Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Yli 70 000 euroa vuodessa tienaavia on noin kolme prosenttia ansiotulojen saajista" VOIKO tämä pitää paikkansa?
23.02.2019 |
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/79817-2420-eukk-tasta-tilinauhasta-ei-…
Onko tuo totta? Kuulostaa järkyttävältä Suomen hintatasoon nähden kun kävin siellä äskettäin pitkästä aikaa.
Olen itse ulkomailla töissä Japanissa, joskin provikkapohjaisissa töissä (peruspalkka n. 30 000 euroa) ja helposti menee 70 000 eur rikki bonukset kun tulee mukaan. En olisi ikinä kuvitellut että tuohon tuloon jotenkin vaikea päästä varakkaassa Suomessa? Olin aikeissa muuttaa jossain vaiheessa takaisin, mutta en tiedä uskaltaako edes kuvitella.
Kommentit (136)
81/136
|
24.02.2019 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
</p>
<p>Osaako joku antaa jotain esimerkkejä mitä korkeita veroja maksava hyvätuloinen saa takaisin vastineeksi Suomessa?[/quote kirjoitti:Tiet, sillat, infrastruktuuri. Oma koulutus, lasten koulutus. Kirjastot. Lapsilisät. Tarvittaessa vaativa erikoissairaanhoito, jota yksityisiltä ei saa.
Ja jos jaksaa tuijottaa muuhunkin kuin omaan napaan, ymmärtää olevansa mukana yhteiskunnan pyörittämisessä omalla panoksellaan, vaikka ei justhetinyt siitä suoraan hyödy.Poliisilaitos, pelastuslaitos, puolustusvoimat, kaikki virkamieskoneistot sekä kunnissa että valtiolla, perusterveydenhoito, sosiaalitoimi jne.
Tiet ovat kehitysmaita vastaavassa kunnossa. Paljon heikkokuntoisia siltoja.
Käypä joskus jossain oikeassa kehitysmaassa ennenkuin lauot lisää näitä älyttömyyksiä. Ei Suomen tieverkosto toki parhaimpien päiviensä veroisessa kunnossa ole, mutta ihan eri planeetalta kuitenkin kuin monessa muussa maassa. Täällä heikkokuntoinen siltakin on vielä tosi turvallinen, joissain toisissa maissa ne saa ylittää henkensä uhalla - jos sitä karttaan merkittyä siltaa edes on paikoillaan. Nelivetokin on monessa maassa lähes välttämättömyys, eikä ylellisyys kuten täällä, jos meinaa taajaman ulkopuolelle poiketa ja usein taajamassakin.
t: viitisentoista vuotta oikeissa kehitysmaissa töitä tehnyt
Kertoo paljon jos pitää verrata kehitysmaiden teihin että näyttää hyvältä. Vertaapa muihin länsiEuroopan maihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
</p>
<p>Osaako joku antaa jotain esimerkkejä mitä korkeita veroja maksava hyvätuloinen saa takaisin vastineeksi Suomessa?[/quote kirjoitti:Tiet, sillat, infrastruktuuri. Oma koulutus, lasten koulutus. Kirjastot. Lapsilisät. Tarvittaessa vaativa erikoissairaanhoito, jota yksityisiltä ei saa.
Ja jos jaksaa tuijottaa muuhunkin kuin omaan napaan, ymmärtää olevansa mukana yhteiskunnan pyörittämisessä omalla panoksellaan, vaikka ei justhetinyt siitä suoraan hyödy.Poliisilaitos, pelastuslaitos, puolustusvoimat, kaikki virkamieskoneistot sekä kunnissa että valtiolla, perusterveydenhoito, sosiaalitoimi jne.
Tiet ovat kehitysmaita vastaavassa kunnossa. Paljon heikkokuntoisia siltoja.
Käypä joskus jossain oikeassa kehitysmaassa ennenkuin lauot lisää näitä älyttömyyksiä. Ei Suomen tieverkosto toki parhaimpien päiviensä veroisessa kunnossa ole, mutta ihan eri planeetalta kuitenkin kuin monessa muussa maassa. Täällä heikkokuntoinen siltakin on vielä tosi turvallinen, joissain toisissa maissa ne saa ylittää henkensä uhalla - jos sitä karttaan merkittyä siltaa edes on paikoillaan. Nelivetokin on monessa maassa lähes välttämättömyys, eikä ylellisyys kuten täällä, jos meinaa taajaman ulkopuolelle poiketa ja usein taajamassakin.
t: viitisentoista vuotta oikeissa kehitysmaissa töitä tehnyt
Kertoo paljon jos pitää verrata kehitysmaiden teihin että näyttää hyvältä. Vertaapa muihin länsiEuroopan maihin...
