Vauva vuodelle 2020-21
Juttukaveria, vauvakuumeilijoita, yrittäjiä, vertaistukea?
Taustatietoa, ollaan nuoripari 22-24 joilla molemmilla ammatit ja työ taskussa sekä asunto, johon mahtuisi kolmaskin meidän lisäksi.
Meillä vauva-asia alkaa olla ajankohtainen - ollaan ympäripyöreästi sovittu ehkäisyn (kondomi) pois jättäminen heinä-elokuussa. Se hetki alkaa lähestyä ja jännitys pulppuaa ja tekisi mieli puhua jokaiselle, mutta toisaalta en halua muiden tietävän yrityksestä tarkkaan. Moni asia jännittää ja jo perussairauteni (kilpirauhasen vajaatoiminta) vuoksi ensimmäinen konkreettinen asia raskautumisen eteen on käydä lääkärissä kontrollissa jotta lääkitys saadaan kohdalleen. Tämä täytyy siis jo tehdä noin 3 kk ennen raskauden yritystä, eli lääkäriin tulisi asian tiimoilta mennä jo sitten huhtikuussa!
Onko muita? Mitä te huomioitte ennen yrityksen aloittamista?
Kommentit (6611)
Tähti☆ kirjoitti:
Katti76 kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Ja toisaalta, mikä kukaan on ketään tuomitsemaan iän tai minkään muunkaan asian perusteella. Kaikilla on oma tilanne mutta kaikki haaveilee siitä vauvasta. Kuten aiemmin kirjoitin oli esikoisen syntymän yhteydessä 47 v nainen joka urheasti synnytti esikoisensa! Käsittääkseni ekan lapsen saamisella on suurempi merkitys naisen iän suhteen. En tuominnut häntä siitä vaan katsoin häntä arvostuksella että hän uskalsi ekan lapsen tehdä siinä iässä. Se on jäänyt mieleeni. Eikä siinä synnärillä ketään etoteltu iän mukaan, kaikki oltiin samassa huoneessa. Muistan kun tuo 47 v äiti oli leikattu ja hänellä oli yöllä kovia kipuja, myötätunnosta en voinut nukkua. Ei olisi tullut mieleeni arvostella häntä valitsemastaan tiestä.
Katti76, minustakin on urheaa synnyttää ensimmäinen lapsi 47-vuotiaana👍💜
Meistä harvat tosin pystyvät/ryhtyvät siihen, vaikka toki korkealla iällä lapsia vielä saadaankin💖Teillä oli sitten aika kokemus siellä ja keskustelitte sitten yhdessä?😊😇
En myöskään lähtisi ketään tuomitsemaan omista valinnoista ja tilanteista, oli sitten mistä vaan asiasta kyse, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia ja kaikilla on erilainen tausta.
Kaikki muu on lyhytnäköisyyttä, jota täällä ei onneksi ole👍 Ja on varmasti vaativampaa yrittää esikoista viime metreillä, kuin silloin, että aikaa vielä on jonkin verran...🤗
Juu me jonkin verran juteltiin silloin. Lähinnä yritin tsempata häntä siinä kun näin miten kipeä oli. Vaikka olin itsekin esikoisen jäljiltä alapää turvoksissa välilihan haavan takia ja melkoisen kipeä sekin oli.
Katti76 kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Katti76 kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Juu me jonkin verran juteltiin silloin. Lähinnä yritin tsempata häntä siinä kun näin miten kipeä oli. Vaikka olin itsekin esikoisen jäljiltä alapää turvoksissa välilihan haavan takia ja melkoisen kipeä sekin oli.
