Vauva vuodelle 2020-21

Blanche kirjoitti:

Hei kaikki! 

Olen hetken sivusta seurannut keskustelua ja nyt totesin, että on pakko itsekin osallistua, ettei pää hajoa omien ajatusten kanssa. Jo asioiden kirjoittaminen auttaa jäsentelemään omia ajatuksia.

Olen 27-vuotias ja mies muutaman vuoden vanhempi. Pientä vauvakuumetta on ollut ilmassa jo viime kesästä alkaen, mutta olin ajatellut, että hyvä aika raskaaksi tulemiselle olisi joskus vuoden päästä. Oma urani on minulle tärkeä ja tällä hetkellä matkustan töideni puolesta jonkin verran. Matkustaminen ei ole välttämätöntä, mutta se tuo urakehityksen kannalta arvokasta kokemusta. Tämän kokemuksen saaminen on ollutkin isoin syy, miksi haluaisin viivyttää lapsen saamista. Tuntuu kauhean itsekkäältä ajatella näin..

Omassa lähipiirissä useammalla parilla on ilmennyt ongelmia raskaaksi tulemisessa. Niinpä miehen kanssa päätimme lopettaa hormonaalisen ehkäisyn nyt vuoden vaihteessa. Molemmat kuitenkin haluamme lapsia lähitulevaisuudessa, niin miksi viivytellä. Ennen päätöksen tekemistä ajattelin, että hyvä vain, jos tärppäämisessä kestää aikansa. Kuitenkin heti, kun ehkäisy jätettiin pois, joku katkaisija kääntyi päässäni asentoon "vauva heti, kiitos".

Toisaalta odotan, että ensimmäiset luomumenkat alkaisivat, jotta tiedän hormonitoimintani käynnistyneen vuosien tauon jälkeen normaalisti; toisaalta pelkään sitä menkkojen tuomaa pettymyksen tunnetta. Tuntuu, että demonisoin mielessäni valmiiksi kaikki mahdolliset ongelmat. Jos hormonitoimintani käynnistymiseen menee aikaa, pelkään mahdollista stressiä siitä, että minun pitäisi tehdä raskaustesti esimerkiksi aina ennen viinin juomista (rakastan hyviä viinejä!). 

Tässä sitä yrittää kokoajan toitottaa itselleen, ettei ole syytä stressata, mutta se näyttäisi vain lisäävän stressiä. Vauvoja näkyy nyt kaikkialla. Sosiaalinen mediakin on alkanut tarjoamaan kasoittain vauvavideoita (ja tarjoaa kokoajan enemmän, koska katson jokaisen vastaan tulevan). En olisi uskonut löytäväni itseäni täältä foorumiltakaan tässä vaiheessa. Kai tällainen ajatusten sekoaminen on ihan normaalia, mutta löytyykö teiltä jotain kullan arvoisia vinkkejä kuinka oppia elämään näiden ajatusten kanssa?

Olen aiemmin miettinyt, miten "tulee jos on tullakseen" -ajattelu ja varsinainen raskauden "yrittäminen" eroavat toisistaan (jos luonnollisia menetelmiä mietitään). Meidän kohdallamme tässä ei ole käytännössä eroa, mutta teidän keskusteluanne lukiessa olen saanut paljon ymmärrystä asiasta; varsinkin elämäntilanteiden ja parisuhteiden eroavaisuuksista. Kiitos teille siitä ja hurjasti onnea yritykseen!

Blanche, tervetuloa mukaan!!💖

Pikaista plussaa sinulle!!💖💖💖

Missä matkustat työn puolesta ja mitä työtä teet? Ei tässä yhtään udella.... :)

Minulle työ on myös tärkeä. Oli jo ennen lasta ja nyt edelleen💥

Äitykkä-77 kirjoitti:

[

Kurkkasin tuota mainitsemaasi ketjua, pahamieli tuli tuosta lynkkaamismeiningistä. Mutta paljonhan siellä oli myös sinua puolustaneita ❤️ Toivottavasti pääset ja haluat vielä tulla takaisin

Äitykkä-77, oli ketju hieno ja hyväkin....monet jäi kaipaan...en pääse kirjoittaan...ikinä...haluaisin toki💜

Lynkkaus.

Jokin huutoäänestys vois auttaa, mutta jonkun pitäisi kirjoittaa siitä sinne...enkä tiedä auttaako sekään enää🙄

Toiveikas toki, kuten kaikkien plussista!!💜👍

Hyvää odotuksen jatkoa!!💖💖💖

.

Kp 14/29(30)

Täällä ollut ihaniaki uutisia 😍 onnea joilla plussaa ja näkymiä ultrissa, aivan ihanaa! 🙏💖

Mä aloitin eilen kp6 ovistikuttelua. Ovis varmaan vasta kp20 jälkeen, kun kierrot olleet alkamisen jälkeen 35-55. Mutta aloin nyt heti alusta alkaen varmuuden vuoksi, näkee sitten oikeasti jos tulee jotain muutoksia. Sellanen hailun hailu viiva tuli kontrollin lisäksi, eli negahan se. Taidan kuulua niihin joille aina tulee hailua viivaa siihen. Niin ja siis, jos sitä ovista ylipäätään on ollenkaan.. 😕

Pitkän aikaa oon myös tienny, että syön tosi huonosti ja epäterveesti. Hävettäis ees myöntää kuin paljon menee suklaata tai muuta herkkua. Mietinnässä asia on ollut jonkun aikaa, mutta jotenkin eilen heräsin siihen että mull voi olla kohta jopa diabetes tai muuta sairautta, näin ei voi jatkaa. Joten nyt en enää osta kotiin. Ylipainoa n. 15kg, joten tää voi ehkä auttaa myös tähän vauva projektiin jos painoa lähtis ja muutenki ku syöminen ois järkevämpää. Tällasta tänään, tulee olemaan todella rankkoja päiviä tälle sokeriaddiktille 😁🧐

Tsemppiä kaikille ja plussia +++ 😘😘 hyvää viikonloppua!

