on vain sanottu, että odotetaan kunnes vuosi on täynnä ja sitten vasta aloitetaan tutkimaan missä on vika. Harmittaisi älyttömästi jälkeenpäin jos joku oleellinen asia unohtuisi. Takana on siis tosiaan kaksi keskenmenoa.

GOldie, täälläkin kp7.. Ja myös rinnat alkaneet hivenen kipuilla. Ovistesti näytti haaleaa, niinkun tiesinkin.. Kunhan testasin jo näin aikaisin. Ja tuo "hoidellaan vanhat alta pois" oli kuin mun ajatus 😂 juuri eilen kellistin iltavuoron jälkeen mieheni, ja ajattelin mielessäni tuota vanhat pois teoriaa🙄

Ihan kauheeta.. Mä en aio tässä kierrossa kertoa mitää tikkuiluja miehelleni, koska meillä se ehdottomasti vaikuttaa miehen intoon makkarissa. Tää yrittäminen todellakin pelottaa jos se ei enää onnistukaan, ja toisaalta pelottaa jos se onnistuu että tapahtuuko taas sama.. Ja kuinka pää kestää pelkojen kanssa.

Aika harmaata ajattelua siis tänään, mutta niin on tuo ilmakin harmaa.. Ihanaa lauantaita kaikille siitä huolimatta ❤️

GOldie kirjoitti:

Pikkuminnis, saattaa sillä tulevan oviksen kannalta olla merkitystä, kun käytät letrojakin, mutta kun kierto alkaa itselle tyypillisen vuodon alkaessa, niin jos sulla on aina niukat, niin kai sitten onkin kp1?

Niin kun jos lasken kp1 sen kun kuukautiset alkaa ja otan kp 3-7 letrot. Mutta jos aloittaisinkin eritavalla laskun niin otan tavallaan kp 2-6 letrot.. mutta nää menkat on varmaan jo huomenna ohi jo, joten aloitin laskun eilen kp1.. tuskin sillä kauheaa haittaa tekee.

Sateista mutta hyvää vkl kaikille :)

Kanelipulla

Toivon niin, että viiva vahvistuu ja pieni pysyy matkassa.++!

Täälläkin kp 7, eilen loppui menkat.. Joten tästä lähtee taas "matka". Sen mitä aijon tehdä erilailla on se etten lukisi ja miettisi tätä koko ajan.. Ovista aijon tikuttaa joskus kp 13-14 lähtien. En laita myöskään mitään oireita ylös, vain päivän jolloin tikutin ovulaation.

Tsemppiä kaikille! Palataan kuun lopussa :)

Rv 6+2 ja joka kerta vessassa käydessä pelottaa, että koska tulee verta. Jokaista kropan oloa tunnustelee liian valppaasti. Ehkä tää viikon päästä helpottaa, kun ollaan pidemmällä kuin viimeksi. Varhaisultra ei helpottanut vaikka sydän sykkikin, viimeksi meni kesken heti muutama päivä sen jälkeen. 😔

Ihana miten paljon täällä keskustelu käy :) On kiva aina päästä lukemaan mitä kaikille kuuluu, kun ei ehdi jokaiselle aina henk.koht vastata. Yhtä asiaa en kuitenkaan ymmärrä, mistä joku muukin mielestäni aiemmin mainitsi, miksi nuo alaspäin nuolet? Huomasin, että niitä oli tullut nyt useampaan kommenttiini. Sitä jää sitten miettimään, että pahottiko jonkun mielen tai kirjoittaako tänne liian aktiivisesti tai liian pitkästi. Itsellä ainakin tulee pitkää tekstiä ja paljon :D Mitään pahaa kun ei kellekään halua.