Katti76, olipa siellä erikoinen tilanne!💜 Hienoa, että häntä tsemppasit!👍
Miten sinun synnytys sitten sujui?💕🤗
Jospa teistä tuli ihan kaverit siellä samoissa tilanteissa💖
Tähtitaivas☆
Täällä kans vauvakuumeilija ja vauvaa yrittävä! Toinen olis haaveissa ja viikon päästä saiskin jo testailla 😍
Kärsin kovista PMS oireista, mikä vaikuttaa alkuraskauden oireiden tulkitsemisesssa. Ainut ”epämääräinen” oire on hiivatulehdus! Olen siis kärsinyt kyseisestä vaivasta ainoastaan raskauden aikana. Toivotaan että ens viikolla pärähtää plussa testiin 🤭
Onnea plussanneet ja ihana hansski että ultrassa kaikki hyvin, ihanaa odotusaikaa ❤️
Itse kommentoin juuri toiselle foorumille, missä vauvakuumeillut ja pyörinyt myös, että olen tosiaan näistä foorumeista koittanut ottaa taukoa. Alkaa omalle mielenpäälle ottamaan kun 24/7 melkein vain vauva-ajatuksia ja luen toisten elämäntilanteista myötäeläen. Nyt kun on 4kk ehkäisy jo kohta poissa ollut eikä pientä kuulu, on hyvin epäonnistumisen tunteita tullut käytyä läpi, vauvalle kun on vuosia paikka ollut eikä pieni edelleen tulostaan ole ilmoittanut. Tämäkään kierto ei ole päättynyt vielä eikä kuukautiset ole alkaneet (kp35) ja tämä "välitila" tuntuu kuin heittäisin aikaa hukkaan. Ei pääse uuteen kiertoon.
Tänään iltapissasta tein pregchekillä yhden negan lisää. Olen ollut kipeänä pari päivää ja rinnat myös tuntuneet turpealta ja kipeältä. Siksi siis ostin kauppareissulla testin.
Kaapissa vielä on rfsu herkkä puikko (10). Ajattelin että teen sen vielä tässä aamupissasta viikonloppuna jos ei menkat kuulu. Haluaisin saada mielenrauhan.
Mutta itkut on päässyt, tuntunut super masentavalta kaikki ja mieli madellut maan alla taas tuon yhden negatiivisen jälkeen.
Siksi tässä ajattelin että nyt saa riittää foorumeiden kyttäys, oman kropan kyttäys, ovulaation kyttäys. Hulluksi tässä tulee!
Käyn varmaan lukemassa silti sillointällöin, mutta yritän keskittyä taas ihan toisaalle arkeen ja työhön, elämään.
Ja kateelliset ajatukset, voi että niitä on tullut, ensinnäkin kaikki tuntuu lähipiirissäkin raskautuvan ja monella ennestään jo lapsia. Siksi tuntuukin että enkö minä saisi edes sitä yhtä, onko se liikaa pyydetty.
Pahoittelut tästä synkästä avautumisesta, mutta en usko olevani ainoa näissä merkeissä olleena. Tämä on osa tätä vauvakuumetta ja kaipuuta. Ylämäkiä ja alamäkiä. Valoisuus vielä minutkin taas löytää, nämäkin on vain hetken tunteet.
Ihanaa kuukauden loppua teille jokaiselle ja paljon halauksia, plussatuulia ja parempia hetkiä ❤️🥰
Nemi kirjoitti:
Onnea plussanneet ja ihana hansski että ultrassa kaikki hyvin, ihanaa odotusaikaa ❤️
Itse kommentoin juuri toiselle foorumille, missä vauvakuumeillut ja pyörinyt myös, että olen tosiaan näistä foorumeista koittanut ottaa taukoa. Alkaa omalle mielenpäälle ottamaan kun 24/7 melkein vain vauva-ajatuksia ja luen toisten elämäntilanteista myötäeläen. Nyt kun on 4kk ehkäisy jo kohta poissa ollut eikä pientä kuulu, on hyvin epäonnistumisen tunteita tullut käytyä läpi, vauvalle kun on vuosia paikka ollut eikä pieni edelleen tulostaan ole ilmoittanut. Tämäkään kierto ei ole päättynyt vielä eikä kuukautiset ole alkaneet (kp35) ja tämä "välitila" tuntuu kuin heittäisin aikaa hukkaan. Ei pääse uuteen kiertoon.