Sukat On Rikki, ehkä terveellisten elämäntapojen projekti antaa myös muuta ajateltavaa. Muista, että pienilläkin muutoksilla on vaikutusta! Kannustan sua täältä ruudun takaa :) Eikös myös jotkut vitskutasot vaikuta tohon makeanhimoon.. olikohan se sinkki vai mikä!

Lauantaiaamua kaikille ihanille, urheille naisille. 🤗

Täällä kp8 ja hedelmällisyysmonitori näyttää jo korkeaa estrogeenia. Ekat ovislimat tuli jo kp6, joten lienee lyhyt kierto kyseessä.

Tänään yritän TAAS tsempata. Oon laiminlyönyt teiniäni lukuun ottamatta lähestulkoon kaiken, en vaan jotenkaan pääse niiden hiton siemennesteanalyysin tulosten yli. Välillä aina toki hetkeksi helpottanut, sitten se iskee taas enkä meinaa sängystä ylös päästä. Se, että emme välttämättä koskaan yhteistä lasta saa, on käynnistänyt selvästi jonkun kriisin mulla, kun käyn läpi koko elämää. Minkälaista se tulee olemaan, jos emme saa vauvaa? Minkälaista elämää haluan elää? Vaihtaisinko alaa? Kannattaako meidän enää edes yrittää "raskautua"? Kunnon kriisi ja tullut miestäkin välteltyä enemmän kuin koskaan. Nyt olen päättänyt lopettaa sen.

Joka tapauksessa, kuten muistaakseni mm. Portland on kirjoittanut, pahinta on se, että ei tiedä. Ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Ei voi käsitellä asiaa suuntaan eikä toiseen. Oon kyllä niin pohjamudissa mennyt sen Felicitaksen käynnin jälkeen, että huhhuijaa. Oma terveyskin, tai lähinnä se, että raudanpuutteen syytä ei tutkittu jo "ajat sitten" ärsyttää kovasti. Lääkäri vasta maaliskuussa enkä edes tiedä syönkö nyt siis lisärautaa vai en. En ole nyt enää syönyt, koska eihän se edes imeydy.. Seksihalutkin lähes kadonneet kaiken tän myötä enkä nauti siitä enää samalla tavalla kuin ennen. No, anteeksi vuodatus, kaikesta huolimatta tänään aiotaan silti talletella. Ei mitään hajua onko tässä mitään järkeä, mutta ei osaa eikä uskalla oikein lopettaakaan.

Tervetuloa uusille! Ja kovasti tsemppiä kaikille. Ihana Villahuivikin siellä! ❤ Saako vielä kysyä, että syöt siis ilmeisesti Terolutin lisäksi jotain muutakin nyt, metformiiniako se oli?

Katti, onnittelut tuosta siittiöiden määrästä! 😄 Hassua, kun täällä jo tullut onniteltua kuukautisista ja hyvästä siemennesteestä! On tämäkin ihan omaa luokkaansa koko lisääntyminen. 😅 Saako kysyä mistä hormonista teillä oli gynen kanssa puhe?

Välikommenttina, että muistaakseni kromin sanotaan auttavan makeanhimoon..

Nyt pitääkin rientää jo ruokakauppaan ja lounaan laittoon. Hyviä vointeja kaikille! ❤

Katti76 kirjoitti:

Oletteko kertoneet muille vauvatoiveesta? Me ei... halutaan pitää tää meidän juttuna ja kerrotaan sitten jos vauva saa alkunsa.

Ei olla kerrottu kenellekään, eikä varmasti kyllä kerrota heti edes siinä tilanteessa, jos plussaa tulisi. Mä haluan ainakin pitää tän asian nyt ihan meidän omana juttuna, kuten sinäkin kirjoitit.

Kaneli78 kirjoitti:

Lauantaiaamua kaikille ihanille, urheille naisille. 🤗

Täällä kp8 ja hedelmällisyysmonitori näyttää jo korkeaa estrogeenia. Ekat ovislimat tuli jo kp6, joten lienee lyhyt kierto kyseessä.

Tänään yritän TAAS tsempata. Oon laiminlyönyt teiniäni lukuun ottamatta lähestulkoon kaiken, en vaan jotenkaan pääse niiden hiton siemennesteanalyysin tulosten yli. Välillä aina toki hetkeksi helpottanut, sitten se iskee taas enkä meinaa sängystä ylös päästä. Se, että emme välttämättä koskaan yhteistä lasta saa, on käynnistänyt selvästi jonkun kriisin mulla, kun käyn läpi koko elämää. Minkälaista se tulee olemaan, jos emme saa vauvaa? Minkälaista elämää haluan elää? Vaihtaisinko alaa? Kannattaako meidän enää edes yrittää "raskautua"? Kunnon kriisi ja tullut miestäkin välteltyä enemmän kuin koskaan. Nyt olen päättänyt lopettaa sen.