Samaa mietin, nauratti vähän. Miksi vertaisi Suomea kehitysmaahan tuohan on ihan älytöntä. Asiat todella huolestuttavalla tolalla jos pitää niin kaukaa etsiä vertailukohtaa että todistetaan ylemmyyttämme
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
</p>
<p>Osaako joku antaa jotain esimerkkejä mitä korkeita veroja maksava hyvätuloinen saa takaisin vastineeksi Suomessa?[/quote kirjoitti:Tiet, sillat, infrastruktuuri. Oma koulutus, lasten koulutus. Kirjastot. Lapsilisät. Tarvittaessa vaativa erikoissairaanhoito, jota yksityisiltä ei saa.
Ja jos jaksaa tuijottaa muuhunkin kuin omaan napaan, ymmärtää olevansa mukana yhteiskunnan pyörittämisessä omalla panoksellaan, vaikka ei justhetinyt siitä suoraan hyödy.Poliisilaitos, pelastuslaitos, puolustusvoimat, kaikki virkamieskoneistot sekä kunnissa että valtiolla, perusterveydenhoito, sosiaalitoimi jne.
Tiet ovat kehitysmaita vastaavassa kunnossa. Paljon heikkokuntoisia siltoja.
Käypä joskus jossain oikeassa kehitysmaassa ennenkuin lauot lisää näitä älyttömyyksiä. Ei Suomen tieverkosto toki parhaimpien päiviensä veroisessa kunnossa ole, mutta ihan eri planeetalta kuitenkin kuin monessa muussa maassa. Täällä heikkokuntoinen siltakin on vielä tosi turvallinen, joissain toisissa maissa ne saa ylittää henkensä uhalla - jos sitä karttaan merkittyä siltaa edes on paikoillaan. Nelivetokin on monessa maassa lähes välttämättömyys, eikä ylellisyys kuten täällä, jos meinaa taajaman ulkopuolelle poiketa ja usein taajamassakin.
t: viitisentoista vuotta oikeissa kehitysmaissa töitä tehnyt
Kertoo paljon jos pitää verrata kehitysmaiden teihin että näyttää hyvältä. Vertaapa muihin länsiEuroopan maihin...
Aiempi kirjoittaja oli se joka alkoi höpöttää kehitysmaatasoisista teistä. Tsemppaahan vähän sen lukutaidon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku antaa jotain esimerkkejä mitä korkeita veroja maksava hyvätuloinen saa takaisin vastineeksi Suomessa?
Tiet, sillat, infrastruktuuri. Oma koulutus, lasten koulutus. Kirjastot. Lapsilisät. Tarvittaessa vaativa erikoissairaanhoito, jota yksityisiltä ei saa.
Ja jos jaksaa tuijottaa muuhunkin kuin omaan napaan, ymmärtää olevansa mukana yhteiskunnan pyörittämisessä omalla panoksellaan, vaikka ei justhetinyt siitä suoraan hyödy.Poliisilaitos, pelastuslaitos, puolustusvoimat, kaikki virkamieskoneistot sekä kunnissa että valtiolla, perusterveydenhoito, sosiaalitoimi jne.
Tiet ovat kehitysmaita vastaavassa kunnossa. Paljon heikkokuntoisia siltoja.
Käypä joskus jossain oikeassa kehitysmaassa ennenkuin lauot lisää näitä älyttömyyksiä. Ei Suomen tieverkosto toki parhaimpien päiviensä veroisessa kunnossa ole, mutta ihan eri planeetalta kuitenkin kuin monessa muussa maassa. Täällä heikkokuntoinen siltakin on vielä tosi turvallinen, joissain toisissa maissa ne saa ylittää henkensä uhalla - jos sitä karttaan merkittyä siltaa edes on paikoillaan. Nelivetokin on monessa maassa lähes välttämättömyys, eikä ylellisyys kuten täällä, jos meinaa taajaman ulkopuolelle poiketa ja usein taajamassakin.
t: viitisentoista vuotta oikeissa kehitysmaissa töitä tehnyt
Kertoo paljon jos pitää verrata kehitysmaiden teihin että näyttää hyvältä. Vertaapa muihin länsiEuroopan maihin...
Samaa mietin, nauratti vähän. Miksi vertaisi Suomea kehitysmaahan tuohan on ihan älytöntä. Asiat todella huolestuttavalla tolalla jos pitää niin kaukaa etsiä vertailukohtaa että todistetaan ylemmyyttämme
Sinullakin näemmä sisälukutaito vähän heikko :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
</p>
<p>Osaako joku antaa jotain esimerkkejä mitä korkeita veroja maksava hyvätuloinen saa takaisin vastineeksi Suomessa?[/quote kirjoitti:Tiet, sillat, infrastruktuuri. Oma koulutus, lasten koulutus. Kirjastot. Lapsilisät. Tarvittaessa vaativa erikoissairaanhoito, jota yksityisiltä ei saa.