Tänään iltapissasta tein pregchekillä yhden negan lisää. Olen ollut kipeänä pari päivää ja rinnat myös tuntuneet turpealta ja kipeältä. Siksi siis ostin kauppareissulla testin.
Kaapissa vielä on rfsu herkkä puikko (10). Ajattelin että teen sen vielä tässä aamupissasta viikonloppuna jos ei menkat kuulu. Haluaisin saada mielenrauhan.Mutta itkut on päässyt, tuntunut super masentavalta kaikki ja mieli madellut maan alla taas tuon yhden negatiivisen jälkeen.
Siksi tässä ajattelin että nyt saa riittää foorumeiden kyttäys, oman kropan kyttäys, ovulaation kyttäys. Hulluksi tässä tulee!
Käyn varmaan lukemassa silti sillointällöin, mutta yritän keskittyä taas ihan toisaalle arkeen ja työhön, elämään.
Ja kateelliset ajatukset, voi että niitä on tullut, ensinnäkin kaikki tuntuu lähipiirissäkin raskautuvan ja monella ennestään jo lapsia. Siksi tuntuukin että enkö minä saisi edes sitä yhtä, onko se liikaa pyydetty.
Pahoittelut tästä synkästä avautumisesta, mutta en usko olevani ainoa näissä merkeissä olleena. Tämä on osa tätä vauvakuumetta ja kaipuuta. Ylämäkiä ja alamäkiä. Valoisuus vielä minutkin taas löytää, nämäkin on vain hetken tunteet.
Ihanaa kuukauden loppua teille jokaiselle ja paljon halauksia, plussatuulia ja parempia hetkiä ❤️🥰
Hei nemi! Ootko käyny gynellä? Jos sullakin on kierrot noin pitkiä 🤔 me ollaan kans yritetty noin 4-5kk mut mun kierrot on ihan mitä sattuu, sain terolutit gyneltä ja odotukset on kyllä kovat että niistä jotaki apua olis😱 mä pidän kans välillä taukoo, ei vaan välillä kestä lukea miten muut etenee tässä asiassa 😭
30v endo toiveissa eka
Ihan oman huvin vuoksi aloin tikuttaa ovista tässä kierrossa jo kp6. Eilen hyvin haalea viiva, mutta tänään jo reippaasti tummempi (ennen kuivumistaan siis). Nega on yhä, mutta selvästi jotain tapahtuu! Ja kuten moni varmasti tietää, en kovin luottavainen ovistesteihin ole, kun nw näyttävät mitä sattuu huvittamaan pcos naisella. Nyt kuitenkin jälleen sellaisia kipuja, jotka viittaavat joko aikaiseen ovikseen TAI vaohtoehtoisesti sen kystan kasvuun/puhkeamiseen. On meinaan niin kipeä oikea munasarja, että jalat ei kanna kipukohtauksen tullessa.
Minulla on hyvä mieli. Luottavainen ja onnellinen. Pitkästä aikaa sellainen olo, että saadaanpa me lapsi tai ei, niin on tarkoitettu ja elämä näyttää silti paremman puolensa. Tiedän senkin, että tämä tunne on vain väliaikainen, kyllä se epätoivo vielä ehtii saapua. Mutta siihen asti nautin tästä hetkestä, pienestä onnen tunteesta ❤
Tähti ja Katti ja Kaneli, olen erityisen iloinen teidän palstalla olosta! Ihana saada lukea itseään vanhempien ja viisaampien tekstejä, lohduttautua sillä että joku muukin itsensä iän ylittänyt kaipaaa vauvaa ja on samassa tilanteessa sen suhteen kuin itse.
Ja ihana n myös se, että täällä on niitä nuoria, jotka esikoistaan toivovat.