Joka tapauksessa, kuten muistaakseni mm. Portland on kirjoittanut, pahinta on se, että ei tiedä. Ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Ei voi käsitellä asiaa suuntaan eikä toiseen. Oon kyllä niin pohjamudissa mennyt sen Felicitaksen käynnin jälkeen, että huhhuijaa. Oma terveyskin, tai lähinnä se, että raudanpuutteen syytä ei tutkittu jo "ajat sitten" ärsyttää kovasti. Lääkäri vasta maaliskuussa enkä edes tiedä syönkö nyt siis lisärautaa vai en. En ole nyt enää syönyt, koska eihän se edes imeydy.. Seksihalutkin lähes kadonneet kaiken tän myötä enkä nauti siitä enää samalla tavalla kuin ennen. No, anteeksi vuodatus, kaikesta huolimatta tänään aiotaan silti talletella. Ei mitään hajua onko tässä mitään järkeä, mutta ei osaa eikä uskalla oikein lopettaakaan.

Tervetuloa uusille! Ja kovasti tsemppiä kaikille. Ihana Villahuivikin siellä! ❤ Saako vielä kysyä, että syöt siis ilmeisesti Terolutin lisäksi jotain muutakin nyt, metformiiniako se oli?

Katti, onnittelut tuosta siittiöiden määrästä! 😄 Hassua, kun täällä jo tullut onniteltua kuukautisista ja hyvästä siemennesteestä! On tämäkin ihan omaa luokkaansa koko lisääntyminen. 😅 Saako kysyä mistä hormonista teillä oli gynen kanssa puhe?

Välikommenttina, että muistaakseni kromin sanotaan auttavan makeanhimoon..

Nyt pitääkin rientää jo ruokakauppaan ja lounaan laittoon. Hyviä vointeja kaikille! ❤

Kiitos, tuo tosin oli kotitesti mutta kai se jotain viitettä kertoo... Prolaktiinitutkimus multa otetaan. Jos sitä on liikaa niin raskautuminen hankaloituu. Harmitellaan yhdessä tätä kurjuutta ja piinaa 💗. Siis mun mies jo kysyi jätänkö hänet jos hänessä on "vikaa"... No en tietty, jos olisi vikaa niin eihän se kenenkään syy olisi, sitten vaan ei auttaisi kuin keksiä muuta elämän iloja kuin vauva. Jos jossain "vikaa" on niin minussa tähän liittyen. Mutta gyne sanoi että se on usein niin pienestä asiasta kiinni se raskautuminen.

"Se, että emme välttämättä koskaan yhteistä lasta saa, on käynnistänyt selvästi jonkun kriisin mulla, kun käyn läpi koko elämää." 

Kaneli78, pystyn NIIIIIN samaistumaan tähän!! Muutama eka kuukausi meni jännityksessä ja uuden odotuksessa, kunnes about yk 3/4 paikkeilla alkoi koko touhu muuttaa muotoaan. Sitä alkoi käsittelemään koko tätä lapsen saamista aivan eri näkövinkkelistä. Se aloitti myös minulla yhden elämäni suurimmista kriiseistä ja koen olevani jokseenkin jopa masentunut tämän asian tiimoilta. Aloin myös käsittelemään elämä taaksepäin. Omaan lapsuuteeni. Olen aina ollut kaiken kanssa todella yksin ja jo pienestä pitäen joutunut pärjäämään yksin kun omat vanhemmat eivät oikein ole vain osanneet. Lapsuuteen liittyy hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Tiedän, että olin haluttu ja rakastettu, mutta silti koin koko lapsuuteni, etten ollut haluttu ja rakastettu. Minulla on paljon hyviä muistoja ja lämpimiä sellaisia, mutta myös todella kipeitä traumoja, joita yhä käsittelen. En nyt halua sen enempää asiaa avata, mutta koen lapsuuteni, nuoruuteni, aikuistumisen aina tähän olleen erittäin haastavaa. Vasta nyt kun olen ottanut etäisyyttä vanhempiini alan ollu jo jollain tolkulla niistä asioista. Tiedän myös, etten missään nimessä toista heidän virheitään oman lapsen kanssa. Tiedän myös, että minun tulisi keskustella heidän kanssaan kipeistä asioista ja traumoista joita he ovat minuun jättäneet. Olen onneksi pärjännyt elämässä siitä huolimatta omillani melko hyvin. Nämä traumat vain kuitenkin elävät yhä minussa ja moni ketä asiasta tietää, on sanonut myös, että minun tulisi keskustella heidän kanssaan. Mietinkin voiko nämä asiat vaikuttaa tähän lapsen saamiseen? Muutama henkilö on minulle sanonut, että voi. Koska mieli ja keho toimii yhdessä, niin tällä voisi olla vaikutusta tähän lapsen saamis asiaan. Siksi mietinkin, etten jopa uskalla enää keskustella vanhempieni kanssa, sillä jos raskautuisinkin HETI sen keskustelun jälkeen, olisi se merkki siitä, että se olisi tullut tehdä jo aikaa sitten ja olisin voinut välttyä tältä, että yhä puolen vuoden jälkeen lasta yritämme. Se ajatus jotenkin pelottaa minua aivan valtavasti :( 

Onko muilla samoja mietteitä siitä, voiko tällaisilla asioilla tekemistä lapsettomuuden kanssa? Elämä traumat, oma lapsuus jne?