Ja jos jaksaa tuijottaa muuhunkin kuin omaan napaan, ymmärtää olevansa mukana yhteiskunnan pyörittämisessä omalla panoksellaan, vaikka ei justhetinyt siitä suoraan hyödy.Poliisilaitos, pelastuslaitos, puolustusvoimat, kaikki virkamieskoneistot sekä kunnissa että valtiolla, perusterveydenhoito, sosiaalitoimi jne.
Tiet ovat kehitysmaita vastaavassa kunnossa. Paljon heikkokuntoisia siltoja.
Käypä joskus jossain oikeassa kehitysmaassa ennenkuin lauot lisää näitä älyttömyyksiä. Ei Suomen tieverkosto toki parhaimpien päiviensä veroisessa kunnossa ole, mutta ihan eri planeetalta kuitenkin kuin monessa muussa maassa. Täällä heikkokuntoinen siltakin on vielä tosi turvallinen, joissain toisissa maissa ne saa ylittää henkensä uhalla - jos sitä karttaan merkittyä siltaa edes on paikoillaan. Nelivetokin on monessa maassa lähes välttämättömyys, eikä ylellisyys kuten täällä, jos meinaa taajaman ulkopuolelle poiketa ja usein taajamassakin.
t: viitisentoista vuotta oikeissa kehitysmaissa töitä tehnyt
No varmasti pahempiakin paikkoja löytyy, sehän on selvä. Mutta jos puhutaan korkean elintason maista, kyllä Suomessa on luokattoman huonossa kunnossa tieverkosto. Iso pinta-ala suhteessa väkimäärään on yksi selittäjä, mutta ei täysin.
Kyllä ne tiet ovat kärrypolkuja muissakin maissa, kun mennään syrjäkylille. Ja meillä myös sääolosuhteet aiheuttavat oman haasteensa teiden kunnossapidolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
</p>
<p>Osaako joku antaa jotain esimerkkejä mitä korkeita veroja maksava hyvätuloinen saa takaisin vastineeksi Suomessa?[/quote kirjoitti:Tiet, sillat, infrastruktuuri. Oma koulutus, lasten koulutus. Kirjastot. Lapsilisät. Tarvittaessa vaativa erikoissairaanhoito, jota yksityisiltä ei saa.
Ja jos jaksaa tuijottaa muuhunkin kuin omaan napaan, ymmärtää olevansa mukana yhteiskunnan pyörittämisessä omalla panoksellaan, vaikka ei justhetinyt siitä suoraan hyödy.Poliisilaitos, pelastuslaitos, puolustusvoimat, kaikki virkamieskoneistot sekä kunnissa että valtiolla, perusterveydenhoito, sosiaalitoimi jne.
Tiet ovat kehitysmaita vastaavassa kunnossa. Paljon heikkokuntoisia siltoja.
Käypä joskus jossain oikeassa kehitysmaassa ennenkuin lauot lisää näitä älyttömyyksiä. Ei Suomen tieverkosto toki parhaimpien päiviensä veroisessa kunnossa ole, mutta ihan eri planeetalta kuitenkin kuin monessa muussa maassa. Täällä heikkokuntoinen siltakin on vielä tosi turvallinen, joissain toisissa maissa ne saa ylittää henkensä uhalla - jos sitä karttaan merkittyä siltaa edes on paikoillaan. Nelivetokin on monessa maassa lähes välttämättömyys, eikä ylellisyys kuten täällä, jos meinaa taajaman ulkopuolelle poiketa ja usein taajamassakin.
t: viitisentoista vuotta oikeissa kehitysmaissa töitä tehnyt
No varmasti pahempiakin paikkoja löytyy, sehän on selvä. Mutta jos puhutaan korkean elintason maista, kyllä Suomessa on luokattoman huonossa kunnossa tieverkosto. Iso pinta-ala suhteessa väkimäärään on yksi selittäjä, mutta ei täysin.
Kyllä ne tiet ovat kärrypolkuja muissakin maissa, kun mennään syrjäkylille. Ja meillä myös sääolosuhteet aiheuttavat oman haasteensa teiden kunnossapidolle.
Yhdysvaltalaisen mieheni mielestä täällä on loistavat tiet verrattuna kotimaansa teihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
</p>
<p>Osaako joku antaa jotain esimerkkejä mitä korkeita veroja maksava hyvätuloinen saa takaisin vastineeksi Suomessa?[/quote kirjoitti:Tiet, sillat, infrastruktuuri. Oma koulutus, lasten koulutus. Kirjastot. Lapsilisät. Tarvittaessa vaativa erikoissairaanhoito, jota yksityisiltä ei saa.