Nemill tsemppiä ja pehmeän hyväilevää plussatuulta ❤
Pitkän lapsettomuuden jälkeen kahden lapsen äiti.
Tähti☆ kirjoitti:
Katti76 kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Katti76 kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Juu me jonkin verran juteltiin silloin. Lähinnä yritin tsempata häntä siinä kun näin miten kipeä oli. Vaikka olin itsekin esikoisen jäljiltä alapää turvoksissa välilihan haavan takia ja melkoisen kipeä sekin oli.
Katti76, olipa siellä erikoinen tilanne!💜 Hienoa, että häntä tsemppasit!👍
Miten sinun synnytys sitten sujui?💕🤗
Jospa teistä tuli ihan kaverit siellä samoissa tilanteissa💖
Kiitos, mulla meni ensikertalaisena hyvin. Ainoa mitä jälkikäteen silloin mietin oli se välilihan leikkaaminen mikä oli pitkään erittäin arkana ja teki seksistä pelottavan... joten toisen ja kolmannen synnytyksessä ilmoitin heti että mun välilihaan ei sitte kosketa🙅♀️ ja ei muuten tullut mitään repeämisiäkään ja toivuin nopeammin.
No nyt on sitte kotitesti tehty miehen spermanäytteestä😁. Näyttäs olevan elämää enempi kuin normisti.
Tähti☆ kirjoitti:
Äitykkä-77 kirjoitti:
Ja anteeksi vuodatus... Tähdelle halauksia, onneksi olet täällä kirjoittelemassa kuulumisia 🌸
Äitykkä-77, kiitos!💖
Halauksia lähetän sinulle sinne myös💜 Toivon, että saat ne kiistat soviteltua, tosin hankalaksi miehet joskus saattavat heittäytyä. En soisi sinulle sitä, koska olet varmasti tehnyt enemmän, kuin toinen osapuoli🤗💜
Mä olin....siis ja .en pääse enää... katso --45++ kuumeiset
Mua harmittaa valtavasti joka suuntaan😥....jäi monta lukijaa ja kirjoittajaa sinne kaipaamaan😥💜
.
Tän teki pari kolme hlöä, jotka eivät juurikaan ole pulinassa
En tiedä pääsenkö ikinä koskaan takaisin😥
Tai siis edes sanoon mitään.
T. Tähti☆
Kiitos kaikille, etukäteen ja plussaa kaikille!!💖💖💖
Kiitos Tähti ❤️
Asioiden uskon järjestyvän, vaikka onhan tämä kurjaa että vielä vuosia eron jälkeen väännetään päivänselvistä asioista ja varsinkin kun ne koskevat yhteisiä lapsia. Mutta asia laitettu eteenpäin ja toivotaan että ilman käräjöintiä nyt selvittäisiin.
Vihan ja katkeruuden keskellä elämisen luulisi olevan todella kuluttavaa ja siksi en ainakaan itse halua sisintäni myrkyttää turhalla negatiivisuudella. Mutta lasten oikeuksia ajan niin kauan kuin henki minussa kulkee, se on tehtäväni äitinä 🙏
Kurkkasin tuota mainitsemaasi ketjua, pahamieli tuli tuosta lynkkaamismeiningistä. Mutta paljonhan siellä oli myös sinua puolustaneita ❤️ Toivottavasti pääset ja haluat vielä tulla takaisin
Hei kaikki!
Olen hetken sivusta seurannut keskustelua ja nyt totesin, että on pakko itsekin osallistua, ettei pää hajoa omien ajatusten kanssa. Jo asioiden kirjoittaminen auttaa jäsentelemään omia ajatuksia.