Kuten arvata saattaa niin kuukautiset ne täälläkin sitte tapansa mukaan alkoi ajallansa.. Tänään elellää kp7 kohdilla. Ensimmäiset päivät olin niin masentunut, ettei mistään tullut mitään. Itkin vain tuskissani ja syöksyin suin päin toivottomuuteen HETI kun verta ilmestyi paperiin. Nyt kuitenkin hieman helpompi olo ja olen vihdoin normaalimmat menkat! Kuukuppia tai tamponia en uskaltanut vieläkään laittaa, ehkä ensi kierrossa. Nyt ei ollut kivut niin jäätäviä ja ne olivat tosi normaalit minulle. Vuoto alkoi aika lailla heti ja kesti 4 päivää, mikä myös minulle normaalia. Oli helpottavaa jotenkin, että oli niin paljon normaalimpi kierto nyt kuin mitä tämän yrittämisen aikana on ollut! En sitten tiedä mistä se kertoo. Odotan yhä lähetettä sinne gynelle, että saisi kuitenkin tsekattua mikä niitä ongelmia mahdollisesti on aiheuttanut. Huomasin kuitenkin yhden merkillisen asian. Lenkillä ollessani minulla alkoi tuntua kipua ja painetta vasemmalla puolella munasarjojen kohdalla. Voiko tämä olla viite endometrioosiin..? Olen ymmärtänyt, että esim lenkkeily saattaa aiheuttaa kipuja? Kuten myös yhdyntä jota myös on ilmennyt viime aikoina. Minulla suuri endometrioosi rasite suvussa. Mutta voiko se puhjeta milloin tahansa?

Ihanaa viikonloppua kaikille! Hurjasti oli ihania uutisia plussista ja ultrista <3 niin kiva kuulla kaikkien kuulumisia! :)

Oon varmaan hätähousu, mutta mie ajattelin testata tänään ennen ystävien tupareille menoa!

Toivotaan että saan plussan 😍 aamuvirtsa olis ollut luotettavampi, mutta en siinä unenpöpperössä edes tajunnu...

wannabe mami kirjoitti:

"Se, että emme välttämättä koskaan yhteistä lasta saa, on käynnistänyt selvästi jonkun kriisin mulla, kun käyn läpi koko elämää." 

Kaneli78, pystyn NIIIIIN samaistumaan tähän!! Muutama eka kuukausi meni jännityksessä ja uuden odotuksessa, kunnes about yk 3/4 paikkeilla alkoi koko touhu muuttaa muotoaan. Sitä alkoi käsittelemään koko tätä lapsen saamista aivan eri näkövinkkelistä. Se aloitti myös minulla yhden elämäni suurimmista kriiseistä ja koen olevani jokseenkin jopa masentunut tämän asian tiimoilta. Aloin myös käsittelemään elämä taaksepäin. Omaan lapsuuteeni. Olen aina ollut kaiken kanssa todella yksin ja jo pienestä pitäen joutunut pärjäämään yksin kun omat vanhemmat eivät oikein ole vain osanneet. Lapsuuteen liittyy hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Tiedän, että olin haluttu ja rakastettu, mutta silti koin koko lapsuuteni, etten ollut haluttu ja rakastettu. Minulla on paljon hyviä muistoja ja lämpimiä sellaisia, mutta myös todella kipeitä traumoja, joita yhä käsittelen. En nyt halua sen enempää asiaa avata, mutta koen lapsuuteni, nuoruuteni, aikuistumisen aina tähän olleen erittäin haastavaa. Vasta nyt kun olen ottanut etäisyyttä vanhempiini alan ollu jo jollain tolkulla niistä asioista. Tiedän myös, etten missään nimessä toista heidän virheitään oman lapsen kanssa. Tiedän myös, että minun tulisi keskustella heidän kanssaan kipeistä asioista ja traumoista joita he ovat minuun jättäneet. Olen onneksi pärjännyt elämässä siitä huolimatta omillani melko hyvin. Nämä traumat vain kuitenkin elävät yhä minussa ja moni ketä asiasta tietää, on sanonut myös, että minun tulisi keskustella heidän kanssaan. Mietinkin voiko nämä asiat vaikuttaa tähän lapsen saamiseen? Muutama henkilö on minulle sanonut, että voi. Koska mieli ja keho toimii yhdessä, niin tällä voisi olla vaikutusta tähän lapsen saamis asiaan. Siksi mietinkin, etten jopa uskalla enää keskustella vanhempieni kanssa, sillä jos raskautuisinkin HETI sen keskustelun jälkeen, olisi se merkki siitä, että se olisi tullut tehdä jo aikaa sitten ja olisin voinut välttyä tältä, että yhä puolen vuoden jälkeen lasta yritämme. Se ajatus jotenkin pelottaa minua aivan valtavasti :( 

Onko muilla samoja mietteitä siitä, voiko tällaisilla asioilla tekemistä lapsettomuuden kanssa? Elämä traumat, oma lapsuus jne?