Ja jos jaksaa tuijottaa muuhunkin kuin omaan napaan, ymmärtää olevansa mukana yhteiskunnan pyörittämisessä omalla panoksellaan, vaikka ei justhetinyt siitä suoraan hyödy.Poliisilaitos, pelastuslaitos, puolustusvoimat, kaikki virkamieskoneistot sekä kunnissa että valtiolla, perusterveydenhoito, sosiaalitoimi jne.
Tiet ovat kehitysmaita vastaavassa kunnossa. Paljon heikkokuntoisia siltoja.
Käypä joskus jossain oikeassa kehitysmaassa ennenkuin lauot lisää näitä älyttömyyksiä. Ei Suomen tieverkosto toki parhaimpien päiviensä veroisessa kunnossa ole, mutta ihan eri planeetalta kuitenkin kuin monessa muussa maassa. Täällä heikkokuntoinen siltakin on vielä tosi turvallinen, joissain toisissa maissa ne saa ylittää henkensä uhalla - jos sitä karttaan merkittyä siltaa edes on paikoillaan. Nelivetokin on monessa maassa lähes välttämättömyys, eikä ylellisyys kuten täällä, jos meinaa taajaman ulkopuolelle poiketa ja usein taajamassakin.
t: viitisentoista vuotta oikeissa kehitysmaissa töitä tehnyt
No varmasti pahempiakin paikkoja löytyy, sehän on selvä. Mutta jos puhutaan korkean elintason maista, kyllä Suomessa on luokattoman huonossa kunnossa tieverkosto. Iso pinta-ala suhteessa väkimäärään on yksi selittäjä, mutta ei täysin.
Kyllä ne tiet ovat kärrypolkuja muissakin maissa, kun mennään syrjäkylille. Ja meillä myös sääolosuhteet aiheuttavat oman haasteensa teiden kunnossapidolle.
Suomessa on ihan liikaa teitä näin pienelle porukalle, jotka kaiken lisäksi asuvat kohta kaikki muutamassa kasvukeskuksessa. Näiden teiden kunnossapito on käytännössä täysin toivoton projekti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse pääse ihan tuohon 70 000 euroon. Viime vuonna bruttotuloni olivat noin 66 000 euroa. Koen kuitenkin elintasoni hyväksi.
Maksan paljon veroja, mutta koen myös saavani niille paljon vastinetta. Käytän pääsääntöisesti sairastuessani työterveyshoitoa, mutta myös siitä kustannetaan suuri osa verovaroin. Jos tulee jotain vakavampaa, työterveyshoidosta siirretään julkiseen erikoissairaanhoitoon, joka sekin toimii Suomessa pääsääntöisesti hyvin (puolisollani on tästä kokemuksia).
Minulla on kolme lasta. Kun he olivat pieniä, maksoin kolmen lapsen kokopäivähoidosta yhteensä 500 euroa kuukaudessa. Monessa Keski-Euroopan maassa olisin maksanut moninkertaisesti, jos olisin ylipäänsä saanut lapsille kokopäiväpaikan.
Nyt lapseni opiskelevat yliopistossa. Kun näen saksalaisia ylempään keskiluokkaan kuuluvia tuttaviani, heidän vakiopuheenaiheensa on se, kuinka kalliiksi tulee, kun lapset opiskelevat. Minun lapseni saavat valtiolta opinto- ja asumistukea. Avustan korkeintaan muutamalla satasella kutakin lasta vuodessa esim. silmälasien hankinnassa ja muissa isommissa menoissa. Saksalaiset tuttavani joutuvat maksamaan opiskelevien lastensa kustannukset, koska siellä opintotukea saavat vain pienituloisten vanhempien lapset eikä siellä ole myöskään opiskelijoille samanlaista asumistukea kuin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tienaavat eivät saa Suomessa ansiotuloja, vaan tulot pyöritellään yritysten kautta ja muutetaan pääomatuloiksi. Porvarimaassa kun ei paljon huudella yrittäjien tuloista, niitä ei koskaan julkaista missään. Aina vaan jauhetaan palkansaajien ansiotuloista.
Eli rikkaaksi voi tulla vain jos tietää järjestelmän metkut, ei puhtaalla työnteolla? Onpas kiva systeemi siellä koto-Suomessa.
T. Itävallassa asuva
Joo, teillä siellä ulkomailla kaikki on paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse pääse ihan tuohon 70 000 euroon. Viime vuonna bruttotuloni olivat noin 66 000 euroa. Koen kuitenkin elintasoni hyväksi.
Maksan paljon veroja, mutta koen myös saavani niille paljon vastinetta. Käytän pääsääntöisesti sairastuessani työterveyshoitoa, mutta myös siitä kustannetaan suuri osa verovaroin. Jos tulee jotain vakavampaa, työterveyshoidosta siirretään julkiseen erikoissairaanhoitoon, joka sekin toimii Suomessa pääsääntöisesti hyvin (puolisollani on tästä kokemuksia).