Olen 27-vuotias ja mies muutaman vuoden vanhempi. Pientä vauvakuumetta on ollut ilmassa jo viime kesästä alkaen, mutta olin ajatellut, että hyvä aika raskaaksi tulemiselle olisi joskus vuoden päästä. Oma urani on minulle tärkeä ja tällä hetkellä matkustan töideni puolesta jonkin verran. Matkustaminen ei ole välttämätöntä, mutta se tuo urakehityksen kannalta arvokasta kokemusta. Tämän kokemuksen saaminen on ollutkin isoin syy, miksi haluaisin viivyttää lapsen saamista. Tuntuu kauhean itsekkäältä ajatella näin..
Omassa lähipiirissä useammalla parilla on ilmennyt ongelmia raskaaksi tulemisessa. Niinpä miehen kanssa päätimme lopettaa hormonaalisen ehkäisyn nyt vuoden vaihteessa. Molemmat kuitenkin haluamme lapsia lähitulevaisuudessa, niin miksi viivytellä. Ennen päätöksen tekemistä ajattelin, että hyvä vain, jos tärppäämisessä kestää aikansa. Kuitenkin heti, kun ehkäisy jätettiin pois, joku katkaisija kääntyi päässäni asentoon "vauva heti, kiitos".
Toisaalta odotan, että ensimmäiset luomumenkat alkaisivat, jotta tiedän hormonitoimintani käynnistyneen vuosien tauon jälkeen normaalisti; toisaalta pelkään sitä menkkojen tuomaa pettymyksen tunnetta. Tuntuu, että demonisoin mielessäni valmiiksi kaikki mahdolliset ongelmat. Jos hormonitoimintani käynnistymiseen menee aikaa, pelkään mahdollista stressiä siitä, että minun pitäisi tehdä raskaustesti esimerkiksi aina ennen viinin juomista (rakastan hyviä viinejä!).
Tässä sitä yrittää kokoajan toitottaa itselleen, ettei ole syytä stressata, mutta se näyttäisi vain lisäävän stressiä. Vauvoja näkyy nyt kaikkialla. Sosiaalinen mediakin on alkanut tarjoamaan kasoittain vauvavideoita (ja tarjoaa kokoajan enemmän, koska katson jokaisen vastaan tulevan). En olisi uskonut löytäväni itseäni täältä foorumiltakaan tässä vaiheessa. Kai tällainen ajatusten sekoaminen on ihan normaalia, mutta löytyykö teiltä jotain kullan arvoisia vinkkejä kuinka oppia elämään näiden ajatusten kanssa?
Olen aiemmin miettinyt, miten "tulee jos on tullakseen" -ajattelu ja varsinainen raskauden "yrittäminen" eroavat toisistaan (jos luonnollisia menetelmiä mietitään). Meidän kohdallamme tässä ei ole käytännössä eroa, mutta teidän keskusteluanne lukiessa olen saanut paljon ymmärrystä asiasta; varsinkin elämäntilanteiden ja parisuhteiden eroavaisuuksista. Kiitos teille siitä ja hurjasti onnea yritykseen!
LA 10/20, ensimmäinen tulossa
Blanche kirjoitti:
Hei kaikki!
Olen hetken sivusta seurannut keskustelua ja nyt totesin, että on pakko itsekin osallistua, ettei pää hajoa omien ajatusten kanssa. Jo asioiden kirjoittaminen auttaa jäsentelemään omia ajatuksia.
Olen 27-vuotias ja mies muutaman vuoden vanhempi. Pientä vauvakuumetta on ollut ilmassa jo viime kesästä alkaen, mutta olin ajatellut, että hyvä aika raskaaksi tulemiselle olisi joskus vuoden päästä. Oma urani on minulle tärkeä ja tällä hetkellä matkustan töideni puolesta jonkin verran. Matkustaminen ei ole välttämätöntä, mutta se tuo urakehityksen kannalta arvokasta kokemusta. Tämän kokemuksen saaminen on ollutkin isoin syy, miksi haluaisin viivyttää lapsen saamista. Tuntuu kauhean itsekkäältä ajatella näin..
