Tunnetko itsesi yksinäiseksi juuri nyt?

Kyllä. Olen syrjäytynyt kaveriton luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Tänään oli kaikenlaista kivaa, yritin vielä ehdottaa yhdelle säädölle, että nähtäisiin, ei onnistunut. Tulin kotiin ja tunnen itseni yksinäiseksi, ei ole ketään jolle kertoa, mitä kaikkea kivaa tänään tapahtui.

N39

Kerro meille!

Tällä hetkellä on parempi mieli, mutta välillä juuri viikonloppuaamut ovat vaikeita ja sellainen ikävä tunne iskee, että taas yksinäinen päivä tulossa. Olen aika nuori ja asun yksin. Minulla ei nuorempanakaan ole oikein ollut kavereita ja sen takia jotenkin olen tähän tilanteeseen tottunutkin. En tiedä osaisinko olla mikään niin sosiaalinen ihminen, mutta silti kaipaisin niitä hyviä kavereita. Mitään draamaa en vaan jaksa enää kun sitä oli elämässä niin paljon silloinkin kun sitä seuraa vielä oli. Ja todella paljon olen huonoa ihmisiltä saanut, vaikka itse olen pyrkinyt muita hyvin kohtelemaan. Näin syiden takia olen mieluummin yksin kuin ikävässä seurassa, vaikka välillä iskeekin ahdistus.

Haluaisin kyllä saada edes yhden ystävän, jonka kanssa välillä viettää aikaa. Joskus sitä on sen verran surullinen olo kun ei merkitse kenellekään mitään. Parisuhteessa haaveilen myös, mutta en tiedä toisaalta tulisiko siitä mitään, kun olen tottunut olemaan yksin ja voisi se toisen läheisyys ahdistaa, vaikka joka päivä haaveilenkin, että saisin läheisyyttä jonkun kanssa. Yleensä viikonloput menevät ulkoillessa, urheilua katsoessa ja koneella. Sen lisäksi käyn todella paljon vanhempien tykönä, kun lemmikkini asuu siellä ja näin viikonloppu menee paremmin. Muuten minulla ei seuraa ole, eikä ole ollut pitkään aikaan. Siinä mielessä en ole edes tottunut sellaiseen shoppailuun, kahvitteluun yms muiden kanssa ja mietinkin välillä kuinka pihalla olen tavallisesta elämästä, kun ei tule yksin käytyä missään elokuvissa tai konserteissa. En edes tiedä miten jossain tavallisessa tilanteessa toimitaan kun ei ole sitä harjoitusta. Välillä tämä naurattaa ja välillä mietin mikä suunta minulla on ja olenko koskaan mikään täysin normaali huoleton ihminen. Jonkinlainen epävarmuus on jäänyt nuoruuden vuosista ja ihmisistä. Silti jotenkin hallitsen tämän tilanteen ainakin vielä ja en halua enää seuraan joka kohtelee huonosti vaan sen takia, että olisi niitä "kavereita".

Tunnen kyllä. Olin juuri hyvän ystävän kanssa syömässä, ja oli kivaa. Palaan nyt tyhjään kotiin, koska lapset ovat isällään yötä. Pidän yksinolosta, mutta en yksinäisyyden tunteesta. Siihen on kuitenkin kai totuteltava, mutta voisivat asiat kai huonomminkin olla.

43

Onhan niitä vielä jäljellä, jotka eivät kohtele huonosti muita. Varma juttu.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä on parempi mieli, mutta välillä juuri viikonloppuaamut ovat vaikeita ja sellainen ikävä tunne iskee, että taas yksinäinen päivä tulossa. Olen aika nuori ja asun yksin. Minulla ei nuorempanakaan ole oikein ollut kavereita ja sen takia jotenkin olen tähän tilanteeseen tottunutkin. En tiedä osaisinko olla mikään niin sosiaalinen ihminen, mutta silti kaipaisin niitä hyviä kavereita. Mitään draamaa en vaan jaksa enää kun sitä oli elämässä niin paljon silloinkin kun sitä seuraa vielä oli. Ja todella paljon olen huonoa ihmisiltä saanut, vaikka itse olen pyrkinyt muita hyvin kohtelemaan. Näin syiden takia olen mieluummin yksin kuin ikävässä seurassa, vaikka välillä iskeekin ahdistus.

Haluaisin kyllä saada edes yhden ystävän, jonka kanssa välillä viettää aikaa. Joskus sitä on sen verran surullinen olo kun ei merkitse kenellekään mitään. Parisuhteessa haaveilen myös, mutta en tiedä toisaalta tulisiko siitä mitään, kun olen tottunut olemaan yksin ja voisi se toisen läheisyys ahdistaa, vaikka joka päivä haaveilenkin, että saisin läheisyyttä jonkun kanssa. Yleensä viikonloput menevät ulkoillessa, urheilua katsoessa ja koneella. Sen lisäksi käyn todella paljon vanhempien tykönä, kun lemmikkini asuu siellä ja näin viikonloppu menee paremmin. Muuten minulla ei seuraa ole, eikä ole ollut pitkään aikaan. Siinä mielessä en ole edes tottunut sellaiseen shoppailuun, kahvitteluun yms muiden kanssa ja mietinkin välillä kuinka pihalla olen tavallisesta elämästä, kun ei tule yksin käytyä missään elokuvissa tai konserteissa. En edes tiedä miten jossain tavallisessa tilanteessa toimitaan kun ei ole sitä harjoitusta. Välillä tämä naurattaa ja välillä mietin mikä suunta minulla on ja olenko koskaan mikään täysin normaali huoleton ihminen. Jonkinlainen epävarmuus on jäänyt nuoruuden vuosista ja ihmisistä. Silti jotenkin hallitsen tämän tilanteen ainakin vielä ja en halua enää seuraan joka kohtelee huonosti vaan sen takia, että olisi niitä "kavereita".

