Tunnetko itsesi yksinäiseksi juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä on parempi mieli, mutta välillä juuri viikonloppuaamut ovat vaikeita ja sellainen ikävä tunne iskee, että taas yksinäinen päivä tulossa. Olen aika nuori ja asun yksin. Minulla ei nuorempanakaan ole oikein ollut kavereita ja sen takia jotenkin olen tähän tilanteeseen tottunutkin. En tiedä osaisinko olla mikään niin sosiaalinen ihminen, mutta silti kaipaisin niitä hyviä kavereita. Mitään draamaa en vaan jaksa enää kun sitä oli elämässä niin paljon silloinkin kun sitä seuraa vielä oli. Ja todella paljon olen huonoa ihmisiltä saanut, vaikka itse olen pyrkinyt muita hyvin kohtelemaan. Näin syiden takia olen mieluummin yksin kuin ikävässä seurassa, vaikka välillä iskeekin ahdistus.

Haluaisin kyllä saada edes yhden ystävän, jonka kanssa välillä viettää aikaa. Joskus sitä on sen verran surullinen olo kun ei merkitse kenellekään mitään. Parisuhteessa haaveilen myös, mutta en tiedä toisaalta tulisiko siitä mitään, kun olen tottunut olemaan yksin ja voisi se toisen läheisyys ahdistaa, vaikka joka päivä haaveilenkin, että saisin läheisyyttä jonkun kanssa. Yleensä viikonloput menevät ulkoillessa, urheilua katsoessa ja koneella. Sen lisäksi käyn todella paljon vanhempien tykönä, kun lemmikkini asuu siellä ja näin viikonloppu menee paremmin. Muuten minulla ei seuraa ole, eikä ole ollut pitkään aikaan. Siinä mielessä en ole edes tottunut sellaiseen shoppailuun, kahvitteluun yms muiden kanssa ja mietinkin välillä kuinka pihalla olen tavallisesta elämästä, kun ei tule yksin käytyä missään elokuvissa tai konserteissa. En edes tiedä miten jossain tavallisessa tilanteessa toimitaan kun ei ole sitä harjoitusta. Välillä tämä naurattaa ja välillä mietin mikä suunta minulla on ja olenko koskaan mikään täysin normaali huoleton ihminen. Jonkinlainen epävarmuus on jäänyt nuoruuden vuosista ja ihmisistä. Silti jotenkin hallitsen tämän tilanteen ainakin vielä ja en halua enää seuraan joka kohtelee huonosti vaan sen takia, että olisi niitä "kavereita".

Tämä oli kuin minun kirjoittamani.

Ihan ällistyin, että voiko joku lukea ajatuksiani ja kirjoittaa ne tänne :D

Tänään olin töissä ja nyt edessä muutama vapaa päivä, joten puhun toisen ihmisen kanssa seuraavan kerran todnäk vasta torstaina. Surkeaa, tiedän.

Oma tilanteeni on aivan identtinen sinun kanssasi. Terkkuja sulle ja jaksamista meille!

Nää tarinat tässä ketjussa on jotenkin niin surullisia ja samaistuttavia 😓

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä on parempi mieli, mutta välillä juuri viikonloppuaamut ovat vaikeita ja sellainen ikävä tunne iskee, että taas yksinäinen päivä tulossa. Olen aika nuori ja asun yksin. Minulla ei nuorempanakaan ole oikein ollut kavereita ja sen takia jotenkin olen tähän tilanteeseen tottunutkin. En tiedä osaisinko olla mikään niin sosiaalinen ihminen, mutta silti kaipaisin niitä hyviä kavereita. Mitään draamaa en vaan jaksa enää kun sitä oli elämässä niin paljon silloinkin kun sitä seuraa vielä oli. Ja todella paljon olen huonoa ihmisiltä saanut, vaikka itse olen pyrkinyt muita hyvin kohtelemaan. Näin syiden takia olen mieluummin yksin kuin ikävässä seurassa, vaikka välillä iskeekin ahdistus.

Haluaisin kyllä saada edes yhden ystävän, jonka kanssa välillä viettää aikaa. Joskus sitä on sen verran surullinen olo kun ei merkitse kenellekään mitään. Parisuhteessa haaveilen myös, mutta en tiedä toisaalta tulisiko siitä mitään, kun olen tottunut olemaan yksin ja voisi se toisen läheisyys ahdistaa, vaikka joka päivä haaveilenkin, että saisin läheisyyttä jonkun kanssa. Yleensä viikonloput menevät ulkoillessa, urheilua katsoessa ja koneella. Sen lisäksi käyn todella paljon vanhempien tykönä, kun lemmikkini asuu siellä ja näin viikonloppu menee paremmin. Muuten minulla ei seuraa ole, eikä ole ollut pitkään aikaan. Siinä mielessä en ole edes tottunut sellaiseen shoppailuun, kahvitteluun yms muiden kanssa ja mietinkin välillä kuinka pihalla olen tavallisesta elämästä, kun ei tule yksin käytyä missään elokuvissa tai konserteissa. En edes tiedä miten jossain tavallisessa tilanteessa toimitaan kun ei ole sitä harjoitusta. Välillä tämä naurattaa ja välillä mietin mikä suunta minulla on ja olenko koskaan mikään täysin normaali huoleton ihminen. Jonkinlainen epävarmuus on jäänyt nuoruuden vuosista ja ihmisistä. Silti jotenkin hallitsen tämän tilanteen ainakin vielä ja en halua enää seuraan joka kohtelee huonosti vaan sen takia, että olisi niitä "kavereita".

Tämä oli kuin minun kirjoittamani.

Ihan ällistyin, että voiko joku lukea ajatuksiani ja kirjoittaa ne tänne :D

Tänään olin töissä ja nyt edessä muutama vapaa päivä, joten puhun toisen ihmisen kanssa seuraavan kerran todnäk vasta torstaina. Surkeaa, tiedän.

Oma tilanteeni on aivan identtinen sinun kanssasi. Terkkuja sulle ja jaksamista meille!

Omg teidän pitäis saada vaihdettua yhteystietoja jotenkin!

M kirjoitti:

Edelleen sairaalassa.

Voimia sinne! Eteenkö toipuminen? Toivottavasti! Tsemppiä myös muille sairastaville!

Onko kukaan katsonut Katsomosta dokkarin Yksinäisyyden yllättämät?