Omassa lähipiirissä useammalla parilla on ilmennyt ongelmia raskaaksi tulemisessa. Niinpä miehen kanssa päätimme lopettaa hormonaalisen ehkäisyn nyt vuoden vaihteessa. Molemmat kuitenkin haluamme lapsia lähitulevaisuudessa, niin miksi viivytellä. Ennen päätöksen tekemistä ajattelin, että hyvä vain, jos tärppäämisessä kestää aikansa. Kuitenkin heti, kun ehkäisy jätettiin pois, joku katkaisija kääntyi päässäni asentoon "vauva heti, kiitos".
Toisaalta odotan, että ensimmäiset luomumenkat alkaisivat, jotta tiedän hormonitoimintani käynnistyneen vuosien tauon jälkeen normaalisti; toisaalta pelkään sitä menkkojen tuomaa pettymyksen tunnetta. Tuntuu, että demonisoin mielessäni valmiiksi kaikki mahdolliset ongelmat. Jos hormonitoimintani käynnistymiseen menee aikaa, pelkään mahdollista stressiä siitä, että minun pitäisi tehdä raskaustesti esimerkiksi aina ennen viinin juomista (rakastan hyviä viinejä!).
Tässä sitä yrittää kokoajan toitottaa itselleen, ettei ole syytä stressata, mutta se näyttäisi vain lisäävän stressiä. Vauvoja näkyy nyt kaikkialla. Sosiaalinen mediakin on alkanut tarjoamaan kasoittain vauvavideoita (ja tarjoaa kokoajan enemmän, koska katson jokaisen vastaan tulevan). En olisi uskonut löytäväni itseäni täältä foorumiltakaan tässä vaiheessa. Kai tällainen ajatusten sekoaminen on ihan normaalia, mutta löytyykö teiltä jotain kullan arvoisia vinkkejä kuinka oppia elämään näiden ajatusten kanssa?
Olen aiemmin miettinyt, miten "tulee jos on tullakseen" -ajattelu ja varsinainen raskauden "yrittäminen" eroavat toisistaan (jos luonnollisia menetelmiä mietitään). Meidän kohdallamme tässä ei ole käytännössä eroa, mutta teidän keskusteluanne lukiessa olen saanut paljon ymmärrystä asiasta; varsinkin elämäntilanteiden ja parisuhteiden eroavaisuuksista. Kiitos teille siitä ja hurjasti onnea yritykseen!
Hei 🙋 mulla kans naksahti päässä kun ehkäisy jätettiin pois, luin kaiken raskaudesta, synnytyksestä ihan kaiken mitä eteen tuli. Vedin ihteni niin kierroksille et sit piti laittaa kaikki lehdet ja foorumit jäähylle 😅
Jos olisin heti alkuun tiennyt että yrityksessä kestää oisin ottanu paljo rauhallisemmin 🤭 jos ei menkkoja ala näkyä niin sit rohkeasti lääkäriin sitä ei kannata jäädä miettimään 👍 onnea yritykseen ☺️
30v endo toiveissa eka
Minä oon ootellu, että koska se naksahtaminen tapahtuu. Silloin aikanaan kun esikoista ja kakkosta odotin, molemmissa tapahtui tämä sama naps ja haalin -90 luvulta saakka kaikki vauvalehdet kotiin. Siinä vauvavuoden jälkeen se napsuminen molempien kohdalla sitten laantui :D
Nyt koitan ottaa kaikin puolin rauhallisesti, sisäistää sen, että kun olen molemmat, nyt jo isot teini, saanut alle 25 vuotiaana ja molemmista raskaus alkoi HETI, nyt ei voi samaa odottaa.
Foolihapon hain apteekista, siihen nyt saa jäädä palstalla roikkumisen lisäksi intoilut :)
Vaikka hymyilyttäähän tämä, aijettä.