Kuten arvata saattaa niin kuukautiset ne täälläkin sitte tapansa mukaan alkoi ajallansa.. Tänään elellää kp7 kohdilla. Ensimmäiset päivät olin niin masentunut, ettei mistään tullut mitään. Itkin vain tuskissani ja syöksyin suin päin toivottomuuteen HETI kun verta ilmestyi paperiin. Nyt kuitenkin hieman helpompi olo ja olen vihdoin normaalimmat menkat! Kuukuppia tai tamponia en uskaltanut vieläkään laittaa, ehkä ensi kierrossa. Nyt ei ollut kivut niin jäätäviä ja ne olivat tosi normaalit minulle. Vuoto alkoi aika lailla heti ja kesti 4 päivää, mikä myös minulle normaalia. Oli helpottavaa jotenkin, että oli niin paljon normaalimpi kierto nyt kuin mitä tämän yrittämisen aikana on ollut! En sitten tiedä mistä se kertoo. Odotan yhä lähetettä sinne gynelle, että saisi kuitenkin tsekattua mikä niitä ongelmia mahdollisesti on aiheuttanut. Huomasin kuitenkin yhden merkillisen asian. Lenkillä ollessani minulla alkoi tuntua kipua ja painetta vasemmalla puolella munasarjojen kohdalla. Voiko tämä olla viite endometrioosiin..? Olen ymmärtänyt, että esim lenkkeily saattaa aiheuttaa kipuja? Kuten myös yhdyntä jota myös on ilmennyt viime aikoina. Minulla suuri endometrioosi rasite suvussa. Mutta voiko se puhjeta milloin tahansa?

Ihanaa viikonloppua kaikille! Hurjasti oli ihania uutisia plussista ja ultrista <3 niin kiva kuulla kaikkien kuulumisia! :)

Mulla oli 26 v endometrioosia joka poltettiin pois samalla kun leikattiin kysta. Mulla oli kipeät kuukautiset ja aika runsaat. Ne ainakin on endometrioosin merkit. Endometrioosi voi tulla milloin vaan. Kyllähän sitä moni lääkäri sanoo että pitkäkestoinen vakava stressi ja mieltä painavat asiat vaikuttavat hedelmällisyyteen. Ehkä sinun pitää rohkaistua puhumaan vanhempien kanssa. Sitä kautta saisit ehkä mielenrauhaa itsellesi. Joskus vanhemmat ei tiedä toimineensa väärin ja puhuminen voisi antaa heillekin uutta näkökulmaa. Ehkä pääsisitte hyvään lopputulokseen ja voisitte antaa toisillenne anteeksi jos sellaista on. Elämä kuitenkin on niin lyhyt että sitten kuolinvuoteella voi todella harmittaa miksi ei aiemmin puhuttu asioita. Koko elämäänsä ei kannata tuskaa sisällä kantaa. Ja ainakin että jos yrittää niin siitäkin voi mieli rauhoittua. Voimia tähän!!

Tähti☆ kirjoitti:

Blanche, tervetuloa mukaan!!💖

Pikaista plussaa sinulle!!💖💖💖

Missä matkustat työn puolesta ja mitä työtä teet? Ei tässä yhtään udella.... :)

Minulle työ on myös tärkeä. Oli jo ennen lasta ja nyt edelleen💥

Matkustan pääsääntöisesti ympäri Suomessa ja Euroopassa, mutta viime vuonna tuli käytyä Aasiassakin työn puolesta. Työskentelen eräänlaisena teknisenä asiantuntijana. Reissaaminen ei olisi välttämätöntä, mutta työhöni kuuluu reissussa tehtävien selvitysten suunnittelua, joten konkreettisesta kokemuksesta on paljon hyötyä. Lisäksi, vaikka matkustaminen on välillä raskasta, reissut tuovat mukavaa vaihtelua arkeen (kunhan niitä ei ole liian usein). Aion pitää huolen, ettei lapsen saaminen ole este omalle urakehitykselleni; tietenkin se tuo rajoitteita ja hidasteita, mutta uskon, että sopivat ratkaisut löytyvät. 

Tähti, onko pikkulapsiarjen ja työn yhteensovittaminen sujunut ilman isompia ongelmia?

Minäkin olen pitänyt pientä taukoa täältä mutta nyt pitää kysyä neuvoa.

Sain siis terolutit jotka piti aloittaa jos menkkoja ei näy kp 30 mennessä (näki ultrassa että tulee pitkä kierto). Aloitin ne sitten maanantaina. Kysyin vielä gyneltä että jos menkat alkaa kesken kuurin niin syönkö loppuun -> käski syödä.

Nyt sitten 5. teropäivä ja menkat alkoivat tänään. Lasketaanko tämä nyt kp1 vaiko vasta kuurin loputtua jos tulee toiset/isommat menkat??

Vituttaa tämmöinen epätietoisuus. Muille terot oli määrätty kp 15-25 niin mulle sitten tämmöiseen outoon aikaan... En kestä enää tätä toimimatonta kroppaa ja neuroottista ovulaatioiden tarkkailua. Kun en taida edes ovuloida.

wannabe mami ootko tutustunu tunnelukkojen käsittelyyn? Siihen on kirjakin olemassa. Ite sairastuin uupumukseen viime kesän lopulla ja aloin käydä lapsuuden asioita läpi. Tunnelukkojen avaamisessa kehotetaan että ei juteltaisi asioista vanhempien kanssa ainakaan ennen kuin itse on saatu asiat käsiteltyä turvallisessa ympäristössä läpi esim terapiassa tai puolison tai ystävän seurassa. Siksi näin että kun olet vanhempien seurassa olet heille kuitenkin aina se sama lapsi, eivätkä he välttämättä pysty ymmärtämään kokemustasi.