Havahduin eilen siihen, että mitä jos nämä raskaana olevat tutut, kun niitä tässä ympärillä jatkuvasti vain tulee koko ajan lisää, antavatkin itse ajattelemasi nimen omalle lapselleen :O Oletteko muut miettineet tätä? Eilen vasta jotenkin tajusin sen, että tässä nimi asiassa toiset voivat ehtiä antaa juuri sen itse haluamasi nimen lapselleen. Itsellä on niin tärkeitä nuo nimi asiat, niin tuli pieni pelko tästä. Oletteko muuten haaveilleet joistain tietyistä nimistä jo ennakkoon? Itsellä on ollut jo vuosikausia ns."nimilistoja" kun tätä haaveiluakin on takana nyt jo enemmän tai vähemmän 15 vuotta :D Nimet ovat aika ajoin muuttuneet hieman, mutta tietyt ydin nimet ovat yhä listalla. Toivon vaan, ettei joku muu keksi näitä nimiä ennen minua! Olen aina halunnut yhden nimistä olevan isovanhempieni nimet. Nyt kun meidän mummi nukkui tänä vuonna pois, on tämä nimi asia entistä tärkeämpi minulle ja haluan käyttää mummini nimeä yhä enemmän. Kuitenkin yksi serkuistani onkin yllättäen raskaana, pelkään, että hän käyttää mummin nimeä myös :( Enkä voi mitenkään ilmaista, että hei se on varattu minulle :D Mutta varmasti luulee, että keksin nimen sitten häneltä jos ja kun meille lapsi suodaan (mikäli tämä meidän lapsi olisi tyttö siis, serkun lapsi on tiettävästi tyttö)... En sitten tiedä onko se niin iso asia jos saman nimisiä on lähekkäin kaksi..? 

Oliko muita ketkä olivat lukeneet sitä "Vauva projekti" -kirjaa? Sitä tässä nyt lueskellessa tullut sellainen olo, että tämä lapsen saanti on kyllä täys mahdottomuus! Tieto lisää tuskaa ja jotenkin sitä alkaa miettimään asiaa vieläkin enemmän. En tiedä onkohan nyt ihan virhe, että luen sitä. Muilla kirjan lukijoilla kommentteja tähän? Olen myös asioiden optimoija, kunnon "biohakkeri" tämän baby projektinKIN kanssa, joten tuo kirja vaan ruokkii lisää sitä mitä voisi tehdä VIELÄ enemmän ja PAREMMIN, apua! :D En ole perfektionisti, älkää ymmärtäkö väärin :) Tiedän ettei täydellisyyttä ole missään muodossa minkään asian suhteen, mutta harkitsen kaikkea paljon ja pyrin aina miettimään asiat loppuun asti, punnitsen useita vaihtoehtoja, jotta pääsisi mahdollisimman tyydyttävään lopputulokseen (vai onko se juuri perfektionismia? :D). Eli tässä lapsi asiassa juurikin se oikea ajoittaminen, alkoholin välttäminen, tietyt vitamiinit, kaikki se mikä vain tuottaisi sen halutun lopputuloksen. Pahinta onkin, ettei siihen itse pysty kuitenkaan vaikuttamaan niin paljon kun haluaisi. Eli kai sitä tekee jo parhaansa ja kaikki muu on sitten universumin käsissä :D

Ps. Marsu1987 toivon todella, että kaikki sujuisi hyvin! <3 rauhallisia ja lämpimiä ajatuksia sinulle!

Wannabe, mulle on kans yks nimi todella tärkeä ja olenkin asian sanonut esim siskolleni jolla on kolme lasta ja parille kaverilleni. Hullua tai ei, mutta "onneksi" läheiset ovat antaneet lapsilleen sellaisia nimiä mitä en itse luultavasti tule antamaan omalle lapselle. 🙈

Kiitos kaikille ihanista tsempeistä! ❤ Tein jo heti eilen uuden testin ja siihen piirtyi jo tummempi viiva. Ehkä tämä on totta vihdoin? Alavatsassa koko ajan ikävä kipristävä tunne ja tissit niin turvoksissa että ne juuri ja juuri mahtuvat rintsikoiden sisään. Kipeät ne ei kuitenkaan ole.

Jouluna on perheelle uutiset ilmoitettava, koska kaikki huomaa etten tule syömään tiettyjä jouluruokia enkä ottamaan viinilasillista ruuan kanssa. En haluaisi vielä, mutta ei auta.