Minulla on kolme lasta. Kun he olivat pieniä, maksoin kolmen lapsen kokopäivähoidosta yhteensä 500 euroa kuukaudessa. Monessa Keski-Euroopan maassa olisin maksanut moninkertaisesti, jos olisin ylipäänsä saanut lapsille kokopäiväpaikan.
Nyt lapseni opiskelevat yliopistossa. Kun näen saksalaisia ylempään keskiluokkaan kuuluvia tuttaviani, heidän vakiopuheenaiheensa on se, kuinka kalliiksi tulee, kun lapset opiskelevat. Minun lapseni saavat valtiolta opinto- ja asumistukea. Avustan korkeintaan muutamalla satasella kutakin lasta vuodessa esim. silmälasien hankinnassa ja muissa isommissa menoissa. Saksalaiset tuttavani joutuvat maksamaan opiskelevien lastensa kustannukset, koska siellä opintotukea saavat vain pienituloisten vanhempien lapset eikä siellä ole myöskään opiskelijoille samanlaista asumistukea kuin Suomessa.
Kaikissa maissa on omat systeeminsä, hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta saksalaisperheellä jää säästöön tai on mahdollisuus jäädä joka kk enemmän säästöjä jolloin lasten opintoihin voi varautua. Osoittaa vaan, että monenlainen malli voi toimia, eikä Suomea tai Saksaa sen puoleen kannata mitenkään ainoana oikeana hehkuttaa. Puolensa ja puolensa.
Meidän perheen tulot ovat olleet mennä vuosina keskimäärin miljoona euroa vuodessa enkä silti pidä meitä rikkaana vaan hyvin toimeentulevina.
Eihän meidän tarvitse miettiä kahta kertaa, mitä kaupasta voi ostaa tai lähteäkö lomalle Euroopan ulkopuolelle vai ei, mutta rikkaana pidän ihmisiä silloin, kun he joko omistavat esim. privaatijetin tai -jahdin, luksusasuntoja ympäri maailmaa, eikä tarvitse käydä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pääse ihan tuohon 70 000 euroon. Viime vuonna bruttotuloni olivat noin 66 000 euroa. Koen kuitenkin elintasoni hyväksi.
Maksan paljon veroja, mutta koen myös saavani niille paljon vastinetta. Käytän pääsääntöisesti sairastuessani työterveyshoitoa, mutta myös siitä kustannetaan suuri osa verovaroin. Jos tulee jotain vakavampaa, työterveyshoidosta siirretään julkiseen erikoissairaanhoitoon, joka sekin toimii Suomessa pääsääntöisesti hyvin (puolisollani on tästä kokemuksia).
Minulla on kolme lasta. Kun he olivat pieniä, maksoin kolmen lapsen kokopäivähoidosta yhteensä 500 euroa kuukaudessa. Monessa Keski-Euroopan maassa olisin maksanut moninkertaisesti, jos olisin ylipäänsä saanut lapsille kokopäiväpaikan.
Nyt lapseni opiskelevat yliopistossa. Kun näen saksalaisia ylempään keskiluokkaan kuuluvia tuttaviani, heidän vakiopuheenaiheensa on se, kuinka kalliiksi tulee, kun lapset opiskelevat. Minun lapseni saavat valtiolta opinto- ja asumistukea. Avustan korkeintaan muutamalla satasella kutakin lasta vuodessa esim. silmälasien hankinnassa ja muissa isommissa menoissa. Saksalaiset tuttavani joutuvat maksamaan opiskelevien lastensa kustannukset, koska siellä opintotukea saavat vain pienituloisten vanhempien lapset eikä siellä ole myöskään opiskelijoille samanlaista asumistukea kuin Suomessa.
Kaikissa maissa on omat systeeminsä, hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta saksalaisperheellä jää säästöön tai on mahdollisuus jäädä joka kk enemmän säästöjä jolloin lasten opintoihin voi varautua. Osoittaa vaan, että monenlainen malli voi toimia, eikä Suomea tai Saksaa sen puoleen kannata mitenkään ainoana oikeana hehkuttaa. Puolensa ja puolensa.
Hesarissa oli joskus vertailu yhdysvaltalaisen ja suomalaisen paperityöntekijän perheestä. Jenkeissä mies tienasi enemmän ja maksoi veroja vähemmän. Kun sitten oli maksettu vakuutukset, lasten koulut jne, lopputulema oli, ettei elintasossa juuri eroa ollut. Yhteiskunnat vain toimivat vähän eri tavoin.
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pääse ihan tuohon 70 000 euroon. Viime vuonna bruttotuloni olivat noin 66 000 euroa. Koen kuitenkin elintasoni hyväksi.