Itsekin kuitenkin halusin jutella äidin kanssa lapsuudesta ja niinhän siinä kävi että äiti sanoi että hän muistaa asiat aivan eri tavalla.. oli tietysti myös pahoillaan että itse koin traumatisoituneeni joistain lapsuuden kokemuksista, mutta ei hän myöskään pystynyt minua surussani auttamaan. Tajusin että olemme kuin olemmekin täysin toisistamme erillisiä ihmisiä, joilla on ollut omat elämänvaiheet meneillään siihen aikaan kun olin lapsi. Sama tilanne on voitu kokea monella eri tavalla. Siksi on tärkeää että pidät omaa kokemustasi sinulle totena ja tärkeänä, etkä anna vanhempien mielipiteen muuttaa sitä. Tietysti jos koet että heidän anteeksipyytönsä puhdistaisi ilmaa, se on eri asia, mutta sitä ei myöskään kannata heiltä odottaa.

Luulen kans että stressi ja huolet hankaloittaa lapsen saamista, mutta sen sijaan lapsuuden henkiset traumat ei - jos ne ei vaikuta nykyisyyteen asti eli niiden kanssa on päässyt jotenkin sopuun.

Meillä kp15 ja ovistikut loppui kesken toissapäivänä ennen kun sain plussattua niillä. Luotan kuitenkin omiin tuntemuksiin että ovis tapahtunee tänään. Ahkerasti on talleteltu.

Mulla oli tällä viikolla iso kriisi kun mulle tarjottiin uutta työpaikkaa joka olis pistänyt koko elämän uusiksi. Se olis sisältänyt paljon matkustelua ja huikeita asioita mitä en oo edes uskaltanut haaveilla että olisin voinut saavuttaa työurallani. Samaan aikaan kuitenkin vauvahaaveet ja toisaalta saman alan yhteinen yritys aviomiehen kanssa saivat mut parin itkuisen päivän jälkeen luopumaan tarjotusta mahdollisuudesta. Voin sanoa että oli kyllä helvetin vaikeaa, mutta samalla tiedän mikä itselle on tärkeintä. Miehen kanssa yhteinen yritys olis kuihtunut kasaan ja lapsentekoa olis täytynyt taas lykätä. Oon tyytyväinen päätökseen vaikka tietenkin myös harmittaa vietävästi. Näin näköjään se lapsen priorisointi muun elämän edelle jo alkoi. :)

Tryout kirjoitti:

Minäkin olen pitänyt pientä taukoa täältä mutta nyt pitää kysyä neuvoa.

Sain siis terolutit jotka piti aloittaa jos menkkoja ei näy kp 30 mennessä (näki ultrassa että tulee pitkä kierto). Aloitin ne sitten maanantaina. Kysyin vielä gyneltä että jos menkat alkaa kesken kuurin niin syönkö loppuun -> käski syödä.

Nyt sitten 5. teropäivä ja menkat alkoivat tänään. Lasketaanko tämä nyt kp1 vaiko vasta kuurin loputtua jos tulee toiset/isommat menkat??

Vituttaa tämmöinen epätietoisuus. Muille terot oli määrätty kp 15-25 niin mulle sitten tämmöiseen outoon aikaan... En kestä enää tätä toimimatonta kroppaa ja neuroottista ovulaatioiden tarkkailua. Kun en taida edes ovuloida.

Mulla oli vähän samantyyppinen tilanne, proveralla käynnistettiin kierto ja vuoto alko kun olin syöny 6/10 soitin neuvolaan ja käskivät aloittaa uuden kierron laskemisen siitä. Sit terolutteja seuraavat kolme kk kiertopäiville 15-24... Vuosin 12päivää, eka viikko pelkkää tiputtelu vuotoo ja sit kaikki hanat auki 😵 tuntui että oma luonnollinen kierto lähti sillon päälle 🤔 nyt tuntuu hurjalta että pitäis aloittaa ne terolutit kun tekis mieli alottaa uuden kierron laskeminen siitä kun vuoto kunnolla alkoi 🤷 en tiiä vielä mitä teen... En tiiä oliko tästä apua mut ainaki vertaistukea 😅

Helvi kirjoitti:

Mulla oli tällä viikolla iso kriisi kun mulle tarjottiin uutta työpaikkaa joka olis pistänyt koko elämän uusiksi. Se olis sisältänyt paljon matkustelua ja huikeita asioita mitä en oo edes uskaltanut haaveilla että olisin voinut saavuttaa työurallani. Samaan aikaan kuitenkin vauvahaaveet ja toisaalta saman alan yhteinen yritys aviomiehen kanssa saivat mut parin itkuisen päivän jälkeen luopumaan tarjotusta mahdollisuudesta. Voin sanoa että oli kyllä helvetin vaikeaa, mutta samalla tiedän mikä itselle on tärkeintä. Miehen kanssa yhteinen yritys olis kuihtunut kasaan ja lapsentekoa olis täytynyt taas lykätä. Oon tyytyväinen päätökseen vaikka tietenkin myös harmittaa vietävästi. Näin näköjään se lapsen priorisointi muun elämän edelle jo alkoi. :)

Helvi, nämä on niin oikeita asioita ja vaikeilta ratkaisuja. Mulla myös unelmaduuni nyt jäi, kun olisi matkustelua ulkomaille aika paljon ja on liikaa haasteita tuon 3-vuotiaan vuoksi....mä toivon pääseväni tuohon työhön sitten myöhemmin, kun lapsi on isompi...ellei sitten siunaannu toista😇

Tässä valossa näyttää siltä, että eipä sitä toista taida enää tulla.