Lapset -02 ja -06, km 02/20, la 1/2021
Varhaisultrassa raskaus todettu oikeassa paikassa olevaksi ja ruskuaispussista löytyi myös pieni pieni väpättävä sydän. Siirryn minäkin taustalle ja toivon niin mielettömän paljon plussaa ihan jokaiselle täällä! Ja kiitos kaikille myötäeläjille matkan varrella ja niin se olen minäkin teidän matkaa myötäelänyt! Plussatuulia kaikille <3
Villahuivi kirjoitti:
Tähti ja Katti ja Kaneli, olen erityisen iloinen teidän palstalla olosta! Ihana saada lukea itseään vanhempien ja viisaampien tekstejä, lohduttautua sillä että joku muukin itsensä iän ylittänyt kaipaaa vauvaa ja on samassa tilanteessa sen suhteen kuin itse.
Ja ihana n myös se, että täällä on niitä nuoria, jotka esikoistaan toivovat.
Nemill tsemppiä ja pehmeän hyväilevää plussatuulta ❤
Villahuivi, ihanasti sanottu💖 Täällä me toki yritämme pitää lippua korkealla! Toivoa on yhä.
Sinulle rutkasti toivoa ja lähetänkin pikaisia plussasäteitä💖💥💥
Tähtitaivas☆
No niin. Kävin yksityisellä puolella gynellä. Hän antoi akupunktiohoitoa kun kuulemma siitä voi olla apua raskautumisessa. Laittoi myös lähetteet kilpirauhastesteihin ja prolaktiinitestiin julkiselle puolelle. Mulla kesällä otettiin tsh arvo ja se oli normi (2,77) mutta tähän lähetteeseen minkä nyt antoi tuli mukaan laajenpi kilpirauhaskoe. Sanoi että voi olla apua jos määrää pienen määrän hormonia mutta katsotaan tulokset ensin. Mitään sairauteen viittaavaa ei näy onneksi. Toki ikä hidastaa tätä tavoitetta se on fakta ja luultavasti syynä.
Eveliina90 kirjoitti:
Varhaisultrassa raskaus todettu oikeassa paikassa olevaksi ja ruskuaispussista löytyi myös pieni pieni väpättävä sydän. Siirryn minäkin taustalle ja toivon niin mielettömän paljon plussaa ihan jokaiselle täällä! Ja kiitos kaikille myötäeläjille matkan varrella ja niin se olen minäkin teidän matkaa myötäelänyt! Plussatuulia kaikille <3
Onnea Eveliina90!!💖💖💖 Nämä on aina ihania uutisia.
Tähtitaivas☆
Villahuivi kirjoitti:
Ihan oman huvin vuoksi aloin tikuttaa ovista tässä kierrossa jo kp6. Eilen hyvin haalea viiva, mutta tänään jo reippaasti tummempi (ennen kuivumistaan siis). Nega on yhä, mutta selvästi jotain tapahtuu! Ja kuten moni varmasti tietää, en kovin luottavainen ovistesteihin ole, kun nw näyttävät mitä sattuu huvittamaan pcos naisella. Nyt kuitenkin jälleen sellaisia kipuja, jotka viittaavat joko aikaiseen ovikseen TAI vaohtoehtoisesti sen kystan kasvuun/puhkeamiseen. On meinaan niin kipeä oikea munasarja, että jalat ei kanna kipukohtauksen tullessa.
Minulla on hyvä mieli. Luottavainen ja onnellinen. Pitkästä aikaa sellainen olo, että saadaanpa me lapsi tai ei, niin on tarkoitettu ja elämä näyttää silti paremman puolensa. Tiedän senkin, että tämä tunne on vain väliaikainen, kyllä se epätoivo vielä ehtii saapua. Mutta siihen asti nautin tästä hetkestä, pienestä onnen tunteesta ❤
Tähti ja Katti ja Kaneli, olen erityisen iloinen teidän palstalla olosta! Ihana saada lukea itseään vanhempien ja viisaampien tekstejä, lohduttautua sillä että joku muukin itsensä iän ylittänyt kaipaaa vauvaa ja on samassa tilanteessa sen suhteen kuin itse.