Maksan paljon veroja, mutta koen myös saavani niille paljon vastinetta. Käytän pääsääntöisesti sairastuessani työterveyshoitoa, mutta myös siitä kustannetaan suuri osa verovaroin. Jos tulee jotain vakavampaa, työterveyshoidosta siirretään julkiseen erikoissairaanhoitoon, joka sekin toimii Suomessa pääsääntöisesti hyvin (puolisollani on tästä kokemuksia).
Minulla on kolme lasta. Kun he olivat pieniä, maksoin kolmen lapsen kokopäivähoidosta yhteensä 500 euroa kuukaudessa. Monessa Keski-Euroopan maassa olisin maksanut moninkertaisesti, jos olisin ylipäänsä saanut lapsille kokopäiväpaikan.
Nyt lapseni opiskelevat yliopistossa. Kun näen saksalaisia ylempään keskiluokkaan kuuluvia tuttaviani, heidän vakiopuheenaiheensa on se, kuinka kalliiksi tulee, kun lapset opiskelevat. Minun lapseni saavat valtiolta opinto- ja asumistukea. Avustan korkeintaan muutamalla satasella kutakin lasta vuodessa esim. silmälasien hankinnassa ja muissa isommissa menoissa. Saksalaiset tuttavani joutuvat maksamaan opiskelevien lastensa kustannukset, koska siellä opintotukea saavat vain pienituloisten vanhempien lapset eikä siellä ole myöskään opiskelijoille samanlaista asumistukea kuin Suomessa.
Kaikissa maissa on omat systeeminsä, hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta saksalaisperheellä jää säästöön tai on mahdollisuus jäädä joka kk enemmän säästöjä jolloin lasten opintoihin voi varautua. Osoittaa vaan, että monenlainen malli voi toimia, eikä Suomea tai Saksaa sen puoleen kannata mitenkään ainoana oikeana hehkuttaa. Puolensa ja puolensa.
Hesarissa oli joskus vertailu yhdysvaltalaisen ja suomalaisen paperityöntekijän perheestä. Jenkeissä mies tienasi enemmän ja maksoi veroja vähemmän. Kun sitten oli maksettu vakuutukset, lasten koulut jne, lopputulema oli, ettei elintasossa juuri eroa ollut. Yhteiskunnat vain toimivat vähän eri tavoin.
Ja entäs sitten kun ei ole lapsia rahareikänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pääse ihan tuohon 70 000 euroon. Viime vuonna bruttotuloni olivat noin 66 000 euroa. Koen kuitenkin elintasoni hyväksi.
Maksan paljon veroja, mutta koen myös saavani niille paljon vastinetta. Käytän pääsääntöisesti sairastuessani työterveyshoitoa, mutta myös siitä kustannetaan suuri osa verovaroin. Jos tulee jotain vakavampaa, työterveyshoidosta siirretään julkiseen erikoissairaanhoitoon, joka sekin toimii Suomessa pääsääntöisesti hyvin (puolisollani on tästä kokemuksia).
Minulla on kolme lasta. Kun he olivat pieniä, maksoin kolmen lapsen kokopäivähoidosta yhteensä 500 euroa kuukaudessa. Monessa Keski-Euroopan maassa olisin maksanut moninkertaisesti, jos olisin ylipäänsä saanut lapsille kokopäiväpaikan.
Nyt lapseni opiskelevat yliopistossa. Kun näen saksalaisia ylempään keskiluokkaan kuuluvia tuttaviani, heidän vakiopuheenaiheensa on se, kuinka kalliiksi tulee, kun lapset opiskelevat. Minun lapseni saavat valtiolta opinto- ja asumistukea. Avustan korkeintaan muutamalla satasella kutakin lasta vuodessa esim. silmälasien hankinnassa ja muissa isommissa menoissa. Saksalaiset tuttavani joutuvat maksamaan opiskelevien lastensa kustannukset, koska siellä opintotukea saavat vain pienituloisten vanhempien lapset eikä siellä ole myöskään opiskelijoille samanlaista asumistukea kuin Suomessa.
Kaikissa maissa on omat systeeminsä, hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta saksalaisperheellä jää säästöön tai on mahdollisuus jäädä joka kk enemmän säästöjä jolloin lasten opintoihin voi varautua. Osoittaa vaan, että monenlainen malli voi toimia, eikä Suomea tai Saksaa sen puoleen kannata mitenkään ainoana oikeana hehkuttaa. Puolensa ja puolensa.
Hesarissa oli joskus vertailu yhdysvaltalaisen ja suomalaisen paperityöntekijän perheestä. Jenkeissä mies tienasi enemmän ja maksoi veroja vähemmän. Kun sitten oli maksettu vakuutukset, lasten koulut jne, lopputulema oli, ettei elintasossa juuri eroa ollut. Yhteiskunnat vain toimivat vähän eri tavoin.
Ja entäs sitten kun ei ole lapsia rahareikänä?