Töiden takia ekan hankintaa tuli lykättyä ihan liikaa....viimemetreille! Nythän ollaan jo yliajalla....mutta vielä täytyy tehdä ratkaisuja uran ja perheen välillä.

Tsemppiä sinne tilanteisiin!!😊

Blanche kirjoitti:

Tähti☆ kirjoitti:

Blanche, tervetuloa mukaan!!💖

Pikaista plussaa sinulle!!💖💖💖

Missä matkustat työn puolesta ja mitä työtä teet? Ei tässä yhtään udella.... :)

Minulle työ on myös tärkeä. Oli jo ennen lasta ja nyt edelleen💥

Matkustan pääsääntöisesti ympäri Suomessa ja Euroopassa, mutta viime vuonna tuli käytyä Aasiassakin työn puolesta. Työskentelen eräänlaisena teknisenä asiantuntijana. Reissaaminen ei olisi välttämätöntä, mutta työhöni kuuluu reissussa tehtävien selvitysten suunnittelua, joten konkreettisesta kokemuksesta on paljon hyötyä. Lisäksi, vaikka matkustaminen on välillä raskasta, reissut tuovat mukavaa vaihtelua arkeen (kunhan niitä ei ole liian usein). Aion pitää huolen, ettei lapsen saaminen ole este omalle urakehitykselleni; tietenkin se tuo rajoitteita ja hidasteita, mutta uskon, että sopivat ratkaisut löytyvät. 

Tähti, onko pikkulapsiarjen ja työn yhteensovittaminen sujunut ilman isompia ongelmia?

Blanche, nämä onnistuvat kyllä, mutta haasteellisia ovat. Riippuu lapsestakin ja siitä onko ympärillä tukijoukkoja. Meillä ei asu sukulaisia lähellä, enkä saa lasta yöksi hoitoon. Lyhyemmät reissut on onnistuneet, mutta nytkin joutui luopumaan viikon matkasta. Meillä kun miehelläkin reissaamista työssä, niin suurimmaksi osaksi olen joutunut luopumaan omistani, kun taapero kuitenkin itkee äitiä enemmän, kun nukkumaan pitää mennä jne...

Mä oon töissä teollisuudessa teknologian alalla, yritän hoidella ulkomaankaupassa osto- ja myyntitehtäviiä, lähinnä paperin pyöritystä ;) Palasin äitiyslomalta, kun lapsi oli 1-vuotias.

Yhteensovittaminen on onnistunut onhan hyvin, mutta haasteena poissaolot lapsen sairastuessa ja tosiaan se, ettei pääse työmatkoille.

Blanche, kyllä se hyvin menee, mutta tinkiä välillä joutuu ja jos saat apujoukkoja, niin aina parempi!😊

Tämä kierto harmiksi missattu, koska ovisplussa tuli eilen kp15 ja saatiin anoppi yökylään....puuhastelut jäi siis....😪

Tänään yritetään, mutta liekö jo liian myöhäistä... Aiemmin ei ehditty pullia uuniin, lapsen sairastelun takia.

.

Parempaa ajoitustuuria kaikille!!👍

Kaneli78 kirjoitti:

Välillä aina toki hetkeksi helpottanut, sitten se iskee taas enkä meinaa sängystä ylös päästä. Se, että emme välttämättä koskaan yhteistä lasta saa, on käynnistänyt selvästi jonkun kriisin mulla, kun käyn läpi koko elämää. Minkälaista se tulee olemaan, jos emme saa vauvaa? Minkälaista elämää haluan elää? Vaihtaisinko alaa? Kannattaako meidän enää edes yrittää "raskautua"? Kunnon kriisi ja tullut miestäkin välteltyä enemmän kuin koskaan. Nyt olen päättänyt lopettaa sen.

Joka tapauksessa, kuten muistaakseni mm. Portland on kirjoittanut, pahinta on se, että ei tiedä. Ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Ei voi käsitellä asiaa suuntaan eikä toiseen. Oon kyllä niin pohjamudissa mennyt sen Felicitaksen käynnin jälkeen, että huhhuijaa. Oma terveyskin, tai lähinnä se, että raudanpuutteen syytä ei tutkittu jo "ajat sitten" ärsyttää kovasti. Lääkäri vasta maaliskuussa enkä edes tiedä syönkö nyt siis lisärautaa vai en. En ole nyt enää syönyt, koska eihän se edes imeydy.. Seksihalutkin lähes kadonneet kaiken tän myötä enkä nauti siitä enää samalla tavalla kuin ennen. No, anteeksi vuodatus, kaikesta huolimatta tänään aiotaan silti talletella. Ei mitään hajua onko tässä mitään järkeä, mutta ei osaa eikä uskalla oikein lopettaakaan.

Tervetuloa uusille! Ja kovasti tsemppiä kaikille. Ihana Villahuivikin siellä! ❤ Saako vielä kysyä, että syöt siis ilmeisesti Terolutin lisäksi jotain muutakin nyt, metformiiniako se oli?