Ja ihana n myös se, että täällä on niitä nuoria, jotka esikoistaan toivovat.
Nemill tsemppiä ja pehmeän hyväilevää plussatuulta ❤
Kiitos kauniista sanoista💗.
Corianderher kirjoitti:
Minä oon ootellu, että koska se naksahtaminen tapahtuu. Silloin aikanaan kun esikoista ja kakkosta odotin, molemmissa tapahtui tämä sama naps ja haalin -90 luvulta saakka kaikki vauvalehdet kotiin. Siinä vauvavuoden jälkeen se napsuminen molempien kohdalla sitten laantui :D
Nyt koitan ottaa kaikin puolin rauhallisesti, sisäistää sen, että kun olen molemmat, nyt jo isot teini, saanut alle 25 vuotiaana ja molemmista raskaus alkoi HETI, nyt ei voi samaa odottaa.
Foolihapon hain apteekista, siihen nyt saa jäädä palstalla roikkumisen lisäksi intoilut :)
Vaikka hymyilyttäähän tämä, aijettä.
Sama juttu, mulla kanssa aiemmat lapset on saaneet alkunsa hyvin pian ehkäisyn pois jäämisen jälkeen. Osasin kyllä odottaa että nyt ei enää niin nopsaan tärppää ja mies luotti liikaa aiempiin kokemuksiimme eli hän luuli että kerrasta tärppää ja viivytteli asian kanssa. Sekös minua on harmittanut. Oletteko kertoneet muille vauvatoiveesta? Me ei... halutaan pitää tää meidän juttuna ja kerrotaan sitten jos vauva saa alkunsa.
Nemi kirjoitti:
Siksi tässä ajattelin että nyt saa riittää foorumeiden kyttäys, oman kropan kyttäys, ovulaation kyttäys. Hulluksi tässä tulee!
Käyn varmaan lukemassa silti sillointällöin, mutta yritän keskittyä taas ihan toisaalle arkeen ja työhön, elämään.
Ja kateelliset ajatukset, voi että niitä on tullut, ensinnäkin kaikki tuntuu lähipiirissäkin raskautuvan ja monella ennestään jo lapsia. Siksi tuntuukin että enkö minä saisi edes sitä yhtä, onko se liikaa pyydetty.
Pahoittelut tästä synkästä avautumisesta, mutta en usko olevani ainoa näissä merkeissä olleena. Tämä on osa tätä vauvakuumetta ja kaipuuta. Ylämäkiä ja alamäkiä. Valoisuus vielä minutkin taas löytää, nämäkin on vain hetken tunteet.
Ihanaa kuukauden loppua teille jokaiselle ja paljon halauksia, plussatuulia ja parempia hetkiä ❤️🥰
Nemi, voimia sinne!!!💖💕💕💕
Oot ihana💖
Oletko samalla nimimerkillä muuallakin?
Ei haittaa avautumimen. Paljon voimia ja pikaista plussaa sinulle!!!💜💜💜👍
Tähtitaivas☆
Äitykkä-77, kiitos!💖
Halauksia lähetän sinulle sinne myös💜 Toivon, että saat ne kiistat soviteltua, tosin hankalaksi miehet joskus saattavat heittäytyä. En soisi sinulle sitä, koska olet varmasti tehnyt enemmän, kuin toinen osapuoli🤗💜
Mä olin....siis ja .en pääse enää... katso --45++ kuumeiset
Mua harmittaa valtavasti joka suuntaan😥....jäi monta lukijaa ja kirjoittajaa sinne kaipaamaan😥💜
.
Tän teki pari kolme hlöä, jotka eivät juurikaan ole pulinassa
En tiedä pääsenkö ikinä koskaan takaisin😥
Tai siis edes sanoon mitään.
T. Tähti☆
Kiitos kaikille, etukäteen ja plussaa kaikille!!💖💖💖
Tähtitaivas☆