Tai sijoittaa joka kuukausi ja nauttii pääomatuloista palkkatulojen ohella. Tarpeen tullen sitten myy sijoituksia jos pitää rahoittaa vaikkapa lapsen opintoja. Verorahat eivät tuota mitään, ne vaan otetaan ja käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pääse ihan tuohon 70 000 euroon. Viime vuonna bruttotuloni olivat noin 66 000 euroa. Koen kuitenkin elintasoni hyväksi.
Maksan paljon veroja, mutta koen myös saavani niille paljon vastinetta. Käytän pääsääntöisesti sairastuessani työterveyshoitoa, mutta myös siitä kustannetaan suuri osa verovaroin. Jos tulee jotain vakavampaa, työterveyshoidosta siirretään julkiseen erikoissairaanhoitoon, joka sekin toimii Suomessa pääsääntöisesti hyvin (puolisollani on tästä kokemuksia).
Minulla on kolme lasta. Kun he olivat pieniä, maksoin kolmen lapsen kokopäivähoidosta yhteensä 500 euroa kuukaudessa. Monessa Keski-Euroopan maassa olisin maksanut moninkertaisesti, jos olisin ylipäänsä saanut lapsille kokopäiväpaikan.
Nyt lapseni opiskelevat yliopistossa. Kun näen saksalaisia ylempään keskiluokkaan kuuluvia tuttaviani, heidän vakiopuheenaiheensa on se, kuinka kalliiksi tulee, kun lapset opiskelevat. Minun lapseni saavat valtiolta opinto- ja asumistukea. Avustan korkeintaan muutamalla satasella kutakin lasta vuodessa esim. silmälasien hankinnassa ja muissa isommissa menoissa. Saksalaiset tuttavani joutuvat maksamaan opiskelevien lastensa kustannukset, koska siellä opintotukea saavat vain pienituloisten vanhempien lapset eikä siellä ole myöskään opiskelijoille samanlaista asumistukea kuin Suomessa.
Kaikissa maissa on omat systeeminsä, hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta saksalaisperheellä jää säästöön tai on mahdollisuus jäädä joka kk enemmän säästöjä jolloin lasten opintoihin voi varautua. Osoittaa vaan, että monenlainen malli voi toimia, eikä Suomea tai Saksaa sen puoleen kannata mitenkään ainoana oikeana hehkuttaa. Puolensa ja puolensa.
Hesarissa oli joskus vertailu yhdysvaltalaisen ja suomalaisen paperityöntekijän perheestä. Jenkeissä mies tienasi enemmän ja maksoi veroja vähemmän. Kun sitten oli maksettu vakuutukset, lasten koulut jne, lopputulema oli, ettei elintasossa juuri eroa ollut. Yhteiskunnat vain toimivat vähän eri tavoin.
Ja entäs sitten kun ei ole lapsia rahareikänä?
Sitten voi säästää ja sijoittaa, kuten me olemme tehneet. Katsoin taannoin, että olen saanut 24 työssäolovuoteni aikana palkaa himpun yli miljoona euroa, ja siitä on jäänyt nettona hieman yli 600.000€. Omaisuuteni arvo veloilla vähennettynä on likipitäen sama 600.000€.
Edellisen johdosta en viitsi hirveästi valittaa lapsettoman, keskituloisen kovaa kohtaloa. Ulkomaillakin tuli välillä asuttua, mutta siellä kaikki ylimääräinen meni elämiseen, kun en viitsinyt nuukailla tosin kuin Suomessa.
Tienaan nettona 65000 euroa vuodessa ja kyllä olen todella tyytyväinen ja onnekas. Koskaan en edes haaveillut tällaisista tuloista.
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pääse ihan tuohon 70 000 euroon. Viime vuonna bruttotuloni olivat noin 66 000 euroa. Koen kuitenkin elintasoni hyväksi.
Maksan paljon veroja, mutta koen myös saavani niille paljon vastinetta. Käytän pääsääntöisesti sairastuessani työterveyshoitoa, mutta myös siitä kustannetaan suuri osa verovaroin. Jos tulee jotain vakavampaa, työterveyshoidosta siirretään julkiseen erikoissairaanhoitoon, joka sekin toimii Suomessa pääsääntöisesti hyvin (puolisollani on tästä kokemuksia).
Minulla on kolme lasta. Kun he olivat pieniä, maksoin kolmen lapsen kokopäivähoidosta yhteensä 500 euroa kuukaudessa. Monessa Keski-Euroopan maassa olisin maksanut moninkertaisesti, jos olisin ylipäänsä saanut lapsille kokopäiväpaikan.