Sulla on ainakin hyvät itsereflektiotaidot ja kirjoitat hyvin. Varmasti olisit hyvä ystävä jollekin.

Kyllä. Tänään olis ohjelmassa viikkosiivous, kaupassakäynti, ruoanlaittoa täksi päiväksi ja ensi viikon eväitä töihin, voisi ehkä pestä pari koneellista pyykkiä ja töitä olisi tehtävä ainakin muutama tunti. Kaikkeen muuhun olisi ihana saada seuraa paitsi työhommiin. Siivouskin voisi olla hauskaa kahdestaan. Tai jos tuossa nyt olisi joku, joka vaikka siivoaisi sillä välin kun mä hoidan ruokahommat, voitaisiin sen jälkeen käyttää säästynyt aika johonkin kivaan yhteiseen tekemiseen, mennä vaikka kävelylle tai katsoa joku leffa.

Jipii, aivan mahtavan vapaata, hehkeää ja huoletonta tämä sinkun elämä. Vapise, Carrie Bradshaw! ;)

Kyllä. Ketään ei kiinnosta juuri minä ja minun asiani.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tänään olis ohjelmassa viikkosiivous, kaupassakäynti, ruoanlaittoa täksi päiväksi ja ensi viikon eväitä töihin, voisi ehkä pestä pari koneellista pyykkiä ja töitä olisi tehtävä ainakin muutama tunti. Kaikkeen muuhun olisi ihana saada seuraa paitsi työhommiin. Siivouskin voisi olla hauskaa kahdestaan. Tai jos tuossa nyt olisi joku, joka vaikka siivoaisi sillä välin kun mä hoidan ruokahommat, voitaisiin sen jälkeen käyttää säästynyt aika johonkin kivaan yhteiseen tekemiseen, mennä vaikka kävelylle tai katsoa joku leffa.

Jipii, aivan mahtavan vapaata, hehkeää ja huoletonta tämä sinkun elämä. Vapise, Carrie Bradshaw! ;)

Onkohan mikään kaveri- tmv. porukka koskaan perustanut kotityöjengiä, joka kävisi yhdessä siivoilemassa toistensa kodit tai laittelisi porukalla isoja ruokasatseja jaettavaksi? Sellaistahan kannattaisi ehdottomasti tehdä. Olisi paljon hauskempaa raataa porukalla.

Sunnuntaiyksinäisiä?

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Kyllä, sairaalassa makaan, mitään vikaa ei löydy, on vaan paskaolo ja syömisestä tulee järkyttäviä kipuja, mieli tekisi vaikka mitä.

Pikaista paranemista! Täällä ainakin joku lähettää sulle lämpimiä ajatuksia.

Kiitos.

Koko vkl mennyt yksinäisyydessä. Olen väsynyt sinkkuuteen ja kun kaikki miesjutut menee mönkään...Kai mun luonteessa on jotain vikaa ku parin tapaamisen jälkeen miesten mielenkiinto aina lopahtaa, tai sit ulkonäössä.

T: 28-v nainen

Vierailija kirjoitti:

Koko vkl mennyt yksinäisyydessä. Olen väsynyt sinkkuuteen ja kun kaikki miesjutut menee mönkään...Kai mun luonteessa on jotain vikaa ku parin tapaamisen jälkeen miesten mielenkiinto aina lopahtaa, tai sit ulkonäössä.

T: 28-v nainen

Deittailu on rankkaa... t. kohtalotoveri

Maanantain mankeloimia?

🌚 🔌

Tänään pääsi onneksi töihin niin näki edes ihmisiä. Kävin töiden jälkeen kirjastossa ja kaupassa ja laitoin ruokaa ja huomiselle eväät. Just nyt tuntuu ihan siedettävältä olla yksin, koska väsyttää hitosti.

En enää - korkkasin juuri...!

No en silleen aktiivisesti mut onhan se taustalla about aina. Tänään olin töissä.

Edelleen sairaalassa.

En tällä hetkellä, koska rakas lemmikki kainalossa. Takana ihan ok työpäivä. Palstamiesten mukaanhan lemmikkejä omistavat naiset ovat typeriä, mutta koitan olla miettimättä heidän ajatuksiaan.

M kirjoitti:

Edelleen sairaalassa.

❤️

Minä sairastan (kroonisesti) sängyssä, mutta kotona kuitenkin.