Katti, onnittelut tuosta siittiöiden määrästä! 😄 Hassua, kun täällä jo tullut onniteltua kuukautisista ja hyvästä siemennesteestä! On tämäkin ihan omaa luokkaansa koko lisääntyminen. 😅 Saako kysyä mistä hormonista teillä oli gynen kanssa puhe?

Välikommenttina, että muistaakseni kromin sanotaan auttavan makeanhimoon..

Nyt pitääkin rientää jo ruokakauppaan ja lounaan laittoon. Hyviä vointeja kaikille! ❤

Kaneli78 ja Portland, nämä on niitä vaikeita kysymyksiä, joiden kanssa joutuu painimaan...epätietoisuus on pahin....

Osaan samaistua hyvin teihin, koska vuosi kausia painin henkisesti näiden asioiden kanssa, oli epätietoisuus tulevasta ja toive lapsesta! Painin noin kaksikymmentä vuotta vauvakuumeen kanssa, kun mies ei ollut valmis isäksi ja toisaalta oli uravalinnat...hyppelin tehtävästä toiseen ja työnantajalta toiselle..meni siis hyvin, eikä vauva sopinut koskaan mihinkään tilanteeseen! Ei miehellekään! Aina oli se ajatus "sitkun tulee sopiva aika"... henkisesti painin sen asian kanssa, että jäänkö lapsettomaksi, koska lapsi oli haaveissa jo tosiaan melkein teinistä saakka.

Mutta sitten kun oikea hetki tuli, säikähdin sitä, että tuleeko lasta enää, kun melkein vuosi yritettiin. Ne oli kovimmat ajat mitä muistan, koska epätietoisuus ja "katkeruus" oli läsnä. Mentiin heti pian klinikalle ja raskaus onnistuikin sitten ihan ekasta inssistä.

Mä tiedän, että mitä on elää epätietoisuudessa. Haluan valaa teille toivoa siihen!👍 Mä koin, ettei jotkut ymmärtäneet mua tuolla vaussa(--45+), koska sanottiin, että olen ollut omasta valinnasta lapseton. En ole! Osaan ymmärtää lapsettomuuden ja epätietoisuuden tuskan. Mulle jotkut nauroi, ilkeili ja siksi mut blokattiin kokonaan vausta ulos.

Onneksi te täällä ymmärrätte ja kirjoitatte samasta asiasta. Elämässä on monta tapahtumaa, eikä kaikki ole omista haluista/valinnoista kiinni.

Mä ehdotan, että jatkatte yrittämistä ja jos lapsi tulee, niin näin se on tarkoitettu. Samaa mä teen, en voi muutakaan!😊

Nyt rutkasti onnea matkaan meille jokaiselle💜 Kukaan ei voi sanoa toiselle, että sä et kärsi, oli ikä mikä vaan ja tausta mikä vaan. Kukaan ei voi alkaa sen takia naureskelemaan ja lynkkaamaan, että valinnat olisi vääriä.

Tätä kun kohtaa liian paljon silloin, kun ei kuulu valtaväestöön ja elää ääripäässä.

Pahoittelut, nyt tulee omaa napaa. Kp 22/27(29) ja epätoivo nostaa päätään. Tässä kierrossa yritin olla tosi tarkkana ja aktiivisena talletteluista, asiasta tuli jopa riitaa kun loin (vahingossa) miehelle varmasti paineita. Muuten olo on ollut ihan rauhallinen, kunnes nyt... viime kierrosta poiketen hormonit ei ole edes aiheuttaneet pahoinvointia tai muitakaan erityisiä vaivoja. Mulla ei vaan kertakaikkiaan ole minkäänlaista tuntemusta mistään. Ei tunnu että olisin raskaana, ei tunnu että olis menkat tulossa. Ei tunnu miltään. Ja siitähän tietysti päättelen että sieltä ne kuukautiset siis satavarmasti alkaa tässäkin kuussa. Ihan tavallisesti. Heti kun hormonikuuri loppuu.

Ottaa päähän aivan valtavasti. Nyt tulee se vuosi täyteen. En ole ikinä saanut testiin edes haamua. Kuukautiset ei ole ikinä olleet myöhässä. Gynen mukaan kaikki pitäisi olla Ok mutta mitään -ei siis mitään!- ei tapahdu. Tämä on niin perseestä.

Kiitos kun sain avautua. En nyt juuri kestä puhua näistä tunnoista kenellekään koska ehkä räjähdän jos kuulen yhdenkin ”sä vaan mietit sitä liikaa” -kommentin.

Löysin tällaisen Youtubesta, jos jollain kiinnostaa. ☺️ Nuo naiset pitävät siis tuollaista vlogia tuolla ja ilmeisesti kaikki liittyy aika lailla raskauteen/äitiyteen/hyvinvointiin. En ehtinyt vielä muita jaksoja vilkaista. Tuo jakso on siis raskautumista auttavat vinkit, josta mulle tuli ainakin yksi ihan yllärinä. He mainitsivat verensokerin tasaisena pitämisen. Mulla on ennen vuoden vaihdetta ollut ruokailutottumukset ihan pyllyllään. 🙄 Verensokeri ei heidän mukaansa saisi hirveästi heitellä päivän aikana, kun sekin vaikuttaa hormoneihin. Toinen heistä ainakin on jonkin sortin terveysihminen (hieno ilmaisu 😂), mutta en tiedä, mihin tämä tieto perustuu. En nopealla googletuksella löytänyt oikein mitään.