Nyt lapseni opiskelevat yliopistossa. Kun näen saksalaisia ylempään keskiluokkaan kuuluvia tuttaviani, heidän vakiopuheenaiheensa on se, kuinka kalliiksi tulee, kun lapset opiskelevat. Minun lapseni saavat valtiolta opinto- ja asumistukea. Avustan korkeintaan muutamalla satasella kutakin lasta vuodessa esim. silmälasien hankinnassa ja muissa isommissa menoissa. Saksalaiset tuttavani joutuvat maksamaan opiskelevien lastensa kustannukset, koska siellä opintotukea saavat vain pienituloisten vanhempien lapset eikä siellä ole myöskään opiskelijoille samanlaista asumistukea kuin Suomessa.
Kaikissa maissa on omat systeeminsä, hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta saksalaisperheellä jää säästöön tai on mahdollisuus jäädä joka kk enemmän säästöjä jolloin lasten opintoihin voi varautua. Osoittaa vaan, että monenlainen malli voi toimia, eikä Suomea tai Saksaa sen puoleen kannata mitenkään ainoana oikeana hehkuttaa. Puolensa ja puolensa.
Hesarissa oli joskus vertailu yhdysvaltalaisen ja suomalaisen paperityöntekijän perheestä. Jenkeissä mies tienasi enemmän ja maksoi veroja vähemmän. Kun sitten oli maksettu vakuutukset, lasten koulut jne, lopputulema oli, ettei elintasossa juuri eroa ollut. Yhteiskunnat vain toimivat vähän eri tavoin.
Ja entäs sitten kun ei ole lapsia rahareikänä?
Jenkeissä oli tosiaan lapsettomana kätevä käydä muutama vuosi tienaamassa talorahoja, sillä ajatuksella että lapset aikaan sitten täällä Suomessa. Hirvitti katsoa sitä meininkiä kyllä, kuusinumeroisia summia tienattiin ja kollegat otsa hiessä pohtii että miten rahat riittää lasten kouluihin. Toki näillä oli tavoitteet lasten koulutuksen osalta vähän korkeammalla (eli kalliimmat) kuin monella muulla, mutta sitähän se siellä usein on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse pääse ihan tuohon 70 000 euroon. Viime vuonna bruttotuloni olivat noin 66 000 euroa. Koen kuitenkin elintasoni hyväksi.
Maksan paljon veroja, mutta koen myös saavani niille paljon vastinetta. Käytän pääsääntöisesti sairastuessani työterveyshoitoa, mutta myös siitä kustannetaan suuri osa verovaroin. Jos tulee jotain vakavampaa, työterveyshoidosta siirretään julkiseen erikoissairaanhoitoon, joka sekin toimii Suomessa pääsääntöisesti hyvin (puolisollani on tästä kokemuksia).
Minulla on kolme lasta. Kun he olivat pieniä, maksoin kolmen lapsen kokopäivähoidosta yhteensä 500 euroa kuukaudessa. Monessa Keski-Euroopan maassa olisin maksanut moninkertaisesti, jos olisin ylipäänsä saanut lapsille kokopäiväpaikan.
Nyt lapseni opiskelevat yliopistossa. Kun näen saksalaisia ylempään keskiluokkaan kuuluvia tuttaviani, heidän vakiopuheenaiheensa on se, kuinka kalliiksi tulee, kun lapset opiskelevat. Minun lapseni saavat valtiolta opinto- ja asumistukea. Avustan korkeintaan muutamalla satasella kutakin lasta vuodessa esim. silmälasien hankinnassa ja muissa isommissa menoissa. Saksalaiset tuttavani joutuvat maksamaan opiskelevien lastensa kustannukset, koska siellä opintotukea saavat vain pienituloisten vanhempien lapset eikä siellä ole myöskään opiskelijoille samanlaista asumistukea kuin Suomessa.
Kaikissa maissa on omat systeeminsä, hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta saksalaisperheellä jää säästöön tai on mahdollisuus jäädä joka kk enemmän säästöjä jolloin lasten opintoihin voi varautua. Osoittaa vaan, että monenlainen malli voi toimia, eikä Suomea tai Saksaa sen puoleen kannata mitenkään ainoana oikeana hehkuttaa. Puolensa ja puolensa.
Se on ihan totta, että eri maissa on omat hyvät ja huonot puolensa. En suinkaan tarkoittanut, että Suomi olisi selvästi parempu kuin Saksa. Mutta ei se ole selvästi huonompikaan toisin kuin jotkut tässä ketjussa ovat väittäneet.
Rahan säästöön jäämisessäkin on se puoli, että Suomessa molempien vanhempien työssäkäynti on selvästi helpompaa kuin Saksassa ainakin, jos puhutaan kokopäivätöistä. Yhden ihmisen palkasta ei niin helposti jääkään säästöön, jos sillä pitää elättää koko perhe.
89
Suomihan on maailman rikkaimpia maita, NOOOT. Köyhä kansa ja sellaiseksi jää.
Alue: Aihe vapaa